maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa Hempan kanssa

Maanantain koulutunnille sain viiden kuukauden tauon jälkeen Hempan, jolla menin viime vuoden lopussa aika paljonkin. Kummemmin sen selkään en ole kaivannut, mutta toisaalta oli ihan hauska käydä muistelemassa, millainen se oikein olikaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän. Pääsimme treenaamaan takaosan väistätystä sekä avotaivutuksia.

Alkuverryttelyn ravissa pyörittelimme pääty-ympyröitä, joiden avonaisella puolella väistätimme hevosten takaosia muutaman askeleen verran ulommas. Kun väistätys onnistui, sai hevosta ratsastaa siitä vähän eteen. Hemppa oli alussa venkula ja nyki toistuvasti itselleen tilaa edestä. Pyrin säilyttämään tasaisen tuntuman ja ratsastamaan sitä pohkeella eteen, jotta se lakkaisi ehdottelemasta omia ratkaisujaan. Takaosan väistätyksissä sen saikin mukavasti kuulolle ja pyöristymään, jonka jälkeen ravi ja tasaisuus paranivat. Hemppa väisti takaosallaan mukavan helposti molempiin suuntiin. Sain vain huolehtia siitä, ettei se mennyt edestä mutkalle. Pitkillä sivuilla Hemppa pääsi taas muljahtamaan suoruudesta pois, jolloin alkoi taas venkulointi ja ohjien nykiminen. Tässä vaiheessa muistin taas, kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä hevosen ratsastamisesta suoraksi onkaan.

Seuraavaksi tahkosimme avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, jonka jälkeen jatkoimme sivun avotaivutuksessa. Avotaivutuksen jälkeen siirryimme ensin raviin ja myöhemmin laukkaan. Käynnissä oli hyvin aikaa haeskella avut kohdilleen. Avojen aikana Hemppa pääsi vieläkin vähän kiemurtelemaan, mutta tasoittui hyvin, kun sain aseteltua sen kohdilleen. Pulmana molemmissa suunnissa ja erityisesti oikeassa kierroksessa oli se, että Hemppa pullautti takaosansa ulommas eikä siirtänyt etuosaansa toivotusti. Hempan kanssa vähemmän oli enemmän. Jos säädin paljon, pullahteli Hemppa sitä myöten enemmän. Kun taas tein avut yksinkertaisemmin, loksahti Hemppa paremmin kohdilleen ja teki avotaivutuksen aika itsenäisesti. Parhaimpina hetkinä niin käynnissä kuin ravissa avotaivutusta tarvitsi lähinnä vain ajatella ja antaa hevosen mennä.

Laukkaa otimme tunnin aikana harmillisen vähän, sillä siinä Hemppa tuntui parhaimmalta. Laukka pyöri hyvin, ja Hempan sai houkuteltua aika helposti pyöreäksi ja rennoksi. Ohjien nykimisestä tai kiemurtelusta ei ollut kummemmin tietoa. Suoruuden muistaminen auttoi kummasti. Oikeassa kierroksessa pyöräytin avotaivutuksen jälkeen nostetussa laukassa aina pääty-ympyrän, jossa suoristin Hempan etuosan takaosan eteen tuomalla sitä vasemmalta vähän oikealle. Laukassa oli mukavasti energiaa, ja Hemppa olisi varmasti mielellään päästellyt menemään reippaamminkin. Harmi vain, että tila loppui aina kesken avotaivutustehtävän alkaessa uudelleen.

Loppuravissa pyörittelimme vielä alkuverryttelyn tapaan pääty-ympyröitä, joilla väistätimme takaosaa ulos. Hemppa teki tämän tehtävän edelleen mukavasti ja alkutuntiin verrattuna vielä tasaisemmin. Tunti päättyikin hyvään ja rentoon fiilikseen. Hemppa oli ihan kiva treenikaveri, mutta en vieläkään hurahtanut siihen. Voin kuitenkin uskoa, että sen kanssa on kiva treenata, kun sen kanssa on samalla aaltopituudella. Hempalla onkin vannoutuneita faneja, niin kuin varmasti muillakin tallin hevosilla. Katsotaanpa muutamien kuukausien päästä, josko meidän tiet Hempan kanssa taas sitten kohtaavat.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Sujuvaa, kunnes ei sujunutkaan

Torstaina pääsimme Artsin koulutunnilla hinkkaamaan siirtymisiä oikein kunnolla. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Siirtymisiä ratsastimme pääosin lävistäjällä, jolla saimme myös opettajan tarkimman huomion. Siirtymisiä teimme myös toiselle pitkälle sivulle.

