perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kivaa koulua

Perjantaina oli torstain tapaan luvassa kahden ratsastuksen päivä. Päivän aloitin käymällä ratsastamassa Jetin. Tällä kertaa nappasin treeniaiheeksi aiemmalta kerralta tutun kahdeksikon, jossa ratsastettiin niin molempia ympyröitä kuin niiden sisään pienemmät voltit. Kuviota tulin ravissa ja laukassa, joista jälkimmäisessä lisäsin vielä vaihdot mukaan. Alkukäynnit hoituivat näppärästi peltolenkin kautta.

Tehtävän raviosuuden alkupuolella Jetti nahkeili aika paljon, ja sain tosissani ratsastaa sitä hereille. Huomasin itse olevani epälooginen, kun en jokaiseen hidastamiseen ehtinyt saati jaksanut reagoida. Niinpä menikin hyvä tovi ennen kuin Jetti oikeasti uskoi minun olevan liikkumisen suhteen tosissani. Vauhti tuppasi hyytymään etenkin ympyröiden sisään pyöräytetyillä volteilla pahemman kerran. Topakammalla ratsastuksella Jetti alkoi myös liikkua, jolloin pääsin keskittymään ravityöskentelyyn paremmin. Oikea kierros sujui tutusti aika helposti. Jetti asettui mukavasti, ja ympyrät muistuttivat ympyröitä. Vasemmassa kierroksessa asetus ei mennyt ihan niin helposti läpi, mutta jaksoin sinnikkäästi yrittää korjata niin hevosta kuin itseäni. Oivalsin taas alkaa hakea hyvää ulko-ohjan tuntumaa ja välttää sitä, että vääntäisin Jetin kaulan mutkalle sisäohjalla. Yritin ajatella hakevani Jettiä ensin vähän suoremmaksi, jonka jälkeen sisäpohkeella ja ulko-ohjan työskentelyllä saada asetuksia läpi. Lopulta pienet kohottavat ohjasotteet sisäohjasta saivat asetuksia vähän läpi, ja kun yhdistin tähän vielä riittävän suoruuden, saimme muutamia kivoja hetkiä. Pienemmillä volteilla tosin en ehtinyt korjata kaikkea aina niin nopeasti, jolloin Jetti pääsi kaatumaan sisemmäs. Voltti toimi hyvänä testinä sille, olinko isomman ympyrän aikana saanut oikeasti ratsastettua. Sillekin saimme lopulta hyviä hetkiä, joten yrittäminen palkittiin mukavasti.

Laukkaosuuden sain aloittaa samaan tapaan kuin raviosuuden eli herättämällä Jetin liikkumaan. Se onnistui kohtuullisesti, mutta samalla paremmassa laukassa istuntani alkoi hajoilla. Siinä sain sitten tovin taas muistella, miten oma istunta kootaan jämäkämmäksi. Vatsalihasten aktivointi auttoi, samoin lonkkien kierto paremmin auki samalla pohkeita tuntumalle vieden. Tämän jälkeen saatoin siirtyä takaisin tehtävän pariin. Aloin pyöritellä ympyröiden sisälle voltteja sekä tehdä laukanvaihtoja aika nopeasti. Oikea kierros sujui taas ihan kivasti, ja vasemmassa sain tehdä vähän enemmän töitä. Sekin suunta toimi kuitenkin kohtuullisesti. Toki olisin saanut viilata voltteja vielä vähän tarkemmiksi, mutta eivät ne ihan kamalia olleet. Laukanvaihdot sujuivat tälläkin kertaa aika mukavasti, myös oikeasta laukasta vasempaan vaihtaessa. Tie tosin niiden aikana ei ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut. Jetti pääsi aina vähän oikaisemaan uuteen suuntaan, kun pyysin siltä vaihtoa. Maltoin kuitenkin itse taas istua paremmin satulassa, mikä on aiempaan parannusta. Kivaa oli tietysti se, että laukat vaihtuivat mukavasti suunnasta riippumatta.

