keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Koulutreeniä kisoja varten

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli arvattavasti koulua kisojen häämöttäessä sunnuntaina. Ratsukseni sain Elmon, jolla on tarkoitus tahkota kisaohjelmakin läpi. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja treenasimme ravivoltteja ja -ympyröitä sekä laukannostoja ravista.

Ravityöskentelyssä sekä volteilla että ympyröillä olennaisinta oli saada Elmo aktiiviseksi, mutta rennoksi. Poni yritti tosin lähinnä kipittää tai sitten hidastella. Kipityksessä se myös jännittyi, hidastelussa taas niksautti kaulansa pyöreäksi, mutta jätti takajalat matkasta. Voltit ja ympyrät sujuivat sentään kuviona ihan ok. Niiden ulkopuolella kokeilin muutamia pysähdyksiä ja niistä tehtyjä siirtymisiä raviin. Pulmana oli pieni tahmeus molempiin suuntiin. Pysähdykset venyivät hieman samoin kuin siirtymiset raviin. Napakkuutta olisi saanut olla niin kuskissa kuin ratsussa enemmän, mutta näihin tehtäviin sitä ei löytynyt.

Laukkatyön kuvioina oli nostaa vasen laukka keskihalkaisijalta ja pyöräyttää pääty-ympyrä, ja oikea laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä ja pyöräytettiin myös pääty-ympyrä. Muualla sai työskennellä taas sitä, mitä tarpeelliseksi koki. Laukannostojakin vaivasi tunnin yleinen pulma: napakkuuden puute. Yritin muka valmistella nostoa ajoissa, mutta silloin unohdin pitää Elmon hereillä. Saimme parit asiallisemmat nostot, mutta niissäkin olisi ollut korjattavaa aika paljon. Vasemmassa laukassa Elmo pääsi pudottelemaan useampia kertoja raville. Oikeassa laukassa pudotuksia raviin ei tullut paria enempää, mutta muuten meno oli vasemman laukan kaltaista. Nostot olivat hieman tahmeita, vaikka yritin herätellä ponin ajoissa ja tehdä siirtymän täsmällisesti. Taisin silti sortua viime hetken paniikkiin nostokohdan lähestyessä. Oikea laukka oli hieman vasenta kulmikkaampaa niin kuin aiemminkin. Neuvoksi tuli ratsastaa ulkojalkaa paremmin töihin. Siirtymiset laukasta raviin olivat sangen surkuhupaisia esityksiä. Siirtymisen sijaan ne olivat lässähtämisiä. En saanut ratsastettua Elmoa takaosan päälle, vaan se tarvitsi rullaavaan laukkaan vauhtia, mikä taas ajoi sen etupainoiseksi. Eikä epävakaa istuntani auttanut asiaa. Olimme Elmon kanssa hukassa siitä, miten pitäisimme itsemme kasassa.

Loppuraveissa hain vielä tuntumaa hyvään raviin. Nohitin Elmoa liikkumaan samalla, kun yritin houkutella sitä pois etuosalta. Tein pieniä puolipidätteitä aika paljon, ja hetkittäin ne auttoivat. Kun Elmo keveni edestä, pyrin ratsastamaan samalla hieman pohkeella eteenpäin päästämättä Elmoa edestä pitkäksi. Hyvissä hetkissä Elmo tarjosi ihan asiallista ravia kohtuullisen rentona. Saisin tehdä vielä paljon enemmän töitä sen eteen, että saisin Elmon olemaan valtaosan tunnista muualla kuin etuosallaan. Puutteellisen pohjeratsastukseni lisäksi tehtävään oman haasteensa tuo ratsu, jolla ei itsellään ole vielä niin paljon voimaa, että se jaksaisi kantaa itseään pidempään oikeinpäin. Onneksi Elmo silti yrittää kovasti, kun ymmärtää kuskin pyynnöt.

Tunnin aikana selvisi, että minun ja Elmon luokaksi oli C-merkin sijasta kaavailtu K.N. Specialia. Se hieman harmitti, sillä B:ssä vaaditaan jo selvästi parempaa muotoa ja ylipäänsä yhteistyötä kuin mihin Elmon kanssa toistaiseksi pystymme. Ehdotin vastineeksi, että menisimme C-merkin luokan ulkopuolisena. Mutta katsotaan nyt, mitä sunnuntaina menemme. Elmo kyllä yrittää parhaansa, kunhan vain muistan ratsastaa enkä panikoida.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Hankalat asetukset

Tiistain Tallinmäen tunnille ounastelin kouluväännön ja hyppelyiden yhdistelmää. Vaan ei, tunnin aiheena olikin vain pelkkää koulua (höh). Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja pääsimme Jetin kanssa treenaamaan erityisesti asetuksia sekä siirtymisiä.

Asetuksien pariin lähdimme tekemällä ensin pysähdyksissä hevosten yliasettamista. Jetti seurasi ohjaa aika helposti molemiin suuntiin, jolloin sain houkuteltua sen venyttämään itseään turpa liki polveani koskettaen. Tämän jälkeen lähdimme ratsastamaan pitkän sivun alkuun voltin, jolla sai yliasettaa. Sen jälkeen ratsastimme loivan kiemuran, jonka keskimmäiseen kaarteeseen sai ratsastaa vastavoltin. Kiemuran loppuun ratsastimme puolestaan vielä yhden voltin. Ideana oli taas jumpata ja notkistaa hevosia asettamalla hieman yli. Tehtävässä päänvaivaa tuotti erityisesti vasen kierros. Asetus ei tahtonut mennä läpi, vaan Jetti lähinnä kallisti päätään vinoon. Neuvoksi tuli kokeilla kohottavia otteita sisäohjasta. Ne auttoivat hieman, mutta aika hankalaa silti oli. Vasemmassa kierroksessa arvattavasti oma istuntani hankaloitti asiaa. En myöskään saanut ulko-ohjalla pidettyä tuntumaa. Toisaalta taas ulko-ohjasta piti antaa vähän periksi, jotta hevonen pääsi yliasettumaan helpommin. Jonkinlaisen tuntuman säilyttäminen olisi silti ollut tarpeen tai ainakin ulkopohkeella kontrollointi, sillä Jetti tuppasi vähän valumaan ulkoa karkuun. Oikea kierros meni vähän paremmin onneksi, mutta työtä siinäkin oli tehtävä.

Laukannostojen apuna käytimme peruutusta. Varsinaisia peruutusaskelia ei tarvinnut paria enempää ottaa, sillä sen ideana oli saada hevosen painopistettä takajaloille ja sitä kautta sujuvampi laukannosto. Peruutukset olivat vähän tavallista tihkaampia, ja jäin säätämään niitä liiaksi. Niinpä peruutukset menivät välillä hieman vastustellen, jolloin laukkakaan ei noussut kovin näppärästi. Opettajan muistutuksen jälkeen tajusin olla ajattelematta peruutusta liikaa ja keskittyä enemmän noston valmisteluun. Saimme muutamia kohtalaisia nostoja, mutta ne jäivät silti kaivelemaan. Sentään pääsimme laukkaan ilman raviaskeleita, ja parhaimmissa nostoissa oli vain askel tai pari käyntiä. Olisin silti niin tahtonut sellaisia pontevia nostoja, mutta en vain osannut ratsastaa niitä. Höh! Näitä saisi kyllä treenata lisää samoin kuin laukannostoja ravista.

Tunnin päätehtävät jäivät hieman hampaankoloon, kun en saanut niissä kovin mainittavia onnistumisia. Jotenkin taas se kokonaisvaltainen hevosen hallinta oli hukassa tai sitten keskityin yhdellä kertaa liian moneen asiaan. Toisaalta tunnilla tuli taas hyviä huomioita sellaisista asioista, joita saisi treenata useamminkin. Kaiken lisäksi nämä asetukset ja nostot ovat myös sellaisia asioita, joita on helppo jokaisella tunnilla miettiä. Taas siis asioita sinne (loputtoman) pitkän treenilistan jatkoksi. Eivätpähän hommat lopu kesken!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kotikentän kisakauden startti

Sunnuntaina käynnistyi Tallinmäen kotikentän kisakausi kuinkas muutenkaan kuin estekisoilla. Hiliman kanssa olin ilmoittautunut 60 ja 70 sentin luokkiin (arvosteluina A.0.0 ja 367.1) ja Jetin kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin (molemmissa arvosteluna 367.1). Kelikin suosi ulkokisoja, sillä aurinko helotti siniseltä taivaalta, ja lämpöasteet kipusivat lopulta kymmenen asteen tuntumaan. Perusrata samoin kuin 70 sentin luokasta alkaen mukaan tullut toinen vaihe olivat mukavasti samoja kaikissa luokissa.

Kisapäivä alkoi Hiliman kanssa. Molemmissa verryttelyssä tamma tahtoi olla turhankin menevä eivätkä jarrut oikein löytyneet. Verryttelyhypyt 60 sentissä sujuivat hyvin, pysty ja okseri ylittyivät ongelmitta. 70 sentissä pystylle tuli yksi pudotus ja yksi töksähtävä hyppy, kunnes sain otteen laukasta. Sen jälkeen pysty ylittyi näppärästi. Okserille tuli myös yksi miniaskeleen kautta lähtenyt hyppy, mutta toisella kerralla laukan rullatessa se ylittyi vaivatta. Verryttelyssä ratsastin myös jonkin verran ympyröitä, jotta sain Hiliman kuuntelemaan pohkeita ja olemaan oikomatta oman mielensä mukaan. Vaikka Hilima hieman kohelsi verryttelyssä, arvelin aiemman perusteella sen olevan radalla paremmin kuulolla.

Kaisalle kiitos tästä!
60 sentin radalla lähdimme liikkeelle oikeassa laukassa. Hilima eteni hyvin, mutta pyrki hieman oikaisemaan kaarteessa. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin samoin kuin kakkosena ollut okseri. Sen hypyssä Hilima nappasi toivotusti vasemman laukan. Kolmoselle sain ratsastettua asiallisen tien, ja Hilima vaihtoi siinäkin laukan toivotusti oikeaan. Tie neloselle oli ok, jolloin hyppy oli sujuva ja helppo. Viitoselle tuli myös kohtuullinen tie, mutta jouduimme silti lähtemään hyppyyn hieman kauempaa. Hilima ei tästä pahastunut, vaan selvitti esteen sujuvasti ja laskeutui hienosti vasemmassa laukassa. Kuutoselle tulin ehkä hieman oikaisseeksi, jolloin ponnistuspaikka tuli hitusen liian lähelle. Ei kuitenkaan mitenkään pahasti, jolloin Hiliman oli helppo hypätä este puhtaasti. Tie seiskalle sujui hyvin samoin kuin hyppy, jolloin pääsimme radan puhtaasti maaliin. Mukava startti kisapäivälle!

70 sentin perusradalle lähdimme niin kuin aiemmallekin radalle. Ykkönen ylittyi jälleen hyvin. Hilima pääsi hieman kiihdyttämään sen jälkeen, jolloin kakkoselle tulimme aavistuksen jarruttavan askeleen kautta. Laukka kuitenkin vaihtui vasemmaksi. Kolmonen meni sujuvasti hyvällä tiellä samoin kuin nelonen. Viitoselle tuli nyt asiallisempi hyppy kuin 60 sentin radalla, mutta kuutoselle tuli taas ajauduttua hitusen turhan lähelle. Este ylittyi kuitenkin ylittyi. Perusradan viimeiselle esteelle tuli hyvä hyppy, joten pääsimme puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa toiseen vaiheeseen.

