sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uudella reitillä

Kisapäivän jälkeen lähdimme Tallinmäen kuuden hengen porukalla maastoon. Koska Jetillä oli ollut eilen intoa riekkua, laitoin sille kaiken varalta olympiakuolaimen. Olisipahan sillä jarrut, jos virtaa olisi liikaa. Ratsukoiden letkassa sijoituimme tuttuun paikkaan eli toiseksi viimeiseksi. Perää piti tuttu ja turvallinen kaksikko eli Kaisa ja Vake.

Tämän kerran reitti oli alusta tuttu, mutta muuten uusi. Menimme sekä alussa että lopussa tietä pitkin ja kaiken sen välin metsäreittiä pitkin. Otimme mukavan pitkät raviosuudet sekä laukkaa kaksi pätkää. Ensimmäisessä laukkapätkässä Jetti yritti alkaa nykiä ohjia, mutta komensin sen ruotuun. Sen jälkeen tajusin myös rentoutua, jolloin Jetti asettui laukkaamaan paljon asiallisemmin.

Reitin varrelle osui muuten kyllä vaikka ja mitä. Metsäpolulla tuli vastaan reittiä aurannut traktori ja loppumatkasta piti vielä päästä lumiukkojen, mopon ja lumilinkoa käyttäneen miehen ohi. Jetillä oli työtä pällistellä. Lumilinko oli sen mielestä kamalin, mutta onneksi Jetti sai kerättyä rohkeutensa ja ohitti sen maltillisella jännittämisellä. Muutoin reissu meni mukavasti. Teki kyllä hyvää humputella menemään kaunista talvimaisemaa katsellen.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Erikoinen saldo estekisoista

Tämän vuoden kisakausi käynnistyi lauantaina Tallinmäen 1-tason maneesiestekisoilla. Innostuin hieman ja hamusin itselleni kisaratsuiksi niin Jetin kuin Hiliman. Hiliman kanssa menin A.1.0-arvostelulla olleet 50 ja 60 sentin luokat. Jetillä puolestaan opettajan kannustamana 367.1.-arvostelulla olleet 80 ja 90 sentin luokat. Alun perin olisin halunnut mennä Jetillä luokat 70 ja 80, mutta ehkä meidän on parempi treenata sitä tavoittelemaani korkeutta eikä pysyä loputtomiin mukavuusalueellani. Kuten Jetin kanssa olen monta kertaa todennut, ei estekorkeus ole se ongelma.

Kuvan lähde ja se alkuperäisenä SRL:n sivuilla.
Kisojen kaikissa luokissa oli sama rata, joka oli SRL:n vakioratapiirroksista malli 2. A.1.0-arvostelun 50 ja 60 sentin luokissa mentiin vain ensimmäinen vaihe eikä luokissa ei ollut sarjan a-osaa. Lisäksi kaikissa luokissa oksereita olivat vain esteet 1 ja 7 toisin kuin ratapiirroksessa. Rata olikin aika mukava ja mahtui näppärästi maneesiin.

Mini-Hiliman kanssa tuli verryteltyä käynnissä ja ravissa jo menomatkalla maneesille. Hilima oli oma itsensä eli sopivan reipas. 50 sentin luokan verryttelyssä se tosin tahtoi kulmissa ja ympyröillä puskea pahasti oikeassa kierroksessa sisälle, mutta arvelin tamman olevan paremmin radalla kontrollissa. Työskentelin toki jo verkassa tämän suunnan kanssa erityisesti, mutta kovin hyvin se ei korjaantunut. Verkkahypyt menivät mainiosti 50 senttiä varten. 60 sentin verkassa otimme yhden puomin alas, mutta tulin saman esteen vielä uudelleen, jolloin Hilima korjasi ja nosti kavionsa puhtaasti esteestä yli.

