sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aika nappiin

Kisaviikonloppu jatkui vielä kotiestekisojen merkeissä. Ratsukseni näihin kisoihin sain Gia-konkarin, joten ainakin ratsu oli enemmän kuin kohdillaan. Menimme hurjan 70 sentin luokan, jossa oli ihanneaika-arvostelu. Oikean ratsun ja sopivan maltillisen estekorkeuden kanssa pitkästä aikaa rataa kävellessä oli fiilis, että onpa kiva päästä kisaamaan. Tuo tunne on ollut hukassa jo tovin, joten oli kiva muistaa, että tykkään hypätä ja kisata.

Ennen esteverryttelyä kävelimme Gian kanssa hyvän tovin kentällä. Verryttelyssä tavoitteenani oli saada sujuvaa, mutta riittävän rauhallista menoa. Ihanneaika kun ei sallinut viipottamista. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt onnistuivat ihan mukavasti, mutta sain muistaa olla itse sinkoilematta ylävartaloni kanssa. Gia meinasi hieman innostua, mutta malttoi kuitenkin kuunnella. Gia kuulemma menee esteradat aina A.2.0-ajatuksella eli vauhdikkaasti. Siltä se vähän tuntuikin, mutta onneksi se on kiltti ja kohtelias tamma eikä kiikuta tätejä ihan miten sattuu. Ennen omaa suoritusta ehdimme katsoa yhden radan alle, kunnes tuli vuoromme.

© Nora
Radalla lähdin liikkeelle vasemmassa laukassa. Gia tuntui haluavan mennä kovempaa, mutta otti pidätteet vastaan, vähän tosin protestoiden himmailuani. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Gia nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella, joista viimeisin oli hieman lyhyempi. Olisi pitänyt hoksia tasapainottaa aiemmin. Gia kuitenkin selvitti linjan ongelmitta, sehän kyllä osaa hommansa. Nelonen meni myös hyvin, ja taas Gia otti hypyssä toivotun laukan. Kaarteessa viitoselle jarruttelin vähän liikaa, jolloin ajauduimme viitoselle pohjaan. Viitosen ja kuutosen suora linja meni kuitenkin asiallisesti kuudella askeleella, ja Gia korjasi itsensä kuutosen hypyssä takaisin vasempaan laukkaan. Edessä oli enää yksi este eli seiska. Sille tuli hyvä hyppy, ja näin pääsimme maaliin estevirheettömällä suorituksella. Jes!



Maaliin päästessä oli hyvä fiilis. Gia ei isommin kiikuttanut enkä itse mokaillut isommin. Elämä radalla Gian kanssa oli kivaa! En osannut yhtään päätellä aikaamme, olin kyllä yrittänyt käyttää tilaa hyväksi. Tulokset selvisivät nopeasti, ja meidät Gian kanssa kuulutettiin 12 ratsukon luokan palkintojenjakoon ensimmäisenä. Vau! Ihanneaika-arvostelu on minulle vielä aika uusi juttu enkä Gian kanssa treenannut sitä ollenkaan. Kisoihin menimme siis sen puolesta "kylmiltään" ihan vain hyvää kokemusta hakien esteitä jännittävän pääkoppani siedättämiseksi. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei Gia lähde kisoista ilman ruusuketta. Luokan ihanneaika oli 46 sekuntia, ja meidän aikamme oli puolestaan 45,72. Aika nappiin siis, hyvä Gia!

Videosta ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Tauon jälkeen kisoissa

Perjantaina oli vuorossa kotikoulukisat. Järkeilin itseni Paven kanssa vain yhteen luokkaan, K.N. Specialiin. Yhteisverryttely mentiin maneesissa, ja sitä ennen ehdin kävellä Paven kanssa ulkona. Verryttelyssä yritin lähinnä saada Paven etenemään tasaisesti ja riittävästi. Pave oli sinällään kuulolla, mutta en saanut siitä ihan tehoja irti. Ohjelmasta testasin muutamat voltit ja siirtymiset ylös- ja alaspäin. Voltit olivat ihan ok, mutta siirtymiset alaspäin odotetusti hankalia. Pave jännittyi niissä, jolloin siirtymiset ravista käyntiin ja käynnistä pysähdyksiin tulivat kättä vasten ja venyen. Laukkaa otin verryttelyssä aika vähän, mutta se toimi molempiin suuntiin kohtuullisesti.

