sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Koulukurssin 4. tunti: B-merkki ilman odotuksia

Artsin koulukurssin viimeisen eli neljännen tunnin menimme koulukisojen tapaan. Menimme vartin yhteisverryttelyn kouluaitojen sisällä ja vuoroa odotimme niiden ulkopuolella. Me Gian kanssa pääsimme menemään ensimmäisen ryhmän kolmantena ratsukkona.

Verryttelyä varten opettaja oli ohjeistanut miettimään suunnitelman. Päätin, että Gian kanssa tärkeintä olisi löytää sopivaa rentoutta ja malttamista. Niinpä laukkasin verryttelyssä sen verran, että Gia pääsi vertymään. Sen lisäksi otin vain yhden laukannoston käynnistä. Muutoin pysyin perusratsastuksen parissa käynnissä ja ravissa. Opettajan vinkkaamana ratsastin muutamat ravilävistäjät siten, että tein niiden loppuun pysähdykset. Gia toimi verryttelyssä niin kuin aina eli tasaisen mukavasti. Edellistunnilla ollut pieni kiirehtiminen oli jäänyt pitkälti pois, jolloin maltoin itsekin ottaa vähän rennommin. Aitojen ulkopuolella vuoroa odottaessa käppäilin pientä tilaa edestakaisin ja kertasin rataa. Mahanpohjaa kehtasi vähän kutkuttaa. Onneksi vuoromme tuli pian ja pääsimme aloittamaan.

Alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Sihtasin keskihalkaisijalle ja osuinkin siihen kivasti. Tervehdys meni ihan hyvin samoin kuin paluu raviin. Numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle oli tieltään ja tahdiltaan hyvä, mutta hevosen pyöreys uupui. Numeroksi 6,5. Keskihalkaisijalle osuimme taas hyvin. Vasemmalle tehdyn voltin valmistelu oli vähän puutteellinen, mutta voltti oli tieltään ja tahdiltaan asiallinen. Numeroksi 7. Voltin jälkeen aloin nyhertää liikaa käännöstä oikealle, mikä sai menosta hieman epätasaista. Numeroksi 6. Lävistäjälle tajusin ratsastaa rauhassa ja olla hyvällä tavalla huolehtimatta temponlisäyksestä. Tiesin Gian tekevän sen lähinnä päästämällä. Lävistäjän lopussa tajusin vähän lyhentää ravia. Sinällään temponlisäys oli vaatimaton, mutta tuomarin mukaan riittävä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin tuli kättä vasten. Keskellä kulmaa tajusin unohtaneeni väistön valmistelua auttavan kulman katkaisun, mikä pisti oman pakkani hetkeksi sekaisin. Ähräsin siinä sitten kaikkea, mikä sai Gian vähän jännittymään. Numeroksi 6.

Siirtyminen käynnistä raviin sekä kaarto radan poikki sujuivat asiallisesti. Numeroksi 6,5. Toinen siirtyminen ravista käyntiin oli nyt pehmeämpi. Numeroksi 7. Helpomman suunnan väistö eli väistö oikealle meni treeneihin nähden kehnommin. Jäin tässäkin suunnassa nyhertämään liikaa, jolloin Gia hidasti. Numeroksi 6. Oikea laukka nousi hieman epävarmasti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 6,5. Sen jälkeen edessä oli se jännempi laukkalävistäjä. Yritin istua kaikessa rauhassa ja pitää Gian rauhallisessa laukassa. Pääsimmekin lävistäjän ilman vaihtoa. Toki Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin, mutta se oli pienempi virhe kuin mitä vaihto olisi ollut. Numeroksi 6. Vasen laukka nousi täsmällisesti pääty-ympyrältä. Numeroksi 7. Toisen laukkalävistäjän temponlisäyksen tein tietoisen vaatimattomasti. Lähinnä vain annoin Gian edetä. Tälläkin lävistäjällä Gia pääsi pudottamaan liian aikaisin raville, mikä oli odotettua. Numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme kohtuullisen asiallisesti. Numeroksi 7.

Radan jälkeen taputtelin Gian hyväksi ja muistin taas hengittää. Kehtasipa olla jännää! Rataan olin kokonaisuudessa tyytyväinen. Tällä treenimäärällä se meni ihan asiallisesti. Toki Gian pyöreys jäi puutteelliseksi, mutta muuten ratsastin itsekseni aika tarkasti. Gia taas hoiti oman osuutensa hienosti. Se eteni tasaisesti eikä yrittänyt ehdotella omiaan. Eikä tullut laukanvaihtoa! Olipa ihana ratsastaa rata ilman odotuksia tai menneisyyden peikkoja.



Tuomari kertoi arvostelleensa suoritukset hieman kiltimmin. Me Gian kanssa saimmekin suorituksestamme 65,7 prosenttia. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Ajatuksen kanssa ja siististi & levollisesti esitetty. Rentoutta vielä niskaan, mutta muuten hyvin pohkeen edessä!" Kommentit lämmittivät mieltä sekä antoivat odotetun korjausehdotuksen. Jos radan jälkeen oli jo hyvä mieli, niin kyllä se näiden terveisten myötä vielä vähän kohosi. Suorituksemme Gian kanssa oli yhteiseen treenimäärämme (tällä tunnilla tuli 15. kerta) nähden hyvä. Etenkin kun minulla menee hevoseen tutustellessa aina melkoinen aika. Gian kanssa oli mukava mennä tämä koulukurssi. Tekemistä yhteisen sävelen eteen on vielä, mutta onneksi Gian kanssa on ilo harjoitella.

Videosta kiitos Sennille!

Koulukurssin 3. tunti: B-merkin palastelua

Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla treenasimme palasia B-merkin kouluohjelmasta. Kuten aiemminkin, kurssin viimeisellä tunnilla oli luvassa kouluohjelman ratsastaminen. Gia jatkoi ratsunani, ja jaoin tunnin edelleen kahden muun ratsukon kanssa. Kouluohjelmasta pääsimme treenaamaan mukavasti asioita: käyntiväistöjä, ravivoltteja sekä laukannostoja sekä lävistäjiä.

Käyntiväistöissä vinkiksi tuli katkaista kulma siten, että se valmisteli jo väistöön lähtemistä. Kulmaa ei siis tarvinnut ratsastaa reunoja pitkin, vaan pienen oikaisun kautta väistöön lähteminen oli helpompaa. Väistöissä oikealle ei Gian kanssa tarvinnut tehdä muuta kuin antaa sen mennä. Jäin ensin vähän näpertelemään liikaa, jolloin Gian etuosa ei pysynyt uralla. Kun tajusin olla tekemättä liikoja, sujui väistö hyvin. Väistöissä vasemmalle sain vaikuttaa vähän enemmän. Etuosa piti ottaa haltuun pienillä pidätteillä vasemmalla ohjalla ja takaosaa sai hieman avittaa väistättävällä pohkeella. Suuria ei tässäkään suunnassa tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä Gia väisti ihanan helposti.

