keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Koulukurssin 4. tunti: suoruutta etsimässä

Koulukurssin neljännellä tunnilla paneuduimme hevosten suoristamiseen. Ratsunani oli edelleen Pave, ja ryhmässäni oli lisäkseni kaksi muuta ratsukkoa.

Tunnin aloitimme työskentelemällä pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Vaihdoimme välillä niin pääty-ympyröitä kuin suuntaa lävistäjien avulla. Lähdimme liikkeelle käynnissä, jossa saimme tunnustella oman ratsun vinouksia. Tunnustelin ja tulkitsin, että ainakin minun kanssani Pave pyrkii kenottamaan päällään vasemmalle, kun taas oikea lapa on sisempänä. Tämän pohjalta Paven vino ja siten heikompi puoli on vasen, kun taas oikea on sen jäykempi ja vahvempi puoli. Opettaja oli samoilla linjoilla.

Paven tapauksessa vinoutta lähdettiin korjaamaan oikeassa kierroksessa houkuttelemalla Pavea kantamaan sisälapansa sillä rönöttämisen sijasta pyytämällä etuosaa oikealle sisäohjan pyynnöillä ja myötäyksillä. Sisäpohje korjasi tarvittaessa, mikäli Pave ei alkanut kantaa itse lapaansa, vaan pyrki kaatumaan vielä enemmän sisälle. Vasemmassa kierroksessa taasen Paven kenottamista vasemmalle korjattiin suoristamalla sitä ulko-ohjalla, välillä vasta-asetuksiakin hyödyntäen. Kun Pave suoristui edestä, sai sisäpohkeella ratsastaa heikompaa takajalkaa eli vasenta työskentelemään paremmin. Ympyröillä käytin näiden lisäksi apuna mutteriajatusta, jossa pääsin sekä kääntämään että ratsastamaan suoraan. Näin en jäänyt yhteen isoon kääntämiseen, vaan pääsin tekemään käännöksiä ja suoria hetkiä sopivan tiuhaan tahtiin.

Samat korjausliikkeet pysyivät mukana myös ravissa ja laukassa. Sain taas tehdä töitä, että tein korjausliikkeet rauhassa ja yksitellen enkä yrittänyt tehdä kaikkea kerralla ja lisätä mukaan muitakin apuviritelmiä. Kumman vaikeaa on tehdä asiat yksi kerrallaan, ihan kuin kymmenen avun nakkaaminen yhtä aikaa auttaisi mitään. Pave kuitenkin vastasi korjauspyyntöihin aika hyvin, vaikka hyvät ja suoremmat hetket eivät kauaa vielä kestäneet. Ne kuitenkin tunsi selkään liikkeen paranemisena, mikä motivoi jatkamaan työskentelyä. Tällaiset tehtävät palkitsevat, kun pyynnön läpimenon huomaa näin selvästi.

Hevosten suoristamiseen käytettiin tunnista iso osa, mikä oli kyllä aivan oikea ratkaisu. Lopuksi ehdimme treenata vielä suoruutta tulemalla keskihalkaisijaa pitkin ja kääntämällä joko samaan suuntaan kuin tullessa tai vaihtamalla suuntaa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös muutamat pysähdykset. Pave oli tässä vaiheessa taas hyytynyt, joten liikettä siitä ei kauheasti irronnut. Suoristustehtävä oli kuitenkin auttanut, sillä saimme tultua keskihalkaisijaa sangen hyvällä tiellä ja ennen kaikkea suorana. Kääntymisen valmistelu onnistui myös kohtuullisesti, vaikka ratsastin uuden suunnan asetuksen hieman puolittaisesti. Käännöksessä Pave myös hidasti entisestään, joten sain muistaa ratsastaa sitä siinä vähän eteen. Parit pysähdykset olivat jarrutusmatkaltaan meiksi ihan asialliset. Ensimmäisellä kerralla Pave jäkitti isommin vastaan ja haki tilaa oikealta. Toisella kerralla tajusin tehdä pidätteet pysähdystä varten vasemmalla ohjalla, jolloin sain pidettyä Paven siinäkin suorempana. Tehtävässä kivaa oli erityisesti se suoruus, jonka saimme keskihalkaisijalla säilytettyä.

Tämän tunnin suurin anti oli ehdottomasti hevosen suoristamiseen keskittyminen. Kunpa sen muistaisi jokaisella ratsastuskerralla ja malttaisi vielä korjatakin sitä. Nyt ainakin Paven suoristamiseen tuli hyviä vinkkejä, jotka toivottavasti pysyvät pitkään mielessä. Eihän niitä ihmeitä tai suoristamisia hetkessä tehdä, mutta pala kuitenkin kerrallaan. Vielä kun saisin suoristettua itseäni, niin enpähän olisi viemässä hevosta vieläkin enemmän vinkkaralle.

