lauantai 27. elokuuta 2016

Tuulisessa maastossa

Lauantaina lähdimme maastoon Kaisan ja kaverini kanssa. Keliksi oli luvattu suunnilleen kaikkea mahdollista kurjaa: vettä, kunnon tuulta ja ukkosta. Loppujen lopuksi satuimme lähdemään maastoon juuri sopivaan aikaan. Tuuli oli paikoin napakka, mutta vettä saimme vain lyhyen ripauksen niskaamme. Ratsunani oli Pave, joka sai turvahevosikseen Hiliman eteen ja Tuutin taakse.

© Kaisa
Köpöttelimme tietä ja metsäpolkua pitkin kankaille, jossa laukkasimme alapolun. Ensimmäisen pätkän Pave oli vetohevosena, mutta toiseen pätkään vaihdoimme Hiliman eteen. Sen jälkeen Pavekin laukkasi paremmin. Alapolulta nousimme yläpolulle ja palasimme käynnissä ja ravissa takaisin tielle. Siitä vielä köpöttelimme vesipolun, kunnes palasimme tietä pitkin tallille. Tälläkin reissulla muutamat autot ohittivat meidät, mutta Pave suhtautui niihin onneksi aika rauhallisesti. Jospa pääsisimme taas jatkamaan maastoilua ilman, että pitää murehtia autojen kohtaamisia. Mukava, joskin tuulinen maasto oli kyllä taas hyvä tapa aloittaa lauantai. Hilimakin keräsi pisteet kotiin toimien vakaana ja varmana ratsuna kaverilleni.

Kuvasta kiitos Kaisalle!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sujuvuuden uupelo

Keskiviikkona piti päästä tallille. Onneksi päivän ensimmäiselle ja vieläpä esteaiheiselle tunnille mahtui mukaan. Ratsukseni tiesin saavani jokerin, joka tällä kertaa oli Eki. Kenttä oli kuivunut sadepäivien jälkeen, ja oli ihana päästä menemään ulkona.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Yritin viritellä Ekiä, mutta se jäi torkkumaan. Lisäksi se vähän liiraili mielensä mukaan, kun eteneminen ei ollut kunnossa. Asetus oikealle meni kohtuullisesti läpi, vasemmalle vähän puutteellisemmin. Suoruutta olisin saanut työstää reilusti enemmän. Ehkä se parempi eteneminen olisi löytynyt sen avulla.

Verryttelyhypyt otimme yksittäisen kavaletin ja askeleen sarjan tehtävälle sekä kavaletin ja pystyn askeleen sarjalle. Yritin edelleen villitä Ekiä, mikä onnistui vähän paremmin. Käytin kevyttä istuntaa hyödyksi, jotta en hidastaisi ruunaa liian raskaalla istunnalla. Kavaletin pääsimme aina asiallisesti. Askeleen sarjalla tuli pientä kiemurtelua ja hyytymistä. Askeleen sarja oli lävistäjällä, mutta emme saaneet esitettyä puhdasta vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan kuin ehkä kerran. Muulloin Eki laskeutui hypystä ristilaukassa. Lävistäjällä olleen kavaletin ja pystyn sarja meni samalla tavalla. Paitsi että Eki pääsi painamaan siinä reilusti oikealle. Laukka ei vaihtunut tässäkään suunnassa hypyssä, vaan sain korjata sen ravin kautta. Eki on onneksi vikkelä tekemään korjauksen siten.

