Perjantaina suuntasimme Kaisan kanssa toisen kerran kahdestaan maastoon. Päätin ainakin aloittaa reissun ottamalla Jetin kanssa kärkipaikan. Alkumatka oli kyllä hassua hiippailua. Jettiä arvelutti kaikki tien kuopat sekä tuuli sai sen kyttäilemään hieman tavallista enemmän. Eniten tosin sen pasmoja taisin sekoittaa itse jännittämällä, miten reissu sujuisi. Lenkiksi valitsimme tutun reitin, jolla menimme hiljaisempaa tietä myöten sekä kävimme pyöräyttämässä mutkan metsässä.
Alkumatkasta otimme käynnin lisäksi ravia. Jetti liikkui aika lyhyellä askeleella, joten Kaisalla ja Vakella ei tosiaan ollut vaikeuksia pysyä matkassa. Sitten tulimmekin siihen kohtaan, jossa edelliskerralla oli voinut laukata. Tutkailimme tien kuntoa ja totesimme sen olevan laukkakelpoinen. Niinpä otimme sille kaksi laukkapätkää. Jetti tuntui pinkeältä ja laukkasi lyhyellä askeleella, mutta keskityin komentamaan itseäni ratsastamaan ja pitämään takamuksen penkissä. Näillä ohjeilla saimme laukattua molemmat pätkät ilman isoja koikkaloikkia. Laukkapätkän jälkeen ravasimme metsälenkin alkuun ja käppäilimme sen käynnissä. Kotimatkalla otimme samat laukkapätkät uudelleen. Nyt Jetti tuntui rennommalta kuin toiseen suuntaan tultuna, joten tohdin itsekin hieman rauhoittua. Muistuttelin itseäni kuitenkin ratsastamaan matkustajaksi heittäytymisen sijasta. Laukkapätkät menivät nyt aika kivasti, ja Jetti pääsi laukkaamaan hieman pidemmällä askeleella. Jes!
Loppuraveissa Jetillä nousikin kavio jo rutkasti paremmin. Keskityin silti edelleen siihen, etten ihan lössähtänyt, vaan olin sopivasti valmiustilassa ratsastamaan Jettiä tarkasti, jos se keksisi hölmöillä jotain. Ruuna kuitenkin rentoutui tallin jo häämöttäessä näköpiirissä, jolloin sain viimein huokaista pitkään ja syvään. Reissu hurahti niin paljon paremmin kuin olin uskaltanut kuvitella. Jes, jes, jes! Tämä tuli niin tarpeeseen! Maastossa minusta on välillä tuntunut, ettei minulla ole mitään kontrollia Jettiin. Tällä kertaa kuitenkin tajusin hakea Jettiä kuulolle, mikä onnistui aina hetkittäin. Sen myötä sain vähän itsevarmuutta, mikä varmasti tarttui Jettiinkin. Minun täytyy vain ymmärtää, että kun ratsastan, Jettikin toimii paremmin. Jos taas humputtelen ja heittäydyn matkustajaksi, ottaa Jetin sivupersoona Käikky ohjat kavioihinsa. Jetillä on vedetty ties kuinka monta maastoa, joten se ei ole sille mitään uutta. Ei siis muuta kuin omaa itsevarmuutta kasvattamaan askel kerrallaan!
