perjantai 20. tammikuuta 2017

Ensimmäinen, toinen ja kahdessadas kerta

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan S:n muotoista vaihtouraa, pohkeenväistöjä sekä laukkavoltteja. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa tuli 200. kerta täyteen. Tunnin jaoin kolmen muun ratsastajan kanssa. Alkuverryttelyssä kävimme aika itsenäisesti askellajit läpi. Käynnissä ja laukassa Pave oli ihan ok, mutta ravi meni aika hirveillen. Syy jäi mysteeriksi. Ravi on tupannut olemaan meille viime aikoina hieman hankalaa.

Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä S:n muotoiselle vaihtouralle. Kun pääsimme siltä toiselle pitkälle sivulle, ravasimme sen loppuun. Lyhyen sivun keskeltä taas käänsimme keskihalkaisijalle ja väistätimme hevoset siitä uralle. Jos keskihalkaisijalle tultiin vasemmalta, tehtiin väistökin vasemmalle.

Onnistuimme Paven kanssa vaihtouran ratsastamisessa aika mukavasti. Sain molemmat puolivoltit ratsastettua melko tasaisesti, ja Pave pysyi niissä aika pyöreänä. Suuntaa vaihtaessa muistin ratsastaa pari askelta suoraan enkä kiirehtinyt. Sangen asiallista, vaikka itse sanonkin. Olenhan toisinaan aika leväperäinen mitä tulee teiden tarkkaan ratsastamiseen. Pohkeenväistöt oikealle olivat odotetusti helpompia. Pave ei edes lähtenyt pahemmin hirveilemään niissä. Väistöt vasemmalle takkusivat enemmän. Etenkin siksi, että roikuin niissä oikeassa ohjassa vääntäen Paven mutkalle. Kun sain pidettyä oikean ohjan vähän rennompana ja vaikutettua vasemmalla ohjalla, suorituksemme alkoivat muistuttaa väistöyritelmiä. Paven hirveilyä lukuun ottamatta. Tehtävällä hyvä kertaus oli huolehtia ravi kuntoon aina hetkissä, kun ei varsinaisesti tarvinnut tehdä muuta. Kun kuvion tai väistön pariin pääsi hyvässä ravissa, oli se helpompi ratsastaa.

Toisena tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja nostimme noin keskikohdassa tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan. Eli jos tulimme vasemmassa kierroksessa sisään, nostimme oikean laukan. Laukassa jatkoimme keskihalkaisijan loppuun ja käänsimme laukan suuntaan. Pitkän sivun keskeltä käänsimme kymmenen metrin voltin ja uralle päästyämme siirryimme raviin. Sitten tulimme toistamiseen keskihalkaisijalle ja väistätimme hevoset taas uralle. Jos tulimme keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa, teimme myös väistön oikealle.

Sinällään pääsimme ravissa keskihalkaisijalle ihan asiallisesti. Sitten Pave alkoi lukea ajatuksiani (eli jotenkin mystisesti aloin tietämättäni tuuppia hevosta laukkaan) ja ennakoida tulevaa laukkaa. Paven ennakointi oli sitä, että se muuttui hirveksi ja yritti hypätä laukkaan omia aikojaan. Laukat sain nousemaan pyyntöjen mukaisina, mutta kertaalleen sain ottaa stopin Paven ennakoitua liikaa. Ohjeena oli istua sinnikkäästi takajaloilla eikä antaa Paven kiskoa mukanaan. Alussa laukassa tuli tien kanssa hapuilua Paven vähän liiratessa, yleensä vasemmalle. Tämän sain kuitenkin parsittua vähemmäksi ennakoimalla ja ratsastamalla täsmällisemmin suoraan. Kymmenen metrin voltit olivat vasemmalle helpompia. Voltit oikeallekin onnistuivat kohtuullisesti, mutta unohdin kääntää niissä riittävästi. Volteilla Pave laukkasi mukavasti kuulolla, jolloin siirtymiset olivat meiksi ihan kohtuullisia. Pohkeenväistöt oikealle olivat edelleen ihan ok, mutta väistöissä vasemmalle Pave hirveili enemmän. Loppuun saimme kuitenkin tasaisemman suorituksen, kun sain istuttua napakammin eikä Pave saanut vietyä minua mukanaan.

Ennen loppuraveja saimme vielä hurautella muutamat lävistäjät keskiravia ajatellen. Parilla ensimmäisellä lävistäjällä otimme vain muutaman askeleen verran keskiravia. Lopuksi tulimme vielä kokonaisen lävistäjän keskiravia tavoitellen. En saanut Pavea lävistäjille niin suorana kuin olisin halunnut, ja se verotti raviaskeleen venymistä. Pientä eroa kuitenkin tuli, joten avut ja Paven reaktiot olivat oikeaan suuntaan. Loppuravissa sain vielä huolehtia, että Pave ravasi riittävän pontevasti eikä jäänyt omiin ajatuksiinsa. Se onnistuikin ihan mukavasti.

