maanantai 30. toukokuuta 2016

Jännittyneestä ihan sujuvaan menoon

Tallinmäen koulutunnille sain uuden tuttavuuden, 2008 syntyneen suomenhevostamma Silviiran. Tamma tuli tallille viime viikolla ja jää ylläpidolla tuntihevoseksi, mikäli se sopii kalustoon. Silviirasta olin ehtinyt udella sen verran, että koulupuolella se osaa helpon B:n asiat. Estepuolen taidoista en tiedä, mutta tietenkin kuulisin siitäkin tamman puolesta enemmän.

Silviira oli lupsakka hoitaa, mutta kentälle mennessä jännittyi hiiteen. Se ei ole tainnut tehdä vielä ryhmätunteja Tallinmäellä, joten jännittyneisyys oli ymmärrettävää. Taluttelin tammaa hyvän tovin, jolloin se hiljalleen rentoutui hieman. Sen jälkeen kiipesin selkään eikä Silviira enää kummemmin hätäillyt, vaan tasoittui onneksi. Tunnin aikana teimme loivia kiemuroita, pääty-ympyröitä sekä puolikkaita ympyröitä S:n muotoisen vaihtouran kaltaisella kuviolla.

Aloitimme tekemällä toiselle sivulle loivan kiemuran, jonka keskikohdassa pyöräytimme voltin uraa kohti. Toisen pitkän sivun taisimme saada ratsastaa mielemme mukaan. Pääty-ympyröitäkin taisi saada tehdä. Aloitimme käynnissä. Silviira liikkui ihan mukavasti, ja voltit oikealle onnistuivat helposti. Asetukset vasemmalle olivat vähän työläämpiä, niin kuin useimmilla hevosilla vinon istuntani takia. Silviira oli kuitenkin edestä aika kevyt ja pehmeä, jolloin asetusta ja taivutusta vasemmalle samoin kuin omaa istuntaa oli hyvä korjata. Tulimme kuviota myös ravissa. Silviiran ravi oli aika helppoa, vaikka tuntui keinuttavan hieman hassusti, vähän Akun ravin tapaan. Ravissakaan ei tullut uusia pulmia, vaan loiva kiemura sujui ihan mukavasti. Pääty-ympyröillä pääsin työstämään asetusta ja taivutusta vasemmalle. Istuntaa korjaamalla Silviira tajusi paremmin, mitä hain.

Seuraavaksi tulimme S:n muotoisen vaihtouran kaltaista kuviota käynnissä ja ravissa. Pitkältä sivulta ratsastimme puoliympyrän keskihalkaisijalle, suoristimme ja valmistelimme käännöksen myötasetuksella uuteen suuntaan. Yhdistimme tehtävään lopulta myös laukan siten, että se nostettiin suunnanvaihdon jälkeen pitkän sivun alusta ja siinä jatkettiin toiseen päätyyn muutaman ympyrän pyöräyttäen. Puoliympyrät sujuivat ihan hyvin. Oikealle aika helposti ja edelleen vasemmalle enemmän työskennellen. Silviiran sai myös suoristettua ihan hyvin. Välillä pyöräytin kulmaan ylimääräisen voltin vasemmalle, jos en ollut saanut keskihalkaisijalla asetusta siihen suuntaan läpi. Voltilla pääsin kääntämään enemmän, jolloin sain myös asetuksen paremmin läpi. Voltin kuvio auttoi hyvin.

Laukat nousivat muutaman yrityksen jälkeen hyvin, kun tajusin valmistella noston enkä pyytää epämääräisesti. Silviiran laukka oli mukavan tasaista, vasen laukka tuntui oikeaa vielä sujuvammalta. Hurautimme pätkän vastalaukkaakin ympyrällä enkä edes tajunnut itse tätä, hah. Silviira eteni mukavan tasaisesti, vaikka ehdotteli välillä omia taukoja. Tamma onkin hieman pulskassa kunnossa, joten pieni kuntokuuri on paikallaan. Silviira reagoi myös istuntaan ja etenkin sen keikahteluihin opettavaisesti. Se nimittäin jarrutti heti, jos kuski keikahti kyydissä epämääräisesti. Sangen hyvä ominaisuus opetusratsussa, mieluummin hidastelua kuin säntäilyä, niin vähemmänkin ratsastaneet pysyvät kyydissä.

Lopputunnista taisimme vielä kevyesti ravailla menemään ja antaa hevosten venyttää ohjan perässä. Silviirasta jäi hyvä fiilis, ja ilmoittauduin jatkamaan treenejä sen kanssa toistekin. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä kuoriutuisi näppärä koulu- ja estetreenikaveri. Sellaisiahan nyt ei ole koskaan liikaa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Viimein parempi kisapäivä

© Diana Alfthan
Sunnuntaina suuntasimme kolmen ratsukon voimin Ankkurilahden Ratsastajien 1-tason estekisoihin. Kesä yllätti ja paukautti lämpöasteet jonnekin +24 asteen tuntumaan auringon helottaessa siniseltä taivaalta. Kylläpä tarkeni, vähän liiankin hyvin. Me Paven kanssa starttasimme luokat 80 senttiä (arvosteluna 367.2) ja 90 senttiä (arvosteluna 367.1).

Otin molempien luokkien verryttelyt aika lyhyellä kaavalla. Sileän verryttely oli mukavasti auringolta suojaa tarjonneessa maneesissa ja esteverryttely ristikon, pystyn ja okserin kera puolestaan kentällä. Lähdin molemmissa luokissa kymmenentenä, mikä oli hyvä paikka. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi ilman sen kummempia viritelmiä. Pave oli hieman rauhallinen, mutta ei kuitenkaan tahmea. Esteverryttelyssä taisin ottaa nelisen hyppyä kumpaakin luokkaa varten. Hypyt sujuivat hyvin. En hätäillyt tai tuuppinut, mutta pysyin tuntumalla. Ponnistuspaikatkin löytyivät hyvin, ja molempien verryttelyiden jälkeen sai jäädä odottamaan omaa vuoroa hyppyjen puolesta luottavaisin mielin. Muutoin minua kehtasi jännittää tavallistakin enemmän. Sinällään ymmärrettävää, kun parit viime kisat ovat sisältäneet ylimääräisiä kekkulointeja portin innoittamana. Näissä kisoissa lankaportin lisäksi oli ihanasti yksi johde blokkaamassa hieman tietä. Tämän lisäksi vuoroa odottavan ratsukon tuli seistä kentällä juurikin portin edessä. Jes!

© Kaisa
80 sentin radan lähtölinja oli ihanasti juuri siinä päädyssä, jossa portti ei ollut. Kävin ensin siellä päädyssä näyttämässä Pavelle havunoksaportin ja palasin takaisin porttipäätyyn. Ajattelin, että jos Paven pitäisi saada kekkuloida, olisi nyt paras aika sille. Tunsin Paven lähtevän viettämään kohti porttia. Yritin muurautua vasemmalta puolen kiinni hevoseen, mutta Pave kuitenkin ennätti kääntyä porttia kohti. Vuoroa odottanut ratsukko oli hyvin portinvartijana, ja Paven matka tyssäsi aitaan. Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan kohti lähtölinjaa ja ensimmäistä estettä. Paven mielestä toisessa päädyssä oli jotain tosi kamalaa, ja niinpä tulimme ykköselle vähän oikoen. Pave kuitenkin hyppäsi sen hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, Pave lähti hyppyyn hieman venyttäen. Kaarteessa kolmoselle tukin hyvin tarkasti Paven vasemman puolen, sillä siinä kaarsimme portin läheltä. Pave keskittyi kuitenkin hyvin, ja niin pääsimme kolmosenkin puhtaasti. Matkalla neloselle menimme taas hurjan jännän päädyn ohi Paven puskiessa hieman sisälle. Nelonen kuitenkin ylittyi hyvin, ja korjasin sen jälkeen laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut askeleen sarja meni sujuvasti. Kuutoselle tuli taas vähän oikaistu tie, kun Pave puski sisälle pelottavaa päätyä karkuun. Kuutosen hyppy oli kuitenkin ihan hyvä. Edessä oli perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pääsimme sille kaarevalla tiellä kahdeksalla askeleella, jälleen vähän kauempaa venyttäen. Näin pääsimme perusvaiheelta puhtaasti maaliin ja saimme uuden lähtömerkin toiseen vaiheeseen.

© Diana Alfthan
Toiselle vaiheelle lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäinen este eli kasi ylittyi hyvin. Kaarteessa ysille olin taas vasemmalla pohkeella tiukasti kiinni, sillä kaarsimme perusvaiheelta tutun tien. Pave kuunteli hyvin, joskin laukka vähän sammui. Ysi ylittyi kuitenkin puhtaasti. Tie kymppinä olleelle trippelille ei ollut paras mahdollinen, ja laukka hyytyi taas. Kannustin Pavea äänellä, ja se selvitti kympin puhtaasti. Yhdentenätoista ollut askeleen sarja meni mukavasti, ja edessä oli enää viimeinen este. Sekin ylittyi puhtaasti ilman pulmia, ja näin olimme maalissa. Puhdas rata, jes!



Suorituksen jälkeen olin niin iloinen: puhdas rata ja yllättävän napakkaa ratsastusta minulta. Menimme kuitenkin kaikessa rauhassa enkä lähtenyt ratsastamaan kaikkia lyhyitä teitä. Siksipä yllätyin melkoisesti, kun meidän kuulutettiin sijoittuneen 22 ratsukon luokassa kuudenneksi. Toinen vihreä ruusuke kisauraltani, kiitos Pave!

© Kaisa
90 sentin radalla menin taas tietoisesti jo alussa portin läheltä, mutta nyt Pave tiesi, ettei portti ollut oikea valinta. Niinpä pääsimme aloittamaan radan asiallisesti. Ykköselle tuli hyvä hyppy, ja saimme taas tulla edellisradaltakin tutun kaarteen portin lähellä, tällä kertaa kakkosesteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja pääsimme jatkamaan kaarevalla tiellä kolmoselle. Sen alle oli ilmestynyt toinen havunoksakoriste, jota en ollut käynyt näyttämässä Pavelle. Olin keskittynyt jännittämään porttia liikaa. Pave oli myös hypännyt samanlaisella koristeella varustetun esteen jo 80 sentin radalla, joten en ajatellut sen olevan ongelma. Olisi pitänyt tajuta, että koristeltu este kohti pelottavaa päätyä olisi isompi juttu. Pave vilahtikin aika viime tipassa kolmosesta vasemmalta ohi. Ei mitään saumoja estää sitä. Sain kuitenkin jatkettua laukassa, jolloin pääsimme kolmoselle aika nopeasti uudelleen. Sille tosin tuli eksoottinen tie, kun kävimme estelinjasta ulkona. Pave kuitenkin hyppäsi kolmosen uudella yrityksellä puhtaasti.

© Diana Alfthan
Tämän jälkeen napakoidun vielä piirun verran enemmän, sillä hylsyä en tältä radalta tahtonut. Neloselle tulikin hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut, joten käytin Paven ravissa ja nostin uuden. Enpä vain hoksinut, että sehän nosti takaisin saman vanhan eli väärän laukan. No, humputtelimme tovin vastalaukassa, kunnes kaarteessa Pave vaihtoi ristilaukalle. Sen sentään tunsin selkään, mutta ei ollut aikaa korjata. Viitosena olleen sarjan a-osan hyppäsimme vähän kauempaa, joten kannustin Pavea välissä äänellä, jotta se menisi välin yhdellä askeleella. Pave totteli hyvin eikä väli edes käynyt sille pitkäksi. Kuski vähän ylivarmisteli. Kuutonen meni ihan mukavasti, ja kaarevan tien päässä olleelle seiskalle pääsimme taas kahdeksalla askeleella. Edessä oli vielä perusradan viimeinen este eli kasi. Sille tuli ihan kohtuullinen hyppy, ja niin pääsimme 90 sentin radalta maaliin neljällä virhepisteellä.



90 sentin radan jälkeen olin yhtä hymyä eikä yksi ohimeno hyydyttänyt sitä. Pave tuntui radalla hyvältä, vaikka pelottava este ja pääty yhdistettynä toikin virhepisteitä. Ratsastin kuitenkin omasta mielestäni ihan napakasti, mikä varmasti toi meidät maaliin vain neljällä virhepisteellä. Ja mikä parasta: portti ei houkutellut Pavea enää tällä kertaa! 18 ratsukon luokassa päädyimme sijalle 12. Kisapäivä päättyi siihen, ja viimein saatoin alkaa hengittää vähän rennommin. Kisapäivä tosiaan jännitti tavallista enemmän, mutta onneksi se meni paremmin kuin parit aiemmat. Jos matkustelen selässä, menee Pavekin samanlaiseen mielentilaan. Kun taas keskityn ja ratsastan napakasti, toimii Pavekin hyvin.

