perjantai 18. huhtikuuta 2014

Siirtymiä suuntaan ja toiseen

Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Olin aiemmin jutellut opettajan kanssa kannusten testaamisesta Jetillä mahdollisia tulevia koulukisoja silmällä pitäen ja viritinkin ne tällä kertaa jalkoihin. Ensimmäinen kerta Jetillä niiden kanssa. En odottanut niiden tekevän taikatemppuja, mutta kyllä ne vähän saivat Jettiä herkistymään pohkeelle. Tunnin suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin istuntani, joka päätti olla heikunkeikun-fiiliksellä mukana.

Alkuverryttelyn jälkeen tein siirtymiä kaavoilla ravi-seis-peruutus-ravi sekä ravi-seis-peruutus-laukka-ravi. Peruutukset olivat ihan kohtuullisia, vaikka ei niin hyviä kuin parhaimmillaan. Jetti peruutti vasemmassa kierroksessa aika suoraan, mutta oikeassa kierroksessa pyrki vähän lähtemään takaosallaan vasemmalle. Sen sai kuitenkin korjattua pohkeella. Peruutuksesta siirtymiset raviin onnistuivat niin kuin aina eli alussa hieman hitaammin ja sitten vähän näppärämmin. Ravissa Jetti tarjosi muutamia mukavan energisiä pätkiä, mutta menoa jarrutti hajoileva istuntani. Olen ilmeisesti tottunut istumaan Jetin mummoravissa, jolloin olen pulassa oikeasti etenevässä liikkeessä. Keventämällä meno helpottui, mutta yritin sinnikkäästi myös opetella istumaan pätkiä harjoitusravissakin.

Ravi-seis-peruutus-laukka-ravikuvio meni aika pitkälti samoin kuin toinenkin siirtymätehtävä. Peruutukset olivat ok, ja toistojen myötä laukat alkoivat nousta. Ongelmana oli lähinnä oma herpaantuminen ja hitaus laukannostoissa. Joko sorruin tuuppaamaan istunnallani tai jähmetyin pitämään avut paikoillaan. Kumpikaan tapa ei tietenkään auttanut, vaan maltti ja rauhallisuus auttoivat kummasti enemmän. Jetti nosti muutaman kerran oikean laukan sen verran makeasti, että peruutuksen oli täytynyt mennä nappiin noston valmisteluna. Vasemman laukan nostot eivät olleet ihan niin sujuvia, mistä syytän jälleen kerran istuntaani. Kenotan itse valmiiksi jo vasemmalla, jolloin Jetti valuu perässä samaan suuntaan. Pitäisi muistaa erityisesti vasemmassa kierroksessa tarkistaa oman istunnan tasapainoisuus ennen kuin alan pyytää muuta. Se vain tuppaa unohtumaan turhan helposti.

Laukassa tein vielä laukanvaihtoja niin kaksi- kuin kolmikaarisella kiemurauralla. Yritin saada tultua sekä ennen että jälkeen vaihdon suoraan, mikä onnistui vähän niin ja näin. Laukat vaihtuivat ihan näppärästi oikeasta vasempaan, mutta vasemmasta oikeaan takkusi oikein kunnolla. Välillä Jetti jopa mieluummin jatkoi kaarretta vastalaukassa kuin vaihtoi myötälaukkaan. Ihmettelin tätä vähän, sillä yleensä Jetti on tykännyt korjata itsensä myötälaukkaan, vaikka osaa kyllä mennä vastalaukkaakin aika vaivattomasti. Sain muutamia kertoja nohitella ihan hyvin ennen kuin Jetti suostui vaihtamaan laukan oikeaksi. Muutamat vaihdot muistuttivat myös pientä pukin kautta vaihtoa. Jäin sitten miettimään, mahtoiko Jetti olla tavallista jäykempi vai teinkö jotain todella pahasti pieleen. Yleensä vaihdot ovat sujuneet molempiin suuntiin ihan ok. Sain kuitenkin vaihdot paranemaan vähän hankalampaankin suuntaan, mutta kunnon sulavuutta ei tällä kertaa irronnut.