Sitten hyppäsimmekin jo radan kahdesti. Korkeus oli noin 70–80 senttiä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme lävistäjäpystyn. Ensimmäisellä kierroksella keilasimme siltä puomin mukaan. Matka jatkui siitä kaarevalla linjalla pystylle, joka ylittyi kohtuullisesti. Sen jälkeen sain vähän hakea parempaa laukkaa, sillä edessä oli okserin ja pystyn viiden askeleen suora linja. Pistimme siihen ensimmäisellä yrittämällä kuusi askelta, kun okserille tuli pieni hyppy. Siitä tulimme askeleen lävistäjäsarjalle sangen hapuillen, jolloin Eki keilasi a-osan alas. B-osan se hyppäsi kiltisti, vaikka en ollut enää oikein menossa mukana. Tämän jälkeen ryhdistäydyin, jolloin pääsimme kahden pystyn suoran linjan ihan asiallisesti. Päätimme radan hyppäämällä vielä ensimmäisen esteen eli lävistäjäpystyn puhtaasti.

Toisella kierroksella mukana oli oikeastaan samat pulmat. Ekiä piti varmistella ja ratsastaa napakasti, jotta se uskoi valitsemani ponnistuspaikat. Se ei oikein missään vaiheessa lähtenyt imemään esteelle saati osoittanut muitakaan innostumisen merkkejä. Välillä tunnin aikana jopa huoletti, mahtoiko se edes ajatella tai huomata edessä olevaa estettä. Eki kuitenkin meni tämän toisen kierroksen tasaisesti, vaikka vaati radan aikana herättelyä. Nyt se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen puhtaasti, vaikka edelleen päästin sen vähän liirailemaan. Positiivista oli se, että askeleen sarja ja viiden askeleen suora linja menivät nyt sujuvammin oikeilla askelmäärillä.

Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, jotka olivat kohtuullisen työläitä. Jäin varmasti liikaa ajamaan Ekiä, jolloin se ei tainnut kuvitellakaan reipastuvansa itse. En vain halunnut miniaskelia, joten päätin sitten viedä pyyntöni läpi. Ekissä kivaa on se, että se puksuttaa tasaisen tunnollisesti ja hyppää kiltisti, vaikka sitten vähän vinosti ja hassulla tiellä. Se kyllä yrittää, vaikka ei näytä esteistä sen kummemmin piittavan. Jos ei muuta, niin ainakin oli hyvää vaihtelua hypätä Ekillä. Onhan se erilaisempi kuin ne hevoset, joilla eniten hyppään.

maanantai 22. elokuuta 2016

Turhaa stressaamista

Maanantain tunnille sain ääneen lausumani toiveen mukaisesti Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja menimme puomitunnin sateen takia maneesissa.

Alkuverryttelyn jälkeen tahkosimme tovin toisella pitkällä sivulla ollutta loivaa kiemuraa, jonka alkuun ja loppuun pyöräytettiin voltit. Ravissa Silviira puksutti mukavan tasaisesti eteenpäin, kunhan sain sen ensin malttamaan. Se olisi alussa mieluusti kipitellyt menemään. Asetukset löytyivät molempiin suuntiin kohtuullisesti. Volteilla vasemmalle sain napata Silviiran ulkopuolen haltuun, ettei se valunut kuviolta ulos. Voltit oikealle menivät asiallisesti, vaikka Silviira pyrki välillä vähän valumaan sisälle.

Tovin päästä aloimme nostaa laukan loivan kiemuran jälkeen ja laukkasimme toisen pitkän sivun. Laukat eivät nousseet nyt niin kivasti kuin joskus, mutta laukka sinällään toimi ihan mukavasti. Sitten loivan kiemuran jälkeen nostetussa laukassa tulimme toiselle pitkälle sivulle laitetut kolme puomia. Silviiran kanssa välit pääsi neljällä askeleella. Ensimmäinen väli tuntui aina pidemmältä, toisessa välissä sai jo vähän tasapainottaa. Kivaa oli se, kuinka asiallisesti pääsääntöisesti tulimme ensimmäiselle puomille. Tulimme myös pelkkää puomilinjaa yrittäen sovittaa ensimmäiseen väliin yhden askeleen enemmän kuin toiseen. Suunnitelmanani oli viisi ja neljä askelta, koska arvelin kolmen askeleen olevan vielä vähän liian vaikea. Vaan eivätpä ne viisi askeltakaan kovin sujuvasti tulleet. Yritin tulla pienessä laukassa sisään ja odottaa jokaisen askeleen, mutta emme tahtoneet silti sattua toiselle puomille hyvin, jolloin toinen väli meni joko ravaten tai osittain ravissa rämpien. Lopulta saimme yritelmän viiden ja neljän askeleen kaltaisesti, jolloin tehtävä riitti meille.

