lauantai 31. joulukuuta 2016

Älä tee mitään

Vuoden viimeinen ratsastus meni kuuden ratsukon estetunnilla. Ratsunani oli Pave. Tunnilla pääsimme treenaamaan laukanvaihtoja esteillä, mikä tulikin tarpeeseen. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi temponvaihteluita tehden. Ravissa Pave pidensi ja lyhensi ihan asiallisesti. Laukassa löytyi myös hyvää etenemistä, mutta siitä paluu lyhyempään laukkaan jäi vähän puolitiehen. En saanut pidätteitä niin hyvin läpi, että Pave olisi rehellisesti lyhentänyt. Nyt se pääsi jäämään vähän omaan vauhtiinsa.

Verryttelytehtävänä tulimme kahta ympyrän kaarella ollutta kavalettia, joiden väliin pistettiin ensin neljää ja sitten kolmea askelta. Jotta meillä Paven kanssa meni väliin neljä askelta, sai kavalettien välin ratsastaa vähän isompana. Pelasin mieluummin tiellä kuin sillä, että olisin lähtenyt lyhentämään laukkaa. En vielä saa Paven aktiivisuutta säilymään aina lyhyemmässä laukassa, joten koin paremmaksi ratkaisuksi ratsastaa tien isompana. Kolme askelta meni väliin ihan hyvin hieman pienemmällä tiellä ja sujuvalla laukalla.

Tämän tehtävän jälkeen tulimme kahdesti neljän hypyn miniradan, jonka pointtina olivat vaihdot jokaisessa hypyssä. Radalla oli kaksi lävistäjäestettä sekä yksi este pituushalkaisijalla, jonka tulimme kahdesti. Lähdimme tehtävälle aina oikeassa laukassa. Saimme Paven kanssa tehtävällä korjata laukkoja ravin kautta, kun ne eivät aina vaihtuneet. Sain opettajalta vinkin olla tekemättä hypyissä mitään, sillä Pave osaa vaihtaa niissä halutessaan laukat. Yritin noudattaa tätä neuvoa ja lähinnä omalla katseellani ja sitä myöten varmasti siihen suuntaan vähän kääntyneellä kropallani kertoa Pavelle, minne olimme jatkamassa.Taisimme saada kerran tai pari oikean laukan vaihtumaan hypyssä vasemmaksi. Niinä kertoina jo lähestymisessä tunsi, että laukka vaihtuisi. Silloin Pave laukkasi selvästi paremmin ja veti estettä kohti. Lopuksi tulimme vielä kahdeksikolla pituushalkaisijalla olleen esteen. Muistin antaa Paven laukata, jolloin lopulta saimme tehtyä vaihdot hypyissä molempiin suuntiin. Maltoin vieläkin olla itse säätämättä, jolloin Pave sai rauhassa tehdä vaihdot itse. Tulivatpahan ne sieltä lopulta!

Loppuravissa hurruuttelin vielä molempiin suuntiin ilman kummempaa säätöä. Tunti oli kyllä kiva, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Laukanvaihtoja esteillä on vain mukava treenata. Nyt niitä on aiheellistakin treenata, kun ne ovat minulla vähän hukassa. Estekorkeus pysyi myös ihanasti mukavuusalueella (max 60 senttiä), joten arkajalkani oli tyytyväinen. Lisää vain hyviä kokemuksia ja sitä kautta luottamusta takaisin, niin jospa arkajalkuuteni siirtyy syrjään ja pääsen taas hyppäämään aikaisemmalla estekorkeudella. Näin sain tämän ratsastusvuoden pulkkaan hyvän mielen tunnilla. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Lunki maasto

Perjantain toinen ratsastus meni maastolenkillä toisen ratsukon kanssa. Ratsunani oli Pave, joka sai pitää perää. Kävimme köpöttelemässä niin kovin tutun Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera.

Menomatkalla ravasimme ja otimme lyhyen laukkapätkän. Meillä Paven kanssa laukkapätkä oli hyvin lyhyt, sillä menimme varmuuden vuoksi hyvin rauhallista laukkaa. Vetohevosen rauhallinen laukka oli niin rauhallista, että Pave pysyi mukana hyvin ravissakin. Tosin sai se vähän venyttää raviaskelta pysyäkseen perässä eli ihan hyvä treeni tästä tuli näinkin.

Metsäreitillä Pavelle kerääntyi etukavioihin sellaiset tilsat, ettemme arvanneet kotimatkalla ottaa enää ravia. Pitääpä muistaa jatkossa ottaa kaviokoukku tällaisille plussakeleille mukaan. Kotimatka taittui kuitenkin hyvin käynnissäkin. Kiva reissu oli eikä edes loppumatkasta alkanut vesisade pilannut sitä. Tosin nyt saa taas vain toivoa, että maastot pysyisivät jonkinlaisessa kunnossa vesisateista huolimatta.

Oikeaan suuntaan

Perjantaina jatkoin edellispäivänä hyväksi havaitsemaani kaavaa: ensin itsenäinen tunti ja sitten maasto. Kahden ratsastuksen päivä siis. Ensimmäisen tunnin menin Akulla, jonka selkään olinkin alkanut suunnitella paluuta. Olihan viime kerrastamme ehtinyt kulua yli viisi kuukautta. Akun kanssa päätin pysyä perusratsastuksen parissa yhdellä puomilla höystettynä. Erityistreeniksi otin keskittymisen myötäämiseen.

Käynnissä ja ravissa pyörittelin paljon ympyröitä asetuksia hakien. Vasemmassa kierroksessa Aku oli hieman sisäohjassa kiinni. Oikeassa kierroksessa sain varoa, ettei Aku mennyt liian mutkalle, joten ulko-ohja piti pitää kädessä. Molemmissa suunnissa keskityin pyytämään asetusta sekä muistamaan myötäyksen. Akua on luonnehdittu oppikirjahevoseksi, joka myötää, kun sille myödätään. Minä taas tuppaan myötäämään vasta, kun hevonen ensin myötää. Akun kanssa oli hyvä opetella toista tapaa. Niinpä en jäänyt halailemaan sisäohjaakaan niin pahasti kuin joskus, vaan tajusin aina asetuspyynnön jälkeen myödätä hieman. Aku vastasi tähän hyvin ja pehmeni edestä. Kun satuin sortumaan vanhaan tapaani eli roikkumaan ohjassa, ei Akukaan antanut periksi, vaan jäkitti vastaan. Olipas opettavaista!

Ravissa ylittelimme yksittäistä pehmopuomia niin suorilla kuin vinoilla lähestymisillä. Aku ravasi mukavan tasaisesti eikä edes tallonut puomia niin kuin olin etukäteen kuvitellut. Saimme tultua puomia hyvillä ja suorilla teillä ilman kiemurteluita tai hidasteluita. Laukassa tulimme puomia niin suorilla lähestymisillä kuin ympyröillä. Aku laukkasi tasaisesti, jolloin kolme askelta ennen puomia oli helppo nähdä. Ympyröillä sain ratsastaa vähän pohkeella, jotta laukka säilyi kaarteesta huolimatta. Samalla sain muistaa istua itse suorassa, jotta en lähtenyt valumaan kaarteen suuntaan.

Puomin tahkoamisen jälkeen palasin vielä pyörittelelemään ympyröitä asetuksia ja myötäyksiä hakien. Aku oli vertynyt mukavasti, jolloin se tarjosi hyvää ravia ja laukkaa. Olin myös itse päässyt vähän jyvälle myötäämisen ideasta Akun kanssa. Niinpä Aku väläytteli pyöreitä, tasaisia hetkiä niin ravissa kuin laukassa. Etenkin oikeassa laukassa Aku loksahti kohdilleen ja tarjosi kiireetöntä, mutta etenevää laukkaa. Siinä tuli juuri se fiilis, että hevonen on oikeasti allani eikä kiirehdi omille teilleen. Vasemmassa kierroksessa saimme taas vähän neuvotella asettumisesta ja ohjassa roikkumisesta (koskien erityisesti minua), mutta tähänkin suuntaan tuli hyviä hetkiä. Tässä kierroksessa korostui erityisesti sisäohjalla myötäämisen merkitys. Kun en roikkunut siinä, ei Akukaan voinut olla siinä kiinni. Asetuspyyntöjä seuranneilla myötäyksillä Aku pehmeni myös tähän suuntaan.

Loppuravissa annoin Akun venyttää ohjan perässä. Kylläpä tosiaan kannatti ottaa Aku ratsuksi, vaikka olen monesti sanonut sen olevan minulle tallin vaikein hevonen. Tänään kuitenkin sain tehtyä myötäyksen kanssa oikeita asioita, ja Aku reagoi niihin mukavan selvästi. Ohjissa roikkuminen ei varmasti lopu nyt kuin seinään, mutta ainakin sain muutettua omaa vaikuttamistani sen osalta. Ihan toivotonta ei siis ole joskus oppia, että maailmassa on muutakin kuin ohjat. Taidanpa toivoa Akua pian uudelleen, niin pääsen jatkamaan näitä treenejä sen kanssa.

torstai 29. joulukuuta 2016

Tasaisen reippaassa maastossa

Torstain toinen itsenäinen tunti vaihtui mukavasti lennosta maastoreissuksi, kun satuin olemaan tallilla sopivaan aikaan. Niinpä en lähtenyt Hiliman kanssa vääntämään koulua, vaan lyöttäydyin kahden muun ratsukon seuraksi maastoon.

