torstai 23. lokakuuta 2014

Kevyttä köpöttelyä

Torstaina pääsin viikon tauon jälkeen Jetin kyytiin. Kenttä oli pakkasten takia kova, joten itsenäisen ratsastuksen askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Pakkasta oli -6, mutta hyytävä tuuli teki kelistä kylmemmän. Niinpä viihdyin ratsailla vajaan tunnin, kun ideat tehtäviinkin loppuivat kesken.

Ratsastus meni kevyesti köpötellen. Väliin tein vähän pohkeenväistöjä ja siirtymiä, jotka alkavat olla tuttuja valintoja itsenäisille kerroille. Väistöt käynnissä ja ravissa olivat ihan ok. Tällä kertaa myös väistöt oikealle sujuivat kohtuullisesti. Tahtikin pysyi riittävästi eikä Jetti yrittänyt hyytyä väistöjen aikana pahemmin. Raviväistöt jatkoivat samaa linjaa ja olivat ihan kivoja. Väistöissä vasemmalle sain jopa vähän toppuutella, ettei Jetti kiirehtinyt ja unohtanut ottaa ristiaskeleita.

Siirtymisissä käynnistä raviin ja takaisin keskityin pyöreyden säilyttämiseen. Siirtymisissä ylöspäin Jetti tuntui pysyvän kohtuullisen rentoa, kun taas siirtymisissä alaspäin se vähän jännittyi. Lopulta tajusin yhdistää uloshengityksen alaspäin tehtyyn siirtymään. Näin sain oltua itse rennompi ja istuttua paremmin satulassa. Tämä paransikin siirtymiä alaspäin. Huomasin kuitenkin käsieni olevan vielä vähän turhan hitaat tekemään pyyntöjä, mikä varmasti osaltaan teki siirtymisistä vähän epätasaisia.

Lopuksi työstin hetken ravissa myötäasetuksia molemmissa kierroksissa ympyrällä. Oikea kierros toimi helposti niin kuin yleensä, joten keskityin vasempaan kierrokseen. Muistin korjata omaa istuntaani ja huolehtia ulko-ohjasta, jolloin en jäänyt niin näpertelemään vain sisäohjaa ja istunut ihan vinossa. Nämä keinot tuntuivat auttavan, ja vasen kierros parani kummasti. Jetti ravasi paikoin tosi kivasti, jolloin harjoitusravissa istuminen oli helppoa. Kun Jettiä ei tarvinnut nohittaa liikkumaan, ehdin miettiä mukavasti omaa istuntaani. Välillä huomasin meidän menneen useamman kierroksen niin, että Jetti oli kiltisti tehnyt oman osuutensa, ja olin itse saanut pohtia vain omaa mukautumistani. Kivaa!

Hassua ratsastuksessa oli se, että toisinaan pohjasta nirsoileva Jetti tarjosi ravissa jopa parempia hetkiä kuin joskus hyvällä pohjalla. Ilmeisesti loma oli tehnyt sille oikein hyvää siinä mielessä. Kaipaan kuitenkin kovasti jo tavallisia treenejä, mutta kelit näyttävät siltä, ettei ulkokenttien varassa olevat paljoa pääse juhlimaan. Onneksi siirrymme talvikaudeksi hyppäämään läheiselle maneesille, joten ainakin kerran viikossa pääsemme treenaamaan kunnolla. Ja eiköhän se hyvä talvikin sieltä vielä tule.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Anna laukata

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin B-tunnin kanssa, jolloin ratsukoita oli kahdeksan. Tunnin aiheena oli esteitä tulevan sunnuntain kisojen takia, ja ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Loren. Jostain syystä tunti jännitti, vaikka olen hypännyt Lorella paljon. Ehkä ne kisat aiheuttivat tuon pienen tutinan.

