torstai 31. maaliskuuta 2016

Itsenäisen koulukisatreenin toinen osa

Kävin vielä toisen itsenäisen tunnin Paven kanssa ennen perjantain kotikoulukisoja. Taas oli arjen luksusta, kun koko maneesi oli täysin omassa käytössä. Treeniaiheiksi otin peruutukset, kolmikaarisen kiemurauran, laukannostot ravista, laukkaympyrät sekä laukkalävistäjät. Jälleen siis harjoittelimme palasia tulevista kouluohjelmista. Maneesissa oli myös edelleen rakennettuna lyhyt koulurata.

Peruutukset tein pisteessä I. Tulin pisteeseen käynnissä ja tein noin neljän sekunnin pysähdyksen ennen noin neljän askeleen peruutusta. Kuten arvelin, oppi Pave nopeasti osan tehtävästä, ja se oli pysähdys. Varmaan myös tulo siihen käynnissä auttoi siinä, ettei Pave jäkittänyt niin paljon vastaan kuin esimerkiksi ravista tehdyssä pysähdyksessä. Pave myös malttoi seistä hyvin, mutta siihenkin oli oma syynsä. Se nimittäin käytti tämän ajan kuunnellakseen ja katsellaakseen omiaan. Niinpä se kyllä seisoi, mutta huomio oli kaikkialla muualla paitsi ratsastajassa. Peruutukset lähtivätkin yleisimmin liikkeelle siitä, että maanittelin Pavea takaisin kuulolle. Muutoin peruutukset menivät aika samalla kaavalla. Sain Paven ottamaan enimmäkseen aina askeleen kerralla, ja niiden aikana se tuppasi poikittamaan vasemmalle. Muutaman kerran sain jotenkin muutettua pyyntöäni siten, että Pave otti useamman peruutusaskeleen putkeen. Varsinaista eroa sen ja huonommin toimineen pyynnön välillä en harmikseni huomannut. Poikitusta sain korjattua kohtuullisesti, mutta en kitkettyä kokonaan. Peruutuksista pääsimme takaisin käyntiin ihan ok.

Seuraavaksi tulimme pääosin ravissa kolmikaarisia kiemurauria. Keskityin ratsastamaan kuviota tarkasti sekä asettamaan ja taivuttamaan Pavea selvästi. Kaaret oikealle alkoivat toimia ihan hyvin, mutta kaaret vasemmalle olivat edellispäivän tapaan hankalampia. Pyörittelin välillä muutamia ympyröitä vasemmalle saadakseni notkistettua Pavea. Kovin ihmeellistä muutosta ei tapahtunut, mikä jäi harmittamaan. Yritin kyllä korjata itseäni ja sitä kautta Pavea, mutta omat taidot eivät riittäneet oivallukseen. Toinen silmäpari neuvoineen olisi ollut tarpeen. Olin kuitenkin aika tyytyväinen siihen, kuinka tasaisesti saimme tultua kiemurauria. Teitä olisi saanut viilata vielä, mutta tällä kertaa ratsastin paremmin ennen kuviota samoin kuin sen jälkeen.

Kiemuraurien jälkeen siirryin ravista tehtyjen laukannostojen sekä laukkaympyröiden ja laukkalävistäjien pariin. Laukat nostin pisteen C ja pitkän sivun ensimmäisen kirjaimen välissä. Yleisimmin varmistelin toivotun laukan nousemisen tekemällä noston kulmassa. Pave oppi tämänkin tehtävän suunnilleen ensimmäisen kerran jälkeen, jolloin sain samalla näppärästi opetella rauhoittamaan sen ennakoimista. Laukannostot olivat tällä kertaa vähän hätäisiä, mutta ei pahimmasta päästä. Oikea laukka nousi selvästi vasenta paremmin. Laukat eivät kuitenkaan lähteneet pyörimään kunnolla kumpaankaan suuntaan. Noston jälkeen pyöräytin keskiympyrän ja tulin laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryin raviin. Ympyröillä sain hahmotella reittiä ja samalla pitää Paven laukan edes suunnilleen toimivana. Muutoin ympyröillä ei ollut kummempaa eroa eri suunnissa. Laukkalävistäjät taasen olivat hieman helpompia oikeassa laukassa. Pave kyllä teki ne molempiin suuntiin siinä mielessä helposti, ettei se pyrkinyt pudottamaan raville tai muuten antanut lähestyvän uran häiritä. Vasemmassa laukassa tehdyillä lävistäjillä tuntui kuitenkin hieman hankalammalta saada pidettyä Pave oikealla reitillä. Taisin kyllä itse osittain panikoida asiaa ihan omassa päässäni. Toistot auttoivat kuitenkin tajuamaan, ettei Pavella ollut pulmia säilyttää laukkaa, jos en tehnyt siitä itse numeroa. Siirtymiset laukasta raviin olivat odotetusti aika epäedustavia, mutta tajusin jatkaa ratsastamista niiden jälkeen enkä jäänyt murehtimaan siirtymisen laaduttomuutta.

Loppuravissa en tehnyt enää kummempaa, vaan Pave sai ravata ja venyttää ohjan perässä. Tämän kerran treenissä olisin halunnut petrata jälleen kerran asettamisessa ja taivuttamisessa. Yritin kyllä ja tsemppasin ihan hyvin, mutta en vain saanut naputeltua asiaa kuntoon omin voimin. Hyvää sen sijaan oli se, että ratsastin tänään tarkemmin sekä tehtävät että niiden alun ja lopun. Pave väläytteli mukavia pätkiä, mutta tuppasi välillä painumaan edestä liian alas. Yritin houkutella sitä sieltä ylemmäs, vaan omat taidot eivät riittäneet purkamaan ongelmaa. Tähän asiaan pitääkin paneutua seuraavilla ohjatuilla tunneilla. Päivän treeneistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Taas sain mentyä aika rennosti ja kummempia pingottamatta. Naureskelin myös muutamia kertoja ääneen Pavelle, kun se kovasti yritti kertoa minulle, mitä jossakin pisteessä oli tovi sitten tehty. Ehkä tulostan Paven karsinan seinille kaikki kouluohjelmat, jolloin se voi opetella ne ulkoa ja antaa minun vain nauttia selässä kyydistä. Sitä ennen pitää vielä keksiä sille sopiva kouluratsun nimi. Minkähän kuuluisan kouluhevosen nimen kanssa Babik mahtaisi rimmata?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kouluradan mittailua

Keskiviikkona kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti koulukisoja silmällä pitäen. Maneesiin oli ilahduttavasti jo rakennettu koulurata, joten pääsimme Paven kanssa mittailemaan sitä. Kylläpä se lyhyt koulurata todellakin on nimensä mukaisesti lyhyt. En lähtenyt ratsastamaan tulevia kisaohjelmia läpi, vaan nappasin niistä muutamia treeniaiheita. Harjoiteltavaksi päätyivät pysähdykset, loivat kiemurat, kymmenen metrin voltit sekä laukannostot ravista.

Aloitin tulemalla keskihalkaisijalle ja tekemällä pysähdyksen I:hin. Tulin tehtävälle ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yritin ennakoida ja valmistella pysähdyksen ajoissa, mutta emme tainneet kertaakaan pysähtyä asiallisesti saati juuri oikeaan kohtaan. Pave vastusteli pidätteitäni ja hiippaili sitä tehdessään pisteen ohi. Yritin keksiä, miten saisin sen pysähtymään rennommin ja paremmin oikeaan paikkaan, mutta en valaistunut. Ravista pysähdykset olivat tietysti käyntiin verrattuna vielä hankalampia. Kisaradalla täytynee vain aloittaa pysähdyksen pyytäminen reilusti ajoissa, jotta olemme suunnilleen oikeassa kohdassa paikoillaan. Liikkeelle sentään pääsimme pysähdyksistä kohtuullisesti.

Seuraavaksi tahkosimme ravissa loivia kiemuroita. Jopa oli taas vaikea löytää niille oikea tie. Joko en päässyt käymään keskihalkaisijalla tai sitten jäin sinne liian pitkäksi aikaa, jolloin reitti takaisin uralle oli sangen mielenkiintoinen. En ilmeisesti osaa ratsastaa kuviota kokonaisuutena, vaan hahmotan siitä vain yhden osan. Silloin alku voi olla ihan ok, mutta loput kuviosta ei. Hiljalleen sain kuitenkin setvittyä reittiä kohdilleen, vaikka kuvion loppuosa tahtoi aina olla alkua kehnompi. Huomasin myös hyvin sen, kuinka unohdin ratsastaa kiemuran aloituksen ja lopetuksen, kun minulla oli jo kiire itse kuviolle ja siltä pois.

Kymmenen metrin ravivoltteja pyörittelin loivan kiemuran treenin lomassa lyhyille sivuille. Yritin muistaa asettaa ja taivuttaa, mutta tänään tökki erityisesti vasen kierros. Yleensä se on ollut meille helpompi, vaan ei nyt. Sisäpohkeeni roikkui mukana, mutta siinäpä sen rooli lähinnä olikin. Tuskailin oikeassa kierroksessa vasemmalle kiertynyttä ylävartaloani, mutta siitä huolimatta se suunta meni vähän paremmin. Vasemman kierroksen pulma jäi selvittämättä, mutta siinä suunnassa Pave painoi sisäpohkeen läpi enkä juuri saanut palautettua sitä ruotuun. Voltin koko myös vaihteli, sen muodosta nyt puhumattakaan. Kouluratsastuksessa olisi kyllä hyötyä pikkutarkkuudesta, mutta sitä minulla ei valitettavasti ole. Pientä petrausta volteilla tuli, mutta kunnon ryhdistäytyminen jäi puuttumaan.

Laukannostot tein ravista tietyissä pisteissä. Oikean laukan nostin C:stä, vasemman I:stä. Tajusin valmistella nostoa hakemalla lyhyempää ravia, josta Paven olisi helpompi nostaa laukka. Pave oppi molempien suuntien nostokohdat heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten sain seuraavaksi pyytää sitä malttamaan. Sainpahan treenata myös tätä asiaa. Omalta osaltaan tietty paikka varmasti auttoi saamaan muutamat asialliset laukannostot ravista. Niitä ennen sain Paven hyvään raviin ja odottamaan, jolloin nostot lähtivät aika täsmällisesti. Laukka sen sijaan ei ollut kovin hyvää kumpaankaan suuntaan. Se ei jotenkin lähtenyt pyörimään, vaikka yritin antaa Pavelle tilaa ja luvan laukata sujuvammin. Hurauttelin muutamia keski- ja pääty-ympyröitä, mutta laukka ei juuri parantunut. Siirtymiset laukasta takaisin raviin olivat myös sangen venyviä, näin nätisti sanottuna. Skarppasin kuitenkin hieman ja sain napattua Pavea nopeammin haltuun laukan jälkeisessä ravissa.

Loppuravissa hurauttelimme muutamia lävistäjiä Paven saadessa venyttää ohjan perässä. Tämän päivän treenit menivät kohtuullisen rennoin mielin, vaikka ne eivät täysin nappiin menneetkään. Itsenäisellä tunnilla osaan vain ottaa asiat paljon rennommin, mikä on tietysti hyvä juttu. Saimme kuitenkin asiallisempiakin pätkiä, kun lakkasin mutisemasta mielessäni ja ratsastin tarkemmin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin asetellut ja taivutellut Pavea paremmin läpi tunnin. Nyt jäin vähän liikaa miettimään yksittäistä tehtävää tai kohtaa sen sijaan, että olisin miettinyt kokonaisuutta. Vaan ehkä opin vielä joskus senkin huomioimisen.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tehtäviä sileällä ja puomeilla

Pienen pääsiäisloman jälkeen treenit jatkuivat maanantain koulutunnilla. Ratsunani oli Pave tulevan perjantain koulukisoja silmällä pitäen. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan niin koulua kuin puomeja.

Alkuverryttelyssä ylitimme keskiympyrän kaarella olleita kolmea puomia ravissa. Pave oli tehnyt yhden tunnin alle ja ehtinyt huokaista välissä pienen tovin. Liekö se ollut vähän väsynyt vai mitä, mutta alkutunnista Pave oli aika etupainoinen. Muistuttelin itseäni olemaan näpräämättä ylimääräistä ohjilla ja sen sijaan ratsastamaan pohkeilla riittävästi. Puomit ylittyivätkin ravissa aika mukavasti. Olisin saanut taivutella Pavea rehellisemmin ympyrällä, mutta olin tyytyväinen ravin tahtiin sekä kohtuullisen asialliseen ympyrän tiehen.

Seuraavaksi teimme siirtymisiä askellajin sisällä. Lyhyellä sivulla ratsastimme ravia lyhyemmäksi ja pitkällä sivuilla pyrimme tekemään ravissa askeleen pidennyksiä. Jos yritin nyhrätä Pavea lyhyemmäksi ohjalla, se jännittyi ja nihkeili vastaan. Jos tajusin käyttää istuntaa ja turvautua ohjaan mahdollisimman vähän, teki Pave lyhennyksiä asiallisemmin. Aina en saanut istuntaani toimimaan oikealla tavalla, mutta onnistuneet hetket palkitsivat. Pave kuunteli istuntaa hyvin ja lyhensi ravia aika helposti, kun sain tehtyä pyynnöt oikein. Askeleen pidentämiset jäivät vaatimattomiksi, mutta Pave kuitenkin toimi niissä oikein. Se lähti mielellään rennompaan raviin, kun lyhennys oli tehty oikein.

Hyödynsimme lyhyempää ravia myös laukannostoissa. Nostimme lyhyeltä sivulta laukan ja laukkasimme pitkän sivun. Pääty-ympyrällä puolestaan otimme laukan pois ja teimme kuvion uudelleen. Pave seurasi tarkasti muiden hevosten menoa, jolloin se yritti ennakoida laukannostoa eikä oikein malttanut kuunnella. Nollailin tilannetta pyörittelemällä ympyröitä ja hakemalle meille väljempää tilaa. Valtaosa laukannostoista meni aika hätäisesti, vaikka yritin valmistella niitä. En kuitenkaan saanut Paven ravia riittävästi haltuun, mikä tietysti heijastui nostoihin. Muutama asiallisempi nosto tuli heti, kun sain Paven kuulolle ja odottamaan. Silloin se myös ehti tajuta pyyntöni eikä vain seurannut muiden hevosten esimerkkiä ja yrittänyt livahtaa kiihdytysravin kautta laukkaan. 