Kävimme köpöttelemässä tutun Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera. Askellajeinamme olivat käynti ja ravi. Hilima oli oma reipas itsensä ja nakutti tasaisen reippaasti menemään. Yritin ensin mennä sen kanssa jonossa toisena, mutta totesin vetopaikan olevan Hiliman reippauden takia parempi. Hilima on kyllä mainio maastohevonen juurikin reippauden ja tolkkuuden takia.

Kouluväännön vaihtaminen maastoreissuun oli hyvä ratkaisu. Saimme Hiliman kanssa vain fiilistellä talvipäivää ja ottaa ihan rennosti.

Hurruuttelua puomeilla

Pienen jouluratsastustauon jälkeen piti torstaina tietysti päästä jo tallille. Koska tunneilla oli väljempää, nappasin samalle päivälle kaksi hevosta ratsastettavaksi itsenäisesti. Ensimmäisen tunnin menin Pavella pitkästä aikaa itsenäisesti puomeja tahkoten. Laitoin maneesiin suoran linjan, kaarevan linjan sekä yksittäisen puomin siten, että sitä saattoi tulla ympyrällä suoran linjan puomin kanssa.

Ravissa haeskelin puomeilla ensin tiet kuntoon. Suora ja kaareva linja menivät ihan hyvin. Suoran linjan puomilta yksittäiselle puomille pääsi ympyrän kaarella, kunhan muisti kääntää riittävästi. Pyörittelin sitten ympyröitä näiden kahden puomin yli tasaista ravia sekä tietä hakien. Nämä löytyivät hyvin, kun sain otettua Paven ulkopuolen ensin haltuun, jotta saimme tultua ympyrät täsmällisemmin. Suoralla ja kaarevalla linjalla näki mukavasti myös sen, pysyikö ravi tasaisena vai ei. Pave alkoi vähän innostua puomeista, jolloin se hieman kiihdytti ravia niitä kohti. Sain vähän toppuutella sitä, jotta linjat menivät tasaisessa ravissa ilman salakavalaa kiirehtimistä.

Laukassa jatkoin samoilla kuvioilla eli tulin suoraa ja kaarevaa linjaa sekä pyöräyttelin välillä ympyröitä kahden puomin yli. Laukassa Pave innostui puomeista vielä hieman lisää, jolloin sain taas vähän toppuutella sitä. Yritin kuitenkin olla hukkaamatta sen hyvää energiaa. Ympyröillä Paven sai malttamaan ihan mukavasti. Tiessä oli kuitenkin hieman hakemista, mutta lopulta kahden puomin väli ympyrällä meni neljällä askeleella ihan hyvin. Tosin hieman tilaa puomien ulkoreunasta hakien. Kaarevalla linjalla tietä piti taas hakea vähän puomien ulkoreunasta, jolloin kuusi askelta oli ihan hyvä. Suoralla linjalla säätelin laukkaa sen verran, että tulimme sitä neljällä ja kolmella askeleella.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa kiva mennä puomeja itsenäisesti. Niiden avulla huomaan tarkemmin ratsastamani tiet sekä etenemisen tasaisuuden. Tunti meni aika laukkapainotteiseksi, ja Pavelle tuli vähän jopa hiki. Tulipahan treenattua kerrankin kunnolla! Puomitehtävillä en ala nyhrätä samalla tavalla kuin ihan sileän ratsastuksessa, mikä auttoi pitämään tunnin mukavan rentona. Puomeja voisin tahkota enemmänkin ja treenata muun muassa hyviä lähestymisiä ilman pelkoa rimakammosta.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Pidennyksiä ja lyhennyksiä

Tiistain toisella tunnilla oli puomeja. Ratsukoita oli kuusi, ja minä sain ratsukseni Hempan. Tunnilla pääsimme vuoroin lyhentämään ja vuoroin pidentämään askelta niin ravissa kuin laukassa sekä tekemään muutamat laukanvaihdot minipystyllä.

Alkuverryttelyssä teimme muutamia pysähdyksiä, ravi-käynti-ravisiirtymisiä sekä temponvaihteluita ravissa ja laukassa. Pysähdykset olivat Hempan mielestä mälsiä eikä se oikein malttanut odottaa, että sai luvan lähteä takaisin liikkeelle. Kun pidin pysähdykset riittävän lyhyinä, malttoi Hemppa paremmin. Siirtymiset ravin ja käynnin välillä olivat ihan ok. Temponvaihteluissa Hemppa taasen oli hyvä. Se lyhensi ja pidensi askelta niin ravissa kuin laukassa mukavasti. Sillä on melkoinen skaala käytettävissä, joten tällaiset treenit sen kanssa ovat antoisia.

Verryttelyn jälkeen siirryimme puomitehtäville. Ensimmäisenä tulimme keskihalkaisijalle kolmeen kohtaan asetettuja puomeja, jotka olivat lyhyen sivun suuntaisesti. Ravasimme niitä kahdeksikolla. Ensimmäiset puomit olivat pidemmillä väleillä, keskellä olleet lyhyemmillä ja toisessa päädyssä olleet tavallisilla. Näin pääsimme säätämään ravia sopivan usein. Kuten verryttelyssä tuli huomattua, oli askeleen pidentäminen ja lyhentäminen Hempan kanssa helppoa. Sen sai ajoissa sopivaan raviin, ja jos tuli sittenkin puomeilla vielä tarve vaikuttaa, otti se pyynnöt hyvin vastaan.

Seuraavaksi tulimme pari kertaa laukassa kuvion, jolle lähdettiin vasemmassa laukassa. Lyhyeltä sivulta käännyttiin keskihalkaisijalle ja jatkettiin se suoraan vasemmalle kääntyen. Siitä ratsastimme uraa myöten kentän keskellä lyhyen sivun suuntaisesti olleille puomille, minipystylle ja toiselle puomille. Siinä pyrimme vaihtamaan laukan. Sen jälkeen ratsastimme taas keskihalkaisijaa myöten oikeassa laukassa, käännyimme oikealle ja tulimme puomien ja minipystyn tehtävän vielä toisesta suunnasta. Tulimme tehtävän pari kertaa. Hankalin osuus meille oli päästä keskihalkaisijaa pitkin kunnolla katsomopäätyyn. Hemppa alkoi vähän tuijotella omiaan ja jarrutti laukkaa. Nohitin sitä äänellä, niin selvisimme nämä kohdat, vaikka hieman takkuillen. Ensimmäisellä kierroksella vasen laukka vaihtui minipystyllä oikeaksi, mutta vaihto oikeasta vasempaan piti tehdä ravin kautta. Toisella kierroksella saimme molemmat vaihdot tehtyä hypyissä.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukassa pääty-ympyrällä lyhyemmillä ja pidemmillä väleillä olleita puomeja. Katsomopääty oli Hempan mielestä edelleen sen verran jännä, että sen huomio karkasi pidennyspuomien aikana vähän muualle. Vaan Hempan laukka nyt on lähtökohtaisesti sen verran pitkää, että selvitimme puomit siitä huolimatta. Lyhennyspuomeilla oli nyt vähän hankaluuksia, kun Hempan mielestä olisi ollut kiva kipittää katsomopäädystä reippaasti pois. Kun sain sen huomion napattua, sujuivat lyhennyspuomitkin. Jos Hemppa taas jäi omiin mietteisiin, en saanut kerättyä laukkaa ajoissa kasaan, ja puomit ylittyivät vähän rämpien. Hemppa kuitenkin lyhensi myös hyvin, kunhan se vain muisti kuunnella kuskia.

Loppuravissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas enkä enää prässäillyt kummempia. Ravi rullasi hyvin, ja Hemppa oli rento, joten pääsimme siirtymään käyntiin. Tunnin tehtävät olivat kyllä Hempalle luotuja. Sen pidennys- ja lyhennystaidot pääsevät loistamaan tällaisella tehtävällä. Tunti Hempan kanssa oli ihan kiva, vaikka emme niin toisia ymmärräkään. Vaan tänään se ei haitannut, ja tehtävät sujuivat ihan asiallisesti.

Kertausta perään

Tiistaikin meni tuplahevostelun merkeissä. Ensimmäisellä tunnilla oli koulua hevosen suoruuden ja pohkeenväistön merkeissä. Ratsukoita oli peräti seitsemän, ja minä sain ratsukseni Paven.

Alkuverryttelyssä ravasimme pitkät sivut hieman irti urasta ja pyrimme pitämään hevoset seinän tuen puuttumisesta huolimatta suorina. Tämän lisäksi pyöräyttelimme ympyröitä. Oikeassa kierroksessa Pave tuntui asettuvan itsekseen oikealle, joten sain suoristaa sitä vasemmalla ohjalla. Vasemmassa kierroksessa se taas pääsi vähän kiemurtelemaan molempiin suuntiin, kun suoraan meneminen ei joka hetki jostain syystä luonnistunut. Patistelin Pavea ravaamaan vähän paremmin, jolloin pääsimme paremmin myös suoraan.