50 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Hilima lähti liikkeelle innokkaasti, joten keskityin lähinnä ohjaamaan. Ykkönen meni hyvin. Kakkoselle tulimme hieman kaarteessa oikoen, jolloin askeleita meni väliin seitsemän. Sillä jäimme kakkosesta aavistuksen kauas, mutta Hilima hyppäsi reippaasti. Kolmoselle tuli vähän jarruttava hyppy, minun olisi pitänyt muistaa vähän tasapainottaa menoa. Pääsimme siitä silti puhtaasti yli, ja matka jatkui. Nelonen ja viitonen menivät mukavasti, ja viitosen jälkeen korjasin nopeasti laukan ravin kautta oikeaksi. Kuutoselle pomppasimme taas vähän kauempaa, mutta ei onneksi ihan vallattomasta kohtaa. Seiskalle tulimme hyvin ja niin olimme puhtaalla ja aika tasaisella suorituksella maalissa. Mainiota!

60 sentin radalle Hilima lähti yhtä innokkaasti. Ykköselle tulimmekin vähän viipottaen, jolloin askel ei sopinut. Tulimme turhan lähelle estettä, mutta Hilima hyppäsi sen puhtaasti. Laukka tosin vaihtui siinä vasemmaksi eli tulimme kaarevan tien kakkoselle vastalaukassa. Ponnistuspaikka ei osunut kohdilleen, mutta Hilima pelasti tilanteen jälleen. Kolmonen menikin jo ihan asiallisesti. Neloselle tie ei tullut hyvin, jolloin ponnistuspaikka oli taas hukassa. Hilima meni vähän hämilleen ja arpoi nopeasti, mitä tehdä. Miniaskeleen sijasta se lähtikin hyppyyn. Etujalat se sai vielä esteestä yli, mutta takajalat sotkeutuivat puomiin ja ottivat sen mukaan. Hilima ei onneksi piitannut tästä ja jatkoi matkaa. Viitoselle pääsimme nelosen ongelmasta huolimatta asiallisesti. Kuutoselle tuli ihan ok hyppy, vaikka ehkä hieman jarruttava. Seiska puolestaan meni jo tasaisen varmasti, jolloin pääsimme maaliin neljän virhepisteen kera. Hilima oli hieno! Tamma vaihteli pääosin laukat itse näppärästi hypyissä ja jatkoi matkaa luottavaisesti, vaikka mukaan mahtui pieniä pulmia. Ihanan rehellinen hevonen.

Näiden ratojen jälkeen palautin Hiliman talliin, varustin Jetin ja suuntasin sen kanssa maneesille. Tutustuin rataan vielä uudelleen toisen vaiheen takia. Sen jälkeen minulla oli ehkä turhan paljon odotusaikaa. Kulutin sitä talutellen Jettiä, kunnes kävin tovin verkkaamassa sitä kentällä selästä käsin. Tein vähän väistöjä ja siirtymiä. Jetti ei ollut kovin virkeänä, mutta ei se nyt pahaltakaan tuntunut. Sellaiselta jettimäiseltä. En siis huolestunut, vaan suuntasin vuoron tullessa maneesiin verryttelemään. Jetti pällisteli hieman maneesissa olleita tavaroita. Muun muassa maalilinjatolppaa pystyssä pitänyt rengas oli kylkimyyryn arvoinen asia. Pääsimme kuitenkin verkkaamaan laukassa sekä ottamaan parit hypyt ristikolle oikeassa kierroksessa. Ne menivät mukavasti, ja Jetti jopa lähti itse kauempaa miniaskeleen sijasta. Otimme myös hypyt pystylle vasemmassa kierroksessa, nekin sujuivat ihan hyvin. Ongelmat tulivatkin sitten oikeassa kierroksessa hypätylle okserille. Ensimmäisellä yrittämällä askel ei sopinut, joten Jetti stoppasi. Opettaja neuvoi herättämään Jetin ajoissa ja rauhoittumaan estettä kohti. Jetti ei reagoinut herättelyssä pohkeeseeni, joten napautin raipalla. Jetillä meni herne pahemman kerran turpaan ja kesken laukan se kiskaisi päänsä niin vauhdilla alas, että ohjista kiinni pitäessäni menin matkassa ja mätkähdin maahan. Voi huoh. Toinen putoamiseni Jetiltä ja vielä kisaverryttelyssä. Ei hyvä yhdistelmä. Sain kuitenkin vaimennettua tutinani ja kipusin selkään. Opettaja kertasi ohjeet riittävästä ja oikea-aikaisesta herättelystä ja niin jatkoimme verryttelyä. Jetti nyki vielä ohjia, mutta pääsimme nyt okserinkin yli. Minua tietysti jännitti hieman, mutta nujersin sitä sinnikkäästi. Nyt ei ollut oikea aika luovuttaa.