Aloitimme siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Siirtymiset ylöspäin olivat aika asiallisia, ne eivät varsinaisesti ole tuottaneet meille käynnin ja ravin välillä suurempia ongelmia. Pave pysyi niissä aika pyöreänä ja siirtyi raviin kohtuullisesti ilman laahaamista. Siirtymiset alaspäin ravista käyntiin yllättivät tänään. Yleensä Pave pääsee hirveilemään niissä lähes joka kerta, mutta nyt esitimme paljon asiallisempia ja rennompia siirtymisiä käyntiin. En tiedä, mikä oli muuttunut, mutta olipa kiva saada petrattua tässä vaikeammassa siirtymissuunnassa.

Seuraavaksi työstimme siirtymisiä ravin sisällä. Ensin ravi piti hakea lyhyeksi. Kun hevonen hyväksyi tämän ja säilytti lyhyen ravin, sai sitä ratsastaa hieman eteen. Treenasimme siirtymisiä askeleen sisällä muistaakseni edellisellä valmennuskerralla, jolloin Pave toimi tosi kivasti. Tänään emme päässeet yhtä helppoon menoon. En saanut Pavea lyhentämään askelta rehellisesti, vaan se otti pidätteet puolittain vastaan ja yritti aina palata takaisin tavalliseen raviin. En päässyt tehtävällä kummemmin ratsastamaan ravia eteen, sillä lyhentäminen vaati enemmän työstöä.  Lyhennyksen läpimenon tarkistimme sillä, että myötäsimme tuntuman pois, jolloin hevosen piti silti pysyä lyhyessä ravissa pyöreänä. Saimme lopulta muutamia parempia pätkiä, joissa Pave säilytti lyhyemmän ravin itse myös ilman tuntumaa eikä kiirehtinyt alta pois.

Teimme vielä siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Ensin nostimme lävistäjällä vanhan suunnan laukan ja lopulta tulimme lävistäjälle laukassa, siirryimme toviksi raviin ja nostimme uuden suunnan laukan. Laukan nostimme lyhyestä ravista. Tehtävän alussa Pave väläytti todella hyviä nostoja. Sellaisia, joissa se ponnisti laukkaan takaosalla kiirehtimättä tai venymättä edestä pitkäksi. Kun tehtävä eteni ja varsinkin siinä vaiheessa, kun aloimme tulla lävistäjälle laukassa, homma alkoi mennä kehnommin. Pave alkoi päätellä, että tehtävällä joka tapauksessa laukataan, joten miksipä välissä pitäisi ravata. Niinpä en saanut sitä laukasta raviin kovinkaan nätisti, kun se ehdotteli jo uutta laukkaa tai yritti sinnikkäästi pitää vanhan laukan. Pavella jäi vähän levy jumiin, ja minulla taas meni kuppi nurin. Hieno yhdistelmä: vähän kierroksilla käyvä ratsu ja kihisevä kuski. Kuten arvata saattaa, emme enää juurikaan parantaneet tästä. Kun oma zen-mielentila oli kadonnut, oli Paveakin vaikea tyynnytellä. Kismitti melkoisesti, kun en saanut rauhoitettua itseäni ja sitä myöten Pavea. Saimme lopulta kursittua pakettia sen verran kasaan, että saimme tyydyttävät siirtymiset laukasta raviin ja takaisin.

Loppuravissa Pave onneksi tasoittui, ja sain itsekin puhalleltua höyryjä pihalle. Tunnissa hyvää oli onnistuneet siirtymiset ravista käyntiin samoin kuin parhaimmat siirtymiset ravista laukkaan. Lävistäjä tienä samoin kuin tiheämmät siirtymiset toivat tehtävään haastetta ja sitä myöten meille myös pulmia. Kun vain malttaisin itse, niin Pavekin olisi helpompi napata takaisin kuulolle. Malttia siis vain lisää, jälleen kerran.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kesken jäänyt kerta

Keskiviikolle saimme sovittua neljän ratsukon estetunnin, jonka piti tuttu tuuraajana toimiva opettaja. Ratsunani oli Pave. Alkuverryttelyssä kaartelimme menemään niin käynnissä kuin ravissa. Notkistelimme hevosia erilaisilla kaarevilla teillä, kuten täys- ja vastakaarroilla. Paven kanssa sain miettiä taas ulkoavuilla kääntämistä sekä vartioida sitä, ettei se pullahtanut käännöksiin lapa edellä. Ravissa Pave oli vähän nihkeähkö ja sitä sai nohitella, mutta hetkittäin se liikkui paremmin. Kaarroksissa piti lisäksi muistaa säilyttää aktiivisuus eli hevoset eivät saaneet hidastaa, vaikka käännyttiinkin. Pave säilytti kaarteissa etenemisen kohtuullisesti, mutta ei ilman pientä nohittelua.