Ravivoltit treenasimme myös ohjelman mukaan. Kymmenen metrin voltti oikealle tehtiin pitkän sivun keskeltä, kymmenen metrin voltti vasemmalle taasen keskihalkaisijalta. Sain ratsastettuna niin volttien kuin keskihalkaisijan tiet yllättävän huolellisesti. Voltit olivat voltteja eivätkä muotopuolia pyörähdyksiä. Voltit oikealle menivät myös asetuksen suhteen hyvin. Vasemman voltin valmistelu keskihalkaisijalla samoin kuin itse voltti menivät vaillinaisesti asettuen. Yritin houkutella Giaa antamaan siihenkin suuntaan periksi, mutta edelleen tämä suunta kehtasi olla minulle hankalampi.

Laukkaohjelmasta harjoittelimme niin nostoja, lävistäjiä kuin ympyröitä. Gia nosti laukat ihan mukavasti. Laukka myös pyöri ihan hyvin, vaikka välillä Gia otti etenemisen omiin nimiinsä. Ohjeeksi tuli istua satulassa ja niin sanotusti pitää omasta tontista kiinni. Yllättäen vaikeimmaksi asiaksi meille muodostui lävistäjät. En ollut yhtään varautunut, että ne voisivat olla hankalia. Vasemman laukan lävistäjillä Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Oikean laukan lävistäjillä Gia puolestaan esitti mallikelpoisia laukanvaihtoja. Tulivatpa pulmat puskista! Jotenkin kuvittelin, että ne menisivät kuin vettä vain. Neuvoksi tuli ratsastaa lävistäjät omasta suunnitelmasta kiinni pitäen: rauhallista laukkaa ja ajatus, että oli jatkamassa lävistäjän jälkeen kulman vastalaukassa. Yritin olla viilipyttynä satulassa, mutta herpaannuin aina jossain kohdassa. Gialta se ei jäänyt huomaamatta, jolloin se pääsi joko vaihtamaan tai pudottamaan. Lopulta taisin saada kerran oikean laukan lävistäjän ilman vaihtoa, mutta siinä tuli sitten liian aikaisin pudotus raville. Vasemman laukan lävistäjän loppua sain hilattua aavistuksen lähemmäs, mutta edelleen raviin siirtyminen tuli turhan aikaisin. Jotain muutosta kuitenkin.

Tunnilla tehdyt ohjelmapalaset oli valittu hyvin. Niiden aikana sai pohtia, mihin asiaan kiinnittää radalla erityisesti huomiota, mikä asia taas voisi mennä enemmän omalla painollaan. Gian kanssa opin, että laukkalävistäjät vaatisivat tarkkuutta, kun taas väistöjä ei tarvitsisi samalla tavalla murehtia. Giassa läpi tunnin hyvää oli erityisesti se, kuinka tasaisesti se teki tehtäviä. Toki se vähän ehdotteli hetkittäin omiaan, mutta kuunteli myös, kun sanoin asiani ymmärrettävästi. Gian kanssa en osaa ainakaan vielä pahastua, vaikka kaikki ei sujuisi kerralla. Niin kuin ei sujukaan. Sen kanssa minulla ei myöskään vielä ole ennakko-odotuksia, mikä on vain hyvä juttu. Silloin saan ratsastettua asian kerrallaan enkä mieti tulevaa tai jää murehtimaan menneitä.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Koulukurssin 2. tunti: etuosa odottamaan, takaosa töihin

Artsin koulukurssin toisella tunnilla pääsimme jatkamaan neliöiden ratsastamista. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Gia kävi juuri ennen tuntia maastolenkin, joten sen verryttelyä ei tarvinnut aloittaa nollasta. Otin kuitenkin alkuun sen verran laukkaa, että Gia eteni siinäkin ihan asiallisesti.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme neliötä ratsastaen kulmat tarkasti. Lisäsimme tehtävälle myös lyhyitä sivuja kohti pyöräytetyt vastavoltit. Tehtävää tulimme ravissa. Muistelin edellistunnin korjausvinkkejä eli reilua asettamista sekä erityisesti oikeassa kierroksessa Gian takaosan vartioimista. Tehtävän kulmat sujuivat niin kuin viimeksikin. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat ihan asiallisia, ja pääsin rentoutumaan niissä. Vasemman kierroksen kulmat taas jäivät asetuksiltaan hieman puutteellisiksi, ja sainkin vinkkiä asettaa reilummin. Hinasin taas vasemmalla kenottanutta istuntaani keskemmäs ja yritin kovasti pohtia, miten saisin vasemmankin kierroksen tasaisemmaksi. Kovin suuria ahaa-elämyksiä ei siihen suuntaan mahtunut, mikäli oli vähän harmi. Oikean ja vasemman kierroksen ero jäi aika isoksi. Sama pulma vaivasi volteilla. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun taas voltit vasemmalle menivät vähän jäykistellen.

Seuraavalla tehtävällä vaihdoimme neliön paikkaa siten, että pääsimme tekemään kouluradan I-kirjaimesta laukannoston ravista. Laukkaa jatkoimme kierroksen, kunnes siirryimme I:ssä takaisin raviin. Kuten arvata saattaa, vasen kierros oli edelleen vähemmän sujuva. Yritin vaikuttaa Giaan kaarteissa rohkeammin, mutta edelleen onnistumiset jäivät puolitiehen. Laukat sinällään kuitenkin nousivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa Gia loksahti kertalleen ihanasti kohdilleen. Se tuntui laukkaavan rauhallisesti allani ja odottavan minun ohjeitani. Olipa sangen helppoa ratsastaa kulmat hyvin, kun hevonen odotti ja kuunteli. Ihanan sujuvaa! Oikea kierros on vain niin paljon helpompi minulle. Toki könötän siinäkin miten sattuu, mutta käteni ja jalkani osaavat tehdä siinä suunnassa hommansa oikein. Pakka menee sekaisin, kun vasen puoleni tulee sisäpuoleksi. Se ei tunnu hanskaavan sitä hommaa ollenkaan.

Loppuravissa pyörimme ensin tovin pääty-ympyrällä vasemmassa kierroksessa, kunnes vaihdoimme suuntaa ja pyöräytimme vielä toiseen päätyyn muutaman ympyrän oikealle. Gia kiirehti hieman, mutta tarjosi vähän rennompia pätkiä molempiin suuntiin. Siitä pääsimme siirtymään käyntiin, ja näin kurssin toinen tunti oli pulkassa. Tämä tunti ei ollut niin sujuva kuin ensimmäinen, mutta onneksi tähänkin mahtui hyviä pätkiä. Erityisesti oikean laukan hyvä hetki lämmitti mieltä. Gia tuntui olevan tänään vähän kiireisempi. Opettaja hoksauttelikin, että Gian etuosa piti saada odottamaan ja takaosa puolestaan töihin. Huomasin kerta toisen jälkeen päästäväni Gian aina edestä karkuun, kun yritin herätellä takaosaa. Muutamia kertoja sain vähän lyhennettyä Giaa ilman, että aktiivisuus katosi. Nämä hetket tuntuivat selkään ihan erilaisilta. Raviin tuli joustoa ja pontevuutta ilman, että hevonen samalla piteni ja lähti kiihdyttämään. Tätä tunnetta pitää hakea jatkossakin.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Koulukurssin 1. tunti: jumppaamista

Perjantaina alkoi Artsin viikonlopun kestävä koulukurssi. Ratsukseni toivoin Gian, ja toiveeni meni läpi. Ensimmäisellä tunnilla pääsimme valmistelemaan ratsuja viikonloppua varten jumppaamalla niitä notkeiksi. Alkuverryttelyyn käytimme hyvin aikaa. Gian kanssa sain ottaa laukkaa heti alkuun, jotta se vertyisi nopeammin. Laukkapätkien jälkeen ravi alkoikin sujua paremmin.