Tunnin treenit olivat todella kivoja. Tekemistä oli juuri sopivasti. Kaiken lisäksi tehtävillä oli myös pienet hetket, jolloin sai vain ajatella etenemistä. Tai jos se oli kunnossa, vain nauttia menosta. Pave työskenteli tänään alun hirveilyn jälkeen ravissakin ihan mukavasti. Väistöt toki aiheuttivat pientä eripuraa, mutta kummallakaan meistä ei mennyt kuppi oikeasti nurin. Kyllä niissä Artsin koulutunneissa on vain oma taikansa.

torstai 19. tammikuuta 2017

Onnistumisia ja kotiläksyjä

Torstaina lyöttäydyin neljänneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Akun. Tunnilla pääsimme miettimään hevosen muotoa sekä ratsastamaan voltteja, ympyröitä sekä tekemään niillä hieman siirtymisiä.

Aloitimme tunnin hevosen muotoa miettimällä. Takaosan piti olla hereillä, jotta hevonen sai edestä tuntumalle. Hevosen muotoa sai tehtävällä vaihdella vähän lyhyemmästä vähän pidempään. Pointtina oli kuitenkin säilyttää vaihteluista huolimatta rentous ja pyöreys. Aku on luonnostaan aika reipas, mutta sain hakea siihen tietynlaista pontevuutta. Käynnissä Aku hakeutui ihan mukavasti tuntumalle. Se oli myös helppo saada pyöreämpänä vähän pidempäänkin muotoon. Sen sijaan en onnistunut hakemaan sitä vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Takaosaa olisi varmasti pitänyt aktivoida vähän enemmän ja samalla uskaltaa pitää ohjat kädessä. Ravissa meno oli vähän epätasaisempaa. Hetkittäin Aku asettui tuntumalle mukavasti ja pyöristyi, mutta toisessa hetkessä se pääsikin karkaamaan siitä. Akun perusmuoto on tosin ihan hyvä eikä hirveily ole sille kovin luontaista. Arvelen, että ravissa Aku pääsi vähän hiihtämään pitkänä sen sijaan, että olisin napannut sen vähän lyhyemmäksi ja niin sanotusti polkemaan takaa ohjaa kohti. Ravissakin jäin kaipaamaan sitä, että olisin osannut lyhentää ja ryhdistää Akua. Jotenkin minulle on helpompaa ratsastaa hevosia enemmän eteen ja alas. Omalla könötykselläni lienee jotain osuutta asiaan.

Seuraavaksi siirryimme koko maneesin kahdeksikolle, jossa suuntaa vaihdettiin keskellä pienen suoran pätkän avulla. Ravasimme aina tovin voltilla, kunnes meno oli sellaista, että siitä kannatti nostaa laukka. Laukassa puolestaan pyöräytimme samaan suuntaan ympyrän tai pari, kunnes siirryimme raviin ja vaihdoimme suoristuskohdan kautta suuntaa. Sitten taas toistimme aiemman kuvion. Ravissa Aku pääsi vähän tohottamaan. Ravista tuli kiireistä eikä Aku silloin oikein malttanut pyöristyä saati rentoutua. Sainkin pyöräytellä voltteja pari kolme aina putkeen, jotta sain Akun kuulolle. Laukannostot ravista lähtivät ihan mukavasti, vaikka pyöreys katosikin niissä. Laukka rullasi molempiin suuntiin mukavasti, ja Aku väläytteli molemmissa laukoissa mukavan pyöreitä, rentoja ja eteneviä hetkiä. Niissä elämä oli taas mahdottoman kivaa. Kunhan vain istui hevosta enempiä häiritsemättä ja nautti menosta. Olisipa kiva saada tällainen pätkä videolle. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä selkään hyvältä tuntuva meno oikein näyttää. Kun laukka oli rullaavaa, onnistui siitä siirtyminen raviin myös aika pehmeästi.