Ratapiirroksista sekä 80-radan videosta kiitos Kaisalle, joka oli myös mukana kisaamassa. 90-radan videosta kiitos Alekseille ja hyppykuvista kiitos Dianalle!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Tee päätös ja pidä siitä kiinni

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsin ihanasti treenaamaan kovasti toivomiani siirtymisiä alaspäin. Ratsunani oli Pave ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja teimme kevyesti jo siirtymisiä askellajien välillä. Tein pysähdyksiä käynnistä, siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välillä. Kun aloin valmistella siirtymistä alaspäin, Pave otti avut vastaan ja reagoi hidastamalla. Mutta sitä lopullista siirtymistä esimerkiksi käynnistä pysähdyksiin sai odotella muutaman metrin. Opettaja totesi, etten ratsastanut siirtymistä riittävän täsmällisesti, vaan aloitin sen, mutta jätin kertomatta Pavelle, mitä seuraavaksi piti tehdä. Minun tuli päättää, millä askeleella esimerkiksi se pysähdys tehdään ja pitää siitä kiinni. Nyt annoin Paven nihkeillä ja nykiä vastaan ja luovuin omasta suunnitelmastani nopeasti. Opettajan vinkki oli yksinkertainen, mutta niin kaivattu. Emme me senkään jälkeen mitään kympin siirtymisiä tehneet, mutta neuvon ansiosta tajusin olla vähän tarkempi ja pitää kiinni omasta suunnitelmasta.

Alkuverryttelyn jälkeen pääsimme tahkoamaan siirtymisiä ihanasti lisää. Ensin kuviona oli ratsastaa ravissa pitkältä sivulta puoliympyrä keskihalkaisijalle, tehdä siinä siirtyminen käyntiin, vaihtaa asetus ja palata taas takaisin raviin ja kääntyä vastakkaiseen suuntaan uraa pitkin. Sieltä taas tultiin samalla kuviolla takaisin keskihalkaisijalle ja tehtiin samat asiat toiseen suuntaan. Tulimme tehtävän myös siten, että valmistelimme keskihalkaisijalla ravista laukannoston uuteen suuntaan ja tulimme keskihalkaisijalle toisesta suunnasta, jonka jälkeen taasen siirryimme laukasta raviin ja taas asetuksen valmistelun kautta jatkoimme vastakkaiseen suuntaan.

Siirtymisissä alaspäin sain hyvin opetella valmistelun lisäksi omasta päätöksestä kiinni pitämistä. Siirtymisissä ravista käyntiin Pave tykkäsi nihkeillä vastaan alussa. Opettaja neuvoi säilyttämään vanhan asetuksen ja tekemään pidätteet toisella ohjalla. Kun asetuksen oli puoliympyrällä saanut läpi, onnistui sen säilyttäminen myös toisella ohjalla tehtyjen pidätteiden kanssa. Tämän yhdistelmän avulla Pave petrasi siirtymissä alaspäin jonkin verran. Käynnistä raviin pääsimme siirtymään asiallisesti, vaikka uusi asetus ei aina löytynyt täydellisesti tai ehti kadota, kun keskityin pyytämään hevosta raviin.

Laukannostoissa hyvänä valmisteluna toimia asetuksen ratsastaminen ensin kunnolla. Sen avulla laukan sai nousemaan myötäisenä. Meillä nousikin vain kerran väärä laukka. Pave ei tällä kertaa lähtenyt ennakoimaan laukannostoa, mikä oli hyvä. Niinpä sain tehtyä valmistelut sopivan rauhassa. Laukat nousivat ihan hyvin, vaikkakin pyöreys katosi niissä. Se kuitenkin palautui parin askeleen päästä, joten ihan hirveilyksi homma ei mennyt. Puoliympyröillä sai hyvin valmisteltua tulevaa siirtymistä raviin. Muistin säilyttää asetuksen ja alkaa tehdä pidätteitä toisella ohjalla. Pave lyhensi laukkaa muutaman kerran sangen kivasti, jolloin pääsimme raviinkin asiallisesti. Hyvä Pave!

Bonuksena tulimme muutamat ravilävistäjät, joilla teimme noin kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Napakkuus unohtui tässä hieman, ja siirtymiset alaspäin olivat taas venyvämpiä. Samoin unohdin noudattaa opettajan ohjetta eli ratsastaa siirtymisen jälkeistä askellajia heti kunnolla. Saimme pari sakkokierrosta tehtävällä, ja meno onneksi parani hieman. Nopeasti se seuraavana tuleva asia unohtuu, kun keskittyy liikaa miettimään sitä juuri käsillä olevaa.

Tunnin lopuksi emme Paven kanssa enää tehneet kummempia, vaan kunhan köpöttelimme. Kävimme myös Kaisan ja Aasian kanssa kävelemässä lyhyen peltolenkin. Pave bongasi jo maneesin kohdilla kauempana olleen peltokonehärvelin eikä tahtonut enää johtaa. Sen verran kinastelin sen kanssa, että napakasti komensin sen peruutusyrityksistä vielä letkan kärkeen. Enempää en halunnut pistää suksia Paven kanssa ristiin, vaan tämän kurinpalautuksen jälkeen Aasia sai ottaa fiksuna tammana vetovastuun siksi aikaa, että Pave suostui uskomaan elämän jatkuvan härvelistä huolimatta. Loppulenkki menikin asiallisesti onneksi.

Olipa ihanaa treenata juuri sitä asiaa, mikä on tuottanut pulmia. Sain myös hyviä vinkkejä, jotka saan luvan pitää mielessä muillakin tunneilla. Kuvittelen olevani selkeä ja napakka, mutta ehkä saan vielä vähän alleviivata noita, jotta Pavekin ymmärtää. Erityisesti juuri päätöksen tekeminen ja siitä kiinni pitäminen ovat asioita, joista en saisi lipsua. Vähän napakkuuta ja jämeryyttä lisää, niin eivätköhän ne siirtymiset alaspäinkin ala luonnistua ainakin aikaisempaa paremmin.

torstai 26. toukokuuta 2016

Jokaisen askeleen ratsastamisen tärkeys

Torstaina oli taas estetreenin vuoro, tällä kertaa oman opettajan vetämänä. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli ratsukoita yhteensä neljä. Kävin askellajit itsenäisesti läpi. Pave liikkui tänään paremmin, mutta tuppasi vähän puskemaan molemmissa suunnissa sisään. Korjailin tätä suoristamalla omaa istuntaa sekä aktivoimalla sisäpohjetta hommiin.

Verryttelimme laukassa kahdella kavaletilla kolmikaarisen kiemurauran tietä noudatellen siten, että pääsimme vaihtamaan kavaleteilla laukat. Keskityin ratsastamaan tien siten, että pääsin johtamaan sekä huolehdin siitä, että Pave laukkasi riittävästi. Ratsastin sopivan napakasti, jolloin Pave lähti hommaan mukaan. Tulimme molemmat kavaletit putkeen kahdesti. Saimme Paven kanssa jokaisella kavaletilla napattua toivotun laukan ilman ongelmia. Jes, osataanhan me jotain! Avainsanoja olivat riittävä eteneminen ja ponnistuspaikan saaminen hitusen kauemmaksi. Johtamistakin pääsin tekemään, mutta arvelen kahden ensimmäisenä mainitun olleen oikeasti avain onnistumiseen.

Sitten hyppäsimme kisaverryttelyn tapaan vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa kierroksessa okseria. Molempien hypyt sinällään olivat ihan hyviä. Laukka tosin pääsi vaihtumaan pari kertaa vääräksi, ja korjaamiseen meni taas pieni tovi. Pave kuitenkin liikkui hyvin ja säilytti myötälaukan, kun ratsastin hypyn tarkemmin. Pystyn taisimme keilata kertaalleen mukaan, jonkinlainen takajalkakolautus muistaakseni. Olin kuitenkin tyytyväinen Paven etenemiseen ja siihen, että ratsastin yllättävän keskittyneesti.

Radan tulimme kahdesti, korkeus oli toisella kierroksella noin 80 senttiä. Halusin lavastaa kisamaisen tilanteen, jolloin kaksi muuta ratsukkoa siirtyivät pois kentältä, ja yksi ratsukko jäi kaveriksi. Lähestymisessä ykköselle Pave yritti lähteä oikealle. Sain napattua sen kiinni, mutta jälleen unohdin blokata samalla vasemman puolen. Niinpä Pave vilahti sieltä hyvissä ajoin esteestä ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen ja nyt jalat tiiviisti molemmilta puolin kiinni. Näin pääsimme ykkösestä yli, ja Pave laskeutui toivotusti vasemmassa laukassa. Pave pääsi venähtämään lähestymisessä kavaletin ja okserin suoralle linjalle. Niinpä kavaletille tuli sangen hassu hyppy. Matka kuitenkin jatkui, ja pääsimme okserille viidellä askeleella. Nelosena ollut lävistäjäpysty ylittyi hyvin, mutta sain korjata laukan sen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viitospysty ylittyi ihan ok. Kuutosena olisi ollut muurilaatikko, vaan Pave purjehti siitä tyynesti vasemmalta ohi. Vieläpä naurettavan aikaisin, hoh! Vaan ei muuta kuin uusi lähestyminen, ja nyt Pave muisti hypätä radan viimeisenkin esteen. Tulimme vielä samoilla vauhdeilla pystyn ja muurilaatikon suoran linjan uudelleen. Nyt se meni muuten hyvin, mutta Pave vaihtoi pystyllä oikean laukan vasemmaksi eikä korjannut sitä muurilaatikollakaan. Ravin kautta korjaus siis.

Toiselle kierrokselle lähdin vähän napakammalla asenteella. Ykköselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti ja nappasi vasemman laukan. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni ihan hyvin viidellä askeleella. Nelonenkin ylittyi sujuvasti, mutta laukka ei taaskaan vaihtunut sillä. Sain Paven raviin, mutta se päätti kuitenkin nostaa vasemman laukan takaisin. Päätin ottaa tilanteen kisamaisesti eli en lähtenyt pyöräyttämään volttia ja korjaamaan laukkaa. Jatkoimme siis viitosta kohti. Jäin vähän puskemaan Pavea kohti estettä varmaankin vastalaukasta hätääntyneenä. Niinpä ajauduimme viitoselle aika pohjaan. Pave selvitti kuitenkin sen, nappasi myötälaukan ja pääsimme kuutoselle viidellä askeleella. Sekin ylittyi ihan hyvin. Saimme tulla vielä radan viimeisen linjan uudelleen, ilman hevosen tuuppaamista tällä kertaa. Linja meni nyt asiallisemmin, vaikka laukka vaihtuikin taas pystyllä turhaan vasemmaksi eikä korjaantunut muurilaatikollakaan. Korjasin sen sitten ravin kautta vielä lopuksi.



Pari ohimenoa jäivät tietysti kaivelemaan, mutta tuntiin mahtui onneksi hetkiä, jolloin ratsastin napakammin. Minun pitää vain muistaa ratsastaa jokainen askel, muutoin Pave voi keksiä vaihtoehtoisia suunnitelmia. Jokaisen askeleen ratsastaminen ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että tuupin ja hätyytän hevosta koko ajan, vaan että olen tuntumalla ja kerron hevoselle, mitä tehdään, minne mennään ja missä askellajissa. Nyt välillä tuppaan heittäytymään matkustajaksi. Omasta mielestäni kuvittelen ehkä silloin antavani hevoselle työrauhan, mutta enemmänkin jätän hevosen yksin ja annan sen valita, mitä seuraavaksi teemme. Pavelle on helpompaa mennä esteistä ohi, jolloin se tietysti valitsee sen. Niin harmillisia kuin mokat treeneissä (ja etenkin kisaradoilla) ovat, niin kummasti ne opettavat. Kyllä tämä taas kerran tästä, toivottavasti.

Lauralle kiitos videoista!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Siirtymisiä ja suurentamisia

Maanantain koulutunnille arvelin ratsuni oikein, Ekihän sieltä tuli. Mikäpä siinä. Ratsukoita tunnila oli viisi, ja pääsimme treenaamaan voltin suurentamista pohkeenväistön avulla sekä siirtymisiä laukasta käyntiin käyttäen ympyrän pienentämistä apuna.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää kahdeksikkona. Päätyihin pyöräytimme ympyrät ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Sain nohitella Ekiä ennen kuin se alkoi liikkua itse paremmin. Oikeassa kierroksessa Eki asettui sisälle itsekseen liikaakin, jolloin sain suoristella sitä. Vasemmassa kierroksessa sain taas houkutella Ekiä asettumaan sisälle, sillä se tahtoi jäädä kenottamaan ulos. Oikeassa kierroksessa ulko-ohja oli hyvä kaveri. Vasemmassa kierroksessa taasen ulkopohje, jolla tyyräsin Ekin etuosaa takaosan eteen.