Tulimme puomejakin laukassa. Tehtävänä oli nostaa lyhyestä ravista laukka ja tulla noin 20 metrin suora linja. Laukannosto ajoittui aika lähelle puomilinjaa, jolloin kuusi askelta väliin oli ihan sopiva. Laukka ei tosin pyörinyt kunnolla, vaan vaati aina pienen käynnistymisajan. Laukannostot menivät myös ihan miten sattuu, kun Pave pyrki ennakoimaan enkä saanut palautettua keskittymiskykyämme kovin hyvin. Saimme kuitenkin tultua linjaa kuudella askeleella, vaikka laukka ei aina paras mahdollinen ollutkaan. Tulimme laukkapuomeja vielä palaamalla alkutunnin keskiympyrälle. Nyt sillä olleet kolme puomia tultiin laukassa. Kuten aiemmalla tehtävällä, laukka olisi saanut sujua tasaisemmin ja paremmin, mutta ratti oli kuitenkin mukana. Opettaja myös muistutteli korjaamaan istuntaa suoremmaksi, sillä olen alkanut jostain syystä painua hieman etukumaraan. Ei varmaankaan ole ihme, ettei hevonen laukkaa kunnolla, jos kuski könöttää melkein kaulalla. Taas yksi asia korjauslistan jatkoksi.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas, minkä se teki hyvin. Välillä se yritti alkaa kiirehtiä, mutta toppuuttelin sen aina takaisin rauhallisempaan, mutta silti ihan sujuvaan raviin. Tässä tunnissa hyvää oli se, että vaikka keskittyminen karkaili meiltä molemmilta, saimme napattua sen takaisin. Laukannostojen olisin halunnut sujuvan paremmin, sillä edellisellä itsenäisellä tunnilla Pave väläytteli muutamat hyvät nostot. Nyt en vain valmistellut riittävästi, vaan jäin vähän toivomaan asioiden tapahtuvan itsekseen. Parasta tunnissa oli kuitenkin se, että tajusin ottaa nollaushetkiä tarvittaessa. Sen sijaan, että olisin alkanut häslätä pakan levittyä, otin pienen tauon ja järjestelin asiat paremmalle mallille. Siitä olikin paljon kivempi palata aina tehtävän pariin.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kaikessa rauhassa

Torstaina kävin Tallinmäellä ratsastamassa Paven itsenäisesti. Olin ensin ajatellut harjoittelevani tulevien koulukisojen ohjelmia, mutta päädyin lopulta enemmän perusratsastuksen pariin. Maneesissa oli noin puolen tunnin ajan kaksi muuta ratsukkoa, ja loppuajaksi saimme sen kokonaan itsellemme.

Aloitin tekemällä muutamia pysähdyksiä sekä niiden jälkeen siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pysähdykset venyivät hieman, mutta sain valmisteltua niitä ilman ohjissa roikkumista ja istuntaan enemmän keskittyen. Niinpä Pave ei jännittynyt tai hirveillyt pahiten, vaikka ei se täysin rentokaan ollut. Siirtymiset ravista käyntiin menivät enemmän jännittyen. Pusersin itseni jarrutuksista tahattomasti irti satulasta, jolloin Pave ei enää osannut päätellä, mitä yritin tehdä. Yritin rentouttaa istuntaani ja istua satulassa tiiviimmin, mutta suurta onnistumista ei tämän tiimoilta tullut. Siirtymiset käynnistä raviin sen sijaan olivat rennompia, mutta tuppasivat ottamaan liikaa aikaa. En ollut saanut siis viriteltyä Pavea kummoiseen etenemiseen, kun sillä meni aina tovi toteuttaa askellajin vaihtaminen. Toistojen myötä siirtymiset hieman nopeutuivat, mutta olisin saanut prässätä niitä enemmänkin.

Siirtymisten jälkeen tein muutamia pohkeenväistöjä ravissa. Käänsin aina keskihalkaisijalle ja väistätin pienen pätkän uraa kohti. En alkanut viilailla näitä kummemmin, vaan halusin kevyesti testata, miten ne sujuisivat itsenäisesti tehtyinä. Muut ratsukot poistuivat maneesista tässä kohdassa, jolloin Paven keskittyminen karkasi toviksi. Sen seurauksena Pave ei tulkannut pohjettani väistättäväksi avuksi, vaan kaasuksi. Nollailin siinä sitten tilannetta tovin, kunnes jatkoin raviväistöjen parissa. Väistöt vasemmalle sujuivat odotetusti hieman helpommin. Väistöissä oikealle en saanut Paven takaosaa niin hyvin mukaan, vaan se jäi matkasta. Muutenkin molempiin suuntiin tehdyissä väistöissä olisin saanut ottaa etuosan tarkemmin haltuun ennen kuin lähdin pyytämään väistöä. Molempiin suuntiin saimme kuitenkin oman tuntumani mukaan ainakin muutamia oikeita askelia.

Näiden jälkeen päätin viilata laukannostoja ravista. Tein nostot pääosin samasta kohdasta, sillä halusin ohjelmoida sen avulla Paven odottamaan nostoa. Ennen nostoa myös vähän lyhensin ravia ajoissa, jotta Pavella olisi aikaa reagoida eikä vain kipittää menemään. Ensimmäiset nostot molempiin suuntiin eivät olleet kovin kehuttavia, mutta tajusin olla panikoitumatta niistä. Maltti oli tosiaan valttia, sillä saimme rauhassa valmistelemalla molempiin suuntiin parit asialliset ja täsmälliset nostot, jes! Pave oikeasti nosti laukan eikä kipittänyt siihen kiireisten raviaskelien avulla. Kehuin Paven hyväksi moisten suoritusten jälkeen, ja laukkailimme vielä muutamat kierrokset vapaasti molempiin suuntiin.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, mutta pyysin sitä pysymään silti liikkeellä. Pave etenikin asiallisesti ja venytti hyvin ohjan mukana. Itsenäisissä tunneissa on ehdottomasti hyvää se, että kaiken saa tehdä rauhassa omaan tahtiin. Tänään treeniaiheet tulivat itsestään, ja sain keskityttyä niihin mukavasti. Rennommalla mielellä ratsastaminen on huomattavasti helpompaa kuin pingottuneena ähertäminen. Tunnin kivoimmat onnistumiset tulivat ehdottomasti niissä laukannostoissa. Kummasti ne asiat sujuvat paremmin, kun niitä valmistelee eikä hätiköi pilalle.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Takaisin epätasaiseen

Tiistaina oli taas Pian estetunnin vuoro. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin Pavella. Sileällä tehdyn alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Yritin muistaa pitää Paven liikkeellä sekä notkistella sitä. Pave liikkui ihan ok, mutta en ollut riittävän tarmokas taivuttelemaan sitä eli pääosin rautakankeilimme.

Ennen rataa tulimme puomeja niin ravissa kuin vähän laukassa sekä muutamat erilliset tehtävät, jotka olivat myös pidemmin selostetulla radalla mukana. Puomit menivät kohtuullisesti, vaikka sitä usein kaivattua notkeutta ja pontevuutta olisi saanut olla enemmän. Hyppytehtävillä se sama pontevuus oli kadoksissa, mikä ei enteillyt hyvää radalle. Oma puhti oli aika minimissä, mikä heijastui Paveen samanlaisena käytöksenä. Menimme paikoin pahasti puolivaloilla, mutta jotenkin esteiden yli rämpien. Ei priimaa eikä paikoin edes välttävää, sellaista selviytymistä. Menimmepä tässä vaiheessa kertaalleen tehtävällä yhdestä esteestä vasemmalta ohi, kun en tainnut ratsastaa hevosta estettä kohti. Tajusin Paven lähtevän ohittamaan, vaan en ehtinyt muka tehdä mitään.

Hyppäsimme vielä suunnilleen kuvan kaltaisen radan. Korkeutena taisi olla jotain 80–90 senttiä. Yritin viritellä Paven hereille ennen ensimmäiselle esteelle tuloa, vaan vaisuksi se yritys jäi. Ykkösen keilasimme alas, ja kakkonen ylittyi vähän haparoiden. Saimme aloittaa koko homman uudelleen. Nyt ykkönen ja kakkonen ylittyivät ihan ok, kolmonen samoin. Neloselle tie oli hukassa niin kuin aiemmin tunnilla eikä sillä ollut ponnistuspuomi helpottanut. Jolloin tempaisulla menimme siitäkin yli. Viitoselle sain suoristettua asiallisesti, ja pääsimme kahden askeleen sarjan a-osalle ihan ok. B-osalle pääsimme kahdella askeleella, mutta hyppy taisi jäädä matalaksi, ja keilasimme taas yhden puomin mukaan. Seiska meni kohtuullisesti, mutta kasia kohti hyydyimme. Sille tuli kehnompi hyppy, jonka jälkeen Pave päätti muistuttaa kuskia ja liirasi ysistä oikealta ohi. Jälleen kerran tajusin hevosen lähtevän omille teilleen, vaan en taaskaan ehtinyt tehdä mitään. Saimme tulla heti uudelleen kasin ja ysin paremmalla laukalla. Sain rutistettua meistä vielä vähän keskittymistä irti, jolloin pääsimme radan kaksi viimeistä estettä vähän paremmin. Kaiken kaikkiaan rata oli melkoista koheltamista ja keilaamista, siitä ohimenosta nyt puhumattakaan.

Huhhei, jopa oli taas epätasaisesti sujunut tunti. Muutamia hyviä hyppyjä mahtui onneksi mukaan, mutta niitä kehnompia oli aivan liikaa. Tänään emme Paven kanssa vain oikein startanneet saati ymmärtäneet toisiamme. Menosta puuttui rentous ja sujuvuus, mikä näkyi kaikilla tehtävillä. No, aina ei voi mennä hyvin, mutta ei tuo totuus silti kummemmin siloita fiiliksiä. Pieleen meni niin, että pätkähti. Vaan ensi kerralla paremmin, toivottavasti.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kohtia kouluohjelmista

Viikonloppuleirin jälkeen palasin tavalliseen hevosarkeen Tallinmäen koulutunnilla. Ratsukoita oli peräti kuusi, mikä tuntui paljolta, kun tunnin harjoitukset teimme pääosin lyhyemmän kouluradan kokoisessa tilassa. Ratsunani oli Pave, ja pääsimme treenaamaan C:n ja B:n kouluohjelmista tuttuja asioita.

Mieleeni tunnilta jäi parhaiten kaksi tehtävää. Ensimmäisessä niistä nostimme lyhyen sivun keskeltä ravista oikean laukan ja pyöräytimme pääty-ympyrän tai kaksi, tilanteen mukaan. Sen jälkeen ratsastimme laukassa toisen pitkän sivun, jonka loppupuolella pyrimme tekemään laukan lyhennyksen kautta asiallisen siirtymisen raviin. Toiselle lyhyelle sivulle pyöräytimme ympyrän, jonka aikana teimme siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Toisen pitkän sivun puolestaan menimme harjoitusravissa palaten takaisin tehtävän alkuun. Vasemman laukan nostimme puolestaan keskihalkaisijalta tavoitteena tulla ennen nostoa ja sen jälkeen jonkin matkaa suoraan.

Paven keskittyminen tahtoi tunnin läpi mennä siihen, että se seurasi muiden menoa ja yritti mennä niiden perässä. Täydet tunnit pienessä tilassa eivät ole sen eikä minun juttuni näemmä. Sain aina haeskella väljempää kohtaa, jossa tehdä tehtävä, jotta Pave kuuntelisi minua eikä menisi muiden mukana. Oikean laukan nostamiset sujuivat niin ja näin. En saanut niitä teräviksi, jolloin Pave nosti laukan kiireisten raviaskelien avulla. Laukka ei myöskään pyörinyt kovin hyvin, vaikka yritin ratsastaa Pavea vähän enemmän eteen. Siirtymisissä laukasta raviin sain pari kertaa vähän lyhennettyä laukkaa, mutta silti sen jälkeinen ravi oli aina tovin kiireistä. Siirtymiset ympyrällä menivät myös aika penkin alle, kun Pave olisi halunnut mennä ravia pysyäkseen kavereidensa perässä. Kun sain sen odottamaan, pääsimme rauhassa jatkamaan tehtävän alkuun ja ravi oli vähän tasaisempaa ja sujuvampaa. Vasemman laukan nostamiset onnistuivat kohtalaisesti, kun sain ensin tien kuntoon. Jäin aluksi liikaa ympyräajatukseen kiinni, kun oikeasti tehtävänä oli tosiaan tulla suorempana. Pave kuitenkin nosti laukat kohtuullisesti oikeasta kohdasta, ja sain pidettyä sen tovin suorempana ennen käännöstä.

Toisena tehtävänä pyöräytimme ravissa lyhyille sivuille noin kymmenen metrin voltit ja vaihdoimme suuntaa lävistäjien avulla. Niiden keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Voltit olivat taas yllättävän pieniä ja niillä sai kääntää reilusti. Muutoin kuvio joko muuttui soikioksi tai laajeni liian isoksi. Tällä tehtävällä huomasi taas hyvin sen, etten ollut ratsastanut tunnin aikana sisäpohjetta kunnolla läpi. Pave kun pääsi kippaamaan voltilla sisälle eikä juuri taipunut, kun en ollut viitsinyt nähdä asian eteen aiemmin vaivaa. Käyntisiirtymiset tulivat odotetusti kättä vasten eivätkä juuri parantuneet. Jäin vielä turhaan jarruttelemaan, jolloin paluu noin kolmen askeleen jälkeen raviin viivästyi. Hoh, tarkkuus ei oikein ole minun juttuni, vaikka sietäisi kyllä olla.

Loppuravissa teimme vielä muutamia askeleen pidentämisiä pitkillä sivuilla. Ensin Pave alkoi pidentämisen sijaan kiihdyttää tahtia, mutta kun sain pidäteltyä sitä hieman edestä, tajusi se homman idean paremmin. Istuin yhden pidennystestin ajaksi alas, mikä tuntui auttavan. Enpähän ainakaan itse lähtenyt kevennyksellä hoputtamaan hevosta. Tässä tehtävässä kivaa oli myös se, että Pave lyhensi ravia myös aika helposti eikä jäänyt vain kauhomaan eteen.

Tunti sujui taas aika vaihtelevasti. Annoin muiden ratsukoiden häiritä liikaa niin omaa kuin Paven keskittymistä, mikä vaikutti menoon melkoisesti. Pitäisi oppia keskittämään ajatukset omaan suoritukseen ja sitä kautta napata hevosenkin huomio. Siinä minulla onkin melkoisesti hommia, vaan näillä tunneillahan sitä tulee kaikkien muiden tehtävien ohella treenattua.  

