perjantai 24. huhtikuuta 2015

Viimeistelytreenit ennen koulukisoja

Perjantaina kävi niin mukavasti, että pääsimme Jetin kanssa vielä ennen koulukisoja Artsin oppiin. Jaoimme tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Treenasimme tunnilla kisoissa ratsastettavan helppo C:1 2000 -ohjelman pätkissä kokonaan. Kentälle oli rajattu kouluaitojen ja puomien avulla koulurata, joka tuntui taas aluksi todella pieneltä.

Askeleenpidennyksiin tuli ohje suoristaa hevonen kunnolla ja pyytää pidennystä vasta sitten. Samalla sain miettiä taas omaa istuntaa, etten jäänyt liikaa etukumaraan könöttämään, vaan annoin Jetille mahdollisuuden liikkua. Näiden lisäksi Jetin kanssa piti sitten liikkua. Tunnin aikana opettajan suusta kuultiin useammin kuin kerran sanat enemmän, kun yritin esittää askeleenpidennystä. Kevennyksen kanssa saimme parit asialliset hetket. Keventämättä yritetyt pidennykset vähän epäonnistuivat, kun istuntani levisi melkoisesti.

Kolmikaarisella kiemurauralla sain muistaa aiemmalta kerralta tutut ohjeet ratsastaa eri suuntien kaarteet eri tavalla. Kaarteessa vasemmalle sain keskittyä asetuksen saamiseen läpi, kun taas kaarteessa oikealle sain pitää Jetin liikkeellä. Kuvio löytyi tien puolesta kohtuullisesti, kunhan vain sain aloitettua sen oikeasta kohdasta enkä liian myöhään. Asetus vasemmalle löytyi hetkittäin, mutta kaasu tuppasi katoamaan kaarteissa oikealle. Olisin saanut valmistella asiat aikaisemmin enkä korjata niitä viime tipassa.

Pysähdykset sujuivat ihan mukavasti. Peruutuksessa puolestaan sain työstää paljon sitä, että se oli sujuva eikä niin miettivä, askel kerrallaan toteutettu. Ratsastin peruutuksen ensin siis enemmänkin palasina kuin yhtenä kokonaisuutena. Opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin paremmin ratsastaa vaaditut neljä peruutusaskelta enemmän putkeen ja vähän sujuvammin.

Laukannostot sekä laukassa tehdyt ympyrät ja lävistäjät kaipasivat sekä tasaisuutta että parempaa teiden ratsastamista. Nostot lähtivät vaihtelevasti etenkin, kun yksi koulukentän kulmista oli Jetin mielestä kamala. Täsmällisempi valmistelu auttoi tähän. Jetti tykkäsi myös suoralla uralla kiihdyttää ja hyytyä puolestaan ympyrällä. Ohjeeksi tuli pistää Jetti odottamaan suorilla, mutta taas liikkumaan ympyrällä. Loppupuolella ympyrää tilanne piti muistaa taas rauhoitella, jotta Jetti ei pääsisi kuvion jälkeen taas kiihdyttämään. Ratsastin ympyrän aluksi liian suurena, kunnes tajusin oikean reitin. Lävistäjät sujuivat tällä kertaa ihan kohtuullisesti eikä Jetti yrittänyt tarjota vaihtoja. Tässä avuksi oli ilmeisesti rennompi ote tehtävään sekä tuntumalla säilytetty vanhan laukan apu ilman ylimääräistä pusertamista.

Tällainen täsmätreeni sattui kyllä sopivasti. Välillä tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta, jolloin tulevat koulukisat lähinnä kauhistuttivat. Onneksi mukaan mahtui pieniä ahaa-hetkiä ja korjauksia parempaan. Kivaa oli myös se, että ohjelma ratsastettiin pätkissä eikä kerralla kokonaan. Näin sain keskityttyä paremmin osiin enkä yrittänyt huitaista kaikkea kerralla. Kunhan vain muistan nämä opit kisaradallakin ja saan pidettyä Jetin hereillä, niin eiköhän meillä mene ihan mukavasti.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vähän puolitiessä

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnille sain jälleen Elmon, jee. Minusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä ylikasvanut ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja jatkoimme edelliskerralta tuttujen pohkeenväistöjen parissa. Koska aiempi tunti Elmon kanssa oli mennyt mukavasti, olivat odotukseni tuntia kohtaan aika korkealla.

Teimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle. Ennen pohkeenväistöön lähtöä sai pyöräyttää pitkän sivun loppuun voltin. Tämän lisäksi voltin sai pyöräyttää väistön jälkeen tulleelle lyhyelle sivulle sekä tarpeen mukaan muuallekin. Väistöt oikealle tuntuivat tänään hieman helpommilta. Vasemmalle tehtyihin väistöihin en saanut niin otetta saati tuntumaa. Käynnissä saimme muutamia asiallisia ristiaskeleita, kun taas ravissa Elmo pääsi kiireiseksi ja kipitti monesti väistön läpi. Tajusin Elmon etuosan olevan kaikkea muuta kuin hanskassa, joten pyrin korjaamaan tilannetta. Jotenkin erityisesti raviväistöt jäivät silti puolittaisiksi, osittain aika jännittyneiksikin. Tajusin kuitenkin korjata tarpeen mukaan Elmoa molemmilta puolilta, mutta ehkä se suoruus jäi sitten tänään matkasta. Niin ja eteenpäinpyrkimys.

Tahkosimme kuviota hyvän tovin, kunnes lopulta otimme laukankin mukaan. Laukka nostettiin väistön jälkeen uralta, jonka jälkeen pyöräytettiin voltti lyhyelle sivulle. Laukannostot onnistuivat kohtalaisesti, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Muistelin edelliskerran vinkkejä eli ulkotakajalan aktivoimista, mutta jokin jäi kinnaamaan vastaan. Laukka oli parempaa kuin pahimpina kertoina, mutta kaukana esimerkiksi edelliskerran menosta. Elmo tuntui vähän väsähtäneeltä, joten ehkä se oli antanut jo enimmät paukkunsa tunnin alkupuolella. Kyllä poni yritti, mutta ei ehkä samalla innolla kuin parhaimmillaan. Omasta istunnastakaan ei nyt kauheasti voi antaa kehuja, sillä kun jouduin ratsastamaan hevosta enemmän eteen, en muka pystynyt korjaamaan omaa istuntaani samalla. Hassua, miten moni asia omassa ratsastuksessani kärsii, jos joudun huolehtimaan tavallista enemmän hevosen liikkumisesta. Silti juuri hyvä istunta olisi yksi isoimmista avuista siinä, kun ratsua pyrkii saamaan liikkumaan paremmin itse.

Loppuraveissa houkuttelin Elmoa vielä vähän rennommaksi pidemmällä ohjalla. Se onnistui hyvin, ja Elmo venytti ohjan perässä eteen ja alas. Koska odotukseni tunnille olivat olleet aika korkealle, jäin vähän harmittelemaan tunnin sujumista. Eihän aina toki voi mennä kaikki nappiin, mutta nyt yleinen tuntuma oli turhan hatara. Aivan kuin olisimme jääneet tehtävissä aina puolitiehen pääsemättä kunnolla niistä perille. Rustasin silti lopulta Elmon ja itseni seuran tuleviin koulukisoihin, sillä enpä ole viime aikoina muilla tallin ratsuilla ehtinyt ajatuksen kanssa koulua treenata. Jospa ensi viikon treenit sujuisivat vähän näppärämmin.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koulusta sittenkin esteille

Tiistain Tallinmäen tunnille menin Jetin kanssa ajatukset kouluvääntöön suuntautuneena. Siksipä tulikin yllätyksenä, että sen sijaan hyppäisimmekin. Vaan eipä se tietysti haitannut! Turvaliivi oli tosin harmillisesti jäänyt kotiin, sen verran ajatukseni olivat kuitenkin kouluväännössä. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää isona kahdeksikkona ja suuntaa vaihdoimme lävistäjien kautta. Niiden lopussa sai ajatella hieman pohkeenväistöä, jotta uralle pääsi helposti. Lyhyille sivuille ratsastimme pääty-ympyrät. Yritin alusta asti olla topakka ja pistää Jetin vastaamaan liikkumisesta. Ratsastin kuitenkin puoliteholla, kun en saanut itseäni komentamaan tarpeeksi. Jotenkin sorruin ajattelemaan, että ei se nyt niin haittaa, jos Jetti liikkuu hieman hitaasti. Välillä tajusin ajattelevani höpöjä ja ratsastin Jettiä tarmokkaammin. Sen myötä Jetti alkoi liikkua paremmin, mutta pysyvämpi ajatus tasaisesta liikkumisesta jäi uupumaan. Laukassa verryttelimme vielä ratsastamalla pääty-ympyröitä. Laukka oli ihan ok, mutta olisi se saanut pyöriä vielä paremmin. Mihin se ajatus napakkuudesta jäi? Suunnanmuutoksessa tein vaihdot lennosta, ja ne onnistuivat mukavasti molempiin suuntiin.