Radalle lähdin hieman hätäisesti heti lähtömerkin jälkeen. Pave ei ravannut kovin tasaisesti, jolloin keskihalkaisijalla tuli pari tahtirikkoa. Osuimme kuitenkin linjalle ja saimme esitettyä tervehdyksen. Numeroksi 6,5. Ensimmäinen loiva kiemura meni kohtuullisesti. Numeroksi 7. Lävistäjälle tehdyn keskiravin otin varovaisesti, sillä rikot siinä olivat liian mahdollisia. Varovaisuus aiheutti tietysti sen, ettei ero harjoitusraviin ollut kummoinen. Numeroksi silti 6,5. Kymmenen metrin voltti meni kuvioltaan ihan hyvin, numeroksi 6,5. Toinen loiva kiemura meni myös asiallisesti, numeroksi 7. Toiselle lävistäjälle tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä tuli meiksi kohtalaisesti, mutta kehtasin mennä hukkaamaan siinä jalustimen. Niinpä käynti vähän venyi ennen kuin pääsimme raviin. Numeroksi silti 6,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni tieltään taas ihan hyvin, mutta vähän vaisusti. Numeroksi 7.

Toinen käyntisiirtymä tuli myös kohtuullisesti, ja Pave käveli ihan hyvin. Numeroksi 7. Saimme pysähdyttyä pisteessä, ja maltoin seistä tavallista paremmin. Loput käyntipätkästä ja siirtyminen raviin menivät asiallisesti. Numeroksi 6,5. Oikea laukka nousi hieman hitaasti. Numeroksi 6. Pääty-ympyrä meni kuitenkin hyvin. Numeroksi 7. Lävistäjä meni aika mukavasti liki loppuun saakka. Numeroksi 7. Pave jäi sen jälkeen vähän jännittyneeksi ja yrittikin tarjota laukkaa jo ennen kuin olimme oikeassa kohdassa. Laukan nostin lopulta itsekin hieman ennakoidan ja hitusen ennen I:tä. Numeroksi 5,5. Pääty-ympyrä meni ensimmäisen tapaan eli asiallisesti. Numeroksi 7. Lävistäjä meni myös ilman kummempia ongelmia. Numeroksi 7. Lävistäjän lopussa pääsimme meiksi yllättävän vähillä raviaskelilla käyntiin, toki askelia oli arvostelua ajatellen aivan liikaa. Numeroksi 5. Siirtymisen jälkeen yritin vain istua hiljaa, jotta Pave ei enää tekisi rikkoja. Käynti oli tämän seurauksena hieman hyytynyttä, mutta pääsimme linjalle ja lopputervehdykseen. Siitä numeroksi vielä 6,5.



Sellainen kisarata. Suorituksen jälkeen mieltä toki kaiversi muutaman hetken ajan epätasaiset kohdat, mutta aika nopeasti aloin muistaa myös hyviä asioita, kuten teiden seuraamisen ja laukkalävistäjät. Tauko vissiin on tosiaan tehnyt meille hyvää. Kisat kehtasivat toki jännittää, mutta pahimmat suorituspaineet eivät iskeneet päälle.

Tuomarin terveiset suorituksestamme olivat seuraavat: "Hienoa Anne! Ratsastit keskittyneesti ja itsevarmasti alusta loppuun! Hiukan lisää aktiivisuutta > kuolaintuki kevyemmäksi, mutta kokonaisuus siisti!" Kiltillä arvostelulla saimme pisteitä 165,5 eli prosenteissa peräti 66,2, huh! Mutta niitäkin enemmän ilahdutti tuomarin positiiviset kommentit itsevarmuudesta. Radalla osasin ottaa tehtävän kerrallaan enkä jäänyt miettimään menneitä. Suoritukseemme olisin itsekin toivonut vähän enemmän energiaa ja pontevuutta, niin Pave olisi ehkä kantanut itsensä edestä paremmin. Minäkin olisin saanut kantaa itseni paremmin. Nyt etenkin käsien kantaminen jäi ihan paitsioon ja muutenkin olisi pitänyt istua vähän jämäkämmin. Vaan onpahan taas asioita sille kuuluisalle treenilistalle laitettavaksi. Loppujen lopuksi sijoituksemme 16 ratsukon luokassa oli yllättäen neljäs. Kaikkea sitä!

Videosta kiitos Lauralle!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Konkarin vietävänä

Tiistain toinen ratsastus hurahti estetunnilla, ja ratsukseni sain Gian. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Alkuverryttelyssä tahkosimme tovin ravissa ympyrän kaarella olleita kolme puomia sekä ihan yksittäistä puomia. Gia ravasi puomit oikein asiallisesti. Laukassa tulimme ympyrällä ne samat kolme puomia sekä yksittäisen kavaletin. Giaa sai mukavasti säädeltyä joko vähän venyttämään askelta tai lyhentämään tarvittaessa. Gia eteni tasaisesti, vaikka aina askel ei osunutkaan ihan nappiin. Silloin tämä konkari osasi itsekin katsoa, mitä piti tehdä.

Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa laukassa parin kierroksen verran kavaletin ja pystyn suoran linjan. Se meni meillä viidellä askeleella ihan mukavasti. Gia alkoi heräillä tässä vaiheessa tajutessaan, että pääsisi hyppäämään. Mukava mennä sellaisella hevosella, jolle hyppääminen on mieluista. Olisi myös itse asiassa ollut hauskaa säädellä laukkaa ja hakea väliin eri askeleita, mutta tällä kertaa emme menneet siihen.

Sitten tulimmekin jo ensimmäisen lyhyen radan: kavaletin ja pystyn suora linja, lävistäjäpystyn ja aiemmin hypätyn kavaletin kaareva linja sekä lävistäjäokseri. Gia taisi tässä vaiheessa unohtaa olevansa tätiratsuna ja pisti estehevosen vaihteen silmään. Hyppäsimme kyllä kaikki esteet oikeassa järjestyksessä ja etenimme myötälaukassa, mutta vauhti oli täysin Gian nimissä. Kaikeksi onneksi muistin luottavani Giaan, jolloin minulle tavallista reippaampi vauhti ei silti alkanut jännittää. Yritin ehkä vähän toppuutella Giaa, mutta loppujen lopuksi jäin inisemään Gian "viedessä" minua. En osannut pahastua Gialle, sillä se oli vain hyppäämisestä innoissaan. Toki olisi ollut ihan kiva säilyttää kontrolli, mutta menihän se rata näinkin. Hassua, että Gia jaksoi innostua miniradasta, jonka korkeus oli ehkä 60 senttiä.

Hyppäsimme vielä toisen lyhyen radan noin 70 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, kavaletin ja pystyn suora linja, lävistäjäpystyn ja kavaletin kaareva linja sekä yksittäinen okseri. Tälle radalle päätin määrätä itse vauhdin. Gia otti pidätteet hyvin vastaan, kun muistin rentoutua aina niiden jälkeen. Nyt pääsimmekin radan paljon tasaisemmin. Parissa kohdassa Gia yritti vähän lähteä kiihdyttämään, mutta tajusin pyytää sen aina malttamaan. Selvitimme radan taas mukavasti myötälaukat oikeissa kohdissa napaten. Gian kanssa kivaa on se, että se kyllä hanskaa laukanvaihdot, joko esteillä tai sitten lennosta.

Loppuravissa hurruuttelimme vielä molempiin suuntiin. Gia puhkui intoa ja purki sen kipittämällä, joten sain toppuutella sitä ja pyöritellä lukuisia ympyröitä. Gia jaksaa ihastuttaa kyllä energiallaan. Koulutunnilla en siitä tällaista puolta saa kaivettua esiin, mutta esteillä se tulee esiin ihan itsestään. Gian kanssa on hyvä treenata hyppäämistä juuri sen kokemuksen vuoksi. Se kyllä tietää, mitä tekee, joskin sille saa välillä ehkä vähän vinkata sopivastammasta vauhdista. Muutoinkin se on rehti ja reilu tamma. Oikein mainio opetusmestari siis.

Itsenäinen testikerta

Tiistaista tuli tuplahevostelupäivä. Ensimmäisen tunnin menin itsenäisesti ja hieman yllättäen Pavella. Sattui nimittäin niin kummallisesti, että minua alkoi vähän harmittaa, kun näytti siltä, etten olisi osallistumassa tuleviin kotikoulukisoihin. Ratsuvaihtoehdot olivat vähissä, kunnes muistin Paven olemassaolon. Vaikka olemmekin Paven kanssa nyt tauolla, tuntuivat koulukisat kutkuttavan sen verran, että päätin itsenäisellä tunnilla testata, josko voisimme käydä ihan kokemuksen kannalta hurauttamassa kisaradan tai pari.

Tunnin treenit pidin simppelinä. Halusin välttää ylimääräiset kinastelut ja pitää meidät molemmat hyvällä tuulella. Valtaosa tunnista menikin ihan perusratsastuksen parissa. Pyörittelin ympyröitä ja voltteja ja haeskelin Pavea liikkumaan kaikissa askellajeissa asiallisesti. Pave oli alusta alkaen mukavasti yhteistyöhaluisella tuulella, jolloin sen kanssa oli oikeastaan aika kivaa. Se tuntui myös kohtuullisen tasaiselta molempiin suuntiin. Sitä sai vähän nohitella, mutta jokaisessa askellajissa löytyi aina ihan sujuvaa menoa. Päivän hyvä havainto oli se, että alan hiljalleen oppia kantamaan Paven kanssa käsiäni vähän paremmin käynnissä ja ravissa. Laukassa sen sijaan käteni painuvat alas enkä saa kannettua niitä. Istuntapaketti taitaa hajota sen verran laukassa, etten vielä voi siinä keskittyä korjaamaan yksittäistä asiaa.