Loppuun ratsastin vielä K.N. Specialin ohjelman läpi ihan vain kertauksen vuoksi. En jäänyt hifistelemään mitään, vaan halusin vain palauttaa ohjelman mieleen. Onneksi en muuten jäänyt hifistelemään, sillä olisin saanut olla loppuillan vääntämässä ohjelmaa parempaan kuosiin. Sen verran höpösti se tuli ratsastettua. Keskeisin ongelma oli oman tarkkuuden puute, sillä seilasin radan vähän miten sattuu. Kulmat olivat vaikka millaisia, loivat kiemuraurat sangen mutkikkaita ja muutenkin reittivalinnat vähän omaperäisiä. Tietenkin virallisen kouluradan puuttuessa sompailin vähän silmävaraisesti menemään, mutta tiedän kyllä hyvin olevani muutenkin vähän huithapeli ratsastamaan tiet tarkasti. Oli kuitenkin kiva huomata, että ohjelma palautui aika kivuttomasti mieleen, ja se vaikutti kaiken lisäksi mukavalta ratsastaa. Seuraavat koulukisat ovatkin reilun kahden viikon päästä, joten oli ihan hyvä aika alkaa sovitella mielikuvituskoulusilinteriä päähän ja yrittää innostua taas kouluvääntämisestäkin. Loppukäynnit menin peltolenkin kautta aluksi satulassa laiskotellen ja loput maasta taluttaen. Päivän treeni oli kiva. Kannukset eivät tehneet ihmeitä, mutta skarppasivat vähän, ja Jetti oli oma itsensä, joten kaikki palaset olivat niin kuin yleensäkin.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kinkkisiä laukanvaihtoyrityksiä

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä, jeij! Toivoin mielessäni jotain tolkkua ja taitavaa hyppääjää, vaikka arvelin saavani jonkin kuvaukseen sopimattoman. Mielessä välähti myös, että olisipa hauska hypätä pitkästä aikaa esimerkiksi Epperillä. Lopulta nimeni löytyi ratsulistalta ilahduttavasti Manun kohdalta. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan niin ravipuomeja, ravilähestymisiä ponnistuspuomilla höystettynä kuin laukanvaihtoja lävistäjähypyillä.

Alkuverryttelyssä pääsimme ylittelemään suoralla linjalla kahdessa erässä olleita ravipuomeja. Tarkoitus oli saada ravi säilymään tasaisena läpi tehtävän. Aluksi Manu pääsi hidastamaan puomeille, mutta toistojen myötä alkoi ravata ne aika kivasti. Sain oltua puomeilla itse aika rento, mikä taisi auttaa. Välillä tosin rentouden sijaan unohduin matkustamaan, jolloin Manukin tuntui lössähtävän. Muuten tehtävä sujui aika mukavasti, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla ja ottaa tarvittaessa oikeaan aikaan puolipidätteitä. Laukassa verryttelimme tovin niin uralla kuin ympyröillä ja haimme kevyttä istuntaa kohdilleen. Manu eteni ihan mukavasti, mutta olisin saanut ratsastaa sitä kantamaan itsensä edestä ja olemaan vähän lyhyempi.

Seuraavaksi tulimme vasemmassa kierroksessa ravissa suoraa linjaa, jossa oli ensin ravipuomit, sitten vähän matkan päässä ponnistuspuomilla varustettu ristikko. Tällä kertaa en ihme kyllä ottanut paineita ponnistuspuomeista, vaikka yleensä annan niiden haitata omaa ratsastustani naurettavan paljon siihen nähden, että niiden pitäisi nimenomaan auttaa. Manu liikkui mukavasti eikä hätäillyt, jolloin saimme tultua tehtävän kolmeen kertaan kivan tasaisesti. Mukauduin pieneen hyppyyn sopivasti eikä missään ollut ongelmaa. Neljännellä kierroksella taisin vähän ajatella Manun menevät autopilotilla, jolloin se pääsi vähän valumaan pitkäksi eikä osunut ponnistuspuomille niin hyvin. Tuloksena oli vähän tönkömpi hyppy, jossa Manu valitsi vasemman laukan sijasta oikean. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, kuinka hyvin muut kerrat menivät. Tämän jälkeen tulimme yksittäistä estettä lävistäjällä oikeassa laukassa. Kahdella ensimmäisellä kierroksella se oli ristikko, kunnes kolmannelle kierrokselle se nostettiin pystyksi. Lähestymiset olivat ihan ok, ja Manu liikkui hyvin, mutta yhtään vaihtoa hypyssä emme saaneet tehtyä. Sorruin lopussa kokeilemaan ylijohtamistakin, mutta sekään ei auttanut. Manu ei ole laukanvaihtoautomaatti edes hypyissä, mutta asia jäi siitä huolimatta kaivelemaan.