Verryttelyn jälkeen siirryimme suurentamaan voltteja pohkeenväistön avulla. Aloitimme käynnissä kymmenen metrin voltilta. Kun ratsun sai kuulolle voltilla, lähdettiin siitä suurentamaan pohkeenväistöä apuna käyttäen. Kun voltti oli suurentunut riittävästi, vaihdoimme suuntaa lävistäjän avulla. Teimme tehtävää myös ravissa. Molemmissa kierroksissa sain aina pyöräyttää muutaman kierroksen voltilla, jotta sain Ekin kuulolle. Sen jälkeen voltin suurentaminen pohkeenväistöllä onnistui ihan mukavasti molempiin suuntiin. Sain tietysti molemmissa kierroksissa kiinnittää huomiota Ekin suoruuteen. Tehtävä sujui hyvin myös ravissa. Aktiivisuus ehkä vähän pääsi hiipumaan, mutta sinällään teimme tehtävän asiallisesti. Oikea kierros oli ehkä vähän helpompi. Vasemmassa kierroksessa en aina saanut Ekiä suoristumaan, jolloin se tuppasi jäämään kenottamaan eikä siten voinut vastata väistöpyyntöihini parhaiten.

Laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin valmistelimme pienentämällä laukkaympyrää niin pieneksi kuin tarve vaati. Ekin kanssa oikea kierros sujui todella mukavasti. Laukka säilyi kohtuullisena pienemmälläkin ympyrällä, jolloin siitä oli helppo valmistella siirtyminen käyntiin. Vasemmassa kierroksessa mukaan mahtui välillä raviaskelia. Epäilen taas jättäneeni Ekin kenottamaan johonkin suuntaan, mikä näkyi tehtävällä raviaskelina. Tajusin kuitenkin korjata asiaa jo satulassa, jolloin saimme parit paremmat siirtymiset käyntiin myös vasemmassa kierroksessa. Olipa hauska treenata pitkästä aikaa siirtymisiä laukasta käyntiin etenkin, kun ratsuna oli siihen oikein hyvin sopiva kaveri.

Lopuksi tulimme vielä tiimalasikuviota ravissa. Pitkän sivun alusta väistätimme pätkän uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Eki teki väistöt molempiin suuntiin aika sujuvasti, vaikka ähersin itse välillä ihan liikaa. Missä se työrauha? Suoruuteen sain vieläkin kiinnittää huomiota erityisesti väistöissä vasemmalle, sillä Eki humpsahti helposti kenottamaan liikaa oikealle. Muutoin Eki nakutti menemään tasaisesti, vaikka välillä sen huomio karkasikin tehtävästä muualle. Vaan kukapa sitä jaksaa keskittyä koko ajan? En minä ainakaan.

Tunti hurahti mukavasti. Vähän jäi harmittamaan se, kuinka paljon ylimääräistä ehdinkään touhuta tehtävien aikana. Varmistelin liikaa enkä aina antanut Ekille riittävästi aikaa ja tilaa tehdä oman osuutensa. Muutamia kertoja tunnin aikana tajusin olla ihan rauhassa, jolloin Ekin liikkeeseen tuli keveyttä ja sujuvuutta. Nämä hetket muistuttivat hyvin siitä, ettei joka hetki voi vaatia jotain, vaan välillä pitää antaa hevoselle vuoro toteuttaa pyynnöt. Muutamat laukasta tehdyt siirtymiset käyntiin jäivät tosi kivoina onnistumisina mieleen. Niitä treenaisin Ekin kanssa mieluusti toistekin. Samalla voisin perehtyä lisää sen parempaan suoristamiseen molemmissa kierroksissa. Oman istuntani suoristamisesta nyt puhumattakaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Taas sama pulma kisoissa

Kohti ensimmäistä estettä. © Jatta Rundström
Sunnuntaina oli taas estekisapäivän vuoro. Pikkaralan Palkinnossa oli sopivasti meille Paven kanssa 2-tason 90 sentin luokka. Arvosteluna oli 367.1. Edellisyön ja aamun sateen takia kenttä oli paikoin hieman upottava ja mutaisa, kun kävelimme sitä rataan tutustumisessa. Hevoset eivät kuitenkaan liukastelleet, ja kenttä kuivui myöhempiin luokkiin paljon paremmaksi.


Ratapiirroskuva © Kaisa. Muokattu vastaamaan
todellista rataa.
Lähtövuoromme Paven kanssa oli luokan loppupuolella. Kävelytin Pavea aluksi, kunnes kipusin kyytiin ja odottelin vielä tovin verryttelyyn pääsemistä. Lopulta pääsimme maneesin estepuolelle. Kävin askellajit läpi, ja Pave tuntui siltä kuin olin arvellut: aika hitaalta. Yritin hiljalleen herätellä Pavea hommiin, ja hetkittäin saimme parempaa etenemistä. Verryttelyssä kuitenkin luonnollisesti välillä sattui aina joku ratsukko eteen, jolloin sai olla jarruttelemassa. Otin muutamat hypyt ristikolle, ja ne sujuivat ihan hyvin. Sitten tulimme vielä pystyä ja okseria. Ponnistuspaikat olivat hukassa eikä Pave juuri imenyt esteelle. Lähinnä meno hyytyi estettä kohti. Kisat etenivät sen verran rauhassa, että ehdimme ottaa verryttelyssä pienen huilihetken. Ennen siirtymistä ulos tulimme vielä pystyn ja okserin. Pystylle tuli ihan hyvä hyppy, mutta okserille hieman hidas. En panikoinut verryttelyn sujumista isommin, mutta saan kyllä opetella käyttämään panikoimiselta säästyvän energian molempien herättämiseen. Lähdimme kuitenkin kisakenttää kohti. Ehdin kävellä tovin ennen kuin pääsin vuorossa olevan ratsukon ajaksi odottamaan kentälle. Käytin ajan hyväksi ja kävin ravailemassa kentän mössöisimmässä kohdassa sekä näyttämässä samassa kulmassa olleet roinat Pavelle.

Ykkönen. © Venla Limma
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Raippa oli varmuuden vuoksi vasemmassa kädessä (yleensä pidän sitä oikeassa kädessä), sillä ykkösen jälkeen piti kaartaa portin edestä (viime vieraskisoissa Pave livisti avonaisesta portista omille teilleen). Näissä kisoissa portti oli onneksi langoilla kiinni, mutta en luottanut siihenkään täysin. Pave ehti vähän katsella omiaan, kun laukkasimme ykköstä kohti. Keskityin kuitenkin esteeseen toisin kuin Pave. Se kun päätti jättää ykkösen välistä ja hilpaista kohti porttia jo ennen estettä. Tätä en ollut osannut ajatella, sillä olin pohtinut tilanteen tulevan vasta ykkösen jälkeen. En ehtinyt estää Paven livahdusta. Portti tosiaan oli kiinni ja siinä pari ihmistä edessä, jolloin Pave luovutti ajatuksestaan kirmata vapauteen.

Nelonen. © Venla Limma
Tämän väliaikanumeron jälkeen lähdin takaisin ykköstä kohti pitkällä tiellä. Vaihdoin raipan vuorostaan oikeaan käteen ja kaarteessa ykköselle napautin kerran ja pidin raipan lähellä, jotta Pave ei keksisi kirmailla enempää. Nyt pääsimme ykkösen yli asiallisesti, ja laukka vaihtui esteen jälkeen oikeaan. Kakkonen meni myös ihan hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella ja kohtuullisesti yli.

Viitonen. © Venla Limma
Neloselle tie oli vähän tiukempi. Yritin käyttää kaiken tilan hyväksi, mutta laukka pääsi sammumaan. Neloselle tuli hyvin jarruttava hyppy, mutta puhdas ylitys. Neloselta viitoselle oli kaareva linja. Vastalaukka söi etenemistä, ja Pave hyppäsi viitosen vähän varovaisesti. Laukka kuitenkin korjaantui myötäiseksi. Kuutoselle tuli hyvä hyppy samoin kuin seiskalle. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este. Pave vähän pällisteli aidan takana olleita ihmisiä sekä kulmassa ollutta mönkijää. Sain sen hoksaamaan esteen suunnilleen ajoissa, ja näin pääsimme sen yli puhtaasti ja maaliin. Ohimenosta tuli neljä virhepistettä sekä käytimme uuteen lähestymiseen niin paljon aikaa, että saimme lopulta kolme virhepistettä ylitetystä enimmäisajasta. Tulokseksi siis seitsemän virhepistettä, huoh. Mutta hei, se lasketaan hyväksytyksi tulokseksi, joten pieni jee sille. Suorituksellamme olimme luokassa toiseksi viimeisiä, 37/38.



Kuutonen. © Venla Limma
Kuten arvata saattaa, suorituksen jälkeen harmitti. Olin yrittänyt varautua Paven tempaukseen, mutta silti se pääsi sen tekemään. Samalla sitä väistämättä alkaa miettiä, miksi se tekee tämän ratkaisun. Koska se pääsi tekemään sen viime kisoissa ja se on sille helpompi vaihtoehto? Koska se ei tykkää kisoista? Koska kuu ja tähdet olivat taas siinä asennossa? Koska x, y ja z? Olisipa kiva tietää! Hyviä arvauksia ja sivistyneitä tiedonmurusia saa jakaa. Lohdullista on se, että hyppääminen sujuu ihan asiallisesti, kunhan saan Paven uskomaan, että sitä olemme radalle tulleet tekemään. Seuraavat kisat häämöttävät näillä näkymin kesäkuun alkupuolella. Katsotaan, josko sitten pääsisimme radat ilman ylimääräisiä kuvioita. Toiveissa se ainakin vahvasti on.

Videosta ja alkuperäisestä ratapiirroksesta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Jatalle ja Venlalle!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kevyt maaston ja koulun yhdistelmä

Perjantaina ei ollut kouluvalmennusta, joten sovittelimme sitten Kaisan kanssa hevosten liikutukseksi kevyen maaston ja koulun yhdistelmän. Me Paven kanssa otimme vetovastuun, kun kävimme kävelemässä ja ravaamassa Kotakankaan lyhyemmän lenkin eli tietä pitkin metsäpolulle, sen läpi toiselle tielle ja takaisin tallille.

Pave oli maastossa aika tarkkaavaisena. Ehkä se ei enää muistanut kolunneensa myös tätä reittiä, joskin vissiin vain kerran aikaisemmin tähän suuntaan kierrettynä ja silloinkin talvella. Erityisesti vähänkään isommat kivet olivat Paven mielestä kamalia ja niiden kohdalla piti kylkimyyryillä maltillisesti. Muuten maastoköpöttely sujui hyvin ja toimi mainiona verryttelynä ennen lyhyen kouluväännön pariin siirtymistä.

Kentällä olin ajatellut treenata siirtymisiä ihan ajatuksella, mutta maastolenkin aikana koulunutturani pääsi löystymään enkä jaksanut enää alkaa hinkata mitään kunnolla. Ravasin ja laukkasin pätkät alkuun. Energisyys oli edelleen aika hukassa etenkin ravissa. Laukassa Pave hakeutui hetkittäin mukavasti tuntumalle. Vaikka sitä pontevuutta olisi saanut olla enemmän. Milloinhan opin piiskaamaan itseäni siellä satulassa istuessani?

Sain kuitenkin napattua itseäni sen verran niskasta kiinni, että tein muutamia siirtymisiä ravista pysähdyksiin ja takaisin raviin. Nakkasin jalustimetkin pois, kun tuntui, että pysähdysyrityksissä lähdin vain kiipeilemään niiden avulla irti satulasta. Kovin suurta valaistumista ei ilman jalustimiakaan tullut alaspäin tehtyjen siirtymisten venymisongelmaan, mutta eipähän ainakaan ollut enää tikkaita kiipeiltäväksi. Pave teki muutamia asiallisia siirtymisiä ylöspäin, mikä lohdutti kuitenkin vähän. Siirtymisissä yritin parhaani mukaan istua tiiviisti satulassa ja jarruttaa istunnallakin, mutta jotenkin retkahdin aina.

