sunnuntai 2. elokuuta 2015

Aikaratsastusta 90 sentin luokassa

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina, kun vuorossa oli LidRidin 2-tason estekisat. Niihin olin ilmoittautunut Jetillä 90 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1.

Taluttelin Jettiä hyvän tovin maasta käsin, kunnes lopulta kipusin sen selkään. Sen jälkeen odottelimme vielä hetken, kunnes pääsimme maneesiin verryttelemään. Lähdin heti ravailemaan ja herättelemään Jettiä. Se oli kohtuullisesti hereillä, joten pääsin siirtymään laukkaan. Siinä virittelin Jettiä ratsastamalla vähän reippaampaa laukkaa. Jetti reagoi ihan hyvin, joten pääsin ottamaan hypyt. Kaikkinensa otin kuusi hyppyä. Kaksi ensimmäistä oli ristikollle. Ensimmäinen oli unelias, mutta toinen ihan ok. Pystyn hyppäsin kerran yksistään, toisen kerran siitä okserille jatkaen. Meno hyytyi aina hieman esteelle, mutta odotin pohkeet kiinni, jolloin Jetti hyppäsi kiltisti. Kävelin tovin, kunnes otin vielä herätyshypyn pystylle ja siirryin ulos odottamaan vuoroani. Sitten selvisikin, että jälki-ilmoittautumisen myötä vuoroni oli siirtynyt kahden ratsukon verran eteenpäin. Odotin hetken ulkona, kunnes kävin vielä hurauttamassa maneesissa reippaan kierroksen ravia herättääkseni Jetin. Sen jälkeen odotin portilla, kunnes pääsin radalle vuorossa olevan ratsukon ajaksi. Radalta näytin Jetille punavalkoisen portin sekä sadepukuisen liputtajan. Sen jälkeen olin valmis ja tervehdin tuomaria. Pyöräytin myös yhden ympyrän, kun Jetti kehtasi vähän tuijottaa mainoslakanoita.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti tuntui liikkuvan ihan hyvin, joten yritin pitää sen yllä. Ykkösokseri ylittyi ihan ok, samoin toisena ollut pysty. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta hoksin ratsastaa sen jälkeen eteen. En kuitenkaan tajunnut pitää Jettiä lyhyenä, jolloin suora linja neloselle meni ahtaasti kuudella askeleella. Nelosen jälkeen Jetti oli vasemmassa laukassa, josta se vaihtoi lopulta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Viitosena edessä oli askeleen sarja. Se meni yllätyksekseni sangen helposti, vaikka siinä olikin ensin pysty ja sitten vasta okseri. Sarjan jälkeen oli pitkä matka kuutoselle, jonka aikana laukka kuitenkin säilyi. Jetti tosin pääsi taas vähän venymään, kun en tajunnut kerätä sitä kasaan. Kuutonen ylittyi kuitenkin ihan ok, ja Jetti korjasi itsensä sen jälkeen oikeaan laukkaan. Seiskalle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta selvisimme perusvaiheen viimeiselle eli kahdeksannelle esteelle asiallisesti kuudella askeleella. Kasi ylittyi myös puhtaasti, ja niin pääsimme uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este. Köh, kuskilla
vielä hiottavaa tuon istunnan kanssa. © Eeva
Alun perin minun ei pitänyt ratsastaa uusinnassa aikaa, mutta olin kävellyt muun seurueen mukana uusintatiet isojen teiden sijasta. Jetti myös tuntui siltä, että saatoin yrittää ratsastaa vähän lyhyemmin. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli numerolle yhdeksän kursin hieman tietä pienemmäksi, mutta en mitenkään mahdottomasti. Laukka kuitenkin sammui sen verran, että Jetti ylitti esteen töksähtävästi. Sama meno jatkui kaarevan tien päässä olleella kympillä, vaan yli mentiin siitäkin. Sen jälkeen käänsin tiukemman tien yhdelletoista, jolle tulimme aika vinosti. Ehdin jo huolestua, ettei Jetti hyppää pystyä, mutta selvän jarrutuksen jälkeen kiltti Jetti hyppäsi senkin. Sen jälkeen päätin vielä kurvata uusinnan viimeiselle eli esteelle kaksitoista tiukemmin. Mitä sitä enää tässä vaiheessa himmailemaan. Kannustin Jettiä äänellä, ja niin se hienosti ponnisti viimeisenkin esteen yli puhtaasti. Jes!



