keskiviikko 29. lokakuuta 2014

K niin kuin kipitys

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua, kun ajatuksia suunnattiin jo marraskuun koulukisoihin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Olin mielessäni toivonut jokeriratsua, mutta opettaja oli kisoja ajatellen jakanut minulle Manun. Ruuna lähti tunnille tallista. Tunnilla keskityimme vähän kokoamaan hevosia, ratsastamaan kulmia huolellisesti, suoristamaan hevosia sekä tekemään hieman siirtymiä.

Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä ja ravissa kulmat huolellisesti. Ennen kulmia hevosia koottiin, jotta kulman saattoi ratsastaa täsmällisesti. Käynnissä sain lyhennettyä Manua ja mentyä kulmat kohtuullisesti. Vasen kierros oli tosin vaikeampi. Manun takaosa tuntui olevan sisempänä, jolloin kulma meni oikaisten. Ravissa Manulla oli kiire kipittää. En taaskaan osannut ratsastaa sitä odottamaan, joten kulmat menivät pääosin kehnosti. Ilmeisesti en saa pidätteissä tiivistettyä istuntaani niin, että Manu oikeasti kuuntelisi. Sen sijaan irtoan satulasta ja roikun ohjissa, mihin ruuna reagoi kipittämällä entisestään.

Teimme lisäksi ravissa pitkille sivuille siirtymiset käyntiin ja pyöräytimme keskiympyröitä. Kuten arvata saattaa, eivät siirtymiset käyntiin sujuneet kovin pehmeästi tai nopeasti. Olisin saanut valmistella ravin ensin sopivaksi siirtymää ajatellen, mutta kontrollini Manuun oli edelleen onneton. Niinpä valmisteluni olivat puutteelliset, ja Manu siirtyi käyntiin vasta jarrutusmatkan jälkeen. Käyntikin tahtoi olla kiireistä siirtymän jälkeen. Keskiympyrällä yritin työstää Manua rennommaksi ja rauhallisemmaksi, mutta jokin pala tai koko palapeli oli hukassa. Manulla oli kiire, ja minua yksinkertaisesti tympi osaamattomuuteni. Ei hyvä yhdistelmä. Niinpä kunnon tulostakaan ei syntynyt. Opettaja tsemppasi sanomalla, että olimme menossa Manun kanssa oikeaan suuntaan. Tunsin kyllä niitä parempia hetkiä, mutta se lopullinen oivallus ja sitä seurannut loksahdus jäivät silti harmittavan kauas.

Oikeassa laukassa menimme edelleen kulmia vähän tasapainottaen sekä työstimme pääty- ja keskiympyröitä. Vasenta laukkaa työstimme pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla nostimme vastalaukan eli oikean laukan käynnistä tai ravista. Laukansäätely ei onnistunut kovin kaksisesti, vaikka Manu kyllä kykenee siihen. Pohjeratsastukseni oli niin puutteellista, ettei hommasta tullut oikein mitään. En vain osannut, mutta onneksi opettaja yritti auttaa. Ulkopohkeella piti säilyttää laukan pyörivyys ja sen lisäksi tuli huolehtia Manun kaulan pysymistä ohjien keskellä. Tämän avuksi tulivat pienet vasta-asetukset, jotta sain suoristettua Manua enemmän. Näillä keinoilla sain onneksi parempia hetkiä. Vastalaukannostot sentään sujuivat siinä mielessä, että Manu nosti ne oikein. Nostot tosin eivät olleet aina suoraan käynnistä, vaan mukaan mahtui pari raviaskelta. Siirtyminen takaisin raviin oli vähän hutiloitu, ja Manulla oli kova kiire kipittää ravissakin. Jarrut, mitä ne ovat?

