keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vaivatonta vastalaukkaa

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua tehoryhmässä, sillä ratsukoita oli vain neljä. Toivoin mielessäni ratsua, jonka kanssa pääsisin enemmän hienosäätämään. Pollearpajaisten tulos osui Loreen, mikä oli ihan ok. Ainakin sillä on oma moottori. Opettaja antoi meidän toivoa kahden vaihtoehdon väliltä: avotaivutuksia tai vastataivutuksia sekä vastalaukkaa. Hihkuin tietenkin vastalaukan sisältänyttä vaihtoehtoa, sillä aiemmin viikolla se jäi Jetin kanssa pahasti hampaankoloon.

Ensin jumppasimme hevosia ympyröillä, joilla tehtiin niin myötä- kuin vasta-asetuksia. Kun ne alkoivat sujua, sai tehdä myös vastataivutuksia. Lore tuntui hyväksyvän vasta-asetuksen ja -taivutuksen paremmin oikealle. Vasemmalle tehtynä Lore hangoitteli hieman vastaan eikä rentoutunut niin helposti. Asetusten työskentelyssä sain Lorea aina välillä hakeutumaan enemmän oikeinpäin, vaikka hetket olivat lyhyitä. Opettaja muistutteli hakemaan pyöreyttä siten, että Lore nostaisi etuosaansa, ei valuisi sinne. Sain muistaa pitää pohkeet mukana sekä käyttää tarvittaessa kohottavia puolipidätteitä. Ravissa meno oli käyntiä epätasaisempaa, mutta muuten aika samanlaista. Hyviä hetkiä mahtui mukaan, mutta ne olivat lyhyitä. En keksinyt keinoa, millä saisin Loren tarjoamaan parempaa menoa pidempään. Verryttelimme vielä tovin oikeassa laukassa, joka oli melkoista linkousta. Istuntani ei pitänyt yhtään, joten en voinut juuri vaikuttaa Loreen tai saada sitä rentoutumaan. Saimme pari aavistuksen verran tasaisempaa pätkää, mutta muutoin oikean laukan työstö jäi puolitiehen.

Vastalaukkakuviona oli nostaa vastalaukka pitkän sivun alusta ja mennä lyhyet sivut vähän soikiomaisesti. Aloitimme vasemmasta kierroksesta eli oikeasta laukasta. Lore laukkasi menemään ongelmitta, mitä nyt hieman kiireisesti. Saimme mentyä laukkaa ilman kummempia säätöjä myös ne oikeat vastalaukkakohdat. Opettaja neuvoi ratsastamaan laukkaa hieman lyhyemmäksi, jotta vastalaukkakaarre menisi tasapainoisemmin. Kun aloin säätää laukkaa, unohdin pitää pohkeet töissä ja turvauduin ohjaan. Niinpä Lore pääsi pudottamaan muutaman kerran raville. Niiden kertojen jälkeen muistin taas pohkeiden merkityksen, ja saimme vielä parit asialliset vastalaukat vasemmassa kierroksessa. Oikeassa kierroksessa eli vasemmassa laukassa meno oli helppoa, sillä olimme Loren lempilaukassa. Se olisi todennäköisesti mennyt vaikka mitä kuvioita vasemmassa laukassa pysyen. Tässä suunnassa sain säädettyä laukkaa paremmin, jolloin pääsimme tulemaan vastalaukkakaarteita tasaisemmin ja rauhallisemmin. Oli todella mainiota saada keskittyä istumaan rauhassa ja lähinnä vain pitämään vanhan laukan avut paikoillaan ja tarvittaessa hieman kannustamaan hevosta ylläpitämään laukan. Muuten ei tarvinnut panikoida mahdollisista pudotuksista raville saati pelätä hevosen alkavan tarjota vaihtoja. Lore oli aika ässä tässä tehtävässä, joten myhäilin selässä tyytyväisenä.

