Sunnuntaina oli taas maastoreissun vuoro. Matkaan lähti neljä ratsukkoa, minulla ratsuna oli Pave. Pakkasta oli noin -16, ja se oli kauniisti saanut puut kuuraan. Vielä kun tähän yhdistettiin nousevan auringon luomat värit taivaalle, niin johan oli nättiä.
Lähdimme köpöttelemään Kotakankaan lenkkiä. Alkumatkasta Pave vähän steppaili, otti vissiin pientä kimmoketta edessä olleen vetoponin energiasta. Vaihdoimme sitten paikkaa jonossa kolmanneksi Naken taakse, ja johan hommaan löytyi rauha. Ravasimme tiellä lyhyen pätkän. Kävimme ensimmäistä kertaa tälle talvea tien päädyssä olevan metsälenkin. Puolet poppoostamme lähti siitä toiselle reitille laukkapätkät mielessä. Me Paven kanssa jäimme toisen ratsukon seuraksi käynti ja ravi askellajeina.
Neljän ratsukon porukka jakautui kahtia sopuisasti, ja Nakke otti vetovastuun hienosti. Se eteni sopivan reippaasti. Pave oli vähän tarkkaavaisempi pitäessään nyt perää, mutta asiallinen. Puksuttelimme tiellä vielä tovin ravia, joka sujui hyvin. Tallille saikin palata hyvillä mielin. Olipa kiva ja kaunis pakkaspäivän maasto.
