Maanantain tunnille arvelin saavani jommankumman viime aikojen tammoista. Tammaveikkaus meni oikein, mutta ajattelin vääriä hevosia. Sain nimittäin Elviiran! Tämäkin tamma on palannut mammalomalta, mutta ei takaisin tuntiratsun hommiin. Sen sijaan siitä viritellään kovaa vauhtia koulukisaratsua. Siksi olin hurjan iloinen, että sain sen niin sanotusti harvinaisena herkkuna. Ratsukoita koulutunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan vähän tarkemmin ratsastettuja kulmia, ravin lyhentämistä sekä ravista tehtyjä laukannostoja.
Yhden ja pätevän ratsastajan vaikutus Elviiraan oli kyllä huomattava. Se on ollut aiemminkin mukava ratsastaa, mutta nyt se oli vieläkin parempi. Se loksahti pyöreäksi ohjat tuntumalle ottamalla ja pysyi pyöreänä valtaosan tunnista lähes itsestään. Elviira oli myös sopivan herkkä pohkeelle ja mukavan notkea. Niinpä elo sen kanssa ensimmäisellä varsinaisella tehtävällä eli kahden neliön kahdeksikolla oli helppoa. Kulmat tehtävällä tuli ratsastaa tarkemmin valmistellen ja niiden jälkeen hyvin suoristaen. Tehtävää tulimme niin käynnissä kuin ravissa. Myöhemmin lisäsimme ravikuviolla suuntaa vaihdettaessa askeleen lyhentämisen. Elviiran kanssa kulmat oli helppo ratsastaa. Puolieroja en tuntenut kummemmin, ja tamma reagoi kaikkiin pyyntöihini kuuliaisesti ja muitta mutkitta. Elviira reagoi epäselviin pyyntöihini tai keikkumiseeni hidastamalla. Tajusin tämän nopeasti, mikä tsemppasi korjaamaan apuja ja istuntaa. Ravin lyhentämisessä avuksi riitti parhaimmillaan jarruttaminen istunnalla. Olipa hieno tunne jarruttaa pienillä avuilla hevosen reagoidessa ongelmitta. Pienemmästä ravista pääsi normaaliin menoon vain rentoutumalla. Makeaa!
Seuraavaksi pidimme saman kuvion, mutta nyt ravin lyhentäminen toimi laukannoston valmisteluna. Saimme myös pyöräyttää tarvittaessa pääty-ympyröitä. Elviira jatkoi tälläkin tehtävällä kuskin täydellistä hurmaamista. Kuinka helppoa voikaan olla, kun vain saa istuttua tasaisesti ja annettua avut ilman ylimääräistä varmistelua? Vastaus: todella helppoa. Elviira aavistuksen seurasi kavereiden menoa, mutta samalla kuunteli minua. Niinpä ravin lyhentämiset onnistuivat asiallisesti, jolloin laukatkin nousivat kevyesti ja suorana pysyen. Sain itse muistaa istua jämptisti suorana, etten kipannut nostoa valmistellessa etukumaraan. Elviiran laukka, etenkin oikea, oli myös niin kivaa. Sen kuin vain istui ja oli häiritsemättä hevosta. Etenkin oikeassa laukassa tuli niin vahva tunne, että olimme menossa aivan yhtä aikaa ja aivan samaan suuntaan. Virnuilin selässä kuin mikäkin pöhkö, mutta fiilis oli vain niin mahtava. Petrattavaakin toki jäi. Haahuilin niin pilvissä laukkapätkistä, etten tullut valmistelleeksi siirtymisiä raviin niin huolella. Olisin saanut olla niissä tarkempi, jotta Elviira olisi laskeutunut laukasta pehmeästi raviin eikä vähän pudottautuen. Elviira olisi varmasti hanskannut tämänkin, mutta kuski jäi nyt haihattelemaan muita asioita.
Loppuravissa pyörittelimme ympyröitä ja ratsastimme kulmia. Elviira meni edelleen tasaisen mukavasti, ja fiilistelin selässä ratsastamisen helpoutta. Tunti meni ja päättyi todella hyvissä fiiliksissä. Elviira oli mitä mainion itsetuntobuustin tarjoava ratsu. Miten voi 20-vuotias varsalomalta palannut tamma tuntua näin hyvältä? Pätevä ja säännöllinen ratsastus sekä hyvällä työmoraalilla varustettu hevonen ovat avain tähän yhtälöön. Oli suuri ilo saada mennä Elviiralla. Pakkohan se on todeta, että kyllä se on liian hyvä pelkäksi tuntihevoseksi. Vaikka tuntiratsastajana mieluusti menisin kymmenillä Elviiran kaltaisilla hevosilla. Sormet ja varpaat ristissä, että se kuitenkin sattuu vielä joskus minulle uudelleen.