80 sentin radalle lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti liikkui ihan ok, mutta henkinen käsijarruni oli vähän hidastamassa. Ykköselle kannustin Jettiä äänellä, sillä se oli se kiellon verryttelyssä aiheuttanut okseri. Se ylittyikin ihan ok. Jetti tosin oli sen jälkeen vasemmassa laukassa. Kakkoselle oli kuitenkin tulossa hyvä tie. Mutta sitten Jetti teki jetit eli livahti täysin tavallisesta pystyesteestä vasemmalta ohi ennen kuin ehdin tajuta. Toisen esteen kirous iski taas. Matka jatkui nopeasti pitkän tien kautta uudelleen esteelle. Uudessa lähestymisessä askel olisi mielestäni edelleen sopinut, vaan ei. Jetti meni esteestä taas vasemmalta ohi enkä ehtinyt tajuta tätä. Olipa hieno aloitus kisakaudelle: hylkäys! Saimme onneksi hypätä radan loppuun. Kanssakisaaja meni tämän jälkeen kakkosesteelle tukkimaan Jetin pakotien. Sen avulla Jetti ei enää viurahtanut ohi, vaan kömpi kakkosen yli. Rämmimme siitä sitten ristilaukassa kolmosta kohti. Jetti onneksi korjasi itsensä lopulta vasempaan laukkaan. Kolmonen ylittyi ihan ok. Nelonen ja viitonen samoin. Viitosen jälkeen Jetti oli taas ristilaukassa, mutta korjasi itsensä lopulta vasempaan laukkaan. Kuutosena ollut sarja meni ihan kohtuullisesti samoin kuin seitsemän. Niin olimme perusvaiheen maalissa. Onneksi sentään saimme hypätä radan loppuun.

Varmistin suorituksemme jälkeen opettajalta, hyppäisimmekö myös 90 sentin. Itseäni jännitti, mutta toisaalta mokat rassasivat niin, että halusin ottaa revanssin. Lupa starttiin tulikin muitta mutkitta. 90 sentin verryttelyssä Jetti oli vähän häslä, ja minä jännitin. Pääsimme kuitenkin verkkaesteiden yli, joten jotain hyvääkin. Opettaja neuvoi antamaan Jetin laukata ja pitämään kädet pehmeinä. Jos Jetti yritti kiskoa ohjia, piti sen pää saada ylös tai vaihtoehtoisesti päästää ohjista. Pointtina oli, ettei Jetin pitänyt antaa saada keikauttaa nykäisyllä istuntaa niin kuin se tähän asti oli tehnyt tiukan ohjasotteeni takia. Minähän tietysti olisin halunnut jarrutella, mutta se aiheutti Jetissä juuri tätä nykimisprotestointia. Parempi vaihtoehto oli höllätä ohjia ja yrittää uskaltaa laukata. Näillä mietteillä lähdimme 90 sentin radalle.