Ensimmäisenä hyppäsimme kavaletin yli pari kertaa ympyrällä. Sen jälkeen jatkoimme siltä toiseen suuntaan laukanvaihdon kera. Kaarsimme kentän toisella puolella olleelle kavaletille, jolle teimme taas vaihdon ja laukkasimme sen yli ympyrällä vielä kerran. Tehtävä oli muutoin ok, mutta oikean laukan sijasta rämmimme aina ristilaukassa. Muuten hypyt ympyrällä olivat aika sujuvia ja tiet asiallisia. Tulimme tehtävän molemmista suunnista. Suunnanvaihdon jälkeen olin ajamassa Jettiä jo liian kiireiseksi, mutta opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin rentoutua ja olla hätistämättä liikaa.

Seuraavaksi tulimme kahden esteen suoraa, noin 20 metrin linjaa. Ensin väliin pistettiin kuusi askelta pienillä ristikoilla, sitten se piti päästä jo viidellä. Lopuksi esteet nousivat noin 80 senttiin, ja mukana oli aurinkoportilla varustettu okseri. Sen yli otimme yhden tutusteluhypyn ja jatkoimme siitä linjan kokonaan. Linja sujui ihan asiallisesti, kun tajusin Jetin laukan kyllä venyvän ilman ylimääräistä tuuppausta. Ennen tuota tajuamista esitin yhden hoplaa-suorituksen, jossa nakkasin ohjat ensimmäisellä esteellä pois, mutta siitä huolimatta selvisimme toisenkin yli. Jetti hyppäsi aurinkoportin rohkeasti, vaikka se kentän reunalla ollessaan olikin ollut sangen epäilyttävä.

Tämän jälkeen treenasimme kaarevia linjoja ristikoilla. Tehtävät alkoivat lävistäjäesteillä, joilta ratsastettiin aiemmassa suorassa linjassa olleille esteille. Kaarteet vasemmalle menivät hieman oikoen, mutta muutoin tehtävä oli aika sujuva. Sain korjattu teitä paremmin kuntoon, jolloin Jetti pääsi etenemään paremmin, ja ponnistuspaikat sattuivat hyvin kohdilleen. Lopuksi hyppäsimme vielä yhden kerran pystyn, joka oli koristeltu uudella, valkoisella laatikkopalalla. Näytin esteen Jetille ennen hyppyä eikä se piitannut siitä. Este ylittyi näpsäkästi, ja tunnin hyppytreenit olivat siinä.

Kylläpä kentällä on kiva hypätä! Tätä sitä on koko talvi odotettu. Tunnin suurin oppi ja muistutus oli sopivan etenemisen löytäminen. Liian hitaasti ei saanut mennä, mutta ei myöskään jäädä hätyyttelemään ratsua tarpeettomasti. Tasaisesti ja etenevästi, mutta silti rennosti. Siinäpä taas muistettavaa seuraaville hyppykerroille.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kivaa lenkkeilyä

Perjantaina suuntasimme ratsuillamme Kaisan kanssa maastoon. Otimme Jetin kanssa vetovastuun ja lenkiksi valitsimme aiemmiltakin kahden hengen maastoiltamme tutun tie- ja metsäpätkien yhtälön. Jetillä ei tietysti ollut mikään kiire kotoa, vaan sitä sai vähän nohitella.

Käyntipätkän jälkeen ravasimme tovin, kunnes saavuimme tuttuun laukkapätkään. Laukassa Jetti oli ihanan asiallinen, joskin tarjosi mummolaukkaa, sillä pitihän kaikkea nyt ehtiä samalla vähän tuijotella. Yritin vaihtaa laukkaa lennosta, mutta kun se ei onnistunut, tein vaihdon ravin kautta. Laukasta siirryimme ravin kautta käyntiin edempänä kulkeneen ratsukon takia. Käppäilimme osan reitistä hyvän matkan tämän ratsukon takana, mutta kummasti Jetillä alkoi askel venyä. Kai se ajatteli harppovansa hevosen kiinni, jolloin pääsisi vetovastuusta. Poikkesimme lopulta eri metsäreitille, jolloin Jetin piti ihmetellä kadonnutta kaveria.