Täytyypä kyllä toivoa ääneenkin, että näitä siirtymisiä alaspäin harjoiteltaisiin tunnillakin. Vinkit olisivat kovasti tarpeen. Siirtymisten lisäsi en sen kummempia jaksanutkaan kentällä puuhata, vaan hommat saivat siltä päivää riittää meille Paven kanssa. Tulipahan tehtyä suunnitelmien mukaan kevyt treeni. Sellaisetkin ovat tarpeen.

torstai 19. toukokuuta 2016

Vanhalla kotikentällä vähän puoliteholla

Tämän viikon Pian estevalmennus oli jälleen näin torstaina. Vesisateet olivat tehneet ulkokentästä upottavan, mutta sehän ei onneksi estänyt ulkona hyppäämistä. Nimittäin Tallinmäen vanha kotikenttä oli aivan loistavassa kunnossa. Niinpä varustimme hevoset maneesitallilla ja alkuverryttelynä kävelimme ja ravasimme vanhalle kentälle treenaamaan. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Ensimmäisenä verryttelytehtävinä tulimme ravipuomeja ympyrällä. Pave ravasi ihan mukavasti, jolloin puomit ylittyivät hyvin molemmissa kierroksissa. Toisena verryttelytehtävänä tulimme ympyrällä ristikkoa, puomia ja kavalettia. Oikeassa kierroksessa väleihin meni viisi askelta. Vasemmassa kierroksessa jostain syystä kavaletilta puomille tuli aina kuusi askelta ja puomilta ristikolle viisi. Ponnistuspaikat löytyivät molempiin suuntiin hyvin, mutta Paven eteneminen oli hieman ponnetonta. Se pysyi vähän lyhyempänä, mutta takajalat unohtuivat aina välillä matkasta. Vasemmassa kierroksessa taisin sitten ratsastaa tien kavaletilta puomille vähän isompana, kun siihen tuli se ylimääräinen askel. Väli meni kuitenkin siinä kierroksessa koko ajan kuudella, joten ainakin tie pysyi samanlaisena.

Verryttelytehtävien jälkeen tulimme oikeassa laukassa ponnistuspuomilla varustetun lävistäjäpystyn, jolta jatkoimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmälle, joka myös oli lävistäjällä. Hukkasin ponnistuspaikat, kun en saanut otetta Paven laukasta. Kyllä se sinällään eteni, mutta jotenkin niin rauhallisesti, etten saanut rytmistä kiinni. En onneksi isommin panikoinut ponnistuspaikkojen näkymättömyyttä. Laukat eivät myöskään tällä tehtävällä vaihtuneet, vaan sain korjata ne ravin kautta. Niiden korjaamiseen meni aina pieni tovi, kun en vieläkään saa Pavea nopeasti laukasta raviin, vaan jarrutusmatkaa kertyy. Hypyt olivat sinällään ihan ok.

Seuraavaksi tulimme lävistäjäpystyn toisesta suunnasta, mutta edelleen oikeassa laukassa. Siitä jatkoimme suoralle linjalle, jolla oli okseri ja neljän askeleen päässä siitä askeleen pystysarja. Sen jälkeen tulimme vielä kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmän. Lähdimme tehtävälle hyvässä laukassa, mutta jotenkin ensimmäistä estettä kohti Pave taas muuttui valjummaksi. Mitä oikein puuhaan siinä lähestymisessä? Pystyn yli pääsimme kuitenkin ihan hyvin. Suoran linjan okseri ylittyi pienemmällä hypyllä, jolloin neljän askeleen väli tuntui heti pidemmältä. Sarjan a-osan pystyn alla oli rengas koristeena. Tunsin lähestymisessä, että Pave alkoi pohtia ohitusta vasemmalta. Sain kerrankin blokattua sen ja hihkuin onnistumistani mielessä. Pave sakotti tästä torkahduksesta livahtamalla sitten oikealta ohi. Hah, sen siitä saa, kun nuolaisee ennen kuin tipahtaa! Tulimme koko linjan uudestaan, ja nyt liimasin molemmat pohkeet tiukasti kiinni. Näin pääsimme niin okserin kuin askeleen sarjan ihan hyvin. Miniradan viimeisenä ollut kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmä meni kohtuullisesti.

Sitten tulimme vielä saman alun, mutta lisäsimme pari hyppyä mukaan. Aiemmin viimeisenä olleelta okserilta jatkoimme kaarevalla tiellä suoralla linjalla olleelle okserille sekä tulimme vielä lävistäjäpystyltä kaarevalla tiellä askeleen sarjalle. Ratakorkeus oli noin 80–90 senttiä. Aloitimme tämän radan keilaamalla ykkösen alas, jolloin saimme ottaa homman uusiksi. Nyt pääsimme ykkösen yli paremmin. Okserin ja sarjan suoralla linjalla olin tarkkana, ettei Pave keksisi ohitella. Linja menikin nyt ongelmitta. Laukka tosin vähän hyytyi tässä vaiheessa, joten lähestyimme kavaletin, puomin ja okserin yhdistelmää aika uneliaasti. Pave kuitenkin selvitti sen, ja pääsimme jatkamaan okserilta toivotusti viidellä askeleella toiselle okserille. Sen ylitys sujui asiallisesti. Siitä tulimme vielä lävistäjäpystyn ja sarjan kaarevan linjan. Sekin taisi mennä viidellä askeleella, hieman ehkä lähelle ajautuen. Pave kuitenkin nosti kavionsa puhtaasti esteiden yli, ja ratamme oli siinä.

Tunnissa kaivelemaan jäi laukan energisyyden puute. Jotenkin Pave ei syttynyt hommaan, vaan puksutti puoliteholla menemään. Sentään pääsimme esteistä kuitenkin pääosin yli, mitä nyt vähän keilasimme ja kertaalleen menimme ohi. Positiivista oli kuitenkin se, etten isommin panikoinut, vaikka toki olisin saanut herätellä meidät molemmat paremmin töihin. Eivätkä esteetkään näyttäneet yhtään isoilta. Mutta sen sujuvuuden tahtoisin takaisin. Nyt vain täytyy keksiä, mistä se taas löytyy.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Vähän valjua

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli vuorossa puomeja. Ihanaa, kunnon puomitunnista tuntuu olevankin jo aikaa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain Naken. Se oli tehnyt jo yhden tunnin alle sekä ehtinyt käydä tallissa huilaamassa pienen tovin. Tunnin alussa haihattelin, että olin sen selässä toista kertaa, vaikka oikeasti oli jo neljäs kerta.

Aloitimme tunnin tulemalla kahden puomin suoraa linjaa ensin ravissa. Ideana oli päästä linja suoraan ja tasaisesti. Se onnistui ihan hyvin. Seuraavaksi teimme käyntisiirtymisen puomien välissä. Siirtymisessä alaspäin Nakke pääsi vähän poikkeamaan suoralta linjalta, yleensä vähän oikealle. Tämä korjaantui pitämällä hevonen pohkeilla suorana siirtymisessä niin alas- kuin ylöspäin. Siirtymiset alaspäin venyivät ensin, kunnes tajusin vaatia ne täsmällisemmin. Takaisin raviin Nakke palasi ihan hyvin. Tulimme samaa suoraa linjaa vielä laukassa. Linja taisi olla noin 17 metriä, jolloin tavoittelimme viittä askelta. Tulimme sen Naken kanssa kerran neljällä ja puolella askeleella, kun laukka ei mielestäni pyörinyt. Nakella olikin pidempi laukka kuin tajusin, vauhdin puute hämäsi. Saimme kuitenkin tultua linjan molemmista suunnista asiallisesti viidellä askeleella aika rauhallisessa laukassa.

Seuraavaksi tulimme kolmea innaripuomia ympyrällä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme tehtävän ravissa. Naken kanssa sain hakea hieman tilaa ulkoreunasta, jotta puomivälit olivat sille sopivat. Ravissa Nakke eteni ihan kivasti, ja pääsimmekin puomit molemmissa kierroksissa ravissa hyvin. Tulimme puomit myös laukassa. Välit olivat aika lyhyet, joten saimme hakea vähän lyhyempää laukkaa. Otin tilaa kuitenkin taas vähän ulkoreunasta, jolloin nakuttelimme molemmat suunnat laukassakin helposti.

Lopuksi tulimme vielä kahdeksikolla kahta kavalettia, joilla pyrimme vaihtamaan laukkaa. Kavaletit oli asetettu niin selvästi, että ne alleviivasivat vaihdon tarvetta. Saimme Naken kanssa ensin hakea tien kuntoon ja jopa vähän tulla kavaleteille siten, että niillä oli varaa johtaa ja kääntää enemmän. Näiden kikkojen avulla saimme ainakin kertaalleen vaihdot onnistumaan molempiin suuntiin. Pari kertaa sain korjata laukan ravin kautta, kerran Nakke nappasi jo ennen kavalettia oikean laukan ja kertaalleen olimme kavaletin jälkeen ristilaukassa, jonka Nakke korjasi itse pois. Tehtävä ei mennyt ihan niin sujuvasti kuin olisin toivonut, mutta vaihtojen harjoittelu kavaletin avustuksella oli silti tietysti kivaa.

Loppuravissa tulimme vielä koko kentän kokoista kolmikaarista kiemurauraa. Tunnin aikana en ollut saanut kaivettua Nakesta esiin sitä samaa pehmeää kaveria, jolla olen mennyt aiemmin. Yritin vielä kiemurauran aikana notkistella Nakkea ja saada sitä pehmeämmäksi, mutta heikosti onnistuen. Nakke oli tunnin alkupuolella vielä enemmän patisteltavissa kuin muistin. Hiljalleen se alkoi kuitenkin liikkua, vaikka ei nyt varsinaisesti kovin energiseksi muuttunut. Vaikka tunnilla ei mitään isompia ongelmia ollutkaan, jäi siitä vähän valju fiilis. Kaiketi olin taas odottanut hevosen liitelevän ihan itsekseen ja jäin siten vähän matkustelemaan. Mutta jospa sitä taas ensi kerralla ihan ratsastaisikin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kohtaamisia maastossa

Sunnuntaina kävimme Noran ja Kaisan kanssa maastossa. Me Paven kanssa olimme sopivasti Noran ja Hempan sekä Kaisan ja Vaken välissä. Kävimme tutun lenkin eli tietä myöten kankaille, niiden läpi toiselle tielle ja vielä vesipolun läpi takaisin samalle tielle, jota myöten tallille.

Junarataharjoitukset meneillään. © Kaisa
Reissun teemana oli selvästi erilaisten vempeleiden kohtaaminen. Tavallisten autojen lisäksi ohitimme tien vieressä olleen kaivinkoneen (jonka fiksu kuski sammutti nähtyään hevostemme vähän jännittävän sitä), ravihevonen köpötteli edestämme toista reittiä myöten menemään, annoimme tietä mönkijälle ja pörräsipä vielä lentokone useampaan otteeseen taivaalla. Niin ja kävimme myös totuttelemassa junarataan ylittämällä sen muutamia kertoja. Pave vähän ihmetteli kopisevaa alustaa, mutta ylitti junaradan ihanan asiallisesti.

Reissun laukkapätkät otimme alkumatkasta tiellä sekä toisen pätkän verran kankaalla. Pave kulki nyt oikein siivosti Hempan perässä. Tänään tohdin jo laukata sujuvammin menemään. Eihän se Pave ihan Hempan perässä pysynyt, mutta ei onneksi tuntunut siitä hätääntyvän, vaan laukkasi reippaasti menemään. Eipähän sille jäänyt aikaa etsiä tollotettavia asioita. Laukkapätkä kankaallakin meni mukavasti. Jeij! Seuraavasta videopätkästä selviää, miksi vesipolun nimi on juuri vesipolku.



Kotimatkan taitoimme ravissa ja käynnissä. Reissu sujui ihanan sujuvasti ja ennen kaikkea rennosti. Kylläpä tuli hyvä mieli! Satuimme aikatauluttamaan reissun kaiken lisäksi juuri sopivasti, sillä päiväksi luvattu sade aloitteli vasta, kun veimme hevosia jo takaisin tarhaan. Jällleen kerran maasto erinomaisessa seurassa oli mitä parhainta sunnuntain ajanvietettä.

Kuvasta ja videosta kiitos Kaisalle, joka viritteli kypäräänsä Noran GoPron!

lauantai 14. toukokuuta 2016

Kolme kolmesta Ekin kanssa

Lauantaille sattui sopiva mahdollisuus päästä hyppelemään jokeriratsulla. Tunti oli lopulta meidän JKH-tiimimme oma tunti Noran ja Kaisan kanssa. Ratsukseni sain Ekin. Tällä tunnilla tuli sitten täyteen Ekin kanssa kolme kolmesta, sillä sen maasto- ja kouluominaisuudet olenkin jo ehtinyt testata ja nyt pääsin vielä hyppelemään sen kanssa.

Alkuverryttelyssä tulimme innaripuomeja ravissa sekä samoja puomeja laukassa siten, että niiden toinen pää oli nostettu ilmaan. Eki oli hieman kiemurtelevalla tuulella, joten sain herätellä sitä hommiin, jotta se keskittyisi etenemään. Ravipuomit menivät ihan kohtuullisesti, vaikka Eki tuntui hieman hyytyvän niitä kohti. Laukassa Eki tuntui etenevän enemmän ylös kuin eteenpäin. Maisemat eivät oikein vaihtuneet, joten koetin viritellä reippaampaa menoa. Ihan kunnon kaasua en löytänyt, mutta emme me nyt ihan madelleetkaan. Laukkapuomit menivät ihan ok, pienestä hitailusta huolimatta.