Viimeisenä tehtävänä tulimme kahta lävistäjäestettä kahdeksikolla aloittaen vasemmasta laukasta. Alussa tehtävässä oli ponnistuspuomit apuna, kunnes lopuksi ne otettiin pois. Tehtävän aikana saimme kerran puolivahingossa vaihdettua vasemman laukan oikeaksi hypyssä, kun sain ponnistuspaikkapaniikin ja törkkäsin Manua hyppäämään kauempaa. Ruunareppanalla menivät pasmat sekaisin, ja se pisteli jalkansa ponnistuspuomille miten sattuu, ja laukka vaihtui hypyssä aika vahingossa. Manu ei tykännyt tyrkkäyksestäni yhtään ja kiihdytti vähän esteen jälkeen. Sittenpä opettaja ohjasikin meidät ympyrälle hakemaan laukkaa lyhyemmäksi. Jäin pidättämään liikaa ohjalla, jolloin Manu pudotti raville. Taas jouduimme sakkoympyrälle, jonka aikana sain oikean laukan nostettua takaisin. Toisella kerralla laukka vaihtui sujuvasti ensimmäisessä hypyssä vasemmasta oikeaksi ilman sen suurempaa säätöä. Oikeaa laukkaa emme harmillisesti saaneet vaihdettua tehtävän aikana kertaakaan hypyssä vasemmaksi, vaan se piti korjata aina ravin kautta.



Loppuraveissa Manu oli taas hetken sitä mieltä, että ravissa kuuluu kipittää vauhdilla ennen kuin sain sen uskomaan, että rauhallisempikin meno käy hyvin. Manulla oli kyllä kiva hypätä, vaikka vaihtumattomat laukat jäivätkin kaivelemaan. Muuten se oli mukavan tolkku ja tasainen, ja sen kanssa sain keskittyä miettimään hyvin omaa menoani. Tunnin onnistumiset olivat ehdottomasti ravilähestymiset ponnistuspuomilla varustettuna, sillä yleensä olen häseltänyt ne ihan höpöiksi. Manu tuntui hanskaavan oman osuutensa niin hyvin, ettei minun tarvinnut alkaa huolehtia mistään ylimääräisestä. Tuumasinkin opettajalle tunnin päätteeksi, että mieluusti hyppäisin Manulla toistekin. Onhan se tallin ratsuista osaavimpien hyppääjien joukossa, joten sillä treenaisi mielellään. Siihen on tosin moni muukin tietysti mieltynyt, mutta enköhän taas joskus pääse sillä uudelleen hyppäämään.

Videoista kiitos Alekseille!

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Pitkästä aikaa uusi ratsu testissä

Tallinmäen maanantain tunti oli hieman erilainen kuin yleensä. Pistin nimittäin Jetin tunnin ajaksi vaihtoon toiselle ratsastajalle, ja sain itselle ratsuksi uuden tuttavuuden. Kyseessä oli 2006 syntynyt suomenhevostamma Mini-Hilima eli lyhyesti vain Hilima. Tamma on monitoimitapaus, sillä ratsun hommien lisäksi siltä sujuu ravurinkin työt. Säkäkorkeudeltaan Hilima on noin 155 senttiä, mutta rungoltaan se oli juuri sopiva eikä tuntunut selästä kapoisalta. Ratsukoita tunnilla oli tosiaan vain kaksi, ja pääsimme menemään niin koulua, puomeja kuin vähän esteitäkin.

Tunti aloitettin tekemällä pieniä temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Opettaja kertoi heti, että Hiliman tapauksessa se tarkoitti pidätteiden ratsastamista läpi. Hilima liikkuikin heti alusta alkaen itse mukavan reippaasti, jolloin keskityin saamaan myös jarrun toimimaan. Varoin myös sitä, etten jäisi ohjaan kiinni ja saisi siten vetokisaa käyntiin. Hilima reagoi pidätteisiin mukavasti, kun tein ne selvästi ja pyrin käyttämään istuntaa mahdollisimman paljon. Ravissa ihan jokainen pidäte ei mennyt perille, mutta ympyröiden ja kulmien avulla sain tehtyä niitä paremmin. Oikeassa kierroksessa Hilima pyrki kaatumaan sisälle, ja vasemmassa kierroksessa se ei puolestaan halunnut asettua nimeksikään. Oikeaan kierrokseen sain jotain tolkkua pistämällä sisäpohkeeni töihin, mutta vasen kierros jäi vielä auki tässä vaiheessa. Muutoin Hilima vaikutti alkuverryttelyn perusteella aika kivalta.