Loppuraveissa Manu jaksoi vieläkin kauhoa menemään. Sitä sai toppuutella melkein joka askeleella, vaikka yritin rentoutua aina, kun se oli mahdollista. Tällä hetkellä osaan ratsastaa Manun joko ponnettomaksi ja pitkäksi tai sitten kipittämään edelleen pitkänä pysyen. Kultainen keskitie on hukassa, ja sekös harmittaa. Tunnin fiilikset eivät olleet kovin hyvät. Osaamattomuuteni harmitti taas samoin kuin se, etten tunnu löytävän Manun säätöjä nimeksikään. Kyllähän ratsu osaa, mutta en itse osaa kertoa sille asioita oikein. Treenit kuitenkin jatkukoot. Eiköhän niitä parempiakin hetkiä vielä mahdu tunteihin mukaan.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Maneesikausi avattu

Sunnuntaina kävin vielä ratsastamassa Tallinmäellä Jetin itsenäisesti. Kenttä oli osittain sula, osittain vetinen ja osittain jäinen, joten treeniolosuhteet olivat aika kehnot. Opettaja kuitenkin vinkkasi, että lähitallin maneesi olisi käytettävissä korvausta vastaan, jos haluaisin mennä kunnon treenin. Valitsin tämän vaihtoehdon senkin takia, että halusin käydä Jetin kanssa maneesissa rauhassa ennen ensimmäistä siellä pidettävää estetuntia.

Alkukäynnit hoituivat hyvin näppärästi, kun talutin Jetin maneesille, jonne matkaa on noin kilometri. Maneesissa Jetti tuijotteli hieman niitä iänikuisia kohtia, jotka aiheuttivat harmaita hiuksia viime keväänäkin. Ruunan tuijottelu oli onneksi maltillista. Sorruin kuitenkin itse ennakoimaan jänniä kohtia, mikä varmasti sai Jetin keskittymään niihin enemmän. En ollut ajatellut treeniohjelmaa sen kummemmin, joten päädyin taas tuttuun sillisalaattiin: vähän kaikkea, mitään ei kunnolla. Olin vain tyytyväinen, että pääsin laukkaamaankin. Päädyin sen lisäksi tekemään vähän väistöjä, siirtymiä ja laukanvaihtoja sekä hakemaan asetuksia läpi.

Väistöt käynnissä olivat nihkeitä, ja oikealle ne lähtivät selvästi kehnommin. Ravissa ne parantuivat hieman, ja laukan jälkeen tehtyinä olivat paikoin jopa sujuvia. Väistöt vasemmalle sujuivat paremmin kuin väistöt oikealle. Jotenkin siihen suuntaan tehtyinä Jetti ei lähtenyt ottamaan jalkojaan kunnolla käyttöön, jolloin väistöt olivat vaisuja. Siirtymiä tein kuviolla ravista seis, peruutus ja siitä raviin. Pysähdykset pääsivät tänään valumaan enemmän kuin normaalisti. Tämä johtui varmasti siitä, ettei ravi ollut niin pontevaa kuin olisi saanut olla. Perutuukset lähtivät kohtuullisesti, mutta turhan monta kertaa vasemmalle poikittaen. Hain peruutuksissa Jettiä pyöristymään ja rentoutumaan, minkä se teki muutaman kerran ihan asiallisesti. Peruutuksesta siirtyminen raviin oli hieman hidas enkä itsekään saanut oltua niin hereillä, että olisin napakoittanut sitä. Jetti kuitenkin huomasi tehtävän jujun aika nopeasti ja pyrki vähän loppua kohti parantamaan. Oma ratsastukseni tosin oli hyytynyttä, mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Laukassa yritin vain hakea rullaavaa menoa, joka oli hukassa. Laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla, ja istuntani hajoili jatkuvasti. Jäin lopulta ympyrälle hakemaan parempaa menoa, jota ei tosin koskaan varsinaisesti tullut. Olisin ehkä saanut prässätä enemmän, mutta oma puhti oli poissa. Lopulta päädyin tekemään täyskaartojen avulla laukanvaihtoja. Ensin Jetti oli sitä mieltä, että haluan vastalaukkaa ja puksutti menemään sitä, vaikka pyytelin vaihtoa. Toistojen avulla Jetti kuitenkin ymmärsi, mitä hain ja teki vaihtoja paremmin. Ei varmaan tule yllätyksenä se, että istuntani oli taas vähän heikunkeikun. Sitä niin luulisi, että istuminen edes onnistuisi, mutta ei. Yllättäen se vaatii vähän enemmän työtä, kun alla onkin elävä olento eikä esimerkiksi sohva.

