keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Vanhalla kentällä humputtelemassa

Keskiviikkona kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti seuraavan päivän koulukisoja varten. Sekä maneesi että kenttä olivat buukattuja, mutta oivana neuvona tuli mennä vanhan tallin kentälle. Köpöttelimme sinne Kaisan kanssa. Paikalla oli jo yksi ratsukko ja lopulta toinenkin ilmaantui treenaamaan. Neljä ratsukkoa mahtui kuitenkin sulassa sovussa tutulle kentälle.

Olin ajatellut treenaavani joitain kohtia kouluohjelmista, mutta jotenkin pääkoppani tyhjeni tallilla ja kieltäytyi ajattelemasta mitään kovin vaikeaa. Niinpä treenistä ei tullut ihan niin tavoitteellinen kuin olin alun perin suunnitellut. Päädyin tekemään aika kevyesti muutamat peruutukset, askeleen pidennykset, laukannostot ravista sekä laukkalävistäjät.

Peruutukset olivat yhtä kinkkisiä kuin aina, mutta ennen niitä tehdyt pysähdykset puolestaan hieman odotettua parempia. Pave ei jännittynyt pysähdyksissä ihan pahiten, ja kertaalleen esitimme yhden melkein rennon pysähdyksen. Hieman venyvän tosin. Peruutukset sen sijaan menivät kättä vasten ja jokainen askel erikseen otettuna. Yritin houkutella Pavea lähtemään peruutukseen pyöreänä, mutta jotenkin se aina alkoi jäkittää peruutusapuja vastaan. Kovin näteiksi en peruutuksia saanut. Paras esityksemme oli se, että sain Paven ottamaan noin neljä askelta suunnilleen yhtenäisenä suorituksena. Näitä onkin treenattava ja melkoisesti.

Askeleen pidennyksiä tein ravissa. Nämä ovat meille myös aika kinkkisiä. Kun pyydän Pavea pidentämään askelta, se tuppaa rikkomaan laukalle. Tätä yritän ehkäistä säilyttämällä ohjilla tuntuman. Mutta tämän sekoitan siihen, että alankin pidättää ohjilla, jolloin Pave ei varmasti pidennä askelta senttiäkään. Yritin tehdä pidennyksiä harjoitusravissa istuen, mutta istuntani petti kyllä pahemman kerran. Se vei varmasti Pavelta viimeisenkin innon yrittää pidentää askelta. Muutamat pidennykset kokeilin vielä keventäen. Saimme lopulta pientä eroa aikaan, kun tahditin Paven menoa äänellä. Kouluradalla tästä kikasta ei valitettavasti ole apua, joten tämäkin asia menee treenauslistalle.

Laukannostot ravista onnistuivat ihan ok, vaikka en saanut ratsastettua ravia niin pontevaksi kuin olisin halunnut. Sain taas kuitenkin keskityttyä omaan istuntaan ja pysyttyä nostojen aikana kohtuullisen suorassa. Noston jälkeen meni aina tovi ennen kuin laukka alkoi pyöriä. Yritin saada Paven nopeammin parempaan laukkaan, mikä onnistui välillä ihan hyvin. Yllättäen asiaa auttoi se, että ratsastin laukkaa enkä noston jälkeen jäänyt miettimään omia. Tänään Pave väläytti varsin mukavan hetken vasemmassa laukassa. Se pehmeni ja pyöristyi edestä sekä pysyi tuntumalla. Laukka rullasi tuolloin sujuvasti ja helposti. Ehdin fiilistellä tätä hyvin sekä tallettaa tunteen varastoon myöhempää käyttöä varten. Oikea laukka oli ihan ok, mutta ei samalla tavalla pehmeää ja rentoa vasemman laukan hyvään pätkään verrattuna. Laukkalävistäjät sujuivat molempiin suuntiin ihan hyvin. Kentällä ei ollut seiniä ahdistamassa, mikä varmasti auttoi.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä tehnyt enää kummempia. Loppukäynnit hoituivat näppärästi paluumatkalla tallille. Vaikka treeni tuli mentyä vähän humputellen, mahtui siihen muutamia kivoja pätkiä. Olen taas alkanut tykänä itsenäisistä ratsastuksista, jolloin saa ihan itse päättää tehtävät. Ilmeisesti olen vähän oppinut korjaamaan omaa menoani tietyissä asioissa, vaikka joskus tuleekin tenkkapoo. Jospa osaisin sitten kouluradallakin ratsastaa ja korjata menoa edes vähän. Aina sopii toivoa.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Arjen mukava maasto