Kotimatkalla otimme taas pätkän ravia ennen laukkaosuutta. Toisessa laukkapätkässä Jetti eteni jo paremmin. Tein taas laukanvaihdon ravin kautta, kun ensin olin yrittänyt nyhrätä sitä tuloksetta lennosta. Loppuravissa Jetti olikin jo rutkasti alkua rennompi, jolloin se tarjosi taas vähän parempaa ravia. Käynnissä se oli jopa niin rohkea, että meni pelottavan postilaatikkoristeyksen ohi sivuaskeltakaan ottamatta. On se reipas! Maastolenkki sujui kaikin puolin siis kivasti, jolloin tallille oli tosi mukava palata. Kunhan loputkin lumet sulavat, pääsemme taas tahkoamaan monipuolisempia reittejä. Niitä on kyllä ehditty kaivatakin jo tovi.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Uuden valmentajan opissa

Torstaina pääsimme Jetin kanssa uuden valmentajan eli Artsi Heinon oppiin. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, joka oli jo edellisviikolla ehtinyt olla Artsin tunnilla. Jetti on Artsille entuudestaan tuttu, mikä oli hyvä juttu. Tunnilla pääsimme treenaamaan asioita tulevien koulukisojen helppo C:1 2000 -ohjelmaa ajatellen. Ehdimme treenata tarkemmin kolmikaarista kiemurauraa, ympyröitä sekä laukkalävistäjiä.

Alkuverryttelyssä saimme työskennellä tovin ympyrällä hevosia liikkumaan kunnolla käynnissä ja ravissa. Opettaja pisti meidät alusta asti kunnolla töihin. Hevosten tehtävänä oli liikkua ja piste. Hiippailu ei kelvannut eikä epätasainen spurttaus ja hyytyminen. Saimme Jetin kanssa paiskia hommia, mutta hiljalleen ja pätkittäin alkoi löytyä parempaa tahtia ja etenemistä. Opettaja muistutti pitämään hyvän ohjastuntuman sekä ratsastamaan Jettiä kohti tuntumaa.

Ravissa tehdyn kolmikaarisen kiemurauran ahaa-hetki oli siinä, kun opettaja kertoi Jetin tarvitsevan erilaista ratsastusta kaaren suunnasta riippuen. Kaarteessa oikealle sain huolehtia tahdin säilymisestä, kun taas kaarteessa vasemmalle asetuksen menemisestä läpi. Yleensä yritän höhlästi jumputtaa tehtävän samoilla asetuksilla, vaikka suunta välillä vaihtuisikin. Lisäksi tarvittavat korjaukset piti tehdä ajoissa, jotta kaarteet menivät sujuvasti. Tehtävää ehdittiin tahkota mukava tovi. Saimme pari suoritusta, joissa Jetti eteni kaarteesta riippumatta tasaisesti ja tahdin säilyttäen. Työtä se vaati, mutta opettajan sanoin näytti sujuvalta.

Laukkakuviona oli nostaa laukka lyhyen sivun keskikohdan ja kulman välillä, pyöräyttää pitkälle sivulle keskiympyrä sekä tulla laukkalävistäjä. Tämän tehtävän laukkalävistäjät kehtasivat olla vaikeita! Jetti pääsi esittämään joko hurjan näppäriä laukanvaihtoja lävistäjän lopussa tai sitten pudottamaan ennen aikojaan raville. Sain itse lävistäjän loppupuolen lähestyessä aina jonkinlaisen paniikkikohtauksen, mikä näkyi suorituksessa. Opettaja neuvoi säilyttämään laukan kevyellä pohkeella, ei pusertamaan ja punkemaan. Laukka puolestaan otettiin siirtymässä ulko-ohjalla pois. Ajatus laukan säilyttämisestä kevyemmin ja paniikkikohtauksen lievittäminen auttoivat hieman. Emme saaneet ihan niin hyviä suorituksia kuin joskus, mutta sentään paransimme hieman.

Tunnin aikana ehdimme ottaa myös muutamat askeleenpidennykset, joissa sain kiinnittää huomiota suoruuteen. Tuppasin kiirehtimään kevennyksellä ihan kuin se olisi jotain auttanut. Asiallisemmissa hetkissä sain vähän ajatusta askeleenpidennyksestä, ainakin ero sen jälkeen palattuun harjoitusraviin oli havaittavissa. Muutoin tunnilta jäi mieleen istuntakorjaukset, joissa ylävartaloa korjattiin taaemmas niinä hetkinä, kun Jettiä piti ratsastaa kunnolla eteen. Varsinaiseen takanojaan ei pyritty, mutta asento tuntui silti hassulta. Etenkin nyt, kun Airan istuntatunneilla on tehty korjauksia päinvastaiseen suuntaan. Ideana näissä oli käsitykseni mukaan päästä istumaan kunnolla takajalkojen päälle. Jetti tuntui reagoivan asentomuutokseen, mutta en tiedä, johtuiko se sitten istunnastasta vai jostain muusta tekijästä. Tätä asiaa saa miettiä. Kokonaiskuva opetuksesta ja opettajan tyylistä oli hyvä, joten jään odottamaan seuraavaa tuntia mielenkiinnolla.