Ensimmäisenä kuviona tulimme maneesia soikiona. Suorat pätkät menimme vasta-asetuksessa ja huolehdimme sisäpohkeella reitillä pysymisestä. Soikion kaarteissa taas asetimme reilusti sisäohjalla ja annoimme ulko-ohjalla tilaa. Tehtävää tulimme kaikissa askellajeissa. Oikea kierros tuntui helpommalta, vaikka siinä sain huolehtia Gian takaosasta enemmän, ettei se valunut ulos. Asetukset kuitenkin menivät helposti läpi. Vasemmassa kierroksessa taas niin myötä- kuin vasta-asetukset olivat hieman hankalampia. Könötin vähän liikaa vasemmalla, mikä hankaloitti menoa. Gia kuitenkin toimi ihan mukavasti kaarteissa. Suorilla pätkillä minulla oli enemmän tekemistä. Laukassa vasemmassa kierroksessa sain vielä vähän enemmän houkutella Giaa suorilla pätkillä vasta-asetukseen ilman, että se valui samalla sisään. Kaarteet menivät edelleen aika kivasti.

Tämän jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesia neliönä, jonka kulmat ratsastettiin ajoissa valmistellen. Kulmissa piti puolestaan päästä rentoutumaan. Tehtävää tulimme käynnissä ja ravissa. Oikeassa kierroksessa jatkui sama kuin aiemmalla tehtävällä eli sain muistaa tarkkailla Gian takaosaa. Suorat pätkät sai ratsastaa vähän jopa sulkutaivutusta ajatellen. Vasen kierros meni takaosan suhteen paremmin, mutta myötäasetuksia sai taas haeskella. Tässä vaiheessa tajusin vähän korjata omaa painoani vasemmalta enemmän keskelle satulaa, mikä tuntui auttavan hieman. Tehtävän loppupuolella aloimme yhden neliön sijasta ratsastaa kahta neliötä. Tämä oli hyvä, sillä nyt pääsi työstämään molempia kierroksia samalla kuviolla. Tässä vaiheessa hommaan alkoi tulla jo vähän tasaisuutta molempiin suuntiin. Vasen kierros pysyi edelleen hieman hankalampana, mutta siihenkin suuntaan tuli jo useampia askeleita oikeaan suuntaan.

Lopuksi menimme vielä kevyttä ravia pääty-ympyrällä. Ensin vasemmassa kierroksessa, kunnes aloimme tulla kahta pääty-ympyrää kahdeksikolla. En tiedä, auttoiko keventäminen hallitsemaan kroppaa vai mikä tuli, mutta nyt molemmat suunnat tuntuivat paljon tasaisimmilta. Gia asettui mukavasti ja venytti hyvin ohjan perässä. Meno tuntui varsin rennolta, mutta sujuvalta. Tunnin jumpat tuntuivat siis tehneen tehtävänsä. Tästä hyvästä hetkestä saimmekin siirtyä loppukäyntiin.

Olipa kiva aloitus kurssille! Artsin opissa osasin ottaa rennosti enkä panikoinut pyöreyden puuttumista. Tämä oli hyvä lähtökohta sille, että ratsastin ja vaikutin, mutta en häseltänyt. Niinpä Gia pääsi väläyttelemään kaikissa askellajeissa hyviä hetkiä. Loppuravissakin hyvää ja rentoa menoa sai vielä fiilistellä. Jospa minä hiljalleen löytäisin niitä Gian asetuksia. Tällä tunnilla ainakin oli jo kovasti oikea suunta.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Mielenrauhaa maastosta

Perjantaina hilpaisin töiden jälkeen suoraan tallille. Luvassa oli maasto toisen ratsukon seurassa. Ratsukseni sain Hiliman, jonka kanssa otimme vetovastuun.

Kävimme kiertämässä Kotakankaan lenkin. Tällä kertaa perinteisen metsäpolun sijasta kävimme köpöttelemässä toisen lenkuran, jonka pääsi mukavasti ympäri. Tiet olivat plussakelien jälkeen taas vähän jäiset, mutta onneksi tuttu laukkapätkä oli kunnossa. Menomatkalla hurauttelimme siinä laukkaa, ja Hilima toimi niin hyvin. Oli ihan pakko antaa sen mennä vähän reippaammin ja nauttia menosta. Kylläpä se pää tuulettuukin maastossa laukatessa hyvin!

Kotimatkalla otimme myös samaan kohtaan laukkapätkän, jossa Hiliman kanssa pidimme perää. Sekin laukka sujui vallan mukavasti. Kivaa! Loput kotimatkasta taitoimme ravissa ja käynnissä. Olipa maasto kyllä niin täydellinen tapa vaihtaa ajatukset arjesta viikonloppuun. Kummasti se mieli vain lepää maastossa, kun alla on varma ja luotettava suomenhevonen. On se Hilima vain niin oiva tamma.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Liian hyvä tuntiratsuksi

Maanantain tunnille arvelin saavani jommankumman viime aikojen tammoista. Tammaveikkaus meni oikein, mutta ajattelin vääriä hevosia. Sain nimittäin Elviiran! Tämäkin tamma on palannut mammalomalta, mutta ei takaisin tuntiratsun hommiin. Sen sijaan siitä viritellään kovaa vauhtia koulukisaratsua. Siksi olin hurjan iloinen, että sain sen niin sanotusti harvinaisena herkkuna. Ratsukoita koulutunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan vähän tarkemmin ratsastettuja kulmia, ravin lyhentämistä sekä ravista tehtyjä laukannostoja.

Yhden ja pätevän ratsastajan vaikutus Elviiraan oli kyllä huomattava. Se on ollut aiemminkin mukava ratsastaa, mutta nyt se oli vieläkin parempi. Se loksahti pyöreäksi ohjat tuntumalle ottamalla ja pysyi pyöreänä valtaosan tunnista lähes itsestään. Elviira oli myös sopivan herkkä pohkeelle ja mukavan notkea. Niinpä elo sen kanssa ensimmäisellä varsinaisella tehtävällä eli kahden neliön kahdeksikolla oli helppoa. Kulmat tehtävällä tuli ratsastaa tarkemmin valmistellen ja niiden jälkeen hyvin suoristaen. Tehtävää tulimme niin käynnissä kuin ravissa. Myöhemmin lisäsimme ravikuviolla suuntaa vaihdettaessa askeleen lyhentämisen. Elviiran kanssa kulmat oli helppo ratsastaa. Puolieroja en tuntenut kummemmin, ja tamma reagoi kaikkiin pyyntöihini kuuliaisesti ja muitta mutkitta. Elviira reagoi epäselviin pyyntöihini tai keikkumiseeni hidastamalla. Tajusin tämän nopeasti, mikä tsemppasi korjaamaan apuja ja istuntaa. Ravin lyhentämisessä avuksi riitti parhaimmillaan jarruttaminen istunnalla. Olipa hieno tunne jarruttaa pienillä avuilla hevosen reagoidessa ongelmitta. Pienemmästä ravista pääsi normaaliin menoon vain rentoutumalla. Makeaa!