Tiistaina ei ollut estevalmennusta, joten silloin oli sopivasti aikaa käydä arkimaastossa. Lähdimme maastoon kolmen ratsukon voimin. Me Paven kanssa olimme letkassa turvallisesti keskimmäisenä. Köpöttelimme käynnissä ja ravissa tietä pitkin kangasreiteille. Pave otti mukavan lunkisti, kun sen ei tarvinnut huolehtia mistään.

Kangasreitillä otimme pari lyhyttä laukkapätkää, jotka sujuivat mukavasti. Pave ei roikkunut vetohevosen hännässä, mutta piti silti huolen, ettei kaveri karannut kauas. Kangasreitin jälkeen köpöttelimme pienen pätkän tietä, kunnes pujahdimme vesipolulle. Sen johdatteli meidät takaisin aiemmalle tielle, jota pitkin palasimme tallille ravissa ja käynnissä.

Maastoreissu sujui kaikin puolin mukavasti ja sopivan rauhallisesti. Niin ja mikä parasta: sen tarkeni ilman takkia! Toki turvaliivi toi oman lämpönsä, mutta silti. Tällaiset kevätpäivät ovat kyllä erinomaisia maastoiluun, kun jo tarkenee vähemmillä vaatteilla, mutta ötököitä ei ole kiusaksi. Vaikka saa se kesäkin tulla, sehän onkin ihanasti jo ihan nurkan takana.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Kipikipi ja vähän malttia

Maanantain koulutunnille sain Hiliman, joten tiesin pääseväni treenaamaan zenmäistä lähestymistä asioihin. Kuuden ratsukon tunnin menimme kentällä. Tunnin piti tuuraava opettaja, jonka opissa olin nyt toisen kerran.

Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkille sivuille vasta-asetuksia ja pyöräyttämällä pääty-ympyröitä. Hilimalla oli tänään tavallistakin enemmän kipitysvirtaa, jolloin tehtävä lähti ravissa sangen vauhdikkaasti liikkeelle. Hilima vain paahtoi menemään enkä meinannut saada siitä kuulolle. Olimme vaihtaneet kentän Vermon takasuoraan, ainakin Hiliman menosta päätellen. Pitkät sivut menivät meillä pitkälti ihan hänekseen, mutta ympyröillä sain Hilimaan vähän paremmin otetta. Ympyrä hidasti Hiliman ravia, jolloin sain napattua sen huomion paremmin. Pääty-ympyröillä Hilima vähän rentoutui ja pyöristyi, mutta valitettavasti sama meno ei jatkunut pitkillä sivuilla. Hilima tasoittui hieman, mutta karkasi helposti takaisin kipitykseen. Vasta-asetukset jäivät vähän paitsioon, kun aika meni hevosen toppuutteluun.

Laukkakuviona nostimme laukan lyhyeltä sivulta ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Pitkän sivun alun ratsastimme normaalisti, kunnes teimme sille lyhyemmän loivan kiemuran. Aloitimme vasemmassa laukassa. Hilimalla oli taas meno päällä. Ympyrällä sain sen malttamaan, mutta pitkän sivun alusta se lähes poikkeuksetta ampaisi menemään. Niinpä loiva kiemura sai Hiliman pasmat sen verran sekaisin, että se alkoi rikkoa siinä ristilaukalle. Sain loiventaa kuvion todella helpoksi ennen kuin Hilima pysyi myötälaukassa sen ajan. En ole ennen törmännyt tähän, että Hilima tarjoaa ristilaukkaa, kummallista. Oikeassa laukassa ympyrät sujuivat myös paljon paremmin. Hilima tarjosi niillä aika kivoja hetkiä. Pitkä sivu sujui nyt aavistuksen rauhallisemmin, mutta silti kaukana tasaisesta ja maltillisesta. Kiemurat tein aiemmasta kierroksesta oppineena hyvin loivina, jolloin Hilima taisi päästä rikkomaan ristilaukalle vain kerran. Se tuntui korjaavaan tasapainon puutteen vauhdilla enkä saanut istuttua niin, että olisin voinut tasapainottaa sitä.