Koska Hilima oli tuntunut hyvältä molemmat perusradat, päätin ratsastaa uusinnan vähän teitä lyhentäen. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin hitusen tiukemmin, mutta este ylittyi hyvin. Ysille päätin olla tekemättä liian tiukkaa tietä, mutta tulla kaarteen sujuen. Se onneksi onnistui, vaikka Hilima olikin tovin ristilaukassa. Ysi ylittyi kuitenkin sujuvasti. Sen jälkeen käänsin tiukemmin kohti kymppiä. Hilima kääntyi hienosti, vaikka laukka sammui hetkellisesti. Hilima oli kuitenkin nopeasti takaisin rytmissä, jolloin matka jatkui ja kymppi ylittyi helposti. Yhdelletoista tulimme taas hitusen liian lähelle ja kolautimme puomia. Huolestuin suoran linjan sujumisesta, jolloin tein virheen ja pyysin Hilimaa eteen. Niinpä Hilima piteni laukan sijasta, ja lähdimme hyppyyn uusinnan viimeiselle esteelle eli numerolle 11 liian kaukaa ja vähän laakana. Sen seurauksena Hiliman takajalka nappasi okserin takapuomin mukaan. Voi köhnä, niin kuin jo radalla ääneen totesin. Hölmö virhe kostautui näin, mutta olin Hilimaan silti älyttömän tyytyväinen. Se teki kaiken niin hyvin kuin osasi ja totteli kiltisti pyyntöjäni, myös tuota yhtä hölmöä ratkaisua. Hieno tamma! Luokan jälkeen selvisi, että aikamme oli kolmanneksi nopein eli olisimme puhtaalla suorituksella napanneet valkoisen ruusukkeen. Tällä neljän virhepisteen tuloksella olimme kahdeksansia neljäntoista ratsukon luokassa. Ilonaihetta löytyi muutenkin: Tallinmäen kisatiimiläisiä oli neljän palkitun joukossa kolme, mahtavaa!



Hiliman jälkeen oli aika nousta Jetin selkään. 80 sentin verryttelyssä kävin ensin näyttämässä jokaisen erikoisesteen Jetille (aurinkoportti, valkoiset laatikkopalat, valkoinen portti sekä punavalkoinen portti). Jettiä ne eivät kiinnostaneet, joten aloimme verrytellä. Kunto meinasi loppua taas pahemman kerran kesken, sillä Jettiä sai tietysti herätellä enemmän kuin Hilimaa. Hypyt menivät kaikeksi onneksi ihan asiallisesti. Sain herätettyä Jetin riittävän ajoissa, jolloin pääsin rentoutumaan estettä kohti. Okserikaan ei tuottanut ongelmia, vaan ylittyi aika sujuvasti. Tällä verryttelyllä saattoi lähteä kisaradalle ihan luottavaisin mielin.

Kiitos myös tästä Kaisalle!
80 sentin radalle lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Otin riittävän pitkän alun, jotta ehdin herättää Jetin. Laukka rullasikin ihan hyvin. Ykkönen ylittyi mukavasti. Kakkoselle tuli hitusen jarruttava askel, mutta este ylittyi ongelmitta. Tie kolmoselle oli asiallinen, joten hyppy oli myös ok. Oikaisin hieman kaarteessa neloselle, mutta Jetti lähti hienosti hyppyyn positiivisen askeleen kautta. Hypyn jälkeen tosin etenimme ristilaukassa. Viitoselle tein myös vähän hätäisen tien, jota voivottelin ääneen. Jetti lähti hyppyyn hyvin, mutta olin itse vähän jälkijunassa. Viitosen jälkeen laukka rullasi taas hyvin, ja Jetti lähti kuutoselle jälleen positiivisen askeleen kautta. Perusradan viimeinen este eli seiska meni myös sujuvasti, joten pääsimme puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa uusintaan.

Koska perusrata oli mennyt sujuvasti, päätin ratsastaa uusinnassa hieman reippaammin. Kaarsin kasille hieman tiukemmin. Kaarre söi laukkaa, joten Jetti tuli hyppyyn hieman jarruttaen, mutta selvitti esteen puhtaasti. Sen jälkeen olimme kuitenkin ristilaukassa. Olin aikonut ratsastaa hieman tiukemman tien ysille, mutta kuitenkin tilaa käyttäen. Radalla minulla kuitenkin napsahti ja lähdin kaartamaan ysille ihan älyttömästä kohdasta ja aivan liian aikaisin. Niinpä tulimme esteelle täysin linjalta ulkona ja oikeaa tolppaa kohti lähestyen. Jetti ei tietenkään tykännyt tästä, mutta yritin tyyrätä sen omalla painollani kohti estettä. Kuten arvata saattaa, tämä ei onnistunut. Jetti väisti esteen oikealta, ja minä horjahdin vasemmalle, kun olin siellä jo valmiiksi roikkumassa. Jalustimet jäivät matkasta, ja Jetti reagoi selässä heiluvaan kuskiin kiihdyttämällä. Kertaalleen olin jo pääsemässä takaisin satulaan, mutta lopulta maan vetovoima teki tehtävänsä ja tärähdin tantereeseen. Jetti taisi ainakin mielessään tuhahtaa minulle ennen kuin suuntasi itsekseen kohti porttia. Huokaisin tovin ja nousin maasta. Alaselkä oli kopsahtanut sen verran, että kävely onnistui lyhyellä askeleella pienen kivun siivittämänä. Mutta hei, perusradalta kuitenkin hyväksytty tulos, hah. Sillä piti lohduttautua etenkin, kun tein itse tämän naurettavan tyhmän mokan. Mutta emmepä olleet luokan viimeisiä, vaan toiseksi viimeisiä. Selässä pysyminen olisi tietysti ollut vielä parempaa.

Niin kuin vielä tästäkin kiitos Kaisalle!
Kipusin Jetin selkään vielä kakkoskentällä ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Selkä jomotti vielä, mutta ei estänyt onneksi ratsastusta. Peruin kuitenkin 90 luokan starttini kaiken varalta. Sen sijaan pyysin opettajalta luvan hypätä kisojen jälkeen pienen radan, ettei putoaminen jäisi kummittelemaan. Onneksi putoaminen johtui omasta virheestä ja kehnosta tasapainosta eikä hevosen teutaroinnista, joten en alkanut jännittää enempiä. Jetti sai käydä huilimassa tovin karsinassaan, kun kuulostelin selän vointia ja seurasin kisat loppuun. Selkä tuntui jomotuksesta huolimatta olevan kunnossa, joten hain kisojen päätyttyä Jetin takaisin kentälle. Otimme parit verryttelyhypyt, jonka jälkeen ratsastin radan noin 70–75-senttisenä kokonaan, myös sen kesken jääneen uusinnan. 

Olin tässä vaiheessa sen verran hyytynyt, että etenimme Jetin kanssa niin tehtävät kuin radan aika rauhallisesti. Radan ykkönen ylittyi ihan ok. Kakkoselle tuli hyvin jarruttava askel, mutta kyllähän Jetti pienestä esteestä vielä kiipesi yli. Kolmonen oli ok, ja neloselle Jetti lähti hyvin positiivisen askeleen kautta. Sain korjattua ristilaukan pois, ja tulimme viitoselle mukavasti. Kuutonen meni myös ihan ok samoin kuin seiska. Perusrata siis asiallisesti ratsastettuna. Uusintaan en lähtenyt tietystikään kiihdyttämään, sillä nyt tavoitteena oli vain tasainen, varma suoritus. Kasille tuli taas vähän jarruttava hyppy, mutta pääsimme yli. Tie ysille meni nyt liioitellen, jolloin Jetti luuli meidän olevan menossa ihan eri esteelle. Siiten sattui pieni töksähdys, kun Jetti ei tiennyt oikeaa reittiä. Matka kuitenkin jatkui ysille, ja hyppy sille tuli hieman jarruttaen, mutta silti yli mennen. Kymppi oli ok samoin kuin uusinnan kaksi viimeistäkin estettä eli 11 ja 12. Saimme ottaa loppuun vielä uusinnan alun uudelleen eli esteet 8–9. Nyt sain ratsastettua tiet hyvin, jolloin molemmat esteet menivät sujuvasti.



Oli tosi kiva, että sain hypätä kisojen jälleen vielä radan kokonaan. Sain korjata omat virheeni sekä hypätä nopeasti putoamisen jälkeen. Hyppääminen ei onneksi edes jännittänyt, ja Jetti hoiti osuutensa hyvin. Ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta olen silti 80 sentin perusrataan tosi tyytyväinen. Jospa ulkokenttäkausi poistaisi meidän pahimmat hyytymisongelmat ja pääsisimme taas hyppäämään tasaisia ja sujuvia ratoja. Hilima puolestaan oli mainio jälleen kerran. On kyllä opettavaista mennä kahdella erilaisella ratsulla. Molemmilla saa erilaisia onnistumisen ja oppimisen kokemuksia, mikä varmasti vie tämän lajin parissa eteenpäin.

Kuvista kiitos Kaisalle ja videoista kiitos Eevalle, Tuiskulle ja Kaisalle!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Suomenhevostammojen estetreenit

Koulukisojen jälkeen päivän hevostelut eivät olleet vielä pulkassa. Pääsimme vielä nimittäin takaisin tutuille vesille eli esteille! Luvassa oli treenit seuraavan päivän estekisoja varten kolmen ratsastajan voimin, ja kaikilla oli alla suomenhevostamma. Minulla oli tietysti Hilima.

Verryttelimme vähän sileällä sekä ravipuomeilla. Me Hiliman kanssa saimme keskittyä säilyttämään tahdin etenkin puomien jälkeen samanlaisena kuin mitä se ennen niitä oli. Hilima kun tahtoi hieman kiihdyttää puomien jälkeen. Asiaan keskittymällä se tietysti parani, ja pääsimme tehtävän aika tasaisesti. Laukassa menimme ihan sileää, ja Hilima oli oma itsensä: reipas, mutta hitusen kulmia oikova. Sain pistää taas sisäpohjetta ja omaa istuntaani töihin, jotta sain reittejä vähän tasoitettua. Hyppelimme muutamia tehtäviä ennen kuin tulimme radan, johon useimmat niistä kuuluivat. Kertaan nyt vain radan sujumisen.

Kaisalle kiitos tästä!
Radan korkeus oli noin 60 senttiä, ja mukana oli parit kavaletitkin. Hilima liikkui mukavasti, joten sain keskittyä teihin hyvin. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja meni sujuvasti, ja Hilima vaihtoi laukan toisella esteellä toivotusti vasempaan. Kolmosen ja nelosen kaarre tuli oikaistua hitusen, mutta ei aivan päättömästi, joten molemmat esteet ylittyivät ihan hyvin. Tie viitoselle tuli oikaistua hieman reilummin (mikä sisäpohje?). Laukka ei myöskään vaihtunut viitosella, vaan korjasin sen pitkähkön ravipätkän aikana. Kuutoselle tuli kohtuullinen tie, vaikka olisi sitä voinut hieman petrata. Tie seiskalle oli kuitenkin ok, ja pääsimme sen yli, jolloin rata oli pulkassa kohtuullisesti.

Hiliman kanssa on kyllä mukava hypätä, vaikka meillä on paljon opeteltavaakin. Hilima kuitenkin etenee pääosin mukavan tasaisesti ja sopivan energisesti, jolloin voin yrittää keskittyä ratsastamaan järkeviä teitä. Hilima hyppää myös mukavan rohkeasti ja luottavaisesti. Se on kyllä kiva treenikaveri. Tällaisten treenien jälkeen toivoisin, että minulla olisi enemmän aikaa ja rahaa, jotta voisin treenata silläkin enemmän. Vaan kyllä tällaiset satunnaisetkin treenit sen kanssa tekevät hyvää. Tämän tunnit perusteella on kyllä hyvä lähteä kisoihin.

