tiistai 1. syyskuuta 2015

Väistöjä ja kiemuroita

Tiistain Tallinmäen tunnilla tahkosimme Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa koulua. Alkuverryttelyä ehdin tehdä tovin itsenäisesti, kunnes siirryimme koko kentän kahdeksikolle. Me Jetin kanssa aloitimme tehtävän laukassa vaihdot aina suunnanmuutosten loppuun tehden. Laukkatahkoamisen jälkeen työstimme samaa kuviota vielä tovin ravissa. Vaihdot tulivat kuviolla ihan mukavasti ja muutamat vieläpä ilman kummempia jarrutteluita. Parannettavaa olisi ollut kahdeksikon ympyräkaarteissa, sillä paikoin ratsastin ne huolimattomasti, ja Jetti pääsi oikaisemaan reittiä. Ravissa tein kahdeksikon hieman tarkemmin, joten siinä ei tullut mitään uutta pulmaa.

Seuraavaksi teimme väistöjä pituushalkaisijalta uralle, kerran tai pari väistön aikana suoristaen. Uralle pääsyn jälkeen ravasimme pätkän ja siirryimme sen jälkeen käyntiin valmistellen laukannoston lyhyen sivun keskeltä. Väistöt tultiin lopulta myös kokonaan ravissa, mutta teimme edelleen siirtymän käyntiin ennen laukannostoa. Käyntiväistöissä ehdin ährätä paljon ylimääräistä, mikä hieman jarrutti menoa. Jotkin asiat ovat hassusti käynnissä hankalampia, etenkin jos tehtävä muutenkin syö eteenpäinpyrkimystä. Kun sain oltua enemmän hiljaa ja rauhassa, pääsi Jetti tekemään asiallisia väistöjä myös käynnissä. Raviväistöt sen sijaan olivat sujuvampia. Erityisesti väistöt oikealle sujuivat mukavasti ilman hyytymistä. Väistöissä vasemmalle sain olla tarkka, ettei Jetin takaosa päässyt johtamaan liikettä. Siinä saikin ajatella selvemmin etuosan pitämistä edellä, jolloin väistö meni paremmin.

Laukannostot, pääty-ympyrät ja toisen pitkän sivun laukka sujuivat ihan ok. Olisin saanut kaivella Jetistä hieman pidemmän laukan, mutta toisaalta Jetin laukka oli kuitenkin ihan aktiivista. Molemmissa kierroksissa sain miettiä ympyröillä Jetin kunnollista kääntämistä ulkoa. Oikeassa kierroksessa se sai Jetin kääntymään paremmin, vasemmassa taas sain sen avulla korjattua Jetin etuosan takaosan eteen. Näiden korjausten avulla saimme mukavia, pyöreitä ympyröitä. Toisen pitkän sivun laukka sujui ihan hyvin, kun muistin edelleen miettiä suoruutta ja säilyttää laukan tahdin.

Loppuraveissa tahkosimme vielä tovin nelikaarista kiemurauraa. Paikalle saapuneet vikeltäjät alkuverryttelyineen veivät Jetin keskittymiskyvyn, ja se kehtasi jopa kesken kiemurauran rikkoa laukalle, kun kaksi varmasti todella pelottavaa tyttöä hölkkäsi tietä pitkin. Hoh! Niinpä kiemurauran tahkoaminen oli meillä seilailua keskittymisen ja keskittymiskyvyn herpaantumisen välillä. Aloin ratsastaa hieman turhia säätäen, mikä ei parantanut tilannetta. Muutamat kaaret ja suoristukset saimme kuitenkin kaikesta hössötyksestä huolimatta ratsastettua kivasti. Muutoin olisin saanut ratsastaa kuvion paljon rennommin. Nyt yritin säätää jokaista askelta, jolloin suoritus oli pahimmillaan sangen epätasainen ja jännittynyt.