Loppuun tein vielä ravissa pohkeenväistöjä uralta sisemmäs ja siitä takaisin. Väistöt eivät lähteneet aluksi kovin hyvin, vaan Jetti pyrki hidastamaan. Keskityin sitten siihen, että sain siitä irti sekä etenemisen että sivuttaisliikkeen. Tämän jälkeen väistöt oikealle sujuivat mukavasti. Väistöissä vasemmalle takapää pääsi välillä johtamaan, ja Jetti tuntui vähän pullahtavan vasemmalta muutenkin karkuun. Tarkempi ei-väistävän puolen vartiointi auttoi tähän samoin kuin pienet pidätteet ulko-ohjasta. Hetkittäin Jetti oli väistöissä jopa liian kiireinen, minkä koin vain positiiviseksi ongelmaksi. Jettiä kun on kuitenkin helpompi vähän toppuutella kuin joutua pyytämään jokainen askel erikseen. Pienellä maltilla saimme muutamia aika kivoja ja rullaavia väistöjä. Hienosäätöä olisi tosin voinut tehdä ehkä siihen tahtiin vielä. Se taisi olla kuitenkin vielä pikkuisen liian kiireinen.

Loppuraveissa hain vielä hyvää eteenpäinpyrkimystä, korjailin istuntaani sekä nautin hyvistä hetkistä. Jetti ravasi paikoin mukavasti ja tuntui aika kivalta selkään. Pyörittelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, ja ne menivät mukavasti. Hitsit, minähän jopa nautin tällä kertaa itsenäisestä kouluväännöstä! On tosi kiva huomata viimeistään ratsastuksen loppupuolella, että jotkin asiat on tullut tehtyä aiemmin oikein, kun meno tuntuu siinä vaiheessa kivalta. Jetti parani tehtävien myötä, jolloin yrittäminen palkittiin jälleen kerran. Kiva tunti! Sen perusteella aloinkin jo hassusti haaveilla kunnon ohjatusta kouluvääntötunnista Jetin kanssa. Ei olisi hullumpi ajatus saati yhtään pahitteeksi.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kouluväännöstä rataharjoitukseen

Torstain Tallinmäen tunnilla saimme olla Kaisan kanssa kahdestaan. Jetti oli pitkästä aikaa valmiiksi edellisellä tunnilla, joten oli kiva päästä ratsastamaan jo töitä tehneellä ratsulla. Tunti piti sisällään niin kouluvääntöä kuin sen jälkeen ihanana palkkiona harjoitusestekisoissa huonon kelin takia väliin jääneen 85 sentin perusradan hyppäämisen.

Kouluväännön puolella ratsastimme ravissa ja laukassa kahdeksikkoa siten, että sen ympyröillä sai mennä halutessaan useamman kierroksen putkeen ennen kuin vaihtoi suuntaa. Teimme tehtävää lisäämällä ympyröille yhdet voltit sekä laukassa lisäsimme mukaan vielä laukanvaihdot suunnanmuutoksissa. Jetti yritti paikoin vähän hidastella, mutta suurimman osan ajasta taisin muistaa pitää sen liikkeellä. Vasemmassa kierroksessa sain vähän haeskella asetusta, mutta suunta ei ollut yhtään niin kamala kuin pahimmillaan. Molemmissa kierroksissa sain keskityttyä myös aika paljon ulkoavuilla ratsastamiseen enkä halaillut sisäohjaa ihan niin antaumuksella kuin joskus. Niin ravissa kuin laukassa tehdyt pienemmät voltit sujuivat aika mukavasti. Parasta oli se, ettei tahti juuri hyytynyt niiden aikana. Ihan automaattina Jetti ei liikkunut, mutta oli helposti heräteltävissä. Kouluväännön suurimmat onnistumiset olivat laukanvaihdot. Sain tehtyä ne ilman, että Jetti pääsi valumaan pahasti uuteen suuntaan, ja vaihdot onnistuivat molempiin suuntiin aika helposti. Jes! En yhtään tiedä, mitä tein paremmin kuin yleensä, mutta nytkin muistin istua paremmin satulassa enkä lähtenyt lentämään. Hitsit, että oli kiva tunne saada vaihdot onnistumaan vähän tavallista paremmin.