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Viikonloppuleirin 6. tunti: odotettu paluu Alman satulaan

Viikonloppuleirin viimeisellä eli kuudennella tunnilla oli luvassa esteitä. Toivoin tunnille erikseen tallin suosikkini, 2002 syntyneen Palle-Pilkun eli Alma-tamman. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsimme hyppäämään ensin tehtäviä ja sitten pari rataa. Alkuverryttelyssä Alma oli sellainen kuin muistin: reipas ja kevyt. Toki se vähän intoili, mutta ei se tämän hevosen kohdalla haitannut. Alma kuitenkin ohjautui hyvin ja totteli jarrujakin, kun en itse keikkunut irti satulasta tai hämännyt hevosta muilla ihmeellisillä tempauksillani.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahdeksikolla kohtuullisen pienillä käännöksillä vesimatolla varustettua ristikkoa sekä muurilaatikoilla varustettua pystyä. Alma kääntyi hyvin ja nappaili muistaakseni yhtä kertaa vaille laukat esteillä oikein. Esteille lähestymisessä tuli pieni kaarre vastalaukassa, mikä tuntui hieman horjuttavan Alman tasapainoa, mutta hienosti se piti laukan yllä.

Toisena tehtävänä tulimme kaarevan linjan ristikolta okserille ja siitä ristikko-okserin ja ensimmäisenä olleen ristikon suoralle linjalle. Kaareva linja meni muuten hyvin, mutta viimeinen askel ennen okserin hyppyä oli hieman töksähtävä. Laukka kuitenkin vaihtui. Suora linja meni tasaisesti viidellä askeleella. Toisella kierroksella kaareva linja meni paremmin, samoin okserista trippeliksi muuttunut este. Suoralle linjalle tulin kannustaneeksi Almaa äänellä, jolloin viisi askelta jäi hieman ahtaaksi. Alma kuitenkin selvitti esteen hyvin, vaikka tulimmekin vähän lähelle sitä. Seuraavaksi hyppäsimme askeleen sarjan sekä neljän askeleen suoran linjan. Pienillä esteillä sarja oli hieman pitkä yhdellä askeleella, mutta Alma venytti sen hienosti. Alma otti suoran linjan ensimmäiselle esteelle vähän jarruttavan hypyn. Tajusin ratsastaa sitä heti eteen, jolloin selvitimme välin toivotusti neljällä askeleella.

Tämän jälkeen saimme suunnitella oman radan hypättäväksi noin 80 sentin korkeudella. Sille sai myös ajatella uusinnan. Minun radalleni lähdimme Alman kanssa vasemmassa laukassa ja tulimme neljän askeleen suoran linjan. Se meni hieman viipottaen, mutta kuitenkin puhtaasti molemmat. Sen jälkeen laukka piti korjata ravin kautta, mihin meni pieni tovi. Pääsimme kuitenkin pystyn ja trippelin kaarevalle linjalle kohtuullisesti, ja väli meni kuudella askeleella. Suora linja okserilta pystylle meni viidellä askeleella, viimeisen askeleen ollen taas vähän muita lyhyempi. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, jota en muka ehtinyt korjata. Niinpä tulimme siinä pysyen sarjalle. Sarja sujui hyvin ja päätti suunnittelemani perusradan. Sarjan jälkeen kaarsin vähän lyhyemmän tien vesimatolla varustetulle pystylle, joka ylittyi hyvin. Siitä kaarsin lyhyemmällä tiellä trippelille. Alma hyppäsi sen hyvin, ja pääsin kääntämään vielä uusinnan viimeiselle esteelle eli muurilaatikoin varustetulle pystylle. Alma selvitti sen yhtä varmasti kuin radan muut esteet, ja näin pääsimme omalta radaltamme virheettömästi maaliin.

Loppuun hyppäsimme vielä toisen radan: kaareva linja pystyltä trippelille, suora linja okserilta aiemmalle pystylle, sarja sekä suora linja muurilaatikoin varustetulta pystyltä vesimatolla varustetulle pystylle. Kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Olimme kuitenkin sen jälkeen Alman kanssa molemmat vähän etukenossa, jolloin Alma kompastuikin. Ehdin päästää käsiä auki sen verran, etten kiskaissut Almaa suusta. En tosin ehtinyt kerätä ohjia takaisin, kun suora linja oli jo edessä. Puolipitkin ohjin pidin pohkeet tuntumalla ja luotin siihen, että Alma hyppäisi esteet. Kompastuminen horjutti hieman Alman luottamusta, ja se tuli suoran linjan ensimmäiselle esteelle lähelle. Se selvitti sen kuitenkin ja venytti itsensä vielä toiselle esteelle viidellä askeleella, vähän vielä arpoen miniaskelta mukaan. Tämän jälkeen sain ohjat takaisin tuntumalle ja korjasin Alman takaisin myötälaukkaan. Sarja sujuikin jo onneksi hyvin, ja Alma korjasi lennosta itsensä sen jälkeen myötälaukkaan. Viimeisenä ollut suora linja meni neljällä askeleella, ja näin saimme paikattua alun haparoinnin tasoittamalla menoa onneksi loppua kohti.



Alma oli yhtä super kuin muistelinkin, kerrassaan hieno tamma! Se teki niin kuin pyysin ja paikkasi vielä parit mokani. Alman kanssa huomasin jääväni keikkumaan hyppyjen jälkeen liikaa irti satulasta sen sijaan, että olisin istunut alas ja napannut tasapainon takaisin. Taas uutta mietittävää. Alma kuitenkin ansaitsi isot rapsutukset tunnista, jonka aikana se teki osuutensa oikein hyvin. Onneksi pääsin tällä leirillä sen kyytiin ja vielä esteille. Sen verran mainio ratsu se on.

Leirijengimme: minä ja Julio, Jenni ja Ville,
Nora ja Valma sekä Kaisa ja Rada.
Kuvasta kiitos Tiina-opettajallemme!
Leiri päättyi hyviin fiiliksiin. Kuusi tuntia, kuusi eri ratsua. Ei niin tyypillistä minulle, mutta opettavaista ja tarpeellista vaihtelua. Leiri vastasi myös odotuksia. Hevoset olivat hyviä, ja sain niistä jokaisen kanssa onnistumisen kokemuksia sekä arvokasta oppia. Opettajan positiivinen opetustyyli sopi minulle, ja hän huomasi hyvin peruspulmani ja jaksoi korjata niitä. Neljän ratsukon tunneilla ehti tehdä sekä saada palautetta oikein hyvin. Majoitustilat olivat kohdillaan, ja ratsastussimulaattorista sekä FilmMestä annan tietysti lisäpisteitä. Vaikka Kivarin Totilas -nimellä kulkeva simulaattori jäikin tiukahkon aikataulun takia vähän paitsioon. Toiveissa kuitenkin on, että pääsemme vielä uudelle leirille. Jospa se vaikka toteutuisi, sen verran kiva viikonloppu oli.

 Videot on kuvattu FilmMellä.

Viikonloppuleirin 5. tunti: vastalaukasta nauttimista

Viikonloppuleirin viimeinen päivä eli sunnuntai saapui tietysti liian nopeasti. Vaan onneksi edessä oli vielä kaksi ratsastustuntia. Niistä ensimmäinen meni neljän ratsukon koulutunnilla. Ratsukseni tuli 2001 syntynyt Iglesias eli Julio-ruuna. Tunnin aiheena olivat sulkutaivutukset sekä käynnistä tehdyt vastalaukan nostamiset.

Alkuverryttelyn menimme tuttuun tapaan kaikissa askellajeissa itsenäisesti. Julio liikkui ihan mukavasti, mutta hirveili melkoisesti. Yritin olla itse kädellä mahdollisimman tasainen, jotta ruunakin voisi malttaa paremmin. Julio kehtasi myös tollotella ovipäätyä, mutta ei onneksi tehnyt pientä kylkimyyryä kummempaa. Tajusin ratsastaa sitä myös paremmin töihin, jolloin se alkoi unohtaa päädyn ja keskittyä enemmän hommiin.

Suurimman osan tunnista työskentelimme keskiympyrällä. Teimme sulkutaivutuksia tai niiden kaltaisia yritelmiä niin käynnissä kuin ravissa. Julio jännittyi säätämisestäni melkoisesti, mikä opetti hyvin nollaamaan tilannetta ja apujen määrää. Teimme myös vastasulkutaivutuksi. Pääsimme jumppaamaan hevosia siis yhdellä kertaa molempiin suuntiin. Tavallinen sulkutaivutus ympyrällä hahmottui, mutta vastasulkutaivutus tuntui hankalammalta. En sitten tiedä, kuinka rehellisiä sulkutaivutuksia parhaimmillaankaan menimme, mutta jumppaava vaikutus alkoi näkyä Juliossa. Hetkittäin se ryhdistäytyi mukavasti tuntumalle. Niitä hetkiä oli kiva fiilistellä, kun olin saanut tuotua hevosen palikoita paremmin kohdilleen. Noissa hetkissä viilattavaa olisi ollut se, että olisin antanut Julion liikkua niissä tarmokkaammin. Nyt jäimme vähän hiippailemaan.

Ympyrällä nostimme käynnistä aina toviksi vastalaukan. Ehdin hetken kauhistella tehtävää, kunnes huomasin Julion osaavan sen mainiosti. Kunhan vain sain annettua selvät avut. Julio opetti minua hyvin olemaan tarkempi avuissani, sillä epämääräisinä kertoina se luonnollisesti nosti myötälaukan. Sain myös korjata istuntaani, joka tuppasi valumaan sisälle. Kun valmistelin noston rauhassa ja istuin satulassa tasaisemmin, Julio nosti vastalaukan todella näppärästi käynnistä. Laukkakin jäi vähän hissutteluksi, mutta Julio kuitenkin säilytti sen hyvin eikä tuntunut ajattelevan raville pudottamista. Olivatpa vastalaukat kerrankin aika vaivattomia ja vieläpä ympyrän kaarella tehtyinä. Jes!



Loppuravissa houkuttelin vielä Juliota rentoutumaan ja pyöristymään, mikä onnistui hetkittäin. Välillä Julion piti saada hirveillä, mutta malttoi se vielä väläytellä parempia hetkiä. Koulutunti Julion kanssa oli kiva. Sen kanssa sai hifistellä aina, kun sain omaa kroppaani kuosiin. Jos taas lässähdin, seurasi Julio esimerkkiäni heti. Hyvin opettavaista.

Videot on kuvattu FilmMellä.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Viikonloppuleirin 4. tunti: kinastelusta sopuun

Ennen tuntia oli aikaa hempeillä
Tikrun kanssa. Kuvasta kiitos Jennille!
Viikonloppuleirin neljäs tunti meni taas koulun parissa. Ratsukseni sain Dikfordsin eli Tikru-ruunan. Sillä menin aiemmalla kesäleirillä tasan kerran. Tunnilla luvassa oli neljän ratsukon voimin pohkeenväistöjä sekä niiden päätteeksi tehtyjä laukannostoja ravista.

Alkuverryttelyssä Tikru laiskotteli parhaansa mukaan. Mikään tervakavio se ei ollut, kunhan kokeili, voisiko minua jallittaa. Minuahan ei tunnetusti hitaat hevoset haittaa, joten nohittelin Tikrua reippaasti. Tikru päätti sitten vaihtaa laahaustaktiikkansa takaosajumppaan ja nakkeli protestina muutamat pukit. Jos allani olisi ollut iso puoliverinen, olisin varmasti jäätynyt. Mutta Tikrun puolivillaiset pullaponipukit vain naurattivat ja komensin ruunan niiden päätteeksi aina tarmokkaammin eteen. Hiljalleen Tikru alkoi päätellä, että tällä tunnilla joutuisi lopulta töihin. Sitä myöten verryttelyssä kaikissa askellajeissa Tikru alkoi liikkua paremmin, vaikka ei se liitokavioksi silti muuttunut.

Tunnin kuvionamme oli kääntyä keskihalkaisijalle ja tehdä siitä pieni pätkä pohkeenväistöä uraa kohti. Toiselle lyhyelle sivulle päästyämme käännyimme taas keskihalkaisijalle ja teimme jälleen väistöä uraa kohti. Väistöjä teimme käynnissä ja ravissa. Myöhemmin raviväistöjen päätteeksi suoristimme hevoset ja teimme laukannostoja.

Niin käynnissä kuin ravissa tehdyissä väistöissä pulma oli sama. Tikru tahtoi hidastaa eikä aina ottanut väistättävää pohjetta vastaan. Samalla se pääsi vielä pullahtamaan etuosasta mutkalle. Näitä ongelmia sain korjailla melkoisesti, mutta onneksi tahkosimme tehtävää valtaosan tunnista. Hiljalleen väistöt paranivat, kun sain napattua Tikrun etuosan haltuun ja pidettyä sen silti liikkeellä sekä riittävän suorana. Selvempiä väistöaskelia jäin kaipaamaan, mutta en saanut niitä tällä kertaa kaivettua. Tikru olisi varmasti pitänyt ensin suoristaa, sitten pyytää liikettä eteen ja näiden toimiessa ottaa vähän takaisin ja pyytää väistö. Nyt jäin tekemään vähän kaikkea kerralla. Onneksi mukaan mahtui rauhallisempiakin hetkiä, jolloin Tikru pääsi ottamaan parempia väistöaskelia.

Ravista tehdyt laukannostot sen sijaan sujuivat mukavasti. Kunhan siis taas muistin suoristaa Tikrun ensin. Tikru oli kuitenkin hyvin kuulolla ja nosti laukat asiallisesti. Sain valmisteltua nostot useimmiten rauhassa, mikä varmasti auttoi pyyntöjen läpimenossa. Kertaalleen saimme vasempaan laukkaan sangen mukavaa menoa, kun Tikru loksahti kohdilleen ja tarjosi osaamistaan. Laukka rullasi pehmeästi ja nohittelematta Tikrun ollessa pyöreä ja rento. Hetki ei ollut pitkä, mutta sitäkin kivempi. Jotain oli siis tullut tunnin aikana tehtyä oikein.



Loppuravissa Tikru väläytteli vielä parempia hetkiä, joten tunti päättyi hyviin fiiliksiin. Tikru oli kyllä kiva tapaus! Heräteltävä toki, mutta ei mikään mahdottomuus. Se on vain tainnut oppia naruttamaan ratsastajia, jolloin testailee aina uusia kuskejaan. Tämän tunnin sain mennä mukavuusalueella, sillä olen enemmän kotonani heräteltävän kuin kipittävän ratsun kyydissä.