Tunnin jälkeen tajusin taas, kuinka paljon ylimääräistä sitä satulassa tuleekin joskus tehtyä. Vaikka rentous olisi avain parempiin suorituksiin. Alun laukka- ja raviokuvio kahdeksikolla meni paljon sujuvammin, kun en vielä siinä vaiheessa prässännyt turhia. Väistötkin olivat pääosin vielä ok, mutta nelikaarisella kiemurauralla sitten tein jo liikaa. Ilmeisesti halusin tunnin loppuvan selvään onnistumiseen, mikä pisti yliyrittämään. Onneksi siihenkin kuvioon mahtui lopulta vähän rennompia ja sitä myöten sujuvampia pätkiä.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Palauttelua maastossa

Sunnuntaina kävimme Tallinmäen maastoissa neljän ratsukon voimin. Köpöttelimme reissun käynnissä ja ravissa hevosia kisaurakan jäljiltä palautellen. Me Jetin kanssa sijoituimme letkassa tuttuun tapaan kolmanneksi.

Aurikoinen ja sopivan lämmin sunnuntai hemmotteli, joten mikäpä siinä oli satulassa omiakin ajatuksia nollailla. Köpöttelimme metsä- ja tieosuuksia sekä kävimme hetken aikaa kahlailemassa lätäkössä, jossa vesi ylsi hevosia noin polveen. Jettikin osasi ottaa reissussa rennosti. Niinkin rennosti, ettei esimerkiksi kotimatkan ravissa meinannut enää pysyä reippaampien suokkien perässä.

Tallille palattiin hyvillä mielin. Reissussa hurahti noin 1,5 tuntia, vaikka matkaa ei kertynyt tavallista enempää. Vaan kyllä tällainen köpöttelykin on toisinaan paikallaan. Etenkin kun keli suosii eikä minnekään ole kiire.

lauantai 29. elokuuta 2015

Taitoarvostelua ja ensimmäinen metrin kisarata

Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui lauantaina 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut Hilimalla 70 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 372 eli taitoarvostelu. Jetillä puolestaan menin 90 sentin luokan samalla arvostelulla sekä ensimmäistä kertaa metrin (iik ja jee!), jossa arvostelu oli puolestaan A.0.0. Tällä kertaa keli oli onneksi puolellamme, ja saimme nauttia puolipilvisestä ja sopivan lämpimästä päivästä.

Hiliman kanssa otin verryttelyssä rauhallisesti. Otimme parit hypyt pystylle ja okserille. Pystyhypyt menivät kivasti ja tasaisesti, kun maltoin odottaa hyppyä. Ensimmäiselle okserihypylle sain päähäni yrittää hoputtaa Hilimaa liian kaukaa hyppyyn, mitä se ei järkevänä ratsuna tehnyt. Hoputukseni takia tulimme liian lähelle estettä, joten puomi lähti kolisten mukaamme. Otin heti uuden lähestymisen ja odotin Hilimaa häiritsemättä, jotta se sai tehdä hypyn rauhassa ja puhtaasti. Nämä hypyt riittivät, ja jäimme odottamaan vuoroamme.

70 ja 90 sentin ratapiirros.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Tie ykköselle oli ihan ok, vaikka Hilima pääsi hitusen oikaisemaan. Näin ponnistuspaikan ja odotin rauhassa, jolloin Hilima hyppäsi ykkösen hyvin ja nappasi toivotusti vasemman laukan. Myös kakkoselle tie oli kunnossa, ja Hilima selvitti senkin ihan hyvin. Kolmoselle tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta este ylittyi vielä sujuvasti Hiliman napatessa siinä oikean laukan. Nelosenkin yli pääsimme ihan mukavasti. Viitosena ollut sarja jännitti minua hieman, mutta odottamalla rauhassa Hilima sai tehdä osuutensa ja selvittää sen puhtaasti. Sen jälkeen olimme vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa, mutta niin vain Hilima vaihtoi itsensä pienen takajalkojen tasajalka-askeleen kautta lennosta vasempaan laukkaan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni kahdeksalla askeleella hyvin. Radan viimeiset esteet eli kaarevalla tiellä olleet kasi ja ysi menivät myös puhtaasti ja kivasti. Näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, hieno Hilima!