90 sentin radan ykköselle tulimme ehkä hitusen liian lähelle. Jetti kuitenkin hyppäsi sen ja jatkoi matkaa vasemmassa laukassa kakkoselle. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Jetti sentään meni siitä nyt kerralla yli. Matka jatkui ristilaukasta vasempaan laukkaan päätyen. Kolmonen ylittyi ok. Nelonen ylittyi jarruttaen ja kolautuksella, viitonen samoin kolautuksella. Sen jälkeen menimme taas tovin ristilaukkaa, kunnes Jetti korjasi itsensä vasempaan laukkaan. Kuutosena ollut sarja menikin sitten jo ihan asiallisesti. Seiskan linjasta kävin reilusti ulkona, mutta sain Jetin hyppäämään esteen siitä huolimatta. Näin pääsimme perusvaiheen maaliin ja saimme jatkaa uusintaan. Seiskan jälkeen Jetti lähti nykimään ohjia, jolloin kippasin etukumaraan, ja ratti katosi. Niinpä Jetti laukkasi seinää kohti ja jarrutti sitä ennen käyntiin. Voi jee! Siitä sitten käynnin ja ravin kautta sain Jetin laukkaan. Se meni kuitenkin vähän myöhäiseksi, jolloin Jetti ei oikein ollut menossa mukana. Niinpä kasieste tuli sille yllätyksenä ja jarrutuksen kautta se meni esteestä oikealta ohi. Voi huoh! Sitten menikin hyvä tovi ennen kuin sain Jetin uudelleen esteelle. Nyt kasi meni yli samoin kuin ysi. Ote oli kuitenkin pahasti hukassa, ja Jetti pääsi pudottamaan raville lähestymisessä kympille! Sain jotenkin pinnistettyä sen juuri kolmea askelta ennen hyppyä laukkaan, jolloin pääsimme kympistä siitä yli. Ristilaukasta Jetti vaihtoi tällä kertaa oikeaan laukkaan. Yhdentenätoista ollut sarja meni taas ihan asiallisesti. Edessä oli enää viimeinen este eli numero 12. Kävimme taas hitusen linjalta ulkona, mutta emme niin pahasti. Niinpä Jetti hyppäsi vielä viimeisen esteen pienellä kolautuksella, mutta puhtaasti. Näin saimme siis 90 sentin luokasta neljä virhepistettä. Tällä tuloksella olimme kuuden ratsukon luokassa neljänsiä.



Olipa erikoinen kisapäivä: yksi puhdas suoritus, kaksi neljän virhepisteen suoritusta sekä yksi hylsy. Ei ihan suunnitelmien mukaan, mutta silti nämä kisat Jetin kanssa olivat henkinen voitto. Jännitin, putosin, jännitin vielä vähän, Jetti kielsi ja vähän teutaroi, mutta silti, todellakin silti sain hypättyä sillä niin 80 ja 90 sentin radat. Enkä edes luovuttanut 80 sentin jälkeen ja jättänyt starttaamatta 90 senttiä, vaikka kyllä se mielessä kävi. Hilima sen sijaan oli ihanan varma ja kiltti. Sen kanssa on kyllä mukava hurruutella pieniä ratoja. Onneksi huumorintajuni oli sattunut tänään mukaan, jolloin epäonnistumiset eivät kaataneet maailmaa niin pahasti kuin joskus. Olisihan se ollut kiva tehdä tasaiset, puhtaat suoritukset, mutta aina ei onnistu. Jetillä ja minulla onkin aina ollut vähän tällaista. Yhtenä päivänä liitelemme vailla ongelmia, toisena päivänä pelkän maapuomin yli pääseminen tuottaa vähän päänvaivaa. Vaikka tällaiset epätasaiset suoritukset eivät ole kivoja, ovat ne silti onneksi sentään todella opettavaisia.

Videoista kiitos Annulle ja Kaisalle!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kiva kerta

Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Treeniaiheeksi suunnittelin pohkeenväistöt jossain muodossa. Muut tunnin tehtävät keksin siinä vaiheessa, kun jo istuin Jetin selässä. Alkuverryttelyn tein tuttuun tapaan eli ravailin ilman suurempia hätäilyjä muutamia kierroksia. Kentällä sattui olemaan mukavasti kolme ravipuomia, joten ylittelin niitä siinä samalla. Jetti oli hieman unessa, jolloin ravipuomit menivät ensin vähän kolistellen. Nohittelin sitä heräämään, mikä onnistui hiljalleen.

