perjantai 27. toukokuuta 2016

Tee päätös ja pidä siitä kiinni

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsin ihanasti treenaamaan kovasti toivomiani siirtymisiä alaspäin. Ratsunani oli Pave ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja teimme kevyesti jo siirtymisiä askellajien välillä. Tein pysähdyksiä käynnistä, siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välillä. Kun aloin valmistella siirtymistä alaspäin, Pave otti avut vastaan ja reagoi hidastamalla. Mutta sitä lopullista siirtymistä esimerkiksi käynnistä pysähdyksiin sai odotella muutaman metrin. Opettaja totesi, etten ratsastanut siirtymistä riittävän täsmällisesti, vaan aloitin sen, mutta jätin kertomatta Pavelle, mitä seuraavaksi piti tehdä. Minun tuli päättää, millä askeleella esimerkiksi se pysähdys tehdään ja pitää siitä kiinni. Nyt annoin Paven nihkeillä ja nykiä vastaan ja luovuin omasta suunnitelmastani nopeasti. Opettajan vinkki oli yksinkertainen, mutta niin kaivattu. Emme me senkään jälkeen mitään kympin siirtymisiä tehneet, mutta neuvon ansiosta tajusin olla vähän tarkempi ja pitää kiinni omasta suunnitelmasta.

Alkuverryttelyn jälkeen pääsimme tahkoamaan siirtymisiä ihanasti lisää. Ensin kuviona oli ratsastaa ravissa pitkältä sivulta puoliympyrä keskihalkaisijalle, tehdä siinä siirtyminen käyntiin, vaihtaa asetus ja palata taas takaisin raviin ja kääntyä vastakkaiseen suuntaan uraa pitkin. Sieltä taas tultiin samalla kuviolla takaisin keskihalkaisijalle ja tehtiin samat asiat toiseen suuntaan. Tulimme tehtävän myös siten, että valmistelimme keskihalkaisijalla ravista laukannoston uuteen suuntaan ja tulimme keskihalkaisijalle toisesta suunnasta, jonka jälkeen taasen siirryimme laukasta raviin ja taas asetuksen valmistelun kautta jatkoimme vastakkaiseen suuntaan.

Siirtymisissä alaspäin sain hyvin opetella valmistelun lisäksi omasta päätöksestä kiinni pitämistä. Siirtymisissä ravista käyntiin Pave tykkäsi nihkeillä vastaan alussa. Opettaja neuvoi säilyttämään vanhan asetuksen ja tekemään pidätteet toisella ohjalla. Kun asetuksen oli puoliympyrällä saanut läpi, onnistui sen säilyttäminen myös toisella ohjalla tehtyjen pidätteiden kanssa. Tämän yhdistelmän avulla Pave petrasi siirtymissä alaspäin jonkin verran. Käynnistä raviin pääsimme siirtymään asiallisesti, vaikka uusi asetus ei aina löytynyt täydellisesti tai ehti kadota, kun keskityin pyytämään hevosta raviin.

Laukannostoissa hyvänä valmisteluna toimia asetuksen ratsastaminen ensin kunnolla. Sen avulla laukan sai nousemaan myötäisenä. Meillä nousikin vain kerran väärä laukka. Pave ei tällä kertaa lähtenyt ennakoimaan laukannostoa, mikä oli hyvä. Niinpä sain tehtyä valmistelut sopivan rauhassa. Laukat nousivat ihan hyvin, vaikkakin pyöreys katosi niissä. Se kuitenkin palautui parin askeleen päästä, joten ihan hirveilyksi homma ei mennyt. Puoliympyröillä sai hyvin valmisteltua tulevaa siirtymistä raviin. Muistin säilyttää asetuksen ja alkaa tehdä pidätteitä toisella ohjalla. Pave lyhensi laukkaa muutaman kerran sangen kivasti, jolloin pääsimme raviinkin asiallisesti. Hyvä Pave!

Bonuksena tulimme muutamat ravilävistäjät, joilla teimme noin kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Napakkuus unohtui tässä hieman, ja siirtymiset alaspäin olivat taas venyvämpiä. Samoin unohdin noudattaa opettajan ohjetta eli ratsastaa siirtymisen jälkeistä askellajia heti kunnolla. Saimme pari sakkokierrosta tehtävällä, ja meno onneksi parani hieman. Nopeasti se seuraavana tuleva asia unohtuu, kun keskittyy liikaa miettimään sitä juuri käsillä olevaa.