Lopuksi hain vielä ympyröillä asetuksia läpi ravissa. Oikea kierros oli ihan ok, mutta Jetti tahtoi olla vähän hätäinen ja kiirehtiä alta pois. Toki Jetin tapauksessa kiirehtiminen on omalla tavallaan positiivinen ongelma, mutta tällä kertaa en saanut toppuuteltua sitä pois ja muunnettua menoa pontevaksi, mutta rennoksi. Vasen kierros oli asettamisen suhteen taas tutummin kinkkistä. Asetus ei tahtonut mennä läpi, ja Jetti pääsi valumaan sisemmäs. Yritin korjata istuntaani ja vaikuttaa hevoseen oikein, mutta lopullinen loksahdus jäi puuttumaan. Pientä parannusta silti tuli, mutta suunta jäi selvästi vaikeammaksi.

Maneesikauden avaaminen Jetin kanssa meni loppujen lopuksi asiallisesti. Olin hassusti ajatellut, että tunti menisi kyttäilyyn, mutta Jetti onneksi todisti ajatukseni vääriksi. Taidan itse kytätä siinä, missä sekin. Pitänee opetella ottamaan itse tuollaiset asiat rennommin, niin eiköhän sama asenne tartu Jettiinkin. Loppukäynnit hoituivat näppärästi kotimatkalla, kun talutin Jetin siihenkin suuntaan. Tallinmäen torstain tunti vaihtuu nyt talvikaudeksi maneesitreeneihin sunnuntaisin. Kiva päästä harjoittelemaan taas kelistä riippumatta sekä totuttautumaan siihen, että myös maneesissa voi hypätä järkevästi eikä kaikkea tarvitse tuijottaa tai jännittää.

Kun keskittyminen ei riitä

Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran vuoden viimeiset estekisat. Kisaratsuksi sain Loren, jolla ilmoittauduin 70/80 sentin luokassa 80 senttiin. Lore meni saman luokan ennen minua Kaisan ratsastamana 70 sentin korkeudella, joten sain alleni hyvin heränneen hevosen. Lähtöjä luokassa oli 10, ja lähdin itse yhdeksäntenä. Kisat kehtasivat jännittää melkoisesti enkä osannut juuri rentoutua. Jotenkin otteeni Loreen ei viime aikoina ole ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut, joten oma varmuuteni ei ollut huipussaan.

Verryttelyssä Lorea sai keskittyä jarruttelemaan, sillä se tahtoi vähän höseltää eikä kuunnella. Yritin kuitenkin muistaa sen, että antaisin laukan sujua, jolloin hypyt menisivät paremmin. Hyppäsin pystyn (ratapiirroksen este 2) kertaalleen pienempänä oikeassa laukassa, ja se sujui hyvin. Vasemmassa kierroksessa hyppäsin kolme kertaa laine-esteen (numero 7), sillä kaksi ensimmäistä hyppyä menivät päin prinkkalaa. Ponnistuspaikka ei osunut, ja luulin Loren lähtevän kaukaa. Sepä malttoikin ja otti vielä pienemmän askeleen. Vasta kolmannella kerralla sain odotettua, jolloin hyppäsimme yhtä aikaa. Palasimme takaisin oikeaan laukkaan, jossa hyppäsin esteen numero 2 okserina kerran. Se sujui ihan asiallisesti, vaikka ponnistuspaikka oli minulta hukassa. Lore hyppäsi varmasti, joten päätin verryttelyn riittävän.

Noralle kiitos tästä!
Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Lore eteni hyvin, ja yritin hokea itselleni, etten jarruttaisi sitä turhaan. Aloin kytätä ykköstä hyvissä ajoin ja jotenkin jäin siihen kiinni. Mietin vain sitä estettä ja yritin nähdä ponnistuspaikan ajoissa. Kun se valkeni, huokaisin helpotuksesta. Lore vaihtoi hypyssä hienosti laukan oikeaksi. Hypyn jälkeen olin kuitenkin vielä ajatuksissani ykkösesteessä, jolloin en ajatellut radan seuraavaa estettä, vaan seilasin siitä hyvää vauhtia ohi. Viime tipassa yritin vielä tyyrätä Loren esteelle, mutta tulimme niin vinosti, ettei se tietenkään hypännyt. Arvasin tämän, mutta halusin silti yrittää sen sijaan, että olisin huristanut esteestä suoraan ohi. Liekö tämä ollut hyvä vai huono ratkaisu. Jouduimme ottamaan pitkän tien ennen kuin pääsimme uudelleen kakkoselle. Nyt lähestyminen oli kunnossa, kun olin tajunnut radan jatkuvan myös ensimmäisen esteen jälkeen.