Alkuverryttelyn yhteydessä ravasimme muutaman kerran suoralla linjalla olleita kahta puomisarjaa. Koska tunnilla oli pari ponia, olivat puomivälit hevosille hieman lyhyet. Pavea ei tarvinnut juuri pidätellä, sillä se ei ollut kovinkaan vauhdikkaalla tuulella. Niinpä puomit menivät siltä osin mukavasti. Opettaja muistutti pitämään kädet rentoina erityisesti puomeilla, jotta en estäisi Paven etenemistä.

Tämän tehtävän jälkeen suoran linjan jälkimmäinen puomisarja muutettiin ristikoksi, jota ennen oli pari ravipuomia. Linjan ensimmäinen puomisarja pysyi entisellään. Tulimme tehtävälle vasemmassa kierroksessa ravissa. Ideana oli siis ottaa ristikolle hyppyjä ravilähestymisellä. Jostain syystä ravilähestymiset ja ennen estettä olevat puomit sekoittavat pakkani täysin. Niin kävi vähän nytkin. Pave ei edennyt kovin energisesti, joten tulimme laiskasti myös ristikolle. En oikein tuntenut, mistä kohtaa Pave oli lähdössä hyppyyn, joten mukautumiseni eivät olleet kovin upeita. Pave myös nappasi esteellä toistuvasti oikeaa laukkaa, vaikka tarkoituksena oli saada vasen laukka. Ristikon jälkeen laukattiin tovi ja siirryttiin takaisin raviin.

Parin ensimmäisen hypyn jälkeen Paven ravi alkoi tuntua kummalta. Hetkittäin se ravasi normaalisti, hetkittäin taas tuntui selkään epätasaiselta. Pyörähdimme vielä yhden kierroksen tehtävällä, mutta ravi tuntui edelleen oudolta. Opettaja totesi Paven näyttävän varovan vasenta etujalkaansa. Liekö se sitten ollut vain jäykkä vai mitä, mutta meidän hyppytuntimme päättyi ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan. Harmittihan se, mutta enemmän huoletti Paven vointi. Nyt vain sormet ristissä, ettei se ole mitään vakavaa. Kyllähän ne hevoset välillä könkkäisevät ihan ilman isompaa syytä. Toivotaan ainakin näin.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Oikeanlaisen tehtävän ilo

Tiistain toinen ratsastus meni varta vasten toivomani Hiliman kanssa koulutunnilla. Ratsukoita oli kuusi, ja pääsimme jumppaamaan hevosia väistättämällä niiden takaosaa ulos. Alkuverryttelyssä tarkistimme käynnissä ilman jalustimia oman istunnan. Hilima tuntui aika pieneltä ja kapoisalta, kun nakkasin jalustimet pois. Istunnassa korjasin ylävartaloon ryhdikkyyttä sekä käänsin lantion paremmin alle. Ravissa verryttelimme ratsastamalla pääty-ympyröitä ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Menin tämänkin vielä ilman jalustimia istuntaani korjaillen. Hilima oli alussa vähän nihkeä antamaan edestä myöten, mutta parani hiljalleen. Vasemmassa kierroksessa asetuksia ja taivutuksia sai työstää oikeaan kierrokseen nähden enemmän. Yritin muistaa istua mahdollisimman keskellä, etten valuisi vasemmalle.

Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle ja aloimme työstää väistöaskelia. Aloitimme käynnissä ja takaosan väistätykset teimme lyhyissä pätkissä. Muutamasta onnistuneesta väistöaskeleesta hevoset päästettiin palkintona takaisin sujuvampaan etenemiseen. Teimme takaosan väistätyksiä myös ravissa ja lopulta teimme onnistuneiden väistätysten jälkeen laukannostoja ravista.

Molemmissa kierroksissa sain ottaa Hiliman etuosan ensin hallintaan. Opettaja muistutti tekemään pidätteet ulko-ohjalla ja pitämään sisäohjan kevyempänä. Hilimaa sai aina ensin vähän toppuutella ennen kuin sain etuosasta otteen. Apuna toimi myös johtava ohja. Väistöaskeleet lähtivät vähän vaihdellen, mutta onnistuneet askeleet huomasi helposti. Niiden aikana Hilima tasoittui ja hakeutui tuntumalle. Niiden jälkeen se myös jatkoi käyntiä pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Oikea kierros tuntui tehtävällä helpommalta. Vasemmassa kierroksessa väistöaskeleet olivat tihkaampia ilmeisesti siitä syystä, etten saanut etuosaa niin haltuun. Tässä kierroksessa jäin myös itse roikkumaan sisäohjaan, kun Hilima tuntui olevan siinä kiinni. Sain tehdä melkoisesti töitä sen eteen, että maltoin antaa sieltä tilaa, jotta Hilimankaan ei tarvinnut lähteä vetokisaan. Pyrin myös istumaan keskellä satulaa, mutta taisin turhan monesti valua vasemmalle ja vaikeuttaa tehtävää samalla. Toistoja tehtiin kuitenkin sen verran, että saimme onnistuneita väistöhetkiä tähänkin suuntaan.