Alkuverryttelyn menimme omatoimisesti. Pyrin ratsastamaan Lorea edestä kevyeksi, jotta emme olisi esteillä pulassa etupainoisuuden takia. Tämän lisäksi halusin saada molemmat pohkeet läpi sekä testata jarrut. Varsin perinteinen lämmittely siis. Paikoin sain Lorea vähän ryhdikkäämmäksi edestä, mutta sellaista pysyvämpää onnistumista ei tullut. Oikean kierroksen ympyröillä Lore kulki niin kuin pyysin, mutta vasemmalle tehdyillä ympyröillä se pääsi pienentämään kuviota. Vasen pohkeeni ei ollut niin hyvin läpi kuin olisi pitänyt. Verryttelimme vielä vasemmassa laukassa, jossa tarkistin samoja asioita. Lore tuntui olevan mukavasti kuulolla enkä itsekään kipannut pahemmin etukenoon.

Ensimmäiset hypyt otimme kahden esteen suoralle linjalle, jota tultiin kuudella askeleella molemmista suunnista. Aloitimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä yrityksellä hämäännyin Loren laukasta ja lyhensin sitä liikaa. Niinpä pistimme väliin ylimääräisen askeleen eli tulimme sen seitsemällä. Toisella yrittämällä sain korjattua virheen, ja väli sujui kuudella askeleella. Oikeassa laukassa ensimmäisellä kierroksella Lore pääsi lähtemään ensimmäiseen hyppyyn kauempaa, jolloin laukka vaihtui vasemmaksi. Välin pääsimme kuitenkin kuudella askeleella, ja laukan korjasin toisen hypyn jälkeen ravin kautta oikeaksi. Toinen yritys onnistui hyvin, ja myötälaukka säilyi tehtävän läpi. Suoran linjan jälkeen tulimme kertaalleen yksittäisen porttiesteen oikeassa laukassa. Lore eteni hyvin estettä kohti, mutta pääsi hieman kaukaa hyppyyn, jolloin laukka vaihtui toivotusti vasemmaksi.

Sitten tulimme neljän hypyn miniradan esteillä 1–4. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisenä olleelle okserille Lore lähti hieman kaukaa, mutta laukka ei vaihtunut oikeaksi, joten korjasin sen ravin kautta. Suoran linjan ensimmäiselle esteelle tulimme hyvin, jolloin linja meni edelleen hyvin kuudella askeleella. Lore tosin vaihtoi laukan turhaan vasemmaksi, joten sain taas korjata sen kolmosen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viimeisenä ollut neloseste ylittyi kivasti, vaikka laukka ei hypyssä vaihtunut. Olin tyytyväinen siihen, että Lore ei yrittänyt lähteä hyppyyn liian kaukaa.

Toisen kierroksen tulimme hieman eri tavalla esteillä A–D parin esteen noustessa noin 75 senttiin. Ykkönen oli niin kuin aiemmin eikä laukka vaihtunut siinä vieläkään. En saanut Lorea ajoissa raviin, jolloin keskittyminen siihen vei uuden radan muistamisen mennessään. Olin nimittäin suuntaamassa aiemman radan kakkoselle, kun oikeasti piti suunnata porttiesteelle. Sain käännettyä Loren pois väärän esteen linjalta ja olisin voinut jatkaa oikealle esteelle, mutta opettaja pisti meidät aloittamaan tehtävän uudelleen. Ykköselle tuli taas hyvä hyppy, mutta laukan sain vieläkin korjata ravin kautta oikeaksi. Kakkoseste ylittyi hyvin, ja Lore vaihtoi siinä laukan vasemmaksi. En tosin tuntenut tätä selkään ja yritin jarruttaa Lorea raviin ennen kuin tajusin sen olevan jo vasemmassa laukassa. Tämä söi tietenkin laukkaa, ja tulimme vähän turhan hitaasti kolmoselle. Lore eteni välin viidellä, vaikka jäikin vähän kauas nelosesta. Laskeuduimme hypystä sen seurauksena vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa. Opettaja onneksi pisti meidät tulemaan suoran linjan vielä uudelleen. Luulin ensin, että meidän olisi pitänyt tulla väli kuudella ja varmistelin hölmönä kuultuani askelmääräksi viiden. Annoin Loren sitten laukata, jolloin se selvitti linjan hyvin viidellä askeleella.