Lopuksi tulimme vielä pariin kertaan pienen puomiradan yhdellä minipystyllä varustettuna. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmen puomin kaarevan linjan. Ensimmäinen väli meni meillä molemmilla kerroilla rämpien, ehkä kuudella tai seitsemällä askeleella. Toinen taas kohtuullisesti viidellä. Sitten hyppäsimme keskihalkaisijalla olleen minipystyn laukanvaihtoa yrittäen. Sitä ei meillä tosin tullut. Ensimmäisellä kerralla Silviira tunki vielä miniaskeleen ennen estettä. Toisella kerralla komensin sen hyppäämään minun valitsemastani paikasta. Minipystyn jälkeen tuli kaarevalla tiellä nopeasti puomi vastaan. En ehtinyt korjata laukkaa ennen sitä, joten rymistelimme sen joko väärässä tai ristilaukassa. Siltä puomilta jatkettiin edelleen kaarevalla tiellä kahden puomin suoralle linjalle. Se meni kolmella askeleella. Ensimmäisellä kerralla vähän rämpien, toisella kerralla jo sujuvammin. Jotenkin stressasin tehtävän mokia ihan liikaa ja turhauduin jo ensimmäisellä kierroksella. Niinpä aloin vähän hätäillä, mikä ei auttanut Silviiraa yhtään. Yllätys!

Oma pienimuotoinen kiehuminen ärsytti. Tunnin alkupuolen tehtävillä en osannut itse pitää välimatkoja, jolloin roikuin itse aina jonkun hännässä. Silviira tuntui vähän seurailevan kavereiden menoa ja etenkin niiden laukatessa. Hyvin se silti malttoi, kun en itse hötköillyt ylimääräisiä. Puomiradalla turhauduin pahiten. En tiedä, miksi ihmeessä. Ehkä odotin jotain täydellistä suoritusta ja pahastuin, kun asiat eivät toimineet itsestään. No, nyt oli kuskilla vanne pään ympärillä kierroksen tai pari liian tiukalla. Onneksi Silviira ei siitä liikoja piitannut, vaan oli yhtä kiva kuin tähänkin asti.

lauantai 20. elokuuta 2016

Ihanneaikaa kisoissa tavoittelemassa

© Emmi Erkkilä
Lauantaina olikin pienen tauon jälkeen taas kisapäivä. Luvassa oli oman seuran eli LidRidin 1-tason estekisat. Olin ilmoittanut meidät Paven kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa oli ihanneaika-arvostelu. Ehdin tasan kerran treenata ihanneajan ratsastamista kotona, joten kovin suurin odotuksin en kisoihin lähtenyt. Mutta olipa kivaa päästä pitkästä aikaa vieraskisoihin!

Otin molempien luokkien verryttelyt aika kevyesti. Ehdin kävelyttää Paven ennen siirtymistä maneesissa olleeseen verryttelyyn. Kävin sileällä askellajit läpi ja otin hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, kertaalleen Pave otti pystyn puomin mukaansa. Näiden hyppyjen jälkeen annoin Paven huilia hetken, kunnes otin vielä hypyn tai kaksi ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroa. Radalle päästyäni kävin näyttämässä Pavelle erikoisimmat esteet vuorossa olleen ratsukon suorituksen aikana. Pave käyttäytyi niin verryttelyssä kuin radalla oikein hyvin, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Eipä sillä, perhosia riitti mahassa enemmän kuin tarpeeksi muutenkin. 80 ja 90 sentin radat olivat samat 66 sekunnin ihanneaikaa myöten.