Koulukurssin 3. tunti: väistöjä ja avoja

Koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Ratsunani jatkoi Pave, ja tunnilla oli yhteensä kolme ratsukkoa.

Alkuverryttelyssä ratsastimme keskiympyröitä sekä lyhyitä sivuja puoliympyrämäisesti. Aloitimme ravissa ja lisäsimme myöhemmin laukkaa keskiympyrälle. Verryttelyssä sain kerrata edellispäivän opeista erityisesti sitä, että Pave liikkui ilman, että pyysin siltä jokaisen askeleen erikseen. Nohitellessani Pavea huomasin taas, että päästin sen kipittämään alta ja venymään pitkäksi sen sijaan, että olisin saanut pidettyä sen etuosasta lyhyenä ja houkuteltua takajalat oikeasti hommiin. Tämän huomion jälkeen tajusin pidätteillä pitää etuosaa kontrollissa ja pohkeella puolestaan aktivoida Paven takajalkoja töihin. Kaiken tämän ohella yritin muistaa istua niin sanotusti takajaloilla eli välttää etukenoon päätymistä.

Verryttelyn jälkeen jatkoimme pohkeenväistöjen parissa ja otimme vähän myöhemmin mukaan myös avotaivutukset. Ensimmäisenä ratsastimme ravissa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistöt oikealle olivat edelleen vähän helpompia, vaikka tänään väistöt lähtivät pääosin aika nihkeästi. En saanut Paven etuosaan kontrollia, joten takaosakin oli vain puolittain mukana. En saanut rytmitettyä pidätteitä ja pohjepyyntöjä siten, että Pave olisi ne kunnolla tajunnut. Joko jäin jarraamaan ohjaan kiinni tai sitten unohdin kokonaan etuosan ja yritin tuupata takaosaa pelkästään. Muutamia kertoja sain jonkinlaisen otteen etuosasta, jolloin sain keskittyä pyytämään väistöaskelia. Tällä yhdistelmällä saimme asiallisimmat väistöyritelmät.

Seuraavaksi otimme avotaivutukset mukaan. Minulla ja Pavella ne tosin olivat avotaivutusta etäisesti muistuttaneita yritelmiä. Pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jolta jatkoimme keskihalkaisijalle. Siitä lähdimme pohkeenväistöllä kohti uraa ja pitkän sivun keskikohtaa. Hieman ennen uralle pääsemistä aloimme valmistella avotaivutusta, jota jatkoimme uralle päästyämme pitkän sivun loppuun. Siihen pyöräytimme vielä toisen voltin. Tehtävää tultiin ravissa. Väistöjen sujuminen heijastui tällä kertaa avotaivutuksen kaltaisiin yritelmiin. Jos Pave oli jäkittänyt väistössä, ei avotaivutuksen hahmottelukaan onnistunut. Muutenkin avotaivutukset ovat niin minulle kuin varmaan Pavellekin vielä vähän vaikeita. Muutamat väistöt menivät paremmin, jolloin avotaivutuksen valmisteleminen oli helpompaa. Molemmissa suunnissa olisin saanut siirtää etuosaa selvemmin, nyt se jäi aika puolittaiseksi. Olisin halunnut kovasti törkkiä Paven etuosaa sisemmäs ulkopohkeella, mutta ohjeena oli siirtää etuosaa johtavalla sisäohjalla. Minä taas mieluusti tekisin kaikilla avuilla kaikkea, joten apujen yksinkertaistamista ja selkiyttämistä olen saanut harjoitella melkoisesti. Kovin mainittavasti emme lopulta avotaivutusyritelmissämme onnistuneet, mutta tulipahan asiaa kuitenkin harjoiteltua. Eiköhän se vähän jäänyt myös muhimaan mieleen niin minulle kuin toivottavasti myös Pavelle.