Seuraavaksi pidimme saman kuvion, mutta nyt ravin lyhentäminen toimi laukannoston valmisteluna. Saimme myös pyöräyttää tarvittaessa pääty-ympyröitä. Elviira jatkoi tälläkin tehtävällä kuskin täydellistä hurmaamista. Kuinka helppoa voikaan olla, kun vain saa istuttua tasaisesti ja annettua avut ilman ylimääräistä varmistelua? Vastaus: todella helppoa. Elviira aavistuksen seurasi kavereiden menoa, mutta samalla kuunteli minua. Niinpä ravin lyhentämiset onnistuivat asiallisesti, jolloin laukatkin nousivat kevyesti ja suorana pysyen. Sain itse muistaa istua jämptisti suorana, etten kipannut nostoa valmistellessa etukumaraan. Elviiran laukka, etenkin oikea, oli myös niin kivaa. Sen kuin vain istui ja oli häiritsemättä hevosta. Etenkin oikeassa laukassa tuli niin vahva tunne, että olimme menossa aivan yhtä aikaa ja aivan samaan suuntaan. Virnuilin selässä kuin mikäkin pöhkö, mutta fiilis oli vain niin mahtava. Petrattavaakin toki jäi. Haahuilin niin pilvissä laukkapätkistä, etten tullut valmistelleeksi siirtymisiä raviin niin huolella. Olisin saanut olla niissä tarkempi, jotta Elviira olisi laskeutunut laukasta pehmeästi raviin eikä vähän pudottautuen. Elviira olisi varmasti hanskannut tämänkin, mutta kuski jäi nyt haihattelemaan muita asioita.

Loppuravissa pyörittelimme ympyröitä ja ratsastimme kulmia. Elviira meni edelleen tasaisen mukavasti, ja fiilistelin selässä ratsastamisen helpoutta. Tunti meni ja päättyi todella hyvissä fiiliksissä. Elviira oli mitä mainion itsetuntobuustin tarjoava ratsu. Miten voi 20-vuotias varsalomalta palannut tamma tuntua näin hyvältä? Pätevä ja säännöllinen ratsastus sekä hyvällä työmoraalilla varustettu hevonen ovat avain tähän yhtälöön. Oli suuri ilo saada mennä Elviiralla. Pakkohan se on todeta, että kyllä se on liian hyvä pelkäksi tuntihevoseksi. Vaikka tuntiratsastajana mieluusti menisin kymmenillä Elviiran kaltaisilla hevosilla. Sormet ja varpaat ristissä, että se kuitenkin sattuu vielä joskus minulle uudelleen.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Estekurssin 2. tunti: kyllä se tästä

Estekurssin toinen tunti meni rataharjoituksen tapaan. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnilla oli edelleen yhteensä viisi ratsukkoa. Alkuverryttelyssä kävimme aika pikaisesti kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen siirryimmekin jo verryttelyhyppyihin. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt menivät ihan mukavasti, kunhan muistin ratsastaa Giaa ja hakea tasaista, sujuvaa etenemistä.

Sitten pääsimmekin hyppäämään radan. Me Gian kanssa tulimme sen hurjassa 70–75 sentin korkeudessa. Rata meni näin: lävistäjäokseri, toinen lävistäjäokseri, kaareva linja, lävistäjäokseri, kahden askeleen sarja, kaareva linja ja lävistäjäokseri. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Lävistäjäokseri ylittyi muuten hyvin, mutta hieman kaukaa. Toinen lävistäjäokseri meni sujuvammin paremmalla ponnistuspaikalla. Kaarevan linjan ensimmäinen pysty tuli nopeasti vastaan, mutta Gia oli hyvin menossa. Kaareva linja pystyltä toiselle pystylle meni asiallisesti. Tie lävistäjäokserille kävi hieman linjalta ulkona, mutta se ei Giaa haitannut. Se loikkasi esteen positiivisen askeleen kautta. Kahden askeleen sarjalle olisimme myös saaneet tulla vähän tarkemmin, mutta Gia selvitti senkin ongelmitta. Kaareva linja toisesta suunnasta meni kohtuullisesti. Edessä oli enää radan päättävä lävistäjäokseri. Sekin ylittyi asiallisesti, ja näin pääsimme puhtaalla suorituksella radalta maaliin.



Suorituksen jälkeen taputtelin Gian hyväksi. On se vain mainio! Jotenkin ajattelin, että Gian pitää vain antaa mennä sitä häiritsemättä. Tämä ei kuitenkaan ollut se paras vaihtoehto, vaan parempi ratkaisu oli vaikuttaa sopivasti. Toisella tunnilla luotin jo Giaan paremmin enkä niin jännittänyt. Tajusin, että kyllä se kuuntelee, kun sille vain sanoo. Olipa kiva päättää hyppelyt hyvään mieleen. Siitä hommasta on tullut minulle ihan naurettavan jännittävää. Ratkaisuna olen alkanut vältellä hyppäämistä, mikä tietenkin vain pahentaa jännitystä. Saa nyt nähdä, miten hyppelyni tästä jatkuvat.

Videosta kiitos Leeville!

Estekurssin 1. tunti: älä yritä, vaan tee

Sunnuntaina oli vuorossa päivän mittainen estekurssi, joka sisälsi kaksi tuntia. Ratsukseni sain Gian. Ratsukoita tunnilla oli sopivasti viisi. Alkuverryttelyssä sain tutun ohjeen: Gia pyöreämmäksi. Yritin sitten siinä puolittain puuhun kiivenneenä taas keksiä, miten hevosen saisi nappia painamalla pyöreäksi. Vaikka ei kai sitä oikotietä ole onneen, täytyy vain ratsastaa. Gia oli odotetusti hieman alkutunnista jäykkä, mutta lyhyet laukkapätkät auttoivat sitä vertymään.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahta suoralla linjalla ollutta puomia, ensin ravissa ja sitten oikeassa laukassa. Sain miettiä sopivan rauhallista etenemistä, ettei Gia päässyt venähtämään pitkäksi ja kiihdyttämään askelta vaivihkaa. Pientä hakemista oli suoruudessa, mutta muutoin pääsimme tehtävän ihan kohtuullisesti. Laukassa Gia yritti vähän enemmän venyä, mutta kun muistin vaikuttaa, malttoi se ihan hyvin.