Siihen päättyivät samalla tunnin hyppelyt. Opettaja neuvoi varomaan, etten ajattelisi esteiden välissä liikaa taakse, vaan antaisin laukan sujua. Huomasin jarruttelevani, sillä halusin välttää liian reippaan laukan, jolloin Lore saattaisi lähteä hyppyihin liian kaukaa. Opettaja kuitenkin huomautti, että liian pienessä laukassa hypyt käyvät Lorelle vaikeiksi, jolloin meno hypynkin jälkeen kärsii. Huomasin myös vääriä laukkoja korjatessani, kuinka istuntani irtosi satulasta, mikä varmasti hidasti siirtymistä ja laukan korjaamista. Perinteisiä mokia siis, mutta Lore ei onneksi vetänyt niistä herneitä turpaansa. Saan kuitenkin luvan opetella etenemään rennon reippaasti, jotten omalla himmailullani vaikeuta hevosen työtä.

Videoista kiitos Alekseille!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Uudestaan!

En malttanut jättää Hektorilla ratsastamista vain yhteen kertaan, vaan kävin sen kanssa vielä maanantain piristykseksi pyörimässä kentällä tovin. Plussakeli ja vesisade oli pehmentänyt aiemmin koppuraista kenttää, jolloin tohdin ottaa vähän laukkaa. Muutoin pysyin perusjuttujen parissa reilun puolen tunnin verran. Siinä ajassa testailin muutamia pohkeenväistöjä, haeskelin asetuksia sekä tein siirtymiä.

Pohkeenväistöjä tein lyhyesti käynnissä. Väistöt oikealle sujuivat aika kivasti. Tahti ehkä vähän katosi, kun jäin säätämään liikaa, mutta muuten Hektor eteni hyvin. Väistöt vasemmalle tahtoivat olla lapa edellä punkemista, kun unohdin etuosan ja huolehdin vain takaosasta. Tajusin sitten ratsastaa väistöt loivemmin, jolloin ehdin kontrolloida sekä etu- että takaosaa. Väistöt vasemmalle paranivatkin näillä keinoilla. Oma istuntani tuntui tänään tykkäävän valua korostetusti vasemmalle, mikä varmasti heijastui niin väistöihin kuin muihin tehtäviin.

Asetuksia työstin isolla kahdeksikolla niin käynnissä kuin ravissa. Vasen kierros tuntui tänään helpommalta, kun tajusin korjata istuntaani keskemmäs satulaa. Saimme siihenkin suuntaan mukavan rentoja hetkiä niin kuin jo aiemmin olimme oikeassa kierroksessa saaneet. Jäin tosin miettimään sitä, annoinko Hektorin jäädä liian pieneen raviin vai oliko se ponille sopiva eteneminen. Hektor kyllä eteni, mutta ehkä siinä olisi saanut olla pontevuutta enemmän. Jäin arpomaan asiaa sen verran, etten tehnyt ratkaisua suuntaan tai toiseen, jolloin Hektor sai valita sopivan etenemisen.

Seuraavaksi testasin lyhyesti Hektorin laukan. Oikeassa laukassa menin ympyrällä leveästi hymyillen. Hektorin laukka oli pehmeää ja rullaavaa, jolloin siinä oli ilo istua. Melkein kuin keinuhevosen selässä olisi istunut. Halusin tietysti laukata myös vasenta laukkaa, mutta siinäpä iski tenkkapoo. Hektor ei tajunnut yhtään, mitä yritin pyytää siltä. En tajua, miten väärin annoin laukannostoavut, kun Hektor joko tarjosi ravia tai poikitti menemään käynnissä. Sain nollata tilannetta monta kertaa ennen kuin äänellä avittamalla sain Hektorin nostamaan laukan. Pisteet minulle siitä, etten jäänyt ajamaan ponia ravista laukkaan, vaan tajusin nollata tilanteen ja pyytää uudelleen. Hektor tosin olisi saanut oppia hetkeksi puhumaan ja kertoa minulle, mitä tein niin pahasti pieleen. Vasemmassa laukassa sain taas korjata istuntaani, joka valui koko ajan vasemmalle. Tähän suuntaan laukka ei rullannut niin sujuvasti, minkä arvelen johtuneen juuri istuntani ongelmista.

