tiistai 6. joulukuuta 2016

Hyviä hetkiä itsenäisesti

Tiistaisen itsenäisyyspäivän itsenäiset ratsastukset eivät päättyneet Hilimaan, vaan ratsastin vielä Paven. Jotenkin osaan ottaa sen kanssa paljon rennommin, kun menen itsekseni. Tämä varmasti johtuu siitä, että saan tehdä juuri niitä asioita, joita haluan. Ei ole pakko vääntää mitään kamalan vaikeaa saati turhautua, jos ei onnistu. Tämän tunnin aiheeksi otinkin perusratsastuksen sekä asettamisen hyvää ja ennen kaikkea rentoa menoa tavoitellen.

Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä käynnistä. Yritin istua, jarruttaa sulkemalla polvia ja välttää ohjissa roikkumista, jotta Pave ei hirveilisi. Suurta menestystä ei tullut, vaikka Pave lähtikin hidastamaan rentona pysyen. Jokin ennen pysähdystä sai sen kuitenkin aina jännittymään. En ihme kyllä harmistunut tästä, vaan tavoittelin aina vähän vähemmän jännittynyttä pysähdystä. Loppujen lopuksi saimme vähän petrattua, vaikka rentous ei säilynytkään. Siirtymiset pysähdyksestä takaisin käyntiin sen sijaan menivät pyöreän rennosti.

Seuraavaksi siirryin keskiympyrälle, jossa väistätin Paven takaosaa aina parin askeleen verran ulommas. En jäänyt pyytämään väistöä yhtään enempää, ettei Pave alkaisi jäkittää vastaan. Ideana oli saada pari hyvää askelta ja kiittää hevosta päästämällä se kävelemään taas tavallisesti. Onnistuneet väistöaskeleet lyhensivät ja ryhdistivät Pavea mukavasti. Oikeassa kierroksessa väistöaskeleet löytyivät hieman vasenta kierrosta helpommin. Vasenkaan ei ollut varsinaisen hankala, mutta siinä sain tarkemmin napata etuosan haltuun ennen kuin pyysin väistöaskelia.

Tämän jälkeen siirryin raviin ja jatkoin vielä keskiympyrällä tovin asetuksia hakien. Oikea kierros sujui mukavasti, kuten yleensäkin. Vasen kierros on minulle monen hevosen kanssa hankalampi suunta vinosta istunnastani johtuen. Keskityin nyt korjaamaan omaa istuntaani vähän jopa liioitellen. Samalla hain selviä asetuksia vähän jopa johtamalla. Tällä kertaa jokin loksahti paikoilleen, ja vasen kierros tuntui aika asialliselta. Tästä innostuneena lähdin tahkoamaan uraa ja keskihalkaisijaa asetuksia vaihdellen. Ravasimme pitkän sivun myötäasetuksessa ja käännyimme keskihalkaisijalle edelleen asettuneena. Siinä suoristin, vaihdoin asetuksen ja jatkoin toiseen suuntaan samalla tavalla uran kautta keskihalkaisijalle tullen. Pave toimi mukavasti molempiin suuntiin, ja asetuksen vaihtaminen oli helppoa. Olipa kivaa työskennellä asetusten parissa kerrankin aika keskittyneesti.

Laukkaa varten palasin taas toviksi keskiympyrälle. Tavoitteena oli tavallinen laukka sujuvassa myötäasetuksessa. Aloitin oikeassa laukassa. Aluksi se oli hieman hidasta eikä rullannut, joten käytin kevyttä istuntaa apuna. Hiljalleen Pave alkoikin laukata paremmin. Vaihdoin suuntaa ja työstin vasenta laukkaa tovin keskiympyrällä. Asetusta sai haeskella nyt vähän enemmän, mutta omaa istuntaa korjaamalla ja selkeästi pyytämällä löytyi parempaa menoa. Lähdin vielä ympyrältä laukkaamaan koko uraa myöten kevyessä istunnassa. Usutin vähän Pavea, ja se lähtikin laukkaamaan aika kivasti isompaa laukkaa. Olipa kiva laukata pitkästä aikaa maneesissa sujuvasti. Tilaa kun oli enkä alkanut säätää mitään ylimääräistä.