Näiden tehtävien jälkeen pääsimme hyppelyiden pariin. Otimme muutamia verryttelyhyppyjä, jotka sujuivat vaihtelevasti eli välillä hyvin, välillä vähän kömpien. Itselläni oli vähän ylisuorittamisen makua ratsastuksessa, mihin Jetti reagoi nihkeilemällä. Kun sain rentouduttua, saimme ihan asiallisiakin hyppyjä. Sitten pääsimmekin tulemaan perusradan eli esteet 1–7 noin 85 sentin tasolla.

Ykköselle tuli töksähtävä hyppy, kun tie ei ollut kunnossa. Sain tsempattua, jolloin kakkosen ja kolmosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella. Nelosen hyppy oli ihan ok, ja laukka taisi vaihtua jo hypyssä. Viitoselle jäin taas arpomaan ponnistuspaikkaa, jolloin tulimme esteelle vähän miten sattuu. Laukka taisi silti vaihtua hypyssä toivotusti vasemmaksi. Viitosen jälkeen sain vähän rauhoituttua ja suunnattua ajatukset radan kahdelle viimeiselle esteelle. Kuutoselle aloin taas turhaan sihdata ponnistuspaikkaa ja kun en sitä nähnyt, heittäydyin matkustajaksi. Niinpä sillekin tuli vähän hassu hyppy, ja pääsimme seiskalle kahdella ylimääräisellä askeleella, kun viisi olisi ollut sopiva.

Saimmekin uusia radasta ykkösesteen sekä esteet 5–7. Ykkönen meni omanaan mukavasti, kun keskityin parempaan tiehen. Kolmen esteen putki yksittäisenä sujui myös paremmin. Tajusin jopa ratsastaa sopivan laukan ajoissa ennen kuutosta, jolloin pääsimme seiskalle viidellä askeleella. Loppua kohti hypyt paranivat, vaikka edelleen yritin säätää liikaa. En vain tuntunut saavan Jettiin ihan toivomaani otetta, jolloin jäin häseltämään liikaa. Mukava oli kuitenkin huomata, että Jetti meni mukisematta kaikesta yli, vaikka ponnistuspaikka ei ollut ihan paras. Tämä ei tietysti ole tavoite, mutta kiva silti tietää, että hevonen auttaa tarvittaessa, jos olen itsekin menossa. Tällainen koulun ja esteiden yhdistelmätunti kyllä toimii minulle. Maltan vääntää koulua paremmin, kun tiedän saavani palkkioksi esteitä. Samalla taas saan kouluosuudessa ratsastettua Jettiä täsmällisemmin, kun en niin intoile hyppyjen perään. Voisin kuvitella, että meille on tulossa enemmänkin tällaisia yhdistelmätunteja, mikä tekisi minulle vain hyvää.

Parempaa kohti

Torstaina päädyin jälleen Noran kautta pitkästä aikaa Aaltokankaan ratsutallien estetunnille. Ratsukoita oli yhteensä vain kolme, sillä tunti oli erikseen meille järjestetty. Ratsukseni olin toivonut varmaa, tasaista menijää, joka opettajan mielestä sopi Eemeliin hyvin. Tällä 2007 syntyneellä pienellä eestinhevosruunalla olenkin hypännyt kerran aikaisemmin syyskuussa 2012. En odottanut tunnilta suurempia, vaan lähdin sopivasti pää tyhjänä liikkeelle.