Tunnin lopuksi emme Paven kanssa enää tehneet kummempia, vaan kunhan köpöttelimme. Kävimme myös Kaisan ja Aasian kanssa kävelemässä lyhyen peltolenkin. Pave bongasi jo maneesin kohdilla kauempana olleen peltokonehärvelin eikä tahtonut enää johtaa. Sen verran kinastelin sen kanssa, että napakasti komensin sen peruutusyrityksistä vielä letkan kärkeen. Enempää en halunnut pistää suksia Paven kanssa ristiin, vaan tämän kurinpalautuksen jälkeen Aasia sai ottaa fiksuna tammana vetovastuun siksi aikaa, että Pave suostui uskomaan elämän jatkuvan härvelistä huolimatta. Loppulenkki menikin asiallisesti onneksi.

Olipa ihanaa treenata juuri sitä asiaa, mikä on tuottanut pulmia. Sain myös hyviä vinkkejä, jotka saan luvan pitää mielessä muillakin tunneilla. Kuvittelen olevani selkeä ja napakka, mutta ehkä saan vielä vähän alleviivata noita, jotta Pavekin ymmärtää. Erityisesti juuri päätöksen tekeminen ja siitä kiinni pitäminen ovat asioita, joista en saisi lipsua. Vähän napakkuuta ja jämeryyttä lisää, niin eivätköhän ne siirtymiset alaspäinkin ala luonnistua ainakin aikaisempaa paremmin.

torstai 26. toukokuuta 2016

Jokaisen askeleen ratsastamisen tärkeys

Torstaina oli taas estetreenin vuoro, tällä kertaa oman opettajan vetämänä. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli ratsukoita yhteensä neljä. Kävin askellajit itsenäisesti läpi. Pave liikkui tänään paremmin, mutta tuppasi vähän puskemaan molemmissa suunnissa sisään. Korjailin tätä suoristamalla omaa istuntaa sekä aktivoimalla sisäpohjetta hommiin.

Verryttelimme laukassa kahdella kavaletilla kolmikaarisen kiemurauran tietä noudatellen siten, että pääsimme vaihtamaan kavaleteilla laukat. Keskityin ratsastamaan tien siten, että pääsin johtamaan sekä huolehdin siitä, että Pave laukkasi riittävästi. Ratsastin sopivan napakasti, jolloin Pave lähti hommaan mukaan. Tulimme molemmat kavaletit putkeen kahdesti. Saimme Paven kanssa jokaisella kavaletilla napattua toivotun laukan ilman ongelmia. Jes, osataanhan me jotain! Avainsanoja olivat riittävä eteneminen ja ponnistuspaikan saaminen hitusen kauemmaksi. Johtamistakin pääsin tekemään, mutta arvelen kahden ensimmäisenä mainitun olleen oikeasti avain onnistumiseen.

Sitten hyppäsimme kisaverryttelyn tapaan vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa kierroksessa okseria. Molempien hypyt sinällään olivat ihan hyviä. Laukka tosin pääsi vaihtumaan pari kertaa vääräksi, ja korjaamiseen meni taas pieni tovi. Pave kuitenkin liikkui hyvin ja säilytti myötälaukan, kun ratsastin hypyn tarkemmin. Pystyn taisimme keilata kertaalleen mukaan, jonkinlainen takajalkakolautus muistaakseni. Olin kuitenkin tyytyväinen Paven etenemiseen ja siihen, että ratsastin yllättävän keskittyneesti.