Videot on kuvattu FilmMellä.

Viikonloppuleirin 3. tunti: ei lempinimi ratsua pahenna

Viikonloppuleirin kolmas tunti meni mukavasti esteillä. Tällä kertaa sain ratsukseni 2003 syntyneen trakehner-ruuna Kristalasin eli Syylän. Ruunan lempinimi on sangen konkreettinen, sillä kun sattuu olemaan melkoinen syylä vasemmassa korvassa. Tunnilla ratsukoita oli nyt neljä, kun saimme oman ryhmän taas kasaan.

Alkuverryttelyn menimme itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Syylä vaikutti muuten kivalta, mutta en aivan saanut sitä heräämään. Ei se nyt laiska ollut, mutta sangen ponneton. Opettaja kertoi sen olevan vielä vähän lihakseton, mikä sai aikaan sen tunteen kuin olisi ajanut autoa yhtä vaihdetta pienemmällä kuin olisi halunnut. Tämä vertaus sopikin Syylään hyvin. Se kyllä yritti, mutta ei kuntonsa vuoksi pystynyt ihmeisiin. Etenkin laukka tuntui jämähtäneeltä enkä osannut istua mukana. Lopulta tajusin hyödyntää kevyttä istuntaa, mikä helpotti molempien menoa.

Ensimmäisenä tehtävänä laukkasimme pääty-ympyrällä olleen puomin yli, jonka jälkeen siirryimme raviin. Ravissa pysyen lähestyimme suoralle linjalle, jossa oli ponnistuspuomi, ristikko, askeleen päässä ollut pysty sekä kahden askeleen päässä ollut lopulta okseriksi muuttunut este. Puomin yli pääsimme mukavan asiallisesti. Suoran linjan hypyt menivät ihan ok, kun en hätäillyt ravilähestymistä ja annoin Syylän tehdä osuutensa. Se oli myös näppärä korjaamaan itse laukan lennosta, jos olimme suoran linjan jälkeen väärässä laukassa.

Seuraavaksi tulimme kertaalleen ponnistuspuomilla varustetun ristikon ja vesimatolla varustetun okserin kaarevan linjan. Ponnistuspuomi taas sotki ajatuksiani, mutta Syylä hoiti osuutensa ja pääsimme linjan viidellä askeleella. Oikealle selvästi valuen, mutta varmasti silti esteet ylittäen. Sitten lisäsimme tämän linjan perään vielä toisen kaarevan linjan, jolla oli okseri ja pysty. Tulimme molemmat linjat putkeen. Ensimmäiselle kaarevalle linjalle Syylä lähti vähän kauempaa, mutta pääsimme ristikolta okserille viidellä askeleella. Toinen kaareva linja meni sujuvammin tien osalta, ja sen väliin pistimme samoin viisi askelta.

Tunnin loppuun tulimme vielä hypätyistä esteistä tehdyn radan. Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa tulemalla ympyrällä puomin. Se ylittyi asiallisesti, ja Syylä jarrutti raviin. Suora linja meni myös ihan hyvin, vaikka sain hieman äänellä kannustaa Syylää. Seuraavaksi hyppäsimme lävistäjäokserin, joka ylittyi hyvin. Tämän jälkeen oli pidempi laukkapätkä aiemmin hypätylle ristikon ja okserin kaarevalle linjalle. Syylä oli alkanut heräillä viimein ja imikin ristikon ponnistuspuomille ja hyppäsi ristikon positiivisen askeleen kautta. Laukka venyi samalla, ja Syylä selvittikin välin nyt aiemman viiden askeleen sijasta neljällä. Olin kuitenkin kartalla eikä tämä tullut yllätyksenä. Sen jälkeen tulimme vielä vasta hypätyn okserin ja jatkoimme siitä kaarevan linjan pystylle. Lävistäjäokserille tuli hyvä hyppy, ja pääsimme aiempaan tapaan pystylle viidellä askeleella.

Tulimme saman radan vielä uudelleen. Syylä alkoi jo vähän ennakoida emmekä päässeet ympyrällä olleen puomin jälkeen enää raviin, vaan Syylä yritti pysyä pienessä laukassa. Suora linja menikin vähän koikkelehtien, kun olin yrittänyt jarrutella Syylää enkä tajunnut tehtävän olevan jo liian lähellä. Syylä kuitenkin selvitti sen asiallisesti. Yksittäinen lävistäjäokseri meni hyvin. Ristikon ja okserin kaareva linja jäi viidellä vähän ahtaaksi, mutta Syylä sai soviteltua sille pienemmän viimeisen askeleen ennen hyppyä. Toinen kaareva linja meni edelleen asiallisesti, ja päivän hyppelymme olivatkin siinä.



Kuten opettaja totesi, tekee Syylä työnsä nöyrästi ja kiltisti. Lopputuntia kohti Syylä alkoi jopa imeä esteille eli johan se alkoi herätä. Tämän kerran perusteella Syylästä tuli vähän Pave mieleen. Kummatkin ovat vielä vähän lihaksettomia, mutta kiltteja ja yritteliäitä. Jälleen kerran kiva tunti, kunhan ensin pääsin Syylän kanssa vähän tutuiksi enkä jäänyt punkemaan turhia.

Videot on kuvattu FilmMellä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Viikonloppuleirin 2. tunti: konkaripapan kanssa esteillä

Viikonloppuleirin toisella tunnilla pääsimme jo hyppäämään, jee! Jatkoimme vielä tämän tunnin kolmen ratsukon ryhmässä. Ratsukseni sain vuoden 2012 leirin toisen estesuosikkini, 1996 syntyneen Nightlifen eli Nasu-ruunan. Sillä ehdin mennä edellisellä leirillä peräti viidesti.

Alkuverryttelyn saimme mennä aika itsenäisesti. Maneesin toisessa päädyssä oli ympyrän kaarella toisesta päästä nostetut puomit, joiden yli saimme ravata ja laukata. Nasu tuntui tasaiselta menijältä, joka tosin vähän tykkäsi jäädä kenottamaan kierroksesta riippumatta oikealle. Ravissa se tykkäsi myös hieman hyytyä puomeille, kunnes aloin herätellä sitä paremmin. Laukassa se alkoi edetä ihan asiallisesti, mutta tein itse lähestymisistä puomeille ihmeellisen numeron. Pahimmillaan yritin usuttaa Nasua loikkaamaan turhan kaukaa sen sijaan, että olisin hakenut laukan tasaiseksi ja sujuvaksi. Tajusin sitten alkaa hyödyntää laukkaamista kevyessä istunnassa, mikä sai Nasunkin heräämään paremmin.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme noita samoja puomia tiukalla kahdeksikolla ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa kahdeksikolla sai oikeasti kääntää, sillä seinät tulivat niiden jälkeen todella nopeasti vastaan. Nasu kuitenkin tuntui tietävän tehtävän ja ravasi tiukemmatkin kaarteet helposti. Laukassa tehtävälle annettiin vähän enemmän tilaa. Nyt puomeilla piti myös saada vaihdot tehtyä. Nasu tahkosi tätäkin kun vanha tekijä, mikä se tosiaan onkin. Nasu nappaili tehtävällä useimmiten kerralla oikeat laukat ja tiukemmat tiet hyvin. Olin ihan mielissäni siitä, kuinka notkealta 20 ikävuoteen ehtinyt ratsu tuntuikaan. Sain myös itse ajateltua reittiä hyvin enkä ollut vaikuttamassa liian myöhään.

Seuraavaksi tulimme samat puomit siten, että niiden väliin meni yksi laukka-askel. Siitä jatkoimme kaarevan linjan puomille, pystylle ja puomille. Kavalettien ja ensimmäisen puomin väliin meillä meni neljä tai viisi askelta. Tulimme saman tehtävän myös toisesta suunnasta. Tehtävän vaikein osuus sattui puomeille. En aina saanut tultua niille ihan parhaimpaan paikkaan, jolloin Nasu hieman takelteli. Matka kuitenkin aina jatkui, ja saimme tultua puolestaan puomeilla varustetulle pystylle ihan hyvin. Toisesta suunnasta tultuna tehtävä vaikeutui vielä, kun pystyn jälkeen piti valita tie puomeille huolella, mikäli niistä mieli päästä kerralla hyvällä reitillä yli. Nasu oli tässäkin mainio ja kääntyi tiukemminkin, jos olin itse ensin reitistä hukassa ja löysin sen viime tipassa.

Lopputunnin olimme jumppasarjalla, jossa oli ponnistuspuomi, ristikko, askeleen väli ja toinen ristikko, taas askeleen väli ja pysty sekä kaksi askelta ja lopulta okseriksi noussut este. Ensimmäisellä kierroksella himmailin laukassa niin, että pistimme viimeiseen väliin kahden askeleen sijasta kolme. Tehtävän aloittanut ponnistuspuomi sekoitti taas pakkaani, mutta onneksi Nasu oli tehtävästä kartalla ja selvitti sen hyvin. Ruuna alkoi jopa intoilla sille eikä aina malttanut tulla jumppasarjan alkuun kaikista suorimmalla tiellä. Kuskin ohjaamisellahan ei tietysti ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tajusin myös Nasun osaavan varmasti katsoa paikat ja lyhentää laukkaa tarvittaessa. Niinpä pääsin keskittymään omaan mukautumiseeni ja sen parsimiseen. Okseri nousi lopulta noin 80 senttiin ja ylittyi edelleen tasaisen varmasti. Jumppasarjan jälkeen Nasu olisi mielellään pistänyt vähän kierroksia lisää, mutta tyytyi vain vähän opettajan sanojen mukaan iloittelemaan. Hassu kaveri.



Nasu oli paljon pirteämpi kaveri kuin muistinkaan. Ihanasti se jaksoi innostua sen mittapuulla mitättömistä esteistä. Nasun kanssa oli mukava hypellä, ja jumppasarjan tahkoaminen on aina kivaa. Omaa istuntaa ja mukautumista kun sietääkin treenata.

Videot on kuvattu FilmMellä.

Viikonloppuleirin 1. tunti: vihdoin paluu Pudasjärvelle

Perjantain kohokohta oli se, kun pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme Noran, Kaisan ja kolmannen kaverimme kanssa vihdoin ja viimein OSAOn Pudasjärven yksikön viikonlopun mittaiselle ratsastusvalmennusleirille. Tätä on odotettu! Viimeksi olemme olleet siellä kesällä 2012, joten olihan se aikakin lopulta päästä sinne takaisin. Viikonloppuleirin maksimi oli kahdeksan ratsastajaa, mutta lopulta meitä oli yhteensä seitsemän. Ihanan tehokasta ratsastusta siis luvassa. Tällaiselle bloggaajalle iloinen uutinen oli myös se, että yksiköllä oli FilmMe useammalla rannekkeella vapaasti käytettävissämme.

Ensimmäisen tunnin menimme perusratsastuksen parissa. Menimme tämän päivän tunnit poikkeuksellisesti kolmen ratsukon kesken. Sain ratsukseni 1997 syntyneen Fillinin eli Ville-ruunan, joka oli jo 2012 leiriratsuvalikoimissa. Blogi paljasti, että myös silloin aloitin leirini juuri samaisella ratsulla. Alkutunnista saimme mennä aika itsenäisesti opettajan tarkkaillessa ratsastustamme. Ville eteni ihan mukavasti ja tasoittui hetkittäin tuntumalle, mutta välillä vähän myös nyki ohjia. Kävimme kaikki askellajit läpi, joista laukka oli ehdottomasti kivoin. Huomasin kuitenkin lopulta, että jäin vähän kaikissa askellajeissa humputtelemaan enkä ihan saanut Villen moottoria kunnolla käyntiin. Opettaja olikin tuumannut, että oikein ratsastamalla Villestä saa todella paljon irti. Vaan kivalta se tuntui näin humputellenkin.

Alkuverryttelyn jälkeen nakkasimme jalustimet pois ja teimme muutamat ratsastajien venytykset. Sen jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle, jolla pysyimme lopputunnin siirtymisiä tehden. Opettaja korjaili siinä istuntaamme ja kertasi sen käyttämistä. Vatsalihakset piti saada aktivoitua käyttöön, ja sen lisäksi opettaja hoksautti minulle käsien, erityisesti ulkokäden, kantamisesta sekä oikeassa kierroksessa hartialinjan korjaamisesta liikkeen suuntaan. Ensin tahkosimme harjoitusravia, jossa pyrimme istumaan mahdollisimman hyvin mukana. Villen ravi oli aika tavallista, mutta istuntani tykkäsi silti levitä täysin (kiitos koulusatulan tai oikeastaan jäykän ratsastajan). Yritin hakea harjoitusravissa vatsalihaksia tukemaan keskivartaloa, vaan ajauduin aina pullauttamaan selän notkolle. Sinnikkäästi kuitenkin korjasin istuntaani, ja välillä sain palasia hieman paremmin paikoilleen. Oikea kierros oli hankalampi, kun hartiani tahtoivat koko ajan kiertyä vasemmalle enkä siis ollut itse liikkeen suuntaan. Välillä sain tätä korjattua, mutta yhtä helposti singahdin takaisin vanhaan asentoon, kun keskivartalon tuki petti. Teimme myös parit siirtymiset käyntiin mahdollisimman paljon istuntaa käyttäen. Ville ei ihan ymmärtänyt jarrutuksiani, jolloin jouduin ottamaan ohjaspidätteitä mukaan. Onneksi sen verran tsemppasin, ettei siirtyminen tullut kokonaan vain ohjalla.

Seuraavaksi teimme laukannostoja käynnistä. Opettaja muistutti nostamaan laukan silloin, kun sisätakajalka oli astumassa alle. Ville oli ihan guru näissä. Pyrin ajoittamaan nostot oikein ja joko onnistuin siinä tai sitten osaava ratsu paikkasi kuskin virheitä. Ville nosti kuitenkin jokaisen laukan todella helposti ilman raviaskelia. Laukka pyöri nyt myös vähän tasaisemmin ja siinä sain korjattua istuntaani hieman ravia paremmin. Edelleen tosin keskivartalon tuki katosi, mutta sain napattua sitä aina takaisin. Siirtymiset laukasta raviin ja takaisin käyntiin eivät yllättäen olleet niin helppoja, mutta nyt Ville ymmärsi pyyntöjäni vähän paremmin, ainakin hetkittäin.