Alkuverryttelyssä Eemeli tykkäsi hidastella sekä viedä turpansa kenottamaan oikealle. Opettaja korjasi heti ohjastuntumaani tasaisemmaksi sekä käski vaikuttamaan paremmin sisäpohkeella, kun Eemeli pienensi ympyröitä oma-aloitteisesti. Lisäksi tuli huomautus hevosen liiallisesta kaulan taivuttamisesta. Opettajan ohjeiden avulla sain Eemeliä paremmin kuulolle. Suurin apu oli hevosen kunnollinen suoristaminen. Sen avulla Eemeli sai omia palikoitaan kohdille, jolloin liikkuminenkin helpottui. Laukassa verryttelimme tekemällä temponvaihteluita sekä siirtymiä raviin. Eemeli lähti eteen ihan kivasti, mutta laukan lyhentäminen jäi vähän puolitiehen. Siirtymät raviin tahtoivat olla hätäisiä, ja samoilla fiiliksillä esitin pari noloa tyrkkäystä laukkaan. Taas vähän malttamalla sain Eemelin nostamaan pari kertaa laukan aika asiallisesti.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme oikeassa laukassa aloittaen täyskaartotiellä oheisen piirroksen esteen numero 3, toisesta suunnasta siis. Siitä jatkoimme tuolle numeroimattomalle pystylle. Tavoitteena oli saada laukka vaihtumaan molemmilla esteillä. Me onnistuimme tässä Eemelin kanssa muistaakseni tasan kerran ja kaiken lisäksi vahingossa. En saanut Eemeliä suoristumaan ensimmäiselle esteelle eikä laukka rullannut, joten laukka ei vaihtunut. Toisella pystyllä oli samankaltaisia ongelmia. Opettaja kehotti johtamaan enemmän, mikä sai minut ihan hämilleni. Oma bravuurini kun on reilu johtaminen. En tiedä sitten, varoinko tekemästä sitä vieraamman opettajan silmän alla vai mikä tökki. Lopulta sain tehtävälle paremmat tiet ja Eemelin suoremmaksi, mutta vaihdot jäivät saamatta. Eemeli vaihtoi kuitenkin kohtuullisen nopeasti myötälaukan aina ravin kautta.

Seuraavaksi tulimme suoralla linjalla numeroimattomaa pystyä ja nelosnumerolla varustettua okseria muutaman kerran. Väli taisi olla noin 24 metriä. Esitimme Eemelin kanssa ensin välin seitsemällä askeleella siten, että viimeinen askel oli vähän töpö. Päätin seuraavalla yrittämällä tulla välin mieluummin kuudella. Eemeliä sai nohittaa sitä varten ajoissa ennen ensimmäistä pystyä sekä heti pystyn jälkeen. Se otti pyynnöt kuitenkin hyvin vastaan ja hurautti välin nätisti kuudella askeleella. Tälläkin tehtävällä yritimme laukanvaihtoa okserilla, mutta se taisi jäädä ehkä yhden onnistumisen, jos senkään, varaan. Tänään laukanvaihdot hypyissä eivät tosiaan olleet meidän juttumme.

Lopuksi tulimme vielä pienen radan esteillä 1–4 muutamaan kertaan, korkeimmillaan rata oli noin 70 sentin tuntumassa. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja meni pääsääntöisesti hyvin, kun taas kolmosen ja nelosen linja meni oikaisten. Välillä pyysin Eemeliä myös roikaisemaan turhan kaukaa, mutta ratsu lähti luottavaisesti matkaan. Pari kertaa jäin itse arpomaan ponnistuspaikkaa ja päätin hevosen lähtevän kauempaa, mutta Eemeli otti vielä sen yhden askeleen. Sielläpä olin sitten kaulalla odottamassa hevosen ratkaisua. Onneksi tämä ei tuonut mitään suurempia pulmia, näytti lähinnä vain huvittavan nololta. Viimeisellä kierroksella sain kuitenkin tsempattua niin paljon, että molemmat kaarevat linjat menivät kohtuullisesti. Täydellisiä ne eivät olleet, mutta muuten parannusta oli aiempaan. Tähän päättyivät meidän hyppelymme tältä kertaa.

Opettaja kehui meitä siitä, että meillä osasin olla paikoin päättäväinen ja sain Eemelin liikkumaan aika hyvin. Sama fiilis jäi itselle. Eemeliä sai kyllä patistella, mutta laiska se ei ollut. Sen tarjoama laukka tosin ei riittänyt, vaan jätti ratsulle liikaa aikaa kiemurrella ja luikerrella. Kun Eemeliä patisti vielä vähän lisää siitä, alkoi löytyä parempaa menoa ja ratsuunkin tuntumaa. Tämän perusteella Eemeli oli kiva hyppykaveri. Se yritti sinnikkäästi ja uskoi myös päätöksiäni, ainakin välillä. Olihan se vähän ponimainen ruuna, mutta sopivissa määrin. Siksipä alkutunnista kovasti tuloaan tehnyt ketutus väistyi, kun tajusin voivani myös nurisemisen sijaan ratsastaa. Kaikkea sitä oppiikin, haha!