Järkevämmällä tiellä kakkonen ylittyi hyvin. Sen jälkeen Lore oli vähän menossa, ja itse olin irti satulasta, jolloin kaarre kolmoselle venyi melkoisesti. Jarrutin myös sen verran napakasti, että rytmi katosi. Niinpä ajauduimme kolmoselle vähän liian lähelle, ja Lore kolautti puomia, joka kuitenkin pysyi paikoillaan. Esteellä laukka kuitenkin vaihtui toivotusti vasempaan. Yritin antaa laukan sujua matkalla nelosella, mutta taisin sortua jarruttamaan. Niinpä tulimme neloselle huonosti, ja Lore ratkaisi tilanteen lähtemällä hiema kauempaa. Annoin Loren nyt laukata, jolloin pääsimme sarjan a-osalle johtaneen suoran linjan viidellä askeleella. Viitosena olleen sarjan a- ja b-osa sujuivat hyvin eikä askeleen väli tuntunut pahalta. Kuutoselle näin paikan ja luulin ratsastaneeni järkevästi. Lore kuitenkin suivaantui jostain ja ohitti esteen vasemmalta. Tämä toinen ohimeno tuli ihan puskasta, joten hylätyksi tuleminen harmitti vietävästi. Saimme kuitenkin jatkaa perusvaiheen loppuun. Toisella lähestymisellä kuutonen menikin sitten ongelmitta, mutta sain korjata Loren oikeaan laukkaan ravin kautta. Lähestyminen seiskalle ei myöskään ollut Loren mieleen, jolloin se meni vielä kolmannen kerran esteestä vasemmalta ohi. Huoh! Mitä ihmettä siellä selässä tein vai pitäisikö kysyä, mitä kaikkea en tehnyt oikein? Sain tulla tämän perusradan viimeisen esteen vielä uudelleen. Tie ei ollut vieläkään kunnossa, mutta olin sen verran menossa, että Lore lähti hyppyyn, vaikkakin vähän kaukaa. Siinäpä se suoritus sitten oli.



Hylätyksi tuleminen tuntuu aina inhottavalta ja harmittaa olan takaa. En ollut yhtään osannut varautuakaan tällaiseen. Jotenkin oma keskittymiseni vain valui hevosen menon säätelyyn ja etenkin liialliseen jarrutteluun sen sijaan, että olisin antanut Loren laukata. Mieltä synkensi entisestään se, että tein tämän virheen, vaikka juuri sitä opettaja oli kehottanut välttämään. Lisäksi toisen esteen unohdus kostautui pahasti, ja sille tehty huono ylitysyritys varmasti sai Loren ärsyyntymään. Tällä kertaa keskittyminen ei riittänyt enkä saanut herätettyä itseäni niin, että olisin saanut muutettua ratsastustani. Lore sakotti tästä aiheellisesti, joten ei auta muu kuin niellä katkera opetus ja toivottavasti oppia tästä. Mutta hyviäkin uutisia! Muulla JKH-tiimillä meni samassa luokassa oikein hyvin, sillä Kaisa hyppäsi Lorella 70 sentin ja nappasi sillä luokan voiton. Nora puolestaan ratsasti 80 sentin ja otti kolmannen sijan. Jes! Ihanaa, että kisaajien joukossa on kavereita, joiden onnistumisista voi iloita. Eipähän voi jäädä ihan niin murehtimaan omia mokia, kun tulee hyviä uutisia tasapainottamaan. Kunhan pahimmat harmitukset haihtuvat, on tämäkin kerta otettava kokemuksen ja opin kannalta. Aina ei voi onnistua, mutta kaikesta voi onneksi oppia.

Videosta kiitos Kaisalle!

torstai 23. lokakuuta 2014

Kevyttä köpöttelyä

Torstaina pääsin viikon tauon jälkeen Jetin kyytiin. Kenttä oli pakkasten takia kova, joten itsenäisen ratsastuksen askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Pakkasta oli -6, mutta hyytävä tuuli teki kelistä kylmemmän. Niinpä viihdyin ratsailla vajaan tunnin, kun ideat tehtäviinkin loppuivat kesken.

