Tiistaisen itsenäisyyspäivän itsenäiset ratsastukset eivät päättyneet Hilimaan, vaan ratsastin vielä Paven. Jotenkin osaan ottaa sen kanssa paljon rennommin, kun menen itsekseni. Tämä varmasti johtuu siitä, että saan tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Ei ole pakko vääntää mitään kamalan vaikeaa saati turhautua, jos ei onnistu. Tämän tunnin aiheeksi otinkin perusratsastuksen sekä asettamisen hyvää ja ennen kaikkea rentoa menoa tavoitellen.
Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä käynnistä. Yritin istua, jarruttaa sulkemalla polvia ja välttää ohjissa roikkumista, jotta Pave ei hirveilisi. Suurta menestystä ei tullut, vaikka Pave lähtikin hidastamaan rentona pysyen. Jokin ennen pysähdystä sai sen kuitenkin aina jännittymään. En ihme kyllä harmistunut tästä, vaan tavoittelin aina vähän vähemmän jännittynyttä pysähdystä. Loppujen lopuksi saimme vähän petrattua, vaikka rentous ei säilynytkään. Siirtymiset pysähdyksestä takaisin käyntiin sen sijaan menivät pyöreän rennosti.
Seuraavaksi siirryin keskiympyrälle, jossa väistätin Paven takaosaa aina parin askeleen verran ulommas. En jäänyt pyytämään väistöä yhtään enempää, ettei Pave alkaisi jäkittää vastaan. Ideana oli saada pari hyvää askelta ja kiittää hevosta päästämällä se kävelemään taas tavallisesti. Onnistuneet väistöaskeleet lyhensivät ja ryhdistivät Pavea mukavasti. Oikeassa kierroksessa väistöaskeleet löytyivät hieman vasenta kierrosta helpommin. Vasenkaan ei ollut varsinaisen hankala, mutta siinä sain tarkemmin napata etuosan haltuun ennen kuin pyysin väistöaskelia.
Tämän jälkeen siirryin raviin ja jatkoin vielä keskiympyrällä tovin asetuksia hakien. Oikea kierros sujui mukavasti, kuten yleensäkin. Vasen kierros on minulle monen hevosen kanssa hankalampi suunta vinosta istunnastani johtuen. Keskityin nyt korjaamaan omaa istuntaani vähän jopa liioitellen. Samalla hain selviä asetuksia vähän jopa johtamalla. Tällä kertaa jokin loksahti paikoilleen, ja vasen kierros tuntui aika asialliselta. Tästä innostuneena lähdin tahkoamaan uraa ja keskihalkaisijaa asetuksia vaihdellen. Ravasimme pitkän sivun myötäasetuksessa ja käännyimme keskihalkaisijalle edelleen asettuneena. Siinä suoristin, vaihdoin asetuksen ja jatkoin toiseen suuntaan samalla tavalla uran kautta keskihalkaisijalle tullen. Pave toimi mukavasti molempiin suuntiin, ja asetuksen vaihtaminen oli helppoa. Olipa kivaa työskennellä asetusten parissa kerrankin aika keskittyneesti.
Laukkaa varten palasin taas toviksi keskiympyrälle. Tavoitteena oli tavallinen laukka sujuvassa myötäasetuksessa. Aloitin oikeassa laukassa. Aluksi se oli hieman hidasta eikä rullannut, joten käytin kevyttä istuntaa apuna. Hiljalleen Pave alkoikin laukata paremmin. Vaihdoin suuntaa ja työstin vasenta laukkaa tovin keskiympyrällä. Asetusta sai haeskella nyt vähän enemmän, mutta omaa istuntaa korjaamalla ja selkeästi pyytämällä löytyi parempaa menoa. Lähdin vielä ympyrältä laukkaamaan koko uraa myöten kevyessä istunnassa. Usutin vähän Pavea, ja se lähtikin laukkaamaan aika kivasti isompaa laukkaa. Olipa kiva laukata pitkästä aikaa maneesissa sujuvasti. Tilaa kun oli enkä alkanut säätää mitään ylimääräistä.
Loppuravissa hurruuttelin vielä kolmikaarista kiemurauraa. Jos asetus ei tuntunut kaaren aikana menevän läpi, pyöräytin ympyrän ennen kuin jatkoin kuviota. Pave ravasi aika mukavasti, ja asetukset menivät ihan asiallisesti läpi. Pyöräyttelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, mutta mitään kummempaa pulmaa ei tehtävässä ollut. Pääsimme lopettamaan mukavan tasaiseen hetkeen, ja hyppäsin satulasta alas loppukäyntejä varten. Olipa kiva Pave ja kiva itsenäinen tunti! Hermoni pysyvät kasassa hienosti, kun en kerää turhaa stressiä asioista. Ja kun en kerää stressiä, osaan ratsastaa yllättävän rennosti, mikä heijastuu hevoseenkin hyvällä tavalla. Paven kanssa oli tosi kiva treenata tänään. Tällaista fiilistä haluan sen kanssa jatkossakin.