Jetilaksen kanssa koulukisoissa

Lauantaiaamu alkoi Jetin perusteellisella puunauksella, sillä suuntasimme Tallinmäen porukan kanssa ABC Ratsastajien 1-tason koulukisoihin. Valitsin Jetille (kouluratsunimeltään Jetilas) ja minulle luokan helppo C:1 2000. B:n ohjelmana olisi ollut helppo B:0 2000, mutta jätin sen järkisyistä välistä. En saa Jetistä vielä johdonmukaisesti irti keskiaskellajeja, joita tuo ohjelma on täynnä. Ratkaisua vahvisti vielä saman paikan kisoissa helpommasta B:n ohjelmasta saatu 55 prosentin tulos.

Kisat pidettiin maneesissa, jossa sai vuorossa olevan lisäksi olla kaksi ratsukkoa. Hyväkuntoinen kenttä toimi isona verryttelyalueena. Lähdin verryttelemään Jettiä kolmea varttia ennen omaa suoritustani. Tavoitteeni oli yksinkertainen: Jetin piti vastata pohkeeseen ilman, että joutuisin hoputtamaan sitä joka hetki tai käyttämään ääntä apunani. Kävelimme ja ravasimme hyvän tovin hieman pidemmällä tuntumalla. Sen jälkeen otin ohjat tavalliselle tuntumalle ja aloin huolehtia, että liike säilyi niin suorilla kuin kaarteissa. Nohitusta se vaati, mutta sain oltua aika napakka. Kun Jetti alkoi liikkua paremmin, keskityin hakemaan asetukset läpi erityisesti vasemmalle puolelle. Ulko-ohjan tuki ja hieman kohottava ote sisäohjasta auttoivat siinä. Laukassa taas hain ratsuun kierroksia. Suorilla pätkillä löytyikin aika mukavaa etenemistä. Ratsastin lyhyesti parit kolmikaariset kiemuraurat, pysähdykset ja peruutukset, askeleenpidennykset ravissa sekä laukkalävistäjät. Tehtävät sujuivat kohtuullisen tasaisesti. Myös kinkkiset laukkalävistäjät onnistuivat. Näiden jälkeen siirryin maneesiin, jossa tein lyhyesti samoja asioita pitääkseni Jetin hereillä. Kun vuoromme tuli, tyyräsin Jetin nopeasti tuomaripäätyyn. Jetti katsoi tuomaria tovin, mutta tuntui sitten kohauttavan harteitaan ja olevan asian kanssa sinut. Sen jälkeen tuomari vihelsikin pilliin. Otin kontrollin vuoksi Jetillä peruutuksen, ja aloitimme sen jälkeen suorituksen.

Jetti ravasi aika asiallisesti, ja pääsimme alkutervehdykseen hyvin. Arvosanaksi siitä napsahti 8, ja tuomari kehui suoruutta ja linjalla pysymistä. Askeleenpidennykseen lähtiessä muistin ensin suoristaa, kunnes ajattelin, että nyt muuten liikutaan ja pistin Jetin matkaan. Lävistäjä tuli tehtyä vähän hurlumhei-ajatuksella, vaan Jettipä liikkui! Tuomari totesi vähemmänkin riittävän ja tahdin kiihtyvän, numeroksi 7. Kolmikaarisen kiemurauran ratsastin itsekseni tosi tarkasti Artsin oppeja kaarteiden ratsastamisesta eri tavalla miettien. Tuomari kehui tarkkaa tietä, mutta toivoi taipuisuutta lisää. Siitä napsahti 7. Temponlisäys keventämättä lähti paremmin kuin olin etukäteen uskonut. Se tosin hiipui hieman loppua kohti. Tuomari toivoi rennompaa menoa ja luokitteli suorituksemme 7,5 arvoiseksi. Pysähdys tuli ihan ok, mutta olin hieman hätäinen neljän sekunnin suhteen. Peruutus oli myös kohtuullinen, vaikka Jetti vietti siinä takaosallaan hieman vasemmalle. Tuomari totesi peruutuksen olleen kelpo, Jetin seisseen hajajaloin, mutta lähteneen hyvin liikkeelle. Tästä kohdasta tuli 6,5. Toinen askeleenpidennys lävistäjällä oli rauhallisempi ja aiempiin verrattuna hieman vaatimattomampi. Hidastin taas hieman liian aikaisin, numeroksi tuli 7.

Oikean laukan nostamisen unohdin valmistella, mikä ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Sen lisäksi kommentiksi tuli saada pehmeämpi nosto. Numeroksi 6,5. Oikea laukka lähti kuitenkin pyörimään mukavasti, ja sain ratsastettua hyvän keskiympyrän, josta tuomari antoi meille numeroksi 7,5. Laukkalävistäjä eteni hyvin, ja pääsimme kohtuullisen lähelle uraa. Tuomari kehui tarkkaa tietä ja antoi numeroksi 7,5. Vasen laukka nousi hieman helpommin, mutta edelleen vähän hätäisesti. Kuten tuomari totesi: valmistele ja pyöreämmäksi edestä. Numeroksi tästä 6,5. Keskiympyrä laukassa sujui mukavasti. Tuomari kehui kelpoa kuviota, mutta toivoi taas pyöreyttä lisää, numeroksi 8. Laukkalävistäjällä aloin varmistella laukan säilymistä liikaa, jolloin Jetti lähti poikittamaan. Tuomari kommentoi juurikin poikitusta ja antoi numeroksi 7. Ravivoltti oli mielestäni ihan asiallinen. Tuomari tosin toivoi jälleen pyöreyttä sekä taipuisuutta ja antoi kohdasta numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme mukavasti edeten, melkein jopa kiihdyttäen. Jetti pysähtyi hyvin, jolloin pääsin tervehtimään ja taputtamaan hienoa ratsua. Tuomari antoi tästä kohdasta meille numeroksi 7,5 huomauttaen hajaseisonnasta, mutta kehuen suoruutta ja linjalla pysymistä. Suorituksemme olikin sitten siinä, huh!



Päällimmäisenä asiana mielessä radan jälkeen oli se, että Jetti liikkui, jihuu! Kyllä kannatti keksiä sille koulukisanimeksi Jetilas, niin johan alkoi homma sujua. Tulokseksemme tuli lopulta 143 pistettä eli 71,5 prosenttia. Oho! Enpä olisi moisia prosentteja uskonut saavani, vaikka Jetti olikin mainio. Tällä tuloksella nappasimme voiton 14 ratsukon luokassa, hieno Jetson "Jetilas" II!

Radassa parannettavaa olisi ollut tasaisemman tuntuman saaminen Jettiin ja sitä kautta pyöreämpi muoto. Valitsin kuitenkin tietoisesti liikkeen muodon näpertämisen sijasta, jotta Jetin eteenpäinpyrkimys ei katoaisi minun miettiässä muotoa ja unohtaessa pohkeet. Toiseksi istunnassani on vielä työtä, etenkin käsien ja jalkojeni asennon ja vakauden korjauksessa. Todella tyytyväinen olin kuitenkin siihen, miten Jetti eteni läpi radan ilman kummempia hyytymisiä. Ratsastin tiet myös kerrankin mukavan tarkasti. Kaiken lisäksi Artsin opit olivat radallakin matkassa, mikä varmasti auttoi paljon. Kunpa jatkossakin osaisin ratsastaa Jetin tällaiseksi, niin voisimme alkaa treenata helpon B:n ohjelmia ajatuksen kanssa.

Videosta kiitos Kaisalle!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Viimeistelytreenit ennen koulukisoja

Perjantaina kävi niin mukavasti, että pääsimme Jetin kanssa vielä ennen koulukisoja Artsin oppiin. Jaoimme tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Treenasimme tunnilla kisoissa ratsastettavan helppo C:1 2000 -ohjelman pätkissä kokonaan. Kentälle oli rajattu kouluaitojen ja puomien avulla koulurata, joka tuntui taas aluksi todella pieneltä.

Askeleenpidennyksiin tuli ohje suoristaa hevonen kunnolla ja pyytää pidennystä vasta sitten. Samalla sain miettiä taas omaa istuntaa, etten jäänyt liikaa etukumaraan könöttämään, vaan annoin Jetille mahdollisuuden liikkua. Näiden lisäksi Jetin kanssa piti sitten liikkua. Tunnin aikana opettajan suusta kuultiin useammin kuin kerran sanat enemmän, kun yritin esittää askeleenpidennystä. Kevennyksen kanssa saimme parit asialliset hetket. Keventämättä yritetyt pidennykset vähän epäonnistuivat, kun istuntani levisi melkoisesti.

Kolmikaarisella kiemurauralla sain muistaa aiemmalta kerralta tutut ohjeet ratsastaa eri suuntien kaarteet eri tavalla. Kaarteessa vasemmalle sain keskittyä asetuksen saamiseen läpi, kun taas kaarteessa oikealle sain pitää Jetin liikkeellä. Kuvio löytyi tien puolesta kohtuullisesti, kunhan vain sain aloitettua sen oikeasta kohdasta enkä liian myöhään. Asetus vasemmalle löytyi hetkittäin, mutta kaasu tuppasi katoamaan kaarteissa oikealle. Olisin saanut valmistella asiat aikaisemmin enkä korjata niitä viime tipassa.

Pysähdykset sujuivat ihan mukavasti. Peruutuksessa puolestaan sain työstää paljon sitä, että se oli sujuva eikä niin miettivä, askel kerrallaan toteutettu. Ratsastin peruutuksen ensin siis enemmänkin palasina kuin yhtenä kokonaisuutena. Opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin paremmin ratsastaa vaaditut neljä peruutusaskelta enemmän putkeen ja vähän sujuvammin.

Laukannostot sekä laukassa tehdyt ympyrät ja lävistäjät kaipasivat sekä tasaisuutta että parempaa teiden ratsastamista. Nostot lähtivät vaihtelevasti etenkin, kun yksi koulukentän kulmista oli Jetin mielestä kamala. Täsmällisempi valmistelu auttoi tähän. Jetti tykkäsi myös suoralla uralla kiihdyttää ja hyytyä puolestaan ympyrällä. Ohjeeksi tuli pistää Jetti odottamaan suorilla, mutta taas liikkumaan ympyrällä. Loppupuolella ympyrää tilanne piti muistaa taas rauhoitella, jotta Jetti ei pääsisi kuvion jälkeen taas kiihdyttämään. Ratsastin ympyrän aluksi liian suurena, kunnes tajusin oikean reitin. Lävistäjät sujuivat tällä kertaa ihan kohtuullisesti eikä Jetti yrittänyt tarjota vaihtoja. Tässä avuksi oli ilmeisesti rennompi ote tehtävään sekä tuntumalla säilytetty vanhan laukan apu ilman ylimääräistä pusertamista.

Tällainen täsmätreeni sattui kyllä sopivasti. Välillä tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta, jolloin tulevat koulukisat lähinnä kauhistuttivat. Onneksi mukaan mahtui pieniä ahaa-hetkiä ja korjauksia parempaan. Kivaa oli myös se, että ohjelma ratsastettiin pätkissä eikä kerralla kokonaan. Näin sain keskityttyä paremmin osiin enkä yrittänyt huitaista kaikkea kerralla. Kunhan vain muistan nämä opit kisaradallakin ja saan pidettyä Jetin hereillä, niin eiköhän meillä mene ihan mukavasti.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vähän puolitiessä

Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnille sain jälleen Elmon, jee. Minusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä ylikasvanut ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja jatkoimme edelliskerralta tuttujen pohkeenväistöjen parissa. Koska aiempi tunti Elmon kanssa oli mennyt mukavasti, olivat odotukseni tuntia kohtaan aika korkealla.

Teimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle. Ennen pohkeenväistöön lähtöä sai pyöräyttää pitkän sivun loppuun voltin. Tämän lisäksi voltin sai pyöräyttää väistön jälkeen tulleelle lyhyelle sivulle sekä tarpeen mukaan muuallekin. Väistöt oikealle tuntuivat tänään hieman helpommilta. Vasemmalle tehtyihin väistöihin en saanut niin otetta saati tuntumaa. Käynnissä saimme muutamia asiallisia ristiaskeleita, kun taas ravissa Elmo pääsi kiireiseksi ja kipitti monesti väistön läpi. Tajusin Elmon etuosan olevan kaikkea muuta kuin hanskassa, joten pyrin korjaamaan tilannetta. Jotenkin erityisesti raviväistöt jäivät silti puolittaisiksi, osittain aika jännittyneiksikin. Tajusin kuitenkin korjata tarpeen mukaan Elmoa molemmilta puolilta, mutta ehkä se suoruus jäi sitten tänään matkasta. Niin ja eteenpäinpyrkimys.

Tahkosimme kuviota hyvän tovin, kunnes lopulta otimme laukankin mukaan. Laukka nostettiin väistön jälkeen uralta, jonka jälkeen pyöräytettiin voltti lyhyelle sivulle. Laukannostot onnistuivat kohtalaisesti, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Muistelin edelliskerran vinkkejä eli ulkotakajalan aktivoimista, mutta jokin jäi kinnaamaan vastaan. Laukka oli parempaa kuin pahimpina kertoina, mutta kaukana esimerkiksi edelliskerran menosta. Elmo tuntui vähän väsähtäneeltä, joten ehkä se oli antanut jo enimmät paukkunsa tunnin alkupuolella. Kyllä poni yritti, mutta ei ehkä samalla innolla kuin parhaimmillaan. Omasta istunnastakaan ei nyt kauheasti voi antaa kehuja, sillä kun jouduin ratsastamaan hevosta enemmän eteen, en muka pystynyt korjaamaan omaa istuntaani samalla. Hassua, miten moni asia omassa ratsastuksessani kärsii, jos joudun huolehtimaan tavallista enemmän hevosen liikkumisesta. Silti juuri hyvä istunta olisi yksi isoimmista avuista siinä, kun ratsua pyrkii saamaan liikkumaan paremmin itse.

Loppuraveissa houkuttelin Elmoa vielä vähän rennommaksi pidemmällä ohjalla. Se onnistui hyvin, ja Elmo venytti ohjan perässä eteen ja alas. Koska odotukseni tunnille olivat olleet aika korkealle, jäin vähän harmittelemaan tunnin sujumista. Eihän aina toki voi mennä kaikki nappiin, mutta nyt yleinen tuntuma oli turhan hatara. Aivan kuin olisimme jääneet tehtävissä aina puolitiehen pääsemättä kunnolla niistä perille. Rustasin silti lopulta Elmon ja itseni seuran tuleviin koulukisoihin, sillä enpä ole viime aikoina muilla tallin ratsuilla ehtinyt ajatuksen kanssa koulua treenata. Jospa ensi viikon treenit sujuisivat vähän näppärämmin.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Koulusta sittenkin esteille

Tiistain Tallinmäen tunnille menin Jetin kanssa ajatukset kouluvääntöön suuntautuneena. Siksipä tulikin yllätyksenä, että sen sijaan hyppäisimmekin. Vaan eipä se tietysti haitannut! Turvaliivi oli tosin harmillisesti jäänyt kotiin, sen verran ajatukseni olivat kuitenkin kouluväännössä. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyssä ravasimme kenttää isona kahdeksikkona ja suuntaa vaihdoimme lävistäjien kautta. Niiden lopussa sai ajatella hieman pohkeenväistöä, jotta uralle pääsi helposti. Lyhyille sivuille ratsastimme pääty-ympyrät. Yritin alusta asti olla topakka ja pistää Jetin vastaamaan liikkumisesta. Ratsastin kuitenkin puoliteholla, kun en saanut itseäni komentamaan tarpeeksi. Jotenkin sorruin ajattelemaan, että ei se nyt niin haittaa, jos Jetti liikkuu hieman hitaasti. Välillä tajusin ajattelevani höpöjä ja ratsastin Jettiä tarmokkaammin. Sen myötä Jetti alkoi liikkua paremmin, mutta pysyvämpi ajatus tasaisesta liikkumisesta jäi uupumaan. Laukassa verryttelimme vielä ratsastamalla pääty-ympyröitä. Laukka oli ihan ok, mutta olisi se saanut pyöriä vielä paremmin. Mihin se ajatus napakkuudesta jäi? Suunnanmuutoksessa tein vaihdot lennosta, ja ne onnistuivat mukavasti molempiin suuntiin.

Ensimmäisenä hyppäsimme kavaletin yli pari kertaa ympyrällä. Sen jälkeen jatkoimme siltä toiseen suuntaan laukanvaihdon kera. Kaarsimme kentän toisella puolella olleelle kavaletille, jolle teimme taas vaihdon ja laukkasimme sen yli ympyrällä vielä kerran. Tehtävä oli muutoin ok, mutta oikean laukan sijasta rämmimme aina ristilaukassa. Muuten hypyt ympyrällä olivat aika sujuvia ja tiet asiallisia. Tulimme tehtävän molemmista suunnista. Suunnanvaihdon jälkeen olin ajamassa Jettiä jo liian kiireiseksi, mutta opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin rentoutua ja olla hätistämättä liikaa.

Seuraavaksi tulimme kahden esteen suoraa, noin 20 metrin linjaa. Ensin väliin pistettiin kuusi askelta pienillä ristikoilla, sitten se piti päästä jo viidellä. Lopuksi esteet nousivat noin 80 senttiin, ja mukana oli aurinkoportilla varustettu okseri. Sen yli otimme yhden tutusteluhypyn ja jatkoimme siitä linjan kokonaan. Linja sujui ihan asiallisesti, kun tajusin Jetin laukan kyllä venyvän ilman ylimääräistä tuuppausta. Ennen tuota tajuamista esitin yhden hoplaa-suorituksen, jossa nakkasin ohjat ensimmäisellä esteellä pois, mutta siitä huolimatta selvisimme toisenkin yli. Jetti hyppäsi aurinkoportin rohkeasti, vaikka se kentän reunalla ollessaan olikin ollut sangen epäilyttävä.

Tämän jälkeen treenasimme kaarevia linjoja ristikoilla. Tehtävät alkoivat lävistäjäesteillä, joilta ratsastettiin aiemmassa suorassa linjassa olleille esteille. Kaarteet vasemmalle menivät hieman oikoen, mutta muutoin tehtävä oli aika sujuva. Sain korjattu teitä paremmin kuntoon, jolloin Jetti pääsi etenemään paremmin, ja ponnistuspaikat sattuivat hyvin kohdilleen. Lopuksi hyppäsimme vielä yhden kerran pystyn, joka oli koristeltu uudella, valkoisella laatikkopalalla. Näytin esteen Jetille ennen hyppyä eikä se piitannut siitä. Este ylittyi näpsäkästi, ja tunnin hyppytreenit olivat siinä.

Kylläpä kentällä on kiva hypätä! Tätä sitä on koko talvi odotettu. Tunnin suurin oppi ja muistutus oli sopivan etenemisen löytäminen. Liian hitaasti ei saanut mennä, mutta ei myöskään jäädä hätyyttelemään ratsua tarpeettomasti. Tasaisesti ja etenevästi, mutta silti rennosti. Siinäpä taas muistettavaa seuraaville hyppykerroille.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kivaa lenkkeilyä

Perjantaina suuntasimme ratsuillamme Kaisan kanssa maastoon. Otimme Jetin kanssa vetovastuun ja lenkiksi valitsimme aiemmiltakin kahden hengen maastoiltamme tutun tie- ja metsäpätkien yhtälön. Jetillä ei tietysti ollut mikään kiire kotoa, vaan sitä sai vähän nohitella.

Käyntipätkän jälkeen ravasimme tovin, kunnes saavuimme tuttuun laukkapätkään. Laukassa Jetti oli ihanan asiallinen, joskin tarjosi mummolaukkaa, sillä pitihän kaikkea nyt ehtiä samalla vähän tuijotella. Yritin vaihtaa laukkaa lennosta, mutta kun se ei onnistunut, tein vaihdon ravin kautta. Laukasta siirryimme ravin kautta käyntiin edempänä kulkeneen ratsukon takia. Käppäilimme osan reitistä hyvän matkan tämän ratsukon takana, mutta kummasti Jetillä alkoi askel venyä. Kai se ajatteli harppovansa hevosen kiinni, jolloin pääsisi vetovastuusta. Poikkesimme lopulta eri metsäreitille, jolloin Jetin piti ihmetellä kadonnutta kaveria.

Kotimatkalla otimme taas pätkän ravia ennen laukkaosuutta. Toisessa laukkapätkässä Jetti eteni jo paremmin. Tein taas laukanvaihdon ravin kautta, kun ensin olin yrittänyt nyhrätä sitä tuloksetta lennosta. Loppuravissa Jetti olikin jo rutkasti alkua rennompi, jolloin se tarjosi taas vähän parempaa ravia. Käynnissä se oli jopa niin rohkea, että meni pelottavan postilaatikkoristeyksen ohi sivuaskeltakaan ottamatta. On se reipas! Maastolenkki sujui kaikin puolin siis kivasti, jolloin tallille oli tosi mukava palata. Kunhan loputkin lumet sulavat, pääsemme taas tahkoamaan monipuolisempia reittejä. Niitä on kyllä ehditty kaivatakin jo tovi.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Uuden valmentajan opissa

Torstaina pääsimme Jetin kanssa uuden valmentajan eli Artsi Heinon oppiin. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, joka oli jo edellisviikolla ehtinyt olla Artsin tunnilla. Jetti on Artsille entuudestaan tuttu, mikä oli hyvä juttu. Tunnilla pääsimme treenaamaan asioita tulevien koulukisojen helppo C:1 2000 -ohjelmaa ajatellen. Ehdimme treenata tarkemmin kolmikaarista kiemurauraa, ympyröitä sekä laukkalävistäjiä.

Alkuverryttelyssä saimme työskennellä tovin ympyrällä hevosia liikkumaan kunnolla käynnissä ja ravissa. Opettaja pisti meidät alusta asti kunnolla töihin. Hevosten tehtävänä oli liikkua ja piste. Hiippailu ei kelvannut eikä epätasainen spurttaus ja hyytyminen. Saimme Jetin kanssa paiskia hommia, mutta hiljalleen ja pätkittäin alkoi löytyä parempaa tahtia ja etenemistä. Opettaja muistutti pitämään hyvän ohjastuntuman sekä ratsastamaan Jettiä kohti tuntumaa.

Ravissa tehdyn kolmikaarisen kiemurauran ahaa-hetki oli siinä, kun opettaja kertoi Jetin tarvitsevan erilaista ratsastusta kaaren suunnasta riippuen. Kaarteessa oikealle sain huolehtia tahdin säilymisestä, kun taas kaarteessa vasemmalle asetuksen menemisestä läpi. Yleensä yritän höhlästi jumputtaa tehtävän samoilla asetuksilla, vaikka suunta välillä vaihtuisikin. Lisäksi tarvittavat korjaukset piti tehdä ajoissa, jotta kaarteet menivät sujuvasti. Tehtävää ehdittiin tahkota mukava tovi. Saimme pari suoritusta, joissa Jetti eteni kaarteesta riippumatta tasaisesti ja tahdin säilyttäen. Työtä se vaati, mutta opettajan sanoin näytti sujuvalta.