Loppuun ratsastimme muutamat kymmenen metrin voltit lyhyelle sivulle ravissa. Hilima oli ilmeisesti saanut päästellä riittävästi, sillä se tasoittui paremmin kuin koko tunnin aikana. Niinpä saimme ratsastettua pyöreitä, tasaisia ja rentoja voltteja. Ihanaa, että tunti päättyi vähän harmonisempaan menoon, sillä välillä oli ehtinyt iskeä melkoinen epätoivo. Loppuravissa keventäen sain Hiliman edelleen malttamaan, joten jäin taas kerran pohdiskelemaan istunnan merkitystä. Hilimaa pitäisi ratsastaa niin paljon enemmän istunnalla kuin mitä osaan. En myöskään tiedä, miten Hilima saadaan rauhoittumaan, kun sillä jää kipitysvaihe päälle. Hilimassa kivaa on kuitenkin se, että vaikka se kipittää, ei se mitenkään yritä ryöstää. Se nyt vain tikkaa menemään, kunnes sille saa sanottua, että rauhallisemminkin voi mennä. Siinäpä minulle taas kerran opettelemista.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kisat suunnitelmien mukaan

Mitä vappupäivänä kuuluu tehdä? No olla tietysti kotitallin 1-tason estekisoissa! Päivässä oli kyllä kaikki palaset kohdillaan: koko JKH-tiimimme oli kisoissa edustettuna, aurinko paistoi ja lämpöasteet kipusivat jonnekin +16 asteen tuntumaan. Niin ja kaiken lisäksi pääsi hyppäämään! Olin ilmoittautunut Pavella 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa molemmissa oli sama rata ja arvosteluna 367.1. Tämän päivän tavoitteena olivat puhtaat ja asialliset radat.

Kentällä pääsi menemään hyvin sileän verryttelyn ja olipa siellä myös yksittäinen pysty hypättäväksi. 80 sentin verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi, ja Pave tuntui mukavalta. Otin muutamat vähän sujuvammat laukkapätkät kevyessä istunnassa ja hyppäsin pienen pystyn muistaakseni kolmesti. Kerran oikeassa kierroksessa ja kahdesti vasemmassa. Hypyt menivät oikein asiallisesti. Kenttäverryttelyn lisäksi oli noin kymmenen minuutin ryhmäverryttely maneesissa. Siellä hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pari kertaa pystyn (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa pari kertaa okserin (este numero 3). Pave toimi maneesissakin mainiosti, ja saimme esteille hyvät hypyt. Omaa vuoroa odottaessani piti vähän lauleskella ääneen, kun meinasin jännitystutinoiltani unohtaa hengittää. Tänään taas kehtasi jostain syystä jännittää tavallista enemmän.

80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykköselle tulimme hyvällä tiellä, jolloin este ylittyi sujuvasti. Pave myös nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi myös ihan ok, ja kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Pave sai hieman venyttää kuudennen askeleen, mutta selvitti kolmosen siitä huolimatta hyvin. Nelosena olleen sarjan a-osalle olimme jäämässä kauas tai vaihtoehtoisesti tikkaamassa siihen miniaskelta. Kannustin Pavea äänellä. Se totteli kiltisti, lähti a-osalle vähän kauempaa ja selvitti sarjan sujuvasti ja puhtaasti napaten vielä b-osalla toivotusti vasemman laukan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Seiskalle tuli hyvä tie, ja sekin ylittyi helposti. Pave nappasi siinäkin myötälaukan. Perusradan viimeinen este eli kahdeksan meni myös vaivatta, ja näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Verryttelyssä. © Hannakaisa Holmi
Kasin jälkeen Pave kompastui hieman kaarteessa, mutta sai tasapainon nopeasti takaisin. Rytmi säilyi myös, joten toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi puhtaasti. Pave oli sen jälkeen ilmeisesti vasta- tai ristilaukassa, mutta se korjasi sen hienosti itse. Kympille tuli hieman jarruttava hyppy, mikä aiheutti kolautuksen. Puomi onneksi pysyi paikoillaan. Sarja meni myös hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Tämän jälkeen tajusin vähän kannustaa Pavea äänellä, jolloin pääsimme esteiden 12 ja 13 kaarevan linjan sujuvasti kuudella askeleella. Näin tulimme maaliin puhtaalla ja asiallisella suorituksella, jes! Päivän tavoitteesta puolet saatiin siis näin täyteen. 22 ratsukon luokassa rauhallinen suorituksemme riitti sijaan 11.



