Perjantain toinen ratsastus meni maastolenkillä toisen ratsukon kanssa. Ratsunani oli Pave, joka sai pitää perää. Kävimme köpöttelemässä niin kovin tutun Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera.
Menomatkalla ravasimme ja otimme lyhyen laukkapätkän. Meillä Paven kanssa laukkapätkä oli hyvin lyhyt, sillä menimme varmuuden vuoksi hyvin rauhallista laukkaa. Vetohevosen rauhallinen laukka oli niin rauhallista, että Pave pysyi mukana hyvin ravissakin. Tosin sai se vähän venyttää raviaskelta pysyäkseen perässä eli ihan hyvä treeni tästä tuli näinkin.
Metsäreitillä Pavelle kerääntyi etukavioihin sellaiset tilsat, ettemme arvanneet kotimatkalla ottaa enää ravia. Pitääpä muistaa jatkossa ottaa kaviokoukku tällaisille plussakeleille mukaan. Kotimatka taittui kuitenkin hyvin käynnissäkin. Kiva reissu oli eikä edes loppumatkasta alkanut vesisade pilannut sitä. Tosin nyt saa taas vain toivoa, että maastot pysyisivät jonkinlaisessa kunnossa vesisateista huolimatta.
