Maanantain toisella tunnilla oli esteitä. Ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minä sain ratsukseni Hiliman. Pääsimme hyppäämään suoraa linjaa ja pyörittelemään sille ympyröitä sekä tekemään laukanvaihtoja esteellä.
Alkuverryttelyssä tulimme kolmen puomin suoraa linjaa ravissa ja laukassa. Olen seurannut Hiliman menoa tunneilla ja ihastellut, kuinka se on tasoittunut. Tälle tunnille satuin kuitenkin saamaan kipittävän Hiliman. Tai sitten jotenkin parin minuutin aikana villitsin sen moiseksi. Oli miten oli, Hilima oli heti alkutunnista omilla kierroksilla ja tykkäsi kipittää. Kun Hilima kipittää, katoaa siitä samalla myös ohjattavuus. Niinpä Hilima pääsi oikaisemaan kulmia, ja erityisesti laukassa suoralle linjalle tähtääminen oli sangen mielenkiintoista. Suunnasta riippumatta Hilima lähti heti kaatumaan sisälle, kun tajusi itse suunnan suunnilleen. Saimme vielä laskea kolmea askelta puomille. Paikoin tämä onnistui, paikoin ei. Kun Hilima pääsi kipittämään ja kaatumaan, hukkasin ponnistuspaikan heti. Sain aika paljon tasapainoilla oman istuntani kanssa, jotta en villinnyt Hilimaa kaatumaan sisälle yhtään enempää.
Verryttelyn jälkeen tulimme kavaletin, pienen pystyn ja toisen kavaletin suoraa linjaa. Välit olivat 14 metriä, meille Hiliman kanssa se tarkoitti neljää askelta. Pyöräytimme jokaiselle esteelle ympyrän. Hilima oikoi hetkittäin taas varsin railakkaasti, jolloin lähestyimme esteitä välillä melko vinkkaralla. Ponnistuspaikat olivat niinä kertoina taas hukassa, mutta onneksi Hilima oli rehdillä tuulella ja hyppäsi vähän vinommallakin lähestymisellä. Ympyröillä laukkaa sai vähän kasaan, mutta linjalla Hilima pääsi venymään. Neljä askelta menivät väleihin kohtuullisesti, vaikka kunnon tasaisuus puuttuikin.
Lisäsimme tehtävään vielä keskihalkaisijalla olleen pystyn, joka tultiin molemmista suunnista laukanvaihtoja sillä yrittäen. Hilima on laukanvaihdoissa haka, joten tehtävään lisätty loppuosa meni meillä ihan asiallisesti. Mitä nyt olimme suoralla linjalla esittäneet muutamia vääriä laukkoja, mutta ne onneksi sai korjattua ympyröillä. Laukanvaihtoesteelle olisin halunnut vähän tarkemmat tiet, mutta Hilima kippasi innoissaan omille teilleen tajuttuaan, minne olimme menossa. Oli kyllä melkoinen paluu alkuaikoihin Hiliman kanssa. Silloinhan tämä sisäpohkeen läpi painaminen ja sisälle kaatuminen olivat meille arkipäivää. Luulin sen olevan jo historiaa, vaan väärässäpä olin. En oikein tiedä, miksi tämä vanha vaiva palasi tälle tunnille.
Lopuksi tulimme vielä keskihalkaisijalla ollutta pystyä tiukemmilla kaarteilla sekä kertaalleen vielä suoran linjan. Yksittäiselle pienelle pystylle uskalsin kaartaa aika napakat tiet. Hilima oli menossa mukana ja vielä avusti tiukempien kaarteiden ratsastamista oikaisemalla niitä itse. Pari kertaa tulimme pystylle sangen vinossa, mutta Hilima jaksoi edelleen olla juonessa mukana ja hyppäsi pystyn kiltisti toivotun laukan napaten. Vielä kertaalleen ratsastetulla suoralla linjalla sain tehtäväksi miettiä erityisesti myötäämistä ja sitä, etten palauttaisi käsiä liian nopeasti takaisin. Hilima meni linjan innosta puhkuen, minä taas jäin vähän kyytiläiseksi. Niinpä suoritus ei ollut kaikista tasapainoisin, ja pystyltä lähti puomikin mukaan, mutta muistinpahan myödätä. Harmi vain, että hyvästä myötäyksestä huolimatta kiirehdin palauttamaan käteni äkkiä takaisin.
Kaikesta kipityksestä ja oikomisesta huolimatta Hilimalla oli kiva hypätä pitkästä aikaa. Kehtasin jopa hihitellä tunnilla ääneen, kun tehtävä menikin vähän päin prinkkalaa. Vaan paljon parempi tämä kuin kamala ketutus. Tunnin aikana parasta oli se, etten muistanut jännittää hyppäämistä liikoja. Minusta on tullut taas arempi hyppääjä, mikä heijastuu tunneille aina jotenkin. Tällä kertaa ei onneksi niin pahasti. Kiitos ratsunani toimineen rehdin suomenhevostamman.
