Ylimääräistä kontrollointia

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla ratsukoita oli viisi ja luvassa esteitä. Ratsunani jatkoi Lore niin kuin olin arvellut. Tänään pääsimme hyppäämään pientä rataa. Alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Keskityin miettimään, miten saisin Loren kantamaan etuosansa ja olemaan enemmän takajalkojen päällä. Päätin sitä kokeilla, mitä kohottavilla puolipidätteillä, etuosan pitämisellä kurissa sekä sopivalla pohjeratsastuksella tapahtuisi. Unohdan toisinaan kontrolloida hevosen etuosaa silloin, kun yritän saada hevosta lyhyemmäksi ja pontevammaksi. Tällöin se tietysti pääsee venymään pitkäksi, jolloin mennään väärään suuntaan. Tällä kertaa sain paremmin pidettyä Loren etuosaa odottamassa takaosaa, jolloin menimme hitusen lyhyempänä. Pyrin kohottavilla puolipidätteillä houkuttelemaan Lorea kantamaan etuosansa samalla, kun pyysin pohkeilla takaosaa töihin. Tai ainakin noin kuvittelin sille viestittäneeni. Joka tapauksessa Lore tuntui tänään hieman tasapainoisemmalta kaikissa askellajeissa. Laukassakin meno oli enemmän tasaisella maalla etenemistä kuin alamäkeen vyörymistä.

Verryttelyhypyt otimme vasemmassa laukassa. Ensin tulimme lävistäjäestettä (ratapiirroksen numero 1) kahdesti pystynä ja kerran okserina. Esteellä piti yrittää saada laukanvaihto, mutta se ei meiltä Loren kanssa onnistunut. Korjasin Loren aina ravin kautta oikeaan laukkaan. Muuten hypyt tälle esteelle olivat kohtuullisia, vaikka Lore tuntui olevan hitusen unessa. Seuraavaksi tulimme pari kertaa suoran linjan (esteet 3–4). Näillä 50–60 sentin korkeuksilla kuusi askelta oli meille hyvä. Linja meni aika asiallisesti ilman kummempaa säätämistä. Näiden hyppyjen jälkeen pääsimmekin jo radan pariin.

Ensimmäinen rata oli 60-senttinen. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösokseri meni ihan ok, vaikka laukan sain korjata ravin kautta oikeaksi. Tie kakkoselle kävi linjan ulkona, kun odotin käännöstä liian pitkään. Niinpä ponnistuspaikka ei ollut paras mahdollinen eikä laukka vaihtunut edes Loren lempilaukkaan eli vasempaan. Korjaus ravin kautta, ja matka jatkui. Kolmosen ja nelosen suora linja oli kuudella ihan ok. Viitoselle tulimme hitusen pohjaan, mutta olin itse päättänyt odottaa viimeistä askelta enkä usuttaa Lorea kaukaa. Kuutosen ja seiskan kaareva tie meni myös pieleen. Jatkoin liian kauan suoraan kuutosen jälkeen, jolloin Lore luuli meidän menevän suoraan toiselle esteelle. Niinpä kaarre seiskalle oli hitusen äkkinäinen, mutta Lore selvitti radan viimeisen esteen kuitenkin asiallisesti. Laukan saimme korjata vielä hypyn jälkeen ravin kautta vasemmasta oikeaksi.

Toiselle kierrokselle radan esteet nousivat noin 70-senttisiksi. Edelleen helposti mukavuuskorkeudella siis. Nyt lähdin radalle matkaan sillä ajatuksella, että antaisin laukan sujua ja ratsastaisin tiet tarkemmin. Teiden ratsastaminen onnistuikin mukavasti. Korjasin aiemman radan virheet, jolloin tiet eivät ainakaan olleet pulmina. Laukan sujuminen tosin hieman unohtui. Loren kanssa jään jostain syystä säätämään liikaa ja pyrin tuomaan sen jopa liian lähelle estettä. Tämä varmaan siksi, että aikaisemmin aloin usuttaa sitä hyppäämään liian kaukaa, mikä lopulta aiheutti muutamia kieltoja. Nyt näemmä minulla on juuri päinvastainen kausi menossa. Mutta jospa se kultainen keskitie löytyy näiden kahden kokeilun jälkeen? Radan suurin moka oli esteiden 3–4 suora linja. Pyysin Lorea ajoissa eteen lähestymisessä kolmoselle, mutta en sitten enää tasapainottanut. Niinpä tulimme isolla hypyllä kolmoselle, jolloin linja alkoi käydä ahtaaksi. Tajusin tämän pari askelta kolmosen jälkeen, jolloin jarrutus piti tehdä turhan isosti ja tietysti armottoman myöhään. Lore kuitenkin oli kuulolla ja jarrutti, jolloin linja ei mennyt ihan puihin. Toki hyppy neloselle oli vähän töksähtävä, mutta Lore pelasti tilanteen hienosti. Loppuradan tajusin olla rennompi ja säilyttää tasaisemman etenemisen. Tämä onnistui, ja esteet 5–7 menivät asiallisesti. Radan päätimme samoin kuin edelliselläkin kerralla siihen, että korjasin Loren oikeaan laukkaan ravin kautta. 

Opettaja hoksautti lähelle tulevien hyppyjen ongelman olevan se, ettei Loren etuosa nouse niin näppärästi, mikä voi aiheuttaa kolautuksia tai pudotuksia. Muuten hän kehui Loren olleen paljon paremmin tänään tasapainossa, mikä oli tosi ilahduttava kuulla. Jotain oli siis mennyt alkuverryttelyssä ja muutenkin tunnin aikana oikein. Omat korjausajatukseni tuntiin liittyen olivat liioitellun myötäämiseni karsinta asiallisemmaksi ja nopeampi istuminen esteen jälkeen satulaan ja sitä kautta vikkelämpi laukan korjaaminen ravin kautta. Lisäksi olisin saanut olla hitusen passiivisempi lähestymisessä ja luottaa siihen, että Lore katsoo paikan, kun se saa edetä hyvin. Nyt jäin vähän liikaa odotuttamaan sitä, minkä seurauksena tulivat ne muutamat liian lähelle sattuneet hypyt. Samalla olin kuitenkin tyytyväinen siihen, miten välillä sain reagoitua satulassa riittävän nopeasti ja oikein sekä kuinka en ainakaan lietsonut Lorea ylimääräisille kierroksille. Lore on kuitenkin erilaisempi hyppykaveri kuin Jetti, mutta erilaisemmilla hevosille hyppääminen tekee kyllä todella hyvää. Aina kun oppii jotain uutta, jota voi myös soveltaa muihin hevosiin.