Sunnuntaina suuntana oli yhden väliviikon jälkeen maasto. Ratsunani oli Pave, ja me saimme nauttia huolettomasta menosta vetohevosen takana. Ratsukoita reissuun lähti siis kaksi.
Kävimme jälleen Kotakankaan lenkin metsäreitin kera. Otimme kolme laukkapätkää, ja ne sujuivat oikein mukavasti. Joko väliviikko ei ollut kerännyt Pavelle maastovirtaa tai sitten juuri maastoa edeltänyt tunti toimi sille hyvänä verryttelynä.
Reissu hurahti kaikin puolin hyvin. Taas kerran sitä muisti, kuinka rentouttavaa onkaan istua hevosen kyydissä ja lörpötellä kaverin kanssa niitä näitä. Maastoterapiaa parhaimmillaan, niin ratsastajalle kuin hevoselle.