Ennen rataa hyppelimme kahta suoraa linjaa. Ensimmäisellä linjalla oli kavaletti, este ja kavaletti, väleihin meni ensin neljä askelta, sitten välin lyhentämisen jälkeen kolme. Ekiä sain taas nohitella liikkumaan enemmän eteen. Vaikka en saanut Ekistä ihan niin liitävää kuin olisin halunnut, oli se kuitenkin kohtuullisen tasainen. Mitä nyt ehkä hieman pääsi hiipumaan esteitä kohti. Saimme kuitenkin tultua välit toivotuilla askelilla. Kahden esteen suoran linjan taisimme tulla vain kerran ja survoimme sille viisi askelta, vaikka neljä olisi ollut tavoitteissa. Jotenkin se laukka pääsi taas hiipumaan esteitä kohti. Taisin sortua tuuppaamaan Ekiä sen sijaan, että olisin istunut rauhassa ja ratsastanut sen sijaan pohkeella vielä aktiivisemmin.

Sitten hyppäsimmekin kertaalleen radan: toisesta päästä nostetut innaripuomit, yksittäinen lävistäjäkavaletti, pystyn ja okserin kaareva linja kuudella askeleella, kavaletin ja okserin kolmen askeleen suora linja sekä vielä loppuun pystyn ja okserin neljän askeleen suora linja. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Nohittelin Ekiä liikkumaan eteenpäin, mutta jarru oli hieman päällä. Ensimmäiselle innaripuomille Eki lähti kaukaa venyttäen, kun nohittelin sitä äänellä. Eki piti hienosti pokan ja selviytyi kahdesta muusta innaripuomista venytyksestä huolimatta hyvin. Lävistäjäkavaletille tulimme ihan hyvin, ja Eki nappasi siinä toivotun oikean laukan. Kolmoselle lähdimme positiivisen askeleen kautta kauempaa, kun taas nohittelin Ekiä äänellä. Minulla näemmä jäi hoputtaminen päälle. Eki laskeutui esteeltä ristilaukassa, mutta korjasi itsensä kokonaan oikeaan eli kaarteeseen nähden vastakkaiseen laukkaan. Saimme kuitenkin tultua kaarevan linjan neloselle kuudella askeleella. Sen jälkeen korjasin laukan vasemmaksi ravin kautta. Kavaletin ja okserin suora linja meni kolmella askeleella ihan hyvin. Viimeisenä olleen toisen suoran linjan ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy. Olin ajatellut tulevani välin nyt neljällä askeleella, mutta unohdin ratsastaa laukan ajoissa sujuvammaksi. Niinpä jouduin välissä nohittamaan Ekiä eteen. Se oli ihanan kiltti ja venytti itsensä neljännen askeleen jälkeen hyppyyn, vaikka ponnistuspaikka jäikin kauas. Ratamme ja päivän hyppelymme olivatkin siinä.



Olipa opettavaista hypätä taas uudella ratsulla. Eki oli edelleen sangen sympaattinen kaveri, vaikkakin samalla sangen rauhallinen. Ekin kanssa varmasti saisi opetella olemaan tuuppimatta ja ratsastamaan tosiaan niillä pohkeilla paremmin. Veikkaan, että ruuna vastaa ylimääräiseen heilumiseen hidastamalla entisestään. Mukavan opettavaista siis. Eki kuitenkin meni jokaisesta esteestä kerralla yli, vaikka emme nyt niin liidelleetkään. Meno oli kuitenkin aika tasaista samoin kuin varmaa, joten mikäpä siinä oli hypellessä. Eki ei pettänyt tälläkään tunnilla, on se kiva kaveri.

Videosta kiitos Miialle!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Tasaisempaa tuntumaa

Perjantaina oli Artsin koulutunnin vuoro. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen ratsukon kanssa. Menimme tällä kertaa maneesissa. Hyvinhän sinne vielä mahtui, vaikka olemmekin jo päässeet ison kentän makuun. Tänään pääpaino oli myötä- ja vasta-asetuksissa. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja pyörittelimme samalla pääty-ympyröitä. Pave liikkui ihan hyvin ja hakeutui tuntumalle kivasti. Ympyröillä oikea kierros sujui, mutta vasen kierros takkusi. Asetus ei mennyt läpi, taivutuksesta puhumattakaan. Tunnin treeniaihe tuli siis tarpeeseen. Laukkaa otimme verryttelyssä lyhyesti eikä se ehtinyt juuri alkaa rullata.

Sitten siirryimmekin ravikuviolle, jota tahkosimme valtaosan tunnista. Pyöräytimme pitkät sivut aloittaviin kulmiin noin kymmenen metrin voltit myötäasetuksessa. Voltin jälkeen jatkoimme pitkälle sivulle, jossa haimme vasta-asetukset. Pitkän sivun päättävän kulman ratsastimmekin taas myötäasetuksessa. Tulimme myös kierrosten päätteeksi muutamia kertoja keskihalkaisijaa tehden myös sillä vasta-asetuksen ennen kuin suoristimme ja valmistelimme kulman myötäasetuksella. Keskihalkaisijan avulla vaihdoimme myös suuntaa. Tällöin vasta-asetus muuttuikin luontevasti myötäasetukseksi.

Asetukset oikealle sujuivat odotetusti helpommin kuin vasemmalle. Tehtävä oli kuitenkin näppärä, sillä samassa kierroksessa pääsi treenaamaan molempia asetuksia. Kulmiin pyöräytetyillä volteilla sain molemmissa suunnissa olla tarkka kääntämisen kanssa, jotta voltti pysyi noin kymmenen metrin kokoisena eikä venähtänyt liikaa. Etenkin vasemmassa kierroksessa volteilla sai olla tarkkana kääntämässä Pavea. Muuten se helposti haki tilaa suurentamalla volttia. Pitkien sivujen aikana tehdyt vasta-asetukset menivät molempiin suuntiin ihan asiallisesti. Yritin kovasti pohtia, miten saisin notkistettua Paven asettumaan paremmin vasemmalle myös volteilla. Viisastumista ei tullut vieläkään, mutta toistot paransivat menoa onneksi. Silti hyvin hetkien väliin mahtui monia kulmia ja voltteja ilman rehellistä asettumista vasemmalle.

Tunnin viimeisenä tehtävänä jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle, josta puolet tulimme ravissa, puolet laukassa. Laukka nostettiin pääty-ympyrän avoimelta puolelta ravista. Puolikkaan ympyrän jälkeen siirryttiin takaisin raviin ja haettiin se ensin kuntoon, jonka jälkeen mentiin vielä pätkä vasta-asetusta ennen kuin piti jo palata myötäasetukseen ja valmistella uusi laukannosto. Vasen laukka ei lähtenyt tänään pyörimään nimeksikään. Saimme pari kohtuullista nostoa, mutta Pave myös alkoi heti ensimmäisen kierroksen jälkeen ennakoida nostoa ja kipittää sitä kohti. Itse laukka oli hyvin kulmikasta, ja Pave jopa pudotteli raville, jos unohdin ylläpitää laukkaa. Siirtymiset alaspäin olivat odotetusti töksähtäviä, ja ravi aika kiireistä sen jälkeen. Oli kuitenkin kiva huomata, että ravin vasta-asetuksissa Pave malttoi paremmin. Oikea laukka pyöri onneksi ihan hyvin, ja saimme siihen suuntaan parit aika kivatkin nostot. Pave toki pyrki ennakoimaan tähänkin suuntaan, ja opettaja neuvoi istumaan tiiviisti ja ratsastamaan jokaisen askeleen ajatuksella. Eli vaikka Pave vähän hätiköi, minun piti pitää ajatukset ravissa ja ratsastaa Pavea siinä askellajissa pysymään kuulolla. Pieni jämäköityminen auttoikin, ja sen ansiosta tuli mukavia nostoja. Puolikkaan ympyrän aikana sain myös laukassa Paveen kivasti otetta. Siirtymiset alaspäin olivat tässäkin suunnassa aika onnettomia, niitä haluaisinkin treenata kunnolla ajatuksen kanssa.

Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Pavea sai vähän nohitella, mutta jaksoi se vielä väläytellä kivoja hetkiä. Tämän tunnin ehdoton onnistuminen oli kohtuullisen tasainen tuntuma. Pave pysyi pitkälti mukavasti kuolaimella eikä pilkkinyt yhtään niin pahasti kuin joskus. Toki mukaan mahtui vähän hirveilyäkin, mutta kokonaisuudessaan menimme aika tasaisesti. Takajalkoja pitää vain saada paremmin töihin. Kuten opettaja sanoikin, tuppaan vähän tyytymään siihen, että kunhan Pave on edestä hyvä. Mutta nyt kun tasaisuus alkaa olla paremmin hallussa, voi alkaa keskittyä muihinkin asioihin, kuten juuri niihin takajalkoihin. Siinäpä minulle, hevosen etuosaan ihastuneelle, hyvää haastetta.

torstai 12. toukokuuta 2016

Arvosanaksi ok-

Ratsukko ja valmentaja © Hannakaisa Holmi
Torstaina oli vuorossa Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita oli tunnilla yhteensä neljä. Hyppäsimme tietenkin kentällä, ja aurinko samoin kuin plussa-asteet olivat sopivasti puolellamme. Alkuverryttelyssä kävin itsenäisesti askellajit läpi ja yritin opettajan ohjeiden mukaan taivutella Pavea molempiin suuntiin. Pave tuntui tänään aika jäykältä eikä tahtonut taipua vasemmassa kierroksessa. Opettajan valvonnassa nakkasimme jalustimet matkasta ja tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa puomien yli. Lisäksi työstimme tovin ympyrällä vasenta kierrosta niin ravissa kuin laukassa. Vasen pohje meni paikoin läpi, mutta ei mitenkään johdonmukaisesti tai säännöllisesti. Ilman jalustimia oma tasapaino oli hukassa ja esimerkiksi vasemmassa kierroksessa ratsastetulla ympyrällä istuntani valui koko ajan ulos. Yritin hinata itseäni keskemmäs satulassa sekä naputtaa vasenta pohjetta läpi, mutta kovin pysyviä onnistumisia ei tullut. Välillä pohje meni läpi, ja Pave taipui pehmeämmin, mutta muutama askel myöhemmin Pave olikin taas rautakanki. Mystistä. Niin ja työlästä.

Seuraavaksi tulimme kolmen pystyn innarijumppasarjaa, joka oli hyvin loivasti ympyrän kaarella. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Pave laukkasi vähän ponnettomasti, mutta pääsimme tehtävälle pääosin kohtuullisesti. Muutamia kertoja tuli vähän rämpimistä, ja opettaja muistutti ratsastamaan jokaisen askeleen. Oikeassa kierroksessa tehtävä muuttui tuntemattomasta syystä vielä vaikeammaksi, vaikka olin kuvitellut sen helpottuvan. En oikein kertaakaan saanut tuotua Pavea tehtävälle oikein, vaan rämmimme useimmat kierrokset. Aloitimme tietysti sangen vahvasti, sillä menimme pari kertaa tehtävästi ohi. Hoh. En tiedä, miten tehtävä takkusikin näin älyttömästi. Pave oli kuitenkin kiltti ja yritti selvitä aina tehtävästä, vaikka lähtökohdat eivät olleet parhaimmasta päästä.

Seuraavaksi tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin suoran linjan. Väleihin tuli kolme askelta. Tämä sujui onneksi rutkasti edellistehtävää paremmin. Ponnistuspaikat olivat hieman minulta hukassa, mutta sain hienosti oltua panikoimatta. Istuin kaikessa rauhassa ja odotin, että kavaletti tuli vastaan. Aluksi molemmat välit tuntuivat pitkiltä, mutta okserin hiljalleen noustessa välit alkoivat tuntua jo vähän lyhyiltä. Okserihypyt sujuivat mukavasti. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin tehdä muutamia pysähdyksiä aitaa kohti, sillä Pave olisi mielellään hurauttanut omille teilleen. Pääsi se näissä pysähdysyrityksissäkin livahtamaan pari kertaa karkuun. Sen ajatusmaailmaan eivät näemmä sovi turhat jarruttelut kesken hyppäämisen. Toistojen myötä jarrutkin löytyivät taas, ja pysähdykset sai tehtyä paremmin.

