keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Ratsastusleirin 7. tunti: uusintayritys

Leirin seitsemäs tunti oli toivetunti. Valittavana oli maasto, este ja estemaasto. Mietin ensin jälkimmäistä, mutta kun se tarkoitti maastossa esteiden hyppäämistä jonossa, päätin ottaa kentällä pidetyn estetunnin. Ratsukseni tunnille sain Helmerin, joten pääsin ottamaan uusintayrityksen sen kanssa esteillä. Tavoitteenani oli nyt saada kulmat ratsastettua paremmin sekä saada laukka pyörimään alusta asti siten, ettei minun tarvitsisi häseltää esteiden läheisyydessä enää. Tunnilla oli nyt ratsukoita vain neljä.

Verryttelytehtävässä ravasimme isoa keskiympyrää matalien kavalettien yli sekä pyöräytimme ympyrältä voltit ulos puomien yli harjoitusravissa istuen. Tasaisuus ja hyvät tiet olivat pääidea. Päästin Helmerin hieman punkemaan sisälle, kunnes aloin herätä tähän tuntiin ja vähän korjasin sitä. Pientä hiomista teihin jäi vielä, mutta saimme tultua niitä kohtuullisesti myös siten, että kumpikin tiesi suunnan. Tulimme saman kuvion myös laukassa, jolloin pääsimme vaihtelemaan kavaleteilla laukkoja. Helmeri nappasi melkein kaikki laukat oikein, mutta muutamat kurvailut sekä huonot ponnistuspaikat jättivät meidät joko vanhaan laukkaan tai pudotti menon raviin. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, kuinka helposti Helmeri laukat vaihtoi. Muutaman hetken tehtävä oli peräti aika helppo.

Tunnin aikana hyppäsimme yksittäistä pystyä, pystyn ja okserin linjaa, askeleen sarjaa, muuripystyn ja okserin kaarevaa linjaa. Suoralle linjalle haettiin sekä viisi että kuusi askelta. Olin ihan mielissäni, kun sain kuuden askeleen linjan kerralla onnistumaan, jes! Viisi askelta ei tuottanut ongelmia, sillä se oli aika tavallista laukkaa, pikkuisen ehkä tasapainottaen. Sarja meni ihan ok. Kertaalleen ratkaisin tilanteen pyytämällä Helmerin hyppyyn kauempaa, sillä en halunnut miniaskelta. Helmeri totteli kivasti, mutta olisin saanut ehtiä tehdä väliin pienen pidätteen, sillä tulimme sarjan b-osalle hitusen lähelle. Helmeri selvitti senkin kuitenkin asiallisesti. Muuripystyn ja okserin kaareva linja oli meille oli meille seitsemällä askeleella hyvä. Hauskaa oli se, että opettaja pisti meidät päättämään askelmäärän ennen kuin olimme menneet linjaa kertaakaan. Mietin itse vähän lyhyemmän laukan ja kaarteen tien maksimoinnin olevan meille paras vaihtoehto. Vähemmällä askelmäärällä yrittäminen olisi voinut ajaa minut häseltämään, jolloin tie olisi voinut kärsiä, ponnistuspaikasta puhumattakaan. Seitsemän askelta onneksi meni väliin tosi nätisti. Hyvä, Helmeri!

Tunnin estekorkeus pysyi jälleen mukavuusalueella. Maksimikorkeus taisi olla noin 75 senttiä. Tällä tunnilla tajusin taas pikkuisen enemmän Helmeristä. En jäänyt ajamaan sitä turhaan eteen, vaan ymmärsin sen tavallisen laukan riittävän näille tehtäville. Toki sitä sai tukea pohkeella ja välillä herätellä, mutta ajamaan tai puskemaan en onneksi sortunut. Kuten opettajakin tunnin aikana sanoi, on Helmeri parhaimmillaan vähän lyhyempänä ja terävämpänä kuin pitkänä. Sain vähän hajua tästä, vaikka toki Helmeri olisi voinut olla vieläkin lyhyempi, terävämpi ja enemmän takajalkojen päällä. Meno oli kuitenkin jo aika kivaa. Tunnin kruunasi se, kun opettaja kehui meidän sopivan toisillemme. Sellaisen ratsun kanssa onkin kiva hypätä.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ratsastusleirin 6. tunti: kolmen tunnin uittomaasto

Leirin kuudes tunti oli lisätunti: kolmen tunnin uittomaasto. Ratsukseni sain 1995 syntyneen Halle-tamman, jonka säkäkorkeus on noin 152 senttiä. Halle on koulupuolella helpon A:n tasoinen, estepuolen tasosta ei sanota eikä sillä iän vuoksi enää isoja hypätä. Tammaa kehutaan myös kivaksi maastossa. Reissuun meitä lähti vetoratsukon lisäksi kahdeksan muuta. Me olimme jonossa kuudensia.