Ratsastus meni kevyesti köpötellen. Väliin tein vähän pohkeenväistöjä ja siirtymiä, jotka alkavat olla tuttuja valintoja itsenäisille kerroille. Väistöt käynnissä ja ravissa olivat ihan ok. Tällä kertaa myös väistöt oikealle sujuivat kohtuullisesti. Tahtikin pysyi riittävästi eikä Jetti yrittänyt hyytyä väistöjen aikana pahemmin. Raviväistöt jatkoivat samaa linjaa ja olivat ihan kivoja. Väistöissä vasemmalle sain jopa vähän toppuutella, ettei Jetti kiirehtinyt ja unohtanut ottaa ristiaskeleita.

Siirtymisissä käynnistä raviin ja takaisin keskityin pyöreyden säilyttämiseen. Siirtymisissä ylöspäin Jetti tuntui pysyvän kohtuullisen rentoa, kun taas siirtymisissä alaspäin se vähän jännittyi. Lopulta tajusin yhdistää uloshengityksen alaspäin tehtyyn siirtymään. Näin sain oltua itse rennompi ja istuttua paremmin satulassa. Tämä paransikin siirtymiä alaspäin. Huomasin kuitenkin käsieni olevan vielä vähän turhan hitaat tekemään pyyntöjä, mikä varmasti osaltaan teki siirtymisistä vähän epätasaisia.

Lopuksi työstin hetken ravissa myötäasetuksia molemmissa kierroksissa ympyrällä. Oikea kierros toimi helposti niin kuin yleensä, joten keskityin vasempaan kierrokseen. Muistin korjata omaa istuntaani ja huolehtia ulko-ohjasta, jolloin en jäänyt niin näpertelemään vain sisäohjaa ja istunut ihan vinossa. Nämä keinot tuntuivat auttavan, ja vasen kierros parani kummasti. Jetti ravasi paikoin tosi kivasti, jolloin harjoitusravissa istuminen oli helppoa. Kun Jettiä ei tarvinnut nohittaa liikkumaan, ehdin miettiä mukavasti omaa istuntaani. Välillä huomasin meidän menneen useamman kierroksen niin, että Jetti oli kiltisti tehnyt oman osuutensa, ja olin itse saanut pohtia vain omaa mukautumistani. Kivaa!

Hassua ratsastuksessa oli se, että toisinaan pohjasta nirsoileva Jetti tarjosi ravissa jopa parempia hetkiä kuin joskus hyvällä pohjalla. Ilmeisesti loma oli tehnyt sille oikein hyvää siinä mielessä. Kaipaan kuitenkin kovasti jo tavallisia treenejä, mutta kelit näyttävät siltä, ettei ulkokenttien varassa olevat paljoa pääse juhlimaan. Onneksi siirrymme talvikaudeksi hyppäämään läheiselle maneesille, joten ainakin kerran viikossa pääsemme treenaamaan kunnolla. Ja eiköhän se hyvä talvikin sieltä vielä tule.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Anna laukata

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin B-tunnin kanssa, jolloin ratsukoita oli kahdeksan. Tunnin aiheena oli esteitä tulevan sunnuntain kisojen takia, ja ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Loren. Jostain syystä tunti jännitti, vaikka olen hypännyt Lorella paljon. Ehkä ne kisat aiheuttivat tuon pienen tutinan.

Alkuverryttelyn menimme omatoimisesti. Pyrin ratsastamaan Lorea edestä kevyeksi, jotta emme olisi esteillä pulassa etupainoisuuden takia. Tämän lisäksi halusin saada molemmat pohkeet läpi sekä testata jarrut. Varsin perinteinen lämmittely siis. Paikoin sain Lorea vähän ryhdikkäämmäksi edestä, mutta sellaista pysyvämpää onnistumista ei tullut. Oikean kierroksen ympyröillä Lore kulki niin kuin pyysin, mutta vasemmalle tehdyillä ympyröillä se pääsi pienentämään kuviota. Vasen pohkeeni ei ollut niin hyvin läpi kuin olisi pitänyt. Verryttelimme vielä vasemmassa laukassa, jossa tarkistin samoja asioita. Lore tuntui olevan mukavasti kuulolla enkä itsekään kipannut pahemmin etukenoon.