Pohkeenväistöissä pääsin kertaamaan edellistunnin oppeja, sillä väistöt tehtiin taas etuosa uralla pysyen ja siitä takaosaa vähän sisemmäs väistättäen. Tällä kertaa väistöt tehtiin vain käynnissä. Niiden lisäksi pyöräytimme väliin keskiympyröitä. Vasemmassa kierroksessa teimme ympyrät ravissa, oikeassa kierroksessa laukassa. Väistöt vasemmalle olivat odotetusti hankalampia. Muutoin tehtävällä vaivasi sama pulma kuin yleensä: en saanut Paven etuosaa riittävästi kontrolliin. Tällä kertaa tajusin kuitenkin hetkittäin olla roikkumatta ohjissa ja muutenkin sain vähän rytmitettyä ohja- ja pohjeapuja sen sijaan, että käytin niitä jatkuvasti päällekäin. Väistöissä sain myös muistaa istua enemmän takajaloilla, sillä lähdin tahattomasti kippaamaan vähän eteen, kun ähräsin apujen kanssa. Väistöt oikealle Pave tajusi vähän helpommin, ja siihen suuntaan saimme taas asiallisempia hetkiä.

Väistötehtävän aikana otettu oikea laukka sekä sen jälkeen vielä nopeasti ratsastettu vasen laukka pyörivät keskiympyrällä kivasti. Pavella oli mukavasti omaa energiaa, jolloin sain keskittyä istumaan itse rauhassa. Loppuravissa tulimme vielä muutamat pitkät sivut irti urasta suoruutta tavoitellen. Pave ravasi nyt paremmin, jolloin suoraan meneminen oli helpompaa. Väistötreenin kertaus samalla kaavalla tuli tarpeeseen, vaikka ei se vieläkään ihan itsestään sujunut. Apujen rytmittäminen ja varmasti myös selkiyttäminen ovat asioita, joihin saan kiinnittää valtavasti huomiota. Vaan jospa ne harjoittelemalla alkaisivat loksahdella oikein.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Hih-hih-Hilima

Maanantain toisella tunnilla oli esteitä. Ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minä sain ratsukseni Hiliman. Pääsimme hyppäämään suoraa linjaa ja pyörittelemään sille ympyröitä sekä tekemään laukanvaihtoja esteellä.

Alkuverryttelyssä tulimme kolmen puomin suoraa linjaa ravissa ja laukassa. Olen seurannut Hiliman menoa tunneilla ja ihastellut, kuinka se on tasoittunut. Tälle tunnille satuin kuitenkin saamaan kipittävän Hiliman. Tai sitten jotenkin parin minuutin aikana villitsin sen moiseksi. Oli miten oli, Hilima oli heti alkutunnista omilla kierroksilla ja tykkäsi kipittää. Kun Hilima kipittää, katoaa siitä samalla myös ohjattavuus. Niinpä Hilima pääsi oikaisemaan kulmia, ja erityisesti laukassa suoralle linjalle tähtääminen oli sangen mielenkiintoista. Suunnasta riippumatta Hilima lähti heti kaatumaan sisälle, kun tajusi itse suunnan suunnilleen. Saimme vielä laskea kolmea askelta puomille. Paikoin tämä onnistui, paikoin ei. Kun Hilima pääsi kipittämään ja kaatumaan, hukkasin ponnistuspaikan heti. Sain aika paljon tasapainoilla oman istuntani kanssa, jotta en villinnyt Hilimaa kaatumaan sisälle yhtään enempää.

Verryttelyn jälkeen tulimme kavaletin, pienen pystyn ja toisen kavaletin suoraa linjaa. Välit olivat 14 metriä, meille Hiliman kanssa se tarkoitti neljää askelta. Pyöräytimme jokaiselle esteelle ympyrän. Hilima oikoi hetkittäin taas varsin railakkaasti, jolloin lähestyimme esteitä välillä melko vinkkaralla. Ponnistuspaikat olivat niinä kertoina taas hukassa, mutta onneksi Hilima oli rehdillä tuulella ja hyppäsi vähän vinommallakin lähestymisellä. Ympyröillä laukkaa sai vähän kasaan, mutta linjalla Hilima pääsi venymään. Neljä askelta menivät väleihin kohtuullisesti, vaikka kunnon tasaisuus puuttuikin.

Lisäsimme tehtävään vielä keskihalkaisijalla olleen pystyn, joka tultiin molemmista suunnista laukanvaihtoja sillä yrittäen. Hilima on laukanvaihdoissa haka, joten tehtävään lisätty loppuosa meni meillä ihan asiallisesti. Mitä nyt olimme suoralla linjalla esittäneet muutamia vääriä laukkoja, mutta ne onneksi sai korjattua ympyröillä. Laukanvaihtoesteelle olisin halunnut vähän tarkemmat tiet, mutta Hilima kippasi innoissaan omille teilleen tajuttuaan, minne olimme menossa. Oli kyllä melkoinen paluu alkuaikoihin Hiliman kanssa. Silloinhan tämä sisäpohkeen läpi painaminen ja sisälle kaatuminen olivat meille arkipäivää. Luulin sen olevan jo historiaa, vaan väärässäpä olin. En oikein tiedä, miksi tämä vanha vaiva palasi tälle tunnille.

Lopuksi tulimme vielä keskihalkaisijalla ollutta pystyä tiukemmilla kaarteilla sekä kertaalleen vielä suoran linjan. Yksittäiselle pienelle pystylle uskalsin kaartaa aika napakat tiet. Hilima oli menossa mukana ja vielä avusti tiukempien kaarteiden ratsastamista oikaisemalla niitä itse. Pari kertaa tulimme pystylle sangen vinossa, mutta Hilima jaksoi edelleen olla juonessa mukana ja hyppäsi pystyn kiltisti toivotun laukan napaten. Vielä kertaalleen ratsastetulla suoralla linjalla sain tehtäväksi miettiä erityisesti myötäämistä ja sitä, etten palauttaisi käsiä liian nopeasti takaisin. Hilima meni linjan innosta puhkuen, minä taas jäin vähän kyytiläiseksi. Niinpä suoritus ei ollut kaikista tasapainoisin, ja pystyltä lähti puomikin mukaan, mutta muistinpahan myödätä. Harmi vain, että hyvästä myötäyksestä huolimatta kiirehdin palauttamaan käteni äkkiä takaisin.

Kaikesta kipityksestä ja oikomisesta huolimatta Hilimalla oli kiva hypätä pitkästä aikaa. Kehtasin jopa hihitellä tunnilla ääneen, kun tehtävä menikin vähän päin prinkkalaa. Vaan paljon parempi tämä kuin kamala ketutus. Tunnin aikana parasta oli se, etten muistanut jännittää hyppäämistä liikoja. Minusta on tullut taas arempi hyppääjä, mikä heijastuu tunneille aina jotenkin. Tällä kertaa ei onneksi niin pahasti. Kiitos ratsunani toimineen rehdin suomenhevostamman.

Kovin tuttua

Maanantaina päätin tuplaheppailla lähestyvän hepattoman loman takia. Ensimmäisellä tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain saikulta palaavan Paven. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä.

Alkuverryttelyssä teimme käynnissä parit testipohkeenväistöt etuosan uralla pitäen ja siitä takaosan sisemmäs väistättäen. Sitten siirryimmekin jo raviin ja yritimme keskiympyrällä väistättää hevosen takaosaa parin askeleen ajaksi ulommas. Parit käyntipohkeenväistöt uraa myöten olivat odotetusti nihkeitä, mutta saimme Paven kanssa otettua muutamia väistöaskeliakin. Ravissa takaosan väistättäminen ympyrällä ulommas oli hankalaa. En saanut etuosaan otetta, jolloin takaosaankaan ei ollut paljon vaikuttamista.

Sitten siirryimmekin jo tahkoamaan väistöjä enemmän. Teimme väistöt alkuverryttelyn tapaan eli etuosan uralla pitäen ja siitä takaosan vähän sisemmäs väistättäen. Aloitimme molemmissa suunnissa käynnissä, mutta siirryimme aika pian raviin. Käynnissä sain hommaan jotain järkeä. Siinä oli aikaa miettiä palasia ja ennen kaikkea napata Paven etuosa hallintaan. Pave kun olisi mielellään punkenut lapa edelle väistöstä karkuun. Saimme kuitenkin aina välillä yhteisymmärryksestä kiinni ja sen myötä tunnistettavia väistöaskeleita. Ravissa homma oli yhtä hirveilyä jälleen kerran. Ennen väistötehtävää Pave ravasi ihan kohtuullisen tasaisesti, mutta muuttui tehtävän alkaessa taikaiskusta hirveksi. En saanut etuosasta otetta, joten takaosan kontrollista saattoi vain haaveilla. Roikuin vieläpä harmillisesti molemmissa ohjissa kiinni enkä osannut antaa kummallakaan oikein myöten. Soppa oli valmis. En kuitenkaan alkanut kiukutella, vaan nollasin tilannetta palaamalla aina käyntiväistöihin. Niissä löytyi aina muutamia hyviä askeleita, jolloin kokeilin taas ravia. Lopulta saimme ravissakin oikeassa kierroksessa muutamia vahvasti sinnepäin menneitä väistöjä, mikä oli hyvä juttu.

Tunti hurahti näiden väistöjen parissa tehokkaasti. Loppuun ehdimme ottaa molempiin suuntiin vähän laukkaa ilman kummempaa tehtävää. Laukkasin molempiin suuntiin ensin kevyessä istunnassa, kunnes opettajan ohjeesta istuin alas ja hain vielä siinä hyvää laukkaa. Pave laukkasikin sangen mainiosti. Meno oli pontevaa, joten lepopäivistä oli kertynyt hyvää energiaa. Tunti päättyikin laukan ansiosta sangen hyvään mieleen, vaikka raviväistöt olivatkin melkoista hirveilyä. Onneksi saimme palasia käynnissä hetkittäin kohdilleen, joten ajatukset ovat oikeaan suuntaan. Nyt täytyy vain alkaa jalostaa niitä toimimaan myös muissa askellajeissa kuin käynnissä.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Maasto-ominaisuudet testissä

Sunnuntaina lähdimme kahden ratsukon maastoon. Koska Pave oli edelleen saikulla, sain alleni lainaratsun, Masan. Kävimme Kotakankaan lenkin tien päässä olleen metsälenkin kera. Me Masan kanssa pidimme perää.