Uitimme hevosia Vuoksessa jossain poukaman kaltaisessa. Tallilta sinne oli matkaa vähän päälle kahdeksan kilometriä, ja sen taittamiseen meni aina tunti suuntaansa. Pääosa reitistä oli asfalttitien viertä taivaltamista, mikä oli hieman tylsää. Onneksi mukaan mahtui pari soratietä, jossa pääsimme painaltamaan kunnon laukkaa. Hallella oli menohaluja, mutta se oli tosi tolkku. Laukkapätkät olivat vauhdikkaita, mutta kivoja. Tajusin nujertaa ensimmäisessä laukkapätkässä kutkutelleen jännityksen hengittelemällä syvään ja miettimällä, että hitsit, tämähän on sitenkin kivaa. Niin kuin olikin. Hitsit!

Hallen piti olla aika helppo uitettava, mutta en saanut sen vesipetoa irti. Saimme kuitenkin käytyä pari oikeaa uintikierrosta, muuten kahlailimme vedessä. Kävinpä itsekin viimein tälle kesää nakkaamassa talviturkin ilman hevosta. Brr, aika viileää oli! Uittaminen oli hauskaa, ja oli kivaa seurata muidenkin pulikointia. Tosin ötökät kerääntyivät buffetille, mikä oli hivenen ärsyttävää. Niin ihmisistä kuin hevosista.

Kotimatkalla otimme vielä kaksi laukkapätkää, joista nautin ihan kunnolla. Pääsinpä huutamaan kaverille hanaa, kun menivät vähän liian hitaasti muka. Minä huutamassa hanaa, kaikkea sitä! Vaan ei, kivaa oli kaikin puolin. Ihan älyttömän kivaa, jee! Kannatti lähteä tällekin ekstratunnille. Halle oli oikein mainio maastokaveri, jota 20 vuoden ikä ei painanut tippaakaan. Just oikea ratsu minulle tälle reissulle.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

Ratsastusleirin 5. tunti: kouluvääntöä jalustimitta

Leirin viides tunti meni kouluväännön parissa. Ratsunani oli 2003 syntynyt eestinhevostamma Ria. Tamma on 152-senttinen ja sitä kuvaillaan kiltiksi ja rauhalliseksi peruspolleksi. Koulupuolen tasosta ei ole tietoa, mutta rataesteillä se menee 80 senttiä. Tunnin teemana oli apujen oikea-aikaisuus sekä hieman myös istunta. Tehtäviä teimme ilman jalustimia.

Alkuverryttelyssä työstimme kaikkia askellajeja. Sitten siirryimme tunnin pääkuviolle, joka oli pääty-ympyrä, josta pyöräytettiin voltti vastakkaiseen suuntaan. Ensin pääty-ympyrällä työstettiin ravia, voltilla puolestaan käynnissä takaosan väistätystä ulommas. Sitten voltti mentiin käyntiä työstäen, kun taas pääty-ympyrälle valmisteltiin laukannosto ravista otollisessa hetkessä eli silloin, kun sisätakajalka oli nousemassa.

Takaosan väistätys ulommas käynnissä oli aika kinkkistä. Ria herneili apujani vastaan eikä tahtonut ymmärtää minua aluksi yhtään. Opettaja muistutti istumaan satulassa oikein eli kääntämään vähän lantiota voltin keskustaa kohti. Lisäksi ulkopuoli piti tietysti pitää kontrollissa. Väistöt paranivat hieman, mutta eivät helpottuneet. En tiedä, mikä niissä tökki niin vastaan, mutta kesken ne jäivät. Isolla ympyrällä tässä tehtävässä haimme ravissa pientä ajatusta väistöstä pyytämällä hevosten sisätakajalkaa paremmin rungon alle. Tähän en jostain syystä niin keskittynyt, mutta niinä harvoina kertoina Ria vastasi pyyntöön ihan hyvin.

