tiistai 20. joulukuuta 2016

Kertausta perään

Tiistaikin meni tuplahevostelun merkeissä. Ensimmäisellä tunnilla oli koulua hevosen suoruuden ja pohkeenväistön merkeissä. Ratsukoita oli peräti seitsemän, ja minä sain ratsukseni Paven.

Alkuverryttelyssä ravasimme pitkät sivut hieman irti urasta ja pyrimme pitämään hevoset seinän tuen puuttumisesta huolimatta suorina. Tämän lisäksi pyöräyttelimme ympyröitä. Oikeassa kierroksessa Pave tuntui asettuvan itsekseen oikealle, joten sain suoristaa sitä vasemmalla ohjalla. Vasemmassa kierroksessa se taas pääsi vähän kiemurtelemaan molempiin suuntiin, kun suoraan meneminen ei joka hetki jostain syystä luonnistunut. Patistelin Pavea ravaamaan vähän paremmin, jolloin pääsimme paremmin myös suoraan.

Pohkeenväistöissä pääsin kertaamaan edellistunnin oppeja, sillä väistöt tehtiin taas etuosa uralla pysyen ja siitä takaosaa vähän sisemmäs väistättäen. Tällä kertaa väistöt tehtiin vain käynnissä. Niiden lisäksi pyöräytimme väliin keskiympyröitä. Vasemmassa kierroksessa teimme ympyrät ravissa, oikeassa kierroksessa laukassa. Väistöt vasemmalle olivat odotetusti hankalampia. Muutoin tehtävällä vaivasi sama pulma kuin yleensä: en saanut Paven etuosaa riittävästi kontrolliin. Tällä kertaa tajusin kuitenkin hetkittäin olla roikkumatta ohjissa ja muutenkin sain vähän rytmitettyä ohja- ja pohjeapuja sen sijaan, että käytin niitä jatkuvasti päällekäin. Väistöissä sain myös muistaa istua enemmän takajaloilla, sillä lähdin tahattomasti kippaamaan vähän eteen, kun ähräsin apujen kanssa. Väistöt oikealle Pave tajusi vähän helpommin, ja siihen suuntaan saimme taas asiallisempia hetkiä.

Väistötehtävän aikana otettu oikea laukka sekä sen jälkeen vielä nopeasti ratsastettu vasen laukka pyörivät keskiympyrällä kivasti. Pavella oli mukavasti omaa energiaa, jolloin sain keskittyä istumaan itse rauhassa. Loppuravissa tulimme vielä muutamat pitkät sivut irti urasta suoruutta tavoitellen. Pave ravasi nyt paremmin, jolloin suoraan meneminen oli helpompaa. Väistötreenin kertaus samalla kaavalla tuli tarpeeseen, vaikka ei se vieläkään ihan itsestään sujunut. Apujen rytmittäminen ja varmasti myös selkiyttäminen ovat asioita, joihin saan kiinnittää valtavasti huomiota. Vaan jospa ne harjoittelemalla alkaisivat loksahdella oikein.