Loppuraveissa haimme vielä hevosia venyttämään eteen ja alas. Lorella oli hieman kiire, jolloin se ei juuri malttanut venyttää ohjan perässä. Sinnikkäällä houkutteluilla sain sen venyttämään aina pienen pätkän, kunnes se taas nousi sieltä ylös. Venytteleminen ei ilmeisesti ole Loren lempijuttu, ainakaan minun ohjauksessani. Vaan olipa kiva tunti! Oli niin mukava saada onnistuneita vastalaukkapätkiä etenkin, kun ne aiemmin Jetin kanssa olivat menneet pääosin mönkään. Loren kanssa tajusin hieman sen päälle, kuinka minun pitäisi istua rauhassa ja luottaa siihen, että hevonen kyllä osaa. Loren kanssa harjoittelu oli myös helpompaa, sillä se ei ole herkkä tarjoamaan laukanvaihtoja. Niitä se esittää lähinnä itsenäisesti esteradalla ollessaan kunnolla menossa. Nyt kyllä polttelee päästä pian Jetin selkään treenaamaan samaa asiaa. Ihanaa olla tällaisilla tunneilla, joista saa ideoita jalostettavaksi toisenkin hevosen kanssa.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ihanan vaikea bonustehtävä

Tiistain Tallinmäen tunnilla ratsukoita oli viisi, ja treeniaiheena oli pääosin koulua. Sain valita Jetin ja Hiliman väliltä, ja Jetti veti tälle tunnille pidemmän korren. Pääsimme miettimään tunnin aikana hevosen suoruutta sekä tahdin säilyttämistä.

Ensimmäisenä ratsastimme kenttää tovin ympäri ajatuksella pitää hevonen suorassa niin pitkillä kuin lyhyillä sivuilla. Oikeassa kierroksessa ei oikeastaan kummempia tarvinnut tehdä, mitä nyt hieman vartioida, ettei Jetti pullauttanut kaulaansa oikealta mutkalle. Tätä ei juurikaan onneksi tapahtunut. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan sain liikutella Jetin etuosaa takaosan eteen, sillä se olisi mieluusti kulkenut etuosa enemmän oikealla, takaosa puolestaan enemmän vasemmalla. Pienet vasta-asetukset sekä etuosan korjaaminen ulkopohkeella auttoivat tähän. Jetin meno paranee aina kummasti, kun sen saa raiteilleen. Ero tuntuu yleensä heti, mikä motivoi suoristamaan hevosta sen sijaan, että antaisi sen mennä mutkalla ja koettaisi korvata vinouden aiheuttamaa hitautta hoputtamisella.

Tahkosimme myös ympyrän kaarella olleita puomeja tovin ravissa. Tarkoituksena oli säilyttää sama tahti ennen puomeja, niiden aikana sekä niiden jälkeen. Oikeassa kierroksessa näytti, ettemme pääse Jetin kanssa puomeja ikinä asiallisesti. Askel ei venynyt, jolloin Jetti joutui rämpimään puomit. Yritin nohitella sitä liikkumaan paremmin, mutta askeleen venymisen sijaan tahti kiihtyi. Opettelemista on vielä siinä, että saan Jetin venyttämään askelta. Tässä puomit ovat toki avuksi. Lopulta saimme oikeassa kierroksessa pari järkevämpää pätkää, kun ratsastin ravin ajoissa paremmaksi ja pysyin tehtävän ajan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa homma onneksi toimi helpommin. Ilmeisesti Jetti oli tajunnut tehtävän idean, jolloin toisesta suunnasta se oli helpompi tulla alusta asti paremmin. Tehtävä kuitenkin osoitti hyvin sen, kuinka välillä unohdan ratsastaa, mihin Jetti reagoi hieman hyytymällä.

Laukkaa työstimme tovin ratsastamalla kenttää oikeassa kierroksessa vähän neliskulmaisena. Kulmat piti ratsastaa siis huolellisemmin ja vähän terävämmin. Jetin kanssa ne onnistuivat kohtuullisen mukavasti. Välillä sain tosin pitää sisäpohkeella Jetin raiteilla, ettei se yrittänyt oikaista kulman jälkeen, vaan jatkoi suoraan. Tämän jälkeen työstimme laukkaa ratsastamalla salmiakkikuviota. Jetti toimi molempiin suuntiin aika kivasti. Vasemmassa laukassa sain taas muistaa suoristaa sitä, mutta kun se onnistui, tarjosi Jetti taas parempaa laukkaa. Tällaisten terävämpien kulmien ratsastaminen on kyllä tehokasta. Koko kenttää käyttäen kulmat tahtovat mennä hieman hutiloiden, kun jotenkin sitä on aina kiire sinne pitkälle sivulle.