80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Yritin hakea harjoituksista tutun vauhdin. Ykköselle tuli jarruttava hyppy, Pave kuitenkin vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Kakkoseste ylittyi myös ihan hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Päätin yrittää vaihtoa ravin kautta. Vaan Pave ei moiseen suostunut. Rytmi katosi, ja tulimme lopulta kolmosena olleelle sarjalle väärässä laukassa. Sarjan a-osalle tuli pieni hyppy, ja sain kannustaa Pavea äänellä venyttämään kahden askeleen välin oikein. Laukkakin korjaantui sarjalla takaisin oikeaan. Nelonen ja viitonen menivät myös ihan hyvin, ja viitosella Pave nappasi taas toivotun laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli vähän hassu hyppy, mutta puhdas moinen. Näin pääsimme maaliin ensimmäiseltä radalta, jossa käytin kaiken tilan hyödyksi enkä kyllä kiirehtinyt. Tuloksena olikin nolla estevirhettä, mutta yksi aikavirhe ylitetystä ihanneajasta. Me köröttelimme radalla 66 sekunnin sijasta 71,60 sekuntia. Hups. Onneksi videolta katsottuna etenemisemme ei kuitenkaan ihan mönkimistä ollut, ja olin estevirheettömään suoritukseemme tyytyväinen. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme oli 16/41.



© Emmi Erkkilä
90 sentin radalle lähdin taas oikeassa laukassa. Tiesin, että minun piti ratsastaa vähän sujuvampaa laukkaa tai vähän lyhyemmät tiet. Ykköselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta jälleen Pave nappasi silti vasemman laukan. Kakkoseste ylittyi reippaasti. Pave ei taaskaan vaihtanut laukkaa hypyssä, ja tällä kertaa päätin jättää asian aivan sen huoleksi. Se hoitikin homman kotiin ja vaihtoi kaarteessa laukan oikeaksi. Sarja meni muuten hyvin, mutta Pave nappasi siinä vasemman laukan takaisin. En alkanut yrittääkään vaihtoa, sillä nelonen lähestyi. Pave vaihtoi vasemman laukan ristilaukkaan, mutta pääsimme esteen puhtaasti ja sen jälkeen myötälaukassa jatkaen. Viitonen ylittyi hyvin, mutta kuutoselle tulimme turhan pitkänä. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti välin edelleen viidellä askeleella. Radan viimeinen este eli kasi ylittyi myös puhtaasti, ja näin olimme maalissa. Tällä kertaa ajaksemme tuli 60,07 sekuntia eli nyt puolestaan menimme alittamaan 66 sekunnin ihanneajan. Siitä napsahti taas yksi virhepiste. Harmittelin asiaa hieman, mutta toisaalta Paven sujuva eteneminen radalla ilahdutti enemmän. Oli ihana hypätä toinenkin estevirheetön rata hyvällä etenemisellä ja meiningillä. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme luokassa oli 10/25.



© Emmi Erkkilä
Hyvä kisapävä, parempi mieli. Pave vei kyllä taas pisteet kotiin käyttäytymisellään. Ei mitään töttöröintiä eikä haaveiluja saati oikeita yrityksiä karata portista. Pave hyppäsi tänään ihanan varmasti ja sujuvasti enkä itsekään tehnyt mitään isompia hölmöyksiä selässä. Ihanneaikaan ei nyt satuttu, mutta en onneksi sitä alkanut murehtia. Hyvät, sujuvat radat olivat enemmän kuin oikea palkinto meille. Kunpa estekisaratamme niin kotona kuin muualla sujuisivat jatkossakin näin mukavasti!