Laukkakuviona oli nostaa laukka lyhyen sivun keskikohdan ja kulman välillä, pyöräyttää pitkälle sivulle keskiympyrä sekä tulla laukkalävistäjä. Tämän tehtävän laukkalävistäjät kehtasivat olla vaikeita! Jetti pääsi esittämään joko hurjan näppäriä laukanvaihtoja lävistäjän lopussa tai sitten pudottamaan ennen aikojaan raville. Sain itse lävistäjän loppupuolen lähestyessä aina jonkinlaisen paniikkikohtauksen, mikä näkyi suorituksessa. Opettaja neuvoi säilyttämään laukan kevyellä pohkeella, ei pusertamaan ja punkemaan. Laukka puolestaan otettiin siirtymässä ulko-ohjalla pois. Ajatus laukan säilyttämisestä kevyemmin ja paniikkikohtauksen lievittäminen auttoivat hieman. Emme saaneet ihan niin hyviä suorituksia kuin joskus, mutta sentään paransimme hieman.

Tunnin aikana ehdimme ottaa myös muutamat askeleenpidennykset, joissa sain kiinnittää huomiota suoruuteen. Tuppasin kiirehtimään kevennyksellä ihan kuin se olisi jotain auttanut. Asiallisemmissa hetkissä sain vähän ajatusta askeleenpidennyksestä, ainakin ero sen jälkeen palattuun harjoitusraviin oli havaittavissa. Muutoin tunnilta jäi mieleen istuntakorjaukset, joissa ylävartaloa korjattiin taaemmas niinä hetkinä, kun Jettiä piti ratsastaa kunnolla eteen. Varsinaiseen takanojaan ei pyritty, mutta asento tuntui silti hassulta. Etenkin nyt, kun Airan istuntatunneilla on tehty korjauksia päinvastaiseen suuntaan. Ideana näissä oli käsitykseni mukaan päästä istumaan kunnolla takajalkojen päälle. Jetti tuntui reagoivan asentomuutokseen, mutta en tiedä, johtuiko se sitten istunnastasta vai jostain muusta tekijästä. Tätä asiaa saa miettiä. Kokonaiskuva opetuksesta ja opettajan tyylistä oli hyvä, joten jään odottamaan seuraavaa tuntia mielenkiinnolla.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hyvän mielen yrityksiä

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua viiden ratsukon voimin. Kuten arvelin, sain ratsukseni Elmon. Sisäinen kouluratsastajani oikoi silinterin päähänsä, tuuppasi estekuskipuoleni kaappiin ja valmistautui ottamaan tunnista kaiken hyvällä asenteella irti. Se taisikin tehdä tästä tunnista tavallista mukavamman.

Tunnilla keskityimme treenaamaan pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Kuviona oli kääntyä lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, josta siirryttiin uralle pohkeenväistöllä. Uralle pääsemisen jälkeen pyöräytettiin voltti ja aloitettiin tehtävä alusta. Opettaja neuvoi ratsastamaan Elmon takajalkoja ottamaan kunnon ristiaskeleita, sillä se helposti jättää takajalkansa matkasta. Käynnissä oli hyvin aikaa työstää Elmoa ja saada hyviä askeleita. Muistin pitää myös ei-väistättävän puolen kontrollissa niin itseltäni kuin Elmolta. Poni oli hyvin kuulolla ja yritteliäs. Niinpä saimme paikoin mukavia hetkiä, joissa Elmo väisti pyöreänä ja rentona.

Ravissa saimme Elmon kanssa työstää väistöjä selvästi enemmän. Tahti tahtoi kadota samoin kuin takajalat jäädä matkasta hyvin monessa kohdassa. Elmo kuitenkin edelleen yritti ymmärtää ja tehdä kaiken parhaansa mukaan, mikä sai minutkin tsemppaamaan. Kun sain Elmon etuosaa hieman hanskaan, oli takajalkojakin helpompi saada mukaan. Saimme taas muutamia aika kivoja väistöjä, jolloin kiittelin Elmoa vuolaasti. On se ihanan yritteliäs poni!

Vasemmassa laukassa työstimme isohkoja voltteja väistöjen päätteeksi ja oikeassa laukassa työstimme ihan kunnolla uraa ja ympyröitä käyttäen. Vasen laukka tuntui vähän kulmikkaammalta. Opettaja neuvoi ratsastamaan Elmon takajalkoja ulkopohkeella ja tarvittaessa raipalla hieman tahtia napsuttaen. Oikea laukka tuntui paremmalta, kun pääsimme tekemään siinä isompia ympyröitä. Elmo pyrki välillä painumaan edestä liian alas, joten sain keskittyä hakemaan etuosaan ryhtiä. Paikoin sitä löytyikin, mutta itsensä kantaminen on Elmolle vielä aika työlästä. Yritystä oli silti jälleen mukavasti. Muutenkin laukka pyöri molempiin suuntiin paljon paremmin verrattuna meidän edelliskerran menoomme.

Loppuraveissa sain vielä houkutella Elmoa kantamaan itseään edestä. Saimme vielä mukavia hetkiä, joissa pyrimme Elmon kanssa molemmat pitämään itsemme kasassa. Sisäinen kouluratsastajani oli kyllä niin fiiliksissä! Vaikka tunnilla ei ihmeitä tapahtunut, oli yleinen fiilis yksinkertaisesti mainio. Jotenkin tuntuu, että ratsastin tänään keskivertoa keskittyneemmin ja rennommin, jolloin Elmonkin oli helppo yrittää parhaansa. Sen kanssa saadut onnistumiset ja kovasti sinnepäin menneet hetket tuntuivat tosi kivoilta. Naureskelinkin, että jos minulle olisi nyt annettu koulukisojen ilmoittautumislappu eteen, olisin rustannut itseni ja Elmon siihen. Tällaiset tunnit ovat kyllä kivoja, kun oma asenne on kohdillaan.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kunnollisempia laukanvaihtoja

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa treenaamaan hieman väistöjä sekä suoruutta ja laukanvaihtoja. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi.

Aloitimme kääntämällä lyhyeltä sivulta hyvä tovi ennen kulmaa ja väistättämällä siitä pitkän sivun uralle. Väistöjä sai alkaa jyrkentää niin, että uralle pääsi nopeammin. Jetin kanssa sain kiinnittää tuttuun tapaan huomiota sekä tahtiin että ristiaskeleisiin. Samalla oli hyvin aikaa korjata istuntaa, jotta ei sen takia tuonut tehtävään lisäpulmia. Toistojen myötä väistöt paranivat, ja saimme aika mukavasti sujuneita ristiaskeleita jyrkemmälläkin tiellä. Tehtävässä kivaa oli, että parhaimmat väistöt menivät kohtuullisen vaivattomasti.

Hevosen suoruutta työstimme ratsastamalla kenttää isona kahdeksikkona käynnissä ja ravissa. Kuvio oli ehkä enemmänkin neliökahdeksikko. Suuntaa kuviolla vaihdettiin ratsastamalla kentän poikki mahdollisimman suorana. Jos hevonen yritti valua johonkin suuntaan, sai sitä korjata suoremmaksi pohkeenväistön avulla. Myös suunnanvaihdon aloittava ja lopettava kulma tuli ratsastaa huolellisesti. Jetti pyrki suorituskohdissa jäämään vähän painamaan vasemmalle, joten pohkeenväistö oikealle sai sitä paremmin suoraksi. Suunnanvaihdossa Jetti pääsi välillä myös oikaisemaan liian aikaisin, kun en malttanut itse ratsastaa kulmaa huolellisesti. Tarkemmalla ratsastuksella suorana pysyminen parani eikä Jetti ennakoinut uutta suuntaa niin paljon.

Tehtävää tultiin vielä samoin laukassa. Ensin saimme työstää pelkästään suoruutta jatkamalla kuvion puolikasta useamman kerran putkeen samaan suuntaan. Kun se alkoi toimia, lisäsimme tehtävään suorituskohdissa tehdyt laukanvaihdot ja työstimme kuviota toiseenkin suuntaan. Alussa tuntui vaikealta sekä laukata että ehtiä ratsastaa suoraan. Jetti pääsi valumaan suoristuskohdissa pois reitiltä sekä ennakoimaan käännöstä. Pieni ajatus pohkeenväistöllä korjaamisesta sekä ylipäänsä parempi tuntuma pohkeilla auttoivat pitämään Jetin suorempana. Lisäksi huolellisempi ajatus suoraan menemisestä oli tietysti avuksi. Näin Jetti ei päässyt ajattelemaan käännöstä, kun en itsekään vielä miettinyt sitä.

Kuvioon yhdistetyt laukanvaihdot tarjosivat tunnin parhaimmat hetket. Pari kertaa sain tuotua Jetin oikeasti suorana vaihtoon, jolloin kaikki sujui helposti. Laukka vaihtui näppärästi ilman, että Jetti pääsi valumaan kumpaankaan suuntaan, ja laukanvaihdon jälkeen pääsimme jatkamaan vielä tovin suoraan. Hitsit, että nämä vaihdot tuntuivat hyviltä! Kaikkeen sitä suoruudella pääseekin. Onnistuin istumaan vaihdoissa kohtuullisesti enkä lähtenyt hillumaan irti satulasta niin kuin monesti tuppaan tekemään. Tämä tehtävä sai kyllä taas innostumaan siitä, kuinka laukanvaihtoja saisi treenata ihan ajatuksen kanssa.

Loppuun ravailimme vielä menemään ilman kummempia säätöjä. Niin vain koulutuntikin hurahti mukavasti. Tehtävissä oli mukavasti ideaa, ja etenkin nuo laukanvaihdot jäivät kutkuttelemaan hyvällä tavalla. Muutenkin laukkaa saisin opetella työstämään entistä enemmän samoin kuin omaa istumistani siinä. Vielä jokin aika sitten laukka tuntui koulutunneilla vaikeimmalta askellajilta, kun en jotenkin päässyt istumaan siinä enkä sitä kautta vaikuttamaan Jettiin kunnolla. Nyt Airan istuntatuntien ansiosta minulla on jo jotain vihiä oman kropan korjauksista. Laukkakin alkaa tuntua siltä, että voin yrittää hiljalleen saada itseäni siinä oikeinpäin ja sitä kautta päästä ratsastamaan Jettiäkin paremmin. Askel kerrallaan kuitenkin, niin kuin aina.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kisareissulla Kajaanissa

Sunnuntaiaamu valkeni jo kello 4.40, sillä luvassa oli reissu Kajaanin ratsastajien estekisoihin. Ilmoitin meidät Jetin kanssa 1-tason 70 ja 80 sentin luokkiin, joissa arvosteluna oli A.1.0. Kisapaikalla oli näppärästi kaksi maneesia. Toisessa niistä oli verryttely, toisessa kisat. Hassua, mutta toimivaa.

70 sentin verryttelyssä yritin herätellä Jettiä, joka oli vähän unessa. Tein siirtymiä ja temponvaihteluita, jotka vähän virkistivät Jettiä. Pieni nuha tosin vei minusta enimmät mehut, jolloin en jaksanut ratsastaa aivan tavalliseen tapaan, mikä sai Jetinkin himmailemaan. Otin muutamat hypyt ristikolle, jotka olivat ok. Sen jälkeen tulin pystyä, jonka alla oli kaksi muurinpalasta. Jettihän piti niitä kamalina ja laiskasti vilahti vasemmalta kahdesti ohi. Sitten opettaja blokkasi sen reitin, ja pääsimme pystyn yli. Neuvoksi tuli ratsastaa Jetti sellaiseksi, ettei sillä jäisi ylimääräistä aikaa miettiä turhia. Kaasua siis lisää, jolloin homma alkoi toimia. Saimme hyvät hypyt pystylle ja okserille ja verryttelymme 70 sentin luokkaa varten riitti. Siirryimme toisen maneesin ovipäädyn luo kävelemään, kunnes pääsimme maneesiin, jonka sisällä sai olla vain vuorossa oleva ratsukko. Näytin Jetille radan pelottavimmat esteet: plussaseinämän esteellä 2 ja muurilaatikot esteellä 5. Se ei kummemmin tollottanut niitä, mutta tiesin joutuvani ratsastamaan niille silti päättäväisesti.

