Perjantaina hilpaisin töiden jälkeen suoraan tallille. Luvassa oli maasto toisen ratsukon seurassa. Ratsukseni sain Hiliman, jonka kanssa otimme vetovastuun.
Kävimme kiertämässä Kotakankaan lenkin. Tällä kertaa perinteisen metsäpolun sijasta kävimme köpöttelemässä toisen lenkuran, jonka pääsi mukavasti ympäri. Tiet olivat plussakelien jälkeen taas vähän jäiset, mutta onneksi tuttu laukkapätkä oli kunnossa. Menomatkalla hurauttelimme siinä laukkaa, ja Hilima toimi niin hyvin. Oli ihan pakko antaa sen mennä vähän reippaammin ja nauttia menosta. Kylläpä se pää tuulettuukin maastossa laukatessa hyvin!
Kotimatkalla otimme myös samaan kohtaan laukkapätkän, jossa Hiliman kanssa pidimme perää. Sekin laukka sujui vallan mukavasti. Kivaa! Loput kotimatkasta taitoimme ravissa ja käynnissä. Olipa maasto kyllä niin täydellinen tapa vaihtaa ajatukset arjesta viikonloppuun. Kummasti se mieli vain lepää maastossa, kun alla on varma ja luotettava suomenhevonen. On se Hilima vain niin oiva tamma.