Onnellinen heppatyttö. © Kaisa
Radan jälkeen oli älyttömän hyvä fiilis. Uskalsin ensimmäistä kertaa 90 sentin luokassa vähän ratsastaa aikaa! Vaikka emme menneet kovin lujaa ja liidellen, tuntui Jetti sen verran hyvältä ja varmalta, että uskalsin tämän ratkaisun tehdä. Toki kolauttelimme puomeja jonkin verran, mutta onneksi ne pysyivät paikoillaan. Suorituksemme jälkeen selvisi, että olimme sijoituksessa kiinni. 42 ratsukon luokassa kun peräti 11 palkittiin. Loppujen lopuksi nappasin Jetin kanssa ensimmäisen vihreän ruusukkeen, sillä olimme sijalla 9. Hienosti! Ei varmasti ole vaikea arvata, kuinka hyväksi taputtelin Jetin samalla leveästi hymyillen. Mikä mainio hevonen! On yksinkertaisesti palkitsevaa saada ratsastettua Jettiä niin, että voimme kokeilla yhteistyötämme myös tämän tason radalla. Tästä on todellakin hyvä jatkaa treenejä ja petrata omassa ratsastuksessani niin, että Jetin ei tarvitsisi paikkailla kuskin hutilointeja ihan jokaisella esteellä.

Behind the scenes sekä vaihtoehtoilme, kun kuvaaja tahtoi
muuta kuin pientä, sievää hymyä. © Nora
Videosta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Kaisalle, Noralle ja Eevalle!

lauantai 1. elokuuta 2015

Kiva kisarata

Lauantain hevostelut jatkuivat LidRidin 1-tason estekisoilla Hiliman kanssa. Menimme vain yhden luokan, joka oli 70 senttiä arvostelulla A.1.0. Ideana oli saada hyvä kokemus eikä väsyttää Hilimaa turhaan kahdella radalla.

Maneesissa tehdyssä verryttelyssä Hilima kipitti ja keskittyi huonosti. Osasin odottaa tätä, joten en alkanut panikoida. Toppuuttelin ja rauhoittelin Hilimaa ja kiittelin sitä aina, kun se vähänkin kuunteli. Pyöräyttelin ravissa ja laukassa muutamia ympyröitä ennen kuin otin hyppyjä. Hilima oli hieman jännittynyt, mutta kun pysyin itse rauhallisena ja tuin sitä riittävästi, löytyi siitä vähän rennompaakin menoa. Hyppyjä otin kolme: ristikon, pystyn ja okserin. Kaikissa hypyissä maltoin odottaa ja pitää pohkeet tuntumalla, jolloin Hilima hyppäsi jokaisen varmasti ja suurempia hätäilemättä. Nämä hypyt saivat riittää, sillä ne sujuivat hyvin enkä halunnut jäädä turhaan verryttelyyn pyörimään ja saamaan Hilimaa entistä kipittävämmäksi. Siirryimme maneesin ulkopuolelle pieneksi toviksi ennen kuin pääsimme vuorossa olevan ratsukon ajaksi kentälle odottamaan. Odotteluajan hyödynsin käymällä näyttämässä Hilimalle kolmosesteen värikkään portin, joka ei luonnollisesti sitä juuri kiinnostanut. Hyvä niin. Muutenkin Hilima rauhoittui radalla, kun ympärillä ei pörrännyt useaa vierasta hevosta. Tätäkin olin osannut odottaa, mutta huokaisin hieman helpotuksesta, sillä olin kehdannut itse vähän jännittää. Sitten tulikin jo aika tervehtiä tuomaria ja lähteä radalle.

Tästä kiitos Kaisalle!
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Hilima eteni ihan mukavasti eikä punkenut oikealle niin pahasti kuin olisi voinut. Välttelin hieman radan reunoja, jotka olivat sateen pehmentämät. Tulimme ykköselle hitusen kaarevalla tiellä. Se ylittyi ihan hyvin. Kakkoseste oli suoran linjan päässä, ja pistimme väliin seitsemän askelta. Niistä viimeinen oli jarruttava, mutta näin tämän ja odotin hyppyä rauhassa. Niinpä Hilima selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle lähestymisessä käytin kaiken tilan hyödyksi, ja sille tulikin sujuva hyppy. Hilima tuntui olevan ristilaukassa, joten korjasin sen ravin kautta vasempaan laukkaan. Vaikka yritin tehdä korjauksen ajoissa, ei uusi laukka päässyt ihan kunnolla pyörimään. Niinpä neloselle tuli hitusen jarruttava askel ennen hyppyä, vaan puhtaasti senkin yli päästiin. Viitoselle pääsimme mukavasti ja sujuvasti yli. Sen jälkeen tosin olimme taas ristilaukassa, mutta tajusin korjata senkin ravin kautta pois. Tie kuutoselle oli hyvä, jolloin pääsimme sille näppärästi. Suoran linjan päässä oli vielä viimeinen este eli numero seiska. Sille pääsimme kuudella asiallisella askeleella, joten radan viimeinenkin este ylittyi puhtaasti. Pääsin kiittelemään ja kehumaan hienoa Hilimaa sekä hymyilemään leveästi.



