Tiistain Tallinmäen koulutunnilla ratsukoita oli viisi. Rapainen kenttä ei haitannut, sillä se oli viimein myös laukkakunnossa! Jetin kanssa pääsimme treenaamaan tahdin säilyttämistä, pohkeenväistöjä, muutamat kavalettihypyt sekä aavistuksen keskiravia.
Tunnin alussa ratsastimme käynnissä ja ravissa suoraa uraa ja ympyröitä tavoitteena säilyttää tahti sekä ratsastaa ympyrät tilaa käyttäen. Tahdin säilyttäminen vaati Jetin herättelyä, mutta ravissa se alkoi säilyä paremmin. Laukassa ratsastimme muutamat pääty-ympyrät. Niillä Jettiä sai herätellä sekä muistaa ratsastaa tie kunnolla, sillä muuten ympyrä pieneni. Oikeassa laukassa Jetti tuntui asettuvan itsekseen liikaa enkä saanut sitä ulko-ohjan tuelle. Vasemmassa laukassa taas ei ollut juuri asetuksesta tietoa. Laukka rullasi välillä paremmin, kun yritin hakea estelaukan kaltaista menoa.
Pohkeenväistöt teimme pituushalkaisijalle takaosaa molempiin suuntiin vuorotellen väistättäen. Askellajeina olivat käynti ja ravi. Jetille hyödyllisempi suunta oli väistättää takaosa oikealle. Siinä se joutui jumppaamaan vasenta takajalkaansa, joka toisinaan tahtoo jäädä matkasta. Väistöt vasemmalle tulevat siltä helpommin. Sain takaosan aina siirtymään, mutta tahti tahtoi kadota. Lisäksi etuosan kontrollointi tuppasi unohtumaan, jolloin olimme vähän mutkalla. Hiljalleen raviväistöt paranivat sinnikkäällä yrittämisellä, jolloin saimme molempiin suuntiin asialliset pätkät kohtuullisessa tahdissa.
Tunnin kivoin osuus oli lyhyt kavalettitehtävä, jolla vaihdettiin laukat. Sarjassamme miten pidät estehenkisen kuskin hereillä koulutunnilla. Tulimme kavaletin ympyrällä kahdesti oikeassa kierroksessa. Sen jälkeen vaihdoimme kavaletilla suunnan vasemmaksi ja tulimme sen kerran vielä kerran ympyrällä vasemmassa laukassa. Sitten teimme sitten toisen suunnanmuutoksen eli palasimme oikeaan laukkaan. Tajusin heti alusta pistää Jetin laukkaamaan kunnolla, jolloin hypyt oikeassa laukassa olivat hyvät. Vaihto vasempaan laukkaan onnistui hyvin samoin kuin siinä kierroksessa tehty ympyrä. Vaihto takaisin oikeaan laukkaan meni ristilaukan kautta, mutta sentään Jetti korjasi sen nopeasti kokonaan eikä jäänyt jäkittämään vastaan.
Lopuksi otimme muutamat keskiravin kaltaiset pätkät. Ne eivät lähteneet niin hyvin kuin olisin halunnut enkä tiennyt, mistä asia jäi kiikastamaan. Tai no, tuuppaaminen ja tuntuman kadottaminen voisivat hyvinkin olla syitä. Jotenkin alan yliyrittää noissa keskiaskellajeissa sen sijaan, että ajattelisin ne rennoiksi askeleenpidennyksiksi. Tarvitsisin noissa ajatusta joustavuudesta ja venyttämisestä, jolloin voisin unohtaa tuuppauksen ja hätäisyyden. Jetti on kyllä esittänyt useammankin kerran asiallisia keskiraveja, joten kyllä sillä ne siellä ovat. Täytyy vain oppia löytämään ne oikeilla avuilla.
Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, minkä Jetti teki hyvin. Tunnissa hyvää oli laukassa löydetty eteneminen. Tätä saisin hakea jokaisella tunnilla, niin se ei olisi niin vaikea löytää esteiden parissa. Parannettavaa olisi ollut oikean kierroksen kummallisen yliasettumisen ja punkemisen korjaamisessa. Istuntani tuntui jotenkin jäykältä, mikä varmaan aiheutti suurimmat Jetin mutkittelut. Ulkopuolen tuki oli hukassa, mikä ei auttanut. Oikea kierros on alkanut tökkiä viime aikoina ihmeen paljon, kun aiemmin se oli vasen kierros. Jotain on siis tapahtunut todennäköisesti istunnassani, joten nyt pitää alkaa selvitellä, mitä se on ja korjata moinen pois. Onneksi Airan istuntatunti on tämän viikon sunnuntaina. Sieltä varmasti irtoaa taas hyviä vinkkejä.