Lopuksi tein vielä käynti-ravi-käyntisiirtymiä tavoitellen pyöreyden säilymistä. Sain tehtyä siirtymät ylöspäin kohtuullisesti, jolloin Hektorkin pysyi pyöreänä. Siirtymissä alaspäin sen sijaan tein jotain, mikä vei pyöreyden. Taisin ehkä pari kertaa saada puolipyöreän siirtymisen alaspäin, mutta muina kertoina siirtymät menivät joko kokonaan tai puoliksi hirveillen. Äkkiseltään veikkaisin syynä olevan jonkinlaisen muutoksen istunnassani. Kaipa en osaa istua siirtymää pyytäessäni rauhassa, vaan jännityn ja irtoan satulasta. Joskus olisi hyvä syynätä oikein ajatuksen kanssa sitä, mitä istunnassani tapahtuu siirtymien aikana.

Hektorilla oli kyllä taas kiva ratsastaa. Se on mukavan tasainen ja kevyt ratsastaa eikä sitä tarvitse joka hetki olla pyytämässä eteen. Välillä meno oli niin mukavan helppoa, että kyydissä saattoi vain fiilistellä. Voin vain kuvitella, millaista liikettä ponista löytyy sitten, kun sitä osaa siltä oikein pyytää. Tämäkin tunti meni vielä tutustellen, jolloin menen aika kepoisasti enkä vaadi ratsulta liikoja. Uuden ratsun kanssa on kiva mennä siksikin, että silloin kiinnitän vähän enemmän huomiota omaan ratsastukseeni. Vielä kun saisin tehtyä samaa tunnustelua jokaisen ratsun kanssa, niin avut tulisi säädettyä aina sen kerran perusteella, ei puoliautomaattisesti vanhojen kertojen mukaan.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Poniratsastaja on täällä taas

Uusin ponituttavuus, Hektor Finn.
Lauantaina sisäinen poniratsastajani sai tehdä comebackin, sillä kävin ratsastamassa Tallinmäellä itsenäisesti kisaponin nimeltä Hektor Finn. Hektor on 2001 syntynyt ruuna, jolla on kisattu esteitä 130 senttiin saakka. Säkäkorkeudeltaan ruuna taitaa olla jotain vähän päälle 145 senttiä. Kenttä oli pakkasyön jäljiltä koppura eli askellajeina olivat käynti ja ravi.

Ratsastin puolisen tuntia ihan vain Hektoriin tutustuen. Pyörittelin kahdeksikkoa asetuksia haeskellen ja tein muutamia pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Hektorin käynti oli mukavan pontevaa. Ravissa ruuna tarjosi välillä vähän hitaampaa menoa, mutta uskoi pyynnöt edetä tarmokkaammin. Asetuksissa oikealle sain huolehtia siitä, että ulko-ohjan tuki säilyi enkä vääntänyt ratsua mutkalle. Asetukset vasemmalle olivat tihkaampia, mutta sinnikkäällä houkuttelulla sekä omien apujen ja istunnan korjauksella ne parantuivat.

Pitihän sitä lomailevaa Jettiäkin
käydä rapsuttamassa ja kuvaamassa.
Pohkeenväistöjä tein vain muutamia, ja ne lähtivät aika kivasti molemmissa askellajeissa. Hektor kuunteli hyvin pohjeapuja, mutta unohdin itse välillä huolehtia myös ratsun etuosasta. Tuttu tyyppivika minulle. Väistöissä tahdoin siis jäädä vähän liikaa miettimään sivulle vievää apua sen sijaan, että olisin huolehtinut myös etuosasta sekä tahdin säilymisestä. Väistöjen jälkeen hain vielä asetuksia läpi vasemmassa kierroksessa. Nyt ne sujuivat jo aika kohtuullisesti. Sen jälkeen hommat riittivätkin meille, ja näin olin testannut uuden ponituttavuuden pikaisesti. Hektor oli kyllä kiva. Ainakin tällä kertaa ja näissä askellajeissa se oli varsin mutkaton, toimi kevyillä avuilla, ja eteenpäinpyrkimystä löytyi riittävästi. Hektor oli varsin mukava tuttavuus, joten poniratsastajani oli oikein tyytyväinen.

torstai 16. lokakuuta 2014

Treenit käynnissä ja ravissa

Niin ne alkutalven parin asteen pakkaset tulivat ja tekivät ulkokentistä koppuraisia. Niinpä Tallinmäen torstain tunnilla oli luvassa koulua käynnissä ja ravissa kolmen ratsukon voimin. Jettiä olikin ehtinyt tulla ikävä hurjan pitkän eli viiden päivän tauon aikana. Tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä, takaosan siirtoja sekä vähän siirtymiä.