Taitoarvostelupöytäkirjassa saimme maininnan kiireisyydestä sekä minulle kehotuksen pysyä keskellä hevosta. Muutoin tuomari kehui ratsastusta hyväksi vielä raa'alla hevosella. No, eihän Hilima nyt mitään konkari ole, mutta ei onneksi kuitenkaan ihan raakilekaan. Mainio tapaus se joka tapauksessa on. Pisteitä saimme 37,5 ja nappasimme 19 ratsukon luokassa neljännen sijan. Hieno Hilima, taas kerran. Tällainen hyvä suoritus tulikin tarpeeseen, sillä minua ja Hilimaa ei nähdä enää tällä tahdilla yhdessä kisaradoilla. Hilimakin kun löysi itselleen vuokraajaan, jolla on samaan tapaan etuoikeus kisoihin niin kuin minulla Jetin kanssa.

Hiliman jälkeen sain huilia hyvän tovin ennen kuin kisapäivä jatkui Jetin kanssa. 90 ja 100 sentin verryttelyt tein säästellen. Ensimmäisessä verryttelyssä otimme pari hyppyä pystylle ja yhden okserille. Toisessa verryttelyssä otimme vain pari hyppyä pystylle. Hypyt olivat ihan ok, ja Jetti liikkui ihan kohtuullisesti. Yritin olla hermoilematta ja jännittämättä enempiä, vaikka ensimmäinen metrin kisarata tietysti vähän tutisutti. Onneksi sitä ennen oli 90 sentin rata, joka ei enää onneksi ihan niin jännä korkeus ole.

90 sentin rata oli sama kuin 70 sentin rata eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti laukkasi ihan hyvin ja lähti ykköselle positiivisen askeleen kautta. Minä taas olin ilmeisesti torkuilla, sillä jäin hypystä. Sain onneksi päästettyä ohjat, joten en kiskaissut Jettiä suusta. Höhlästi virnuillen keräsin ohjat takaisin tuntumalle, ja pääsimme myös kakkosen yli puhtaasti. Kolmonen ylittyi ihan ok, mutta Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa. Se järjesteli kavionsa vasempaan laukkaan ennen nelosta, mutta taisi nakata itsensä juuri ennen hyppyä takaisin ristilaukkaan. Niinpä kolautimme nelosta, mutta puomi pysyi paikoillaan. Jetti oli senkin jälkeen ristilaukassa. Edessä oli sarja, joka ilmeisesti aiheutti minussa pienen paniikkireaktion. Napautin Jettiä raipalla, josta se vähän hätääntyi. Se vaihtoi kuitenkin lopulta itsensä oikeaan laukkaan, ja sain menoa hieman rauhoitettua sarjalle tultaessa. Sarja sujuikin onneksi hyvin, ja muistin kehua Jettiä. Kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin seitsemällä askeleella. Kasille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui vielä radan viimeiselle esteelle eli ysille kohtuullisesti ja kaiken lisäksi ihan oikeassa laukassa. Ysikin ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme maaliin. Ei tyylipuhdas suoritus valitettavasti, mutta puhdas kuitenkin.

Pisteitä tästä radasta saimme Jetin kanssa 34 ja sillä lukemalla sijoituksemme oli 5/9. Tuomari toivoi istuntaani jäntevyyttä, varpaita pois ulkokierrosta, katsetta eteen sekä selän pyöreyttä pois. Lisäksi kommenttia tuli siitä, että jäin jahtaamaan laukkaa, mikä aiheutti kiireisyyttä. Positiivisena kommenttina oli se, että ratsastin radan reippaasti. Jetin kanssa sain rutkasti enemmän kommentteja ja parannusehdotuksia Hilimaan verrattuna. Perusvikani varmasti ovat molempien kanssa samat, mutta ne korostuvat Jetin kanssa, kun jään varmistelemaan ja nohittamaan sitä liikkumaan. Arvostelu tuntui realistiselta, sillä olen hyvin perillä näistä pulmista, joita yritän toki myös koko ajan parsia pois.