Saimme Akun kanssa bonustehtävän kuviolla. Nyt ideana oli tehdä suunnanvaihtokohdassa siirtymiset ravin ja laukan välillä vähän nopeammin. Ohjeeksi tuli käyttää uuden suunnan ja laukan valmisteluun maksimissaan viisi raviaskelta. En laskenut askelia, mutta aloin harmillisesti hätäillä. Unohdin tehtävällä kaiken muun paitsi sen, että äkkiä uusi laukka niin kuin jo olisi. Mikä uuden suunnan valmistelu? No, ei sitä kaikkea kerralla. Aku oli tehtävällä odotetusti näppärä. Laukasta pääsi hyvin raviin ja uusikin laukka nousi aina asiallisesti. Ensimmäisissä laukka-askelissa Akua sai vähän kannustaa, mutta sitten laukka lähti pyörimään ihan hyvin.

Loppuravissa haimme vielä hevosia hyvään muotoon ja teimme pitkillä sivuilla vasta-asetuksia. Aku luuli pääsevänsä talliin nopeammin, jos se kipittäisi menemään. Meillä tehtävä menikin siihen, että sain toppuutella Akua vähän rauhallisempaan menoon. Ei se missään Vermon takasuoralla ollut, mutta malttamaton kuitenkin. Vasta-asetukset menivät läpi ihan mukavasti. Niistä oli apua erityisesti oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuen säilyttämisessä.

Tunti Akun kanssa oli oikein mukava. Laukassa tuli taas parhaimmat hetket, joita hakea jatkossakin lisää. Samalla pistin korvan taakse sen, että saan Akun kanssa treenata tasaisuutta erityisesti ravissa. Niin ja siirtymisiäkin voisin alkaa rakentaa sen kanssa rutkasti paremmiksi niiden hutiloimisen sijasta. Arvelen tai ainakin toivon, että löydän itseni Akun selästä jatkossa useamminkin. Kuten sanottua (ja viimein uskottua), on se oikein mainio oppikirjahevonen, jonka kanssa harjoitella.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Rauhassa vain

Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain Paven. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja pääsimme tahkoamaan kolmikaarista kiemurauraa, voltteja sekä laukannostoja ravista. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ympyröitä sai pyöräytellä oman mielensä mukaan ja askelta sai hakea vähän lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Pave oli muuten ok, mutta tykkäsi hirveillä tavallista enemmän. Käynnissä ja laukassakin sain sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, mutta ravi tuppasi olemaan yhtä hirveilyä.

Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ensin ravissa. Tarvittaessa kaariin sai pyöräyttää voltin, mikäli siinä oli pulmia. Me Paven kanssa pyöräyttelimmekin voltteja melkeinpä aina, kun kaarre oli vasemmalle. Se kun on meille se vaikeampi suunta. Kaarteet oikealle menivät aluksi myös vähän kanttaillen, mutta sitten muistin ratsastaa, ja kummasti tehtävä alkoi sujua sen osalta. Kaarteet vasemmalle takkusivat edelleen, mutta volttien avulla sain pientä petrausta aikaan. Pääsimme kuviolla ehkä kerran tai pari kaarteen vasemmalle ihan ilman volttia. Vau!

Lisäsimme kolmikaariselle kiemurauralle myös laukannoston ravista. Nosto tehtiin toisessa suoristuskohdassa uuteen suuntaan. Eli kun suoristuskohtaan tultiin vasemmalta, nostettiin oikea laukka. Oikean laukan nostaminen takkusi siitä syystä, kun kaarre vasemmalle meni kinastellessa. Pahimmillaan Pave hirveili kunnolla, ja minä roikuin ohjissa apinana. Oikeat laukat nousivat aina lopulta, mutta vähän kiihdyttävän ravin kautta. Pave myös pääsi hieman ennakoimaan kaarretta oikealle sen sijaan, että olisi mennyt rehellisemmin pari askelta suoraan. Laukannostot vasemmalle puolestaan takkusivat siitä syystä, että Pave alkoi ehdotella laukkaa ihan omia aikojaan. Pitihän senkin tietysti päästä menemään, kun kaverit edessäkin menivät. Tyhmä kuski ei vain asiaa tajunnut, vaan jarrutteli menemään. Kertaalleen sain kanavoitua Paven energian oikein eli lyhyempään, mutta napakkaan raviin. Pave myös malttoi tällä kerralla kuunnella minua, jolloin sain valmisteltua vasemman laukan nostamisen. Pave nostikin sen siitä pyynnöstä pyöreän rentona pysyen. Jes! Harmi vain, että tämä jäi ainoaksi kunnon onnistumiseksi. Tämän jälkeen Pave alkoi kierrosten myötä kipitellä laukkakohtaan tultaessa, jolloin sain pyöräyttää jäähdyttelyvoltin ennen kuin pääsin kokeilemaan nostoa uudelleen.