Sitten teimme voltin ihan käyntiä työstäen ja isolla ympyrällä nostimme ravista laukan. Tärkeää oli ajoittaa nostopyyntö oikein eli silloin, kun sisätakajalka oli nousemassa. Aluksi hommasta ei tullut kummassakaan suunnassa mitään. Ria ei tajunnut pyyntöjäni ja tarjosi korkeintaan ravia. Yritin komentaa napakasti, ja sitten tammalla käväisi herne nenässä. Se onneksi ilmeni vain kunnon hirveilyllä. Lopulta oikeassa kierroksessa sain maltettua ja rentouduttua sekä selkiytettyä apujani, jolloin Ria teki muutamat oikein asialliset nostot. Vasen kierros oli vaikeampi, mutta työstön jälkeen saimme siihenkin yhden tai kaksi asiallista suoritusta. Laukkaa mentiin vain vajaat puolet ympyrästä, loput ratsastettiin ravia eteen. Tässä Ria oli ihan hyvä.

Loppuraveja emme enää ottaneetkaan, vaan siirryimme loppukäynteihiin. Ria oli kyllä sitä, mitä luvattiinkin: mukava perusratsu. Sillä oli ihan kohtuullinen oma moottori, vaikka ei se ihan itsekseen aina liikkunut. Se ei kummemmin tuntunut vinolta, vaan oli ihan kohtuullinen ratsastaa molempiin suuntiin. Sain sitä myös vähän pyöristymään, joten ihan koko tuntia emme hirveilleet. Aika kiva tunti. Kivointa oli ehkä se, ettei jalustimitta meno tuottanut pulmia, vaikka valtaosan tunnista niin menimmekin. Ihan jees siis.  

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

Ratsastusleirin 4. tunti: ajo päällä esteille

Leirin neljäs tunti oli esteitä. Ratsukseni sain edellispäivän puomitunnilta tutun Helmerin. Tiesin tunnin alussa, että minun pitäisi saada ratsastettua Helmeri takajalkojen päälle. Sitten kaikenlaiset lyhennykset, pidennykset ja ylipäänsä sujuva laukka onnistuisivat helpommin.

Alkuverryttely oli älyttömän hyvä estetunnille. Tulimme suoraa linjaa niin ravissa kuin käynnissä eri askelmääriä väliin pistäen. Ravissa sain haitariksi 8–11 askelta, mikä oli ihan ok. Vaikeampaa oli saada Helmeri isoon raviin, sillä en saanut tuettua sitä, jolloin se rikkoi laukalle. Lyhyempi ravi onnistui helpommin, mutta pontevampaa se toki olisi saanut olla. Laukassa tulimme välin 3–5 askeleella, onneksi ensin enemmän askelia hakien. Neljä askelta oli peruslaukalla ok. Viiteen sain tehdä hulluna hommia ennen kuin se onnistui. Sain tehtävän onnistumaan, kun sinnikkäästi istuin jämäkkänä enkä antanut Helmerille yhtään tilaisuutta venyä. Laukka lyheni hienosti, ja lopulta useiden epäonnistumisten jälkeen saimme viisi askelta. Kolme askelta onnistui yhden mokan jälkeen asiallisesti.

Tunnin estekorkeus oli maksimissaan 70 senttiä, ja hyppäsimme vain tehtäviä kokonaisen radan sijasta. Tulimme niin kolmikaarisen kiemurauran kavaletilla ja pystyllä, pystyn ja okserin suoran linjan kuin vesimatolla varustetun pystyn ja okserin kaarevan linjan. Tehtävillä saimme laukanvaihdot nappiin, sillä Helmeri oli sangen näppärä nappaamaan toivotun laukan jo hypyssä. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut sopivan laukan ajoissa, en hoputtanut kesken tehtävän niin kuin nyt tuppasi käymään. Välillä sain maltettua hyvin, välillä taas ylivarmistelin. Helmeri sieti nämä ihanan kiltisti ja hyppäsi jokaisen esteen sen kummempia epäröimättä.

Opettaja hoksautti pitämään Helmerille hyvän tuntuman hyppyyn lähtemiseen saakka ja myötämään vasta sitten, ettei ruuna pääsisi etupainoiseksi. Helmeri laukkasi pääsääntöisesti hyvin, mutta päästin sen välillä oikomaan kulmissa. Hyppyihin oli kuitenkin helppo mukautua, ja luotin Helmeriin ihan kohtuullisesti. Tunnin loppuun hyppäsimme yhden kerran muurilaatikolla varustetun pystyn. Sille tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta en panikoinut, joten Helmeri hoiti homman kunnialla kotiin. Opettajan loppupalautteessa tuli positiivinen kommentti sujuvuudesta. Parannettavaa olisi juuri siinä, että saisin tasaisen menon heti alusta alkaen, en tovin jälkeen.