Radan tulimme kahdesti, korkeus oli toisella kierroksella noin 80 senttiä. Halusin lavastaa kisamaisen tilanteen, jolloin kaksi muuta ratsukkoa siirtyivät pois kentältä, ja yksi ratsukko jäi kaveriksi. Lähestymisessä ykköselle Pave yritti lähteä oikealle. Sain napattua sen kiinni, mutta jälleen unohdin blokata samalla vasemman puolen. Niinpä Pave vilahti sieltä hyvissä ajoin esteestä ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen ja nyt jalat tiiviisti molemmilta puolin kiinni. Näin pääsimme ykkösestä yli, ja Pave laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Pave pääsi venähtämään lähestymisessä kavaletin ja okserin suoralle linjalle. Niinpä kavaletille tuli sangen hassu hyppy. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme okserille viidellä askeleella. Nelosena ollut lävistäjäpysty ylittyi hyvin, mutta sain korjata laukan sen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viitospysty ylittyi ihan ok. Kuutosena olisi ollut muurilaatikko, vaan Pave purjehti siitä tyynesti vasemmalta ohi. Vieläpä naurettavan aikaisin, hoh! Vaan ei muuta kuin uusi lähestyminen, ja nyt Pave muisti hypätä radan viimeisenkin esteen. Tulimme vielä samoilla vauhdeilla pystyn ja muurilaatikon suoran linjan uudelleen. Nyt se meni muuten hyvin, mutta Pave vaihtoi pystyllä oikean laukan vasemmaksi eikä korjannut sitä muurilaatikollakaan. Ravin kautta korjaus siis.

Toiselle kierrokselle lähdin vähän napakammalla asenteella. Ykköselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti ja nappasi vasemman laukan. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni ihan hyvin viidellä askeleella. Nelonenkin ylittyi sujuvasti, mutta laukka ei taaskaan vaihtunut sillä. Sain Paven raviin, mutta se päätti kuitenkin nostaa vasemman laukan takaisin. Päätin ottaa tilanteen kisamaisesti eli en lähtenyt pyöräyttämään volttia ja korjaamaan laukkaa. Jatkoimme siis viitosta kohti. Jäin vähän puskemaan Pavea kohti estettä varmaankin vastalaukasta hätääntyneenä. Niinpä ajauduimme viitoselle aika pohjaan. Pave selvitti kuitenkin sen, nappasi myötälaukan ja pääsimme kuutoselle viidellä askeleella. Sekin ylittyi ihan hyvin. Saimme tulla vielä radan viimeisen linjan uudelleen, ilman hevosen tuuppaamista tällä kertaa. Linja meni nyt asiallisemmin, vaikka laukka vaihtuikin taas pystyllä turhaan vasemmaksi eikä korjaantunut muurilaatikollakaan. Korjasin sen sitten ravin kautta vielä lopuksi.



Pari ohimenoa jäivät tietysti kaivelemaan, mutta tuntiin mahtui onneksi hetkiä, jolloin ratsastin napakammin. Minun pitää vain muistaa ratsastaa jokainen askel, muutoin Pave voi keksiä vaihtoehtoisia suunnitelmia. Jokaisen askeleen ratsastaminen ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että tuupin ja hätyytän hevosta koko ajan, vaan että olen tuntumalla ja kerron hevoselle, mitä tehdään, minne mennään ja missä askellajissa. Nyt välillä tuppaan heittäytymään matkustajaksi. Omasta mielestäni kuvittelen ehkä silloin antavani hevoselle työrauhan, mutta enemmänkin jätän hevosen yksin ja annan sen valita, mitä seuraavaksi teemme. Pavelle on helpompaa mennä esteistä ohi, jolloin se tietysti valitsee sen. Niin harmillisia kuin mokat treeneissä (ja etenkin kisaradoilla) ovat, niin kummasti ne opettavat. Kyllä tämä taas kerran tästä, toivottavasti.

Lauralle kiitos videoista!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Siirtymisiä ja suurentamisia

Maanantain koulutunnille arvelin ratsuni oikein, Ekihän sieltä tuli. Mikäpä siinä. Ratsukoita tunnila oli viisi, ja pääsimme treenaamaan voltin suurentamista pohkeenväistön avulla sekä siirtymisiä laukasta käyntiin käyttäen ympyrän pienentämistä apuna.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää kahdeksikkona. Päätyihin pyöräytimme ympyrät ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Sain nohitella Ekiä ennen kuin se alkoi liikkua itse paremmin. Oikeassa kierroksessa Eki asettui sisälle itsekseen liikaakin, jolloin sain suoristella sitä. Vasemmassa kierroksessa sain taas houkutella Ekiä asettumaan sisälle, sillä se tahtoi jäädä kenottamaan ulos. Oikeassa kierroksessa ulko-ohja oli hyvä kaveri. Vasemmassa kierroksessa taasen ulkopohje, jolla tyyräsin Ekin etuosaa takaosan eteen.