Laukassa verryttelimme pääty-ympyrällä. Hilima laukkasi mukavan reippaasti, ja sain välillä vähän tasapainottaa menoa. Hilima reagoi laukassa pidätteisiin kohtuullisesti aina, kun muistin pyytää ne kunnolla. Tahti pääsi kyllä kiihtymään, mutta oikeilla avuilla Hilima palasi vähän rauhallisempaan menoon. Opettaja olikin kertonut, ettei Hilima vielä osaa kunnolla lyhentää tai pidentää laukkaa, mutta muutoin se on kyllä kontrolloitavissa. Pienoista puskemista ilmeni nyt molemmissa kierroksissa, mutta ei mitään maata kaatavaa. Sisäpohje olisi tietysti saanut olla paremmin töissä, mutta kohtuullisesti Hilima pysyi ympyrää muistuttavalla kuviolla.

Puomitehtävänä tulimme kahta puomia, jotka olivat ympyrän kaarella. Tehtävää tulimme molemmista suunnista ja ensimmäiset kerrat mentiin ravissa. Sen jälkeen tulimme vuorostaan muutamat kerrat molemmista suunnista laukassa. Puomien väliin meni kolme askelta. Aloitimme oikeassa kierroksessa, ja muutama yritys meni hänekseen, kun en saanut tietä kuntoon. Hilima jatkoi kuitenkin laukkaa, vaikka askel ei aina sopinut täydellisesti. Lopulta hahmotin oikean tien, jolloin Hilima meni puomit toivotusti kolmella tasaisella askeleella. Vasemmassa kierroksessa hahmotin tien nopeammin, ja pääsimme tulemaan tehtävän sujuvasti alusta alkaen. Hilima tuntui helpommalta ohjata, kun edessä oli puomeja, joille sihdata.

Puomien jälkeen tulimme muutaman kerran noin 23 metrin suoran linjan ensin kahtena ristikkona, sitten ristikkona ja pystynä. Oikeassa kierroksessa askelmääriä tuli kuusi ja seitsemän vähän riippuen siitä, miten satuimme ensimmäiselle esteelle. Hilima eteni laukassa aika tasaisesti ja sen sai vielä ennen estettä odottamaan mukavasti. Yritin itse kertaalleen nohittaa Hilimaa lähtemään kauempaa, mutta se otti rauhassa yhden askeleen vielä. Opin sen jälkeen odottamaan ja huomasin, että Hilima tulee fiksusti vähän lähemmäs sen sijaan, että ampaisisi kaukaa. Tämän havainnon jälkeen aloin nähdä ponnistuspaikat paremmin, jolloin saimme väliin kuusi sujuvaa askelta. Vasemmassa kierroksessa pääsimme helpommin oikeaan rytmiin ja saimme tultua linja kuudella askeleella. Hilima eteni edelleen tosi kivasti ja oli hyppyjenkin jälkeen kuulolla, vaikkakin innoissaan menossa.

Loppuraveissa pyörittelimme kolmikaarista kiemurauraa. Välillä opettaja komensi meidät jäämään ympyrälle vasemmassa kierroksessa ja hakemaan asetusta sille puolelle läpi. Se oli niin Hilimalle kuin minulle vaikeampi kierros, joten mitään suurta onnistumista emme saaneet. Huomasin käsieni elävän taas ihan toisistaan riippumatonta elämää, kun yritin vaikuttaa niillä. Vasen eli sisäkäsi meni minne halusi, kun taas oikea käsi lähti seilaamaan jonnekin todella kauas oikealle. Pah. Opettaja neuvoi ajattelemaan ympyrällä takaosan väistätystä, mutta pohjeapuni tahtoivat tarkoittaa Hilimalle vain vauhdin lisäämistä. Kiemuraura meni toistojen myötä vähän paremmin, vaikka asetukset olivatkin puutteellisia. Pyöritin myös oikealle muutamia ympyröitä, joiden aikana sain omat palikkani kohdilleen, ja Hilimakin vähän rentoutui.

Loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta, jonka aikana ehdin ihastella Hilimaa opettajalle. Olipa se vain tolkku tapaus! Kiltisti teki kaiken, minkä ymmärsi eikä vetänyt hernepeltoa turpaansa, vaikka välillä olin epämääräinen. Tammamaisuutta ei ollut tippaakaan ainakaan tällä kertaa, onneksi. Aloin kyllä vähän haaveilla siitä, että saisin vielä joskus hypätäkin sillä. Ehkäpä saan kaupattua Jetin taas toiselle tunnin ratsastajalle, niin voin käydä nauttimassa reippaammasta menosta Hiliman kanssa. Miten se menikään? Ai niin, ruoho on ainakin välillä vähän vihreämpää siellä aidan toisella puolella.