Saimme Jetin kanssa loppuun vielä bonuksen: hieman sovelletun kolmikaarisen kiemurauran samassa laukassa pysyen. Tehtävä oli haastava, mutta silti tosi kiva. Jetti pääsi esittämään laukanvaihtoja monta kertaa, kun tie ja ratsastaja olivat hukassa. Välillä tein tiet liian tiukasti, välillä taas vain panikoin, mikä sai Jetin vaihtamaan. Lopulta tajusin pitää toivotun laukan avut paremmin tuntumalla, mutta olla käsistä rento sekä ratsastaa kuvion mahdollisimman loivana. Näin saimme molempiin suuntiin esitettyä etäisesti kolmikaarista kiemurauraa muistuttaneen kuvion, jolla pysyimme samassa laukassa koko ajan. Tätä pitää kyllä treenata enemmän. Kummasti tulee sekä itselle että hevoselle tasapainoharjoitusta.

Loppuraveissa hain vielä Jettiä etenemään riittävästi, kunnes annoin sen venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunti oli kyllä kiva, etenkin se ihanan vaikea kolmikaarinen kiemuraura. Muutenkin olen taas viime aikoina tajunnut suoruuden merkitystä paremmin. Hassua, kuinka pienetkin muutokset näkyvät hevosessa toisinaan hyvällä tapaa isostikin. Nyt vain pitää muistaa haeskella niitä pieniä palasia joka tunti paremmin kohdilleen.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ensimmäiset vieraskisat ja takaisin hyvään

Lauantaina sain taas herätä aikaisin, sillä luvassa oli Pikkaralan palkinto -estekisat. Aamulla meinasi vähän jännittää, sillä olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla, meidän ensimmäisiin vierasestekisoihin! Onneksi luokkana meillä Hiliman kanssa oli 1-tason 70 senttiä, joten korkeuden puolesta ei tarvinnut jännittää. Jetin kanssa olin ilmoittautunut 1-tason 80 senttiin sekä 2-tason 90 senttiin. Kaikissa luokissa arvosteluna oli 367.1.

Päivä alkoi tietysti Hiliman kanssa. Kisapaikalla tamma oli oma itsensä, mutta pikkuisen viritettynä. Ulkona sen piti vähän huudella sekä olla tavallistakin reippaampi. Verryttelyssä Hilima taisi paikoin luulla olevansa Vermon maalisuoralla, sillä sellaista ravia se tikitti menemään. Yritin haeskella siitä kuulolle ja vähän rentoutumaan, mikä onnistui hieman puolittaisesti. Eteneminen tahtoi olla kipittämistä ja kulmat tuli oikaistua. Hassua kyllä, kun sain Hiliman estelinjalle, se muisti heti, mitä oli tekemässä. Niinpä verryttelyhypyt ristikolle, pystylle ja okserille sujuivat ihan hyvin. Uskalsin luottaa siihen, että Hilima rauhoittuisi viimeistään radalla, jossa ei olisi ratsukoita pörräämässä. Radalle sai mennä jo vuorossa olevan ratsukon aikana, joten ehdin hyvin kierrellä hieman kenttää Hiliman kanssa. Paikallaan seisomisesta tosin ei olisikaan tullut mitään, joten hyvä näin.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima liikkui sopivan maltillisesti, mikä vahvisti verryttelyni arvelut sen tasoittumisesta radalla. Ensimmäinen este ylittyi ihan hyvin, ja laukka säilyi vasempana. Toisena olleelle trippelille lähdimme ehkä hitusen kaukaa, mutta Hilima oli silti luottavaisena menossa. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle askel ei sopinut. Hilima ratkaisi tilanteen lähtemällä mieluummin hieman kauempaa, vaikka selvästi pohti vielä miniaskelta. Niinpä hyppy oli vähän hätäinen, mutta Hilima selvitti esteen onneksi puhtaasti. Kolmosen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta tajusin korjata sen ravin kautta pois, vaikka siihen meni aikaa. Nelonen ylittyi ihan ok, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi. Viitonen meni myös ihan asiallisesti, ja sen jälkeen pääsimme laukkaamaan pidemmän pätkän ennen kuutosta. Laukka sujui ihan mukavasti eikä Hilima hätäillyt mitään. Olisin saanut kuitenkin tasapainottaa menoa aiemmin, sillä kuutoselle askel ei sopinutkaan. Ratkaisin tilanteen lähes ainoalla tavallani eli pyytämällä Hilimaa venyttämään kauempaa. Hilima tietysti totteli kiltisti. Tajusin kuitenkin kuutosen jälkeen, että tällä ratkaisulla seiska voi tulla liian lähelle, mutta en ehtinyt pidättää Hilimaa. Niinpä tulimme seiskalle hieman liian lähelle, jolloin puomi pyörähti siitä mukaan. Höh! Ehdin pyöritellä jo radan aikana päätäni nähdäkseni, ettemme pääsisi jatkamaan toiseen vaiheeseen. Hilima oli kuitenkin hienosti seiskan jälkeen myötälaukassa, joten pääsimme jatkamaan radan viimeiselle eli kasille esteelle hyvin. Se ylittyi puhtaasti, ja niin olimme maalissa. Neljä virhepistettä lakkasi harmittamasta nopeasti, sillä Hilima oli muutoin radan aikana niin hyvä. Kuinka hienosti se malttoikaan ja kuunteli pyyntöni tehden ne parhaansa mukaan. Aivan ihana hevonen! Taputtelin Hiliman hyväksi ja kehuin sen maasta taivaisiin, mikä varmasti sopi sille oikein hyvin. Sijoituksemme luokassa oli 6/8.



