lauantai 27. syyskuuta 2014

Tasapainoton ilman satulaa

Lauantaina kävin ratsastamassa Jetin leppoisasti, jotta ratsu olisi liikutettu myös kisaa edeltävänä päivänä. Opettaja oli ehdottanut ilman satulaa menemistä, ja tartuin ideaan muitta mutkitta. Ilman satulaa meneminen on minulle yleensä rentoilua, vaikka helppoa se ei ole. Siksipä oli aika taas testata, miten istunta pitäisi ilman pelastusrengasta eli satulaa.

Ratsastin noin puoli tuntia, jonka aikana en tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin vain askellajit läpi ja yritin pysyä kyydissä. Jetti oli taas sitä mieltä, että toinen pääty oli iso hui, joten jäin suosiolla pyörimään siitä kauemmas. Pyörittelin ympyröitä ja haeskelin Jettiä liikkumaan samalla, kun yritin keksiä tavan saada itseni istumaan rennosti ja tasapainossa. Ilman satulaa huomasin helposti, kuinka jalkani kipristyivät eteen ja ylös, ja polveni yrittivät puristua Jettiin kiinni. Näiden lisäksi vasen kylkeni painui ruttuun vieden minut kenottamaan vasemmalle, kun taas ylävartalollani kippasin taaksepäin. Huh, mikä vikalista! Vaadipa siinä sitten hevosta liikkumaan oikein, kun itse on kunnon ongelmakimppu selässä.

Vaikka mieleni teki nynnyillä, otin ympyrällä lyhyet pätkät laukkaa. Istunnan ongelmat näkyivät siinä pahiten, ja Jetti suostui laukkaamaan vain mummovauhdilla. Varmaan ihan hyvä, muuten olisin keikauttanut itseni aika todennäköisesti kyydistä. Ravissa sain vähän kiinni paremmasta istunnasta, mutta aika ajoin pakka levisi tehden minusta perunasäkin. Jetti otti ilon irti epätasapainoisesta ratsastajastaan ja hiippaili hyvin taloudellista mateluravia. Loppuratsastuksen aikana sain pysyttyä paikoin sen verran vakaana, että sain Jetin vähän parempaan raviin. Aika paljon korjaamista olisi silti ollut etenkin omassa rentoudessa. 

Puoli tuntia hurahti nopeasti. Onhan se opettavaista, vaikkakin hieman ikävää huomata, kuinka paljon sillä satulalla paikkaa perusvirheitä. Saisin sisällyttää ratsastuksiini säännöllisemmin joko ilman satulaa tai ainakin ilman jalustimia menemistä. Veikkaan, että satulassa istuminen helpottuisi kummasti, kun oppisin hallitsemaan kroppaani edes vähän ilman sen antamaa tukea.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Kerrassaan kivaa

Perjantaina suuntasin Jetin ja viiden muun ratsukon kanssa Tallinmäen maastoon. Kelinä oli tuulinen ja pilvinen +10 astetta, mutta onneksi metsäpoluilla oli tyynempää. Käppäilimme ja ravailimme alkumatkan, kunnes pääsimme kankaille. Siellä jakauduimme kahdeksi porukaksi: lyhyemmän ja pidemmän matkan laukkaajiin. Me Jetin kanssa olimme pidemmän matkan porukassa. Otimmekin kaksi rauhallista, mutta pitkää laukkapätkää kankaita myöten. Jetti käyttäytyi niin asiallisesti, että olin ihan mielissäni. Ei tietoakaan kyttäilystä, kiihdyttelystä tai muustakaan ylimääräisestä pömelöinnistä. Kerrassaan ja yksinkertaisesti vain kivaa ja rentoa. Jes! Loppumatkasta ravasimme tovin, kunnes siirryimme käppäilemään tallin pihalle saakka.

Maastolenkin jälkeen kävin vielä Jetin kanssa kentällä opettajan ohjauksessa ottamassa muutamat hypyt sunnuntain Haapaveden estekisoja ajatellen. Ensin tulimme vasemmassa laukassa pystyn, vaihdoimme siinä laukan oikeaksi, jatkoimme siitä toisen pystyn yli jälleen laukanvaihdon tällä kertaa vasempaan tehden ja hurautimme vielä lävistäjällä olleen okserin yli. Esteet olivat noin 60-senttisiä. Pikkurata sujui muuten hyvin, mutta Jetti oli vähän hitaana. Seuraavaksi samat esteet tultiin vielä uudelleen sekä lisättiin mukaan askeleen sarja. Nyt esteet olivat noin 80-senttisiä. Tälle miniradalle sain viriteltyä Jetin etenemään hieman paremmin, jolloin hypyt olivat ihan ok. Tämä riittikin meille, ja sain taputella Jetin hyväksi.