Metrin ratapiirros.
Metrin rata oli omansa, mutta onneksi helppo ja sisälsi vain seitsemän estettä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykköselle tullessa kannustin Jettiä äänellä, kun valtavat esteet taisivat sen verran kutkutella. Jetti hyppäsi ykkösen kuitenkin hyvin. Sitten minulle iski toisen kerran päivän aikana ihmeellinen vimma ja läpsäytin Jettiä esteen jälkeen raipalla. Ilmeisesti olin juuri saanut paniikkikohtauksen edessä odottavasta hurjasta okserista ja pelkäsin laukan sammuvan kaarteessa. En tiedä, mitä ajattelin, mutta napautus oli turha. Jetti osoittikin mieltään nykäisemällä päätään ja ratkaisemalla raippaongelman: se nimittäin putosi kädestäni (haha!). Meno tasoittui kuitenkin kakkosta kohti, ja Jetti hyppäsi sen ihan asiallisesti ja vieläpä oikeaan laukkaan laskeutuen. Kolmonen ylittyi pienellä kolautuksella, mutta matka jatkui. Neloselle tuli pikkuisen nopea käännös, taisin vielä ajatella aiempien ratojen tietä sarjalle. Este kuitenkin ylittyi hyvin. Sitten saimme laukata pätkän ihan rauhassa. Viitosen ja kuutosen suora linja meni tasaisesti seitsemällä askeleella. Edessä oli enää viimeinen este eli seiska. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa ensimmäisen metrin radaltani virhepisteettömästi. Jes! Taputtelin ja kehuin Jetin hyväksi, sillä se teki osuutensa oikein mainiosti. Tämä punavalkoinen ruusuke kyllä tuntui jopa piirun verran paremmalta kuin monet muut samanväriset.



Jälleen kerran mukava ja opettavainen kisapäivä. Hiliman kanssa jäi oikein hyvä fiilis, ja radat Jetin kanssa sujuivat korkeuteen nähden aika sujuvasti. Erityisesti metrin onnistunutta rataa hihkuin niin ääneen kuin mielessäni moneen kertaan. Minun pitää kuitenkin vielä oppia ottamaan Jetinkin kanssa rauhassa eikä hätäillä turhia. Nämä korkeudet kun ovat sille edelleenkin helppoja. Pitää vain siedättää omaa päätäni näihin korkeuksiin sekä treenillä saada lisävarmuutta, niin eiköhän se rentous sieltä hiljalleen löydy. Tasan sata senttiä, kaikkea sitä! Enpä olisi harrastukseni aloittaessa uskonut, että vielä jonain päivänä pääsen hyppäämään tätäkin korkeutta ratana. On se vain niin kivaa, kun on mahdollisuus vuokrata tällaista hevosta, jonka kanssa voi kehittyä eteenpäin.

Videoista kiitos Kaisalle ja Noralle!

perjantai 28. elokuuta 2015

Kotikentän ensimmäiset 1-tason koulukisat

Perjantaina Tallinmäellä järjestettiin ensimmäiset 1-tason koulukisat. Luulin pitkälle kisaviikkoon saakka, etten työreissuni takia ehtisi osallistua niihin. Kaikeksi onneksi ilmoittautumisia tuli niin hyvin, että ehdin kuin ehdinkin kisoihin mukaan. Ratsunani oli tietysti Jetti, ja aikatauluni takia menimme viimeisen luokan, joka oli helppo B:0 2009. Ratsukoita luokassa oli neljä. Sade oli kiusannut koko päivän, mutta onneksi kenttä pysyi ratsastuskunnossa, vaikka olikin lätäkköinen.