Loppuravissa hurruuttelin vielä kolmikaarista kiemurauraa. Jos asetus ei tuntunut kaaren aikana menevän läpi, pyöräytin ympyrän ennen kuin jatkoin kuviota. Pave ravasi aika mukavasti, ja asetukset menivät ihan asiallisesti läpi. Pyöräyttelin muutamia ympyröitä molempiin suuntiin, mutta mitään kummempaa pulmaa ei tehtävässä ollut. Pääsimme lopettamaan mukavan tasaiseen hetkeen, ja hyppäsin satulasta alas loppukäyntejä varten. Olipa kiva Pave ja kiva itsenäinen tunti! Hermoni pysyvät kasassa hienosti, kun en kerää turhaa stressiä asioista. Ja kun en kerää stressiä, osaan ratsastaa yllättävän rennosti, mikä heijastuu hevoseenkin hyvällä tavalla. Paven kanssa oli tosi kiva treenata tänään. Tällaista fiilistä haluan sen kanssa jatkossakin.

Suomenhevosella itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tiistaina oli päästävä itsenäiselle tunnille suomenhevosella. Hilima oli onnekseni vapaana, joten nappasin sen. Pohdiskelin treeniaiheen juuri ennen satulaan nousemista ja päädyin perusratsastukseen ja siirtymisiin.

Tein ensin pysähdyksiä käynnistä. Hilima seisahtui ihan asiallisesti ja odotti pääosin hyvin pyyntöäni lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja se ehdotteli itse siirtymistä takaisin käyntiin, mutta uskoi helposti pyyntöni odottaa minun merkkiäni.

Ravi-käynti-ravisiirtymiset tein kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohtiin. Hilima ravasi mukavan tasaisesti ja maltillisesti, jolloin siirtymiset alaspäin sujuivat kohtuullisesti. Olisin halunnut niihin kuitenkin vähän enemmän pehmeyttä, sillä paikoin siirtymä oli hieman töksähtävä. Muutamia kertoja sain oman istuntani kuntoon, jolloin Hilima laskeutui ravista käyntiin sujuvan pehmeästi. Siirtymisen jälkeen Hilima jatkoi käyntiä kiirehtimättä turhia, jolloin raviin oli helppo palata rennosti.

Laukassa en tehnyt kummempia, vaan menin sitä muutamia kierroksia molempiin suuntiin keskiympyrällä. Hilima tarjosi tuttuun tapaan reipasta menoa, mutta ei mitenkään häseltäen tai kipittäen. Puolierotkaan eivät olleet kovin suuret. Vasemmassa kierroksessa asetus meni ehkä hieman puolittaisesti läpi, mutta mitään punkemista ei ollut kummassakaan suunnassa. Hain lopuksi vielä vähän rauhallisempaa laukkaa reippaan menon jälkeen. Hilima tajusi pointin ja väläytti muutamat kivan tasaiset laukkapätkät. Hiliman laukkaan on tullut paljon enemmän säädeltävyyttä siitä, mihin se alkuaikoinaan pystyi. 

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin hyvin. Minun tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sitä, jos Hilima meinasi lähteä vähän tikkaamaan. Hiliman mentaliteetti lienee se, että kaikki tai ei mitään, joten joskus tammalle saa kertoa, ettei aina tarvitse mennä täysillä. Hilima kuitenkin malttaa hienosti ainakin näin itsenäisesti tyhjässä maneesissa ratsastettuna. Olen taas viime aikoina tajunnut, kuinka kiva se onkaan. Onneksi tajusin toivoa juuri sitä tämän päivän ratsukseni.

maanantai 5. joulukuuta 2016

Siirtymisiä kaikissa askellajeissa

Maanantain koulutunnille sain Masan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan siirtymisiä. Teimme ensin muutamat pysähdykset käynnistä. Sitä varten käynti piti hakea hyväksi, jotta pysähtyminen tuli ilman valumista. En saanut Masaa kovin hereille, joten pysähtymiset venyivät hieman. Pyrin olemaan riittävän napakka, mutta välttämään varmistelua. En kuitenkaan saanut Masan käyntiin riittävää energiaa, jotta pysähdykset olisivat sujuneet paremmin.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Niissä vaivasi sama pulma kuin aiemmissa pysähdyksissä: en saanut aktivoitua Masaa liikkumaan tarmokkaasti, vaan annoin sen jolkotella paino etuosalla. Niinpä siirtymiset käyntiin olivat vähän hitaita ja venyviä. Siirtymiset raviin tapahtuivat myös pienellä viiveellä, vaikka Masa lähtikin toteuttamaan pyyntöäni kummempia pohtimatta. Tarmokkuutta olisi saanut olla menossa paljon enemmän.