Perushumputtelun ohella tein pieniä tehtäviä K.N. Specialin ohjelmasta. Hurauttelin muutamat keskiravia tavoitelleet lävistäjät, laukkalävistäjät sekä laukannostot ja pääty-ympyrät ohjelman mukaisesti. Keskiravilävistäjillä ongelmana oli vanha tuttu: Pave rikkoi laukalle, kun yritin saada sitä ravissa eteen. Minun varmaan pitäisi osata pyytää vähän kerrallaan ja olla päästämättä Pavea edestä karkuun. Tällä ajatuksella sain parit asiallisemmat ravilävistäjät. Toki keskiravi oli sangen vaatimaton ja enemmän sinnepäin kuin oikea liike, mutta kyllä siinä tuli eroa harjoitusraviin. Sain lähdettyä ravilävistäjälle hyvin, mutta paluu harjoitusraviin olisi saanut olla vähän selkeämpi.

Laukkalävistäjät olivat Paven kanssa aika helppoja. Sen kanssa ei tarvitse huolehtia muusta kuin laukan säilymisestä, kun vaihtojakaan ei tarvitse pelätä. Pave ei miellä vastalaukkaa kovin kummoisena asiana, jolloin sain tuotua sen asiallisesti lävistäjien loppuun. Pari kertaa Pave tosin oli sitä mieltä, että ravin sijasta tuli jatkaa vastalaukassa. Siirtymiset alaspäin laukkalävistäjien lopussa olivatkin aika kehnoja. Niitä en osaakaan vielä tehdä, joten tämä akilleenkantapää on tiedossa.

Vasen laukka nousi I:stä ihan hyvin, ja pääsimme pari askelta suoraan ennen käännöstä. Pääty-ympyrä sujui vasemmassa laukassa myös ihan asiallisesti, mutta asetus olisi saanut olla selvempi. Oikeakin laukka nousi ihan hyvin C:stä. Toki molempien suuntien nostoissa pyöreys jäi vain haaveeksi, mutta Pave onneksi tasoittui aika nopeasti noston jälkeen. Molemmat laukat pyörivät tällä kertaa aika tasaisesti eikä selviä puolieroja ollut.

Sihtailin vielä muutamat tiet pituushalkaisijalle, ja osuimme niille ihan mukavasti. Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas, minkä se teki mukavasti. Pakko tunnustaa, että yllätyin siitä, kuinka mukavasti meillä meni. Yllättävän tasaista ja sopusointuista. Toki muutamat hirvihetket mahtuivat mukaan, mutta ne menivät pienillä neuvotteluilla ohi. Toki emme tehneetkään mitään kuppi nurin -tehtäviä, kuten esimerkiksi pohkeenväistöjä tai avo- ja sulkutaivutuksia. Perusratsastuksessa tulemme paremmin toimeen, kun kummaltakaan ei vaadita liikoja. Tästä tunnista jäi sen verran hyvä mieli, että ilmoitin meidät sitten kotikoulukisoihin. Kunpa vain osaisin kisoissa ottaa radan oikeasti vain oman kisapääni treenaamisen kannalta enkä aseta kummallekaan meistä turhia paineita. Sillä tavalla saan kisoista huomattavasti enemmän irti.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Niin mainiota

Sunnuntaina oli taas täydellinen maastosää: pari astetta pakkasta, ei juuri tuulta ja auringonpaiste siniseltä taivaalta. Lähdimme maastoon kahden ratsukon voimin, minulla oli tietysti ihanainen Hilima.

Kävimme kiertämässä Tiitonsaaren reitin. Alkumatkan tie oli kirjaimellisesti jäätävässä ja inhottavan epätasaisessa kunnossa. Kävelimme metsäreitin alkuun saakka. Se onneksi oli oikein hyvässä kunnossa, ja pääsimme ravaamaan ja laukkaamaan siellä. Hilima eteni tasaisen reippaasti läpi reissun. On se vain aina yhtä ihanaa laukata hevosella, joka menee varmasti ja mielellään eteenpäin.

Metsäreitin jälkeen taitoimme loppumatkan tallille tietä pitkin ravissa ja käynnissä. Olipas taas kiva reissu! Matkalla vastaan tuli niin tien vieressä auton kera olleita ihmisiä, ravihevonen kuin juuttunutta autoa auttanut traktori. Kierolla tavalla näistä hevosten mielestä jännin juttu oli ihmiset ja auto tien vieressä. Niitä Hilimakin kehtasi vähän töllöttää. Vaan fiksuna hevosena sille riitti töllöttäminen, ja ohituksen jälkeen se rentoutuikin heti. Reissu sujui siis kaikin puolin mukavasti. Kevättalven maastotkin ovat sangen kivoja.