Hiliman jälkeen kävin tutustumassa 80 sentin rataan sekä varustin toisella kyydillä paikalle saapuneen Jetin ihanien apukäsien avulla. Ehdin kävellä ulkona hyvän pätkän ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Verryttelyn sileällä osuudella Jetti oli hyvä. Sillä oli taas se ilme, jonka se ottaa keskittyessään oikeasti hommiin. Ravi rullasi ja laukka pyöri, ratti oli kunnossa jarrusta nyt puhumattakaan. Jokin napsahti niin hyvin kohdilleen, että kyydissä saattoi mukavasti jo rentoutua. Hyppyjen aikana tuli vähän tosin tahmailtua, mutta meno parani ratsastamalla aktiivisesti ja rentoutumalla homman toimiessa. Ristikolle, pystylle ja okserille otetut hypyt menivät kaikki ihan ok. Jetti ei epäröinyt saati ehdotellut muita ratkaisua. Ristilaukkoja se tosin tarjosi, mutta niitä sai korjattua lennosta pois. Hyppyjen jälkeen annoin Jetin kävellä hetken ja ravasin sitten vielä pienen pätkän ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroani. Radalla vuorossa olleen ratsukon aikana kävin pyörähtämässä Jetin kanssa kaikissa kulmissa, jolloin se ehti nähdä kentän hyvin.

Jetin kanssa lähdimme myös radalla matkaan vasemmassa laukassa, joka eteni ihan ok. Ykköselle tuli silti hieman jarruttava hyppy, mutta ei pahin. Laukka säilyi vasempana, ja jatkoimme toisena olleelle trippelille. Nohitin Jettiä reipastumaan, mutta kakkoselle tulimme pahasti jarruttaen. Jetti kuitenkin kömpi trippelin yli puhtaasti. Kolmoselle pääsyssä kestikin sitten yhdeksän askelta, kun laukka ei pyörinyt. Sillekin otimme miniaskeleen kautta lähteneen hypyn eikä laukka vaihtunut hypyssä. Jetti kuitenkin korjasi itsensä parin askeleen jälkeen kerralla oikeaan laukkaan. Neljäntenä vastassa oli askeleen sarja, joka onneksi sujui asiallisesti. Sen jälkeen oli pidempi laukkapätkä ennen kuin olimme viitosella. Viitosen ja kuutosen suora linja meni viidellä askeleella, ja esteet ylittyivät ihan ok. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle ei myöskään tullut ongelmia, vaan se ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli suoran linjan päässä ja ylittyi sujuvasti. Jetti laukkasi nyt vähän paremmin, mutta silti ysinä ollut trippeli meni jo toisen kerran mönkien. Kaareva tie kympille meni nyt perusrataan verrattuna paremmin, sillä pääsimme sille kahdeksalla askeleella. Tällä kertaa Jetti nappasi oikean laukan jo hypyssä. Esteenä numero 11 oli perusradalta tuttu sarja, joka meni nytkin hyvin. Jetti oli tosin sen jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi itsensä vasempaan laukkaan. En jäänyt säätämään laukanvaihtoa, sillä se olisi vain jarruttanut menoa. Jetti nappasikin myöhemmin oikean laukan, jonka jälkeen hyppäsimme esteen 12 puhtaasti. Uusinnan viimeiselle esteelle eli numerolle 13 käänsin hieman tiukemmin, mutta sain silti asiallisen lähestymisen. Näin pääsimme senkin yli puhtaasti, ja saimme nollaradan. Jes!