Seuraavaksi tulimme yhden askeleen kavalettisarjan, jolta jatkoimme yksittäiselle lävistäjäesteelle. Kavaletit olivat lävistäjällä, ja aluksi en löytänyt niille tietä. Gia oli myös herännyt, jolloin aloin jarrutella sitä liikaa. Niinpä tulimme tehtävälle aina liian hitaasti, jolloin Gia joutui ampaisemaan hyppyjä kohti. Rytmi ei siis pysynyt tasaisena. Minua kehtasi vähän jännittää Gian pienet kiihdytykset. Sainkin ohjeeksi tulla tehtävälle kunnon laukassa, jotta näitä ampaisuja ei tulisi. Löysin lopulta tien kavaleteille, jolloin ne samoin kuin yksittäinen este menivät viimein asiallisesti. Tehtävän loppuun lisättiin vielä yksittäinen pysty. Se taisi sujua muiden esteiden ohella ihan hyvin myös. Jännitykseltäni tehtävät ja niiden sujuminen tuppaavat unohtumaan.

Sitten tulimme lävistäjäokserin pari kertaa yksistään, kunnes lisäsimme perään kaarevan linjan. Okseri ylittyi ihan hyvin. Gian kanssa kivaa oli se, ettei sen kanssa tarvinnut miettiä laukkoja. Se kyllä vaihtoi itsensä myötälaukkaan. Okserin perään lisätty kaareva linja meni myös ihan asiallisesti. Hiljalleen aloin tajuta, että Giaan sai sekä luottaa että vaikuttaa. Vaikuttaminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että jäin jarruttelemaan ja roikkumaan ohjaan. Välimatkat esteeltä toiselle piti ratsastaa, mutta hyppyjä kohti piti päästä rentoutumaan.

Tunnin hyppelyt olivatkin siinä. Tunnista jäi vähän ristiriitainen fiilis. Gia tietysti ansaitsi kehut, mutta oma ratsastukseni ja asennoitumiseni olivat vähän pielessä. Jotenkin en osannut ottaa saamiani ohjeita oikein, vaan menin niiden kanssa puihin. Minulla nyt vain kestää vähän pidempään tajuta, miten tehdä pyydetyt asiat. Jos minua hoputetaan, ei siitä yleensä seuraa muuta kuin häseltämistä. Oli kuitenkin lohduttavaa huomata, että lopputuntia kohti laskeuduin sieltä puusta ja aloin tosiaan yrittämisen sijasta ihan tekemään. Vaikuttamisessani on vielä melkoisesti tekemistä. Olisihan se kiva, että oppisin vaikuttamaan jo alkutunnista eivätkä ne parhaat hetket sijoittuisi aina lopputuntiin. Mutta toistaiseksi mennään tällä, jospa se siitä alkaisi vähän nopeutua.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Pitkästä aikaa takaosakäännöksiä

Jatkoin perjantaina Artsin koulutunnilla hevosarpajaisiani. Viime viikon linja jatkui, sillä valitsin jälleen tamman. Giahan se sieltä lähti treenikaverikseni. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, myötäämistä sekä takaosakäännöksiä.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Yritin keskittyä alusta asti siihen, että uskaltaisin vaikuttaa, mutta myös myödätä. Gia olikin mukavasti kuulolla ja antoi hetkittäin edestä periksi pyöristyen aina toviksi. Laukassakin löytyi pyöreämpää menoa, mikä heti toi Gian etenemiseen sujuvuutta ja pehmeyttä. Olipa kiva päästä tuntemaan tämä, niin samaa fiilistä voi hakea toistekin. 

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ratsastimme ravissa pitkän sivun loppupuolelta keskihalkaisijalle puoliympyrän tiellä. Keskihalkaisijalla suoristimme ja valmistelimme pohkeenväistön uralle. Sille päästyämme suoristimme ja lähdimme ratsastamaan lyhyen sivun taas puoliympyränä. Sen keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen ajan reilun myötäyksen periaatteella ohja pois. Gian kanssa väistöt sujuivat mukavan helposti. Korjauksina sain muistaa pitää ulkopuolen hallussa sekä Gian riittävän aktiivisena. Isompi puoliympyrä oli tieltään ensin minulta hukassa, mutta isot myötäykset lähtivät helposti. On paljon helpompaa nakata ohjat pois kuin pitää ne tasaisesti tuntumalla. Tehtävällä Gia tarjosi pätkiä pyöreämpää menoa, mutta pääosin menimme välimallissa: ei hirvenä, ei pyöreänä.

Toisena tehtävänä teimme takaosakäännöksiä, kaikeksi onneksi käynnissä. Sijoitimme takaosakäännökset pitkän sivun keskelle, jolloin seinä paljasti armotta, jos lähdimme haahuilemaan. Enpä muista, milloin olisin viimeksi treenannut takaosakäännöksiä, etuosakäännöksistä puhumattakaan. Nyt olikin kiva päästä treenaamaan niitä ja vieläpä pätevän hevosen kanssa. Opettaja kertoi ihanteellinen takaosakäännöksen onnistuvan neljällä askeleella. Ohjeeksi tuli myös tehdä käännös pohkeen sijasta enemmän sisäohjalla ja istunnalla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Tähän suuntaan Gia kääntyi ihan asiallisesti. Opettajan tuomio oli, että suorituksestamme tunnisti, mitä yritimme. Petrauksena olisi pitänyt saada Gia vielä paremmin takajaloille ja lyhyempään käyntiin, jotta käännös olisi ollut oikeaoppisempi. Takaosakäännökset oikealle olivatkin vaikeampia. Aluksi Gia tarjosi napapyörähdystä takajalkojen ympäri. Pienillä raippamerkeillä Gia kuitenkin ymmärsi nopeasti, mitä hain takaa ja alkoi astua käännöksessä myös takasilla. Tässäkin suunnassa käynti olisi pitänyt parsia lyhyemmäksi, jotta käännös olisi ollut hallitumpi. Saimme kuitenkin petrattua vähän tähänkin suuntaan.

Loppuravissa ei enää tehty kummempia, ja annoin Gian vähän venyttää ohjan perässä. Tunnin tehtävät olivat taas tosi kivoja. Kaikista kivointa oli kuitenkin saada treenata niitä Gian kaltaisella opetusmestarilla, joka ei turhia herneile. Kertaakaan ei tarvinnut tapella eikä edes harmistua. Ihanaa! Sen sijaan Gian kanssa sai treenata kaikessa rauhassa. Kyllä teki hyvää. Laukan työstämistä olisin toivonut tuntiin vähän enemmän, mutta toisaalta oli todella hyödyllistä treenata takaosakäännöksiäkin pitkästä aikaa. Täytyy toivoa, että Gia liikenee minulle joskus toistekin Artsin tunnille treenikaveriksi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Koulusatulan kosto

Keskiviikkona lyöttäydyin ratsastamaan. Ratsukseni sain toivomani Gian, ja yhteensä viiden ratsukon koulutunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Gialle tuli tällä kertaa koulusatula, jaiks. Satula on entuudestaan tuttu eikä ole edes kamalimmasta päästä, mutta tiesin jäykkyyteni aiheuttavan istuntapulmia.