Loppuravissa keskityin samaan asiaan kuin aiemminkin eli siihen, että pyrin pitämään Paven vielä hereillä. Hevosen omaehtoiseen liikkumiseen saisin kiinnittää kyllä rutkasti enemmän huomiota. Jään hyvin helposti tuuppaamaan hevosta ja osittain ajattelemaan, että minun tehtävänäni on säännöllisesti pyytää sitä eteenpäin. Oikeasti hevonen pitäisi saada liikkumaan pyydettyä vauhtia niin kauan, kunnes ratsastaja pyytää jotain muuta. Toki hevoseen saa ja pitääkin vaikuttaa, mutta ei sen jokaista askelta pitäisi joutua pyytämään erikseen. Tuuppiminen ja puskeminen tuskin innostavat yhtäkään hevosta liikkumaan paremmin, joten siinäpä taas minulle yksi asia korjattavaksi.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Koulukurssin 2. tunti: lisää pohkeenväistöjä

Koulukurssin toisella tunnilla jatkoimme pohkeenväistöjen parissa. Ryhmiä oli tasoitettu, ja nyt jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ratsunani jatkoi Pave. Kävimme ensin askellajit läpi vähän lyhyemmällä kaavalla. Ideana oli edelleen, että hevonen vastasi etenemisestä eikä kuskin tarvinnut varmistella. Tässä asiassa minun pitääkin petrata, joten tämän treenaaminen oli oikein hyödyllistä.

Verryttelyn jälkeen palasimme tutulle väistökuviolle eli teimme pohkeenväistöt pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti. Väistöjä teimme edelleen niin käynnissä kuin ravissa. Suoristushetket väistön alkaessa takkuilla tulivat edelleen tarpeeseen. Sain myös vähän tolkkua ohjien käyttöön, kun olin ensin yrittänyt roikkua niissä molemminpuolin ja vänkslätä molempia yhtä aikaa. Tajusin pitää tasaisemman tuntuman ja tehdä tarvittaessa pidätteitä, jotta Pave ei lähtenyt hiihtämään etuosalla. Väistöt oikealle olivat aavistuksen helpompia, vaikka edelleen jäin kaipaamaan niitä rehellisiä väistöaskeleita, jotka olisin tuntenut selkään. Väistöissä sain muistaa erityisesti pitää etuosan hallinnassa, sillä Pave yritti helposti pullahtaa väistön vastakkaiselta puolelta mutkalle ja sitä kautta tehtävää karkuun. Väistöaskeleet kannattikin pyytää hitaammasta menosta, jotta Pavella oli aikaa tajuta siirtää jalkoja toivotusti. Vielä kun vain saisin rytmitettyä pohkeiden ja käsien käyttöä enkä lätkäisisi kaikkia apuja kerralla päälle. Siitä istunnastani nyt puhumattakaan.

Lisäsimme väistötehtävään vielä laukannoston, jonka teimme keskihalkaisijalle päästyämme. Jos väistö oli tehty oikealle, nostettiin vasen laukka ja tietysti toisinpäin. Pyöräytimme laukassa pitkän sivun aloittavaan kulmaan voltin ja siirryimme vähän myöhemmin raviin ja tulimme tehtävän toisesta suunnasta. Laukkasimme myös molempiin suuntiin kaikki ratsukot pääty-ympyrällä ollen. Laukannostoissa sain taas odottaa otollisen hetken sekä malttaa istua sen sijaan, että kippasin etukumaraan. Väistön onnistuminen näkyi myös nostossa. Jos väistö oli sujunut hyvin, onnistui nostokin paremmin. Niinpä vasen laukka nousi vähän oikeaa helpommin, sillä väistöt oikealle olivat sujuneet hieman paremmin. Saimme parit asialliset nostot molempiin suuntiin, kunhan vain istuin suorana. Pave tuntui laukassa jo vähän hyytyneeltä, joten siinä emme saaneet keskiympyrän työstössä kovin hyvää menoa. Sinällään Pave laukkasi kohtuullisesti itse, mutta ei tuntunut jaksavan kantaa itseään, vaan valui etupainoiseksi. Yritin houkutella sitä vielä tsemppaamaan, mutta helle oli vienyt meistä molemmista parhaimman terän.

Loppuravissakaan ei tullut enää mitään ihmeellisempää. Lähinnä jatkoin Paven tsemppaamista, siinä kuitenkaan kovin onnistumatta. Loppukäynnit hoituivat taas maasta käsin maneesin suojassa. Tunnilla oli mukava päästä jatkamaan samaa tehtävää, jota jo ensimmäisellä tunnilla aloiteltiin. Näin ensimmäisen tunnin vinkkejä pääsi heti tuoreeltaan testaamaan uudelleen. Emmeköhän me hiljalleen Paven kanssa ala petrata näissä väistöissäkin, kunhan vain treenaamme sinnikkäästi.

Koulukurssin 1. tunti: perusasioita ja pohkeenväistöjä

Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen koulukurssi, jolle oli tietenkin päästävä Paven kanssa. Ensimmäisellä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja treenasimme niin perusratsastusta kuin pohkeenväistöjä. Jotta emme varmasti olisi päässeet helpolla, saimme vääntää koulua nutturat tiukalla melkoisessa helteessä.

