Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan sulkutaivutuksen alkeita. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Kävimme alkuverryttelyssä kaikki askellajit läpi. Paven asettumista molempiin suuntiin sai työstää, mutta laukassa sillä oli mukavasti energiaa omasta takaa. Sitä ei tarvinnut nohitella eteenpäin. Lähinnä sain yrittää istua Paven takajaloilla ja viedä energiaa samaan paikkaan.
Tunnin varsinainen tehtävä oli sulkutaivutuksen alkeiden opettelua. Sitä varten lähdimme ensin tekemään pitkillä sivuilla etuosan siirtämistä uralta vähän sisemmäs. Yhdistimme tähän tovin jälkeen viiden kuuden askeleen väistöpätkän edelleen etuosan aiemmassa asennossa pitäen. Tästä muodostui sitten alkeissulkutaivutuksen kaltainen liike. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa.
Tehtävän suurin haaste minulle oli saada Paven etuosa kontrolliin. Tykkäsin vääntää sisäohjalla Paven kaulan mutkalle ja unohtaa etujalat kokonaan. Tuloksena Pave kenotti kyllä haluttuun suuntaan, mutta etujalat pysyivät tiukasti takajalkojen edessä. Yritin kovasti tajuta, miten kontrolloisin etuosaa ulko-ohjalla, mutta kunnon valaistuminen jäi saamatta. Välillä sain käytettyä ulko-ohjaa ja vähän ulkopohjetta siten, että Paven etuosa keikahti haluttuun suuntaan. Sitten sainkin olla tarkkana, ettei koko hevonen lähtenyt siihen suuntaan. Jotenkin pelkällä ulko-ohjalla ja istunnalla en saanut hommaa toimimaan. En etenkään oikeassa kierroksessa, jossa vartaloni tunnetusti kiertyy vasemmalle. Tästä tulikin opettajalta hoksautus, ja sain ajatella siinä kierroksessa vettä oikeassa korvassa -asentoa. Tämä mielikuva auttoi viemään ylävartaloa enemmän oikealle.
Tehtävää muokattiin siten, että pitkän sivun alusta tehdyn etuosan siirron jälkeen väistätettiin viisi kuusi askelta kohti keskihalkaisijaa. Väistöaskelten jälkeen jatkettiin suoraa linjaa pitkin, mutta edelleen etuosa vähän sisempänä. Koska pelkän etuosan hallinta oli tuottanut pulmia, toi väistöosuus niitä muutaman lisää. Hermoni olivat kuitenkin taas hallinnassa, jolloin jaksoin yrittää asetella palasia oikein. Tärkeintä oli miettiä ensin etuosa kuntoon. Kun se oli suunnilleen hyppysissä, saattoi väistöaskelia alkaa ajatella. Tehtävään mahtui hirvihetkiä, mutta myös pätkiä, kun Pave hakeutui oikeaan suuntaan. Niinä kertoina se loksahti mukavan pyöreäksi tuntumalla pysyen. Niistä päättelin tehtävän menneen vahvasti ainakin sinnepäin.
Loppuravissa annoimme hevosten vielä venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunnin tehtävä oli minulle ihanan haastava. Siinä sai ajatella niin etu- kuin takaosaa, mutta olla keskittymättä liikaa jompaankumpaan, sillä silloin toinen jäi helposti paitsioon. Onneksi ehdimme tahkota tehtävää myös käynnissä, sillä ravissa se oli kinkkisempi. Saimme ravissakin kohtalaisia pätkiä, mutta selvästi kontrolli Paveen heikkeni siinä askellajissa, kun en saanut istuttua riittävän vakaasti. Tätä tehtävää olisi kiva harjoitella pian uudelleen. Haluaisin saada kontrolloitua hevosen etuosaa vähän tarkemmin. Nyt se jäi vähän puutteelliseksi, vaikka pienen pieniä ahaa-hetkiä sattui mukaan. Tunnin jumppa teki kuitenkin tehtävänsä, sillä loppuravissa Pave liikkui rennommin ja sujuvammin kuin alkutunnista. Kyllä se jumppaaminen vain kannattaa.