Olipa kiva kisarata! Toki mukaan mahtui pari hassumpaa hyppyä, mutta niistä huolimatta Hilima tuntui taas omalta itseltään. Se ei kipittänyt turhia, vaan eteni sujuvasti ja pysyi kuulolla. Minä puolestaan näin ponnistuspaikat ja maltoin odottaa hypyt, jolloin en lähtenyt sukeltelemaan. Olipa kivaa hypätä pitkästä aikaa näin Hiliman kanssa yhdessä. Rata meni sujuvasti ja helposti, ja siitä jäikin todella hyvä mieli. Radalta poistuessamme saimme punavalkoisen ruusukkeen sekä minä mehua ja Hilima sokeripalan. Molemmilla jäi siis käytännössäkin hyvä maku suuhun tästä päivästä. Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä ja miettiä kisoja, niin kotona kuin toivottavasti muuallakin.

Videosta kiitos Alekseille!

Pikainen treeni

Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin ennen lähtöä LidRidin 1-tason estekisoihin Hilimalla. Päätin ottaa hieman lyhyemmän treenin, jossa tsekkaisin perusasiat ja ottaisin vielä pari hyppyä pienelle pystylle ajatuksena säilyttää laukka kaarteissa ja lähestymisissä.

Alkuverryttelyssä en tehnyt kummempaa, vaan hain Jettiä vain liikkeelle. Olimme molemmat vähän unessa, mutta hiljalleen aloimme heräillä. Hurauttelin muutaman kerran kolmikaarista kiemurauraa ravissa, jossa hain asetuksia ja tahdin säilymistä. Jetti liikkui ihan asiallisesti, ja myös asetukset vasemmallekin löytyivät kohtuullisesti. En alkanut prässätä enempiä, kunhan vain tsekkasin homman sujuvan riittävän hyvin.

Laukassa hurauttelin koko kentän kokoisella kahdeksikolla vaihtoja. Alussa vaihdot olivat hitaita ja kömpelöitä, mutta maltoin silti istua rauhassa enkä hötkyillyt itse. Pienillä raippamerkeillä sain Jetin lopulta aina vaihtamaan. Oma rauhallisuuteni palkitsi, sillä alun jälkeen aloimme saada asiallisia vaihtoja. Valmistelin ne kerrankin ajatuksen kanssa enkä kiirehtinyt ollenkaan. Niinpä maltoin istua satulassa, jolloin Jetti pääsi tekemään vaihdot aika kivasti. Parasta oli se, että vaihdot molempiin suuntiin tuntuivat yhtä tasaisilta. Tästä on hyvä jatkaa viilausta. Seuraavaksi alamme treenata tämän lisäksi sitä, ettei Jetti ihan niin hidasta vaihdossa, vaan ajattelee senkin aikana enemmän eteen.

Tämän jälkeen otin muutamat hypyt noin 50-senttiselle pystylle, joka oli sopivassa kohdassa kaarevia lähestymisiä ajatellen. Vasemmassa kierroksessa lähestyminen oli loivempi, oikeassa taasen vähän tiukempi. Alun hypyt olivat uneliaita, mutta sain silti odotettua ne enkä sukellellut. Nohittelin vähän Jettiä, jolloin hypyt paranivat. Kaarteissa yritin muistaa pitää pohkeet kiinni ja istua hiljaa, sillä se tuntui tietysti toimivan parhaiten. Välillä kuitenkin unohdin ratsastaa laukan ajoissa kuntoon, jolloin jouduin nohittelemaan juuri kaarteessa. Se tarkoitti valitettavasti epävakaata istuntaa, mikä taas hidasti Jettiä. Muutaman kerran sain kuitenkin paremmin oltua rauhassa, mikä auttoi pitämään Jetin liikkeessä kaarteenkin läpi. Jokainen hyppy oli kuitenkin varma, mikä oli tietysti hyvä juttu.