Ennen 90 sentin verryttelyä ehdin huilata tovin. Sen aikana ehdin jo rentoutua sen verran, että sain hetken järjestellä ajatuksia takaisin kisataajuudelle. 90 sentin kentällä tehdyssä verryttelyssä kävin nopeasti kaikki askellajit läpi ja otin yhden hypyn pienelle pystylle. Pave oli mukava itsensä, joten sen enempiä ei tarvinnut säätää. Maneesiverryttelyssä otimme hypyt samoille esteille kuin aiemmin. Pysty ylittyi sujuvasti, mutta okseri tökki hieman. Mitään isompaa sille ei sattunut, mutta sopiva laukka oli vähän hukassa. Loppuun saimme kuitenkin sillekin hyvän hypyn, joten verryttelystä jäi luottavainen olo.

Peura ajovaloissa ja hieno Pave. © Hannakaisa Holmi
90 sentin radalla lähdimme tuttuun tapaan vasemmassa laukassa liikkeelle. Nyt ykköselle tuli hieman huonompi tie, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Kakkoseste meni myös vähän uneliaasti ja kaarevalla linjalla kolmoselle sain rohkaista Pavea äänellä lähtemään hyppyyn kuuden askeleen jälkeen. Pave totteli pyyntöni hienosti, vaikka ratkaisuni aiheutti kolautuksen puomiin. Tuuri oli mukana, ja puomi pysyi ylhäällä. Tajusin kehua Pavea esteen jälkeen, jotta se ei pahastuisi minuun radan alussa. Sarjalle tulimme myös vähän lähelle, mutta keskityin olemaan hiljaa, mutta tuntumalla. Pave sai ratkaista tilanteen, ja se selvittikin sarjan ongelmitta. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni hyvin. Rytmi oli taas löytynyt, jolloin seiska ja kasi menivät sujuvasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe lähti hyvin liikkeelle. Niin ysi kuin kymppi ylittyivät tasaisen asiallisesti. Sarjan a-osa meni hyvin, mutta taisimme tulla sen hieman liian pitkänä. Askeleen väli kävi vähän lyhyeksi, ja Pave kolautti kuuluvasti etujalat puomiin. Tuurikiintiöstämme oli vielä ripaus jäljellä, ja se piti tämän puomin paikoillaan. Esteet 12 ja 13 menivätkin sitten onneksi tasaisemmin ja puhtaasti. Olin niin täpinöissäni, että heti esteen 13 jälkeen hihkuin ja kehuin Pavea kuuluvasti. Tajusin riemun keskellä sentään jatkaa vielä maalilinjan yli, vaikka juhlinkin jo ennen sen ylittämistä. Mutta Pave niin ansaitsi kehut. Se oli niin niin kuuliainen ja yritteliäs, kerrassaan hieno hevonen! Tällä 80 sentin radan tapaan rauhallisella suorituksella sijoituksemme oli 9/19.



Saavutimme päivän tavoitteet, jes! 90 sentin jälkeen olo oli niin huojentunut ja onnellinen, ettei tosikaan. Taputtelin ja kehuin Paven niin hyvin kuin osasin, sillä se teki osuutensa täydellisesti. Ei tietoakaan pujotteluista tai pahimmista kiipeilyistä, vaan molemmat radat olivat asiallisia ja aika tasaisia. 90 sentin radalla oma jännitys vähän hyydytti menoa, mutta se ei siltikään ollut mitään ihan kamalaa. Kyllä se taas tästä! Omaa pääkoppaa vaan kasaan ja hyviä harjoituksia alle, niin hyppääminen vain sujuvoituu. Tänään oli myös älyttömän kiva huomata, että olen viimein alkanut osata muuttaa omaa ratsastustani kesken suorituksen. Pystyn jonkin verran jo analysoimaan menoa sekä tekemään siihen vähän muutoksia. Erityisesti tämä koskee omaa ratsastustani ja mahdollisten virheiden paikkaamista. Tämä on ehdottomasti hyvä suunta.