Alkuverryttelyssä haimme hevosia ensin tovin käynnissä tuntumalle, kunnes jatkoimme saman asian työstöä ravissa. Olen Gian kanssa tunnusteluvaiheessa eli en osaa sen säätöjä vielä. Niinpä Gian pyöristämiseenkin on matkaa. Yritin pitää ohjastuntuman kumimaisena, sillä toisella tunnilla olin kuullut Gian ratsastajan saavan moisen ohjeen. Ympyröillä yritin asetella ja hakea Giaa sitä kautta pehmeämmäksi, mutta taisin jäädä aika varovaiseksi. Opettajalta alkoi sadella pyyntöjä ratsastaa Gia pyöreäksi.

Ravissa Gia sai vertyä rauhassa enkä vaatinut siltä heti nohevaa etenemistä. Jatkoin kuitenkin pehmittelyä asetusten parissa. Opettaja muistutteli sinnikkäästi pyöreyden hakemisesta, vaikka mielestäni yritin ihan oikeasti. Totesin vastineeksi, etten osaa sekunnissa ratsastaa hevosta pyöreäksi. Ilmeisesti yrittämiseni ei sitten näkynyt opettajalle, vaikka omasta mielestäni puuhasin vaikka mitä. Sain sitten jäädä sakkoympyrälle muiden kävellessä. Siinä opettajan ohjeistuksella asetin, hellitin ja pyysin raviin vähän pontevuutta kerta toisen jälkeen. Lopulta sain Giaa reagoimaan hetkittäin oikein ja pehmenemään edestä hieman. Sen ansiosta pääsimme piinaympyrältä pois huilaamaan. Jännä aina huomata, miten omat mielikuvat eivät välttämättä vastaa ollenkaan sitä, mitä opettaja näkee. Toisaalta opettajan hiillostus oli paikallaan. Koska mitään muutosta ei tapahtunut, en tehnyt riittävästi. Jos yksi tapa ei toimi, pitäisi osata kokeilla toista eikä jäädä jumittamaan ja odottamaan, että hevonen pyöristyy itsestään.

Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräytimme ravissa aina kaksi kappaletta per pitkä sivu. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin pitkän sivun toisen voltin loppupuolella. Laukasta siirryimme raviin toisen pitkän sivun ensimmäisen voltin aikana. Aloitimme oikeassa kierroksessa. Alkuverryttelyn jälkeen olin vähän sisuuntunut ja päätin ratsastaa tehokkaammin. Enemmän pohjetta, järkevämpiä ohjasotteita. Gia oli myös vertynyt jo paremmaksi, jolloin se tarjosi sujuvampaa etenemistä. Volteilla muistuttelin itseäni pitämään ulko-ohjasta kiinni ja sisäohjalla puolestaan asettamaan ja hellittämään. Pohjetta ei tietenkään saanut unohtaa, vaan ohjasotteiden lisäksi yritin ajatella pitäväni Gian niidenkin avulla reitillä. Gia alkoi toimia toistojen myötä paremmin ja tarjosi hetkittäin hieman pyöreämpiä pätkiä. Laukat puolestaan nousivat ravista mukavasti. Alkuun sain hakea laukkaa vähän eteen, sillä hyvästä nostosta huolimatta se jäi vähän vaisuksi. Hiljalleen Gia alkoi lämmetä tässäkin askellajissa, ja saimme laukassakin vähän pyöreämpiä hetkiä. Siirtymiset laukasta raviin eivät olleet kovin hienoja. En saanut lyhennettyä laukkaa, jolloin paluu raviin tuli vähän pudottautuen kuin hallitusti siirtyen.

Vasemmassa kierroksessa tehtävä oli vähän hankalampi. En ollut alkutunnistakaan saanut Giaa asettumaan tähän suuntaan kovin selvästi eikä tilanne ollut muuttunut itsestään. Keskityin kuitenkin ratsastamaan asetuksia erityisesti volteilla, jolloin hetkittäin ne löytyivät tähänkin suuntaan. Oma istuntani oli kuitenkin aika vinkkaralla eikä koulusatula auttanut yhtään. Päinvastoin, kiitos venyttelyinhoni, melkein koko kroppani kinnasi koulusatulassa istumista vastaan. Tuntui kuin takamukseni olisi ollut satulan takakaarella, selkäni vallattomalla notkolla ja yläkroppa puolestaan koko ajan kaatumassa eteen. Yritin vääntää ja kääntää lantiota alle, mutta kroppa kinnasi vastaan. Niinpä vasemmassa kierroksessa en saanut korjattua omaa painoani keskemmäs, vaan jäin kenottamaan tuttuun tapaan vasemmalle. Niinpä vasempaan kierrokseen ei tällä kertaa tullut niin hyviä hetkiä kuin oikeaan, vaikka Gia teki esimerkiksi laukannostot edelleen aika tunnollisesti. Kunhan siis valmistelin ne. Muutaman kerran unohdin valmistelun eikä Gia lukenut ajatuksiani, vaan kiihdytti vain ravia. Se oli hyvä muistutus siitä, että asioita pitää valmistella.

Loppuravia otin omin lupineni pienen pätkän. Siinä Gia liikkui jo vähän kipittäen enkä saanut napattua sitä kovin tasaiseksi. Olisin halunnut työstää ravia pidempään, mutta tuntimme veteli jo viimeisiä. Tunnin päätehtävällä oikeassa kierroksessa tulleet pyöreähköt hetket lohduttivat kuitenkin. Satuin siis painelemaan joitain oikeita säätönappuloita, vaikka en niistä täysin valaistunutkaan. Gia reagoi kuitenkin mukavasti oikeaan suuntaan olleisiin apuihin, joten täytyy vain yrittää ja olla tarkkana huomaamaan, kun teen pyynnön oikein. Täytyy siis tohtia vaikuttaa ja kokeilla eri tapoja, niin toivottavasti alan päästä Giastakin paremmin jyvälle.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Diplomaattisia neuvotteluita

Maanantain koulutunnille sain Tupun. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja pääsimme treenaamaan niin tasaisen etenemisen hakemista kuin täyskaartokuviolle sijoitettuja pohkeenväistöjä.

Alkuverryttelyssä ravasimme pääty-ympyröitä pyöräytellen ja toisessa päädyssä ympyrän kaarella olleiden puomien yli mennen. Tavoitteena oli notkistella hevosia ja saada niitä siten pyöristymään. Tupun kanssa minulla on vielä pyöreyden suhteen tekemistä. Oikeassa laukassa Tupu loksahtaa liki itsestään pyöreäksi, mutta muissa askellajeissa sekä erityisesti vasemmassa kierroksessa pyöreyden löytäminen on aika satunnaista. Opettaja toivoi meiltä toistuvasti pyöreämpää menoa, ja meinasin alkaa turhautua. Kyllä minä yritin! Vinkkinä tuli olla ohjilla mahdollisimman kuminauhamainen ja tehdä ohjaspyynnöt hyvin diplomaattisesti. Tupuun sai siis vaikuttaa ohjalla, mutta ei liian käskevästi tai ohjissa roikkuen. Lisäksi piti muistaa säilyttää tahti rauhallisena, jotta pyöreyden tavoittamisessa oli pientä toivoakaan. Kovin suuria en ravissa saanut aikaan, mutta ajatus oli oikeaan suuntaan.