Ronjalle kiitos tästä!
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Laukka lähti rullaamaan ihan kivasti. Ensimmäinen este ylittyi hyvin, ja Jetti vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Sen jälkeen edessä olikin jo plussaseinämäeste. Liimasin pohkeet kiinni ja rohkaisin äänellä. Jetti vilkaisi hypyssä estettä, mutta meni ihanasti kerralla yli. Kolmonen oli suoran linjan päässä, ja ylsimme sille viidellä askeleella. Tie neloselle oli vähän hutiloitu, mutta Jetti hyppäsi senkin ongelmitta. Laukan korjasin lennosta ristilaukasta oikeaan laukkaan. Viitosena oli radan toinen jännä este eli muurilaatikoilla varustettu okseri. Jetti tuntui epäröivän hieman, joten rohkaisin sitä (ja itseäni) äänellä. Niin urhea Jetti hyppäsi senkin mukisematta. Kuutonenkin oli suoran linjan päässä, ja väliin meni kuusi askelta. Jetti oli vaihtanut jo viitosen jälkeen laukan vasemmaksi, joten kuutosen jälkeen olimme ristilaukassa. Jetti kuitenkin sai järjesteltyä jalkansa kokonaan oikeaan laukkaan ennen seiskaa, joka ylittyi ihan hyvin. Kasille tein taas ihan ihmeellisen oikaisun, jolloin Jetti joutui hakemaan ponnistuspaikkaa hieman jarruttamalla. Se ei kuitenkaan sotkenut menoa enempää, ja niin pääsimme kahdeksannenkin esteen yli ja maaliin puhtaasti. Jee!

80 sentin verryttelyssä sain taas hakea kunnon laukkaa. Tällä kertaa pääsimme jokaisesta esteestä yli, mikä oli tietysti parannusta. Oma puhti oli vain loppumassa, jolloin Jettikin pääsi hidastelemaan. Sain kuitenkin tsempattua ja lopulta hypättyä putkeen pystyn ja okserin sujuvasti ja edeten. Aiemmat pari hyppyä sujuivat myös ihan kohtuullisesti, joten se riitti verryttelyksemme. Siirryimme taas odottelemaan vuoroamme toisen maneesin luo. Olin sen verran ajoissa, että ehdin käveleskellä ja ravailla muutamat pätkät ennen kuin vuoroni koitti. Maneesiin päästyäni näytin Jetille samat esteet uudelleen, sillä ne hypättiin 70 sentin rataan verrattuna vastakkaisesta suunnasta. Jettiä eivät esteet huolettaneet nytkään erityisemmin, joten keräsin taas sopivasti päättäväisyyttä päästä ne tälläkin radalla kerralla yli.

Ronjalle samoin kiitos tästä!
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, joka rullasi alussa hyvin. Sitten annoin sen sammua kaarteessa enkä enää saanut Jettiä hereille. Niinpä tulimme ykköselle hieman hatarasti, ja siitä lähti puomi mukaan. Sen jälkeen Jetti laukkasi kohtuullisesti, mutta meno oli silti jollain tavalla tahmeaa. Kakkoselle Jetti otti miniaskeleen, ja minä tietysti olin jo sukeltanut kaulalle. Jetti kuitenkin hyppäsi, ja kiitin sitä taputtamalla heti hypyn jälkeen. Kakkosen jälkeen rämmimme tovin ristilaukassa, kunnes Jetti vaihtoi itsensä kokonaan oikean laukkaan. Tie kolmoselle tuli oikaistua, mikä aiheutti taas jarruttavan askeleen ja esteen kiipeämisen hyppäämisen sijasta. Yritin saada Jettiä liikkeelle, mutta ratsastin ponnettomasti. Neloselle pääsimme kuudella askeleella eli yhdellä ylimääräisellä. Este onneksi kuitenkin ylittyi. Viitosella jatkoimme taas uutta harrastustamme eli kiipeilyä. Jetti otti taas miniaskeleen, mutta hyppäsi okserin puhtaasti. Radan sujuvin este taisi olla kuutonen, se ainakin ylittyi ilman miniaskelta. Seiskalle otimme arvattavasti taas yhden lisäaskeleen eli tulimme suoran linjan seitsemällä. Vaan puhtaasti, vaikka este olikin se jännä muurilaatikkokoristeinen. Tie radan viimeiselle esteelle eli kasille oli jälleen melkoisen omituinen, mutta kiltti Jetti hyppäsi senkin vielä mukisematta, ja olimme maalissa. Neljä virhepistettä pudotuksesta, mutta ei yhtään yritystä mennä ohi. Siihen olin todella tyytyväinen enkä jaksanut harmitella yhden puomin pyörähdystä mukaan.



Kisareissun saldona siis kaksi hyväksyttyä suoritusta, jes! Alkuvuosi on meillä Jetin kanssa mennyt harmittavan kehnosti, joten tämä kerta ilahdutti tietysti. 70 sentin rata oli ihan sujuva ja toimiva. 80 sentin radassa olin tyytyväinen siihen, että olimme selvästi molemmat menossa. Jatkossa tavoitteena on tietysti hypätä esteet, ei mönkiä niiden yli. Tein kuitenkin jotain oikein, kun Jetti aina hyppäsi eikä alkanut kieltää tai mennä ohi. Jetti kun ei todistetusti ihan aina lähde tekemään ratsastajaa enempää, mutta onneksi tänään se päätti pelastaa. Treeneissä nyt taas huomio tiukkojen pohkeiden lisäksi etenemiseen. Sitten meidän kaiken järjen mukaan pitäisi sekä päästä esteistä kerralla että sujuvasti yli.

Videoista kiitos Hanskille!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Maastoilua ja hyppelyä

Aurinkoinen lauantaiaamupäivä hurahti tietysti mukavasti heppaillessa. Kävimme Kaisan kanssa ratsuillamme ensin maastossa tunteroisen lenkin. Sitten pyörähdimme vielä kentällä ottamassa parit hypyt seuraavan päivän estekisoja varten.

Maastoreissulle lähdimme minun ja Jetin ottaessa vetovastuun. Kävimme jälleen tutun lenkin tie- ja metsäosuuksilla. Alkumatkasta Jetti keksi pällistellä muun muassa postilaatikkoa ja tiessä olleita kuoppia, mutta sain välillä kiinnitettyä sen huomion minuunkin. Otimme yhden pidemmän laukkapätkänkin, joka sujui mukavasti. Sen jälkeen hidastelimme käyntiin, sillä edessä oli tienlaitaan pysäköity auto. Jettihän alkoi pällistellä ihan kunnolla etenkin, kun se huomasi ihmisen puskassa ja pari muuta auton takana. Siihen loppui herran rohkeus, ja vakaan ja viisaan Vaken täytyi johdattaa meidät tämän kauhistuksen ohi. Sen jälkeen ravasimme tovin ja suuntasimme kävelemään metsäosuudelle.

Metsäosuus meni ihan asiallisesti, ja pääsimme palamaan samaa tieosuutta myöten takaisin. Aiemmin kohdatut ihmiset olivat Jetin mielestä edelleen hurjan jänniä, joten Vake sai johdattaa meidät taas siitä kohdasta yli. Otimme myös toisen, vähän lyhyemmän laukkapätkän, jossa Jettikin pääsi menemään vähän rennommin. Kotia kohti Jetin askel nousi ravissa aika mallikkaasti, joten lenkki teki taas tehtävänsä. Käppäilimme loput matkasta ennen kuin pääsimme vielä kentälle ottamaan parit hypyt.

Otin ristikolle (ratapiirroksen este 4) pari hyppyä vasemmassa kierroksessa ja yhden hypyn oikeassa. Este ylittyi ihan ok, vaikka en saanut Jetin laukkaa pyörimään kunnolla. Olisi pitänyt herättää Jetti kunnolla, mutta hyydyin itse liikaa. Näiden hyppyjen jälkeen tulimme vielä Kaisan suunnitteleman radan kerran. Estekorkeus vaihteli ristikosta ja kavaletista 80 senttiin. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa ylittäen ykkösenä olleen kavaletin. Se sujui ihan mukavasti. Tie kakkoselle oli ok, ja Jetti hyppäsi sen hyvin vaihtaen vasempaan laukkaan. Kolmoselle meno hyytyi hieman, mutta pungersimme siitä Jetin kanssa yli. Hypyn jälkeen olimme ristilaukassa, joka ei korjaantunut ennen nelosena ollutta ristikkoa. Pääsimme kuitenkin sen yli asiallisesti. Viitosena oli pysty uudella aurinkoportilla koristettuna. En halunnut esteelle ongelmia, joten taktikoin ja pyysin Kaisan ja Vaken blokkaamaan esteen vasemman puolen. Eihän se Jetti niitä erikoisempia esteitä katsele, mutta minä senkin edestä. Kaisan ja Vaken sijainti oikeassa kohdassa rauhoitti mieltäni niin, että Jetti meni neloselta viitoselle viidellä askeleella ja hyppäsi miniradan viimeisen esteen ilman miettimistä. Rata sujui kohtuullisesti. Energiaa toki olisi saanut olla enemmän ja minun puskemistani vähemmän, mutta Jetti meni onneksi kaikesta tasaisen varmasti yli.

Tämän jälkeen hyppelyt riittivät samoin kuin päivän ratsastukset. Maasto meni mukavasti pienistä jännityskohdista huolimatta. Erityisen kivaa oli huomata, etten jännittänyt vetopaikalla olemista niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä siihen voi tottua? Se olisi tosi kiva juttu. Hypyissä kivaa oli se, että olimme molemmat Jetin kanssa menossa esteistä yli. Täytyy yrittää ottaa sama asenne kisaradoilla, niin jospa saisimme mukavat suoritukset.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kentän estekausi avattu

Pääsiäisen Jetti-putkeni jatkui vielä maanantaina, kun kävin korvaamassa väliin jäävän tiistain tuntini. Kenttä oli mainiossa kunnossa, mikä oli tosi hyvä juttu. Luvassa nimittäin oli hieman kouluvääntöä, jonka jälkeen pääsimme vähän hyppelemään. Jihuu! Ratsukoita oli neljä.

Tunnin kouluosuuden kuviota tahkottiin ravissa oikeassa kierroksessa seuraavasti: lyhyen sivun keskelle pyöräytettiin kymmenen metrin voltti, pitkälle sivulle tehtiin askeleenpidennys, toiselle lyhyelle sivulle ratsastettiin toinen kymmenen metrin voltti kierrokseen nähden vastaiseen suuntaan eli vasemmalle ja sitten vielä toiselle pitkälle sivulle tahkosimme loivan kiemuran. Vasemmassa kierroksessa kuvio oli muuten sama, mutta askeleenpidennys korvattiin kolmen askeleen käyntisiirtymällä.