Vielä ennen jalustinten nappaamista takaisin opettaja pisti meidät hakemaan harjoitusravissa sujuvaa menoa. Etenkin meiltä opettaja toivoi näkevänsä kunnon ravia, Villellä kun oli vaikka miten paljon tarjottavaa. Istuntani oli edelleenkin hajalla, jolloin en saanut istuttua niin hyvin, että Ville olisi päässyt väläyttelemään hyviä askeleita. Harmitti kyllä, mutta ei sitä yhdellä tunnilla valitettavasti kaikkia istuntaongelmia korjata. Yritystä kuitenkin oli, mikä lohdutti. Saimme vielä ravata jalustinten kanssa keventäen, mikä tuntui samaan aikaan sekä helpolta että vaikealta. Jalat olivat sen verran notkistuneet, että jalustimet tuntuivat aavistuksen lyhyiltä, mutta samalla jalustinten tuki auttoi hallitsemaan omaa mukautumista.



Ensimmäinen tunti meni ihan mukavasti. En asettanut sille onneksi mitään suuria odotuksia, jolloin en sortunut häsläämään liikaa. Istunnan viilaus on aina paikallaan, ja tehtävät sopivat siihen hyvin. Ville oli myös mukava ratsu, ja odotan näkeväni sen menoa muiden ratsastamana.

Videot on kuvattu FilmMellä.

Kinkkistä, mutta tarpeellista treeniä

Perjantaina olikin mainio päivä luvassa, sillä luvassa oli kolme tuntia ratsastusta. Päivän ensimmäinen tunti meni tuttuun tapaan Artsin koulutunnilla, jossa ratsunani oli Pave. Jaoin tunnin Kaisan ja Noran kanssa. Tunnilla treenasimme ihanan kinkkisiä, mutta niin tarpeellisia siirtymäharjoituksia. Alkuverryttely tuli tehtyä pitkän kaavan kautta, kun tunnin alku hieman myöhästyi. Tajusin kuitenkin tehdä verryttelyn maltillisesti, jotta en väsyttänyt Pavea.

Tunnilla teimme siirtymisiä ravin sisällä. Lyhensimme ravia lyhyen sivun keskellä ja ratsastimme onnistuneen lyhennyksen jälkeen hevosia eteen. Tässä tehtävässä teimme pieniä myötäyksiä ulko-ohjalla, kun taas sisäohja pyrittiin pitämään tuntumalla ja sitä myöten myös hevonen. Yritin tehdä ravin hidastuksen mahdollisimman paljon istunnalla, jotta Pave ei alkaisi vastustella. Pave ei kuitenkaan mielellään lähtenyt hidastamaan rennosti, vaan enemmänkin jännittyen. Muutamia asiallisempia hidastuksia saimme lopulta tehtyä, kun sain istuntaani pakettiin. Pelkillä ohjaspidätteillä tehdyt hidastukset eivät luonnollisesti onnistuneet kovin asiallisesti. Paluu vähän reippaampaan raviin sujui myös vähän niin ja näin. Istuntani oli levällään, jolloin istuminen harjoitusravissa ei ollut helpointa eikä Pave siksi lähtenyt kovin helposti sujuvampaan raviin. Hiljalleen Pave kuitenkin alkoi reagoida pyyntöihin ravata isommin ihan kohtuullisesti.

Teimme myös uralla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Ajattelin, että olisimme saattaneet Paven kanssa ottaa pienen kehitysharppauksen siirtymisissä alaspäin, vaan taisinpa olla väärässä. Tai sitten en vain ratsastanut huolellisesti. Ravissa sain Paven vähän rentoutumaan ja pyöristymään, mutta se katosi liki aina siirtymisessä käyntiin. Pave jännittyi ja jäkitti siirtymistä vastaan, vaikka yritin vaikka miten olla zen selässä ja pitää Paven samanlaisena. Siirtymiset ylöspäin olivat hieman parempia, vaikka Pave olisi saanut olla niissä napakampi.

Lopuksi teimme vielä ravista lyhyen sivun keskellä laukannoston, laukkasimme pitkän sivun ja valmistelimme siirtymisen toisen lyhyen sivun keskellä raviin. Laukannostoon piti tulla hyvässä ravissa eikä himmailla liikettä pois. Toki hevosta piti vähän lyhentää ennen nostoa, mutta aktiivisuus tuli säilyttää. Laukannostot oikealle olivat tänään vaikeampia. En taas saanut heräteltyä Pavea sekä istuttua, jolloin tulimme nostokohtaan useimmiten vähän löysästi. Niinpä se laukkakaan ei niin vain noussut. Opettaja neuvoi korjaamaan istuntaa nostoissa ryhdikkäämmäksi ja suoremmaksi, pois etukenosta. Tämä vinkki auttoi. Laukannostot vasemmalle sujuivat onneksi alusta alkaen paremmin. Laukassa Pave ei juuri rentoutunut, mutta välillä ymmärsi pyyntöni lyhentää laukkaa. Siirtyminen raviin kuitenkin levisi käsiin siinä samalla, missä Pavekin. Ensimmäiset raviaskeleet laukan jälkeen olivat aina kiireisiä, ja Pave kiskoi itsensä niissä pitkäksi. Sain korjata sitten tätä ongelmaa ottamalla Paven nopeammin haltuun. Priimaa ei tästäkään tehtävästä tullut, mutta kohtalaisesti sitä kuitenkin saimme parsittua. Kun ravi oli siirtymisen jälkeen hallussa, piti sitä myös muistaa ratsastaa taas eteen eikä jäädä humputtelemaan.

Loppuravin saimme mennä vapaasti. Pave ravasi aika mukavasti tässä vaiheessa, joten keskityin olemaan häiritsemättä sitä. Annoin sen myös venyttää ohjan perässä. Tunnin treenit olivat kyllä taas ihanan kinkkisiä, mutta niin tarpeellisia. Siirtymiset alaspäin ovat kyllä yksi lukuisista akilleenkantapäistäni, joten hyvähän niitä on treenata. Istuntaa vain enemmän kuosiin, niin kyllä ne sitä kautta lähtevät paranemaan.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Vieraantumista havaittavissa

Keskiviikon toinen tunti hurahti kavalettien parissa Akulla. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi, ja pääsimme treenaamaan edelliseltä estetunnilta tuttuja juttuja.

Alkuverryttelyssä yritin säätää itseni Akun taajuudelle. Ruuna oli tuttuun tapaan reipas, mutta jotenkin otteeni oli siihen hukassa. Aku kyllä meni suunnilleen niin kuin tahdoin, mutta jotenkin en ehkä saanut sen huomiota täysin itseeni. Sen sijaan Akulla oli aikaa vahtia muita hevosia ja luimia inhokeilleen. Yritin houkutella sitä töihin, mutta taisin itsekin olla vähän puoliteholla hommissa. Erityisesti laukassa huomasin myös pientä puskemista molempiin suuntiin, kun en pitänyt Akua riittävän napakasti oikeilla raiteilla. Kaasu ja jarru olivat onneksi silti mukana.

Kirjoituslaiskuuksissani naputtelen vain loppuun hypätyn radan sujumisen. Kuten aina, olimme menneet rataan yhdistyneitä tehtäviä aiemmin omina palasinaan. Radalla matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisenä oli kaareva linja, jolla oli kavaletti, pysty ja pysty. Olimme tulleet välejä vähän vaihtelevilla askelmäärillä, ja nyt niihin meni kuusi ja viisi askelta. Matka jatkui lävistäjäpystylle, jolla Aku nappasi toivotusti oikean laukan. Siitä tulimme noin 20,5 metrin suoran linjan, joka meni kuudella askeleella. Tämän jälkeen tultiin lävistäjäkavaletti, jolla laukka vaihtui taas toivotusti vasempaan. Siitä jatkoimme kavaletin ja kahden pystyn S-kiemuralle. Kavaletti ja ensimmäinen pysty menivät hyvin, vaikka pystyn jälkeen sain korjata Akun oikeaan laukkaan ravin kautta. Ehdin tehdä tämän juuri ajoissa ennen kuin S-kiemuran kolmas pysty tuli vastaan. Se ylittyi hyvin, ja jatkoimme siitä vielä pystyn ja kavaletin, jotka olivat radan alussa olleella kaarevalla linjalla. Tiessä oli pientä haparointia, vaan saimme loikittua vielä radan kaksi viimeistä hyppyä.

Tunnin aikana teissä oli vähän hapuilua enkä ihan saanut Akua pysymään pohkeiden avulla oikealla reitillä. Aku eteni kuitenkin tehtävillä ja radalla kohtuullisesti, vaikka tuntui loppua kohti hieman hyytyvän. Laukat vaihtuivat aina, kun sain tultua hyppyyn hyvin. Jos tulimme esteelle vähän hutiloiden, ei laukkakaan ymmärrettävästi vaihtunut. Aku oli onneksi helppo saada raviin ja sitä kautta korjaamaan laukan. Tunnista jäi vaivaamaan hyvän otteen puuttuminen. Tuntui vähän, että vaikka menimme tehtävät suunnilleen oikein, emme varsinaisesti tehneet yhteistyötä. Pientä vieraantumista siis oli havaittavissa, kun alla oli muu kuin vakiratsu. Pitänee siis raskia mennä vaihtelevasti muillakin hevosilla, etten aivan kangistu kaavioihin ja ole aina näin hukassa, kun alla on vieraampi ratsu.

Keväisessä maastossa

Keskiviikkona intouduin tuplahevostelemaan. Ensimmäisenä nappasin ratsukseni Paven ja lähdin kahden muun ratsukon kanssa noin kolmen vartin maastolenkille. Kevättalvi esitteli parhaita puoliaan, kun lämpöasteita oli noin +5, ja aurinko lämmitti mukavasti. Tiet tosin olivat sohjoiset, mutta eivät onneksi liukkaat.

Kävimme hurauttamassa Kotakankaan lenkin sekä tien päässä olleen metsäreitin. Menomatkalla ravasimme sekä otimme yhden laukkapätkän. Pave oli muuten hyvin asiallinen, mutta kehtasi laukassa kertaalleen mullistella takana tulleelle tammalle. Kotimatkalla ravatessa Pave myös olisi mielellään roikkunut edellä menneen tamman hännässä, mutta pienen neuvottelun jälkeen muisti kuunnella vähän minuakin.

Reissu sujui mukavasti, ja oli kiva päästä maastoon Paven kanssa pienen tauon jälkeen. Odotan kyllä kovasti lumien sulamista, jotta pääsemme taas monipuolisemmille reiteille.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Hyviä hetkiä ja keskittymisen katoamista

Tiistaina treenit Paven kanssa olivat Pian estetunnilla. Ratsukoita oli yhteensä kolme. Alkukäynnit hoituivat peltolenkin kautta. Pave oli kärjessä ja kulki siinä oikein siivosti. Maneesissa menimme itsenäisen verryttelyn. Pave toimi muutoin ihan hyvin, mutta ei rentoutunut ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa laukassa suoran linjan, jolla oli kavaletti, askeleen väli, pysty ja vielä innarivälillä ollut puomi. Tehtävälle lähdettäessä hevosia tuli viritellä säätelemällä laukkaa lyhyestä pidemmäksi ja takaisin. Rämmimme tehtävää ensin, kun tulimme sille liian pitkänä puikulana. Sitten tajusin opettajan ohjeiden avulla herätellä Paven, mutta pitää sen silti lyhyempänä. Sen jälkeen tehtäväkin onnistui paremmin, kun Pave sai askeleet mahtumaan oikein eikä venähtänyt pitkäksi.

Seuraavaksi tulimme S-kiemuran, jolla oli pysty, okseri ja pysty. Sain tehtävällä Paven vaihtamaan laukat, mutta kaarre oikealle meni aluksi pahasti oikaisten. Pave pääsi punkemaan sisäpohkeeni läpi, kun en ratsastanut tietä tarkasti. Kun sain sisäpohkeeni hereille, parani tiekin. Lisäsimme S-kiemuran jatkoksi vielä loivalla kaarella olleet okserin ja pystyn, jonka oli samalla S-kiemuran aloittanut este. Loivalla kaarella S-kiemuran lopettaneelta pystyltä okserille taisi olla viisi askelta ja okserilta pystylle tiestä riippuen viidestä kuuteen. Tehtävä meni muuten sujuvasti, mutta kaarteissa oikealle tuli edelleen hieman oikaistua, vaikka ratsastin ne kuitenkin paremmin kuin aluksi.

Viimeisenä hyppytehtävänä tulimme kaarevalla linjalla olleet kaksi pystyä. Laukka piti saada säädettyä lyhyeksi ja napakaksi. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, vaikka laukassa oli vielä työstöä. Sitten estettä hilattiin korkeammalle ja kesken toiselle pystylle lähestymisen sekä minä että Pave jäimme töllöttämään avonaisen oven takana liikkunutta ihmistä. Mikä oli seuraus? No Pave luikahti esteestä vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa keskittyminen karkasi molemmilta. Tulimme sitten esteelle turhan monta kertaa esittäen koko ajan saman virheen. Toki siellä maneesin ulkopuolella oli edelleen ihmisiä ja hevosia, mutta olihan se nyt ihan höhlää, ettemme saaneet keskityttyä hyppäämiseen. Tuskastuin omaan mokailuuni niin, että jurputin ääneen ulkona liikkuvista ihmisistä. Olipa hyvä ratkaisu. Kisoissakin aivan varmasti voin mennä sanomaan minun mielestäni väärässä paikassa olevalle yleisölle, että anteeksi, voisitteko siirtyä häiritsemästä suoritustani. Hoh! Lopulta Kaisa ja Vake tulivat esteelle tulpaksi, ja vihdoin ja viimein muistimme Paven kanssa myös hypätä sen.

Lopputunnin omat mokailuni jäivät tosi pahasti hampaankoloon. Tunti oli sujunut tosi asiallisesti siihen saakka, mutta sitten keskittymisen rippeet katosivat minulta ja sitä myöten Pavelta. Olisi ollut ihan ok mennä esteestä kerran ohi, mutta kyllä siitä sen jälkeen olisi pitänyt mennä jo yli. Vaan ei, jäin töllistelemään itsekin ulkomaailmaa ja annoin Paven tehdä samoin. Just. No, Pave opettaa minua näissä tilanteissa eikä paikkaile ylimääräisiä. Onneksi lopulta sisuunnuin sen verran, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja alettua ajatella taas sitä estettä ja sen ylittämistä. Valtaosa tunnista meni kuitenkin hyvin, ja opettaja kehui Paven esittäneen muutamia hyviä ja pyöreitä hyppyjä. Pavelle pisteet, kuskille vähän sapiskaa. Ensi kerralla sitten nopeammin takaisin ruotuun!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Siirtymisten tehotreeniä

Maanantain tunti oli pitkästä aikaa luksusta, sillä olimme sillä Kaisan kanssa kahdestaan. Ratsunani oli Pave. Tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä aika mukavasti.