Tällainen kerta tuli kyllä niin tarpeeseen, etten osaa edes sanoa. On se vain mukavaa, kun ei tarvitse jännittää, vaan saa ottaa rennosti, ja asiat sujuvat helposti. Tällaista se ratsastaminen tosissaan parhaillaan on. Lisää siis tällaista, kiitos!

Videoista kiitos Kaisalle!

torstai 25. syyskuuta 2014

Vauhtia ja kurvailua

Torstain Tallinmäen estetunnille olin toivonut etukäteen Hilimaa, sillä suunnittelen meneväni myös sillä Jetin lisäksi Tallinmäen tulevissa harjoitusestekisoissa. Jetti sai näin minusta vapaan torstain, ja minä puolestaan pääsin taas vähän treenaamaan Hilimalla. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Alkuverryttelyssä halusin keskittyä siihen, ettei Hilima kipittäisi, vaan kuuntelisi myös pidätteet ja etenisi riittävän tasaisesti. Lyhyet sivut sujuivatkin ravissa mukavasti, mutta pitkien sivujen alussa tamma pyrki vähän kiihdyttämään. Yritin pitää istunnan jämäkkänä ja tehdä pidätteet ilman vetokisaan päätymistä. Toistuvat puolipidätteet niitä seuranneiden hellittämisten kanssa auttoivat kummasti. Hilima tasoittui kohtuullisen nopeasti myös niinä hetkinä, kun se oli yrittänyt lähteä kipittämään. Teimme ravissa myös pohkeenväistöjä keskemmältä takaisin uralle. Hilima tahtoi kiristää tahtia niiden aikana, joten olisin saanut rauhoitella sitä enemmän. Väistöaskeleitakin mahtui mukaan, mutta olisin toivonut vähän rauhallisempaa tahtia ja enemmän ajatuksella otettuja ristiaskeleita.

Laukassa tulimme molemmista suunnista kahden kavaletin 20 metrin suoraa linjaa. Väli piti ensin tulla kuudella askeleella, sitten seitsemällä. Meidän alkumme oli hieman rämpimistä, kun Hiliman laukka ei alkanut pyöriä kunnolla, ja päästin sen kaatumaan omille teilleen. Niinpä alussa rämmimme vähän epämääräisessä laukassa ja vielä epämääräisimmillä teillä kohti kavaletteja. Molemmat askelmäärät löytyivät kuitenkin kohtuullisen helposti, kun sain oltua Hiliman tukena, mutta en päällepäsmäröinyt liikaa. Ajatella, joskus vähempi on enempi.

Sitten tulimme seuraavan tehtävän: oikeassa kierroksessa kavaletin yli, uudelleen samalle kavaletille, jossa laukanvaihto vasempaan. Sitten taas toisella ympyrällä vasemmassa laukassa kerran kavaletin yli, sitten toisella kerralla samalla kavaletilla laukanvaihto oikeaan. Meitä vaivasi taas teiden asiallisen ratsastamisen puute, kun en muka saanut Hiliman kurvailuja estettyä. Opettaja neuvoi menemään sujuvaa laukkaa, jolloin ohjattavuus helpottuisi. Tämä kikka auttoi kummasti, ja sujuvammassa laukassa Hilima ei pyrkinyt yhtään niin pahasti omille teilleen. Oikeaa laukkaa emme saaneet kavaletilla vaihtumaan vasemmaksi, mutta vasen laukka vaihtui oikeaksi. Kiva tehtävä, joka paljasti hyvin puutteeni ohjauksessa. Omasta mielestäni sain kuitenkin johdettua ja vinkattua uudesta suunnasta järkevästi molemmilla kavaleteilla, mutta nyt onnistumiset jäivät vain toiseen suuntaan.

Lopuksi tulimme vielä lyhyen radan, joka oli minulle ja Hilimalle ensin noin 50-senttinen, sitten noin 60-senttinen. Ensimmäinen yritys ei lähtenyt kovin vahvasti, kun kurvasimme oikeassa laukassa päättömästi ykköselle. Korjasin laukan vasemmaksi ja sitten hyppäsin väärän esteen, hups. Ei muuta kuin homma alusta. Nyt ykkönen meni vähän paremmin, mutta laukan sai korjata ravin kautta vasemmaksi. Kakkoselle tuli taas oikotie, kun Hilima vain lähti kaatumaan enkä muka saanut vaikutettua yhtään. Laukan sain korjata taas ravin kautta oikeaksi. Kolmonen ylittyi ihan hyvin, joskin laukankorjaus meni ravin kautta. Neloselle tulimme ihan naurettavalla tiellä vaihteeksi, mutta Hilima hyppäsi kiltisti. Laukankorjaus taas, jonka jälkeen matka jatkui viitosena olleelle sarjalle. Hilima pääsi punkemaan pahasti lähestymisessä oikealle, mutta arvelin meidän mahtuvan vielä esteelle. Viime hetkellä huomasin, ettei mitään järkeä, jolloin stoppasimme viitosen a-osalle. Uusi lähestyminen, joka oli vain hitusen parempi kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa pääsimme niin a- kuin b-osan yli.