Tunnin ainoa laukkatehtävä sijoittui tunnin alkupuoliskolle. Tulimme laukassa molemmissa suunnissa pääty-ympyrää, jonka kaarella oli kaksi puomia kolmen askeleen välillä. Vasemmassa kierroksessa en taaskaan saanut asetusta rehellisesti läpi, vaan Tupu jäi aavistuksen kenottamaan oikealle. Tämän seurauksena se hieman pyrki pienentämään ympyrää, ellen vahtinut tarkasti sisäpohkeella. Laukka pysyi kuitenkin rauhallisena, ja Tupu meni puomivälin asiallisesti kolmella askeleella. Oikeassa laukassa Tupu asettui hyvin ja tarjosi pyöreämpää menoa. Pientä valumista sisäpohkeen läpi oli paikoin, mutta vähemmän kuin vasemmassa kierroksessa. Laukan tahti oli myös oikein asiallinen, ja Tupu säilytti laukan hienosti, vaikka askel ei aina ensimmäiselle puomille sattunutkaan. Elämä oikeassa laukassa oli mukavan sujuvaa.

Sitten siirryimmekin täyskaartojen ja pohkeenväistöjen yhdistelmälle. Lähdimme täyskaartokuviolle pitkän sivun lopusta. Täyskaarron kuviolta palasimme uralle pohkeenväistön avulla. Tulimme tehtävää ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tupun kanssa tehtävällä olennaista oli mennä riittävän rauhassa. Jos Tupu kiirehti, ei se oikein kuunnellut väistöapuja. Etenkin ravissa tahdin sai hakea hyvin rauhalliseksi. Opettaja muistutti Tupun kiirehtimishetkinä istumaan sinnikkäästi takajaloilla. Mitään varsinaista kipitystä Tupu ei itse asiassa esittänyt koko tunnin aikana, mutta sellaisia salakavalasti nopeutuvia hetkiä välillä. Muutamat raviväistöt onnistuivat kivasti siten, että Tupu tuntui vähän ryhdistäytyvän niiden aikana. Niissä ravin tahti säilyi hyvin, ja Tupu väisti pohjetta kevyesti. Hetkittäin jäin roikkumaan jostain syystä molempiin ohjiin, jolloin Tupu sakotti minua kipittämällä hieman. Ihanan opettavaista. Tehtävän ulkopuolella pyörittelin väliin voltin tai kaksi, jotta sain Tupun odottamaan minua. Opettaja totesikin, että Tupu kannattaa pitääkin vähän epätietoisena siitä, mitä seuraavaksi tulee. Muuten se luulee tietävänsä itse paremmin ja hiihtelee menemään. Väistöissä olisi pitänyt osata napata väistön vastakkainen puoli paremmin haltuun. Nyt jäin miettimään hieman liikaa väistön puolta, jolloin kokonaiskontrolli vähän unohtui.

Loppuravissa sain houkuteltua Tupua myötäämään edestä hetkittäin paremmin kuin alkutunnista. Näinä kertoina sain pidettyä ulko-ohjan kädessä ja ajateltua sisäohjan juurikin kuminauhamaiseksi. Pyyntöjä ja myötäyksiä siis sopivassa suhteessa ilman paikoilleen jähmettymistä. Tunnin loppupuolella huomasin, kuinka edelleen keskityn turhan paljon ohjaan ja tuppaan unohtamaan pohkeen. Tupu kun tuntui toimivan parhaiten silloin, kun pohkeen ja ohjan suhde oli kunnossa. Jos roikuin ohjissa ilman pohkeita, ei Tupu antanut milliäkään periksi. Jos taas sain pidettyä pohkeet tuntumalla ja ohjilla vaikuttamisen rentona, toimi Tupukin paremmin. Jospa me olisimme menossa askel kerrallaan kohti pyöreämpää menoa. Vaikka sitten hitaasti, kunhan edes kohtuullisen varmasti.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Lörpöttelylenkillä

Sunnuntaina suuntana oli yhden väliviikon jälkeen maasto. Ratsunani oli Pave, ja me saimme nauttia huolettomasta menosta vetohevosen takana. Ratsukoita reissuun lähti siis kaksi.

Kävimme jälleen Kotakankaan lenkin metsäreitin kera. Otimme kolme laukkapätkää, ja ne sujuivat oikein mukavasti. Joko väliviikko ei ollut kerännyt Pavelle maastovirtaa tai sitten juuri maastoa edeltänyt tunti toimi sille hyvänä verryttelynä.

Reissu hurahti kaikin puolin hyvin. Taas kerran sitä muisti, kuinka rentouttavaa onkaan istua hevosen kyydissä ja lörpötellä kaverin kanssa niitä näitä. Maastoterapiaa parhaimmillaan, niin ratsastajalle kuin hevoselle.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Tahtia tarkkailemassa

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla. Vaihtelu kun kaiken tarpeellisuuden lisäksi tekee hyvää. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme pyörittelemään voltteja, S:n muotoisia vaihtouria sekä tekemään siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Alkuverryttelyssä kävimme lyhyesti kaikki askellajit läpi. Hilima oli oma mukava itsensä. Opettaja hoksautti tarkkailemaan tahtia, jotta se pysyisi tasaisen rauhallisena.

Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja pyöräytimme keskikohdasta voltin tulosuunnan mukaisesti. Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lopulta yhdistelimme voltit S:n muotoiseksi vaihtouraksi. Osuimme yleensä keskihalkaisijalle, mutta Hilima pääsi välillä kiemurtelemaan. Yleensä se tuppasi valumaan vasemmalle. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun sain Hiliman malttamaan. Voltit vasemmalle olivat työläämpiä. En saanut asetusta rehellisesti läpi, ja Hiliman etuosa jäi ulommas. Sain houkutella Hiliman etuosaa sisemmäs sisäohjalla, kun taas ulko-ohjalla piti muistaa antaa tilaa. Opettaja neuvoi viemään omaa painoa vähän vasemmalle, mikä tuntui hullunkuriselta. Minähän kenotan sinne jo valmiiksi! Samalla tuntui myös, että minun olisi nimenomaan pitänyt hilata painoa oikealle, kun Hilima tuntui valuvan vasemmalle. Vaan tässä näppäimistön äärellä pohdittuna painon siirtäminen oikealle olisi saattanut saada Hilimaa viemään vastaavasti etuosaansa vielä enemmän ulommas. Yritin kompromissina olla roikkumatta kummallakaan puolella. Vasemmalle tehdyillä volteilla auttoi lopulta se, kun sain pidettyä Hiliman sisäpohkeella oikealla reitillä ja vähän sisäohjalla johdettua etuosaa sisemmäs. S:n muotoinen vaihtoura sujui odotetusti oikealle tehtyjen volttien osalta hyvin. Voltit vasemmalle olivat edelleen vähän hankalampia. Suoristukset menivät kohtuullisesti, joskin parina kertana Hilima pääsi jäämään kenottamaan oikealle.