Video tulossa myöhemmin.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tarpeellisia perusharjoituksia esteillä

Ensinnäkin tittirii! Tänään tuli kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siinä, kun aloitin ratsastuksen säännöllisesti. Vieläkin vuosimäärä tuntuu vähäiseltä, mutta onneksi jotain edistystä on tapahtunut niiden aikana. Jännä nähdä, olenko vielä toisen moisen jälkeen ratsailla ja jos olen, millä tavalla sitten ratsastan.

Vuosipäivälle sattui sopivasti se, että suuntasin Noran houkuttelemana testaamaan ensimmäistä kertaa Ankki Engmannin hevosia ja tuntia. Ankin opetuksessa olen ollut muutaman kerran aikaisemmin, ja pidän hänen jämäkästä, mutta kannustavasta opetustyylistään. Olimme varanneet estetunnin, ja suuntasin Kiimingin ratsastuskeskukselle hieman jännittäen. Ratsukseni olin toivonut tasaista ja varmaa menijää. Tallille päästyä selvisi, että menisin tunnin vuonna 1996 syntyneellä Occasion C:llä eli tutummin Oskulla. Ruunan nimi olikin tuttu, sillä siihen olen törmännyt useamman kerran alueen estekisoissa. Säkäkorkeutta ruunalla oli arviolta jotain 160–165 sentin tienoilta. 

Ennen selkään nousemista kävelytin ratsua tovin, sillä sen satula oli vielä aiemmalla tunnilla. Satuloinnin jälkeen sain ohjeeksi alkaa ravata heti, jotta dieselmoottorilla varustettu ratsu pääsisi lämpenemään. Osku oli alussa vähän hitaanpuoleinen, mutta kaukana laiskasta. Perusravi löytyi kohtuullisesti ja säilyi, mikäli en itse nukahtanut selässä. Asetukset sen sijaan olivat hukassa. Osku pääsi rautakankeilemaan, kun en osannut notkistaa sitä. Omatoimisen raviverryttelyn jälkeen aloimme tulla kahta ravipuomisuoraa kahdeksikkomaisesti kiertäen. Opettaja muistutti, että oikea ravi oli löydettävä ajoissa ja sitten tahti oli säilytettävä puomien läpi. Osku oli aika näppärä tässä tehtävässä, ja kun sain sen sopivaan raviin, se säilytti sen puomien läpi kohtuullisesti. Välillä tosin huomasin varmistelevani liian viime tippaan saakka ja sitten hyytyväni puomien ajaksi. Miten hereillä pysyminen onkin niin vaikeaa?

Seuraavaksi verryttelimme laukassa tulemalla ympyrällä kavalettia molemmista suunnista. Opettaja neuvoi huolehtimaan siitä, että Oskun takapää olisi myös liikkeessä. Samalla hän kehotti ottamaan ohjat vähän lyhyemmäksi, säilyttämään kyynärkulman ja tuomaan liian leveälle valuneita käsiäni vähän lähemmäs toisiaan. Osku pysyi laukassa aika tasaisena, jolloin saimme lähes kaikki lähestymiset kivasti sopivalle etäisyydelle kavaletista. Pari kertaa taisimme rämpiä tai ampaista hieman kauempaa, kun en nähnyt ponnistuspaikkaa ja hyydyin vastoin kaikkia oppeja.

Tämän tehtävän jälkeen hyppäsimme ponnistuspuomeilla varustettua ristikkoa ja pystyä kahdeksikolla. Opettaja muistutti, että este tulee palkintona, kun askel osuu ponnistuspuomille oikein. Mikäli askel ei suju, ei este ylity sujuvasti. Esitimme pari rämpimistä tällekin, kunnes sain taas laukasta vähän otetta, ja ponnistuspaikat osuivat paremmin. Laukat vaihtuivat joko hypyssä tai pienehkön neuvottelun ja ylimääräisen ympyrän jälkeen lennosta. Opettaja kommentoi minun valuvan kierros kierrokselta enemmän kaulalle sen sijaan, että pysyisin suorempana. Perusvirheeni kukoisti siis jälleen.