Sitten tulimmekin jo radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ensimmäisenä innarijumppasarjan. Se meni kohtuullisesti ilman suurempia rämpimisiä, sujuvamminkin toki olisi voinut mennä. Siitä matka jatkui toisena olleelle lävistäjäesteelle, jolle tuli ihan asiallinen lähestyminen. Hyppykin oli ok, ja Pave nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Sen jälkeen kolmosena oli toinen lävistäjäeste, jolta jatkettiin neloselle kaarevalla tiellä. Kolmoselle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta pääsimme neloselle toivotusti kuudella askeleella. Puomin taisimme tosin neloselta ottaa mukaan eli ponnistuspaikka ei lopulta osunut ihan kohdilleen. Nelosen jälkeen tulimme kavaletin, okserin ja toisen kavaletin. Välit menivät ihan hyvin kolmella askeleella, ja hypyt olivat asiallisia. Toisen kavaletin jälkeen sain tosin korjata laukan ravin kautta vasemmaksi. Edessä oli vielä radan kaksi viimeistä hyppyä: suoralla linjalla olleet esteet neljän laukan välillä. Linjan ensimmäiselle esteelle tuli vähän hassu hyppy, mutta Pave venytti välin ihan kohtuullisesti neljällä askeleella ja selvitti radan viimeisen esteen puhtaasti. Sen jälkeen korjasin vielä myötälaukan ravin kautta.

Tulimme vielä lopuksi esteet 2–4 uudelleen. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ja hyppäsimme lävistäjäesteen asiallisesti. Laukka vaihtui, ja matka jatkui toiselle lävistäjäesteelle, jolta oli se kuuden laukan kaareva linja tehtävän kolmannelle esteelle. Hyppy toiselle lävistäjäpystylle olisi saanut tulla ehkä hieman lähemmäs estettä, mutta oli muuten ok. Kaarevan linjan pääsimme nyt paremmin kuudella askeleella, jolloin ponnistuspaikka tuli hyvin. Niinpä este ylittyi asiallisesti, ja päivän hyppymme olivat siinä.

Tänään menomme oli jotenkin vaisua. En tiedä, oliko kuski, ratsu vai molemmat vähän hyytyneitä. En saanut Pavesta irti oikein sitä tavallistakaan laukkaa ennen kuin lopputunnin kolmen esteen tehtävällä. Rata meni sinällään ihan ok emmekä rämpineet, mutta sellainen helppous jäi puuttumaan. Vaan kuten olen todennut ennenkin, ei jokainen tunti voi mennä helposti ja vaivatta. Joskus on vähän ponnettomampaa, joskus taas parempaa. Jos tunnille pitäisi antaa arvosana, niin se olisi jotain tyyliin ok-. Ei mitään kamalaa, mutta ei myöskään ihanan sujuvaa. Jotain siltä väliltä ja ehkä pikkuisen alle, siitä miinus. Vaan positiivista tänään oli se, että parit ohimenot tulivat yksittäiselle tehtävälle eikä radalle, jossa Pave tuntui taasen olevan menossa tasaisen varmasti. Oli kyllä kiva treenata saman tunnin aikana sekä vähän tekniikkaa että rataa.

Kuvasta kiitos Hannakaisalle!

maanantai 9. toukokuuta 2016

Koulukiemuroita sympaattisella Ekillä

Maanantain ratsastustunnit menevät yleensä jokeriratsujen kyydissä. Ihan jo sen takia, etten aivan kangistu vain Paven säädöille. Tämän kerran koulutunnille sain jo aiemmin toivomani Ekin, jolla olen mennyt tasan kerran: viime uudenvuodenpäivänä maastossa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, mutta mahduimme kentälle ihan mukavasti.

Tunnin aloitimme pyöräyttämällä päätyihin ympyrät ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Eki ei turhia kiirehtinyt, vaan välillä jopa unohti olevansa tunnilla ja jäi katselemaan maailman menoa. Sain vähän herätellä ruunaa hommiin samoin kuin muistuttaa, että se oli kuin olikin töissä. Kun sain napattua Ekin huomion, toimi se sangen mukavasti. Eki tuntui suosivan asettumista oikealle, välillä ihan itsestäänkin suunnasta riippumatta. Sainkin vasemmassa kierroksessa tehdä enemmän töitä asetusten eteen. Oikeassa kierroksessa taas sain enemmän suoristaa Ekiä, ettei se aivan vinksahtanut mutkalle. Ulkopuolen tuki tulikin hyvänä kertauksena. Välillä Eki tarjosi pyöreämpiä hetkiä, kun sain tuntuman tasaisemmaksi ja ratsun huomiosta kiinni. Eki ei tosin taida edes varsinaista hirvimoodia osata, mikä on hyvä juttu.

Seuraavaksi teimme pitkän sivun alusta parin portaan verran pohkeenväistöä keskihalkaisijaa kohti. Toisen väistöportaan jälkeen jatkoimme suoraan ja valmistelimme kulman kääntyen aikaisempaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Näin saimme näppärästi tehtyä väistöjä molempiin suuntiin. Eki teki väistöt ravissa helposti. Sain tosin muistaa pitää ulkopuolen tuntumalla, jotta Eki ei pullahtanut sieltä karkuun. Väistöissä oikealle suoristelin Ekiä kenottamasta oikealle, väistöt vasemmalle menivät pitkälti kummempia säätämättä. Tahti pääsi välillä hidastumaan väistöissä, mutta Eki vastasi korjauspyyntöihin mukavasti. Väistöissäkin saimme pyöreitä hetkiä, kun en värkännyt, vaan pidin tasaisen tuntuman.

Laukassa jatkoimme aiemman tehtävän ideaa siten, että pitkän sivun alusta ratsastimme kaksi lyhyttä lävistäjäpätkää päätyen noin keskihalkaisijalle. Siitä jatkoimme suoraan valmistellen kulman ja ratsastaen sen tavallisesti. Lävistäjäpätkät piti ratsastaa huolella kääntäen, ei vain sivulle valumalla. Ensin mielsin tehtävän aiemman perusteella väistöhommaksi, kunnes tajusin homman idean. Oikeassa laukassa tein kertaalleen yhden lävistäjän liian jyrkästi, jolloin Eki pudotti raville. Sen jälkeen tajusin pitää pohkeet tuella ja ratsastaa tiet tarkemmin. Sen jälkeen lyhyet lävistäjät sujuivat mukavasti oikeassa laukassa. Vasemmassa laukassa Eki oli oikeaakin parempi. Sain tehtyä lävistäjät vielä selvemmin kääntäen ja suoristaen Ekin säilyttäessä laukan vaivattomasti. Olipa kivan helppoa! Eki mennä puksutti, ja minä sain ohjailla mieleni mukaan. Eki myös nosti laukat todella näppärästi erityisesti käynnistä. Ei puhettakaan laukkaan raahautumisesta, vaan ulkoisesti sangen raskasrakenteinen ruuna nosti laukan kertapyynnöstä kevyesti. Näin se ulkonäkö pettää.

Loppuravissa pyörittelimme vielä koko kentän mitalta kiemurauria. Niitä sai tehdä niin tiuhaan kuin vain halusi ja ehti. Ekin kanssa keskityin hakemaan kaarteet vasemmalle kuntoon, jotta asetuksetkin tulisivat niissä paremmin läpi. Avain tässä oli pitää ulkopuolen tuki, vaikka pyysikin asetusta vasemmalle. Jos jäin näpertelemään vain vasenta ohjaa, pullahti Eki oikealta mutkalle. Tämän tajuamisen jälkeen kiemuraurat sujuivat tasaisesti kaarteesta riippumatta. Eki myös ravasi ihan hyvin, jolloin oli aikaa keskittyä omaan vaikuttamiseen.

Tunti päättyi varsin mukaviin ja sujuviin hetkiin. Eki keräsi kyllä pisteet kotiin tältä tunnilta. Se oli varsin mutkaton ja sympaattinen kaveri, joka teki kyllä kaiken pyydetyn, vaikka ei liiemmin kiirehtinyt. Tervakavio se ei kuitenkaan ollut, vaikka välillä vaatikin hieman patistelua. Välillä Eki myös unohtui katselemaan kentän ulkopuolisia tapahtumia, mutta aika hyvin ruunan huomion sai napattua takaisin työntekoonkin. Eki oli kerrassaan hauska kaveri, jonka selkään mielin kyllä toistekin.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Huumorintajulle tarvetta estekisoissa

Sunnuntaina oli vuorossa jännä päivä, kun suuntasimme Oulun Ratsastajien 2-tason estekisoihin, joissa oli myös 80 sentin 1-tason luokka. Me Paven kanssa ilmoittauduimme niin 80 senttiin (arvosteluna A.1.0) kuin ensimmäiseen yhteiseen 2-tason 90 senttiin (arvosteluna 367.1). Kisat olivat ihanasti ulkokentällä. Verryttely tehtiin maneesissa, joka oli jaettu näppärästi puoliksi sileän verryttelyn ja esteverryttelyn kesken.

Ilme. 90 sentin neloseste. © Ronja Vekki
Molempien luokkien verryttelyssä ehdin hyvin mennä sekä sileää että esteitä. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin notkistamaan Pavea asetuksilla ja taivutuksilla. Kunnon notkistuminen tosin jäi saamatta, mutta ratti, jarru ja kaasu olivat kuitenkin kohtuullisesti mukana. Ryhmäverryttely esteillä tuntui välillä vähän kaoottiselta, mutta lopulta löysimme aina raon, jossa pujahtaa hyppäämään ristikko, pysty tai okseri. 80 sentin verryttelyssä otin muistaakseni nelisen hyppyä. 90 sentin verryttelyssä muutaman enemmän, sillä saimme ottaa muutamat sakkohypyt pystylle, kun Pave nappasi siltä puomin mukaan. Tätä lukuun ottamatta verryttelyhypyt olivat ihan kunnossa. Pave ei epäröinyt mitään hyppyä, vaan pääsimme kaikesta kerralla yli. Hypyt otettiin molemmissa verryttelyissä vain vasemmassa kierroksessa. Muutaman kerran sain korjata hypyn jälkeen laukan ravin kautta takaisin vasemmaksi.

80 sentin radalla kävin näyttämässä Pavelle sarjan lisäksi nelosen, joka hypättiin yleisöä kohti. Tämän jälkeen nostin oikean laukan, ja lähdimme pitkällä lähestymisellä kohti ykkösestettä. Etenimme sangen rauhallisesti, mutta Pave innostui sopivasti, kun käänsin sen kohti ensimmäistä estettä. Ykkönen ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen sain korjata laukan takaisin oikeaksi ravin kautta. Kakkosesteelle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ylittyi puhtaasti. Laukka jäi vähän vaisuksi, joten pistimme suoralle linjalle peräti kahdeksan askelta. Kolmosena ollut okseri ylittyi kuitenkin puhtaasti. Neloselle ratsastin aavistuksen vinon tien, ja este ylittyikin ihan hyvin. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Nelosen jälkeen etenimme kaikessa rauhassa ja tilaa käyttäen kauempana olevaa viitosta kohti. Kuinkas ollakaan, ennen kuin pääsimme lyhyelle sivulle, Pave vilahti radan portista ulos. Pave teki ratkaisun yhdessä askeleessa enkä selässä ollessani huomannut mitään viitteitä moisen tempun olevan tuloillaan. Onneksi portilla vuoroaan odottamassa ei jäänyt jalkoihin, sillä sen verran se ja Pave ehtivät väistää toisiaan. Horjahdin kyydissä pari kertaa, mutta pysyin satulassa. Paven sain jarrutettua maneesin ulko-oven kohdille. Varmaankin osittain siksi, että Pave oli päässyt kirmaamaan muiden ratsujen luo eikä kokenut enää tarvetta rillutella. Mutta niin vain tämä tempaus aiheutti meille hylkäyksen, mikä tuntui kurjalta. Tempaus tuli niin puskista, että sen jällkeen sainkin keräillä ajatuksiani kasaan. Edessä kun odotti se 2-tason 90 sentin rata.



90 sentin radalla kuljin ensin muutaman kerran portin ohi vasemmassa kierroksessa ja kerroin tiiviillä ulkopohkeella Pavelle, mihin siinä kohdassa piti mennä. Sen lisäksi kävin näyttämässä Pavelle kolmosesteen, jonka alle oli tullut Suomen lipulla koristettu kapea portti tai jokin vastaava. Sitten hengitin kerran syvään, ja niin lähdimme Paven kanssa päivän toiselle radalle. Pieni epävarmuus oli jäänyt kytemään takaraivooni, mikä heijastui heti laukkaan. Pave laukkasi sangen ponnettomasti enkä minä tohtinut alkaa nohitella sitä. Yritin kuitenkin pitää edes jonkinlaisen laukan, etten aiheuttaisi radalle lisäpulmia huonolla etenemisellä.





