Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsimme Paven kanssa tahkoamaan väistöjä sekä laukannostoja. Tunnin jaoimme kahden muun ratsukon kanssa.
Aluksi tulimme pitkät sivun käynnissä siten, että väistätimme takaosaa uralta sisemmäs. Takaosan väistätys oikealle onnistui vähän helpommin, kun taas väistätys vasemmalle oli selvästi takkuisempaa. Keskityin Paven kanssa siihen, että se oikeasti väisti ja tingin hieman etenemisestä. Paikoin Pave jännittyi, mutta sen sai rentoutettua kohtuullisesti. Saimme molempiin suuntiin asiallisiakin pätkiä, vaikka välillä oli hieman hankalampaa.
Teimme väistöjä lisäksi siten, että tulimme ravissa lyhyeltä sivulta keskihalkaisijan ja uran väliselle suoralle linjalle. Siitä teimme pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja nostimme laukan. Jos olimme tulleet tehtävälle oikeassa kierroksessa, teimme pohkeenväistön oikealle ja nostimme puolestaan vasemman laukan. Väistöt vasemmalle pysyivät hankalampina. En saanut Paven vasenta puolta haltuun, jolloin se oli sieltä mutkalla ja pääsi pullahtamaan karkuun. Yritin käyttää asetusta vasemmalle apuna, mutta loppujen lopuksi jäin kuitenkin aina roikkumaan oikeaan ohjaan kiinni. Muutenkin tehtävällä tärkeää oli saada hevonen ennen väistöä samoin kuin sen jälkeen suoraksi. Muuten sekä väistöön lähteminen että laukan nostaminen kärsivät. Laukat nousivat tehtävällä vaihtelevasti. Pave alkoi ennakoida, mikä sotki myös väistöä. Välillä en voinut pyytää nostoa tehtävällä, vaan tilanne piti nollata. Yhden tällaisen nollauksen jälkeen nostin vasemman laukan käynnistä kulmasta. Jestas, miten hyvä nosto se oli! Pave oli kuulolla ja ponnisti käynnistä laukkaan tuosta noin vain. Ihan kuin näyttääkseen, että kyllä sillä on homma hallussa, mutta kuskista ei voi sanoa samaa. Oikean laukan nostamiset eivät olleet niin sujuvia eikä niihin tällä kertaa tullut parannusta. Sinällään hassua, sillä väistöt oikealle onnistuivat kuitenkin paremmin.
Tulimme vielä ravissa keskihalkaisijalle, suoristimme, valmistelimme uuden suunnan asetuksen ja nostimme sen suunnan laukan. Eli jos tulimme oikeassa kierroksessa sisään, valmistelimme vasemman laukan nostamisen. Pave alkoi ennakoida tulevaa laukkaa liki heti, jolloin meillä meni pitkiä pätkiä siihen, että yritin saada sen ravissa kuulolle. Asetus vasemmalle ei mennyt läpi, jolloin vasemmankin laukan nostaminen alkoi tökkiä. Oikean laukan nostaminen oli tökkinyt jo aiemmin. Jos (ja kun) Pave hirveili, sain unohtaa noston niin pitkäksi aikaa, kunnes Pave tuli takaisin kuulolle ja vähän rentoutui. Hirvihetkissä oli tärkeää istua jämäkästi ja olla menemättä hevosen kipityksiin mukaan. Tämä onnistui vähän vaihtelevasti. Hyvää oli kuitenkin se, etten niin sanotusti repinyt peli- tai ratsastushousujani, vaikka epäsopusointuiset hetket harmittivatkin.
Loppuravissa vaadin Pavelta vielä hyvää ravia samalla, kun annoin sen venyttää eteen ja alas. Tuntiin mahtui taas hyviä ja heikompia hetkiä. Positiivista oli kuitenkin oma yrittämiseni ja hermojeni hillintä. Tällä tunnilla mielenkiintoista oli se, etten ajatellut ongelmien johtuvan siitä, ettei Pave olisi osannut. Sen sijaan minusta tuntui, että sen kanssa saattoi tehdä kaikki tehtävät, jos vain osasi pyytää oikein. Ongelmat tulivat siitä, kun en vain saanut pyydettyä asioista selkeästi. Tämän tajuaminen oli jotenkin kivaa. Eipähän tarvinnut tuskailla muuta kuin omaa osaamattomuuttani.