Lopussa en enää tehnyt kummempaa, kunhan vähän ravailin ja annoin Jetin venyttää ohjan perässä. Treeniin meni reilu puolisen tuntia, mikä oli ihan riittävä aika tälle kertaa. Huomenna onkin sitten Jetin kanssa luvassa toinen yhteinen 2-tason luokka. Hui ja jee, taas kerran.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ajatusta hyvästä menosta

Perjantain toinen estetunti meni Hiliman kyydissä. Tälläkin tunnilla ratsukoita oli neljä. Hilima ei ollut mennyt muita tunteja edellispäivän jälkeen, jolloin olin ratsastanut sillä koulua. Jollain tavalla meillä olikin säädöt nopeammin kohdillaan eikä kaikkea tarttenut aloittaa aivan alusta. Töitä toki sai tehdä eikä Hilima esimerkiksi aivan suoraan mennyt oikeassa laukassa, vaan onneksi korjaaminen oli rutkasti viime kertaa helpompaa.

Alkuverkan sileässä työskentelyssä Hilima malttoi hienosti. Se tarjosi myös rauhallista laukkaa molempiin suuntiin, mikä oli tietysti kiva juttu. Puomi- ja kavalettitehtävillä saimme vaihdettua toivotusti laukkoja, mutta meno oli hieman kipityksen puolelle sortuvaa. Estetehtävillä minua vaivasi alussa paha tarve sukellella. En tajua, miten katsoin ponnistuspaikat niin väärin, että olin turhan monta kertaa lähdössä hyppyyn askelta ennen Hilimaa. Hoh! Onneksi Hilima oli kiltti ja hyppäsi esteet, vaikka kuski makoilikin jo kaulalla vaikeuttamassa hommaa. Sain kuitenkin ryhdistäydyttyä ja odotettua hyppyjä paremmin, jolloin sukeltelukin jäi pääosin pois.

Tulimme radan noin 60-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima laukkasi aika maltillisesti, ja sain itse oltua rennompi. Ykköselle tuli ihan ok hyppy, ja laukka säilyi vasempana. Kakkoselle näytti olevan mahdollisuus tulla miniaskel, joten rohkaisin Hilimaa lähtemään hyppyyn hitusen kauempaa. Se totteli kiltisti, mutta laukkaa emme saaneet vaihdettua esteellä oikeaksi. Korjasin sen sitten ravin kautta. Kolmoselle lähestymisessä Hilima pääsi puskemaan oikealle, mutta sain sen suunnilleen pysymään linjalla. Hyppyyn Hilima lähti positiivisen askeleen kautta ja selvitti linjan neloselle näppärästi viidellä askeleella. Nelonenkin meni sujuvasti, vaikka sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta vasemmaksi. Viitoselle laukka pääsi venymään, jolloin ajauduimme lähelle estettä. Hilima selvitti viitosokserin kuitenkin, mutta rytmi katosi. Kaareva linja kuutoselle meni vähän mökeltäen ja parin raviaskeleen siivittämänä, mutta Hilima hyppäsi vielä radan viimeisen esteen rohkeasti, joskin vähän huonosta paikasta, kun ehtinyt tukea sitä paremmin.



Valtaosa radasta oli kuitenkin aika asiallista ja ennen kaikkea saimme kiinni hyvän menon ajatuksesta. Mukaan mahtui rennompaa ja huolettomampaa etenemistä, mikä on vähän meillä ollut hukassa. Mukavaa, että se kuitenkin löytyi näin kisoja edeltävänä päivänä. Kunhan olen itse rento ja rauhallinen, on Hilimankin helpompi olla huoleton. Tuo asia on hyvä muistaa, niin jospa 70 sentin kisaratamme menisi mukavasti.

Videoista kiitos Kaisalle!

Hyppyjä hittijalustimien kanssa

Perjantaina oli taas tuplatuntipäivä esteiden parissa. Ensimmäisen tunnin menin Jetillä kolmen muun ratsukon kanssa. Kinusin tunnin ajaksi lainaan kaikkialla kehuja keränneet ja uudeksi ratsastusvälinehitiksi nousseet Freejumpin jalustimet.

