Vuoden viimeinen ratsastus meni kuuden ratsukon estetunnilla. Ratsunani oli Pave. Tunnilla pääsimme treenaamaan laukanvaihtoja esteillä, mikä tulikin tarpeeseen. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi temponvaihteluita tehden. Ravissa Pave pidensi ja lyhensi ihan asiallisesti. Laukassa löytyi myös hyvää etenemistä, mutta siitä paluu lyhyempään laukkaan jäi vähän puolitiehen. En saanut pidätteitä niin hyvin läpi, että Pave olisi rehellisesti lyhentänyt. Nyt se pääsi jäämään vähän omaan vauhtiinsa.
Verryttelytehtävänä tulimme kahta ympyrän kaarella ollutta kavalettia, joiden väliin pistettiin ensin neljää ja sitten kolmea askelta. Jotta meillä Paven kanssa meni väliin neljä askelta, sai kavalettien välin ratsastaa vähän isompana. Pelasin mieluummin tiellä kuin sillä, että olisin lähtenyt lyhentämään laukkaa. En vielä saa Paven aktiivisuutta säilymään aina lyhyemmässä laukassa, joten koin paremmaksi ratkaisuksi ratsastaa tien isompana. Kolme askelta meni väliin ihan hyvin hieman pienemmällä tiellä ja sujuvalla laukalla.
Tämän tehtävän jälkeen tulimme kahdesti neljän hypyn miniradan, jonka pointtina olivat vaihdot jokaisessa hypyssä. Radalla oli kaksi lävistäjäestettä sekä yksi este pituushalkaisijalla, jonka tulimme kahdesti. Lähdimme tehtävälle aina oikeassa laukassa. Saimme Paven kanssa tehtävällä korjata laukkoja ravin kautta, kun ne eivät aina vaihtuneet. Sain opettajalta vinkin olla tekemättä hypyissä mitään, sillä
Pave osaa vaihtaa niissä halutessaan laukat. Yritin noudattaa tätä
neuvoa ja lähinnä omalla katseellani ja sitä myöten varmasti siihen suuntaan vähän kääntyneellä kropallani kertoa
Pavelle, minne olimme jatkamassa.Taisimme saada kerran tai pari oikean laukan vaihtumaan hypyssä vasemmaksi. Niinä kertoina jo lähestymisessä tunsi, että laukka vaihtuisi. Silloin Pave laukkasi selvästi paremmin ja veti estettä kohti. Lopuksi tulimme vielä kahdeksikolla pituushalkaisijalla olleen esteen. Muistin antaa Paven laukata, jolloin lopulta saimme tehtyä vaihdot hypyissä molempiin suuntiin. Maltoin vieläkin olla itse säätämättä, jolloin Pave sai rauhassa tehdä vaihdot itse. Tulivatpahan ne sieltä lopulta!
Loppuravissa hurruuttelin vielä molempiin suuntiin ilman kummempaa säätöä. Tunti oli kyllä kiva, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Laukanvaihtoja esteillä on vain mukava treenata. Nyt niitä on aiheellistakin treenata, kun ne ovat minulla vähän hukassa. Estekorkeus pysyi myös ihanasti mukavuusalueella (max 60 senttiä), joten arkajalkani oli tyytyväinen. Lisää vain hyviä kokemuksia ja sitä kautta luottamusta takaisin, niin jospa arkajalkuuteni siirtyy syrjään ja pääsen taas hyppäämään aikaisemmalla estekorkeudella. Näin sain tämän ratsastusvuoden pulkkaan hyvän mielen tunnilla. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna.