Tie oli viimein muuttunut pitäväksi, ja näin kaikki askellajit olivat käytössä. Niin meno- kuin paluumatkalla ravasimme ja otimme lyhyet laukkapätkät. Tallilta poispäin Masa oli sangen rauhallinen, mutta kotia kohti sen kaviot alkoivat viimein vähän irrota maasta. Reissulla kohtasimme kaksi autoa, kaksi tallin maastoporukkaa sekä yhden ravihevosen. Kaikki kohtaamiset sujuivat Masan kanssa mukavasti.

Reissu hurahti oikein hyvin, ja Masan maasto-ominaisuudet tällä reissulla tuli todettua hyviksi. Olipa kiva pitkästä aikaa päästä maastolenkillä menemään kaikissa askellajeissa. Kunpa reitit pysyisivätkin hyvinä.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Itsenäisen tunnin ilo

Lauantaina kävin ratsastamassa itsenäisen tunnin. Ratsua en toivonut etukäteen, vaan arpajaisten tulos oli Masa. Mikäpä siinä. Treeniaiheiksi valitsin asetukset sekä avo- ja sulkutaivutusten kaltaisen jumpan.

Masa peilasi hyvin istuntani vinouksia. Oikeassa kierroksessa se asettui liki itsestään, ja vasemmassa kierroksessa töitä sai tehdä vähän enemmän. Kovin jäykältä se ei siinäkään kierroksessa tuntunut, mutta jäi helposti kenottamaan oikealle. Asetuksia hakiessani pyörittelin ympyröitä sekä kolmikaarisia kiemurauria käynnissä ja ravissa. Yritin muistaa pitää molemmissa, mutta erityisesti vasemmassa kierroksessa ulko-ohjan tuntumalla. Jätän ulko-ohjan nimittäin helposti paitsioon, kun keskityn hakemaan sisäohjalla asetusta. Ulko-ohjan muistaminen auttoi hyvin. Oikeassa kierroksessa sain sillä suoristettua Masaa, vasemmassa kierroksessa puolestaan ulko-ohjan tuki esti Masan pullahtamisen vain kaulasta mutkalle asetuksen samalla unohtuessa. Asetukset alkoivat löytyä molempiin suuntiin, minkä seurauksena Masa rentoutui hyvin.

Avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia pätkiä tein niin keskihalkaisijalla kuin pitkillä sivuilla käynnissä. Alussa Masa tuntui lukevan kaikki sekalaiset ajatukseni ja tarjosi melkoisen vääntäytymistä vaikka mihin asentoon. Niinpä sainkin aloittaa homman sillä, että pyysin Masaa odottamaan, että kertoisin sille tehtävän. Avotaivutuksen kaltaiset olivat tänään hankalampia. Etuosaa siirrettäessä takaosa yritti aina tulla mukana. Onneksi käynnissä oli hyvin aikaa siirrellä palasia kohdilleen. Sulkutaivutuksen kaltaisissa pyrin kiinnittämään enemmän huomiota etuosaan, jotta se ei haahuillut missä sattuu. Masan kanssa sulkutaivutuksen kaltaiset pätkät olivat aika tasaisia molempiin suuntiin. Avotaivutuksen kaltaiset puolestaan tuntuivat vähän hankalilta molempiin suuntiin, mutta muutamia oikeita askelia mahtui niihinkin mukaan.

Laukassa työstin Masaa keskiympyrällä. Ainoa tavoite oli saada se asettumaan molemmissa kierroksissa sekä laukkaamaan kohtuullisesti. Tässä sain erityisesti muistaa istua itse hiljaa enkä lähteä "avittamaan" Masan laukkaamista soutamalla satulassa. Masaa sai nohitella vähän tarmokkaampaan menoon, ja yllättävän hyvin maltoin pitää ylävartalon paikoillaan. Pohkeet ja raippa toimivat istunnalla heilumisen sijaan paljon paremmin. Varsinaisesti pontevaa laukkaa en Masasta saanut irti, mutta selvästi laukka parani kierrosten myötä. Kivointa oli huomata se, kuinka hiljaa istuminen auttoi hevosta laukkaamaan paremmin.

Loppuravissa Masalla oli jo vähän pontevuuttakin mukana. Keskityin edelleen istumaan hiljaa, jotta en lähtenyt varmistelemaan ja tuuppaamaan. Masa ravasi asiallisesti ja rennosti, jolloin hiljalleen annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Vaikka Masa ei minun kanssani mikään energiapakkaus tai liikeihme olekaan, on se mukavan tunnollinen. Läpi tunnin se myös pysyi aika pehmeänä ja rentona, jolloin ratsastaminen tuntui mukavan vaivattomalta. Olen taas alkanut pitää itsenäisistä tunneista. Tykkään siitä, kuinka rauhallisesti osaan silloin ottaa asiat. Kivaa on myös huomata se, kuinka mahdollisia pulmia osaa ainakin teorian tasolla ratkaista. Jotain sitä on siis opetustunneilla tullut opittuakin.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Hyvä harjoittelukaveri

Perjantain Artsin tunnille menin tuuraavalla ratsulla Paven potiessa takastaan. Valitsin ratsukseni Ekin. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan sulkutaivutuksia. Alkuverryttelyssä ravasimme pitkillä sivuilla etuosaa vähän uralta sisemmäs tuoden sekä pyöräyttelimme muutamia pääty-ympyröitä. Oikeassa kierroksessa Eki meni vähän liikaa edestä mutkalle, vasemmassa kierroksessa homma sujui paremmin. Jäin kuitenkin liikaa tekemään etuosan siirtämistä sisäohjalla, sillä paikoin etujalat jäivät uralle Ekin vain asettuessa ja taivuttaessa kaulaa ohjan perässä. Olisin saanut ottaa vasemman lavan paremmin ulko-ohjalla haltuun, jotta koko etuosa olisi siirtynyt sisemmäs.

Raviverryttelyn jälkeen hyppäsimme jo tunnin päätehtävälle. Siinä teimme sulkutaivutuksia uralla sekä muutamat kerrat lävistäjillä. Aloitimme oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Kuten verryttelyssä, väänsin Ekiä taas liikaa oikeassa kierroksessa mutkalle. Ulko-ohja käteen ja uusiksi. Johan hommaan tuli jotain ideaa. Eki teki sulkutaivutuksen ihan asiallisesti, kun tosiaan tajusin ulko-ohjan merkityksen. Välillä Eki tosin lähti valumaan etuosallaan uralta sisemmäs, mutta oli palautettavissa takaisin tehtävälle helposti. Oikea kierros oli kuitenkin minulle kamalan kinkkinen. Ylävartaloa olisi pitänyt kiertää vähän oikealle, mutta istuin korkkiruuvina vasemmalle kiertyneenä. Melkoista äherrystä oli saada ylävartaloa käännettyä oikeaan suuntaan. Teimme sulkutaivutuksia heti perään oikeassa kierroksessa myös ravissa. Uusia ongelmia ei tullut. Takaosa oli helppo kontrolloida, joten huomiota jäi käytettäväksi etuosan hallintaan.

Sulkutaivutukset vasemmassa kierroksessa teimme heti ravissa. Olipa vain melkoinen ero kierrosten välillä! Oma istuntani kun oli jo valmiiksi kiertynyt toivotusti, niin sulkutaivutus tähän suuntaan meni melkein itsestään. Välillä sain toki muistaa pitää Ekin etuosan ravaamassa oikeaan suuntaan, ettei se pyrkinyt liikaa sisälle. Muutoin saimme tähän suuntaan kuitenkin hyviä hetkiä aika helposti. Oikeakätisenä oikean ohjan käyttäminen sujuu huomattavasti vasemman ohjan käyttämistä paremmin. Oli myös kiva huomata Ekin ryhdistäytyvän, kun sen sai rehellisemmin sulkutaivutukseen.

Muutamat lävistäjille tehdyt sulkutaivutukset olivatkin hankalampia, niin kuin opettaja oli ennakkoon varoittanut. Kun ei ollut seinän tukea, oli etuosan liike vaikeampi hahmottaa. Lävistäjillä etuosaan saikin kiinnittää vielä enemmän huomioita kuin takaosaan. Ekin takaosa tuli lävistäjilläkin ihan mukavasti, mutta etuosan kanssa minulla oli haeskelemista. Liikkeen suunta ja siten sen hahmottelu olivat vähän hukassa tässä paikassa tehtynä. Oikeita askeleita mahtui kuitenkin näihinkin mukaan.