Aloitimme käynnin ja ravin välisillä siirtymisillä oikeassa kierroksessa. En tiedä, mikä vaikutti asiaan, mutta Pave teki siirtymiset myös alaspäin asiallisesti. Pyöreys toki katosi, mutta Pave ei jäkittänyt vastaan eikä hirveillytkään pahasti. Huomasin pian tässä kierroksessa istuvani kohtuullisesti sekä kantavani kädet. Lievätkö nämä vaikuttaneet asiaan? Sain vakaamman istunnan ansiosta jarrutettua sen avulla enemmän, jolloin sain jättää ohjaa rauhaan. Olinkin tähän suuntaan tehdyistä siirtymisistä aika fiiliksissä. Sen sijaan siirtymiset vasemmassa kierroksessa eivät enää olleetkaan niin hyviä. Paikallistin oman istuntani muuttuneen, mutta en saanut parsittua sitä samanlaiseksi kuin oikeassa kierroksessa. Niinpä siirtymiset jäivät vähän puolitiehen, ja Pave pääsi jännittymään niiden aikana enemmän. En silti harmistunut tästä pahemmin, sillä aiemmat onnistumiset olivat edelleen muistissa. 

Seuraavaksi teimme siirtymisiä laukasta mahdollisimman nopeasti käyntiin. Kuviona oli pääty-ympyrä, jota lähdettiin pienentämään ja sitä kautta lyhentämään laukkaa. Kun hevonen oli riittävän lyhyessä laukassa, tuli tehdä siirtyminen nopeasti käyntiin. Tiesin tehtävän haastavaksi niin kuin se olikin. Sinällään Pave lähti ympyrää pienentämällä lyhentämään laukkaa asiallisesti, mutta siirtymisessä homma levisi aina käsiin. Suomennettuna istuntani siis lässähti. Jäin jarruttamaan liikaa ohjalla, mikä ei tietenkään auttanut. Paraskin yrityksemme sisälsi useampia raviaskeleita ennen kuin olimme käynnissä. Hyvää oli kuitenkin se, että näinä kertoina Pave ei kipittänyt ravissa, vaan oli kohtuullisesti heti kuulolla, jolloin sen sai myös käyntiin asiallisesti. Tässä tehtävässä ei ollut niin suunnissa eroa. Hankalaa oli ihan kierroksesta riippumatta. Oli myös hyvä nähdä, että kyllä siinä Pavenkin laukassa on säätelyvaraa, kunhan vain ratsastaa sen esiin.  

Loppuun ravasimme koko maneesin kahdeksikkoa, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjillä. Niiden lopussa uralle palattiin pohkeenväistön avulla. Pave ravasi mukavasti ja teki väistöt vasemmalle hyvin. Väistöjä oikealle saimme työstää enemmän, mutta hiljalleen niihinkin tuli pientä parannusta. Tunnin treenit päättyivät rentoon menoon, mikä oli tietenkin hyvä juttu. Tunnin tehtävät olivat kyllä aivan paikallaan, vaikka hieman haastavia olivatkin. Kivaa oli kuitenkin huomata niistä petrattavien kohtien lisäksi myös pientä onnistumista. Ei sitä kaikkea aina saa kerralla kuntoon, joten silloin on hyvä osata iloita pienemmistäkin jutuista.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Oman seuran cupin 1. osakilpailu

Lauantaina olikin jännä päivä. Nimittäin uuden ratsastusseurani eli LidRidin jäsenille tarkoitetun cupin 1. osakilpailu. Cupissa ratsastettiin samana päivänä sekä koulu- että esteosuus, mikä teki kisapäivästä tavallista jännemmän. Samalla kisapäivä toimi Paven tulikokeena sen suhteen, miten se käyttäytyy vieraskisoissa. Käsitykseni mukaan se ei ole kouluaidoissa ennen ollutkaan. Nämä asiat toivat päivään vielä omat tutinansa, joten olihan siinä perhosia vatsassa monesta syystä. Koulupuolella menimme helpon C:n tutustumisluokan kouluohjelman 2016 ja estepuolella 80 sentin radan arvostelulla 367.1. Kilpailuihin oli liitetty samalla naamiaiset talviurheiluteemalla, johon osallistuin maltillisesti väkertämällä kotikutoisen hiihtäjien kisanumeron ja länttäämällä muutamat Suomen liput satulahuopaan ja kypärään.

Pave suhtautui uuteen paikkaan ihanan järkevästi. Vähän se puhisi ja katseli, mutta rentoutui myös nopeasti. Kisapäivä alkoi kouluosuudella. Ehdimme kävellä kentällä mukavasti ennen kuin pääsimme maneesiin yhteisverryttelyyn kolmen muun ratsukon kanssa. Verryttelyn saimme mennä kouluaitojen sisällä, mikä oli hyvä juttu. Pave vilkaisi vähän radan ulkopuolella koristeena ollutta kelkkaa samoin kuin suksia, mutta muuten otti homman lunkisti. Verryttelyssä hain sitä omaksi itsekseen eli rentoutumaan ja kulkemaan kohtuullisen pyöreänä. Pave oli mukavasti kuulolla, ja muistuttelin itseäni vielä asettelemaan ja taivuttelemaan sitä. Laukkakin rullasi ihan ok, mutta odotetusti siirtymiset alaspäin olivat aika kamalia. Yritin olla panikoimatta niistä liikaa ja keskittyä siihen, että Pave olisi rento enkä itse murehtisi liikoja yksittäisiä asioita. Meidän luokassamme oli yhteensä kahdeksan lähtöä. Meidän vuoromme oli toiseksi viimeisenä, joten verryttelyn jälkeen saimme odottaa kahden muun ratsukon suoritukset, kunnes pääsimme aitojen sisäpuolelle. Kävelin ja ravasin tuomarin edestä molemmista suunnista, jotta Pave sai vielä todeta moisenkin ilmestyksen. Pave jännittyi aluksi, mutta lakkasi ihmettelemästä asiaa ihailtavan nopeasti. Sitten meille jo vihellettiinkin, ja pääsimme aloittamaan suorituksen.

Keskihalkaisijalle tulimme vasemmasta kierroksesta hieman kiireisesti ravaten. Pave kuitenkin tasoittui kohtuullisesti, ja pääsimme kaartamaan lyhyellä sivulla vasemmalle. Tuomarilta numeroksi tästä tuli 5,5 ja kommentiksi säilyttää suora linja loppuun saakka. Puoliympyrä vasemmalle meni mukavasti, numeroksi 6 ja kehut täsmällisestä tiestä. Puoliympyrällä oikealle unohdin taivuttaa, numeroksi 5,5. Keventäen tehty keskiravi ei lähtenyt lävistäjän alussa, ja mielessäni häilähti paniikki. Pyysin sitten isommin, mikä aiheutti pienen tahtirikon raviin. Numeroksi tästä 5,5 ja kommenttina esityksen vaatimattomuus. Tuomarin edessä tehty siirtyminen käyntiin 3–5 askeleeksi oli jännittänyt minua etukäteen. Jännitys ei auttanut ratsastamaan siirtymistä paremmin, vaan Pave jännittyi pyynnöistäni. Pääsimme kuitenkin käyntiin, numeroksi 5,5 ja toiveena selkeämmin esitetty siirtyminen raviin.

Pave pääsi melkein rikkomaan laukalle, kun taisin ajatella tulevaa kohtaa aivan liian aikaisin. Vasen laukka kuitenkin nousi toivotusti ja rullasi hyvin, jolloin pääsimme keskiympyrän asiallisesti. Numeroksi 6, kommentteina noston ennakoiminen sekä kehu sujuvasta tiestä ja tahdista. Laukkalävistäjälle lähdin hitusen myöhässä, ja Pave pudotti ravin hieman aiemmin kuin olisin halunnut. Numeroksi 6 ja kommenttina melko sujuva. Oikea laukka nousi C:stä ihan hyvin, numeroksi 6. Keskiympyrästä saimme numeroksi 6,5, kehuja tuli laukan tahdikkuudesta. Laukkalävistäjä meni ihan hyvin, mutta siirtyminen raviin oli taas ankea. Numeroksi 6,5, toiveena pehmeämpi siirtyminen raviin. Siirtyminen tuomarin edessä käyntiin meni taas jännittyneesti, mutta Pave tasoittui onneksi sen jälkeen aika nopeasti. Se tosin lähti keskikäyntiosuudessa pilkkimään liian alas, mutta käveli hyvin. Numeroksi 6, kehu tahdikkaasta käynnistä, mutta lisäyksenä maininta hevosen etupainoisuudesta. Lopputervehdykseen tulimme edelleen pilkkien ja jäimme siinä vielä vähän vinoksi. Numeroksi 5,5. Näin ensimmäinen yhteinen kouluratamme oli pulkassa.



Suorituksellamme saimme prosentteja tasan 59, pisteitä 106. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Sujuvaa ratsastusta, muista taivuttaa molempiin suuntiin. Ajoittain hieman etupainoinen." Luokassa lähtöjä oli yhteensä kahdeksan, ja me olimme tällä tuloksella ensimmäisiä ei-sijoittuneita eli kolmansia. Voittaja nappasi hyvän kaulan muihin 65 prosentin tuloksellaan, mutta minun ja toiseksi tulleen välillä eroa oli vain yksi piste. Ei siis yhtään hullummin ensimmäiseksi kerraksi. Hassua oli kuitenkin se, että selkään tuntui, ettei Pave ravannut riittävästi, mutta videolta katsottuna eteneminen on ihan kohtuullista. Näin se oma tuntuma joskus huijaa. Pave aloitti kisapäivän kyllä hienosti olemalla tolkku. On se vain fiksu tapaus, kun ei lähtenyt hieman kisoja jännittäneen kuskin tunnelmiin mukaan.


Verryttelyssä. © Essi Huotari
Kouluosuuden jälkeen oli monen tunnin huili ennen kuin esteosuus alkoi. Onneksi olimme saaneet päiväkarsinat, joten hevoset saivat huilia, ja me saimme seurata rauhassa kisoja sekä olla purkamassa koulurataa että rakentamassa esterataa. Ennen maneesissa ollutta yhteisesteverryttelyä ehdin kävellä ulkona Paven kanssa. Olin vähän pelännyt aamun startin vieneen siltä puhdin ja kiinnostuksen, mutta Pave tuntui mukavasti omalta itseltään. Verryttelyssä hyppäsimme pari kertaa vasemmassa kierroksessa ristikkoa ja pystyä sekä oikeassa kierroksessa okseria. Pystyltä otimme kerran puomin mukaan, minkä jälkeen Pave ryhdistäytyi ja hyppäsi muut esteet hyvin. Laukka sujui ihan hyvin eikä Pave ihmetellyt enää maneesissa mitään. Tällä kertaa olin luokan ensimmäisessä verryttelyryhmässä ja luokan viides lähtijä. Yhteensä lähtöjä oli yhdeksän. Ehdin katsoa muutaman suorituksen ennen kuin tuli meidän vuoromme. Päätin ratsastaa perusvaiheen maltillisesti ja päättää sen perusteella, mitkä uusinnan tiet ottaisimme.

© Kaisa
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Otin pidemmän pätkän alle ja ehdin vilkaista peilistä, että olimme mummolaukassa. Pyysin Pavea vähän eteen ja muistutin itseäni antamaan sen laukata. Ykkösenä ollut okseri ylittyi hyvin, ja Pave nappasi siinä oikean laukan. Kakkoselle tulimme vähän pitkänä, ja Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä positiivisen askeleen kautta. Minä olin hitusen unessa ja jäin vähän hypystä. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella, ja este ylittyi hyvin. Neloselle maltoin ratsastaa tien kunnolla, joten Pave hyppäsi sen ongelmitta ja nappasi siinä vasemman laukan. Tie viitoselle oli radan hankalampi kohta. Vaikka olin verryttelyssä ristikkona sitä hypätessä yrittänyt viilata tien kuntoon, sorruin radalla oikaisemaan. Olin kuitenkin hyvin menossa, joten Pave hyppäsi sen sujuvasti. Sama meno jatkui kuutosen yli, jälleen Pave otti hypyssä oikean laukan. Perusradan viimeisenä ollut askeleen sarjalle tulimme hieman laakana. Niinpä Pave kolautti b-osaa, joka onneksi pysyi paikoillaan. Näin pääsimme puhtaasti perusradalta maaliin ja saimme jatkaa uusintaan.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille käänsin vähän lyhyemmän tien. Rataan tutustuessani en ollut ajatellut tehdä tätä käännöstä, mutta perusvaiheen sujuminen sai minut muuttamaan mieltä. Kaarre meni kuitenkin vähän kehnosti, jolloin askel ei sopinut. Pave joutui ottamaan miniaskeleen, minä taas pahensin tilannetta sukeltamalla. Tämä töppäys heijastui vielä suoraan linjaan ja ysille, väliin nimittäin meni kuusi askelta ja ysille tuli jälleen miniaskel. Hienosti Pave keräsi itsensä molemmista esteistä puhtaasti yli. Tämän jälkeen heräsin taas vähän ratsastamaan. Laukka tosin jäi hieman hitaaksi. Ylitimme kuitenkin kympin hieman lyhyemmällä tiellä hyvin. Tässä vaiheessa päätin olla tekemättä toista tiukempaa tietä, sillä en halunnut testata, jaksaisiko Pave pelastella minua enempää. Niinpä ratsastin yhdelletoista hieman pidemmän tien. Se ylittyikin tällä ratkaisulla hyvin. Kaarteessa uusinnan päättävälle sarjalle Pave vähän kompastui, mutta sai jatkettua laukkaa. Sarja menikin nyt hyvin, ja niin pääsimme maaliin nollalla virhepisteellä.