Ensimmäiset hypyt otimme kahden esteen suoralle linjalle, jota tultiin kuudella askeleella molemmista suunnista. Aloitimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä yrityksellä hämäännyin Loren laukasta ja lyhensin sitä liikaa. Niinpä pistimme väliin ylimääräisen askeleen eli tulimme sen seitsemällä. Toisella yrittämällä sain korjattua virheen, ja väli sujui kuudella askeleella. Oikeassa laukassa ensimmäisellä kierroksella Lore pääsi lähtemään ensimmäiseen hyppyyn kauempaa, jolloin laukka vaihtui vasemmaksi. Välin pääsimme kuitenkin kuudella askeleella, ja laukan korjasin toisen hypyn jälkeen ravin kautta oikeaksi. Toinen yritys onnistui hyvin, ja myötälaukka säilyi tehtävän läpi. Suoran linjan jälkeen tulimme kertaalleen yksittäisen porttiesteen oikeassa laukassa. Lore eteni hyvin estettä kohti, mutta pääsi hieman kaukaa hyppyyn, jolloin laukka vaihtui toivotusti vasemmaksi.

Sitten tulimme neljän hypyn miniradan esteillä 1–4. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisenä olleelle okserille Lore lähti hieman kaukaa, mutta laukka ei vaihtunut oikeaksi, joten korjasin sen ravin kautta. Suoran linjan ensimmäiselle esteelle tulimme hyvin, jolloin linja meni edelleen hyvin kuudella askeleella. Lore tosin vaihtoi laukan turhaan vasemmaksi, joten sain taas korjata sen kolmosen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viimeisenä ollut neloseste ylittyi kivasti, vaikka laukka ei hypyssä vaihtunut. Olin tyytyväinen siihen, että Lore ei yrittänyt lähteä hyppyyn liian kaukaa.

Toisen kierroksen tulimme hieman eri tavalla esteillä A–D parin esteen noustessa noin 75 senttiin. Ykkönen oli niin kuin aiemmin eikä laukka vaihtunut siinä vieläkään. En saanut Lorea ajoissa raviin, jolloin keskittyminen siihen vei uuden radan muistamisen mennessään. Olin nimittäin suuntaamassa aiemman radan kakkoselle, kun oikeasti piti suunnata porttiesteelle. Sain käännettyä Loren pois väärän esteen linjalta ja olisin voinut jatkaa oikealle esteelle, mutta opettaja pisti meidät aloittamaan tehtävän uudelleen. Ykköselle tuli taas hyvä hyppy, mutta laukan sain vieläkin korjata ravin kautta oikeaksi. Kakkoseste ylittyi hyvin, ja Lore vaihtoi siinä laukan vasemmaksi. En tosin tuntenut tätä selkään ja yritin jarruttaa Lorea raviin ennen kuin tajusin sen olevan jo vasemmassa laukassa. Tämä söi tietenkin laukkaa, ja tulimme vähän turhan hitaasti kolmoselle. Lore eteni välin viidellä, vaikka jäikin vähän kauas nelosesta. Laskeuduimme hypystä sen seurauksena vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa. Opettaja onneksi pisti meidät tulemaan suoran linjan vielä uudelleen. Luulin ensin, että meidän olisi pitänyt tulla väli kuudella ja varmistelin hölmönä kuultuani askelmääräksi viiden. Annoin Loren sitten laukata, jolloin se selvitti linjan hyvin viidellä askeleella.



Siihen päättyivät samalla tunnin hyppelyt. Opettaja neuvoi varomaan, etten ajattelisi esteiden välissä liikaa taakse, vaan antaisin laukan sujua. Huomasin jarruttelevani, sillä halusin välttää liian reippaan laukan, jolloin Lore saattaisi lähteä hyppyihin liian kaukaa. Opettaja kuitenkin huomautti, että liian pienessä laukassa hypyt käyvät Lorelle vaikeiksi, jolloin meno hypynkin jälkeen kärsii. Huomasin myös vääriä laukkoja korjatessani, kuinka istuntani irtosi satulasta, mikä varmasti hidasti siirtymistä ja laukan korjaamista. Perinteisiä mokia siis, mutta Lore ei onneksi vetänyt niistä herneitä turpaansa. Saan kuitenkin luvan opetella etenemään rennon reippaasti, jotten omalla himmailullani vaikeuta hevosen työtä.

Videoista kiitos Alekseille!