Toinen kierros meni vähän sujuvammin, ja pääsimme jokaisen esteen kerralla yli. Tiet olivat hieman parempia kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta niitä olisi voinut ratsastaa vieläkin paremmin. Minulla on aina tyypillisesti kiire esteelle, joten en sitten tälläkään kerralla malttanut keskittyä kunnolla ratsastamaan tiet rauhassa. Mietinkin tunnin lopuksi, että jos saisin Hiliman energian ja Jetin ohjattavuuden yhdistettyä, niin johan olisi hyvä paketti kasassa. Vaikka tunti ei ollutkaan ihan mutkatonta, oli Hilimalla silti kiva hypätä. Se on rehellinen ja yritteliäs kaveri, jota oppisin mieluusti ratsastamaan paremminkin.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Jännittäviä väistöjä

Keskiviikkona B-tunti ja oma valmennusryhmän tuntini yhdistettiin, ja ratsukoita oli tunnilla peräti yhdeksän. Pahempia ruuhkia ei kuitenkaan ihme kyllä tullut. Koulutunnin teemana olivat pohkeenväistöt. Ratsukseni sain Loren, joka jatkoi tunnille suoraan edelliseltä.

Käynnissä ja ravissa väistöjä tehtiin pitkille sivuille, joiden alkuun pyöräytettiin kymmenen metrin voltti. Volteilla kiinnitin huomiota siihen, etten saanut Lorea aina rehellisesti asettumaan, vaan väänsin sen sijaan kaulan mutkalle. Ulkopuolen tuki oli paikoin olematon, mutta sain ainakin yritettyä korjata asiaa. Välillä sainkin ulkopuolta kontrolliin, jolloin Lore ei ollut enää niin mutkalla. Käyntiväistöt sujuivat ihan mukavasti, kun tajusin olla vaatimatta liian jyrkkää väistöä. Lore säilytti väistöissä tahdin ja tarjosi paikoin aika mukavan rentoa etenemistä. Ainoastaan asetuksen saaminen oikealle tuotti hieman pulmia. Lore tykkäsi pullottaa kaulastaan vasemmalle eikä hevillä suostunut suoristumaan tai asettumaan toivotusti. Kokeilin tähän vaikka mitä ratkaisuja, mutta kunnon onnistuminen jäi saamatta.

Seuraavaksi väistöt tehtiin samalla kuviolla harjoitusravissa. Lore ei arvostanut tehtävää enää ollenkaan, vaan jännittyi todella pahasti. Opettaja neuvoi pyytämään väistöä silti rohkeasti ja palkitsemaan runsaasti kehuen lyhyetkin hyvät hetket, jotta Lore oppisi hiljalleen rentoutumaan tehtävän aikana. Väistöjä tehdessä huomasin itsekin jännittyväni ajoittain, mikä varmasti pahensi Loren kipittämistä. Yritin pyytää väistöjä täsmällisesti, mutta riittävän vaatimattomasti, jotta saisimme vähän parempia hetkiä. Meno oli paikoin aika vaikeaa, mutta välillä Lore väläytti aina paremman hetken. Kiitin ja kehuin sitä kovasti, jotta meno paranisi entisestään. Kovin montaa hyvää raviväistöaskelta emme tunnin aikana saaneet tehtyä, mutta oli opettavaista yrittää säätää apuja herkästi jännittyvälle ratsulle sopivaksi ja olla riittävän nopea palkitsemaan.

Ensimmäisenä laukkatehtävänä oli tehdä pitkällä sivulla pieni pätkä käyntiväistöä, jonka jälkeen suoristettiin ja nostettiin kierroksen mukaisesti vasen laukka. Laukassa pyöräytimme pääty-ympyrän, laukkasimme toisen pitkän sivun ja pyöräytimme vielä toisen pääty-ympyrän, kunnes tehtävä alkoi taas alusta. Käyntiväistöt sujuivat edelleen ihan hyvin. Laukannostoissa Lore oli vähän malttamaton, sillä näki kavereiden jo laukkaavan. Sain sen malttamaan kohtuullisesti nostoissa, mutta varsinaisessa laukassa se pääsi puolestaan säätelemään vauhtia enemmän. Vasen laukka on yleensä Lorella parempi, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vaikeaa istuttavaa. Opettaja neuvoi kiinnittämään huomiota Loren suoruuteen, sillä ruuna tykkäsi edetä vähän kierona. Ympyröillä pyrinkin hakemaan Loren ulko-ohjan tuntumalle ja laukkaamaan rauhassa. Vaikeaahan se oli, kun en meinannut saada istuttua kunnolla matkassa, mutta välillä sain vähän parempia hetkiä. Pitkällä sivulla Lore pääsi melkein aina kiihdyttämään, kun en muka osannut säilyttää tahtia.