Verryttelyssä herättelin niin itseäni kuin Jettiä. Paria pohkeenväistöä ja peruutusta lukuun ottamatta en tehnyt mitään ihmeellisempää. Kunhan hain Jetin vastaamaan pyyntöön edetä sekä pyörittelin ympyröitä asetellen ja taivutellen. Jetti alkoi liikkua ihan kivasti ja pyöreähkönä. Testasin myös parit laukkalävistäjät, jotka sujuivat ihan hyvin. Huomasin kuitenkin kisapaineen tehneen tehtävänsä, sillä varmistelin aika paljon lävistäjien loppua enkä osannut ottaa niitä niin rennosti kuin treeneissä. Kun oma vuoroni oli yhden ratsukon päässä, keskityin pitämään yksinkertaisesti Jetin hereillä. Se kun on usein päässyt hyytymään juuri ennen kouluaitojen sisään siirtymistä. Tälläkin kertaa samaa ajatusta oli, mutta ei onneksi ihan niin pahasti. Kun pääsin siirtymään radalle, kävin heti näyttämässä tuomaripäädyn Jetille. Sehän oli tällä kertaa kamala, erityisesti vasemmasta kierroksesta. Oikeasta ei niin paha, mutta siinäkin Jetin piti vähän tuijotella. Lopulta sain tyyrättyä sen vasemmaltakin melkein uralla pysyen tuomaripäädyn ohi, mutta hassusti se keksi kyllä tuijotella. Sittenpä saimmekin jo lähtömerkin ja aloitimme radan.

Alkutervehdykseen tulimme hieman jännittyneesti, pitihän se tehdä aiemmin pelottanutta tuomaripäätyä kohti. Jetti pääsikin liikahtamaan tervehdyksen aikana. Pääsimme takaisin raviin, vaikka hitaasti. Numeroksi alusta 6, kommentteina kehu suoruutesta, mutta huomautus levottomasta pysähdyksestä. Onneksi tuomaripääty oli pian ohi, ja pääsimme keskiraviin. Ensimmäinen keskiravi erosi harjoitusravista, mutta oli hieman tikittävä. Sain kuitenkin tehtyä sekä alun että lopun ihan kohtuullisesti. Numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni ihan mukavasti, ehkä hieman isona. Tuomari kuitenkin näki voltin täsmällisenä, numeroksi 7. Toinen keskiravi oli vähän tasaisempi, siitä 6,5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli vähän jännittynyt, Jetti kehtasi vieläkin tuijotella tuomaripäätyä. Numeroksi 6. Kolmikaarinen kiemuraura tuli ratsastettua aika asiallisesti, mistä tuomari antoikin numeroksi 7 kommentoiden tahtia ja taivutuksia tasaisiksi. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä oli töksähtävä, numeroksi 6. Kuten arvata saattaa, tuomarin edessä tehty siirtymä käyntiin oli jännittynyt. Keskikäyntiosuudessa tajusin antaa Jetin kävellä rauhassa, jolloin numeroksi aiemmasta kohdasta ja tästä tuli 6.

Käynnistä tehty oikean laukan nosto oli hieman hidas, samoin kuin itse laukka, numeroksi 6 toiveena saada enemmän pyöreyttä. Kymmenen metrin voltti oli ihan ok, mutta tuomari toivoi selkeämpää taivutusta, numeroksi 6. Ensimmäinen keskilaukkalävistäjä lähti kivasti, ja sain jopa lyhennettyä laukkaa ennen siirtymistä raviin. Ravisiirtymä tosin tuli hitusen liian aikaisin, tuomari antoi kuitenkin numeroksi 8 (vau!). Ravi laukan jälkeen ja ennen pysähdystä oli hyvä, numeroksi 7. Pysähdyksen tullessa eteen minulle iski jokin kiire. En tajunnut pysähtyä kunnolla, vaan pyysin Jetin heti peruutukseen. Niinpä surituksesta tuli jännittynyt, vino ja hätäinen, numeroksi 5. Samoin hätäilin vasemman laukan nostamisen kanssa, jolloin se lähtikin hieman poikittaen, numeroksi 6. Voltti vasemmalle oli muuten ok, mutta taivutus olis saanut olla selkeämpi, numeroksi 6. Toinen keskilaukkalävistäjä meni hieman poikittaen ja ilman kunnollista valmistelua, numeroksi 5,5. Jetti pääsi pudottamaan ravillekin liian aikaisin, joten siitä numeroksi tuli 5. Lopputervehdykseen pääsimme mukavan suorana, mutta Jetti viimeisteli tuomaripäädyn kyttäyksensä jännittymällä vielä kertaalleen. Pääsimme kuitenkin sinne, minne piti ja tervehdimme lopuksi. Tästä numeroksi 6,5.