Laukassa otimme vielä pitkille sivuille sulkutaivutuksen kaltaista. Lyhyet sivut piti puolestaan ratsastaa niin paljon tilaa käyttäen kuin mahdollista. Sulkutaivutukset laukassa olivat minulle vaikeita enkä saanut istuttua niitä yrittäessäni kovin hyvin. Niinpä Eki ei oikein ymmärtänyt, mitä hain emmekä saaneet kovin selvästi tunnistettavia pätkiä aikaiseksi. Jotain meni kuitenkin sinnepäin, ainakin opettajan kannustavasta palautteesta päätellen. Olisin vain saanut pitää vielä selvemmin sen etuosan hanskassa. Jäin jotenkin ehkä liikaa ajattelemaan ja ähertämään takaosaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pudottamaan raville muutamia kertoja, jonka jälkeen se jostain syystä tarjosi useamman kerran vasenta laukkaa. Muutoin yritin istua laukassa ja olla soutamatta itse, jotta Eki säilyttäisi laukan itse.

Loppuravissa teimme vielä muutamia sulkutaivutusmaisia hetkiä. Ekiin sai vielä nohitella vähän pontevuutta, se kun olisi mielellään jumputtanut tasaisen rauhallisesti. Lopputunnista Eki painoi hetkittäin vähän ohjalle. Tunnin treenit vissiin verottivat vähän sen voimia, sillä alkutunnista se jaksoi kantaa itsensä edestä ihan hyvin. Ekin kanssa oli kuitenkin mukava treenata. Kuten opettaja sanoi, oli se hyvä harjoittelukaveri kaikessa tasaisuudessaan ja mutkattomuudessaan. Se teki kaiken, mitä ymmärsi ja jos ei ymmärtänyt, puksutti rauhassa eteenpäin asiasta numeroa tekemättä. Onpas se vain leppoisa kaveri.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kiva tunti ilman odotuksia

Maanantain tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja. Ratsukseni sain Ekin ja tunnin jaoin viiden muun ratsukon kanssa. Päätin ottaa tunnin hyvällä tavalla odotuksettomasti. Ekin kanssa kun en ole niin paljon treenaillut, että osaisin ennakoida tunnin sujumista tai asettaa suurempia tavoitteita.

Teimme ensin vähän siirtymisiä niin käynnistä pysähdyksiin kuin käynnin ja ravin välillä. Siirtymiset niin alas- kuin ylöspäin olivat hieman hitaita. Pysähdyksissä Eki vähän vitkasteli ja yritti lähteä liian aikaisin liikkeelle. Toistojen myötä se kuitenkin jäi odottamaan hyvin. Siirtymiset ravista käyntiin tulivat kuitenkin aika pehmeästi, ja käynti lähti rullaamaan siirtymisen jälkeen kohtuullisesti. Siirtymisissä ylöspäin olisin saanut herätellä Ekin paremmin. Sinällään se lähti tekemään siirtymistä, mutta aavistuksen pohdiskellen.

Siirtymistreenin jälkeen siirryimme tahkoamaan kolmea puomia, jotka olivat kulmassa ympyrän kaarella. Tulimme niitä ensin ravissa molemmista suunnista. Eki ravasi ihan kohtuullisesti ja pääsi ongelmitta puomit aika keskeltä. Vasemmassa kierroksessa en saanut asetusta niin läpi enkä ulkopuolta haltuun, vaan Eki pääsi hieman valumaan ulos. Oikeassa kierroksessa se taas luonnollisesti painoi hieman sisälle. Ei kuitenkaan kovin pahasti. Lisäsimme tehtävään laukkaa puomien jälkeen. Ekin laukka oli sangen rauhallista, mutta yritin olla häseltämättä itse. Laukan jälkeen ravi rullasi mukavasti, jolloin puomeilla Ekiä sai jopa vähän pidättää.

Sitten tulimme samat puomit laukassa. Oikeassa laukassa askel ei venynyt aivan niin hyvin, mutta vasemmassa laukassa Eki venytti hienosti ja ennen kaikkea helposti puomeilla. Oli kiva tuntea satulaan, kuinka hevosen askel piteni ilman kiirehtimistä. Eikä Ekiä tarvinnut tässä laukassa edes nohitella, vaan se hoiti homman aivan itse. Oikeassa laukassa meno oli hieman vähemmän sujuvaa, joten autoin Ekiä ratsastamalla puomit vähän sisempää sen sijaan, että olisimme tulleet ne aivan keskeltä.

Tunnin lopuksi hurauttelimme vielä puomien, kavaletin ja pienen pystyn radan kahdesti. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme samat puomit kuin aluksi. Nyt niitä tosin oli vain kaksi ja niiden väliin meni yksi askel. Siitä jatkoimme uralla käyden kulmassa olleen kavaletin yli. Siitä taas ylitimme lävistäjällä olleen pienen pystyn, yritimme napata oikean laukan ja tulla alun puomit toisesta suunnasta. Niiden jälkeen jatkoimme vielä saman kavaletin toisesta suunnasta sekä kolmannen kerran ne samat puomit. Molemmilla kierroksilla Eki laukkasi tosi mukavasti. Maltoin istua ja tukea pohkeella, jolloin Eki sai laukata rauhassa enkä häirinnyt sitä. Niinpä se hurautteli puomit ja kavaletin hyvin. Tie lävistäjäpystyltä puomeille oli meille hankalin paikka. En hoksinut käyttää tilaa riittävän hyvin hyödyksi ja hypätä pystyä vähän vinoon. Niinpä puomit tulivat nopeasti pystyn jälkeen vastaan emmekä osuneet niille kovin mairettelevasti. Saimme kuitenkin aina ryhdistäydyttyä niiden jälkeen, jolloin tehtävän loppuosa kavaletilta puomeille meni taas hyvin. Suorituksissa kivaa oli sopiva vaivattomuus ja oma odottamiseni. En alkanut hötkyillä, vaan Eki sai tehdä osuutensa rauhassa ja hyvin.

Loppuravissa humputtelin vielä hetken molempiin suuntiin. Eki ravasi asiallisesti, ja tunnin saikin päättää varsin hyviin fiiliksiin. Jotenkin tällainen odotukseton tunti toimi. Kun en maalaillut seinille etukäteen hattaroita tai piruja, osasin mennä sopivan rennolla mielellä. Kun en pingota, sujuu moni tavallinen asia sata kertaa helpommin. Eki oli tänään tosi kiva. Yllätyin jopa hieman siitä, kuinka rennon sujuvasti se laukkaili menemään. Kiva hevonen, kiva tunti ja kivat tehtävät. Tällainen yhdistelmä sopii minulle oikein hyvin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kaunis pakkaspäivän maasto

Sunnuntaina oli taas maastoreissun vuoro. Matkaan lähti neljä ratsukkoa, minulla ratsuna oli Pave. Pakkasta oli noin -16, ja se oli kauniisti saanut puut kuuraan. Vielä kun tähän yhdistettiin nousevan auringon luomat värit taivaalle, niin johan oli nättiä.

Lähdimme köpöttelemään Kotakankaan lenkkiä. Alkumatkasta Pave vähän steppaili, otti vissiin pientä kimmoketta edessä olleen vetoponin energiasta. Vaihdoimme sitten paikkaa jonossa kolmanneksi Naken taakse, ja johan hommaan löytyi rauha. Ravasimme tiellä lyhyen pätkän. Kävimme ensimmäistä kertaa tälle talvea tien päädyssä olevan metsälenkin. Puolet poppoostamme lähti siitä toiselle reitille laukkapätkät mielessä. Me Paven kanssa jäimme toisen ratsukon seuraksi käynti ja ravi askellajeina.

Neljän ratsukon porukka jakautui kahtia sopuisasti, ja Nakke otti vetovastuun hienosti. Se eteni sopivan reippaasti. Pave oli vähän tarkkaavaisempi pitäessään nyt perää, mutta asiallinen. Puksuttelimme tiellä vielä tovin ravia, joka sujui hyvin. Tallille saikin palata hyvillä mielin. Olipa kiva ja kaunis pakkaspäivän maasto.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Ärrimurrin paluu

Lauantaina lyöttäydyimme Paven kanssa Noran ja Hempan sekä toisen ratsukon seuraksi puomi- ja kavalettitunnille. Pääsimme menemään niin ravi- kuin laukkapuomeja sekä pienillä esteillä suoria ja kaarevia linjoja. Ennen varsinaisia tehtäviä ehdin käydä kaikki askellajit läpi. Pave nihkeili hieman asetusten kanssa molempiin suuntiin ja etenkin laukassa oikoi kulmissa melkoisesti. Yritin sitten ravissa ja käynnissä hakea asetuksia vähän paremmin läpi. Ei tullut suurta onnistumista.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ympyrän kaarella olleita kolmea puomia ravissa ja laukassa. Ravissa Pave vähän kipitti miniaskeleilla, jolloin se kolisteli puomeja. Kun sain sen tasaisempaan raviin, menivät puomit asiallisesti. Laukassa Pave välillä unohti kavioidensa lukumäärän ja kompasteli puomeilla. Emme oikein ottaneet osuaksemme ensimmäiselle puomille, jolloin muutkin puomit menivät rämpien. Pari parempaa kierrosta mahtui kuitenkin mukaan, mutta olisin kaivannut selvempää tasaisuutta läpi tehtävän.