Verryttelyn jälkeen siirryimme suurentamaan voltteja pohkeenväistön avulla. Aloitimme käynnissä kymmenen metrin voltilta. Kun ratsun sai kuulolle voltilla, lähdettiin siitä suurentamaan pohkeenväistöä apuna käyttäen. Kun voltti oli suurentunut riittävästi, vaihdoimme suuntaa lävistäjän avulla. Teimme tehtävää myös ravissa. Molemmissa kierroksissa sain aina pyöräyttää muutaman kierroksen voltilla, jotta sain Ekin kuulolle. Sen jälkeen voltin suurentaminen pohkeenväistöllä onnistui ihan mukavasti molempiin suuntiin. Sain tietysti molemmissa kierroksissa kiinnittää huomiota Ekin suoruuteen. Tehtävä sujui hyvin myös ravissa. Aktiivisuus ehkä vähän pääsi hiipumaan, mutta sinällään teimme tehtävän asiallisesti. Oikea kierros oli ehkä vähän helpompi. Vasemmassa kierroksessa en aina saanut Ekiä suoristumaan, jolloin se tuppasi jäämään kenottamaan eikä siten voinut vastata väistöpyyntöihini parhaiten.

Laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin valmistelimme pienentämällä laukkaympyrää niin pieneksi kuin tarve vaati. Ekin kanssa oikea kierros sujui todella mukavasti. Laukka säilyi kohtuullisena pienemmälläkin ympyrällä, jolloin siitä oli helppo valmistella siirtyminen käyntiin. Vasemmassa kierroksessa mukaan mahtui välillä raviaskelia. Epäilen taas jättäneeni Ekin kenottamaan johonkin suuntaan, mikä näkyi tehtävällä raviaskelina. Tajusin kuitenkin korjata asiaa jo satulassa, jolloin saimme parit paremmat siirtymiset käyntiin myös vasemmassa kierroksessa. Olipa hauska treenata pitkästä aikaa siirtymisiä laukasta käyntiin etenkin, kun ratsuna oli siihen oikein hyvin sopiva kaveri.

Lopuksi tulimme vielä tiimalasikuviota ravissa. Pitkän sivun alusta väistätimme pätkän uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Eki teki väistöt molempiin suuntiin aika sujuvasti, vaikka ähersin itse välillä ihan liikaa. Missä se työrauha? Suoruuteen sain vieläkin kiinnittää huomiota erityisesti väistöissä vasemmalle, sillä Eki humpsahti helposti kenottamaan liikaa oikealle. Muutoin Eki nakutti menemään tasaisesti, vaikka välillä sen huomio karkasikin tehtävästä muualle. Vaan kukapa sitä jaksaa keskittyä koko ajan? En minä ainakaan.

Tunti hurahti mukavasti. Vähän jäi harmittamaan se, kuinka paljon ylimääräistä ehdinkään touhuta tehtävien aikana. Varmistelin liikaa enkä aina antanut Ekille riittävästi aikaa ja tilaa tehdä oman osuutensa. Muutamia kertoja tunnin aikana tajusin olla ihan rauhassa, jolloin Ekin liikkeeseen tuli keveyttä ja sujuvuutta. Nämä hetket muistuttivat hyvin siitä, ettei joka hetki voi vaatia jotain, vaan välillä pitää antaa hevoselle vuoro toteuttaa pyynnöt. Muutamat laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin jäivät tosi kivoina onnistumisina mieleen. Niitä treenaisin Ekin kanssa mieluusti toistekin. Samalla voisin perehtyä lisää sen parempaan suoristamiseen molemmissa kierroksissa. Oman istuntani suoristamisesta nyt puhumattakaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Taas sama pulma kisoissa

Kohti ensimmäistä estettä. © Jatta Rundström
Sunnuntaina oli taas estekisapäivän vuoro. Pikkaralan Palkinnossa oli sopivasti meille Paven kanssa 2-tason 90 sentin luokka. Arvosteluna oli 367.1. Edellisyön ja aamun sateen takia kenttä oli paikoin hieman upottava ja mutaisa, kun kävelimme sitä rataan tutustumisessa. Hevoset eivät kuitenkaan liukastelleet, ja kenttä kuivui myöhempiin luokkiin paljon paremmaksi.