Sitten vuorossa oli ponnistuspuomilla, ristikolla, pystyllä ja okserilla varustettu askeleen jumppasarja, jonka hyppäsimme pari kertaa vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä kerralla mukauduin hyppyihin liikaa, tavoilleni uskollisena. Toiselle kierrokselle opettaja neuvoi vähän pidättämään Oskua ja olemaan menemättä itse liikaa mukaan. Lisäksi korjauksena tuli saada Osku jumppasarjalle suorempana, sillä aiemmalla kerralla se pääsi hieman valumaan oikealle. Uusintakierros paransi suoritusta kummasti. Odotin rauhassa, jolloin mukauduin hyppyihin sopivasti, ja esteet ylittyivät helposti. Sain myös pidettyä katseeni esteiden yli, mikä auttoi omalta osaltaan sopivan mukautumisen löytämisessä.

Lopuksi hyppäsimme vielä radan kertaalleen. Ensimmäisenä oli okseri oikeassa laukassa, siitä napattiin vasen laukka ja jatkettiin pystyn yli. Sen jälkeen tuli mökillä varustettu pysty, jonka jälkeen jatkettiin vielä aiemmalta tehtävältä tuttu jumppasarja vasemmassa laukassa. Ykköselle tuli vähän hassu hyppy, kun en nähnyt ponnistuspaikkaa ja vähän jäädyin. Osku oli kuitenkin menossa ja vaihtoi laukan hypyssä vasemmaksi. Kakkoselle sain kerättyä itseni, ja se ylittyi tasaisemmin. Laukkakin vaihtui taas jo hypyssä. Kolmosena ollut mökkieste jännitti minua, vaikka opettaja oli sanonut sen olevan peruskauraa Oskulle. Laskin ponnistuspaikkaa, mutta se osoittautuikin jäävän hieman liian kauas. Osku kuitenkin kuunteli ratkaisuni ja lähti kauempaa. Minä taas jäin matkasta, kun huomasin laskemisvirheeni. Kiitin heti hienoa ratsua, ja pääsimme jatkamaan vasemmassa laukassa jumppasarjalle. Osku pääsi vähän venymään sitä kohti, jolloin askel ei osunut parhaiten ponnistuspuomille. Olin kuitenkin menossa, vaikka vähän rämpien, jolloin Osku pelasti jumppasarjalla hienosti. Opettaja pisti meidät tulemaan vielä heti perään uudelleen kolmosen sekä nelosena olleet jumppasarjan. Tällä kertaa sain tsempattua niin, että molemmat tehtävät menivät hyvin. En ennakoinut, vaan maltoin odottaa, jolloin Osku sai tehdä työnsä hyvin.

Tunnin hyppelyt päättyivät siihen, ja palkkana oli hyvä mieli. Mitään maata mullistavaa ongelmaa ei tullut, vaan perusvirheeni pysyivät sinnikkäästi mukana. Osku oli minulle sopiva ratsu ainakin näillä korkeuksilla, sillä se lämpeni tehtäviin sopivasti, mutta ei innostunut liikaa. Opettaja huomasi jälleen kerran hyvin korjaustarpeeni, ja sainkin viilata niitä tämän tunnin aikana hyvin. Perustehtävien treenaus esteillä sopi enemmän kuin hyvin. Oli mukava huomata, että tunti uuden ratsun kanssa sujui mukavasti ja enempiä jännittämättä, vaikka osa esteitä nousikin 80 sentin tuntumaan.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pientä otetta havaittavissa

Sunnuntaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Keli oli paahteinen, ja paarmat enemmän kuin haitolla. Alkukäynneistä ei meinannut tulla mitään, sillä sekä minut että Jetti yritettiin syödä elävältä. Ravissa paarmoja pääsi vähän karkuun, mutta sinnikkäitä ne olivat. Alkuverryttely menikin hyvin ravipainotteisesti, sillä siinä saimme vähän olla rauhassa. Jetti liikkui tuttuun tapaan vähän tahmeasti, mutta selvästi rennommin kuin käynnissä, jossa paarmoja ei voinut vältellä. Ennen kuin hermoni loppuivat, ehdin tehdä vähän aikaa etu- ja takaosakäännöksiä ravissa sekä laukanvaihtoja.