Raviverryttelyn jälkeen päätin jatkaa Jetin herättelyä käynnistä tehtyjen laukannostojen avulla. Kuvioksi otin kolmikaarisen kiemurauran, jonka suoristuskohdissa tein siirtymät. Kuvio oli itse asiassa mainio tapa saada Jetti nopeammin laukasta ravin kautta käyntiin uutta nostoa varten. Kaarre lyhensi laukkaa itsestään sen verran, ettei raviaskeleita tullut parhaimmillaan kuin pari ennen kuin olimme jo käynnissä. Näitä siirtymiä saisin kyllä treenata joskus kunnolla ajatuksen kanssa. Siirtymät ylöspäin kun ovat edelleen helpompia, joten niitä haastavampia saisi myös opetella.

Seuraavaksi siirryin pohkeenväistöjen pariin. Tein niitä ravissa uralta keskemmäs ja siitä takaisin. Väistöt vasemmalle lähtivät tänään helposti. Väistöt oikealle tahmailivat hieman enemmän. Huomiota kiinnitin erityisesti omaan istuntaan sekä Jetin suoruuteen. Ei-väistätettävän puolen avuille olikin käyttöä, ettei Jetti päässyt menemään väistöjä lapa edellä. Parhaimmat väistöt tulivat tällä kertaa helpompaan suuntaan eli vasemmalle. Oikeakin parani, mutta jäi vähän nihkeämmäksi silti. Ravin tahti tahtoi päästä hyytymään, mutta loppupuolen väistöissä sekin säilyi hieman paremmin.

Laukkatyöskentelyn aloitin pienellä virkistyksellä eli hyppäämällä kentällä olleen kavaletin pari kertaa molemmista suunnista. Hypyt menivät kivasti, katse pysyi ylhäällä ja ponnistuspaikka oli siten helppo nähdä. Tästä jatkoin laukkatyöskentelyä vielä tovin ympyrällä. Suuntaa vaihdoin lävistäjien kautta laukanvaihtojen kera. Jetin moottori ei aivan käynnistynyt laukkaympyröillä, mutta pari parempaa hetkeä niille mahtui. Oma istuntani tietysti vaikutti asiaan, vaikka yritin ainakin pitää sen keskellä satulaa. Hyvät hetket olivat kuitenkin rentoja ja rauhallisia olematta ponnettomia, joten ne tuntuivat kivoilta. Laukanvaihdot onnistuivat tällä kertaa aika vaivattomasti suunnasta riippumatta.

Loppuun pyörittelin vielä raviympyröitä korjaillen sitä, että Jetti pysyi toivomallani tiellä. Meno alkoi sujua molempiin suuntiin ihan mukavasti, jolloin annoin Jetin vielä venyttää ohjan perässä. Olipa taas ihmeen kiva itsenäinen kerta! Tällaisia on ollut jo muutama putkeen, mikä on tietysti vain mukavaa. Jotenkin tunteihin on aina mahtunut joitain oivalluksia sekä riittävä määrä hyviä hetkiä, jolloin niiden jälkeen on voinut olla hyvillä mielin. Tällaista treenaamisen pitäisikin olla. Täytyy vain pitää tästä vireestä kiinni jatkossakin.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Opitusta nauttimista

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä. Ratsunani jatkoi Lore, kuten edellisviikon kavalettitunnilla oli sovittu. Ratsukoita tunnilla oli ihanasti vain neljä, mikä on oikein sopiva määrä estetunnille. Tunnin teemana oli laukan säilyttäminen tehtävillä. Korkeuksilla ei pelattu tällä tunnilla, vaan saimme hypätä hyvinkin mukavuusalueella pysyen.

Alkuverryttelyn teimme aika vikkelästi ja itsenäisesti. Lorelle tunti oli päivän ensimmäinen ja samalla ainoa. Ruuna oli alussa vähän unelias, joten tein ravissa muutamia temponvaihteluita. Ympyröillä puolestaan koetin saada asetukset läpi ilman hevosen vääntämistä mutkalle. Vasen kierros oli oikeaa vähän hankalampi. Siinä Lore pyrki painamaan sisäpohkeen läpi eikä halunnut hevillä asettua. Kierros parani työstön myötä hieman, mutta ei täydellisesti. Lyhyen verryttelyn jälkeen siirryimme jo tehtävien ja laukan pariin.