Suorituksemme jälkeen kuulin ajaksemme 24 sekuntia ja risat. Ihmettelin sitä kovasti, sillä emme olleet ottaneet kaikista tiukimpia teitä saati laukanneet nopeasti. Muiden ajat kun olivat 30 sekuntia ja päälle. Loppujen lopuksi yhdeksän ratsukon luokassa palkittiin kolme, ja me Paven kanssa saimme ensimmäisen sijan. Ihmettelin vielä palkintojenjaossa aikaa, mutta kukaan muu ei sitä ainakaan ääneen ihmetellyt. Lopulta videolta kellottaessa aikani oli samaa 30 sekunnin luokkaa kuin muilla sijoittuneilla. Ruusuke olisi siis irronnut, mutta voittoa ei voi varmaksi sanoa. Olisihan se ollut kiva saada oikein kellotettu aika, vaan nyt meni näin. Kuten esteratsastuksen kilpailusäännötkin sanovat: "digitaalisista tallenteista ei voida selvittää ratsukon suoritusaikaa". Lakkasin kuitenkin harmittelemasta ja nolostelemasta asiaa, sillä Pave oli esteradalla hieno. Puhtaasta radasta saa aina olla iloinen samoin kuin siitä, että Pave kesti parit mokani ja että sain ryhdistäydyttyä niiden jälkeen.

Kisapäivä oli pitkä, mutta antoisa. Pave keräsi pisteet kotiin, ja kehuinkin sitä päivän läpi vuolaasti. Ihanaa, että se osasi ottaa näin lunkisti uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa eli kouluradalla. Tämän kerran perusteella vieraskisat tuntuvat realistisilta, joten alan odottaa seuraavia innolla. Samalla myös uudet koulukisat houkuttelevat. Onneksi sekä este- että koulukisoja on luvassa, ja niitä ennen on myös hyvin aikaa treenata. Kuskilla kun riittäisi taas vähän parsittavaa, jotta Pave pääsee väläyttelemään enemmänkin hyviä hetkiä.

Videoista kiitos Annulle ja estekuvasta kiitos Essille!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Väistöjä ja lävistäjiä

Perjantain Artsin tunti toimi meille Paven kanssa viimeistelynä seuraavan päivän koulukisoihin. Emme tosin harjoitelleet kisaohjelman pätkiä sinällään, mutta tunnin treenit auttoivat ihan perusratsastuksen puolella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan niin hevosen suoruutta, pohkeenväistöjä kuin laukkalävistäjiä.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme keskihalkaisijalle ravissa ja jatkoimme sitä suoraan noin kolmanneksen. Sen jälkeen teimme pohkeenväistöä noin viitisen metriä uraa kohti, jonka jälkeen suoristimme ja jatkoimme vastakkaiseen kierrokseen kuin tehtävän alussa. Näin pääsimme tulemaan väistöjä vuorotellen molempiin suuntiin. Aluksi hätäilin väistöön lähtemisessä eli en mennyt riittävää matkaan suoraan. Huomautuksen jälkeen tajusin, että kolmannes oli kuitenkin ihan ravattava matka, ei vain pyrähdys. Sen jälkeen saimme tultua ja pysyttyä keskilinjalla sangen asiallisesti. Pohkeenväistöt lähtivät odotetusti vasemmalle helpommin. Oikealle sain miettiä enemmän apuja ja istuntaa ennen kuin saimme Paven kanssa petrattua niissä. Nekin siis vähän paranivat, vaikka olivatkin tihkaampia. Väistöjen jälkeisessä suoristuksessa sain ratsastaa ravia vähän eteen, sillä se oli hieman hiipunut.

Toisena tehtävänä tulimme lyhyemmille lävistäjille laukassa ja teimme keskikohdassa siirtymisen raviin. Kun siirtymisiä oli tahkottu riittävästi, teimme lyhyemmät lävistäjät kokonaan laukassa. Siirtymiset olivat odotetusti hankalia. Pave tuppasi jännittymään ja hirveilemään niissä melkoisesti. Pari kertaa se jopa nihkeili niin, ettei edes suostunut siirtymään laukasta raviin, vaan mennä jolkotti laukassa lävistäjän loppua kohti. Toistojen myötä Pave alkoi oppia, mitä tehtävällä tuli tehdä, mutta sinällään itse siirtymiset eivät nyt huikeasti siitä parantuneet. Siirtyminen meni edelleen jännittyneesti, mutta kontrolli palautui onneksi hiljalleen paremmin, ja pääsimme järkevämpään menoon nopeammin. Kokonaan laukassa tehdyt lävistäjät takkusivat myös jostain syystä. En aivan saanut Pavea suoristettua, jolloin emme juurikaan päässeet menemään lävistäjää aivan niin kuin olin suunnitellut. Etenkin oikean laukan lävistäjät menivät sangen puolittaisesti, kun en aina saanut ratsastettua Pavea kunnolla uralle. Siirtymiset lävistäjän lopussa laukasta raviin olivat edelleen aika kehnoja. Positiivista oli kuitenkin se, että Pave säilytti laukan niin kauan kuin halusin eikä lähtenyt ennakoimaan siirtymistä.

Loppuravissa etenimme vielä sujuvasti ja rentoutta hakien. Pave toimi siinä ihan asiallisesti, ja opettaja kehui sen edistymistä. Mainiohan se Pave on ja aina vain mainiompi siitä tulee, kun siltä osaa pyytää asiat oikein. Tunnin parhaat hetket tulivat suoraan ratsastetuilla keskihalkaisijoilla sekä pohkeenväistöissä vasemmalle. Parannettavaa olisi ollut siirtymisissä ja paljon, mutta onneksi asia on tiedossa ja työn alla. Jospa jokin kerta saisin huomata, että näissäkin olemme menneet Paven kanssa eteenpäin.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Vähän vaisuja hyppyjä

Torstaina vuorossa oli oman opettajan pitämä estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Tällä kertaa menimme hieman kisaverryttelyn tapaan eli otimme varsinaisia hyppyjä ennen rataa vain yksittäiselle pystylle sekä okserille.

Ennen hyppyjä tulimme kahden puomin ja myöhemmin kahden kavaletin suoraa linjaa. Puomilinjalle tulimme ravissa ja teimme ensin siirtymisen käyntiin ja siitä paluun raviin. Sen jälkeen tulimme linjalle ravissa, siirryimme käyntiin ja nostimme laukan. Kavalettilinjaa puolestaan tulimme molemmista suunnista kuudella askeleella, väli oli noin 20 metriä. Puomilinjan tehtävillä pulma oli jälleen sama: Pave ei tahtonut hidastaa helpolla. Pääsimme kuitenkin aina käyntiin, mutta sangen venyen. Pave ei tänään ollut kovin hereilläkään, sillä myös laukannostot käynnistä venyivät. Kavalettilinjan pääsimme sentään tulemaan kuudella askeleella niin kuin piti. Menomme oli kuitenkin vähän ponnetonta.

Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle, jota hyppäsimme muutaman kerran ympyrällä. Oikeassa kierroksessa tulimme muutaman kerran okseria suoralla lähestymisellä ja jätöllä. Molempia esteitä nostettiin hyppyjen välissä aina hieman. Pystyn hypyt menivät ihan ok, mutta sain muistaa ratsastaa tarkemmin ympyrällä pysyen, jotta laukka säilyi myötäisenä. Okserin hypyissä keilasimme esteen kertaalleen, kun lähestyminen ei ottanut onnistuakseen. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa ennen okseria, jolloin meno oli sen mukaista. Kaiken lisäksi huomasin taas syöksyväni ylävartalolla ihan vallattomasti hyppyihin. Sain onneksi korjattua omaa mukautumistani sekä heräteltyä Pavea, jolloin saimme asiallisemmankin hypyn okserille.

Sitten hyppäsimme noin 80 sentin radan kerran. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa. Ykkösenä ollut pysty ylittyi mukavasti, ja kakkospystykin meni hyvin. Kolmoselle laukka pääsi taas sammumaan. Se ylittyi silti, mutta emme enää voineet venyä suoraa linjaa neloselle toivotulla neljällä askeleella, vaan siihen pisti pistää viisi. Nelonen kuitenkin ylittyi ihan ok. Viitosena ollut askeleen sarja meni taas ihan mukavasti, ja kuutosen ja seiskan kaarevan linjan pääsimme toivotusti viidellä askeleella, vaikka sainkin ratsastaa siinä eteen ja pyytää Pavea vielä hyppäämään seiskan hieman kauempaa. Pyysin heti seiskan jälkeen luvan tulla suoran linjan uudelleen. Hain sujuvamman laukan, ja nyt kolmoseste ylittyi paremmin. Pyysin Pavea kuitenkin sen jälkeen eteen, jotta venyisimme välin nyt neljällä askeleella. Pave totteli hyvin, ja niin pääsimme nelosesteelle neljällä askeleella ja asiallisesti sen ylikin.

Sen enempää emme tunnilla hypänneet. Ravasin loppuun vielä tovin, kunnes hyppäsin satulasta alas ja lähdin parin muun ratsukon kanssa kiertämään peltolenkin kävellen. Tämän tunnin fiilikset jäivät vähän vaisuiksi, niin kuin Paven meno. Jotenkin se ei ollut tänään juonessa mukana, vaan vähän nihkeä. Pavella oli tilapäisesti eri kuolain, liekö se sitten vaikuttanut. Toisaalta jäin itse miettimään kuolainta liikaa, mikä saattoi hyydyttää oman ratsastukseni, ja Pave sitten vain seurasi huonoa esimerkkiäni. No, jokainen tunti ei mene aina hehkuttamisen arvoisesti, mutta kyllä näistäkin oppii. Tänään vähän keilattiin ja tahmailtiin, mutta mentiin silti kaikesta kerralla yli. Ja mikä positiivisinta: 80 sentin esteet näyttivät ja tuntuivat ihanan pieniltä!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Suoran linjan työstöä

Otin keskiviikolle ekstratunnin, sillä ajattelin treenata hieman enemmän ennen viikonlopun ensimmäistä koulukisastarttia Paven kanssa. Tällä tunnilla ei tosin koulua hinkattu, vaan menimme puomeja ja kavaletteja. Sehän ei haitannut mitään, vaan oli mukavaa vaihtelua. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Tahkosimme tunnista hyvän tovin noin 20 metrin suoraa linjaa. Alussa linjalla oli kaksi puomia, joiden väliin teimme siirtymisiä. Ensin tulimme linjalle ravissa ja kävimme välissä käynnissä. Seuraavaksi teimme siirtymisen ravista käyntiin ja nostimme laukan ja lopulta tulimme sisään laukassa ja linjan väliin tehdyn ympyrän aikana kävimme ravissa ja palasimme takaisin laukkaan. Kuten tähän asti muutenkin, siirtymiset alaspäin olivat työläimpiä. Pave venytti siirtymistä pitkälle, mutta pääsimme puomien yli toivotussa askellajissa. Harmitti vain, etten vieläkään keksinyt, millä avulla Paven saa jarruttamaan heti. Laukannostot sujuivat ihan ok, vaikka välillä pitkän jarrutusmatkan takia olimme turhan lähellä toista puomia. Laukassa aloitetulla tehtävällä ympyrä pelasti meidät. Sille kääntyminen auttoi hidastamaan Pavea, jolloin sain aina käytyä ravissa sekä palattua laukkaan. Onneksi tehtävällä oli tällainen apupyörä. Pave kuitenkin kuunteli ympyrällä mukavasti eikä säntäillyt menemään.

Seuraavaksi puomit käännettiin kavaleteiksi, ja tulimme niitä laukassa eri askelmääriä väliin sovittaen. Meidän haitariksemme tuli 5–7 askelta. Vasemmassa laukassa seitsemän askeleen kaivaminen oli työlästä, ja sain jarrutella jokaisen askeleen. Oikeassa laukassa jokin loksahti kohdilleen, ja Pave laukkasi ihanan lyhyesti ja helposti välin seitsemällä askeleella. Kuusi askelta oli taas aivan tavallista laukkaa, ja viiteen askeeleen tarvitsi vain vähän pyytää Pavea reipastumaan. Kertaalleen tosin pyysin tahattomasti vahvasti, jolloin Pave sinkoutui matkaan. Vaan edelleen saimme väliin mahtumaan viisi askelta, vaikka Pave venähti ja kiihdytti melkoisesti. Tämän jälkeen tulin välin vielä kontrollin vuoksi kuudella, minkä Pave teki hyvin, kun kuski ei töpeksinyt enempää. Olipa kiva tulla taas pitkästä aikaa suoraa linjaa eri askelmäärillä. Seitsemän askeleen sujumisesta olin oikein iloinen.

Lopuksi tulimme kavaletteja hieman mukailulla kahdeksikolla, jossa hyppäsimme ne vastakaartoteillä. Ideana oli saada vaihdettua laukat hypyissä. Tämä tehtävä ei tällä kertaa onnistunut meiltä. Vaikka saimme tulla monta kierrosta, sain tasan kerran Paven nappaamaan kavaletilla laukanvaihdon, sekin tuli vasemmasta laukasta oikeaan. Muutoin jouduin korjaamaan ravin kautta. Ilmeisesti en saanut lähestyttyä kavalettia sopivan vinosti saati tiedotettua Pavelle laukanvaihtotoiveistani, sillä esteillä Pave on tähän asti ollut kohtuullisen hyvä hoksaamaan vaihdot itse. Tulimme vielä tehtävän siten, että kavalettien jälkeen jatkettiin tarkoituksella pidempään suoraan ja korjattiin rauhassa laukka ravin kautta. Tämä tehtävä jäi kyllä hampaankoloon, kun olisin halunnut osata tiedottaa Pavelle vaihtoaikeet oikein. Enkä edes ihan täysin tiedä, miksi vaihdot olivat näin tihkaita tänään. No, aina ei voi onnistua saati heti tajuta, mistä kiikastaa. Mutta tätä tehtävää pitää kyllä treenata uudelleen.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä, ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Paven (ja/tai kuskin) keskittyminen ei tänään pysynyt ihan koko aikaa tehtävissä, vaan välillä kavereiden meno kiinnosti enemmän. Niinpä Pave häsläsi yrittämällä lähteä aina sitä vauhtia, mitä kaverit menivät edellä. Jupisin sille tästä, mutta samalla syyllistyin siihen, etten kunnolla vaatinut sitä keskittymään minuun. Muutoin Pave oli oma, mukava itsensä ja pysyi hienosti nahoissaan, vaikka menimmekin puomeja ja kavaletteja. Kyllä se silti selvästi innokkaampi oli, joten ehkä se tykkää hieman enemmän hyppelyistä kuin kouluväännöstä. Vähän kuin kuskinsakin. Vaan onneksi me molemmat loppujen lopuksi tiedämme, että sitä kouluakin on vain väännettävä ja huomattavasti kivempaa on, kun siitä tykkää ainakin vähän.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Ihanan tuttua

Tiistain toisena ratsuna oli Pave. Sen päivän ainoa kuski oli perunut tulonsa, joten päätin käydä ratsastamassa sen kevyesti itsenäisellä tunnilla. Treeniaiheeksi otin perusratsastuksen siirtymisten avulla.

