Lauantaina oli ihanasti tuplaestetunti Tallinmäellä. Ensimmäisen tunnin menin
Hilimalla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme. Matkalla maneesilla otimme jo pätkän ravia. Maneesissa itsenäisessä verryttelyssä ratsastin Hilimaa menemään kaarteet ja ympyrät asiallisemmin oikomisen sijaan. Hilimassa oli taas mukavasti virtaa niin kuin siinä yleensä aina on. Sain kuitenkin tolkutettua itseäni istumaan hetkittäin satulaan paremmin pidätteiden aikana, jolloin jarrutkin olivat paikoin mukana. Alkuverryttelynä huristelimme loivalla kolmikaarisella kiemurauralla olleita puomeja. Ne sujuivat mukavasti, kun ratti oli matkassa.
Ennen rataa hyppelimme kolmen kavaletin innaria (ratapiirroksen esteet 1a–1c), lävistäjäesteitä kahdeksikolla (esteet 2 ja 6) ja samoja esteitä vinosti pituushalkaisijaa pitkin edeten (edelleen esteet 2 ja 6) sekä suoraa linjaa (esteet 3–4). Kavaletti-innari meni pääosin asiallisesti ja jarrutti Hilimaa sopivasti. Tällaisten tehtävien tahkoaminen Hilimalla tekisi varmasti sille ja minulle hyvää. Keksin tosin kertaalleen lähteä sukeltamaan ja kertaalleen Hilima sihtasi hypyn ensimmäiselle kavaletille raviaskeleiden kautta. Kahdeksikko lävistäjäesteillä meni kertaalleen molemmat laukat vaihtuen ja kertaalleen vaihdot ravin kautta tehden. Kaarteet esteille menivät vähän oikoen, mutta vähän huolimattomasta tiestä huolimatta olimme Hiliman kanssa molemmat varmasti menossa esteiden yli. Vinot hypyt askarruttivat aluksi, mutta Hilima meni ne kuin vanha tekijä. Hienoa! 17,5 metrin suora linja hurahti myös asiallisesti viidellä askeleella, kun annoin Hiliman edetä enkä säätänyt omiani.
Sitten hurautimme radan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella korkeus taisi olla jotain 60 sentin, toisella 70–75 sentin tuntumassa. Ensimmäisellä kierroksella minulla oli jokin ihme hoppu syöksyä muutamaan hyppyyn ihan omia aikojani. Hilima taas otti maltillisesti vielä sen yhden askeleen minun roikkuessa jo kaulalla. Kiltti tamma! Omat könötykseni tosin aiheuttivat sen, että otimme niin kolmoselta puomin mukaamme kuin pistimme nelosen matalaksi. Reippaamman hevosen kanssa en näemmä pysy itse ihan samassa tahdissa mukana, vaan alan ennakoida liikaa. Toisella kierroksella tajusin malttaa rutkasti paremmin, jolloin Hilima pääsi etenemään rauhassa enkä itsekään syöksynyt miten sattuu. Näin saimme korjattu aiemmat pudotukset sekä ratsastettua muutenkin paljon asiallisemmin. Laukkoja sai välillä korjata ravin kautta, mutta muutamia kertoja Hilima nappasi jo hypyssä toivotun laukan. Kaikkinensa toinen suoritus oli paljon tasaisempi. Hilima ansaitsikin suorituksistaan kyllä kunnon kehut, sillä sen verran rehellisesti se paikkasi minun hätiköityjä virheitäni.
Hiliman kanssa hyppääminen on kyllä tosi kivaa. Tänään huomasin myös sen, kuinka hyppykerrat ovat menneet varmasti eikä esteiden ohittamisesta ole ollut merkkiäkään. Hilimahan kyllä hyppää, kun sen vain tuo esteelle. Jos taas jää matkustamaan, voi Hilima alkaa pohtia muita asioita ja epähuomiossa mennä esteen ohi. Hiliman kanssa ratsastan jollain tavalla tarkemmin, sillä koen sen kaipaavan vielä enemmän ohjeistusta kuin esimerkiksi Jetti. Ajatus on varmasti ihan hyvä, mutta Jetinkin kohdalla saisin ratsastaa. Vaikka se onkin Hilimaan verrattuna konkari, ei sekään ajatuksia sentään lue. On kyllä kiva hypätä kahdella erilaisella hevosella. Molemmat opettavat kyllä arvokkaita asioita.