Tunnin toisena tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä radan poikki ja nostimme keskikohdasta laukan. Pyrimme jatkamaan pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Siitä laukkasimme uraa myöten mahdollisimman tarkasti, kunnes käänsimme samasta kohdasta taas radan poikki ja siirryimme keskikohdassa takaisin raviin. Myöhemmin lisäsimme kuviolle noin kymmenen metrin voltin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Laukat nousivat myötäisinä, ja pääsimme pieneksi yllätyksekseni pari askelta suoraankin. Hilima pääsi kuitenkin hieman kaatumaan sisälle enkä edelleenkään saanut asetusta vasemmalle kunnolla läpi. Hilima kuitenkin pysyi kohtuullisesti kuulolla eikä kaahaillut isommin, vaikka vähän reipastuikin. Siirtyminen takaisin raviin onnistui kohtuullisesti, ja ravikin tasoittui muutaman kiireisemmän askeleen jälkeen. Voltit vasemmalle sujuivat nyt ihan hyvin, ja niiden aikana Hilimaa sai rauhoitettua helpommin. Laukannostot oikealle eivät sujuneetkaan niin hyvin. Hilima alkoi hieman ennakoida enkä saanut sitä rauhoitettua ennen nostoa. Vinkiksi tuli tulla nostokohtaan mahdollisimman pienessä ravissa. Sain lopulta Hiliman keskittymään vielä, jolloin se lyhensi ravia ja väläytti opettajan sanoja lainaten oikein sievän noston. Jes! Voltilla Hilima malttoi taas paremmin. Siirtyminen laukasta raviin sujui niin kuin vasemmallekin eli kohtuullisesti oikeassa kohdassa ja siitä parin kipitysraviaskeleen jälkeen tasoittuen.

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Samalla yritin pitää tahdin edelleen rauhallisena. Hiliman mielestä kun loppuravissa olisi pitänyt vähän kipittää. Hilima oli kuin olikin mainio ratsuvalinta. Tykkään siinä siitä, ettei sitä kummemmin tarvitse nohitella eteenpäin. Kuten opettaja kehaisi, oli Hilima kunnon suoritushevonen. Se teki tehtävät tunnollisesti ja kiltisti, vaikka välillä vähän kiirehtien. Hilima on varsin mainio kaveri, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Silloin se tekee asiat pienin pyynnöin ja kevyesti. Hiliman kanssa oli sen verran kivaa, etten ihmettele, jos taas jokin kerta nappaan sen Artsin koulutunnille mukaan.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

On se jännää

Keskiviikkona lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi tunnille, joka sattui olemaan kavalettitunti. Ratsutoiveiksi olin pistänyt Akun, Tupun ja Gian, jonka sitten lopulta sain. Gialla olenkin mennyt ennen tätä tuntia vasta kuusi kertaa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa kahta puomia ympyrän kaarella. Gia ravasi sinällään ihan hyvin, mutta pääsi vähän jarruttamaan puomeja kohti. Yritin sitten tsempata sitä, mutta pyyntöni jäi hieman myöhäiseksi. Gia vähän sekosi askeleissaan, kun komensin sitä viime hetkellä eteen. Tämän jälkeen tajusin pyytää parempaa ravia aikaisemmin, jolloin puomitkin ylittyivät ihan hyvin. Eri suunnissa ei ollut kovin suurta eroa. Ehkä oikeassa kierroksessa sai kuitenkin vähän tarkemmin pitää Gian oikeilla raiteilla sisäpohkeen avulla.

Seuraavaksi tulimme laukassa samat puomit nyt kavaleteiksi nostettuina sekä vielä ympyrän toisella puoliskolla olleen yksittäisen kavaletin. Ponnistuspaikat olivat paikoin hukassa, ja Gia ratkaisi tilanteen useimmiten venyttämällä askelta. Kavalettien väliin meni kaksi askelta. Ne sopivat ihan hyvin, kun ratsastin kavaletit keskikohdan sijasta hieman ulompaa. Gia alkoi myös hoksata olevansa hyppytunnilla, vaikka menimmekin sen tasolla risuja. Askeleeseen tuli kuitenkin enemmän tarmoa. Oikeassa kierroksessa sain nyt vielä selvemmin hakea sisäpohjetta läpi, ettei Gia vähän painanut siitä läpi.

Sitten tulimme muutamia kertoja ravilähestymisellä lävistäjällä olleen puomin ja kavaletin. Gia ravasi mukavan innokkaasti ja tuli tehtävälle aina hyvin. Yritin kertoa katseellani sille toivotusta laukasta eli vasemmasta, mutta Gia nappasi sen vain kertaalleen. Muina kertoina se korjasi itse väärän laukan lennosta myötälaukaksi. Tässä vaiheessa Gia alkoi jo vähän "nakella niskojaan", ihan kuin kertoen olevansa valmis oikeille esteille niiden risujen sijasta. Oli hauska nähdä, kuinka se selvästi alkoi innostua hommasta ja syttyä.

Lopuksi yhdistelimme tehtävän pieneksi radaksi: vasemmassa laukassa aiemmin hyppäämätön kavaletti lävistäjällä, siitä pääty-ympyrällä kavaletti, seuraavaksi ympyrän kaarella olleet kaksi kavalettia, ympyrän kaarella taas yksittäinen kavaletti, siirtyminen raviin ja ravilähestymisellä ponnistuspuomilla varustettu lävistäjäkavaletti ja vielä lopuksi ympyrän kaarella olleet kavaletit vasemmassa laukassa. Ensimmäiselle kavaletille tuli hassu jarrutushyppy, kun Gia kehtasi tollottaa kavaletilla olleita pehmopuomeja. Matka kuitenkin jatkui toivotusti oikeassa laukassa. Yksittäinen kavaletti meni ihan hyvin, samoin ympyrän kaaren kavaletit kahdella askeleella. Niiden jälkeen tulimme taas yksittäin kavaletin, joka sujui nyt hyvin. Sen jälkeen siirryimme raviin ja tulimme lävistäjäkavaletin ponnistuspuomilla. Gia eteni hyvin ja hyppäsi kavaletin sujuvasti. Laukka tosin tuli vasemman sijasta oikeana, mutta Gia korjasi sen itse. Siitä jatkoimme vielä ympyrän kaarella olleet kavaletit vasemmassa kierroksessa, ja ne menivätkin ihan hyvin. Pieni ratamme oli siinä.

Loppuravissa yritin vielä vähän pehmitellä ja rauhoitella Giaa, joka oli jo kovasti hereillä. Siitä irtosi oikein energistä ravia, joskin se vähän hiihteli oman mielensä mukaan. Eipä näyttänyt 18 vuotta juuri painavan. Kavalettitunti Gian kanssa meni mukavasti, mutta kyllä minua kehtasi vähän jännittää. Kilttihän se Gia on eikä taida kummempia tehdä niitä pieniä pörhistymisiä laskematta. Näemmä se hyppääminen on tällä hetkellä minulle vähän jännää jokaisella ratsulla. Joka tapauksessa Gialla oli kiva mennä. Seuraavaksi toivon sitä kyllä koulutunnille, niin pääsen etsiskelemään sen säätöjä ilman hurjan jänniä hyppyjä.