Aluksi tein pysähdyksiä, joissa pohdin omaa vaikuttamistani. Pave edelleen oli hidas pysähtymään ja tuppasi välillä kävelemään pidätteen läpi. Aloin kuitenkin hiljalleen tajuta, että istunta (yllättäen) olisi se juttu, jolla vielä joskus saan Paven tekemään siirtymiset alaspäin nätimmin. Kun sain rutistettua vatsalihaksia tukemaan keskivartaloa ja jämäköidyttyä siten istunnalla, reagoi Pave muutokseen alkamalla hidastaa. En saanut vietyä istunnalla tehtyä jarrutusta omin avuin loppuun, jolloin jouduin aina ottamaan pidätteet myös ohjalla. Oli silti hyvä huomata, että hain ratkaisua Paven reaktioiden perusteella oikeasta suunnasta.

Seuraavaksi vaihdoin suuntaa ja tein vielä lisää pysähdyksiä. Tällä kertaa nostin vähän vaatimustasoa ja hain Paven pysähdyksissä pyöreäksi tuntumalle ennen kuin palasin käyntiin. Pysähdyksissä pyöreys aina katosi, mutta palautui onneksi kohtuullisesti pienillä pyynnöillä. Siirtymisissä käyntiin pyöreys pysyi paremmin. Sitten aloin tehdä samalla ajatuksella siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pidin ravipätkät lyhyinä, jotta paketti ei ehtisi hajota, vaan saisimme tehtyä hyviä toistoja. Aiemmat toistot auttoivat, sillä saimme tehtyä pari rennompaa siirtymistä alaspäin. Siirtymiset raviin olivat pehmeitä, mutta olisin saanut aktivoida Paven niihin paremmin. Nyt jäin vähän hissuttelemaan.

Siirtymisten jälkeen pyörittelin ravissa kahdeksikkoa. Muistin ratsastaa sisäpohkeella paremmin, jolloin Pave alkoi notkistua ja pehmetä molempiin suuntiin. Saimme kahdeksikolle mukavan sujuvaa ja rentoa etenemistä, mikä tuntui selkään hyvältä. Pave eteni ja pysyi pehmeänä, jolloin siihen oli helppo tarvittaessa vaikuttaa. Ruuna tuntui myös keskittyvän hyvin, mikä tietysti vain auttoi.

Lopuksi otin vielä laukkaa molempiin suuntiin. Ensin annoin Paven laukata vähän isommin ja olin itse kevyessä istunnassa. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisin saanut antaa Paven irrotella laukassa vielä selvemmin, nyt jäin vähän liikaa mukavuusalueelle. Kuitenkin vähän sujuvampien laukkahetkien jälkeen pyörittelin vielä muutamia ympyröitä, joilla hain Pavea vähän lyhyemmäksi ja paremmin tuntumalle. Pave tarjosikin molempiin suuntiin muutamat paremmat hetket, joihin oli hyvä lopettaa se osuus.

Ravasin loppuun lyhyesti, kunnes siirryin tuntilaisten alta ulos kävelyttämään Paven. Olipa vain kiva palata Paven selkään, se tuntui niin kotoisalta. Niin sitä näemmä vain nopeasti tottuu tiettyyn ratsuun, vaan mikäpä siinä. Paven kanssahan tässä onkin tarkoitus treenata enemmän, joten ihan hyvä tulla sen kanssa tutuiksi aina vain paremmin. Tässä ratsastuksessa olin tyytyväinen omaan mielentilaani. Ratsastin rauhassa ja hätäilemättä, jolloin Pavekin saattoi tehdä tehtäviä rennosti. Kummasti ne asiat vain tuntuvat sujuvammilta ja helpommilta, kun niistä ei tee älytöntä numeroa.

Väistöjumppaa

Tuplahevostelut jatkuivat vielä tiistaina. Ensimmäisenä ratsunani toimi toista kertaa yksäriruuna Joy. Tämän päivän treeniaihe valikoitui vasta ratsun selässä, ja niin päädyimme jumppaamaan väistöjä. Alkuverryttelyssä kävin käynnin ja ravin läpi. Pyrin ratsastamaan paremmin pohkeella, jotta saisin Joyn käyttämään takaosaansa. Poni tykkäsi hieman kiemurrella aluksi sekä väännellä päätään ja kaulaansa vinkkuralle, mutta kun sain takajalkoja vähän töihin, tasoittui ratsukin paremmin. Otin myös sujuvia laukkapätkiä hakien ponia hereille. Joy laukkasi mukavan ripeästi ja tuli aina takaisin kevyesti, jolloin pääsin treenaamaan istunnalla hidastamista.

Väistöjä tahkosin tänään käynnissä niin pitkää sivua myöten, lävistäjillä kuin uralta keskemmäs ja siitä takaisin palaten. Joy vähän kiemurteli väistöissä etuosallaan, joten keskityin siihen, että saisin sen pysymään suorempana. Tähän auttoi mahdollisimman tasaisen tuntuman pitäminen, kun hevosen oli ensin saanut suoristettua. Väistöaskeleet sinällään lähtivät ihan ok, mutta jos Joy pääsi hiippailemaan, oli sillä aikaa mennä mutkalle. Jos taas sen sai kulkemaan kohtuullisella aktiivisuudella, pysyi se suorempana ja väisti sujuvammin. Pitkille sivuille tehdyt väistöt, joissa etuosa pidettiin uralla, olivat hankalampia. Jotenkin seinän läheisyys ahdisti ainakin minua. Niinpä päädyin tekemään väistöjä enimmäkseen lävistäjillä ja uralta pois ja sille takaisin väistättäen.

Hiljalleen jumpatessa Joy tuntui pehmenevän ja notkistuvan välillä mukavasti. Välillä se taas vähän nihkeili vastaan, mutta sain ratsastettua maltillisesti aina kulloinkin tullutta pulmaa korjaillen. Lopulta pääsimmekin aina pätkiä väistöjä, joissa Joy tuntui ottavan väistöaskeleet rennosti. Kokeilin myös jyrkempiä väistöjä, jotka lähtivät myös aika asiallisesti. Kunhan siis edelleen sain huolehdittua ponin suoruudesta sekä kohtuullisesta eteenpäinpyrkimyksestä.

Väistöjumpan jälkeen ravasimme vielä kahdeksikkoa, välillä yhdelle ympyrälle jääden. Alkutunnista en saanut Joyta asettumaan vasemmalle kovin hyvin, mutta tässä vaiheessa jumppa oli pehmittänyt sitä mukavasti. Saimmekin molempiin suuntiin muutamia pehmeitä ympyröitä, joilla Joy ravasi pyöreän rennosti. Olipa kiva huomata, että jumppaamisesta oli selvästi hyötyä. Joyn kanssa tunnuin tulevan ihan mukavasti juttuun, vaikka viilattavaa menossamme toki olisi ollut. Tänään kuitenkin muistin tunnustella minulle vieraampaa ratsua ja mukauttaa ratsastustani sen mukaan enkä mennyt niin perusasetuksillani.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Eloisan tamman kanssa koulutunnilla

Poneilun jälkeen palauduin takaisin hevostytöksi, sillä maanantain toisena ratsunani oli ihana Gia. Se toimi tänään vakiotuntini ratsuna. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan tuuraavan opettajan tunnilla pohkeenväistöjä sekä avotaivutuksia.

Alkuverryttelystä alkaen Gialla oli hyvä eteenpäinpyrkimys. Energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa, joten hevosen hoputtamisesta ei tarvinnut huolehtia. Enemmänkin menon tasapainottamisesta. Alkuverryttelyssä saimme mennä aika itsenäisesti ravaten sekä lyhyitä laukkapätkiä tehden. Pyörittelin ympyröitä ja yritin notkistaa Giaa asetusten ja taivutusten avulla. Laukkapätkissä Gia tuntui kyselevän, aioimmeko oikeasti vain körötellä. Tamma olisi ilmeisesti halunnut painaltaa reippaammin menemään. Otin sitten muutamia sujuvampia laukkapätkiä kevyessä istunnassa, mikä viritti Giaa hyvällä tavalla. Se kun kaipaa hieman aikaa vertyäkseen, ja laukkapätkät toimivat siinä oikein hyvin.

Tunnin päätehtävinä teimme yhdelle pitkälle sivulle pohkeenväistöjä etuosa uralla pysyen ja toiselle pitkälle sivulle avotaivutuksia. Pian avotaivutuksia alettiin tehdä jo ravissa, väistöjä taidettiin tehdä vähän myöhemmin muutamat kerrat ravissa. Väistöissä sain muistaa hallita myös Gian etuosaa, takaosa pysyi hyppysissä aika mukavasti. Gia väisti helposti, mutta jäi edestä vähän vinoksi, jos en korjannut. Gia tosin korjasi asennon heti, kun tajusin pyytää oikein. Ihanan opettavaista. Väistöissä kivaa oli se, että hevosen tiesi tekevän ne hyvin helpolla, jos vain sai omat palikat oikein. Se motivoi kummasti yrittämään, ja sen tuloksena saimmekin mukavia väistöhetkiä.

Avotaivutuksista meinasin ensin tehdä itselleni ongelman, kunnes muistin taas meneväni konkarilla, joka varmasti tekisi asian sen ymmärtäessään. Käytin avotaivutuksien yhteydessä voltteja, jotta sain haettua omat avut kohdilleen. Avot olivat hieman vaatimattomia, mutta muuten ihan ok. Oikeassa kierroksessa sain taas istuntani loksahtamaan kohdilleen, jolloin Gia teki parit avotaivutukset ravissa ihanan kevyesti ja helposti. Niissä kohdissa sai kyllä taas fiilistellä ratsastuksen helppoutta.

Tunnin lopuksi otimme vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin. Gia oli pehmentynyt mukavasti ja tarjosi laukassakin rennompia hetkiä. Laukan jälkeen ravissa ja itse asiassa aiemminkin tunnilla sillä tosin välillä jäi kipittäminen päälle. Niinä hetkinä Gia kauhoi menemään sellaista ravia, jota varmaan arveli ravihevostenkin menevän. Ohjeeksi tuli korjata hevonen tasapainoon, jotta sen ei tarvitsisi juosta pysyäkseen pystyssä. Tasapainon löytämiseksi jäin pyörittelemään ympyröitä sekä muistuttelin itseäni istumaan suorempana etukenon sijasta. Gia malttoi heti, kun sain korjattua meitä tasapainoisemmaksi.

Olipa kiva tunti ja erityisesti ratsu! Gia on kyllä lysti tamma. Ikää sillä on mittarissa 17 vuotta, mutta eipä se näytä missään tuntuvan. Giaa oli ilo ratsastaa, sillä se reagoi nopeasti ja vastasi apuihin hyvin. Mitä nyt jarrut välillä hukkuivat, mutta eipä siitä voinut Gialle pahastua. Eipähän ainakaan tarvinnut hoputella joka mutkassa hevosta etenemään. Jokin niissä kimoissa hevosissa vieläkin on. Tosin pakko myöntää, etten kaipaa kyseistä väriä silloin, kun hevonen pitää saada kisakuntoon mutakeleissä. Tämän kerran perusteella haikailen kyllä vielä Gian kyytiin, ehkäpä sinne joskus vielä pääsenkin.

Se on täällä taas

Poniratsastaja nimittäin. Maanantai sattui myös olemaan tuplahevostelupäivä. Ensimmäistä ratsastusta varten muutuin ponitytöksi, sillä ratsastettavana oli Riki. Tällä yksäritammalla olenkin mennyt vain kerran aikaisemmin. Kuten aina vieraampien ratsujen kanssa, pysyin nytkin pitkälti perusratsastuksen parissa.

Ratsastuksen aikana pyörittelin aika paljon ympyröitä sekä testailin muutamia käynti- ja raviväistöjä. Riki tuntui aluksi kiemurtelevan moneen eri suuntaan, kun en saanut sen takajalkoja töihin ja liikettä rehellisemmin takaa eteen. Rikin meno omistajansa ratsastamana on näyttänyt kivalta, joten ajattelin vissiin saavani samanlaista menoa ihan itsestään. Riki tosin oli asiasta eri mieltä, ja saimmekin melkoisesti pohtia toisiamme ennen kuin pääsimme askeltakaan yhteisymmärryksessä.

Laukkaa en tänään työstännyt kummemmin, vaan hurauttelin sitä muutamat kierrokset. Kunhan siis sain sen ensin nousemaan. Riki ei meinannut ensin ymmärtää laukka-apujani, mutta tajusin onneksi nollata tilanteen ja valmistella pyynnöt niin, että ymmärsimme taas toisiamme. Muutoin keskityin pitkälti käynnissä ja ravissa Rikin pehmittelyyn. Yritin saada Rikin takajalat mukaan sekä ponin suoraksi, mutta onnistumiset olivat aika vaihtelevia. Positiivista oli kuitenkin, että tajusin, mihin asioihin tuli kiinnittää huomioita menon parantamiseksi.

Tunnin kivoimmat hetket tulivat hyvällä tavalla puolihuolimattomasti tehdyissä väistöissä. Riki väisti kevyillä avuilla, jolloin sen kanssa oli hauska tehdä siksakkeja. Ensin väistöä pätkä oikealle, suoristus, väistöä vasemmalle, suoristus ja taas alusta. Riki mennä puksutti mukavasti molempiin suuntiin. Väistöjen jälkeen pyörittelin vielä tovin ravissa ja käynnissä ympyröitä. Hiljalleen Riki alkoi ymmärtää, mitä avuillani halusin, ja se tarjosi lopulta molempiin suuntiin pätkiä rennompaa ja pyöreämpää etenemistä. Töitä sen eteen sai tehdä, sillä emme selvästi Rikin kanssa puhuneet ihan samaa kieltä. Sentään tajusin parsia tätä asiaa taas satulassa, joten pientä kehittymistä sen saralla on onneksi tapahtunut. Muutoin olisin vasta nyt kirjoitellessani tajunnut, mitä siellä selässä olisi pitänyt yrittää tehdä.

Loppukäynnit taluttelin maasta. Riki on edelleenkin sympaattinen ponikaveri. Hauskahan sen selkään oli taas päästä. Riki palautti minut hyvällä tavalla (eikä onneksi konkreettisesti) maanpinnalle sen asian suhteen, että jokainen ratsu on yksilö eikä niitä kaikkia vain voi ratsastaa tismalleen samalla tavalla. Tämä onkin asia, jonka tiedostan teoriassa, mutta unohdan usein toteuttaa sitä käytännössä. Tänään sitä onneksi tuli taas treenattua.