Loppuravissa ei tehty enää kummempia, vaan siirryimme aika nopeasti kävelemään. Tunnin treeni oli aiheeltaan oikein mukava, mutta harmikseni emme Paven kanssa siinä kovin loistaneet. Hirveilyn määrä tunnilla myös jäi kaivelemaan. Opettaja hoksauttelikin tunnin aikana suoristamaan ryhtiä, ja tunsin itsekin valuvani koko ajan etukenoon. Ryhti oli pahemman kerran hukassa. Positiivista tunnissa oli kuitenkin se, etten napsahdellut niin paljoa kuin olisin voinut. Tähän ehkä auttoi opettajan tehtävällä minulle sanomat sanat: rauhassa vain. Taikasanat, joita näemmä osaan totellakin.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset kisat

Sunnuntaina käynnistyi vuoden kisakausi. Tallinmäen harjoitusestekisoissa menin Akulla ja Pavella 70 sentin luokassa ja Pavella vielä 80 sentin luokassa. Molempien luokkien arvosteluna oli 367.1. Myös rata oli liki sama, 70 sentissä tosin ei ollut ratapiirroksen estettä 5a, ainoastaan 5b eli yksittäinen pysty.

Ennen maneesissa ollutta yhteisverryttelyä kävelin molempien ratsujen kanssa kentällä. Otin myös pienet ravipätkät, mutta en kummemmin alkanut säätää siellä. Pave oli hieman uneliaana, Aku taas oma reipas itsensä. Esteverryttely 70 sentin luokkaa varten meni niin Akun kuin Paven kanssa ihan hyvin. Aku vähän tohotti, mutta imi esteille ja hyppäsi kaiken tasaisen varmasti. Pavea sai vähän herätellä, ja samalla sain itse keskittyä olemaan puskematta. Hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa okseria. 80 sentin verryttelyssä emme Paven kanssa osuneet millään oikeassa kierroksessa hypätylle pystylle. Sain kuitenkin odotettua hyppyjä, joten Pave selvitti esteen joka kerta. Vasemmassa laukassa ollut okseri sen sijaan ylittyi oikein asiallisesti.

© Nora
70 sentin radalle lähdin ensimmäisenä Paven kanssa. Matkaan lähdimme rauhallisessa oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Kakkonen ylittyi myös rauhallisesti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Neloselle Pave lähti positiivisen askeleen kautta. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut, vaan korjasin sen ravin kautta vasemmaksi. Viitoselle tuli hyvä hyppy, ja Pave nappasi siinä oikean laukan. Kuutonen ylittyi samoilla tulilla, ja kaarevan linjan päässä olleelle seiskalle tulimme kuudella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Aikaratsastus ei ollut mielessäkään, sillä päivän tavoitteenani oli rauhalliset ja asialliset radat. Niinpä ratsastin toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille pitkän tien. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Ysille kaarsin vahingossa vähän lyhyemmin. Ponnistuspaikka tuli kuitenkin ihan hyvään paikkaan, joten matka jatkui. Ysin ja kympin suora linja meni nyt viidellä askeleella. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Sille kaarsin hieman lyhyemmän tien, kun tilaa kuitenkin oli. Kannustin Pavea hieman äänellä, ja se hyppäsikin esteen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin virheettömällä suorituksella. Jes! Köröttelyllä olimme kuitenkin luokassa ensimmäisiä ei-sijottuneita, 4/12.



Myös Akun kanssa lähdimme 70 sentin radalla matkaan oikeassa laukassa. Aloitimme hieman jarruttavalla, mutta puhtaalla hypyllä. Aku nappasi hypyssä vasemman laukan. Kakkoselle lähestyessä Aku pääsi puskemaan sisäpohkeen läpi, jolloin tulimme esteelle hieman vinossa. Siitä tuli kolautus, mutta puomi pysyi ylhäällä. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni myös Akun kanssa kuudella askeleella. Neloselle tultaessa laukka vähän hyytyi enkä ehtinyt suoristaa Akua kunnolla. Niinpä se sakotti minua ja valui esteestä oikealta ohi. Hupsankeikkaa. Ei muuta kuin uusi lähestyminen esteelle oikeassa laukassa. Liimasin pohkeet kunnolla kiinni, jolloin Aku loikkasi esteen puhtaasti. Viitosen yli pääsimme positiivisen askeleen avulla. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni kuudella askeleella, ja molemmat esteet ylittyivät ihan sujuvasti. Näin pääsimme perusvaiheen maaliin harmillisella neljällä virhepisteellä. Pakko myöntää, että Akun kanssa taisin ottaa vähän liiankin rennosti. Omat ajatukseni olivat jo toisessa vaiheessa ennen kuin olin edes aloittanut rataa. Hoh. Kantapään kautta Aku opetti minua keskittymään vähän paremmin. Suorituksemme toi meille jumbosijan, 12/12.