Ratapiirroskuva © Kaisa. Muokattu vastaamaan
todellista rataa.
Lähtövuoromme Paven kanssa oli luokan loppupuolella. Kävelytin Pavea aluksi, kunnes kipusin kyytiin ja odottelin vielä tovin verryttelyyn pääsemistä. Lopulta pääsimme maneesin estepuolelle. Kävin askellajit läpi, ja Pave tuntui siltä kuin olin arvellut: aika hitaalta. Yritin hiljalleen herätellä Pavea hommiin, ja hetkittäin saimme parempaa etenemistä. Verryttelyssä kuitenkin luonnollisesti välillä sattui aina joku ratsukko eteen, jolloin sai olla jarruttelemassa. Otin muutamat hypyt ristikolle, ja ne sujuivat ihan hyvin. Sitten tulimme vielä pystyä ja okseria. Ponnistuspaikat olivat hukassa eikä Pave juuri imenyt esteelle. Lähinnä meno hyytyi estettä kohti. Kisat etenivät sen verran rauhassa, että ehdimme ottaa verryttelyssä pienen huilihetken. Ennen siirtymistä ulos tulimme vielä pystyn ja okserin. Pystylle tuli ihan hyvä hyppy, mutta okserille hieman hidas. En panikoinut verryttelyn sujumista isommin, mutta saan kyllä opetella käyttämään panikoimiselta säästyvän energian molempien herättämiseen. Lähdimme kuitenkin kisakenttää kohti. Ehdin kävellä tovin ennen kuin pääsin vuorossa olevan ratsukon ajaksi odottamaan kentälle. Käytin ajan hyväksi ja kävin ravailemassa kentän mössöisimmässä kohdassa sekä näyttämässä samassa kulmassa olleet roinat Pavelle.

Ykkönen. © Venla Limma
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Raippa oli varmuuden vuoksi vasemmassa kädessä (yleensä pidän sitä oikeassa kädessä), sillä ykkösen jälkeen piti kaartaa portin edestä (viime vieraskisoissa Pave livisti avonaisesta portista omille teilleen). Näissä kisoissa portti oli onneksi langoilla kiinni, mutta en luottanut siihenkään täysin. Pave ehti vähän katsella omiaan, kun laukkasimme ykköstä kohti. Keskityin kuitenkin esteeseen toisin kuin Pave. Se kun päätti jättää ykkösen välistä ja hilpaista kohti porttia jo ennen estettä. Tätä en ollut osannut ajatella, sillä olin pohtinut tilanteen tulevan vasta ykkösen jälkeen. En ehtinyt estää Paven livahdusta. Portti tosiaan oli kiinni ja siinä pari ihmistä edessä, jolloin Pave luovutti ajatuksestaan kirmata vapauteen.

Nelonen. © Venla Limma
Tämän väliaikanumeron jälkeen lähdin takaisin ykköstä kohti pitkällä tiellä. Vaihdoin raipan vuorostaan oikeaan käteen ja kaarteessa ykköselle napautin kerran ja pidin raipan lähellä, jotta Pave ei keksisi kirmailla enempää. Nyt pääsimme ykkösen yli asiallisesti, ja laukka vaihtui esteen jälkeen oikeaan. Kakkonen meni myös ihan hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella ja kohtuullisesti yli.

Viitonen. © Venla Limma
Neloselle tie oli vähän tiukempi. Yritin käyttää kaiken tilan hyväksi, mutta laukka pääsi sammumaan. Neloselle tuli hyvin jarruttava hyppy, mutta puhdas ylitys. Neloselta viitoselle oli kaareva linja. Vastalaukka söi etenemistä, ja Pave hyppäsi viitosen vähän varovaisesti. Laukka kuitenkin korjaantui myötäiseksi. Kuutoselle tuli hyvä hyppy samoin kuin seiskalle. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este. Pave vähän pällisteli aidan takana olleita ihmisiä sekä kulmassa ollutta mönkijää. Sain sen hoksaamaan esteen suunnilleen ajoissa, ja näin pääsimme sen yli puhtaasti ja maaliin. Ohimenosta tuli neljä virhepistettä sekä käytimme uuteen lähestymiseen niin paljon aikaa, että saimme lopulta kolme virhepistettä ylitetystä enimmäisajasta. Tulokseksi siis seitsemän virhepistettä, huoh. Mutta hei, se lasketaan hyväksytyksi tulokseksi, joten pieni jee sille. Suorituksellamme olimme luokassa toiseksi viimeisiä, 37/38.