Olin luokan viimeinen lähtijä, ja suoritukseni jälkeen kuulin päässeeni sijoituksille. Rauhallisella nollalla nappasimme Jetin kanssa 17 ratsukon luokassa neljännen sijan ja punaisen ruusukkeen. Hieno Jetti! Tällaista Jettiä olen kyllä talvikaudella mönkään menneiden treenikertojen jälkeen kaivannut, mutta onneksi se näyttäisi palanneen taas.

Alun perin minun piti startata vielä ensimmäinen 2-tason ja 90 sentin luokka, mutta Lyyli-myrsky pisti pakan sekaisin. Voimakas tuuli kaatoi vuoron esteitä, vuoroin johteita, jolloin jätimme starttaamatta. Luokka vietiin kuitenkin loppuun, mutta turhan villiltä se välillä näytti, kun esteet kaatuivat kesken ratsukon suorituksen. Tällaista lisäjännitystä en tarvinnut, joten parempi oli istua se luokka katsomossa seuraamassa. Ensi kerralla sitten. Muuten kisapäivä oli mainio. Jetin kanssa saimme kiinni paremmin siitä hyvästä menosta, jota olen kaivannut. Hilima puolestaan pääsi ensimmäisiin vierasestekisoihin kanssani ja käyttäytyi radalla mallikelpoisesti. Päivästä jäi kaikkinensa hyvä mieli, mikä oli tietysti mainio juttu. Nyt vain seuraavia kisoja odottamaan ja sitä ennen jatkamaan treenejä.

Videoista kiitos Hanskille ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kisoja edeltävän illan maasto

Perjantain hevostelut jatkuivat vielä Hiliman jälkeen Jetillä, kun lähdimme Kaisan kanssa ratsuillamme köpöttelymaastoon. Tällä kerralla tuli muuten samalla täyteen 300. kerta Jetin selässä. Hevoset olivat saaneet viikolla hyvin liikuntaa, joten menimme maaston hyvin leppoisasti kävellen ja vähän ravaillen. Reitiksi valitsimme talven maastokerroilta tutun tiepainotteisen reitin, johon mahtui myös metsäosuus.

Tällä kertaa vuorottelimme vetoratsukon paikkaa. Kun Jetillä meni pupu pöksyyn (iso kivi, hui), niin uljas ja urhea Vake pelasti meidät pulasta. Jetti oli myös sen verran sunnuntaifiiliksillä liikkeellä, että Vake sai pääosin johtaa seuruettamme käynti- ja raviosuuksissa. Kotimatkalla vaihdoimme taas Jetin keulaan, kun se viimein alkoi ravata paremmin. Hurruuttelimme tutun reitin rennosti loppuun ja palasimme tallille tyytyväisinä. Kilometreiltään lenkki oli lyhyt, mutta leppoisalla tahdilla saimme kulutettua siihen noin tunnin. Vaan olipa kevyt ja helppo kerta, toivottavasti sopivan letkeä liikutus kisapäivää varten.

Malttia matkaan

Perjantaina oli tuplahevospäivä, joka alkoi Hiliman kanssa estetunnilla. Ratsukoita oli kolme, ja pääsimme treenaamaan vähän seuraavan päivän kisoja varten.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme puomeja. Ravipuomit olivat suoralla linjalla lyhyen sivun suuntaisesti, jolloin niihin sai sihdata tien tarkasti. Laukkapuomit olivat puolestaan ympyrän kaarella. Ravipuomit menivät ihan asiallisesti, kunhan muistin rauhoittaa Hiliman ravin. Laukkapuomit menivät vasemmassa kierroksessa ensin ihan hänekseen. Hilima nimittäin hurautti niistä parikin kertaa oikealta ohi. Minne lie jätin ratin. Tarkemmalla tien ratsastamisella ja ylipäänsä ohjauksella pääsimme puomeille lopulta. Ne sujuivat sen jälkeen ihan ok, vaikka Hilimalla oli hieman kiire. Oikeassa kierroksessa kiire muuttui kipitykseksi, jolloin askel ei meinannut sopia millään ensimmäiselle puomille. Ratkaisin tilanteen niin kuin aina: odottamisen sijaan pyysin eteenpäin. Tämä ei sopinut tähän tehtävään, vaan puomit menivät entistä enemmän häseltäen. Lopulta opettajan ohjeiden avulla tajusin vaatia Hilimaa rauhoittumaan ja tasaamaan laukkaa. Kas kummaa, johan se askel alkoi sopia, ja puomit ylittyivät tasaisemmin.