Sitten olikin enää yksi kisarata jäljellä: 80 senttiä Paven kanssa. Esteet kehtasivat näyttää muka isoilta, enhän ole moisia loikkinut taas toviin. Radalle lähdimme odotetusti oikeassa laukassa. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut, ja Pave kolisteli estettä. Puomi pysyi kuitenkin paikallaan. Tästä ratsastin hieman eteen, jotta laukka lähtisi pyörimään. Kakkosesteelle Pave lähtikin taas reippaasti hieman kauempaa. Kakkosen ja kolmosen suora linja menikin nyt viidellä askeleella. Neloselle tuli taas vähän hitaampi hyppy, kun kaarre söi laukkaa. Sen jälkeen sain myös korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan hyvin, vaikka sorruin hätyyttelemään Pavea maiskuttamalla. Yritin korjata laukkaa, vaan Pave piti sinnikkäästi väärän laukan eli tässä tapauksessa oikean. Pääsimme kuitenkin asiallisesti kuutoselle, joka ylittyi puhtaasti. Pave myös nappasi siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni hyvin kuudella askeleella. Näin olimme taas perusvaiheelta virheettömästi maalissa ja saimme jatkaa toiseen vaiheeseen.

Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille menin taas pitkää tietä pitkin. Se ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta oikeaksi. Korjaus jäi vähän myöhään, jolloin laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla. Ysille tulikin miniaskel, mutta Pave onneksi selvitti esteen puhtaasti. Ysin ja kympin väli meni miniaskeleen takia kuudella askeleella, mutta onneksi tajusin tämän enkä hätäillyt. Viimeisenä ollut kahden askeleen sarja meni jälleen hyvin, ja näin pääsimme maaliin 80 sentin radalta puhtaalla suorituksella. Jihuu! Toinen köröttelyratamme poiki saman tuloksen: olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 3/8.



Näin saatiin vuoden ensimmäiset kisat pulkkaan. En jännittänyt onneksi yhtään niin paljon kuin olin etukäteen olettanut. Tietysti mahassa liiteli perhosia melkoinen lauma, vaan onneksi en mennyt ihan puihin. Toki menomme erityisesti Paven kanssa olisi saanut olla sutjakampaa, mutta olen kuitenkin suorituksiimme tyytyväinen. Rauhalliset, puhtaat radat ovat oikein hyvä juttu. Akun kanssa tullut kielto harmitti vähän, mutta samalla oli hyvin opettavainen. Ei pidä haihatella omissa ajatuksissa, vaan suoristaa se hevonen aina uudelle esteelle. Akun kanssa oli kuitenkin kiva hypätä kisoissa, on se vain sellainen luottokaveri kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa kisavuotta eteenpäin.

Videoista kiitos Noralle, Lauralle ja Iitalle! Ratapiirroksesta kiitos Noralle!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Minuuttipeliä maastossa

Lauantaina piti päästä maastoon. Tämä tarkoitti Pavelle työteliästä päivää: alkeistunti, maasto ja vielä yksi tunti. Maastoon lähdimme kolmen ratsukon porukalla. Me Paven kanssa pidimme aluksi perää.

Kävimme Kotakankaan lenkin metsäreitin kera. Laukkasimme niin meno- kuin paluumatkalla saman lyhyen pätkän. Menomatkalla laukka sujui ihan mukavasti. Paluumatkalla olimme Paven kanssa letkan keskellä, mikä taisi virittää sitä vähän. Se sitten purkautui pukin kautta. Olin onneksi varautunut tähän pienellä takakenolla, jonka ansiosta pukki ei hetkauttanut istuntaa. Kierosti se tuntui mukavan pehmeältä, hah!

Kotimatka olikin melkoista minuuttipeliä, jotta ehdimme takaisin tallille seuraavan tunnin alkuun mennessä. Pave kun siis jatkoi hommia. Taitoimmekin matkaa tallia kohti pääosin ravissa. Vielä tässä vaiheessa Paven piti esittää yksi sätky, kun se höhlä huomasi takaa ravanneet tallikaverit jotenkin tosi myöhään. Tai sitten se luuli, että ideana oli ennättää tallille ensimmäisenä. Ei siitä aina ota selvää. Tasoittui se Pave siitäkin, ja saimme taitettua loppumatkan tallille asiallisesti. Tällä kertaa oli vähän pomppuisampi maasto, mutta onneksi ei mitenkään paha. Vaikka mieluusti tietysti menen maastot ilman moisia lisukkeita. Pavelle voi välittää nämä terveiset.