Helmerillä oli kiva hypätä, vaikka alkutunnin lyhennykset ja pidennykset olivat jopa kamalan vaikeita. En saanut Helmeriä niin hyvin takajaloille kuin olisin halunnut. Ratsastin kuitenkin pohkeella ihan kohtuullisesti. Olipa yleisössä kuitenkin kommentoitu, ettei Helmeri ihan joka kerta yhtä sujuvasti mene, joten teimmepä jotain oikeinkin. Helmeri opettaisi hyvin tasaisuuden hakemista hevosella, joka kuitenkin liikkuu kohtuullisen hyvin itse. Se keräsi siis pisteet opetusmestarina toimimisesta.  

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Ratsastusleirin 3. tunti: ekstratunti

Leirin kolmas tunti tuli jo maanantaina eli ensimmäisenä leiripäivänä. Kahden tunnin jälkeen virtaa oli vielä sen verran, että nappasimme oman neljän ratsukon tunnin. Aiheeksi toivoimme puomeja. Ratsukseni sain ennen leiriä suosikikseni kaavailemani Holmin Helmerin eli Helmerin, joka on 2007 syntynyt suomenhevosruuna. 156-senttisen Helmerin kehutaan olevan kivaliikkeinen, kevyt kädelle ja hyvä hyppääjä. Rataesteillä se menee 90–100 senttiä, koulupuolen tasosta ei kerrota. Tunnin piti sama opettaja, joka veti myös estetunnin.

Valtaosan tunnista vietimme pituushalkaisijan puomitehtävällä. Siinä oli kaksi puomirykelmää, joista ensimmäiset olivat lyhyemmillä, toiset pidemmillä väleillä. Niiden väliin pyöräytimme ravissa voltin oikealle, laukassa voltin laukan suuntaan. Helmerin kanssa en ihan päässyt samalle aaltopituudelle. En saanut sitä kovin rennoksi enkä päässyt käsiksi askeleen säätelemiseen. Ravipuomit menivät kuitenkin ihan ok. Helmeri selvitti niin lyhyemmän kuin pidemmän välin puomit, kunhan sain sen suunnilleen hereille. Petrattavaa olisi ollut siinä, että Helmeri olisi ollut pohkeen ja ohjan välissä. Nyt se ei oikeastaan noteerannut kunnolla kumpaakaan. Voltit olivat hieman hätäisiä.

Laukassa meno jatkui aika samanlaisena. Tasaisuus ei ehkä ollut meidän juttumme, mutta jotenkin Helmeri selvitti tehtävät. Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten ihmeessä. Pääosan tehtävästä olin harmillisesti hukassa. Saatoin saada jommankumman osan kohtuullisesti tehtyä, mutta lässähdin toiselle. Volteilla olisin saanut ratsastaa sisäpohkeet paremmin läpi, sillä nyt niillä tuli oiottua vähän liikaa. Helmeri vaikutti kyllä siltä, että siitä löytyisi useampia asetuksia, mutta nyt en löytänyt reittiä niiden äärelle.

Tulimme vielä tehtävän ravissa ilman jalustimia. Puomit olivat lyhyillä väleillä, ja nyt niillä haettiin hevosia nostelemaan kavioitaan, mutta säilyttämään tahdin. Helmerin kanssa saimme tehtyä tehtävän aika asiallisesti. Loppuraveissa työskentelimme tovin pääty-ympyrällä askelta lyhentäen ja sitten pidentäen. Tässä nyt ei tunnin muun sujumisen perusteella tullut mitään väläyttävää huipennusta. Pientä ajatusta oli, mutta pohjeratsastus ei lähtenyt käyntiin vieläkään. Milloinhan alan käyttää pohkeitani sen sijaan, että marmatan niistä joka kirjoituksessa? Olisipa kiva tietää.

Helmeri oli silti symppis, vaikka en sitä ainakaan vielä osannut ratsastaa. Jokin niissä suomenhevosruunissa silti on. Mielisin kaikissa hassuuksissani sillä vielä hyppäämäänkin, vaan saa nähdä, sattuuko se vielä kohdalle. Ehkä sille tunnille viitsisin ottaa ne pohkeetkin mukaan, niin pääsisin vähän kurkkaamaan sitä oikeaa Helmeriä.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.