Alkuverryttelyssä menimme käynnin ja ravin itsenäisesti. Laukassa tulimme pääty-ympyröillä kavaletit ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä, joilla toisella oli puomeja ja kavaletti innariväleillä ja toisella puolestaan kahden puomin suora linja. Näillä tehtävillä tuli saada laukka vaihdettua. Jetti oli alussa hieman tahmeana, mutta yritin ratsastaa aina avun kerrallaan enkä jumittaa sitä vielä enemmän päällekkäisillä avuilla. Vaihdot alkoivat onnistua tehtävillä ihan kohtuullisesti, ja laukka myös hieman parantui niiden myötä.

Ennen rataa hypätyt tehtävät menivät ihan ok. Laukka rullasi ihan hyvin aina ennen estelinjaa, mutta viimeisissä askelissa ennen hyppyä hyydyimme. Mitä ihmettä alan säätää siinä kohdassa? Jotain tapahtuu, kun Jetti pääsee hidastamaan. Joko lakkaan ratsastamasta tai sitten alan tuupata. Vielä pitäisi keksiä, kumpi on oikea syy ja lakata tekemästä sitä. Kaikista esteistä kuitenkin pääsimme yli enkä liikoja panikoinut, vaikka laukka hieman sammui estettä kohti. Vihdoin ja viimein uskon siihen, etteivät alle metrin esteet ole Jetille vielä oikeasti juttu eikä mikään, jolloin minun ei tarvitse lietsoa sitä hätäiseksi.

Radan hyppäsimme noin 80–90 sentin tasolla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ykköselle, joka oli muuri. Laukka rullasi ihan hyvin, ja hyppykin oli asiallinen. Matka jatkui siitä kakkoselle, jolle tuli hieman jarruttava hyppy. Ratsastin sen jälkeen hieman eteen, jotta pystyn ja okserin askeleen sarja ei aiheuttaisi pulmia. Jetti vähän pääsi estelinjalta sivuun, mutta sain korjattua sitä ja tuotua sen sarjan a-osalle kohtalaisesti. Sain kuitenkin välissä käyttää ääntä apuna, jotta Jetti lähti venyttämään b-osalle askeleella eikä alkanut harkita lisäaskelta. Taisimme jopa olla b-osan jälkeen toivotusti oikeassa laukassa. Neloselle sitten vähän hutiloin, jolloin linja meni muistaakseni viidellä askeleella, joista viimeinen oli mini. Viitonen kuitenkin ylittyi sen kummempia murehtimatta, ja matka jatkui. Sain kasattua pakkaa ennen kuutosta, jolloin se ja kaarevan linjan päässä ollut seiska menivät ihan ok. Toki sujuvuutta olisi voinut olla, mutta menimme niistäkin varmasti yli.

Sitten hyppäsimme vielä uusintaradan pätkän esteillä 2, 1, 6 ja 2. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jetti liikkui hyvin, mutta taisi olla odottelun jälkeen vähän unessa. Ykköseltä otimmekin puomin alas. Sain kuitenkin kaarrettua kakkosesteelle hieman tiukemmin, ja siitä selvisimme hyvin. Kolmosellekin tohdin kääntää hieman tiukemmin, vaikka se olikin okseri. Jetti selvitti esteen hyvin, ja matka jatkui taas vähän tietä lyhentäen vielä neloselle eli ensimmäisenä hypätylle esteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja näin olimme kurvailleet lyhyen uusinnan. Tohdin ratsastaa teitä kerrankin vähän tiukemmin, vaikka pari estettä olikin 85 tai 90 sentin tuntumassa.

Tunti meni ihan mukavasti loppujen lopuksi, vaikka pientä hyytymistä ja tahdin katoamista oli matkassa. Mitä tulee Freejumpin jalustimiin, tarjosivat ne vähän tukevamman jalansijan sekä ehkä aavistuksen auttoivat pitämään pohkeet hypyissäkin tuntumalla. Enemmän ne kuitenkin vakauttivat jalkaa sen takia, kun jalustin ei päässyt valumaan jalassa edestakaisin. Asiallisilta vempeleiltä ne vaikuttivat, mutta toinen tunti tavallisten jalustimien kanssa meni kepoisasti enkä huomannut erityisemmin kaipaavani aiempien jalustimien pariin. Mutta kiva niitä oli testata. Muutoin hyppytunnista jäi mukavan varma olo. Kyllä se Jetti hyppää, kun en puske ja puserra kuin viimeistä päivää. Rentous ja rauha. Ihan kuin olisin joskus aiemminkin tämän huomannut, vaan onneksi aina välillä saan toteutettua noita vielä siellä satulassa ollen. Siitä on hyvä jatkaa.