Suoritus tuntui selkään hieman erilaisemmalta kuin miltä se lopulta videolla katsottuna näytti. Hassua, kuinka oma tuntuma satulassa ei aina vastaa sitä, mitä se oikeasti on. Suorituksen jälkeen ällistyksekseni meidät kutsuttiin palkintojenjakoon ja vieläpä ensimmäisenä! Saimme tuomarilta 63,8 prosenttia ja seuraavat kommentit: "Tasainen suoritus, jota miellyttävä seurata. Hevonen liikkui melko hyvin tahdissa ja tasapainossa. Vielä huolellisuutta siirtymiin." Voi Jetilasta! Kaiken tuijottelunkin ohella se teki asiat niin hyvin kuin siltä ne pyysin. Kylläpä se vain osaa yllättää! Todella mukava huomata, kuinka koulutreeneistä on ollut apua. Vielä vain enemmän tarkkuutta ja täsmällisyyttä sekä minulle parempaa kehonhallintaa, niin suorituksemme menevät vielä parempaan suuntaan.

Videosta kiitos Kaisalle!

torstai 27. elokuuta 2015

Tallitestaus Nurmijärvellä

Sain yhdistettyä työ- ja hevostelumatkan, kun torstaina lähdin Noran matkassa ratsastamaan Uotilan Ratsastuskeskukseen Nurmijärvelle. Luvassa oli pienryhmän estetunti, ratsukoita oli viisi. Ratsukseni sain 2006 syntyneen Lida-tamman, jota en löytänyt Sukupostista. Tallin sivuilla Lidaa kuvaillaan kivaksi, rehdiksi hevoseksi, joka liikkuu kauniisti ja hyppää mielellään. Koulupuolella Lida taitaa helpon B:n asiat ja estepuolella siltä sujuu metri.

Alkuverryttelyssä saimme mennä osittain itsenäisesti ja osittain ympyrällä kahta puomia tahkoten. Lida oli aika rauhallinen ja sitä sai vähän patistella liikkumaan. Siitä tuli nopeasti mieleen Pera, sillä kun se ei liikkunut kunnolla, jäi sille aikaa kiemurrella moneen suuntaan. Opettaja neuvoikin ratsastamaan Lidan ohjan ja pohkeen väliin. Oikea kierros tuntui minulle hankalammalta. Siinä Lida pääsi venkoilemaan hieman enemmän. Vasemmalle sain sitä vähän paremmin suoristettua. Ulkoapujen merkitys korostui jälleen hyvin. Puomit sinällään menivät niin ravissa kuin laukassa ok. Kun vain sain Lidan etenemään hyvin ja suorana. Muutoin se pääsi liirailemaan tai hidastamaan. Lidan laukka tuntui siltä, että siinä saattoi ottaa monta pientä askelta tai sitten venyttää sitä isommaksi. Me menimme välillä tosin vähän mitä laukkaa sattuu, kun oikea vaihde ei sattunut silmään.