Alkuverryttelyn menimme pitkän kaavan mukaisesti. Ensin teimme muutamia pysähdyksiä. Pave jarrasi niissä melkoisesti vastaan, jolloin jarrutusmatka venyi. Sain Paven lopulta pysähtymään nopeammin, mutta rentoutta ei löytynyt. Pave jännittyi ja jäkitti vastaan, vaikka suostuikin pysähtymään nopeammin. Ravi- ja laukkaverryttelyssä hevoset pyrittiin saamaan liikkumaan itse ilman, että kuskit nyhertäisivät niistä jokaisen askeleen irti. Pavea saikin vähän nohitella, ja minulla hirtti välillä odotetusti pyytäminen päälle. Hetkittäin sain kuitenkin istuttua ja olemaan tuuppimatta Pavea. Hevosia nohiteltiin liikkumaan äänellä ja tarvittaessa raipalla, jotta niitä ei turrutettaisi pohkeisiin. Niitä kun tarvittiin pohkeenväistötehtävällä.

Pitkän alkuverryttelyn jälkeen ehdimme tahkota vielä pohkeenväistöjä oikealle. Teimme ne pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ideana oli väistättää hevosia sen verran kuin ne suosiolla menivät. Kun pakka levisi, piti hevosta ratsastaa pätkä ihan vain suorana eteenpäin. Tässä pääsi työskentelemään hyvin molemmilla pohkeilla. Väistöissä oikealle vasen pohje pyysi, suoristuksessa taasen hevoset ratsastettiin eteen oikealla pohkeella. Paven kanssa väistöpätkät olivat lyhyitä, sillä pakka levisi tiheään tahtiin. Muutama väistönkaltainen askel ja sitten olikin jo aika suoristaa ja hakea Pave takaisin kuulolle. Emme saaneet kovin mainittavia väistöaskelia eikä takaosa lähtenyt kunnolla mukaan. Väistöissä meillä onkin melkoisesti vielä työtä. Tehtävässä hyvää oli kuitenkin se, että pääsin käyttämään loogisesti molempia pohkeita ja ohjelmoimaan väistö- ja suoristuspätkien avulla Pavea yhdistämään väistöaskel etenemiseen. Parempiakin pätkiä mahtui mukaan eikä Pave hirveillyt ihan niin pahasti kuin olisi voinut, vaikka mukaan mahtui jännittyneitäkin pätkiä. Itselleni teki kuitenkin hyvää tajua aina, kun oli aika mennä suoraan. Näin en jäänyt nyhertämään jo mönkään mennyttä väistöä, vaan tajusin nollata tilanteen suoristuspätkällä ja palata sitten takaisin väistön pariin.

Loppuravissa ei tehty kummempia. Yritin pitää Paven vielä hereillä, jotta se etenisi ilman minun varmisteluani. Helle oli verottanut vähän Paven intoa edetä, joten sain nohitella sitä vielä tässä vaiheessa. Loppukäynnit teimmekin maasta käsin talutellen. Tässä vaiheessa luikahdin aurinkoa pakoon vähän vilpoisampaan maneesiin. Näin kurssin ensimmäinen tunti oli ohi, ja jo nyt taskussa oli hyviä vinkkejä käytettäväksi.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tallitestausta pitkästä aikaa

Maanantaina tuli käytyä vielä toinen ratsastustunti. Uusi talli ja ratsastustuntitarjous sai meidät Noran ja Kaisan kanssa testaamaan Equi-Oulun. Olemme olleet tallin opettajan tunnilla aiemmin muutama vuosi sitten Ylirannan ratsuleirillä, joten ihan vieraaseen opetukseen emme menneet. Hevoset sen sijaan olivat meille uusia. Minä sain ratsukseni 2007 syntyneen, noin 150-senttisen April Lawinan eli Lilli-tamman. Sain ennen tuntia kuulla Lillistä vielä sen verran, että se on kiltti ja herkkä ratsu. Tunnilla meitä oli yhteensä viisi.

Tunnin pääkuviona oli maneesin molemmissa päädyissä ollut kiemura, jolle lähdettiin lyhyen sivun kulmasta kääntäen hieman täyskaartomainen tie. Siltä jatkettiin kiemura toiseen suuntaan vähän puoliympyrämäisesti ja sen jälkeen pyöräytettiin vielä alun kaltainen täyskaartokuvio, mutta nyt toki käänteisesti. Kuvio ei taida ihan tällä selityksellä aueta, ja tunnillakin menimme sen jonossa kertaalleen opettajan johdolla läpi. Kuvion hahmottamisen apuna olivat puomit, joiden kohdille teimme myös siirtymisiä. Tulimme kuviota niin kokonaan käynnissä kuin ravissa tehden puomien kohdalle siirtymiset käyntiin. Keskikaaren kohdalle sai myös tarvittaessa ja tilan antaessa myöten pyöräyttää voltin. Lopuksi tulimme kiemuran myös siten, että aloitimme sen käynnissä, pyrimme nostamaan ensimmäisen puomin kohdalta laukan ja toisen puomin kohdalla palaamaan ravin kautta käyntiin.