Tulimme ensimmäisenä niin 17 kuin vajaan 15 metrin suoria linjoja. 17 metrin linja tuli päästä viidellä ja vajaan 15 metrin linja neljällä askeleella. Viisi askelta napsahti väliin nätisti. Lore laukkasi toivotusti lyhyenä, joskin energia oli vähän hukassa. Neljän askeleen väli sen sijaan meni muutaman kerran viidellä. Arvioin välin todellisuutta paljon lyhyemmäksi, jolloin lyhensin liikaa. Lopulta väli oli sopiva, kun annoin Loren laukata liki tavallisesti. Seuraavaksi tulimme lävistäjällä olleen esteen vasemmassa laukassa ja jatkoimme sen jälkeen vielä neljän askeleen suoran linjan. Laukka ei vaihtunut lävistäjäesteellä, mikä ei ollut yllätys. Vaihtamisen sijaan keskityin suoruuteen, sillä tapanani on usein hypätä esteet jommastakummasta reunasta. Laukat korjasin oikeaksi ravin kautta. Olisin saanut olla nopeampi istumaan takaisin satulaan ja jarruttamaan laukan raviin. Vaihdot ravin kautta pääsivät venymään, kun hypyn jälkeen jäin leijumaan tovin irti satulasta. Neljän askeleen väli meni hyvin, kun muistin opettajan ohjeiden avulla olla hätyyttämättä Lorea turhaan.

Tämän jälkeen hyppäsimme pari pientä rataa. Ensin tulimme ratapiirroksen esteet 1–5. Sitten pidensimme tehtävän vielä tulemalla alun samalla tavalla, mutta lisäämällä loppuun vielä viiden askeleen välin toisestakin suunnasta. Eli ratapiirroksen esteet 1–7. Lyhyempi rata meni aika mukavasti. Sain tosin vaihtaa laukan ravin kautta niin lävistäjäesteen kuin toisen suoran linjan jälkeen. Muutoin ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, ja meno oli helppoa. Pidempi rata meni samaan tapaan asiallisesti. Ainoastaan viimeisenä ollut viiden askeleen linja kävi aavistuksen ahtaaksi. Saimme uusia vielä sen linjan lopuksi. Ensimmäisellä yrittämällä väli onnistui hyvin, mutta Lore otti ensimmäiseltä esteeltä laakealla hypyllä puomin mukaansa. Toisella kerralla puomit pysyivät ylhäällä, ja väli oli ihan ok. Lyhensin laukkaa ehkä hieman liikaa, mutta Lore selvitti välin silti viidellä askeleella.

Olipa tunti kiva! Tehtävät olivat kivoja, mutta eivät ihan itsestäänselvyyksiä. Estekorkeudet olivat noin 60 sentin tuntumassa eli reilusti mukavuusalueella. Sain lisäksi myödättyä aika kivasti, välillä tosin vähän liikaakin. Silloin Lore pääsi venymään pitkäksi, ja laukankorjaus viivästyi minun keräillessä ohjia sekä hilluessa irti satulasta. Katseeni pysyi tunnin ajan hyvin esteiden yli, jolloin ponnistuspaikat oli helppo nähdä. Sain myös pidettyä pohkeet aika hyvin kiinni ja odotettua hyppyjä, jolloin oma mukautuminen oli vaivatonta. Tällä tunnilla pääsin nauttimaan opituista asioista, mikä oli todella palkitsevaa. Loren kanssa oli mukava hypellä, kun kaikki onnistui pääosin kivasti ja sujuvasti. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Rauhassa hyviin suorituksiin

Sunnuntaina menin Tallinmäen estetunnille Jetin kanssa ajatuksella, että tänään saisin luvan ratsastaa kunnolla. Olihan alla kuitenkin hyvin tuttu ratsu, jonka kanssa olen tehnyt töitä paljon. Yritin silti olla luomatta liikoja paineita, sillä niiden alla yleensä alan vain säheltää. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja pääsimme tekemään samoja juttuja kuin mitä esteryhmä oli edellispäivänä tehnyt. Minullahan ne tehtävät jäivät sillä kertaa valtaosin tekemättä, joten ne olivat minulle pitkälti uusia.