Ravissa Hilimaa sai toppuutella enemmän etenkin ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Yksikään väistöaskel ei lähtenyt, jos Hilima vain kipitti menemään. Sain pysyttyä itse aika viilipyttynä enkä lähtenyt Hiliman vouhotuksiin mukaan, mikä tietysti auttoi. Toppuuttelin tammaa aina sen ajan kuin tarvitsi ja vasta sen jälkeen hain väistöaskelia. Kaikessa rauhassa tehtynä sain väistätettyä Hiliman takaosaa ulommas myös ravissa. Laukannostot onnistuneiden väistöaskelien jälkeen olivat helppoja ja sujuvia. Hilima teki silloin nostot todella helposti ja ilman kiihdyttäviä raviaskelia. Etenkin oikea laukka oli tänään todella kivaa. Hilima laukkasi tasaisen rennosti vailla mitään kiirettä. Laukkaa pääsi fiilistelemään ilman, että jokaista askelta tarvitsi pyytää erikseen. Työstimme vasenta laukkaa oikean jälkeen, jolloin Hilima oli hätäisempi. Se pääsi häseltämään vähän enemmän, mutta olin edelleen kohtuullisen zen, jolloin sain Hiliman aina lopulta malttamaan. Niinpä saimme myös vasemmalle parit asialliset laukannostot. Vasen laukka pyöri myös ihan kivasti, mutta ei niin kivasti kuin oikea. Emme kuitenkaan kaatuneet holtittomasti sisälle niin kuin olemme monella muulla tunnilla tehneet, joten olimme tehneet asioita hyvin pitkälti oikein.

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Ensin se kipitti laukasta innostuneena menemään, mutta tasoittui, kun jaksoin sitä siltä sinnikkäästi pyytää. Ennen tuntia olin henkisesti valmistautunut Hiliman (ja samalla itseni) menevän jossain vaiheessa tuntia ihan kierroksille, mutta sellaista ei tullut tänään. Toki Hilima vähän kipitti ja häsläsi, mutta ei yhtään niin pahasti kuin joskus. Kas kummaa, miten se oma mielentila vaikuttaa asioihin. Hiliman kanssa oli tänään todella mukava treenata. Takaosan väistättäminen oli meille niin oikeanlainen tehtävä, mikä näkyi erityisen hyvin laukassa. Kannatti siis erikseen toivoa Hilimaa, vaikka arvelin vain kerjääväni verta nenästä. Vaan ei, Hilima oli tänään oikein mainio kouluratsu. Taputukset sille ja ehkä yksi moinen itsellenikin.

Paarmojen kiusattavana

Iloinen maastoilija.
© Laura Junttila
Tiistaina oli tuplahevostelupäivä, joka alkoi maastoreissulla kolmen ratsukon porukassa. Me Paven kanssa pujahdimme sopivasti porukan keskipaikalle. Reittinämme oli tietä pitkin kankaille, niin läpi ja toista tietä pitkin kotiin. Alkumatkasta pääsimme ohittamaan muistini mukaan ensimmäisen kerran ison kuorma-auton, joka huomaavaisesti pysähtyi. Pave tollotti sitä, mutta säikähti vain kuorma-auton suhahdusta.

Reissu sujui muuten mukavasti, mutta paarmalauma liimautui mukaamme heti tallin pihasta. Pirulaiset pysyivät ravissakin mukana, mutta eivät sentään päässeet laskeutumaan. Taitoimmekin tiepätkän pääosin ravissa, sillä käynnissä meno oli pörrääjien takia tuskastuttavaa. Kankaille päästyämme laukkasimme tutun pätkän, nyt toiseen suuntaan. Laukkasimme aika rauhallisesti, Pave olisi tainnut haluta päästellä vähän reippaammin. Paarmat jäivät tässä vaiheessa viimein matkasta.

Kotimatkan taitoimme tietä pitkin ensin ravissa ja sitten loppumatkan käynnissä. Tässä vaiheessa sinnikkäät kiusaajamme löysivät meidät taas, joten loppumatkasta pääsi taas huitomaan ja läpsimään. Seuraavalla kerralla pitänee ottaa kärpäslätkä mukaan paarmapingistä varten.

Kuvasta kiitos Lauralle!