90-radan este 5. © Ronja Vekki
Rata alkoi 80 sentin tapaan eli tulimme ykköselle oikeassa laukassa. Jälleen lähestymisessä Pave innostui laukkaamaan vähän paremmin. Olin vähän vissiin unessa, sillä annoin Paven samalla venyä pitkäksi. Niinpä ykköselle tuli aavistuksen jarruttava, mutta puhdas hyppy. Laukan sain korjata sen jälkeen ravin kautta takaisin oikeaksi. Rytmi katosi tässä, ja niinpä Pave joutui kiipeämään kakkosen yli hitaasta laukasta. Suora linja kolmoselle meni jälleen kahdeksalla askeleella ja taas jarruttavalla hypyllä. Korjasin ristilaukan esteen jälkeen ravin kautta. Tässä kohdassa tapahtui jotain, sillä Pave lakkasi pitkälti noteeraamasta eteenpäin pyytäneitä apujani ja rullaili vain kaulaansa kaarelle. Yritin olla saamatta suurta paniikkia asiasta ja ajattelin nelosesteen herättävän Paven taas tähän hetkeen. Neloselle tein tietoisesti vinomman tien, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen pääsin kääntämään kakkos- ja kasiesteen välistä välttäen menemästä portin läheisyyteen. Viitoselle saimme tultua asiallisesti, vaikka Pave tuntui ottavan sille hypyn pienellä ilmavaralla. Viitosen jälkeen venähdimme taas, mikä näkyi heti kuutosella liian lähelle ajautuneena ponnistuspaikkana. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja pyysin sitä jatkamaan etenemistä kehnommasta hypystä huolimatta. Suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme seitsemällä askeleella ja sen yli ihan asiallisesti. Sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Tähän meni sen verran aikaa, että lähestyvä sarja alkoi jo melkein hirvittää. Se kun oli perusvaiheen viimeinen este. Kahdeksantena olleen sarjan a-osalle pyysin Paven lähtemään positiivisen askeleen kautta, minkä se teki hyvin. Pave myös selvitti askeleen välin hyvin samoin kuin b-osan puhtaasti. Näin pääsimme puhtaalla suorituksella jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Kuski levähtää, Pave tekee hommat. 90-radan este 8a.
© Ronja Vekki
Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi oli heti kaarevalla tiellä juuri hypättyyn sarjaan nähden. Pave jatkoi rohkeaa linjaansa ja hyppäsi ysinkin hieman kauempaa. Kymppinä oli jo aiemmin hypätty keskihalkaisijalla ollut este, jolle tein taas vähän vinomman tien. Este ylittyi ongelmitta, mutta sen jälkeen sain olla tarkkana. Jouduin nyt ratsastamaan portin läheisyydestä, sillä en halunnut tulla seuraavalle esteelle liian tiukalla tiellä. Raippa oli varmuuden vuoksi oikeassa kädellä, mikäli Pave ehdottelisi muita reittejä. Tällä kertaa ruuna kuitenkin valitsi kentällä pysymisen, ja pääsimme yhdelletoista kohtuullisella tiellä ja samalla vauhdilla puhtaasti yli. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Yritin pitää hermoriekaleeni kasassa, mutta ajauduin lopulta tuuppaamaan Pavea kohti estettä. Pah! Pave joutui jarruttamaan askelta melkoisesti, sillä ajauduimme hyvin lähelle estettä. Kaikessa kiltteydessään se kuitenkin keräsi itsensä vielä hyppyyn minun hilluessa selässä ihan miten sattuu. Vaikka olin mokannut oman osuuteni täysin tällä esteellä, vei Pave meidät sen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla suorituksella ensimmäiseltä 2-tason 90 sentin radalta. Jes, hyvä Pave! Kiittelin ja kehuin Paven heti maalilinjan jälkeen hyväksi.



Rauhallinen ja paikoin harmillisen epätasainen suorituksemme vei meidät sijalle 18, kun ratsukoita oli peräti 53. Pääsimme puolivälin paremmalle puolelle, ja olin kyllä tyytyväinen. 80 sentin jälkeen tällainenkin rata tuntui voitolta, ja kyllähän tämä oli taas henkisen voiton päivä. Sain pääkopan suunnilleen kuosiin, vaikka 80 senttiä meni päin prinkkalaa. 90 sentin radalla en saanut niin suuria paniikkikohtauksia kuin olisin voinut, joten jotain kehitystä on taas tapahtunut. Henkistä kanttia pitää kyllä treenata lisää. Harmi vain, että se onnistuu pääosin vain kisoissa, sillä muualla ei tule samanlaista painetta. Mutta treeneissä voin harjoitella teknisiä asioita ja kisatilanteissa sitten toivottavasti henkinen kantti kehittyy, kun teknisesti pääsemme sujuvampiin suorituksiin. Olipa taas kisapäivä! Onneksi huumorintaju voitti lopulta, ja 80 sentin radan episodista saattoi jo vähän vitsailla. Moisia en silti toivo tulevaisuudessa, joten huumorintajun lisäksi saan pakata kisoihin mukaan vähän enemmän ennakoimisen taitoa sekä nopeaa reagointia.

Kuvista kiitos Ronjalle ja videoista kiitos Alekseille ja Kaisalle, joka ratsasti Vakella hienosti puhtaan suorituksen 80 sentin radalla!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kentällä hyppäämisen ihanuus

Lauantaina vuorossa oli estetreeni Paven kanssa seuraavan päivän kisoja varten. Pääsimme hyppäämään Noran ja Kaisan kanssa ihan kolmestaan kentällä, mikä oli ihanan luksusta. Alkuverryttelyssä kävin askellajit itsenäisesti läpi. Sen jälkeen tulimme laukassa lävistäjiä, joiden loppupuolella oli joko yksittäinen puomi tai kaksi puomia. Niiden avulla oli tarkoitus vaihtaa laukka. Paven kanssa onnistuimme tekemään muutamat vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan. Vaihdot oikeasta laukasta vasempaan eivät onnistuneet ristilaukkaa enempää. Pave taisi tajuta tehtävän idean, mutta ei siitä laukasta pystynyt sitä toteuttamaan. Olisin saanut tuoda Paven puomeille lyhyempänä, sillä nyt olimme vaihtoa ajatellen turhan puikulana. Olin kuitenkin toiseen suuntaan onnistuneisiin vaihtoihin tyytyväinen.

Ensimmäiset hypyt otimme vasemmassa laukassa suoralle linjalle, jonka väliin tuli kuusi askelta. Ensimmäinen kierros meni nappiin. Pave laukkasi hyvin, ponnistuspaikat näki helposti, ja väli meni tasaisesti kuudella askeleella. Toisella kierroksella taisin jarrutella laukkaa vähän liiaksi, sillä ensimmäiselle esteelle tuli hieman jarruttavampi hyppy. Sain pyytää Pavea vähän venyttämään viimeistä askelta, jotta pääsimme linjan edelleen kuudella askeleella. Venytys ei ollut iso eikä sotkenut rytmiä, mutta olisi ollut kiva ratsastaa toinenkin kierros sujuvasti ilman korjaustarpeita. Hyvää tässä oli se, että korjasin tilanteen maltillisesti, jolloin Pave vastasi pyyntöön oikein ja jännittymättä.

Ennen rataa hyppäsimme vielä kertaalleen askeleen sarjan sekä kaarevan linjan. Tulimme sarjalle oikeassa laukassa. Sille tuli hyvä tie, ja laukkakin oli ihan kunnossa. Niinpä pääsimme sen Paven kanssa hyvin. Laukka ei tosin vaihtunut esteellä vasemmaksi. Yritin jarrutella Pavea, mutta sen vastaus jarrutteluihini oli vaihtaa vastalaukka ristilaukkaan. Sain Paven lopulta raviin ja uuteen laukkaan juuri ja juuri sopivasti ennen kaarevan linjan ensimmäistä estettä. Vaan ei siellä kisaradallakaan mitään voltteja aleta pyöräytellä, ellei ole aivan pakko. Saimme tultua kaarevan linjan ensimmäiselle esteelle säädöstä huolimatta kohtuullisesti ja pääsimme toiselle esteelle kuudella askeleella. Se oli hieman muita askelia lyhyempi, mutta ei pahasti. Tietä olisi kuitenkin voinut viilata sen verran, että kuudeskin askel olisi ollut tasainen. Pave kuitenkin hyppäsi kaarevan linjan toisenkin esteen varmasti.

Sitten tulimmekin kertaalleen noin 80–90 sentin radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Pave laukkasi hyvin, joten ponnistuspaikka ykköspystylle löytyi helposti, ja este ylittyi sujuvasti. Sen jälkeen laukka kuitenkin pääsi vaivihkaa pitenemään. Kakkospystylle ponnistuspaikka ei ollut optimaalisin, mutta näin sen, joten se ei tuottanut pulmia. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella. Kolmoselle tuli pieni takajalan kolautus. Kaarteessa neloselle Paven takajalka vähän lipsahti, mikä rikkoi hieman rytmiä. Ponnistuspaikka neloselle ajautuikin lähelle, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi vielä toivotusti oikean laukan. Kaareva linja viitoselle meni tasaisesti kuudella askeleella, ja viitoselle tuli hyvä hyppy. Kaarteessa radan viimeiselle esteelle eli askeleen sarjalle olimme taas ajautuneet vähän turhan pitkäksi. Niinpä sarjan a-osan ponnistuspaikka ajautui lähelle. Pave lähti hyppyyn, mutta ei ehtinyt nostaa etu- eikä takajalkojaan kunnolla. Etujalat kolauttivat puomia, ja takajalkojen kolautus pudotti sen viimein paikoiltaan. Olin tilanteessa hereillä ja kannustin Pavea heti a-osan jälkeen äänellä, jotta se ei epäröisi, vaan menisi välin askeleella. Pave totteli kiltisti ja selvitti b-osan hyvin. Laskeuduimme vieläpä myötälaukassa alas.

Saimme uusia vielä sarjan uudelleen. Nyt yritin ajatella kaarteessa pontevaa, mutta lyhyempää laukkaa, jotta ponnistuspaikka osuisi paremmin sarjan a-osalle. Tulimme nyt vähän parempaan kohtaan, mutta vieläkin hieman liian lähelle. Tällä kertaa a-osan puomi putosi, kun Pave ei ehtinyt nostaa etusiaan riittävästi. Pave kuitenkin selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan hyvin. Minulla näemmä oli rutkasti tässä kohden aikaa, sillä ehdin ihmetellä Pavelle ääneen, miksi se meni pudottamaan a-osan. Hah! Joskus niitä puomeja vain tarttuu mukaan eikä se nyt niin kamalaa ole. Harmillista kylläkin.



Olipa niin kiva hypätä kentällä! Tätä sitä on koko talvi odotettu, vaikka yllättävän hyvin sitä sopeutui hyppäämään maneesissakin. Tunti meni sangen mukavasti. Homma tuntui pääpiirteissään toimivan. Olo oli varma, ja Pave toimi sen mukaisesti hyvin. Pari pientä virhettä sattui mukaan, mutta ei mitään maata kaatavaa. Jee, jee! Tällä fiiliksellä on enemmän kuin hyvä lähteä hyppäämään kauden ensimmäiset estekisat kentällä. Kunhan vain pidän oman pääni kasassa, niin eiköhän Pavekin hoida oman osuutensa.

Videoista kiitos Teijalle!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Työskentelyä hyvien askelten eteen

Perjantaina oli ihan kesäfiilikset, kun menimme Artsin koulutunnin auringonpaisteessa kentällä. Ratsunani oli Pave, ja jaoin tunnin Noran ja Kaisan kanssa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme lyhyet sivut puoliympyröinä ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä. Tehtävällä haimme ensin ravia kuntoon. Ohjeena oli ratsastaa Pavesta irti isompaa ravia, sillä se tuppaa suosimaan lyhyttä askelta. Tehtävällä sai toki muistaa myös asetukset ja taivutukset puoliympyröillä. Raviaskeleen pidentäminen ei ollut helppoa. Pave rikkoi helposti laukalle etenkin lävistäjillä. Ihmettelin tähän syytä, ja opettaja hoksautti pitämään Paven paremmin suorana. Jos se pääsi mutkalle, oli sen helppo livistää alta. Kun Pave pääsi rikkomaan laukalle, piti sitä ratsastaa siinäkin hetki eteen ennen kuin palattiin raviin. Näin se ei saanut ratkaisulleen palkintoa, vaan joutui laukassakin töihin. En tiedä, paraniko ravi varsinaisesti tehtävällä, mutta hiljalleen Pave alkoi sentään pysyä vaaditussa askellajissa. Tällä tehtävällä huomasin hyvin sen, kuinka helposti jään menemään puoliteholla, jos joku ei ole korjaamassa. Tehtävään yhdistettiin myös laukka, jota tulimme lävistäjän lopun ja puoliympyrän ja välillä myös pääty-ympyrän verran. Laukka ei vielä tässä vaiheessa lähtenyt pyörimään kovin hyvin, joten mitään mullistavia onnistumisia emme tähän saaneet.