Oikeaa laukkaa työstimme koko ajan liikkeellä pysyen ja pääty-ympyröitä pyöritellen. Oikea laukka oli vielä vasempaa haastavampi istua, ja oman mausteensa siihen toi Loren päänheiluttelu. Opettaja neuvoi antamaan Loren välillä mennä vähän matalammassa muodossa, jonka jälkeen sitä saattoi taas hakea vähän lyhyemmäksi. Oikeassakin kierroksessa saimme muutamia asiallisia pätkiä, mutta oli se selvästi vaikeampaa. Onhan se vähän hankala sanoa hevoselle, että menepä sinä kunnolla, niin minä heilun ja huojun täällä selässä. Olisin tarvinnut paljon vahvempaa keskivartalon tukea, mutta nyt en saanut niksauteltua itseäni oikeinpäin.

Loppuraveissa Lorella oli tunnin teeman mukaisesti vähän kiire. Sitä sai toppuutella melkoisesti eikä se juuri tykännyt mennä rauhallisemmin kovin pitkää matkaa. Lopulta istuin alas harjoitusraviin, jossa sain Loren paremmin odottamaan. Annoin sen lopulta venyttää ohjan perässä, minkä se teki kohtuullisesti. Vielä loppukäynneissäkin Lore olisi mieluusti harpponut kiireisin askelin, jolloin sain ratsastaa sitä rauhallisemmaksi melkein joka kolmannen askeleen jälkeen. Kai ruuna oli laskeskellut pääsevänsä nopeammin iltaheinien pariin, jos se liikkuu reippaasti. Oli taas opettavaista saada kertaus siitä, kuinka hukassa olen reippaampien hevosten kanssa. Tasaisen tahdin löytäminen on kyllä kinkkistä, mutta jospa vielä joskus senkin taidon oppisin.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Tölttäämässä syksyisissä maisemissa

Mitäpä muuta heppahöperö ostaa ystävälleen lahjaksi kuin jotain hevosiin liittyvää? Tämän seurauksena suuntasin maanantaina ystäväni kanssa Moilasen tilalle Yli-Iihin kahden tunnin issikkamaastoon. Ratsukseni sain uuden tuttavuuden, 2005 syntyneen tamman Snekkja frá Hannulan eli tuttujen kesken Snekka. Tilan sivuilla Snekan kuvaillaan olevan utelias ja aina valmis uusin seikkailuihin. Lauman johtajatamma on virkeä ratsastaa ja menee mieluummin liitopassia muiden laukatessa. Korkeutta Snekalla on noin 135 senttiä. Ystäväni puolestaan sai Api-ruunan ja piti perää meidän Snekan kanssa ollessa vetäjän takana.

Keli oli reissulle kohdillaan, sillä vaikka tuuli oli vähän viileä, paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Ruska oli kaunis, joten issikan selässä oli mukava istua ja katsella maisemia. Reissu mentiin ystäväni vähäisen ratsastuskokemuksen vuoksi rauhallisesti, mutta pääsimme tölttämään mukavia pätkiä. Snekka tosin heittäytyi välillä raville, mutta palasi pyynnöillä takaisin tölttiin. Vauhtia tammasta olisi varmasti irronnut enemmän, sen verran sitä tuntui harmittavan jarrutteluni. Töltissä oli kyllä kiva istua, voisin ottaa moisen askellajin Jetillekin.

Reissu sujui hyvin, vaikka viileä ilta tarttuikin loppureissusta mukaan. Onneksi olin muutoin pukeutunut järkevästi, mutta sormia tahtoi vähän nipistellä paluumatkalla. Onneksi Snekan tuuhean harjaan oli hyvä ujuttaa sormet lämpenemään. Issikkamaasto oli kyllä täydellinen päätös maanantaille. Ystäväkin näytti olevan Apin selässä melkoinen hangon keksi, joten lahja näytti olevan mieleinen. Se ei nyt onneksi tullut ihan yllätyksenä, ovathan nuo hevoset melkoisen kivoja kavereita.