Ensimmäiset hypyt otimme molemmista suunnista ympyrällä ristikolle. Opettajalta tuli hyvin kommenttia mukautumisestani hyppyyn. Se kun tahtoo olla mennyt enemmän syöksymiseksi eteen ja jalustimille. Lisäksi myötäämistä piti miettiä tarkemmin: ei liikaa, mutta ei liian vähänkään. Esitettyäni vaikka millaisia muutoksia, napsahtivat muutamat hypyt mukautumisineen kohdilleen. Niiden tuntuma jäi hyvin mieleen: helppoa, sujuvaa ja kaiken lisäksi samassa tahdissa hevosen kanssa. Hypyn odottaminen oli tietysti avainsana samoin kuin se, että lähdin hyppyyn rauhassa ja liikoja itse ponnistamatta.

Tämän jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa kolmen ristikon innarisarjan ja siitä neljän askeleen päässä olleen puomikasan, joka nousi lopulta okseriksi. Meillä Lidan kanssa tehtävä sujui aina sen mukaisesti, millaista laukkaa olimme tulleet innarille. Jos tulimme hitaasti, rämmimme. Jos tulimme liian pitkänä, rämmimme. Yllättävää, eikö? Tunnustelin ja haeskelin oikeanlaista laukkaa ja pari kertaa sen löysinkin, mutta vaikeaa se oli. En vain saanut siihen sellaista otetta, että se olisi löytynyt joka kerta uudelleen. Innarin ja puomikasan/esteen väli taas tuppasi jäämään ahtaaksi. Lida pääsi innarisarjan jälkeen venyttämään niin, että ahdasta oli. Niinpä rymistelimme puomikasan parikin kertaa matalaksi. Ehkä myös okserilta otimme puomin mukaamme. Lopulta tajusin ottaa pidätteen heti viimeisen innariristikon jälkeen, mikä auttoi hieman. Paras vaihtoehto olisi toki ollut saada oikeanlainen laukka kuntoon jo ennen innarille tuloa, vaan nyt menimme näin.

Tunnin loppuun hyppäsimme vielä suoralla linjalla olleet innarisarjan ja okserin, jatkoimme siitä ensimmäiselle lävistäjäpystylle, jonka jälkeen tulimme vielä toisen lävistäjäpystyn. Innarisarja ja okseri menivät samaan tapaan kuin tähän asti. Lävistäjäpystyn lähestymisessä jäin arpomaan ponnistuspaikkaa, jolloin emme sattuneet kovin hyvään kohtaan, ja Lida nappasi puomin mukaansa. Toiselle lävistäjäpystylle tuli hieman kiireinen käännös, mutta pääsimme sen yli hieman paremmin. Saimme kuitenkin tämän ensimmäisen lävistäjähypyn, ja nyt tarkemmalla ratsastuksella se meni asiallisesti.

Siihen päättyikin minun hyppelyni ja pääsin viereiselle kentälle tekemään loppuverryttelyn. Tallilla on tosiaan yksi iso kenttä jaettu este- ja koulupuoleksi. Kuinka näppärää! Loppuravissa Lidan moottori käynnistyi viimein, ja se tarjosi mukavan vetävää ja pyöreää ravia ja ennen kaikkea suoraa moista. Hyppääminen oli näemmä viimein herättänyt sen, ja se tuntui tällaisena varsin kivalta. Jos olisin saanut sen viriteltyä moiseksi jo hyppyjen aikana, olisi homma parantunut selvästi. Vaan oli kiva nähdä tammasta tämäkin puoli, vaikka sitten vasta loppuravissa. Tunti oli joka tapauksessa hyödyllinen. Opettaja korjasi hyvin mukautumistani esteille, ja tehtävät pysyivät sopivina siihen nähden, että olin uudella ratsulla liikkeellä. Korkeudetkin olivat maltillisia, maksimissaan 70–75 sentin tuntumassa. Kivaa siis oli ja tulipahan testattua pitkästä aikaa uusi talli! Kiitos tästä ja kaikista järjestelyistä Noralle! Ei muuta kuin seuraavaa tallitestausta odottamaan.