Jalostimme aiempaa kuviota ja aloimme nostaa ravista pitkän sivun keskelle tehdyn käyntisiirtymisen jälkeen laukan. Laukkasimme toisen pitkän sivun keskelle, jossa taas siirryimme raviin. Masa alkoi hieman ennakoida laukannostoja, jolloin siirtymiset ravista käyntiin venyivät taas vähän. Laukannostot Masa teki käynnistä mukavan täsmällisesti. Yritin usuttaa Masaa laukassa pontevammaksi, mutta tuloksena sain vain yhden singahduksen. Irtosipahan ruunasta lopulta jokin reaktio, kun vähän patistin raipalla napsauttelemalla. Tämä singahdus tosin jäi ainoaksi virtapiikiksi tällä kertaa. Ei sillä, en mitään sinkoiluja kaivannutkaan, mutta energiaa ja pontevuutta sitäkin enemmän. Koska laukka ei pyörinyt, ei siirtyminen siitä raviinkaan ollut kovin mairitteleva. Enemmänkin venyvä ja hidas.

Lopuksi teimme vielä siirtymisiä käynnin ja laukan välillä. Jarrutuksen apuna teimme siirtymiset kulmiin. Aluksi teimme siirtymiset ihan pysähdyksiin asti, jotta hevoset osaisivat alkaa odottaa selvää siirtymistä kulmissa. Masa nosti laukat käynnistä aika mukavasti. Masassa kivaa onkin sen kohtuullisen täsmällinen suorittaminen. Siirtymiset laukasta käyntiin noudattelivat ymmärrettävästi tunnin aikaisempien siirtymisten kaavaa. Koska laukka ei rullannut rehellisesti eikä Masan takaosa ollut oikeasti töissä, saattoi kunnon siirtymisistä suoraan laukasta käyntiin vain haaveilla. Parhaimmat hetket sijoittuivat lyhyen sivun ensimmäisestä kulmasta nostettuun laukkaan ja lyhyen sivun toiseen kulmaan tehtyyn jarrutukseen. Siinä seinä tuli niin selvästi vastaan eikä laukka päässyt venymään lyhyen matkan takia. Niissä kohdissa Masa tuli kohtuullisen nopeasti parin raviaskeleen kautta laukasta käyntiin. Olisin itse saanut istua erityisesti siirtymisissä alaspäin paljon jämerämmin. Nyt tuppasin aina vähän menemään etukenoon tai ainakin jarrutuksessa pusertamaan itseni hieman irti satulasta.

Loppuravissa Masalla viimein oli vähän energiaa omasta takaa. Ravi rullasikin aika kivasti, ja Masa hieman ryhdistäytyi. Olipa kiva nähdä tällainen pieni energiapilkahdus, kun muutoin ruuna oli tunnin aikana tuntunut aika ponnettomalta. Ei se mikään liitokavio taidakaan olla, mutta jotenkin toivoisin, että siitä löytyisi hyvällä tavalla vähän enemmän paukkuja. Muutoin Masa on mukavan tasainen kaveri, jonka kanssa voisi pienellä energiatäydennyksellä vääntää koulua ihan hyvillä mielin.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Maastossa köpöttelemässä

Sunnuntaina oli maastolenkin vuoro. Lyöttäydyimme Paven kanssa kolmen ratsukon seuraksi käyntimaastoon. Kävimme köpöttelemässä Kotakankaan lenkin metsäosuuden umpikujareitillä höystettynä. Reissu meni mukavasti talvisia reittejä ihastellessa. Jospa sitä hiljalleen pääsisi ottamaan maastoreissuilla taas kaikki askellajit käyttöön.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Erimielisyyksiä suunnista

Lauantaina lyöttäydyin Paven kanssa estetunnille kolmen muun ratsukon joukkoon. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Vasemmassa kierroksessa laukatessa saimme tulla yksittäistä kavalettia mahdollisimman hyvillä lähestymisillä. Pave liikkui kohtuullisesti, jolloin pääsimme kavaletille pääosin asiallisesti. Pari kertaa tuli vähän vähemmän hyvä ponnistuspaikka, mutta näin nekin ja sain vähän vaikutettua niihin. Oikeassa kierroksessa laukkasimme sileällä ja tulimme kavaletin vain kerran.