Voltit menivät kohtuullisesti, kun sain korjattua istuntaani sekä säilytettyä tahdin niiden aikana. Harjoitusravissa istuminen oli tänään jotenkin vaikeaa eikä siihen tullut tämän tehtävän aikana parannusta. Ehkä olin tavallista enemmän jumissa. Askeleenpidennykset teinkin suosiolla keventäen. Niissä oli hitusen ajatusta, mutta selvä ero jäi puuttumaan. Maltoin sentään lähteä niihin askel kerrallaan, mikä auttoi kummasti. Loiva kiemura vaihteli kokoaan ja reittiään melkoisesti, mutta lopulta aloin hahmottaa sitä järkevämmäksi. En ensin huomannut ajatella kuviota kokonaisuutena, vaan ratsastin siitä aina yhden osan kerrallaan, jolloin siitä tuli vaihteleva ja vähän rikkonainenkin. Kolmen askeleen käyntisiirtymät sujuivat yllätyksekseni aika kivasti ja pehmeästi. Jetti laskeutui ravista käyntiin hyvin ja palasi samoin takaisin raviin aika vaivattomasti.

Kouluosuuden jälkeen pääsimme hyppelemään. Ensin tulimme molemmissa kierroksissa ympyrällä yksittäistä kavalettia. Pari kierrosta menimme sen yli isommalla ympyrällä, jonka jälkeen ylitimme sen pari kertaa pienemmällä ympyrällä. Oikeassa kierroksessa myötälaukka säilyi isolla ympyrällä, mutta pienemmälle ympyrälle lähdettäessä se vaihtui ristilaukaksi. Opettaja neuvoi säilyttämään ulkopohkeen eli tässä tapauksessa vasemman pohkeen paremmin tuntumalla sekä johtamaan maltillisesti. Nämä vinkit auttoivat, jolloin saimme säilytettyä myös pienemmällä ympyrällä myötälaukan. Vasemmassa kierroksessa sain myös käyttää ulkoapuja, jotta Jetti pysyi ympyrällä eikä lähtenyt suurentamaan sitä. Tässä kierroksessa sain hyvin vihiä siitä, kuinka käännöstä tuli ajatella jo hypyssä, ja kuinka se onnistui parhaiten satulassa istumalla, ei irti siitä heilumalla.

Tämän jälkeen hurautimme neljän hypyn pikkuradan. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa hypäten ensimmäisenä olleen kavaletin, joka sujui mukavasti. Tie kakkoselle oli asiallinen, ja laukka vaihtui siinä toivotusti vasempaan. Kolmoselle pääsimme myös näppärästi, ja matka jatkui helposti. Neloselle oikaisimme hieman, mutta ei ihan vallattomasti. Vasen pohkeeni ei ollut tuntumalla, jolloin Jetti pääsi hieman omille teilleen sitä kautta. Neljäs hyppy sujui kuitenkin mukavasti. Sen jälkeen tosin sain korjata Jetin ristilaukasta oikeaan laukkaan. Toiselle kierrokselle ristikot nousivat noin 60–70 sentin pystyiksi. Ohjeeksi tuli ratsastaa rauhassa isot tiet ja pitää etenkin vasen pohje tuntumalla. Sain korjattu sekä tiet että parannettua pohkeiden säilyttämistä tuntumalla. Koko rata sujuikin helposti laukan pyöriessä todella hyvin. Olipa ihanan helppoa ja vaivatonta!

Loppuraveissa hurruuttelimme koko kentän kokoista kiemurauraa, jonka aikana annoin Jetin venyttää ohjan perässä. Tunti päättyi todella hyviin fiiliksiin. Jetin laukka rullasi miniradalla niin mainiosti, ettei hetkeen. Nyt on kentänkin estekausi avattu, ja odotan kyllä innolla tulevia treenejä. Kivaa!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kevätkelillä maastossa

Sunnuntaina lähdimme viiden ratsukon porukalla Tallinmäen maastolenkille. Me Jetin kanssa otimme jonosta toiseksi viimeisen paikan. Keli oli kyllä niin kohdillaan kuin keväällä voi: aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja lämpöasteita oli +6. Mainiota! Kaisan ynnäilyjen mukaan kävimme lenkkeilemässä neljän kunnan alueella, ja kilometrejä kertyi kymmenen. Aikaa matkaan meni suunnilleen tunti ja vartti.

Alkumatkan etenimme tietä pitkin pääasiassa ravaten. Otimme lyhyen laukkapätkänkin, kunnes siirryimme kävelemään metsän läpi. Siellä oli sen verran sohjoista lunta, että taitoimme osuuden käynnissä. Muutamia raviaskeleita mahtui toki matkaan, sillä jonon häntäpään ratsut eivät millään jaksaneet venyttää käyntiaskelta pysyäkseen reippaampien perässä. Niinpä kuroimme välimatkaa kiinni pienillä ravipyrähdyksillä.

Kun pääsimme metsäpätkän ja palasimme tielle, otimme muutaman pidemmän laukkapätkän. Jetillä oli taas virtaa, mutta ihmeen sinnikkäästi jaksoin ratsastaa ja olla heittäytymättä matkustajaksi. Laukkapätkät tekivät varmasti hevosille hyvää, kun askelta pääsi venyttämään ja etenemään muutenkin reippaammin kuin esimerkiksi kentällä. Loppumatkasta Jetistä irtosikin taas sellaista ravia, että oli vain pakko ihailla. Kyllä noissa maastoissa on vain sitä taikaa, vaikka ne eivät mitään possujunamatkoja kyytiläisenä istuen olekaan. Onnea on hyvä seura, mainiot maastot ja kevätkelit!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kylkien käytön kertausta

Lauantaina pääsimme Jetin kanssa taas Aira Toivolan oppiin. Jaoimme tunnin Kaisan ja Vaken kanssa. Opettaja kyseli toiveitamme tunnille, ja omaksi toiveekseni kerroin edelliskerralla harjoitellun kylkien käyttämisen kertauksen. Kaisa toivoi sivuttaisliikkeitä, joten tehtäväksi saimme toiveet huomioiden kylkien käytön pohkeenväistöissä ja avotaivutuksissa.

Tunnin aikana teimme pitkille sivuille niin pohkeenväistöjä etuosan uralla säilyttäen sekä avotaivutuksia. Pyörittelimme voltteja vaihtelevasti niin pitkien sivujen alkuihin kuin loppuihin sekä myös keskelle. Laukannostot teimme ravista pituushalkaisijalta lyhyelle sivulle käännyttäessä sekä pyöräytimme pitkän sivun alkuun ja loppuun voltit. Niin kulmissa, volteilla kuin väistöissä ja avotaivutuksissa tuli luonnollisesti miettiä kyljen kautta kääntämistä.

Volteilla alkaneet pohkeenväistöt olivat todella hyvä tapa päästä käyttämään molempia kylkiä vuorotellen. Esimerkiksi oikealle tehdyllä voltilla piti kääntää vasemman kyljen kautta, kun taas sitä seuranneessa väistössä oikealle piti oikean kyljen olla käytössä. Väistön jälkeen tulikin jo kulma, jossa taas sai pistää toisen kyljen käyttöön. Tämä oli ihanaa vuorottelua kylkien välillä! Opettaja muistutteli kääntämään kunnolla kyljen kautta ja pitämään olkapäät rentoina. Samalla sain kertailla pohkeen paikkaa eli viedä niitä lähemmäs satulavyötä. Onnistuneissa hetkissä voltilta pääsi aloittamaan pohkeenväistön mukavan pehmeästi ja tavallaan portaattomasti. Väistöt taas menivät kohtuullisen helposti, kun istunta oli paremmassa kunnossa. Korjaamista oli paljon, mutta sain mukavasti myös oikeaan, aiemmin vahvasti hukassa olleeseen kylkeeni tuntumaa.

Avotaivutuksissa kylkien käyttö jatkui edelleen. Sain molempiin suuntiin kääntää ihan kunnolla, sillä omat paikat kinnasivat herkästi vastaan, jolloin jätin kääntämisen puolitiehen. Avotaivutuksissa sain myös muistaa korjata pohkeen paikkaa, mikä taas auttoi itse liikkeen hallinnassa. Opettajan ohjeiden avulla muistin taas ensin ajatella kääntävään kylkeen pienen rutun, jonka jälkeen varsinainen kääntö vasta lähti. Omissa treeneissä olen unohtanut tämän, jolloin kääntö on lähtenyt enemmän vartaloa kiertämällä kuin kylkeä käyttämällä. Tämä ahaa-hetki oli taas palkitseva. Avotaivutukset samoin kuin väistöt olivat ravissa helpompia, kun Jetti ei alkanut hidastella ihan niin paljon kuin käynnissä.

Laukkakuviona tulimme pituushalkaisijaa ravissa kääntyen siitä vuoroin kumpaankin suuntaan. Kulmaa ratsastaessa nostettiin myötälaukka ja pitkän sivun alkuun ja loppuu pyöräytettiin voltit. Toisen voltin jälkeen siirryttiin raviin ja palattiin tehtävän alkuun. Laukat nousivat hieman hitaasti, mutta hyvää niissä oli se, että ne lähtivät ponnistuksen kautta, ei raahautumisen. Jetti ei tarjonnut kiirehtiviä raviaskelia, vaan ponnisti suoraan laukkaan. Istuntani taisi olla sen verran kohdillaan, että Jetilläkin oli paremmin takajalat käytössä. Volteilla sain haeskella tietysti kylkiä ja pohkeiden paikkaan muiden istuntapalikoiden lisäksi. Ne löytyivät paikoin mukavasti, jolloin voltit sujuivat molempiin suuntiin tasaisesti. Suorilla pätkillä myös Jetti tuntui suoralta, jolloin laukassa oli mukavaa rentoutta. Laukkasimme lopuksi myös oikeaa laukkaa uraa myöten, jossa tuli monta hyvää hetkeä. Kulmat menivät tasaisesti ja suorat pätkät suoraan. Jetti hakeutui mukavaan muotoon aika rentona pysyen, mikä tuntui selkään mainiolta. 

Siihen päättyivätkin tämän tunnin treenit. Töitä sai tehdä taas kunnolla, mutta olihan se palkitsevaa. Oli kiva saada oma kroppa toimimaan parhaimpina hetkinä siten, että sekä oikea että vasen kierros tuntuivat samanlaisilta ja helpoilta. Laukan hyvät hetket tarjosivat myös aihetta hymyyn. Tämän tunnin pohjalta on taas hyvä muistaa muillakin tunneilla kylkien käyttö, pohkeiden paikka sekä lonkkien kunnollinen avaus.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kamala kuski, rehti ratsu

Lauantain hyppelyt jatkuivat Jetin jälkeen Hilimalla. Ratsukoita tälläkin tunnilla oli neljä. Alkuverryttelyssä pyrin istumaan satulassa ja sitä kautta pitämään Hiliman maltillisena. Se onnistuikin kohtuullisesti aina laukkaan saakka. Sitä ennen jopa ympyrät olivat ympyröitä emmekä oikaisseet jokaista kaarretta ja kulmaa. Laukassa ohjaus sitten katosi, ja viiletimme menemään mutkia suoraksi pistäen. Hiliman reippaus on hyvä juttu, mutta olisi silti kiva osata ratsastaa se kuulolle laukassakin ja pysymään toivotulla tiellä.