Toisena tehtävänä tulimme kahden pienen pystyn noin 21 metrin suoraa linjaa. Ideana oli tulla väli hieman lyhyemmässä laukassa kuudella askeleella. Yritin hakea Pavea laukkaamaan lyhyenä, mutta aktiivisena siinä kuitenkaan juuri onnistumatta. Ponnistuspaikat olivat edelleen hukassa, mutta saimme pistettyä väliin odotetut kuusi askelta. Pavea sai ottaa välissä aika isostikin kiinni, kun se alkoi intoilla. Ohjeeksi tuli muistaa pidätteiden jälkeen myös myödätä ja antaa hevosen itsekin ajatella väliin sopimista. Muutama pellehyppykin sattui mukaan. Minä odotin miniaskelta, Pave lähtikin kauempaa. Päästin niissä tilanteissa ohjat pitkiksi ja sain keräiltyä ne aina puolittain takaisin ennen kuin toinen pysty olikin jo edessä.

Tunnin kolmantena ja viimeisenä tehtävänä tulimme kahta kavaletin ja pienen pystyn kaarevaa linjaa putkeen. Eli neljä hyppyä aina kierroksella, joita tulimme useamman putkeen. Kavaletin ja pystyn kaareva linja tuli päästä kuudella askeleella. Tässä onnistuimme, kun tulimme kavaletille oikeassa laukassa. Sen sijaan vasemmassa laukassa kavaletille tullessa Pave innostui ja hurautti välin pariin otteeseen viidellä askeleella. Kavaleteilla tuli myös saada laukanvaihtoja, mutta me esitimme niin vasta- kuin ristilaukkaakin. Niinpä sain pyöräytellä tehtävälle ylimääräisiä ympyröitä, jotta sain korjattua laukan myötäiseksi. Saimme esitettyä pari tasaisempaa hetkeä tehtävällä, mutta emme kokonaisen kierroksen verran. Rytmi katosi, ja minä hermostuin. Ärrimurri teki taas paluun. En tiedä, miten tuohduinkin niin Paven kipityksestä, mutta niinpä vain tein. Jotenkin ärsytti valtavasti, että Pave lähti sinkoilemaan omiaan. Eihän se siis lujaa mennyt, mutta jätti noteeraamatta pyyntöni. Siitä piti sitten pahoittaa mieli niin kovasti, että tunnin fiilikset menivät ankeiksi.

Loppuravissa en tehnyt enää mitään kummempaa ja loppukäynnit taluttelin maasta käsin. Totesinkin ääneen, että esteillä minulla palaa käämit ihmeen nopeasti. Koulupuolella saan välillä venytettyä pinnaani hyvällä tavalla. Se sama pitäisi osata tuoda esteille. Tykkään toki esteratsastuksesta paljon, mikä ehkä selittää harmistukseni, kun homma ei toimikaan. Ärsyyntyminen saa minut kuitenkin ratsastamaan huonosti. Zen-harjoitukset esteillä ovat siis seuraavaksi suunnitelmissa. Hyvähän se on, että Pave innostuu esteistä. Minun pitäisi vain osata ottaa se energia talteen ja kanavoida se hyvään laukkaan. Ei siihen, että hevonen yhtäkkiä venyy tavarajunaksi, kipittää mielensä mukaan minun vain puhistessa matkustajana selässä. Siinäpä opettelemista. Eipähän käy aika pitkäksi.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Sulkutaivutuksen alkeita

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan sulkutaivutuksen alkeita. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Kävimme alkuverryttelyssä kaikki askellajit läpi. Paven asettumista molempiin suuntiin sai työstää, mutta laukassa sillä oli mukavasti energiaa omasta takaa. Sitä ei tarvinnut nohitella eteenpäin. Lähinnä sain yrittää istua Paven takajaloilla ja viedä energiaa samaan paikkaan.

Tunnin varsinainen tehtävä oli sulkutaivutuksen alkeiden opettelua. Sitä varten lähdimme ensin tekemään pitkillä sivuilla etuosan siirtämistä uralta vähän sisemmäs. Yhdistimme tähän tovin jälkeen viiden kuuden askeleen väistöpätkän edelleen etuosan aiemmassa asennossa pitäen. Tästä muodostui sitten alkeissulkutaivutuksen kaltainen liike. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa.

Tehtävän suurin haaste minulle oli saada Paven etuosa kontrolliin. Tykkäsin vääntää sisäohjalla Paven kaulan mutkalle ja unohtaa etujalat kokonaan. Tuloksena Pave kenotti kyllä haluttuun suuntaan, mutta etujalat pysyivät tiukasti takajalkojen edessä. Yritin kovasti tajuta, miten kontrolloisin etuosaa ulko-ohjalla, mutta kunnon valaistuminen jäi saamatta. Välillä sain käytettyä ulko-ohjaa ja vähän ulkopohjetta siten, että Paven etuosa keikahti haluttuun suuntaan. Sitten sainkin olla tarkkana, ettei koko hevonen lähtenyt siihen suuntaan. Jotenkin pelkällä ulko-ohjalla ja istunnalla en saanut hommaa toimimaan. En etenkään oikeassa kierroksessa, jossa vartaloni tunnetusti kiertyy vasemmalle. Tästä tulikin opettajalta hoksautus, ja sain ajatella siinä kierroksessa vettä oikeassa korvassa -asentoa. Tämä mielikuva auttoi viemään ylävartaloa enemmän oikealle.

Tehtävää muokattiin siten, että pitkän sivun alusta tehdyn etuosan siirron jälkeen väistätettiin viisi kuusi askelta kohti keskihalkaisijaa. Väistöaskelten jälkeen jatkettiin suoraa linjaa pitkin, mutta edelleen etuosa vähän sisempänä. Koska pelkän etuosan hallinta oli tuottanut pulmia, toi väistöosuus niitä muutaman lisää. Hermoni olivat kuitenkin taas hallinnassa, jolloin jaksoin yrittää asetella palasia oikein. Tärkeintä oli miettiä ensin etuosa kuntoon. Kun se oli suunnilleen hyppysissä, saattoi väistöaskelia alkaa ajatella. Tehtävään mahtui hirvihetkiä, mutta myös pätkiä, kun Pave hakeutui oikeaan suuntaan. Niinä kertoina se loksahti mukavan pyöreäksi tuntumalla pysyen. Niistä päättelin tehtävän menneen vahvasti ainakin sinnepäin.

Loppuravissa annoimme hevosten vielä venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunnin tehtävä oli minulle ihanan haastava. Siinä sai ajatella niin etu- kuin takaosaa, mutta olla keskittymättä liikaa jompaankumpaan, sillä silloin toinen jäi helposti paitsioon. Onneksi ehdimme tahkota tehtävää myös käynnissä, sillä ravissa se oli kinkkisempi. Saimme ravissakin kohtalaisia pätkiä, mutta selvästi kontrolli Paveen heikkeni siinä askellajissa, kun en saanut istuttua riittävän vakaasti. Tätä tehtävää olisi kiva harjoitella pian uudelleen. Haluaisin saada kontrolloitua hevosen etuosaa vähän tarkemmin. Nyt se jäi vähän puutteelliseksi, vaikka pienen pieniä ahaa-hetkiä sattui mukaan. Tunnin jumppa teki kuitenkin tehtävänsä, sillä loppuravissa Pave liikkui rennommin ja sujuvammin kuin alkutunnista. Kyllä se jumppaaminen vain kannattaa.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyviä hetkiä itsenäisesti

Tiistaisen itsenäisyyspäivän itsenäiset ratsastukset eivät päättyneet Hilimaan, vaan ratsastin vielä Paven. Jotenkin osaan ottaa sen kanssa paljon rennommin, kun menen itsekseni. Tämä varmasti johtuu siitä, että saan tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Ei ole pakko vääntää mitään kamalan vaikeaa saati turhautua, jos ei onnistu. Tämän tunnin aiheeksi otinkin perusratsastuksen sekä asettamisen hyvää ja ennen kaikkea rentoa menoa tavoitellen.

Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä käynnistä. Yritin istua, jarruttaa sulkemalla polvia ja välttää ohjissa roikkumista, jotta Pave ei hirveilisi. Suurta menestystä ei tullut, vaikka Pave lähtikin hidastamaan rentona pysyen. Jokin ennen pysähdystä sai sen kuitenkin aina jännittymään. En ihme kyllä harmistunut tästä, vaan tavoittelin aina vähän vähemmän jännittynyttä pysähdystä. Loppujen lopuksi saimme vähän petrattua, vaikka rentous ei säilynytkään. Siirtymiset pysähdyksestä takaisin käyntiin sen sijaan menivät pyöreän rennosti.

Seuraavaksi siirryin keskiympyrälle, jossa väistätin Paven takaosaa aina parin askeleen verran ulommas. En jäänyt pyytämään väistöä yhtään enempää, ettei Pave alkaisi jäkittää vastaan. Ideana oli saada pari hyvää askelta ja kiittää hevosta päästämällä se kävelemään taas tavallisesti. Onnistuneet väistöaskeleet lyhensivät ja ryhdistivät Pavea mukavasti. Oikeassa kierroksessa väistöaskeleet löytyivät hieman vasenta kierrosta helpommin. Vasenkaan ei ollut varsinaisen hankala, mutta siinä sain tarkemmin napata etuosan haltuun ennen kuin pyysin väistöaskelia.

