Jatkoin perjantaina Artsin koulutunnilla hevosarpajaisiani. Viime viikon linja jatkui, sillä valitsin jälleen tamman. Giahan se sieltä lähti treenikaverikseni. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, myötäämistä sekä takaosakäännöksiä.
Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Yritin keskittyä alusta asti siihen, että uskaltaisin vaikuttaa, mutta myös myödätä. Gia olikin mukavasti kuulolla ja antoi hetkittäin edestä periksi pyöristyen aina toviksi. Laukassakin löytyi pyöreämpää menoa, mikä heti toi Gian etenemiseen sujuvuutta ja pehmeyttä. Olipa kiva päästä tuntemaan tämä, niin samaa fiilistä voi hakea toistekin.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ratsastimme ravissa pitkän sivun loppupuolelta keskihalkaisijalle puoliympyrän tiellä. Keskihalkaisijalla suoristimme ja valmistelimme pohkeenväistön uralle. Sille päästyämme suoristimme ja lähdimme ratsastamaan lyhyen sivun taas puoliympyränä. Sen keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen ajan reilun myötäyksen periaatteella ohja pois. Gian kanssa väistöt sujuivat mukavan helposti. Korjauksina sain muistaa pitää ulkopuolen hallussa sekä Gian riittävän aktiivisena. Isompi puoliympyrä oli tieltään ensin minulta hukassa, mutta isot myötäykset lähtivät helposti. On paljon helpompaa nakata ohjat pois kuin pitää ne tasaisesti tuntumalla. Tehtävällä Gia tarjosi pätkiä pyöreämpää menoa, mutta pääosin menimme välimallissa: ei hirvenä, ei pyöreänä.
Toisena tehtävänä teimme takaosakäännöksiä, kaikeksi onneksi käynnissä. Sijoitimme takaosakäännökset pitkän sivun keskelle, jolloin seinä paljasti armotta, jos lähdimme haahuilemaan. Enpä muista, milloin olisin viimeksi treenannut takaosakäännöksiä, etuosakäännöksistä puhumattakaan. Nyt olikin kiva päästä treenaamaan niitä ja vieläpä pätevän hevosen kanssa. Opettaja kertoi ihanteellinen takaosakäännöksen onnistuvan neljällä askeleella. Ohjeeksi tuli myös tehdä käännös pohkeen sijasta enemmän sisäohjalla ja istunnalla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Tähän suuntaan Gia kääntyi ihan asiallisesti. Opettajan tuomio oli, että suorituksestamme tunnisti, mitä yritimme. Petrauksena olisi pitänyt saada Gia vielä paremmin takajaloille ja lyhyempään käyntiin, jotta käännös olisi ollut oikeaoppisempi. Takaosakäännökset oikealle olivatkin vaikeampia. Aluksi Gia tarjosi napapyörähdystä takajalkojen ympäri. Pienillä raippamerkeillä Gia kuitenkin ymmärsi nopeasti, mitä hain takaa ja alkoi astua käännöksessä myös takasilla. Tässäkin suunnassa käynti olisi pitänyt parsia lyhyemmäksi, jotta käännös olisi ollut hallitumpi. Saimme kuitenkin petrattua vähän tähänkin suuntaan.
Loppuravissa ei enää tehty kummempia, ja annoin Gian vähän venyttää ohjan perässä. Tunnin tehtävät olivat taas tosi kivoja. Kaikista kivointa oli kuitenkin saada treenata niitä Gian kaltaisella opetusmestarilla, joka ei turhia herneile. Kertaakaan ei tarvinnut tapella eikä edes harmistua. Ihanaa! Sen sijaan Gian kanssa sai treenata kaikessa rauhassa. Kyllä teki hyvää. Laukan työstämistä olisin toivonut tuntiin vähän enemmän, mutta toisaalta oli todella hyödyllistä treenata takaosakäännöksiäkin pitkästä aikaa. Täytyy toivoa, että Gia liikenee minulle joskus toistekin Artsin tunnille treenikaveriksi.