Sitten siirryimmekin keskihalkaisijalle rakennetulle jumppasarjalle, jossa oli ponnistuspuomi, ristikko, kaksi puomia, ristikko, kaksi puomia ja pysty, joka muuttui lopussa okseriksi. Esteiden välit olivat kahden askeleen mittaiset. Tehtävän viimeisen hypyn jälkeen seinä tuli nopeasti vastaan. Hevoset piti saada ratsastettua kuitenkin lähelle sitä siten, että uusi suunta oli ajoissa molemmille selvä. Ideana oli jatkaa aina aloitukseen nähden vastakkaiseen suuntaan.

Pääsimme Paven kanssa tehtävälle kohtuullisesti, ja samoin hypyt sujuivat ihan hyvin. Opettaja muistutti antamaan Pavelle ohjalla tilaa ja antamaan sen huolehtia hyppäämisestä. Pave tekikin osuutensa hyvin, ja välit olivat sille sopivat, jolloin esteille pääsi sujuvasti. Suurin ongelmamme olikin tehtävän jättäminen. Emme oikein olleet samaa mieltä kertaakaan suunnasta, vaan Pave oli valtaosan kerroista menossa oikealle. Yritin vinkata sille suunnasta, vaan se ei tällä kertaa ymmärtänyt. Niinpä meillä oli useita hetkiä, kun keikuin satulassa Paven pyrkiessä oikealle ja minun halutessa vasemmalle. Ehdin jo maalailla piruja seinille siitä, kuinka sellaisesta tilanteesta olisi liian helppo pudota. Otin avuksi pysähdykset lyhyttä sivua päin, mutta sen verran myöhässä, ettei Pave enää yhdistänyt niitä tehtävään ja alkanut viimeisen hypyn jälkeen odottaa minun kertovan suunnan. Vaikka tasapaino pettikin pari kertaa, sain kuitenkin pysyttyä satulassa. Suunnista emme kuitenkaan tehtävällä pääseet yhteisymmärrykseen. Jumppasarjan viimeinen este muuttui lopussa pystystä okseriksi, joka hilattiin meille 90 senttiin. Kehtasipa se näyttää isolta. Pave hoiti kuitenkin hommansa ja hyppäsi sen mukisematta, vaikka minä istuin selässä puolittain jäätyneenä. Hoh.

Lopuksi tulimme vielä kavaleteilla laukanvaihtoja. Kavaletit oli aseteltu alleviivaamaan vaihtoja, jotta ne onnistuisivat. En tiedä, mitä tapahtui, mutta yhteistyö Paven kanssa loppui kuin seinään. Se mennä viiletti heti ensimmäisellä kierroksella molemmista kavaleteista ohi. Oikeassa laukassa tullessa tajusin Paven jäävän kenottamaan vasemmalle, jolloin sen oli helppo hurahtaa vasemmalta ohi. Etenkin kun yritin korjata tilannetta vain roikkumalla oikeassa ohjassa. Ohimenoa vasemmassa laukassa en ymmärtänyt. Kaipa Pavelle jäi vain pujottelufiilis päälle. Menimmekin tehtävällä kolme neljä kertaa kavaleteista ohi ennen kuin sain hommasta mitään otetta. Lopulta saimme pari kertaa vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan eivät onnistuneet. Pave taisi jäädä siinä vielä sen verran mutkalle, ettei vaihto voinut onnistuakaan. Suoruus- ja vaihtotreeniä siis rutkasti lisää.

Siinäpä olivatkin tunnin tehtävät. Hyppääminen kehtasi taas jännittää, vaikka Pave hoiti jumppasarjalla osuutensa hyvin. Taisin jännittää enemmän sitä, kääntyisimmekö molemmat yhdessä samaan suuntaan vai jatkaisimmeko omille teillemme. Olisi pitänyt tajuta ottaa pysähdykset heti tehtävään mukaan, jolloin Pave olisi oppinut ja alkanut odottaa minun kertovan uuden suunnan. Ensi kerralla pitää muistaa tämä. Vaihtotehtävän ongelmat jäivät myös kaivelemaan. Menin siinä jotenkin niin passiiviseksi, että Pave nappasi saman fiiliksen itselleenkin. Ei siis mikään kamalan hehkeä estetunti, mutta kantapään kautta opettavainen.