Videoista kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Emmille!

perjantai 19. elokuuta 2016

Palasia kouluohjelmasta

Perjantain Artsin tunnilla pääsimme treeniaiheena oli FEI Helppo B lasten esiohjelma B 2015. Tosin vain pätkät siitä. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa maneesissa. Aluksi tulimme koko maneesin kahdeksikkoa ravissa ja haimme asetuksia ja etenemistä kuntoon. Pave hiippaili ensin, ja asetuksiakin sai työstää tällä kertaa molempiin suuntiin, kun kumpikaan ei tuntunut alussa helpolta. Tehtävää onneksi ehdittiin tahkota sen verran, että eteneminen alkoi parantua ja asetukset mennä paremmin läpi.

Seuraavaksi tahkosimme ravissa tovin S:n muotoista vaihtouraa eli kahden puolivoltin yhdistelmää. Pitkältä sivulta kaarsimme ensimmäisen puolivoltin keskihalkaisijalle, suoristimme ja valmistelimme uuden suunnan ja pyöräytimme toisen puolivoltin vastakkaiseen suuntaan. Pitkälle sivulle päästyämme jatkoimme tovin eteenpäin, kunnes teimme kuvion vielä toiseen kertaan. Kuviolla sain olla tarkkana niin Paven etenemisessä kaarteissa kuin asetuksissa. Kuvion tiet löytyivät kuitenkin kohtuullisesti, joten aikaa jäi parsia noita muita kohtia. Suoristuspätkän ratsastaminen ajatuksella samoin kuin asetuksen valmistelu ajoissa auttoivat tällä tehtävällä kovasti. Kun sain vielä Paven etenemään hyvin, saimme aina toisen kuvion ratsastettua aika asiallisesti.

Tämän jälkeen nostimme oikean laukan pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta, pyöräytimme keskiympyrän, jonka aikana keskihalkaisijan kohdilla myötäsimme kolmen askeleen verran, palasimme ympyrältä pitkälle sivulle ja sen loppuessa ratsastimme täyskaarron palaten raviin saman pitkän sivun viimeisessä kirjaimessa ennen kulmaa. Ensimmäinen kierros meni muuten ok, mutta unohdin myötäyksen sekä siirtyminen laukasta raviin oli kaikkea muuta kuin hallittu. Toisella kierroksella muistin myötäyksen ja sain valmisteltua siirtymisen hieman paremmin. Apuna oli ajatella siirtyminen seinää kohti, jolloin Pave ei päässyt rojahtamaan sisälle ja kaatumaan siten ennen aikojaan uuteen suuntaan.

Tulimme tehtävän samoin, mutta lisäsimme raviin siirtymisen jälkeen vasemman laukan nostamisen C:ssä, toiselle pitkälle sivulle ratsastetun lyhyen keskilaukkapätkän sekä lyhyen laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Tehtävän harjoiteltu alkupuoli sujui ihan mukavasti, mutta siirtyminen oikeasta laukasta raviin oli taas vähän tasapainoton, jolloin vasen laukka C:stä ei noussut niin nätisti. Keskilaukan yritelmä myös sai Paven venähtämään, jolloin minulla kesti tovi saada se takaisin normaaliin laukkaan. Lävistäjä oli ok, mutta jälleen siirtyminen laukasta raviin oli aika kehno. Mukava oli kuitenkin huomata, että kuviot sujuivat teiltään ihan hyvin. Siirtymisissä niin askellajin sisällä kuin välillä saisi petrata.

Lyhyessä loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas. Sitten hyppäsinkin kyydistä ja taluttelin loppukäynnit. Tällä tunnilla tuli kivoja hetkiä, ja erityisesti puolivolttien ja suoristuskohtien ratsastaminen oli mukavaa. Siinä tehtävässä pääsin parsimaan heikkouksiani eli asetuksia ja suoristamisia. Siitä tasaisen etenemisen säilyttämisestä nyt puhumattakaan. Ehkä sitä harjoittelemalla hiljalleen oppii ratsastamaan teitä tarkemmin samoin kuin valmistelemaan tehtäviä. Noista taidoista kun olisi kummasti kouluradalla hyötyä.