Videoista kiitos Kaisalle, kuvista kiitos Hannakaisalle!

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset hypyt kentällä

Lauantaina oli vuorossa hyppytreenit ennen seuraavan päivän kotiestekisoja. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin tietysti kisaratsullani eli Pavella. Olimme alkuverryttelyn ajan kentälle, mutta radan hyppäsimme kuitenkin maneesissa.

Alkuverryttelyssä kentällä kävimme itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Tämä olikin ensimmäinen ratsastus tälle vuodelle kentällä. Kivaa! Pave liikkui mukavasti enkä alkanut säätää kummempia, kun ratti, jarru ja kaasu olivat mukana. Otimme kentällä muutaman hypyn yksittäiselle pystylle. Hypyt menivät ihan hyvin, ja niiden jälkeen siirryimme maneesiin.

Maneesissa otimme estekisojen tyylisesti verryttelyhypyt pystylle ja okserille. Pystyn tulimme vasemmassa laukassa. Se ylittyi hyvin, ja kertaalleen saimme sille ihan nappisuorituksen. Laukka rullasi, tie oli kunnossa, ponnistuspaikan näki kaukaa ja muutenkin kaikki oli reilassa. Intouduinkin hihkumaan asiaa noin kolme askelta ennen hyppyä. Ilmeisesti muistin silti vielä ratsastaa, sillä itse hyppykin meni vielä ihanan sujuvasti. Oikeassa laukassa tulimme okseria, joka tuottikin vähän päänvaivaa. Okseri oli aavistuksen vinossa, joten tien löytäminen takkuili ensin. Kun se alkoi löytyä, keksin alkaa suoristautua hypyssä ihan liian aikaisin, jolloin mukautuminen oli sangen kehno. En tiedä, mistä hoppu minulle iski, mutta sitä oli yllättävän vaikea kitkeä pois. Sain vähän petrattua siinä, mutta en kuitenkaan saanut oikeasta mukautumisesta kunnolla kiinni.

Sitten tulimmekin jo radan, me Paven kanssa kahdesti. Radan korkeus taisi olla jotain 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja hyppäsimme kavaletin. Laukka ei vaihtunut siinä, ja meillä Paven kanssa korjaukseen meni turhan paljon aikaa. Niinpä tulimme kakkosesteelle hieman huonossa laukassa, mutta pääsimme siitä kuitenkin yli. Kakkosen ja kolmosen kaareva linja taisi mennä kuudella askeleella ihan ok. Sen jälkeen oli edessä askeleen sarja. Ensimmäisellä kierroksella en saanut suoristettua Pavea sille, jolloin hurautimme a-osasta vasemmalta ohi. Uusi lähestyminen ja parempi suoristaminen auttoivat, ja sitten pääsimme sarjankin kohtuullisesti yli. Edessä oli vielä toinen kaareva linja, joka taisi meillä mennä seitsemällä askeleella. Viimeisenä olleelle okserille esitin itse taas sen liian nopean suoristautumisen. Hohhei.

Toisella kierroksessa sain haettua vähän tasaisemman laukan, vaikka edelleen olisimme saaneet edetä Paven kanssa paremmin. Nyt kuitenkin tiet ja lähestymiset esteille olivat aika ok. Kavaletin jälkeen saimme taas korjata laukan, mutta nyt pääsimme kakkosesteelle sujuvammin. Sarjalle tulin tarkemmin suoristaen, jolloin sekin meni nyt kerralla. Radan viimeinen kaareva linja meni myös asiallisesti, ja nyt maltoin piirun verran paremmin olla viimeisen okserin hypyssä mukana enkä kiirehtiä suoraksi. Toisella kierroksella petrasimme siis kohtuullisesti, jolloin rata oli ihan ok ja mikä parasta, korkeus ei hirvittänyt yhtään. Pave oli menossa mukana eikä ehdotellut yhtä ohimenoa enempää vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Hyppyjen jälkeen kävimme köpöttelemässä loppukäynnit tiellä. Tämän päivän treeni sujui onneksi siten, että oma luottamus oli sopivasti kohdillaan. Pave kyllä hyppää, kun en tee sitä sille liian vaikeaksi. Tämän tunnin pohjalta onkin kohtuullisen luottavainen olo lähteä hyppäämään kisoissa 80 ja 90 sentin radat.