Ennen rataa hyppäsimme pitkälti samoja tehtäviä kuin aiemmalla tunnilla. Eli kaarevia linjoja ja sarjaa muutamilla yksittäisillä esteillä höystettynä. Hilimalla oli kiire kipittää enkä saanut sitä ihan kuulolle. Oma mukautumiseni jäi myös tällä tunnilla matkasta, jolloin pompin hyppyihin ihan miten sattuu mukaan. Välillä ennen Hilimaa, välillä sen jälkeen. Noloa! Ihmeellistä räpellystä, mutta kaikeksi onneksi Hilima sieti hillumiseni ja teki parhaansa. Ponnistuspaikat eivät vain ottaneet osuakseen, jolloin rytmi oli hukassa ja meno sen mukaista. Pieniä onnistumisia onneksi tuli. Menimmepä Hilimankin kanssa yhdestä esteestä ohi, sillä se muka tuli niin yllättäen, että unohdin aivan ratsastaa sille. Tie meni siinä vaiheessa niin pieleen, ettei Hilima edes tiennyt meidän tähtäävän kyseiselle esteelle. Vaan eipä se maata kaatanut, kun huumorintaju oli matkassa.

Hyppäsimme saman radan kuin aiemmalla tunnilla. Me Hiliman kanssa tulimme sen kahdesti noin 70 sentin korkuisena. Ensimmäinen kierros jatkoi tunnin teemaa eli meni häseltäen. Nappasimme heti ensimmäisen esteen puomin mukaamme epätasapainoisen lähestymisen takia. Kakkosen yli pääsimme paremmin. Kolmonen ja nelonen olivat kohtalaisia, joskin laukka piti korjata nelosen jälkeen ravin kautta. Kahden askeleen sarja meni a-osalle tulleen pienemmän hypyn takia kolmella, mutta puhtaasti. Kuutoselle tuli kehno tie eikä askel sopinut, joten siltäkin lähti puomi mukaan. Radan päättänyt seiska sentään meni taas paremmin.

Toiselle kierrokselle ryhdistäydyin kunnolla ja päätin lopettaa ylimääräiset sähellykseni. Rata menikin mukavasti aina esteelle kuusi. Sille tuli vähän kehnompi tie, jolloin ponnistuspaikka ei osunut, ja puomi putosi. En antanut sen sekoittaa loppurataa, ja niin pääsimme vielä seiskan yli asiallisesti. Ratsastukseni oli hieman tarkempaa, mutta edelleen hieman ehkä turhan nohittavaa. Hilima ei kuitenkaan lähtenyt kierroksille siitä, vaan tuntui olevan kuulolla parhaiten koko tunnin aikana.



Onneksi sain korjattua omaa menoani toiselle radalle, muuten tunnista olisi jäänyt melkoiset harmitukset. Hilima oli taas hieno ja paikkasi rehdisti virheitäni. Tarvitsisin sen kanssa myös enemmän rauhoittumista sekä paremmin pohkeita kiinni. Sillä tavalla meno ei menisi ihan lentämiseksi, vaan tasoittuisi, mutta pysyisi edelleen pontevana. Edelleen ne koulutunnitkin Hiliman kanssa olisivat tarpeen. Hilima varmasti yrittää parhaansa, mutta ei sekään loputtomasti ala paikata virheitäni, jos ne vain lisääntyvät. Seuraavalla kerralla pitää ottaa kyllä maltti mukaan ja tsempata.

Videoista kiitos Kaisalle!

Oikealla tiellä

Lauantaina kävimme hyppäämässä tutulla Tallinmäen porukalla maneesilla. Buukkasin itselleni taas tuplatunnin, jonka aloitin ensimmäistä kertaa Jetin kanssa. Yleensä olen mennyt aina ensin Hilimalla. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Alkuverryttelyssä mietin aiemman valmennustunnin oppeja eli napakkaa ratsastamista. Ratsastin ravissa kolmikaarista kiemurauraa ja pyrin pitämään Jetin liikkeellä niin kaarteissa kuin suorilla. Laukassa yritin myös herätellä Jettiä tekemällä vaihtoja lävistäjien lopussa. Jetti pääsi hidastamaan vaihdoissa, mutta sentään teki ne molempiin suuntiin. Sain ratsastettua nyt vähän tavallista napakammin, mikä tuntui herättävän Jettiä hommiin kohtuullisesti.

Ennen rataa hyppäsimme oikeassa kierroksessa ristikon (este 1), kavaletin ja ristikon (este 6) linjaa. Tulimme samat hypyt toisesta suunnasta lisäten perään vielä pystyn (este 4) ja kavaletin (este 3) ja lopuksi hyppäsimme pystyn (este 4) ja kahden askeleen sarjan (esteet 5a–b) putkeen. Sitten vielä viritimme tämän tehtävän lisäämällä kolmen hypyn perään neljännen pystyn tai viuhkan, mikä lie (este 6). Tunnin ainoan kiellon otimme heti alussa, kun Jetti ei suinkaan voinut mennä ristikon, kavaletin ja ristikon linjan viimeistä osaa yli, koska olihan se nyt sangen epäilyttävä. Se lähti livahtamaan vasemmalta ohi, mutta tällä kertaa sain napattua sen kiinni aika nopeasti ja jatkoimme oikealle. Sen jälkeen tehtävä meni asiallisesti väleihin neljä askelta pistäen. Toisesta suunnasta kahden lisähypyn kanssa ei varsinaisesti tullut uusia ongelmia. Pontevuutta olisi saanut olla hieman enemmän, mutta emme kuitenkaan mönkineet. Niin ja hei, esitimme kahdesti tyylipuhtaan vaihdon kavaletilla oikeaan laukkaan. Jihuu! Naureskelinkin, että nyt olen saavuttanut kaiken, mitä esteurallani voin saavuttaa. Meillehän tuo oikean laukan säilyttäminen ja siihen vaihtaminen ovat jotenkin hassun vaikeita juttuja. Pystyn ja sarjan yhtälö meni myös hyvin, vaikka sain herätellä Jetin, jotta kaksi askelta meni sujuvasti. Näiden perään lisätty viuhka sujui myös ihan asiallisesti.

Sitten hyppäsimme radan kahdesti noin 70 ja sitten 80 sentin tasolla. Molemmilla kierroksilla radan alkupuoli oli uneliasta, kun en jostain syystä herättänyt Jettiä. Sen sijaan möngimme alun toivoen, että kyllä se siitä sitten suttaantuu. Ykkösen ja kakkosen kaareva linja sujui molemmilla kerroilla hyvin, mutta sain sen jälkeen nohittaa Jettiä eteenpäin. Tie kolmoselle tuli vähän tiukasti, mikä sössi kaarevan tien neloselle. Emme tainneet tulla sitä kummallakaan kerralla keskeltä, vaan enemmän oikeasta reunasta. Sarja kuitenkin meni hyvin kahdella askeleella, ja pääsimme kuutoselta seiskalle hyvin. Esitimme toki ristilaukkoja, kuten tyyliimme valitettavasti kuuluu, mutta ne eivät onneksi pahemmin sekoittaneet hommaa.

Toisen radan jälkeen opettaja pisti meidät vielä hyppäämään esteet 1–2 uudelleen ajatuksella kunnon etenemisestä heti radan alussa. Yksittäisenä tehtävänä tämä toki onnistui. Miksihän se pitää radalla sitten jättää tekemättä? Sen kun tietäisi. Yhtä kieltoa lukuun ottamatta tunnin tehtävät menivät aika asiallisesti. Keskityin myös pitämään käsiä hypyissä pehmeämpinä, mikä onnistui paikoin hyvin. Sen lisäksi olisin saanut liimata pohkeita paremmin tuntumalle. Mutta ei kaikkea kerralla, vieläkään. 80 sentin hyppääminen oli kyllä kivaa, kun se on niin mukavuusalueella. Nyt vaan täytyy jalostaa sama helppouden tunne kisaradalle. Seuraavat kisat kun olisivat viikon päästä sunnuntaina. Hylsyjä olemme ottaneet ihan tarpeeksi, joten nyt olisi aika alkaa hypätä tuttuun tapaan paremmin.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Tuttuus takaisin lopputunnista

Keskiviikon valmennusryhmän tunnille sain yli vuoden(!) tauon jälkeen Elmon. Sisäinen poniratsastajani oli mielissään, sillä tykkään tästä velmusta ponista. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme tunnustelemaan hevosten liikkumista ja korjaamaan sitä tuntemusten perusteella. Tehtävinä käytimme peruutuksia ja siirtymisiä.

Alkuverryttelyssä en saanut Elmoa oikein ohjattua saati liikkeelle. Ravissa mietin, miten ihmeessä olen mennyt sillä kouluradan, sillä keventäminenkin tuntui vaikealta. En saanut poniin oikein otetta saati herätettyä sitä töihin. Alun fiilikset olivat aika sekavat, kun muistelin Elmon olleen aivan erilainen. Teimme muutamia peruutuksia sekä käynti-ravisiirtymiä. Peruutuksissa Elmo niksautti kaulan pyöreäksi, mutta siihen se jäikin. Peruutusaskeleet olivat hyvin hitaita, ja Elmo tuntui harkitsevan jokaisen niistä tarkasti erikseen. Yritin keventää istuntaani ja palkita hyvät hetket heti, mutta peruutukset eivät juuri parantuneet. Vika jäi selvittämättä. Ehkä liikaa ohjaa? Ehkä silti liian painavaksi jäänyt istunta?

Siirtymiä teimme ympyrällä käynnin ja ravin välillä. Siirtymät alaspäin ravista käyntiin Elmo teki helposti. Siirtymät ylöspäin taas tahtoivat kestää aina tovin. Jostain syystä en tullut herättäneeksi ponia kunnolla töihin. Opettaja kommentoi Elmon myös liikkuneen viime aikoina vähän jähmeästi ja jännittäen. Sen kyllä tunsi. Elmo rentoutui vain hetkittäin, mutta palasi nopeasti vähän tönköksi. Harjoitusravissa istuminen olikin melkoista höykkyyttämistä, mutta hyvät hetket tekivät siitä onneksi helpompaa. Opettaja neuvoi pitämään Elmon etuosan lyhyenä, jotta takajalat ehtisivät astua alle. Ideaa työstämällä saimme parempia hetkiä.

Laukkaa työstimme myös ympyrällä pyörien. Aloitimme vasemmasta laukasta, joka oli melkein linkousta. Elmo laukkasi sangen kulmikkaasti ja lyhyesti. Istuminen oli edelleen hyvin haastavaa, ja ihmettelin, miten poni tuntuikin siltä. Lopulta lakkasin säätämästä ylimääräistä ja halusin Elmoon liikettä muusta välittämättä. Ponia sai nohitella, mutta kyllä sieltä vähän parempaa menoa alkoi irrota. Oikeassa laukassa usutin vielä vähän enemmän, ja johan se tutumpi Elmo kuoriutui kaiken nihkeilyn alta. Laukka alkoi pyöriä, ja Elmo tasoittui selvästi. Johan oli helpompi istua kyydissä ja antaa ratsun tehdä osansa.

Laukkojen jälkeen olikin jo loppuravien aika. Tässä vaiheessa Elmon ravii oli jo rutkasti parempaa. Nyt se tuntui huomattavasti enemmän siltä ponilta, josta tykkään. Työstin ravissa vielä Elmoa tovin, kun se viimein liikkui vapaaehtoisemmin. Opettaja muistutteli hakemaan Elmoa kantamaan itseään edestä alakaulasta lähtien. Se kyllä pyöristyy nätisti, mutta ei silti tahdo kantaa etuosaansa kunnolla, vaan painuu paikoin turhan alas. Loppuravit olivat tunnin paras osuus, mikä poiki ajatuksen, että Elmolle voisi tehdä hyvää irrotella jo alkuverryttelyssä laukaten. Näin koko tunti ei välttämättä menisi nihkeilyyn, kun poni pääsisi lämmittelemään alussa kaikissa askellajeissa. Opettaja tuumailikin, että voisin mennä toistekin koulutunnin Elmolla. Toivoin sitä jo seuraavalle tunnille, joten ehkä pääsemme jatkamaan treenejä silloin.