Kuutonen. © Venla Limma
Kuten arvata saattaa, suorituksen jälkeen harmitti. Olin yrittänyt varautua Paven tempaukseen, mutta silti se pääsi sen tekemään. Samalla sitä väistämättä alkaa miettiä, miksi se tekee tämän ratkaisun. Koska se pääsi tekemään sen viime kisoissa ja se on sille helpompi vaihtoehto? Koska se ei tykkää kisoista? Koska kuu ja tähdet olivat taas siinä asennossa? Koska x, y ja z? Olisipa kiva tietää! Hyviä arvauksia ja sivistyneitä tiedonmurusia saa jakaa. Lohdullista on se, että hyppääminen sujuu ihan asiallisesti, kunhan saan Paven uskomaan, että sitä olemme radalle tulleet tekemään. Seuraavat kisat häämöttävät näillä näkymin kesäkuun alkupuolella. Katsotaan, josko sitten pääsisimme radat ilman ylimääräisiä kuvioita. Toiveissa se ainakin vahvasti on.

Videosta ja alkuperäisestä ratapiirroksesta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Jatalle ja Venlalle!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kevyt maaston ja koulun yhdistelmä

Perjantaina ei ollut kouluvalmennusta, joten sovittelimme sitten Kaisan kanssa hevosten liikutukseksi kevyen maaston ja koulun yhdistelmän. Me Paven kanssa otimme vetovastuun, kun kävimme kävelemässä ja ravaamassa Kotakankaan lyhyemmän lenkin eli tietä pitkin metsäpolulle, sen läpi toiselle tielle ja takaisin tallille.

Pave oli maastossa aika tarkkaavaisena. Ehkä se ei enää muistanut kolunneensa myös tätä reittiä, joskin vissiin vain kerran aikaisemmin tähän suuntaan kierrettynä ja silloinkin talvella. Erityisesti vähänkään isommat kivet olivat Paven mielestä kamalia ja niiden kohdalla piti kylkimyyryillä maltillisesti. Muuten maastoköpöttely sujui hyvin ja toimi mainiona verryttelynä ennen lyhyen kouluväännön pariin siirtymistä.

Kentällä olin ajatellut treenata siirtymisiä ihan ajatuksella, mutta maastolenkin aikana koulunutturani pääsi löystymään enkä jaksanut enää alkaa hinkata mitään kunnolla. Ravasin ja laukkasin pätkät alkuun. Energisyys oli edelleen aika hukassa etenkin ravissa. Laukassa Pave hakeutui hetkittäin mukavasti tuntumalle. Vaikka sitä pontevuutta olisi saanut olla enemmän. Milloinhan opin piiskaamaan itseäni siellä satulassa istuessani?

Sain kuitenkin napattua itseäni sen verran niskasta kiinni, että tein muutamia siirtymisiä ravista pysähdyksiin ja takaisin raviin. Nakkasin jalustimetkin pois, kun tuntui, että pysähdysyrityksissä lähdin vain kiipeilemään niiden avulla irti satulasta. Kovin suurta valaistumista ei ilman jalustimiakaan tullut alaspäin tehtyjen siirtymisten venymisongelmaan, mutta eipähän ainakaan ollut enää tikkaita kiipeiltäväksi. Pave teki muutamia asiallisia siirtymisiä ylöspäin, mikä lohdutti kuitenkin vähän. Siirtymisissä yritin parhaani mukaan istua tiiviisti satulassa ja jarruttaa istunnallakin, mutta jotenkin retkahdin aina.

Täytyypä kyllä toivoa ääneenkin, että näitä siirtymisiä alaspäin harjoiteltaisiin tunnillakin. Vinkit olisivat kovasti tarpeen. Siirtymisten lisäsi en sen kummempia jaksanutkaan kentällä puuhata, vaan hommat saivat siltä päivää riittää meille Paven kanssa. Tulipahan tehtyä suunnitelmien mukaan kevyt treeni. Sellaisetkin ovat tarpeen.