Tämän jälkeen siirryin raviin ja jatkoin vielä keskiympyrällä tovin asetuksia hakien. Oikea kierros sujui mukavasti, kuten yleensäkin. Vasen kierros on minulle monen hevosen kanssa hankalampi suunta vinosta istunnastani johtuen. Keskityin nyt korjaamaan omaa istuntaani vähän jopa liioitellen. Samalla hain selviä asetuksia vähän jopa johtamalla. Tällä kertaa jokin loksahti paikoilleen, ja vasen kierros tuntui aika asialliselta. Tästä innostuneena lähdin tahkoamaan uraa ja keskihalkaisijaa asetuksia vaihdellen. Ravasimme pitkän sivun myötäasetuksessa ja käännyimme keskihalkaisijalle edelleen asettuneena. Siinä suoristin, vaihdoin asetuksen ja jatkoin toiseen suuntaan samalla tavalla uran kautta keskihalkaisijalle tullen. Pave toimi mukavasti molempiin suuntiin, ja asetuksen vaihtaminen oli helppoa. Olipa kivaa työskennellä asetusten parissa kerrankin aika keskittyneesti.

Laukkaa varten palasin taas toviksi keskiympyrälle. Tavoitteena oli tavallinen laukka sujuvassa myötäasetuksessa. Aloitin oikeassa laukassa. Aluksi se oli hieman hidasta eikä rullannut, joten käytin kevyttä istuntaa apuna. Hiljalleen Pave alkoikin laukata paremmin. Vaihdoin suuntaa ja työstin vasenta laukkaa tovin keskiympyrällä. Asetusta sai haeskella nyt vähän enemmän, mutta omaa istuntaa korjaamalla ja selkeästi pyytämällä löytyi parempaa menoa. Lähdin vielä ympyrältä laukkaamaan koko uraa myöten kevyessä istunnassa. Usutin vähän Pavea, ja se lähtikin laukkaamaan aika kivasti isompaa laukkaa. Olipa kiva laukata pitkästä aikaa maneesissa sujuvasti. Tilaa kun oli enkä alkanut säätää mitään ylimääräistä.

Loppuravissa hurruuttelin vielä kolmikaarista kiemurauraa. Jos asetus ei tuntunut kaaren aikana menevän läpi, pyöräytin ympyrän ennen kuin jatkoin kuviota. Pave ravasi aika mukavasti, ja asetukset menivät ihan asiallisesti läpi. Pyöräyttelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, mutta mitään kummempaa pulmaa ei tehtävässä ollut. Pääsimme lopettamaan mukavan tasaiseen hetkeen, ja hyppäsin satulasta alas loppukäyntejä varten. Olipa kiva Pave ja kiva itsenäinen tunti! Hermoni pysyvät kasassa hienosti, kun en kerää turhaa stressiä asioista. Ja kun en kerää stressiä, osaan ratsastaa yllättävän rennosti, mikä heijastuu hevoseenkin hyvällä tavalla. Paven kanssa oli tosi kiva treenata tänään. Tällaista fiilistä haluan sen kanssa jatkossakin.

Suomenhevosella itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tiistaina oli päästävä itsenäiselle tunnille suomenhevosella. Hilima oli onnekseni vapaana, joten nappasin sen. Pohdiskelin treeniaiheen juuri ennen satulaan nousemista ja päädyin perusratsastukseen ja siirtymisiin.

Tein ensin pysähdyksiä käynnistä. Hilima seisahtui ihan asiallisesti ja odotti pääosin hyvin pyyntöäni lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja se ehdotteli itse siirtymistä takaisin käyntiin, mutta uskoi helposti pyyntöni odottaa minun merkkiäni.

Ravi-käynti-ravisiirtymiset tein kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin. Hilima ravasi mukavan tasaisesti ja maltillisesti, jolloin siirtymiset alaspäin sujuivat kohtuullisesti. Olisin halunnut niihin kuitenkin vähän enemmän pehmeyttä, sillä paikoin siirtymä oli hieman töksähtävä. Muutamia kertoja sain oman istuntani kuntoon, jolloin Hilima laskeutui ravista käyntiin sujuvan pehmeästi. Siirtymisen jälkeen Hilima jatkoi käyntiä kiirehtimättä turhia, jolloin raviin oli helppo palata rennosti.

Laukassa en tehnyt kummempia, vaan menin sitä muutamia kierroksia molempiin suuntiin keskiympyrällä. Hilima tarjosi tuttuun tapaan reipasta menoa, mutta ei mitenkään häseltäen tai kipittäen. Puolierotkaan eivät olleet kovin suuret. Vasemmassa kierroksessa asetus meni ehkä hieman puolittaisesti läpi, mutta mitään punkemista ei ollut kummassakaan suunnassa. Hain lopuksi vielä vähän rauhallisempaa laukkaa reippaan menon jälkeen. Hilima tajusi pointin ja väläytti muutamat kivan tasaiset laukkapätkät. Hiliman laukkaan on tullut paljon enemmän säädeltävyyttä siitä, mihin se alkuaikoinaan pystyi. 

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin hyvin. Minun tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sitä, jos Hilima meinasi lähteä vähän tikkaamaan. Hiliman mentaliteetti lienee se, että kaikki tai ei mitään, joten joskus tammalle saa kertoa, ettei aina tarvitse mennä täysillä. Hilima kuitenkin malttaa hienosti ainakin näin itsenäisesti tyhjässä maneesissa ratsastettuna. Olen taas viime aikoina tajunnut, kuinka kiva se onkaan. Onneksi tajusin toivoa juuri sitä tämän päivän ratsukseni.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Siirtymisiä kaikissa askellajeissa

Maanantain koulutunnille sain Masan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan siirtymisiä. Teimme ensin muutamat pysähdykset käynnistä. Sitä varten käynti piti hakea hyväksi, jotta pysähtyminen tuli ilman valumista. En saanut Masaa kovin hereille, joten pysähtymiset venyivät hieman. Pyrin olemaan riittävän napakka, mutta välttämään varmistelua. En kuitenkaan saanut Masan käyntiin riittävää energiaa, jotta pysähdykset olisivat sujuneet paremmin.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Niissä vaivasi sama pulma kuin aiemmissa pysähdyksissä: en saanut aktivoitua Masaa liikkumaan tarmokkaasti, vaan annoin sen jolkotella paino etuosalla. Niinpä siirtymiset käyntiin olivat vähän hitaita ja venyviä. Siirtymiset raviin tapahtuivat myös pienellä viiveellä, vaikka Masa lähtikin toteuttamaan pyyntöäni kummempia pohtimatta. Tarmokkuutta olisi saanut olla menossa paljon enemmän.

Jalostimme aiempaa kuviota ja aloimme nostaa ravista pitkän sivun keskelle tehdyn käyntisiirtymisen jälkeen laukan. Laukkasimme toisen pitkän sivun keskelle, jossa taas siirryimme raviin. Masa alkoi hieman ennakoida laukannostoja, jolloin siirtymiset ravista käyntiin venyivät taas vähän. Laukannostot Masa teki käynnistä mukavan täsmällisesti. Yritin usuttaa Masaa laukassa pontevammaksi, mutta tuloksena sain vain yhden singahduksen. Irtosipahan ruunasta lopulta jokin reaktio, kun vähän patistin raipalla napsauttelemalla. Tämä singahdus tosin jäi ainoaksi virtapiikiksi tällä kertaa. Ei sillä, en mitään sinkoiluja kaivannutkaan, mutta energiaa ja pontevuutta sitäkin enemmän. Koska laukka ei pyörinyt, ei siirtyminen siitä raviinkaan ollut kovin mairitteleva. Enemmänkin venyvä ja hidas.

Lopuksi teimme vielä siirtymisiä käynnin ja laukan välillä. Jarrutuksen apuna teimme siirtymiset kulmiin. Aluksi teimme siirtymiset ihan pysähdyksiin asti, jotta hevoset osaisivat alkaa odottaa selvää siirtymistä kulmissa. Masa nosti laukat käynnistä aika mukavasti. Masassa kivaa onkin sen kohtuullisen täsmällinen suorittaminen. Siirtymiset laukasta käyntiin noudattelivat ymmärrettävästi tunnin aikaisempien siirtymisten kaavaa. Koska laukka ei rullannut rehellisesti eikä Masan takaosa ollut oikeasti töissä, saattoi kunnon siirtymisistä suoraan laukasta käyntiin vain haaveilla. Parhaimmat hetket sijoittuivat lyhyen sivun ensimmäisestä kulmasta nostettuun laukkaan ja lyhyen sivun toiseen kulmaan tehtyyn jarrutukseen. Siinä seinä tuli niin selvästi vastaan eikä laukka päässyt venymään lyhyen matkan takia. Niissä kohdissa Masa tuli kohtuullisen nopeasti parin raviaskeleen kautta laukasta käyntiin. Olisin itse saanut istua erityisesti siirtymisissä alaspäin paljon jämerämmin. Nyt tuppasin aina vähän menemään etukenoon tai ainakin jarrutuksessa pusertamaan itseni hieman irti satulasta.