Opettaja hoksautteli heti aluksi minua istumaan satulassa rennommin ja kantamaan kädet. Tuppasin vähän olemaan irti satulasta, kun en istunut koulusatulassa aivan rennosti. Lilli vaati aluksi nohittelua, jotta se alkoi liikkua paremmin. Kun siitä sai parempaa eteenpäinpyrkimystä esiin, tuli se tasaisemmalle tuntumallekin. Ravissa Lilli tuppasi välillä vähän jopa kiirehtimään, jos oma istuntani ei pysynyt vakaana. Kuviolla Lilli kääntyi aika mukavasti, kunhan olin tarkkana, ettei se liirannut kuviolta ulos tai pienentänyt sitä valumalla sisään. Sain olla aika tarkkana myös käsieni kanssa, etten jäänyt pitelemään hevosta tai unohtanut käsiä joustamattomiksi.

Siirtymiset eivät tänään olleet meidän juttumme. Ravista käyntiin pääsimme pääosin venyneen jarrutuksen jälkeen ja silloinkin jännittyen. Yritin istua satulassa tiiviisti, mutta jotenkin aina irtosin sieltä. Takaisin raviin pääsimme käynnissä kuitenkin kohtuullisesti. Suurin murheenkryyni tunnilla oli kuitenkin laukannosto käynnistä. Sen teimme vain kiemuran kaarteessa oikealle. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta en saanut Lilliä laukkaamaan kuin tasan kerran. Melkoinen paluu alkeisratsastajaksi. Tunnin aikana olin vähän mennyt kipsiin, kun yritin korjata ratsastustani opettajan ohjeiden mukaan, mutta omasta mielestäni siinä heikosti onnistuen. Aloin jotenkin jännittää, jolloin ratsastuksestani lähti viimeinenkin tolkku. Yritin valmistella ja antaa laukannoston avut Lillille selvästi, mutta tamma ei ottanut ymmärtääkseen. Saimme pari hyvin puolittaista nostoyritelmää ja parhaimpana tuloksena yhden lyhyen laukkapätkän. Opettaja neuvoi valmistelemaan noston hyvin sekä säilyttämään ylävartalon paikoillaan, minä kun tuppasin valumaan etukumaraan. Eivätpä laukannostot olekaan olleet aikoihin näin kenkkuja! Jos aiemmin olin alkanut jännittää, tässä vaiheessa olin jo aika kipsissä. "Apua, minä en osaa" oli mantra, jolla lietsoin itseäni yhä pahemmin jumiin. No, en osannut en. Tällä kertaa.

Onneksi ravitehtävässä ja vielä loppuravissa sain Lilliä kulkemaan hetkittäin rennompana ja pyöreämpänä. Parhaimpina hetkinä Lilli oli mukavan tasainen ja ainakin tuntui olevan ihan tyytyväinen ratsastajan vaikuttamiseen. Laukkapulmat jäivät toki kaihertamaan melkoisesti, mutta eipä sitä henkisesti kipsissä ja jäätyneenä kovin hienoihin suorituksiin pääse. Opettajalta sain tunnin aikana ohjeistusta ja neuvoja aika paljon, osa oli hyvin tarkkoja ja sellaisia, joita en ollut itse havainnut. Välillä en aivan tajunnut, mitä haettiin tai en ollut asiasta aivan samaa mieltä. Yritin kuitenkin muuttaa ratsastustani neuvottuun suuntaan, sillä erilaisia tapoja on hyvä testata. Opettaja myös varmasti tuntee ratsunsa, jolloin neuvot ovat toimivia. Lillistä jäi mukava fiilis. Ystävällinen ja kiltti se ainakin oli ja vastasi hyvin, kun sain annettua avut sen ymmärtämällä tavalla. Viisi ratsukkoa mahtui maneesiin myös aivan asiallisesti. Vieraampien opettajien tunneilla on kuitenkin aina mielenkiintoista käydä, sillä heiltä yleensä saa aina joko hyvää kertausta peruspulmista tai sitten aivan uudenlaisia vinkkejä oman ratsastuksen parantamiseen.