Alkuverryttelyssä olin taas riittävän tomerana liikkeellä. Tein muutamia siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin sekä temponvaihteluita. Jetti oli kohtuullisesti hereillä, joten yritin olla säätämättä liikaa. Verryttelytehtävänä tulimme kahden puomin suoraa linjaa. Puomien välissä tehtiin siirtymä käyntiin, jonka jälkeen palattiin takaisin raviin. Toisesta suunnasta tehtynä käyntisiirtymän jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin toisen puomin yli. Siirtymät ravista käyntiin ja takaisin onnistuivat mukavasti. Laukannostot käynnistä olivat ensin nihkeitä, kunnes sain Jetin hereille. Sen jälkeen homma toimi mukavasti. Laukkakin rullasi, kunhan ensin vähän virittelin ratsua.

Ennen rataa tulimme sen osia omina tehtävinään. Mukaan mahtui niin suoraa linjaa, puomin, esteen ja kavaletin jumppasarjaa kuin kahden askeleen sarjaa. Suoraa linjaa tulimme kuudella askeleella. Jetti olisi tullut sen ilmaiseksi kuudella, mutta jostain syystä varmistelin liikaa. Niinpä tulimme vähän lähelle toista estettä. Saimme uusia tämän tehtävän vielä ylimääräisen kerran, jotta osaisin tulla sen rennosti ja rauhassa. Onnistuinkin ratsastamaan sen siten, ja Jetti meni sen mainiosti. Jumppasarja ja kahden askeleen sarja sujuivat peruslaukalla asiallisesti. Itselle haastavaa oli muistaa jumppasarjan jatkuneen vielä esteen jälkeen kavaletilla. Yhden könöttämisen jälkeen muistin ryhdistäytyä ja olla valmiina vielä kavaletin ylittämiseen. Laukat eivät aina vaihtuneet tehtävissä, mutta Jetti korjasi ne mukavasti lennosta.

Oikeassa maailmassa ei ollut ihan
näin ahdasta.
Sitten tulimme radan kahdesti. Varsinaisia esteitä radalla olivat numerot 2a, 5a ja 4. Ratapiirroksen harmaa viiva merkitsee puomia,  ja muut viivat ovat puolestaan kavaletteja. Ensimmäinen kierros tultiin esteiden osalta noin 60 sentissä, toinen kierros 80 sentissä. Molemmilla kierroksilla radan aloittanut ja lopettanut kavaletti oli ehkä vaikein osuus. Jotenkin vauhti sammui, ja tie oli mitä sattuu. Sen sijaan sarja 2a–2b sekä maapuomilla varustettu jumppasarja 5a–5b menivät ihan mukavasti. Suora linja esteillä 3–4 meni toisella yrittämällä hyvin. Ensimmäisellä kerralla hätäilin liikaa, jolloin viisi askelta kävi vähän ahtaaksi. Kokonaisuudessaan olen molempiin ratoihin tyytyväinen. Meno oli varmaa ja kuitenkin aika tasaista. Mitään suurempia kommelluksia ei sattunut, ja hyppääminen oli taas kerran yksinkertaisesti kivaa.


Tunnin keskeisimmät opit olivat vanhat tutut: muista olla rauhassa äläkä säädä turhaan. Satuin tällä tunnilla kiinnittämään huomiota katseeseeni, joka pysyi ainakin molemmilla radoilla pääosin mukavasti eteenpäin. Sain yllättävän luontevasti katsottua oikeaan suuntaan, mikä auttoi ponnistuspaikkojen näkemisessä. Suora linjakin meni heti paremmin, kun katsoin sen yli enkä jäänyt tuijottelemaan esteitä tai maata laukka-askelia mittaillen. On tosi kiva huomata, kuinka jotkin aiemmin treeniä vaatineet asiat saattavatkin mennä melkein itsestään paremmin. Eipähän voi sanoa, että jokainen asia menisi joka kerta pieleen. Jetti oli tänään taas mukava hyppykaveri. Tällaista sen pitääkin olla. Ei tietoakaan jännityksestä, vaan mukavaa menoa!