Loppuravissa Masalla viimein oli vähän energiaa omasta takaa. Ravi rullasikin aika kivasti, ja Masa hieman ryhdistäytyi. Olipa kiva nähdä tällainen pieni energiapilkahdus, kun muutoin ruuna oli tunnin aikana tuntunut aika ponnettomalta. Ei se mikään liitokavio taidakaan olla, mutta jotenkin toivoisin, että siitä löytyisi hyvällä tavalla vähän enemmän paukkuja. Muutoin Masa on mukavan tasainen kaveri, jonka kanssa voisi pienellä energiatäydennyksellä vääntää koulua ihan hyvillä mielin.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Maastossa köpöttelemässä

Sunnuntaina oli maastolenkin vuoro. Lyöttäydyimme Paven kanssa kolmen ratsukon seuraksi käyntimaastoon. Kävimme köpöttelemässä Kotakankaan lenkin metsäosuuden umpikujareitillä höystettynä. Reissu meni mukavasti talvisia reittejä ihastellessa. Jospa sitä hiljalleen pääsisi ottamaan maastoreissuilla taas kaikki askellajit käyttöön.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Erimielisyyksiä suunnista

Lauantaina lyöttäydyin Paven kanssa estetunnille kolmen muun ratsukon joukkoon. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Vasemmassa kierroksessa laukatessa saimme tulla yksittäistä kavalettia mahdollisimman hyvillä lähestymisillä. Pave liikkui kohtuullisesti, jolloin pääsimme kavaletille pääosin asiallisesti. Pari kertaa tuli vähän vähemmän hyvä ponnistuspaikka, mutta näin nekin ja sain vähän vaikutettua niihin. Oikeassa kierroksessa laukkasimme sileällä ja tulimme kavaletin vain kerran.

Sitten siirryimmekin keskihalkaisijalle rakennetulle jumppasarjalle, jossa oli ponnistuspuomi, ristikko, kaksi puomia, ristikko, kaksi puomia ja pysty, joka muuttui lopussa okseriksi. Esteiden välit olivat kahden askeleen mittaiset. Tehtävän viimeisen hypyn jälkeen seinä tuli nopeasti vastaan. Hevoset piti saada ratsastettua kuitenkin lähelle sitä siten, että uusi suunta oli ajoissa molemmille selvä. Ideana oli jatkaa aina aloitukseen nähden vastakkaiseen suuntaan.

Pääsimme Paven kanssa tehtävälle kohtuullisesti, ja samoin hypyt sujuivat ihan hyvin. Opettaja muistutti antamaan Pavelle ohjalla tilaa ja antamaan sen huolehtia hyppäämisestä. Pave tekikin osuutensa hyvin, ja välit olivat sille sopivat, jolloin esteille pääsi sujuvasti. Suurin ongelmamme olikin tehtävän jättäminen. Emme oikein olleet samaa mieltä kertaakaan suunnasta, vaan Pave oli valtaosan kerroista menossa oikealle. Yritin vinkata sille suunnasta, vaan se ei tällä kertaa ymmärtänyt. Niinpä meillä oli useita hetkiä, kun keikuin satulassa Paven pyrkiessä oikealle ja minun halutessa vasemmalle. Ehdin jo maalailla piruja seinille siitä, kuinka sellaisesta tilanteesta olisi liian helppo pudota. Otin avuksi pysähdykset lyhyttä sivua päin, mutta sen verran myöhässä, ettei Pave enää yhdistänyt niitä tehtävään ja alkanut viimeisen hypyn jälkeen odottaa minun kertovan suunnan. Vaikka tasapaino pettikin pari kertaa, sain kuitenkin pysyttyä satulassa. Suunnista emme kuitenkaan tehtävällä pääseet yhteisymmärrykseen. Jumppasarjan viimeinen este muuttui lopussa pystystä okseriksi, joka hilattiin meille 90 senttiin. Kehtasipa se näyttää isolta. Pave hoiti kuitenkin hommansa ja hyppäsi sen mukisematta, vaikka minä istuin selässä puolittain jäätyneenä. Hoh.

Lopuksi tulimme vielä kavaleteilla laukanvaihtoja. Kavaletit oli aseteltu alleviivaamaan vaihtoja, jotta ne onnistuisivat. En tiedä, mitä tapahtui, mutta yhteistyö Paven kanssa loppui kuin seinään. Se mennä viiletti heti ensimmäisellä kierroksella molemmista kavaleteista ohi. Oikeassa laukassa tullessa tajusin Paven jäävän kenottamaan vasemmalle, jolloin sen oli helppo hurahtaa vasemmalta ohi. Etenkin kun yritin korjata tilannetta vain roikkumalla oikeassa ohjassa. Ohimenoa vasemmassa laukassa en ymmärtänyt. Kaipa Pavelle jäi vain pujottelufiilis päälle. Menimmekin tehtävällä kolme neljä kertaa kavaleteista ohi ennen kuin sain hommasta mitään otetta. Lopulta saimme pari kertaa vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan eivät onnistuneet. Pave taisi jäädä siinä vielä sen verran mutkalle, ettei vaihto voinut onnistuakaan. Suoruus- ja vaihtotreeniä siis rutkasti lisää.

Siinäpä olivatkin tunnin tehtävät. Hyppääminen kehtasi taas jännittää, vaikka Pave hoiti jumppasarjalla osuutensa hyvin. Taisin jännittää enemmän sitä, kääntyisimmekö molemmat yhdessä samaan suuntaan vai jatkaisimmeko omille teillemme. Olisi pitänyt tajuta ottaa pysähdykset heti tehtävään mukaan, jolloin Pave olisi oppinut ja alkanut odottaa minun kertovan uuden suunnan. Ensi kerralla pitää muistaa tämä. Vaihtotehtävän ongelmat jäivät myös kaivelemaan. Menin siinä jotenkin niin passiiviseksi, että Pave nappasi saman fiiliksen itselleenkin. Ei siis mikään kamalan hehkeä estetunti, mutta kantapään kautta opettavainen.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Ennakoimispulmia

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsimme Paven kanssa tahkoamaan väistöjä sekä laukannostoja. Tunnin jaoimme kahden muun ratsukon kanssa.

Aluksi tulimme pitkät sivun käynnissä siten, että väistätimme takaosaa uralta sisemmäs. Takaosan väistätys oikealle onnistui vähän helpommin, kun taas väistätys vasemmalle oli selvästi takkuisempaa. Keskityin Paven kanssa siihen, että se oikeasti väisti ja tingin hieman etenemisestä. Paikoin Pave jännittyi, mutta sen sai rentoutettua kohtuullisesti. Saimme molempiin suuntiin asiallisiakin pätkiä, vaikka välillä oli hieman hankalampaa.

Teimme väistöjä lisäksi siten, että tulimme ravissa lyhyeltä sivulta keskihalkaisijan ja uran väliselle suoralle linjalle. Siitä teimme pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja nostimme laukan. Jos olimme tulleet tehtävälle oikeassa kierroksessa, teimme pohkeenväistön oikealle ja nostimme puolestaan vasemman laukan. Väistöt vasemmalle pysyivät hankalampina. En saanut Paven vasenta puolta haltuun, jolloin se oli sieltä mutkalla ja pääsi pullahtamaan karkuun. Yritin käyttää asetusta vasemmalle apuna, mutta loppujen lopuksi jäin kuitenkin aina roikkumaan oikeaan ohjaan kiinni. Muutenkin tehtävällä tärkeää oli saada hevonen ennen väistöä samoin kuin sen jälkeen suoraksi. Muuten sekä väistöön lähteminen että laukan nostaminen kärsivät. Laukat nousivat tehtävällä vaihtelevasti. Pave alkoi ennakoida, mikä sotki myös väistöä. Välillä en voinut pyytää nostoa tehtävällä, vaan tilanne piti nollata. Yhden tällaisen nollauksen jälkeen nostin vasemman laukan käynnistä kulmasta. Jestas, miten hyvä nosto se oli! Pave oli kuulolla ja ponnisti käynnistä laukkaan tuosta noin vain. Ihan kuin näyttääkseen, että kyllä sillä on homma hallussa, mutta kuskista ei voi sanoa samaa. Oikean laukan nostamiset eivät olleet niin sujuvia eikä niihin tällä kertaa tullut parannusta. Sinällään hassua, sillä väistöt oikealle onnistuivat kuitenkin paremmin.

Tulimme vielä ravissa keskihalkaisijalle, suoristimme, valmistelimme uuden suunnan asetuksen ja nostimme sen suunnan laukan. Eli jos tulimme oikeassa kierroksessa sisään, valmistelimme vasemman laukan nostamisen. Pave alkoi ennakoida tulevaa laukkaa liki heti, jolloin meillä meni pitkiä pätkiä siihen, että yritin saada sen ravissa kuulolle. Asetus vasemmalle ei mennyt läpi, jolloin vasemmankin laukan nostaminen alkoi tökkiä. Oikean laukan nostaminen oli tökkinyt jo aiemmin. Jos (ja kun) Pave hirveili, sain unohtaa noston niin pitkäksi aikaa, kunnes Pave tuli takaisin kuulolle ja vähän rentoutui. Hirvihetkissä oli tärkeää istua jämäkästi ja olla menemättä hevosen kipityksiin mukaan. Tämä onnistui vähän vaihtelevasti. Hyvää oli kuitenkin se, etten niin sanotusti repinyt peli- tai ratsastushousujani, vaikka epäsopusointuiset hetket harmittivatkin.

Loppuravissa vaadin Pavelta vielä hyvää ravia samalla, kun annoin sen venyttää eteen ja alas. Tuntiin mahtui taas hyviä ja heikompia hetkiä. Positiivista oli kuitenkin oma yrittämiseni ja hermojeni hillintä. Tällä tunnilla mielenkiintoista oli se, etten ajatellut ongelmien johtuvan siitä, ettei Pave olisi osannut. Sen sijaan minusta tuntui, että sen kanssa saattoi tehdä kaikki tehtävät, jos vain osasi pyytää oikein. Ongelmat tulivat siitä, kun en vain saanut pyydettyä asioista selkeästi. Tämän tajuaminen oli jotenkin kivaa. Eipähän tarvinnut tuskailla muuta kuin omaa osaamattomuuttani.