Seuraavaksi teimme ravissa pohkeenväistöä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ja pyöräytimme sen jälkeen puoliympyrän uralle päätyen. Väistöissä oikealle pyöräytimme puoliympyrän vasemmalle ja väistöissä vasemmalle luonnollisesti oikealle. Väistöihin sain muistaa tulla paremmalla ravilla, sillä jäin hiippailemaan helposti. Väistöissä sain lisäksi muistaa ulkopuolen kontrollin, jotta Pave ei kiirehtinyt, vaan malttoi ottaa väistöaskeleita. Väistöt vasemmalle olivat tänäänkin vähän helpompia, vaikka siinäkin suunnassa ulkopuolen tuki unohtui, ja Pave pääsi mutkalle. Väistöissä oikealle olisin saanut ratsastaa väistättävän pohkeen läpi. Puoliympyröillä sain puolestaan olla tarkka, ettei Pave viurahtanut niiden läpi, vaan odotti minua. Nämä alkoivat sujua, kun tajusin itsekin olla kiirehtimättä ja ratsastaa kuvion tarkemmin.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa, joka sijoitettiin keskihalkaisijan molemmille puolille. Matkaan lähdettiin lyhyeltä sivulta kaartamalla ensimmäinen kaarre tarkasti. Kaaren keskellä sai miettiä pari askelta suoraan ennen kuin lävistäjämäisellä tiellä lähti toiseen kaarteeseen. Sillä taas sama ajatus suoraan menemisestä ennen viimeille kaarteelle lähtemistä. Kuten opettaja oli hoksauttanut, menivät myötälaukan kaarteet helpoiten liian pitkälle. Niissä saikin kääntää tarkemmin. Vastalaukan kaarteissa taas pyrin tukemaan Pavea, jotta se ei rikkoisi raville. Saimmekin tultua jokaisen kiemuran ilman rikkoa, jes! Kuviota sai viilata aluksi melkoisesti, sillä tein juurikin myötälaukkakaarteet ensin vähän turhan isosti, kun taas vastalaukkakaarteet olivat pienempiä. Lopulta löysin kuviolle sopivamman ja rauhallisemman laukan, jossa oli hyvin aikaa ratsastaa tehtävää tarkemmin. Pave tarjosi tehtävällä muutamia todella kivoja laukkahetkiä, joissa oli ihanan helppo istua ja pysyä hevosen tukena. En edes heittäytynyt matkustamaan noina hetkinä, vaikka ehdinkin fiilistellä niitä, hyvä minä! Laukassa sainkin tehdä hommia erityisesti sen kanssa, että oikeasti istuin siellä satulassa. Pave nimittäin käytti tilaisuuden hyväksi ja nykäisi itsensä pitkäksi, jos olin irti satulasta. Jämäkämpi istunta sai senkin tsemppaamaan ja pysymään aavistuksen lyhyempänä. Tehtävä kuulosti hurjan vaikealta, kun opettaja selitti sitä. Siihen toki jäi viilattavaa rutkasti, mutta yllättävän kohtuullisesti se kuitenkin meillä meni.

Loppuravissa en enää säätänyt kummempia. Tunnin tehtävät olivat kyllä mainioita. Erityisesti hyvää oli se, että läpi tunnin sain mietittyä parempaa etenemistä jokaisessa askellajissa. Toki välillä uuvahdin ja matkustelin, mutta tuntiin mahtui myös parempia pätkiä. Töitä niiden eteen tietysti sai tehdä, mutta kyllähän ne onnistumiset myös juuri siksikin palkitsivat. Tunnin keskeisin kertaus oli se, että minun pitää kyetä istumaan tiivisti ja jämäkästi, jotta Pave ei voi nykiä minua mukaansa ja venähtää tavarajunaksi. Kun saan pidettyä Paven vähänkään lyhyempänä sekä suorana, on sitä helpompi ratsastaa vähän parempaan menoon. Pave pyrkii myös luistamaan itsensä kantamisesta painumalla kuolaimen alle. Tämänkin takia minun pitää kyetä olemaan menemättä sen mukaan, kun se ehdottelee näitä ratkaisuja. Takamus siis penkkiin, suoruutta molempiin sekä paljon pohkeita, niin Pavekin saa luvan ryhdistäytyä ja kantaa itsensä. Siinäpä meille molemmille hommaa.

torstai 5. toukokuuta 2016

Harmillista jännittyneisyyttä

Helatorstai hurahti kotitallin koulukisoissa. Kuten viime kisoissa, olivat palikat tälläkin kertaa kohdillaan: JKH-tiimi täysilukuisena paikalla ja mitä mainioin keli. Me Paven kanssa tahkosimme tänään luokat helppo C:1 2000 ja K.N. Special 2009.

Verryttely oli maneesissa, ja kouluaidat ihanasti kentällä. Verrytellä sai myös ennen omaa vuoroa kentän yhteydessä olleessa pienemmässä tilassa. Molemmissa verryttelyissä kävin kaikki askellajit läpi sekä tein pysähdyksiä, askeleen pidennyksiä sekä laukannostoja. Pave oli muutoin ihan hyvä, mutta välissä ei oikein piitannut pidätteistä, vaan yritti kipittää. Laukka oli ihan ok, C:n verryttelyssä aika kivakin. Siirtymiset alaspäin olivat edelleen kehnoja, mutta parit pysähdykset menivät ihan ok. Peruutukset olivat kättä vasten, mutta sain Paven ottamaan askelia enemmän yhtenäisesti. Askeleen pidennykset eivät oikein lähteneet, mutta pikkuriikkisen eron saimme menoon, kun avitin Pavea äänellä. Molemmat verryttelyt menivät odotetusti, joten radoille sai lähteä ihan tasaisin mielin.

C:n radalla alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Pave oli vähän jännittynyt, jolloin se pääsi kiemurtelemaan ja poikittamaan. Saimme kuitenkin pysähdyttyä, tervehdittyä ja jatkettua matkaa. Numeroksi 5. Ensimmäinen lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen meni penkin alle. Pave tarjosi laukkaa, kun yritin saada sitä pidentämään askelta. Numeroksi 4,5. Kolmikaarinen kiemuraura meni sen sijaan ihan asiallisesti. Numeroksi 7. Keventämättä tehty askeleen pidennys ei myöskään onnistunut, sille tuli tahti- ja laukkarikkoja. Numeroksi 5. Pave oli tämän jälkeen aika hätäinen, joten pysähdyksemme meni L-kirjaimesta ohi. Peruutus oli kuitenkin meiksi ihan ok. Numeroksi 5. Toiselle lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen ei harmillisesti ollut aiempia parempi. Tällä kertaa ei tullut laukkarikkoja, mutta tahti ei vieläkään säilynyt. Numeroksi 5,5.

Oikea laukka nousi ihan ok ja pyöri kohtuullisesti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 7. Ensimmäinen laukkalävistäjä lähti hyvin, mutta lopussa Pave karkasi sisäpohkeen läpi roimasti. Numeroksi 5,5. Toisen laukannoston kohdalla aloin hätäillä unohtaneeni tehdä sen pisteessä, jolloin tuuppasin Paven vikkelästi laukkaan. Numeroksi 6. Keskiympyrä meni hieman kiireisesti. Numeroksi 6. Toinen laukkalävistäjä oli aiempaa asiallisempi. Numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti lähti hyvin, mutta unohdin kääntää kunnolla koko kuvion. Numeroksi 6. Lopputervehdykseen pääsimme kohtuullisen suorana, joskin pysähdys meni parin käyntiaskeleen kautta. Numeroksi 7.



Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Sujuvia pätkiä! Tänään harmillisesti pientä jännittyneisyyttä mikä näkyi etenkin ravissa kun olisi pitänyt venyttää askelta -> tahti ei säilynyt. Eli vielä lisää rentoutta, niin hyvä tulee!" Tällä suorituksella saimme 120,5 pistettä eli 60,25 prosenttia. Olin toivonut vähän sujuvampaa menoa, etenkin tahti- ja laukkarikot askeleen pidennyksissä harmittivat samoin kuin pysähdysten venymiset. Laukkaosuuksiin olin ihan tyytyväinen kuitenkin. Sijoituksemme suorituksella oli 15/29.

K.N.:n radalla tulimme alkutervehdykseen samoin oikeassa kierroksessa. Pääsimme nyt tervehdykseen suorempana, mutta pysähdyksessä vinouduimme hieman. Numeroksi 6. Ensimmäinen loiva kiemura lähti hieman epätasaisesti, mutta parani loppua kohti. Numeroksi 6,5. Lävistäjän keskiravi oli varovainen yritelmä, sillä en halunnut laukkarikkoja. Niitä ei onneksi tullut, mutta Pave oli turhan etupainoinen. Numeroksi 5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli kuvioltaan hyvä, mutta Pave vajosi turhan alas. Numeroksi 6. Toinen loiva kiemura oli asiallinen tieltään. Numeroksi 6,5. Kolmen askeleen käyntisiirtymän maltoin ratsastaa paremmin rauhassa, ja siirtyminen alaspäin oli jälleen meiksi ihan ok. Numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni muuten hyvin, mutta Pave painui taas liian matalaksi. Se taisi alkaa väsyä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin alkoi hyvin, mutta Pave pääsi tekemään siinä pienen kiireisen askeleen. Numeroksi 7. Pysähdys sujui ihan hyvin, ja maltoin seistä yllättävän pitkään. Ravin menin kuitenkin nostamaan hieman liian aikaisin. Numeroksi 7.

Oikean laukan nosto meni ihan metsään. Pave nappasi siinä ihan yllättäen vasemman laukan. Tajusin tämän muutaman askeleen jälkeen, mutta en saanut Pavea nopeasti raviin korjatakseni asian. Numeroksi nostosta 2. Kun sitten sain Paven raviin, nosti se uudelleen vasemman. Vasta toisella korjauksella sain sen oikeaan laukkaan, jolloin pääsimme sentään noin puolet pääty-ympyrästä myötälaukassa. Numeroksi 4. Ensimmäinen laukkalävistäjä menin niin kuin C:ssä. Pave kipitti sisäpohkeeni läpi. Numeroksi 5. Se pääsi tämän jälkeen rikkomaan vielä laukalle, joten tulimme varsinaiseen vasemman laukan nostokohtaan hyvin jännittyneesti, ja päästin Paven vielä vähän liian aikaisin laukkaan. Numeroksi 4,5. Pääty-ympyrä meni onneksi asiallisemmin. Numeroksi 6,5. Toinen laukkalävistäjä meni ensimmäistä paremmin. Numeroksi 7. Pave ei kuitenkaan suostunut siirtymään ravista hevillä käyntiin, vaan rallattelimme ravissa keskihalkaisijan alkuun saakka. Numeroksi 3. Lopputervehdykseen pääsimme sentään kohtuullisen suoraan, vaikka vähän hätäisesti. Sain Paven onneksi pysähtymäänkin. Numeroksi 5,5.



Radan jälkeen fiilikset olivat kyllä ihan pohjamudissa. Harmitti niin vietävästi! Laukkaosuus meni ihan penkin alle. En meinannut millään ensin löytää mitään hyvää, mutta onneksi huumorintaju voitti hiljalleen. Radalla oli ihan asiallisiakin hetkiä, kuten aika kohtuulliset tiet volteilla ja loivilla kiemuroilla. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Alkaa mukavasti -> hiukan matala edestä. Laukassa ote herpaantui ja paljon virheitä & epätarkkuuksia. Rutiinia vaan lisää." Suorituksellamme saimme 141 pistettä eli 56,4 prosenttia. Se synkensi taas mielen hetkeksi, sillä ennen suoritusta olin toivonut pääseväni jonnekin 58 prosentin tuntumaan. Vaan virheistä sakotetaan, ja niin sen pitääkin olla. Ei niistä ylikiltteyspisteistäkään oikeasti onnelliseksi tule. Onneksi tuomari oli huomannut myös hyvät hetket ja kehunut niistä. Sijoituksemme oli 22/24.

Kisapäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä virheitä tuli molemmille radoille harmillisen paljon. JKH-tiimillä meni kuitenkin tänään Noran ja Kaisan ansiosta hienosti, sillä ruusukkeita tuli peräti kolme. Jes, hyvä! Meitä molempia Paven kanssa jännitti, mikä näkyi harmillisesti radoilla näin selvästi. Mutta kokemusta se tämäkin on. Pavessa kivaa on se, ettei se radalla ihmettele maailman menoa, vaan toimii niin kuin kuskin pyynnöt ymmärtää. Oma jännittyneisyyteni tarttuu siihen, mikä aiheuttaa pulmia, ja siinäpä on minulle melkoinen savotta ratkaistavaksi. Joten treeniä vain ja toivottavasti ensi kerralla paremmin.

Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle!