Tallinmäen tiistain koulutunnin tuurasi tuttu opettaja. Olen ollut hänen tunnillaan muutamia kertoja Jetin kanssa ja tykännyt hänen opetuksestaan. Vieraampien opettajien opissa oleminen on hyvää vaihtelua, sillä silloin voi saada erilaisia kommentteja ja asioita, joihin kiinnittää huomiota. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme askartelemaan asetusten, väistöjen ja tuntuman parissa. Kentän kunnon mukaan menimme vain käyntiä ja ravia.
Aloitimme tunnin maasta käsin. Opettaja näytti, miten hevosia voi asettaa maasta käsin, jonka jälkeen pääsimme kokeilemaan itse. Tehtävänä oli ottaa poskiremmeistä kiinni ja asettaa hevosia vuorotellen kumpaankin suuntaan. Asetuksia tehdessä piti kiinnittää huomiota siihen, että hevonen asettui oikeasta kohdasta niskasta, ei alempaa kaulasta. Jetti toimi opettajan esimerkkihevosena ja teki asetukset minullakin aika nätisti. Tämä havainnollisti asiaa hyvin, sillä monesti selästä käsin miellän asetuksen paljon isommaksi kuin mitä se oikeasti on. Tämän lisäksi haimme hevosia pyöristymään tuntumalle ottamalla ohjat käsiin muuten samoin kuin selässä ollen, nyt vain maasta käsin tehtynä. Jetti ei aivan tajunnut tätä tehtävää, vaan ehdotteli joko peruuttamista, paikallaan seisomista vailla mitään reaktiota tai pään nykimistä. Jetti tekee tällaiset tuntumaharjoitukset selästä käsin kivasti, joten ilmeisesti se vähän hämmentyi ratsastajan vieraasta sijainnista. Pyrin kuitenkin olemaan nopea palkitsemaan pienetkin oikeaan suuntaan menneet yritykset, joita saimme pari.
Maasta tehtyjen harjoitusten jälkeen kipusimme selkään ja aloimme työstää asetuksia ratsailla. Tulimme käynnissä pituushalkaisijaa pitkin tehden asetuksia kumpaankin suuntaan. Pituushalkaisijan jälkeen teimme molemmille pitkille sivuille pienet pätkät pohkeenväistöä. Asetuksista sain kommenttia tehdä ne paremmin läpi sekä pysyä itse niiden aikana satulassa suorana. Asetukset vasemmalle olivat vähän haastavampia. Oikealle taasen vähän helpompia, vaikka välillä Jetti toi asetusyrityksessä lähinnä turpaansa oikealle jättäen asetuksen niskasta tekemättä. Eli periaatteessa se kallisti päätään oikealle, ei kääntänyt sitä. Ulko-ohjan tukea sai taas hyvin miettiä tässäkin tehtävässä. Väistöt puolestaan olivat aika ok. Tahti toki pääsi paikoin hiipumaan, mutta saimme esitettyä myös kohtuullisia pätkiä.
Teimme myös muutamia pysähdyksiä käynnistä. Yritin tehdä siirtymät molempiin suuntiin pyöreinä, mutta pysähdyksissä taisin aina itse jännittyä vieden Jetin samanlaiseksi. Sen sijaan siirtyminen pysähdyksestä käyntiin onnistui nätimmin pyöreänä. Ilmeisesti siihen suuntaan tehtynä osaan pysyä itse rennompana. Taidan pysähdyksissä edelleen jännittää koko istuntani sen sijaan, että käyttäisin vatsalihaksiani jarruna. Loppuraveissa menimme uraa myöten ja pyörittelimme pääty-ympyröitä kiinnittäen huomiota käsiin ja tuntumaan. Tovin jälkeen teimme myös muutamia askeleenpidennyksiä. Opettaja muistutteli olemaan ajattelematta yhtään käsillä taakse, vaan enemmänkin hevosen suuta kohti. Omat pasmat menivät paikoin pahasti sekaisin, minkä seurauksena vain työnsin ohjia eteenpäin kadottaen tuntuman. Kun taas sain jonkinlaisen kompromissin, olivat käteni vähän paremmat. Ideana oli uskaltaa hakea käsien paikkaa kaikkialta muualta paitsi viemällä niitä taaksepäin. Jetti väläytteli mukavan rentoja pätkiä, joten kaiketi tein jotain oikeinkin. Parit askeleenpidennyksetkin lähtivät aika asiallisesti, joten tunnin treenit olivat tehneet tehtävänsä.
Tuuraavan opettajan tunti ilahdutti jälleen kerran. Maasta käsin tehdyt harjoitukset olivat mielenkiintoisia ja auttoivat vähän ymmärtämään menoa selästäkin. Opettaja jaksoi myös sinnikkäästi ohjeistaa käyttämään käsiä paremmin, jolloin tämän tunnin aikana kiinnitin niihin enemmän huomiota kuin pitkään aikaan. Täytyy jatkossa kiinnittää tähän itsekin entistä enemmän huomiota. Taaksepäin suuntautuva käsi kun syö sitä energiaa, mitä muulla ratsastuksella on voinut saada aikaan. Se ei yllättäen ole tavoitteena, joten ratsastajan kouluttaminen jatkukoon.