Tunti aloitettiin käynnissä ja ravissa tehdyillä pohkeenväistöillä pitkiltä sivuilta keskemmäs ja takaisin. Opettaja ohjeisti meitä Jetin kanssa keskittymään erityisesti siihen, että tahti säilyisi väistöjenkin aikana. Lisäksi sain kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti väistöissä oikealle Jetti astuisi kunnolla rungon alle. Väistöt molemmissa askellajeissa sujuivat aika kivasti. Käynti tosin taisi olla hieman parempi, mikä oli yllättävää. Yleensä ehdin säätää käynnissä liikaa, jolloin ratsu alkaa usein jarruttaa. Nyt Jetti eteni aika kivasti itse, jolloin tahti säilyi väistöissäkin. Ravissa tahti pääsi välillä hieman hidastumaan. Mistään hyytymisestä ei tosin ollut kyse, vaan meno pysyi ihan sujuvana. Sain tehtyä väistöjä vasemmallekin siten, että Jetti astui hyvin rungon alle. Se tuntui selkään mukavan selvästi.

Seuraavaksi siirryimme isolle ympyrälle, jolla siirtelimme takaosaa niin käynnissä kuin ravissa vuoroin sisemmäs, vuoroin ulommas. Molemmissa suunnissa oli helpompaa saada Jetin takaosa vähän sisemmäs tahti säilyttäen. Hieman haastavampaa oli saada Jetin takaosa vähän ulommas, sillä tuppasin unohtamaan etuosan kontrolloinnin. Niinpä pyytäessäni Jettiä siirtämään takaosaa ulos päästin koko hevosen valumaan sinne. Opettaja muistuttikin, että etuosan piti pysyä uralla takaosan siirtyessä. Lopulta tajusin hallita etuosaa paremmin, jolloin takaosa oli helpompi siirtää ulommas. Tahdoin silti tehdä liikkeen liioiteltuna, sillä pienemmin tehtynä en tuntenut sitä selkään niin hyvin. Sen seurauksena väkersin liikaa, jolloin Jetti alkoi jarrutella. Ihan hiippailuun emme menneet, mutta tahti kärsi selvästi takaosan siirroissa ulos. Maltillisempi siirto auttoi säilyttämään tahdin paremmin. Vielä kun oppisin tuntemaan selkään, milloin siirto on riittävä, jotta en turhaan tekisi sitä liioitellusti.

Lopuksi ratsastimme isoa kahdeksikkoa asetusten ja taivutusten avulla pyöreyttä hakien. Saimme Jetin kanssa lisätehtäväksi tehdä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin pyöreys parhaan mukaan säilyttäen. Tämä olikin ihanan vaikeaa, sillä teen siirtymisissä aina jotain ylimääräistä, jolloin pyöreys katoaa hetkeksi. Siirtymät alaspäin olivat hieman parempia, sillä Jetti hidastaa helposti. Tunsin silti, kuinka lössähdin sen sijaan, että olisin pitänyt istuntani tukevana. Siirtymät ylöspäin vaativat vähän Jetin herättelyä, jolloin hukkasin tuntuman taas. Miten voikin olla niin vaikea tehdä kahta asiaa kerralla? Tai mikä pahempaa, vielä useampaa. Niinpä saimme ehkä kerran tai pari vähän pyöreämmän siirtymät ylöspäin. Muut kerrat menivät puolihirveillen, kun unohdin tuntuman ja keskityin tuuppaamaan Jetin raviin.

Tunti tuntui hassulla tavalla pitkältä, ihan kuin olisimme ehtineet tehdä enemmän. Tämä varmaan johtui siitä, että askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Jetillä oli kuitenkin tosi kiva ratsastaa. Se oli hierottu vasta ja ilmeisesti sen vaikutus tuntui selvästi. Yleensä hankalampi vasen kierros oli selvästi helpompi, ja muutenkin Jetti tuntui liikkuvan notkeammin. Jetin selkään on kyllä aina ihana palata, on se kuitenkin jo niin tuttu treenikaveri.