Sitten tulimme kavalettia ja pystyä ympyrällä. Tärkeimpinä asioina tuli muistaa pitää Hilima riittävän suorana sekä rauhallisena. Kun muistin nämä, saimme asiallisia hyppyjä molemmissa kierroksissa. Muutamia vääriä laukkoja mahtui mukaan sekä pari kehnompaa ponnistuspaikkaa ja sukeltavaa kuskia, vaan tsemppasimme hyvin ja korjasimme virheitämme. Väärät laukatkin sain korjattua nopeasti ravin kautta myötälaukkaan. Tuota rauhallista, mutta etenevää tahtia saan kyllä miettiä jatkossakin. Homma helpottuu kummasti, kun kummallakaan ei ole kiire.

Tämän tehtävän jälkeen tulimme kertaalleen kavaletin ja muurin neljän askeleen suoran linjan. Kavaletille tuli hieman pieni hyppy, jolloin neljä askelta jäi hieman vajaaksi. Hilima kuitenkin hyppäsi reippaasti muurin, joskin minä olin omissa ajatuksissani ja jäin hieman matkasta. Sitten tulimme vesimattopystyn, josta jatkoimme kahden pystyn suoralle linjalle. Vesimattopysty meni näppärästi, ja Hilima vaihtoi siinä laukan oikeaan. Linjalle en tajunnut tasapainottaa, jolloin kuusi askelta jäi ahtaaksi. Ajattelin mielessäni jostain syystä viittä askelta, jolloin en tajunnut mahduttaa kuudetta mukaan. Saimme uusia linjan. Nyt tulimme paremmassa laukassa, jolloin kuusi askelta olisi sopinut mainiosti. Juuri ennen ponnistusta Hilima ilmeisesti kompastui ja horjahdin itse eteen. Tamma sai itsensä nopeasti kasaan ja hyppäsi vielä esteen, vaikka olin kyydissä miten sattuu. Hieno Hilima, kun pelasti meidät! Tulimme linjan tietysti vielä kerran, jolloin se viimein meni mukavasti.

Hurautimme vielä radan 70-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösenä ollut vesimattopysty ylittyi hyvin, ja laukka vaihtui siinä oikeaksi. Kahden pystyn suora linja esteillä 2–3 meni sujuvasti kuudella askeleella. Nelosena ollut muurilaatikolla varustettu okseri meni myös hyvin, vaikka intouduin ylimukautumaan hyppyyn. Matka jatkui vasta- ja ristilaukan kautta kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle, jossa laukka korjaantui vasemmaksi. Kuutosena ollut kavaletti meni hyvin samoin kuin neljän askeleen päässä suoralla linjalla ollut muuri. Itse tosin taas hätiköin hypyssä, mutta Hilima hoiti osuutensa hyvin. Korjasin vielä radan viimeisen esteen jälkeen laukan vasemmaksi, niin tehtävä päättyi asiallisesti. Samoin kuin koko rata oli mennyt.



Nämä hypyt riittivät, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Alkutunnin hutiloinnin jälkeen tunnista tuli aika kiva. Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä ensimmäisiin yhteisiin vieraskisoihimme. Kunhan vain ratsastan enkä villitse Hilimaa, menee meillä todennäköisesti ihan mukavasti. Olen sanonut tämän jo sata kertaa ja sanon varmasti jatkossakin, mutta Hiliman kanssa on niin hienoa treenata. Sen kanssa opin odottamaan sekä miettimään mukautumistani hyppyihin, mitä Jetinkin kanssa saan tehdä. Ihanaa, että samalta tallilta löytyy kaksi ratsua, jotka ovat estetunneilla mieleeni.

Videoista kiitos Kaisalle!