Etu- ja takaosakäännöksissä annoin Jetin ensin valua käännöksestä ulos ennen kuin muistin kontrolloida koko hevosta. Sen jälkeen saimme muutamia asiallisia käännöksiä. Etuosakäännöksissä sain muistaa tehdä pieniä pidätteitä ulko-ohjasta sekä pitää ulkopohkeen tuntumalla, jotta Jetti ei päässyt pyörähtämään liikaa. Takaosakäännöksissä puolestaan sain rentoutua sisäpuolelta, etten vääntänyt Jettiä mutkalle samalla, kun pyysin sitä ulkoavuilla kääntymään. Ravin tahti pääsi joissain käännöksissä vähän hyytymään, mutta kunnon sammahtamista ei onneksi tapahtunut. Käännökset olisivat voineet olla vähän terävämpiä ja nopeampia, mutta onpahan taas viilattavaa seuraavalle kerralle niitä harjoitellessa.

Laukanvaihtoja tein lävistäjien lopussa. Tällä kertaa tavoitteenani oli pysyä vaihtoa yrittäessäni satulassa eikä lähteä lentämään kesken kaiken. Vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan sujuivat taas helpommin. Vaihdot oikeasta vasempaan tökkivät edelleen. Sain kuitenkin sinnikkäästi istuttua vaihtojen aikana enkä lähtenyt heilumaan kovin pahasti. Toki taisin liioitella paikoillaan pysymistä muuttumalla suolapatsaaksi, mutta ainakin muutin aiempaa virhettäni toiseen suuntaan. Ehkä näiden välimallikin löytyy vielä joskus? Oma rauhoittumiseni tuntui silti auttavan, sillä vaihdot vaikeampaankin suuntaan sujuivat lopuksi vähän paremmin kuin yleensä. Seuraavana haasteena onkin muuttaa suolapatsastelu rennommaksi istunnaksi, jonka avulla sitten taas työstää vaihtoja paremmiksi. En malttanut lopuksi olla testaamatta vaihtoja keskihalkaisijalla ilman reitin selvää auttamista. Vaihto oikeasta laukasta vasempaan tökki pahemman kerran, ja se onnistui vasta pitkän sivun loppupuolella Jetin arvatessa suunnanmuutoksen. Vaihto vasemmasta oikeaan sen sijaan onnistui rehellisesti suoralla uralla, pienen maanittelun jälkeen tosin. Suoralla tehtävät vaihdot ovat itselleni vielä vaikeita, kun en saa hallittua kroppaani saati annettua apuja täsmällisesti. Saan kuitenkin luvan alkaa treenata näitäkin, jolloin kaarteissakin tehtävien vaihtojen pitäisi alkaa sujua paremmin.

Välikäyntien aikana hermoni ehtivät riekaloituivat täysin paarmoista, ja päätin laukkatehtävän jälkeen siirtyä loppuraveihin. Ravissa keskityin siihen, etten roikkuisi sisäohjassa, vaan käyttäisin ulkoapuja Jettiä suoristaen. Samalla tietysti odotin, että Jetti tekee osuutensa ja ravaa riittävän pontevasti. Ja kas kummaa! Liekö paarmat vai mitkä virittäneet Jetin, mutta siitä irtosi aika kivaa ravia. Sain itse tehtyä ympyröitä ja kulmia paremmin ulkoapujen avulla, jolloin yhtäkkiä tajusin vasemmankin kierroksen sujuvan aika helposti. Hitsit! Kun asioista ei tee ihan kamalan vaikeita, ne voivat loksahdella paikoilleen näemmä vähän helpommin. Jetti tarjosi todella kivoja ravipätkiä, joissa minun ei tarvinnut koko ajan nyhrätä jotain, vaan saatoin antaa Jetille työrauhan. Paras fiilis tuli tietysti siitä, kun tajusin vasemman kierroksen menevän ilman punkemista ja puskemista. Pieniä korjauksia sai toki tehdä, mutta en onneksi lyönyt niissä yli. Kerrankin tuntui siltä, että saatoin vaikuttaa enemmänkin silloin, kun tarve vaati. En koko aikaa ihan vain varmuuden vuoksi. Tähän tunteeseen oli hyvä päättää tämä kerta ja paeta paarmoja hyvillä mielillä tallin suojaan.