Keskiviikkona lyöttäydyin ratsastamaan. Ratsukseni sain toivomani Gian, ja yhteensä viiden ratsukon koulutunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Gialle tuli tällä kertaa koulusatula, jaiks. Satula on entuudestaan tuttu eikä ole edes kamalimmasta päästä, mutta tiesin jäykkyyteni aiheuttavan istuntapulmia.
Alkuverryttelyssä haimme hevosia ensin tovin käynnissä tuntumalle, kunnes jatkoimme saman asian työstöä ravissa. Olen Gian kanssa tunnusteluvaiheessa eli en osaa sen säätöjä vielä. Niinpä Gian pyöristämiseenkin on matkaa. Yritin pitää ohjastuntuman kumimaisena, sillä toisella tunnilla olin kuullut Gian ratsastajan saavan moisen ohjeen. Ympyröillä yritin asetella ja hakea Giaa sitä kautta pehmeämmäksi, mutta taisin jäädä aika varovaiseksi. Opettajalta alkoi sadella pyyntöjä ratsastaa Gia pyöreäksi.
Ravissa Gia sai vertyä rauhassa enkä vaatinut siltä heti nohevaa etenemistä. Jatkoin kuitenkin pehmittelyä asetusten parissa. Opettaja muistutteli sinnikkäästi pyöreyden hakemisesta, vaikka mielestäni yritin ihan oikeasti. Totesin vastineeksi, etten osaa sekunnissa ratsastaa hevosta pyöreäksi. Ilmeisesti yrittämiseni ei sitten näkynyt opettajalle, vaikka omasta mielestäni puuhasin vaikka mitä. Sain sitten jäädä sakkoympyrälle muiden kävellessä. Siinä opettajan ohjeistuksella asetin, hellitin ja pyysin raviin vähän pontevuutta kerta toisen jälkeen. Lopulta sain Giaa reagoimaan hetkittäin oikein ja pehmenemään edestä hieman. Sen ansiosta pääsimme piinaympyrältä pois huilaamaan. Jännä aina huomata, miten omat mielikuvat eivät välttämättä vastaa ollenkaan sitä, mitä opettaja näkee. Toisaalta opettajan hiillostus oli paikallaan. Koska mitään muutosta ei tapahtunut, en tehnyt riittävästi. Jos yksi tapa ei toimi, pitäisi osata kokeilla toista eikä jäädä jumittamaan ja odottamaan, että hevonen pyöristyy itsestään.
Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräytimme ravissa aina kaksi kappaletta per pitkä sivu. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin pitkän sivun toisen voltin loppupuolella. Laukasta siirryimme raviin toisen pitkän sivun ensimmäisen voltin aikana. Aloitimme oikeassa kierroksessa. Alkuverryttelyn jälkeen olin vähän sisuuntunut ja päätin ratsastaa tehokkaammin. Enemmän pohjetta, järkevämpiä ohjasotteita. Gia oli myös vertynyt jo paremmaksi, jolloin se tarjosi sujuvampaa etenemistä. Volteilla muistuttelin itseäni pitämään ulko-ohjasta kiinni ja sisäohjalla puolestaan asettamaan ja hellittämään. Pohjetta ei tietenkään saanut unohtaa, vaan ohjasotteiden lisäksi yritin ajatella pitäväni Gian niidenkin avulla reitillä. Gia alkoi toimia toistojen myötä paremmin ja tarjosi hetkittäin hieman pyöreämpiä pätkiä. Laukat puolestaan nousivat ravista mukavasti. Alkuun sain hakea laukkaa vähän eteen, sillä hyvästä nostosta huolimatta se jäi vähän vaisuksi. Hiljalleen Gia alkoi lämmetä tässäkin askellajissa, ja saimme laukassakin vähän pyöreämpiä hetkiä. Siirtymiset laukasta raviin eivät olleet kovin hienoja. En saanut lyhennettyä laukkaa, jolloin paluu raviin tuli vähän pudottautuen kuin hallitusti siirtyen.
Vasemmassa kierroksessa tehtävä oli vähän hankalampi. En ollut alkutunnistakaan saanut Giaa asettumaan tähän suuntaan kovin selvästi eikä tilanne ollut muuttunut itsestään. Keskityin kuitenkin ratsastamaan asetuksia erityisesti volteilla, jolloin hetkittäin ne löytyivät tähänkin suuntaan. Oma istuntani oli kuitenkin aika vinkkaralla eikä koulusatula auttanut yhtään. Päinvastoin, kiitos venyttelyinhoni, melkein koko kroppani kinnasi koulusatulassa istumista vastaan. Tuntui kuin takamukseni olisi ollut satulan takakaarella, selkäni vallattomalla notkolla ja yläkroppa puolestaan koko ajan kaatumassa eteen. Yritin vääntää ja kääntää lantiota alle, mutta kroppa kinnasi vastaan. Niinpä vasemmassa kierroksessa en saanut korjattua omaa painoani keskemmäs, vaan jäin kenottamaan tuttuun tapaan vasemmalle. Niinpä vasempaan kierrokseen ei tällä kertaa tullut niin hyviä hetkiä kuin oikeaan, vaikka Gia teki esimerkiksi laukannostot edelleen aika tunnollisesti. Kunhan siis valmistelin ne. Muutaman kerran unohdin valmistelun eikä Gia lukenut ajatuksiani, vaan kiihdytti vain ravia. Se oli hyvä muistutus siitä, että asioita pitää valmistella.
Loppuravia otin omin lupineni pienen pätkän. Siinä Gia liikkui jo vähän kipittäen enkä saanut napattua sitä kovin tasaiseksi. Olisin halunnut työstää ravia pidempään, mutta tuntimme veteli jo viimeisiä. Tunnin päätehtävällä oikeassa kierroksessa tulleet pyöreähköt hetket lohduttivat kuitenkin. Satuin siis painelemaan joitain oikeita säätönappuloita, vaikka en niistä täysin valaistunutkaan. Gia reagoi kuitenkin mukavasti oikeaan suuntaan olleisiin apuihin, joten täytyy vain yrittää ja olla tarkkana huomaamaan, kun teen pyynnön oikein. Täytyy siis tohtia vaikuttaa ja kokeilla eri tapoja, niin toivottavasti alan päästä Giastakin paremmin jyvälle.
