maanantai 28. marraskuuta 2016

Niks, naks, Nakke

Maanantain tunnilla luvassa oli puomeja. Olin ajatellut, että Nakella voisi olla vaihteeksi kiva mennä. Kuinkas ollakaan, sehän sieltä minulle ratsuksi napsahti. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa temponvaihteluita tehden. Nakke lähti ihan mukavasti eteen, mutta olisin saanut ratsastaa sen vähän tarkemmin takaisin ilman, että aktiivisuus lössähti.

Työskentelimme tunnin oikeastaan yhdellä tehtävällä, jossa päädyssä ympyrän kaarella oli puomit lyhyemmillä väleillä ja keskempänä maneesia samoin ympyrän kaarella puomit pidemmillä väleillä. Molemmat puomikohdat saattoi tulla yhdellä isolla ympyrällä. Lyhyemmillä väleillä olleilla puomeilla luonnollisesti lyhennettiin askelta ja pidemmillä väleillä olleilla taas pidennettiin. Askellajeina olivat ravi ja laukka.

Ravipuomeilla Nakke sinällään liikkui, mutta vähän säästövaihteella. Lyhennyspuomit menivät kyllä, mutta aika ponnettomasti. Sain tehdä aika paljon hommia, että Nakke sekä lyhensi askelta että säilytti aktiivisuuden. Pidennyspuomeille Naken sai heräämään kohtuullisesti, jolloin ne sujuivat ihan mukavasti. Nakke tuntui innostuvan puomeista, jolloin se alkoi itsekin heräillä hommiin. Naken kanssa oli hyvä treenata istunnalla jarruttamista, kun se reagoi siihen selvästi. Pohkeella sitä sai aktivoida melkoisesti ennen kuin se alkoi lyhennyspuomeilla mennä vähän aktiivisemmin.

Laukassa sama tehtävä oli ihanasti haastavampi. Vaihtelut lyhyestä laukasta pidempään tulivat nopeasti, jolloin hevoseen piti ehtiä vaikuttaa vikkelästi. Nakkea sai välillä vähän nohitella, jotta se muisti taas liikkua rehellisesti eikä säästövaihteella. Laiska se ei kuitenkaan ollut, siltä vain puuttui tietynlainen pontevuus, mikä näkyi erityisesti lyhennyspuomeilla. Ne alkoivat kuitenkin sujua ihan asiallisesti, kun sain Naken heräämään. Sitten pääsimmekin ratkomaan pidennyspuomien haasteita. Nakella on ihan iso laukka, mutta emme silti meinanneet millään yltää pidempiin puomiväleihin. Yritin säätää reittiä ja usuttaa Nakkea, vaan aina jokin kohta tehtävästä meni rämpien. Lopulta tajusin kääntää Nakkea puomeilla koko ajan, jolloin tehtävä alkoi luonnistua. Olin aiemmin unohtanut ratsastaa tien tarkasti, kun keskityin vain ratsastamaan hevosta eteen. Haeskelin tehtävän ulkopuolella myös vähän oikeanlaista laukkaa. Vasemmassa laukassa ilman puomeja Nakke lopulta loksahti ihanasti paikoilleen ja tarjosi sangen kivaa ja sopivan lyhyttä laukkaa. Se pysyi hyvin kuulolla, ja elämä satulassa oli varsin helppoa. Kiva Nakke!

Loppuravissa haeskelin vielä Nakkea ravaamaan rehellisesti. Siinä tuli sitten tunnin toinen loksahdus, kun Nakke otti moottorinsa käyntiin, pyöristyi ja tarjosi oikein asiallista ravia. Välillä se yritti vähän lähteä kiihdyttämään, mutta otti pidätteet kuitenkin vastaan. Olin aika mielissäni, sillä nyt hevonen oli oikeasti herännyt hommiin ja sitä pääsi nohittelun sijasta jopa vähän pidättämään. Tunnista ja erityisesti Nakesta jäi oikein hyvä fiilis. Ratsastus oli parhaimpina hetkinä ihanan vaivatonta ja kevyttä. Tällaisella Nakella treenaisin koulua oikein mielelläni. Täytyypä mennä sillä piakkoin uudelleen, ettei tämä kerta ollut vain tuuria.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Jumbosija, mutta silti ihan hyvä

Sunnuntaina vuorossa olivat tämän vuoden viimeiset kisat. Kotitallin estekisoihin ilmoittauduin Pavella pohdinnan jälkeen vain yhteen luokkaan. Menimme mukavuusalueellani 75 sentin luokan arvostelulla 367.1.

Ennen maneesiverryttelyyn pääsemistä ehdimme kävellä tovin ulkona. Kokeilin pehmitellä Pavea asetuksilla jo etukäteen, jotta niistä ei tarvitsisi neuvotella hyppyverryttelyssä. Asetukset oikealle menivät ihan asiallisesti läpi, vasemmalle vähän puolittaisesti. Maneesiverryttelyssä hain ensin hyvää ravia, joka oli hieman hukassa. Hiljalleen Pave alkoi liikkua vähän paremmin. Laukassa opettaja komensi etenemään kunnolla. Käytin kevyttä istuntaa apuna. Pave alkoi laukata paremmin, mutta tahtoi oikoa kaarteissa. Oikeassa kierroksessa otimme hyppyjä ristikolle ja pystylle, vasemmassa kierroksessa okserille. Molempien esteiden hypyt olivat ihan asiallisia. Näin ponnistuspaikat eikä mukautumisessa ollut ongelmia. Verryttelystä jäi ihan hyvä mieli rataa varten.

© Nora
Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Yritin antaa Paven laukata sujuvasti, ja se etenikin ihan kohtuullisesti. Ykkönen ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kaarteessa kakkosesteelle se pääsi vähän puskemaan, ja tulimme esteelle kaarevalla tiellä. Liekö siitä vai mistä syystä, mutta Pave nappasi kakkosesteeltä etusillaan puomin alas. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi puhtaasti. Nelonen ylittyi myös puhtaasti, mutta laukka ei vaihtunut. En lähtenyt korjaamaan ravin kautta, vaan päätin jatkaa. Pave korjasi etuosansa vasempaan laukkaan eli lähestyimme viitosta ristilaukassa. Laukka kuitenkin sujui, jolloin viitonen ylittyi puhtaasti, ja Pave korjasi siinä itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti viidellä askeleella, ja kuutonenkin ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää seiskaesteenä ollut kahden askeleen sarja. Sille tulimme ihan aavistuksen lähelle, mutta Pave nosti jalkansa a-osasta puhtaasti ja ylsi b-osalle hyvin kahdella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja näin olimme maalissa neljällä virhepisteellä. Tällä tuloksella jäimme luokan jumbosijalle, 10/10.



Virhepisteistä ja jumbosijasta huolimatta minulle jäi radasta hyvä mieli. Annoin Paven laukata kohtuullisesti, jolloin ponnistuspaikat olivat selvät. Mukautuminen hyppyihin oli siten helppoa enkä omasta mielestäni liioitellut kauheasti. Pavekin hyppäsi tasaisen varmasti, ja vaikutin siihen sopivasti enkä heittäytynyt matkustajaksi. Tällaisia hyviä kokemuksia tarvitsenkin, jotta alan taas luottaa itseeni ja Paveen enemmän.

Videosta ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hevosen istuntatreeni

Lauantaina lähdimme viimeistä kertaa koko JKH-tiimin kanssa maastolenkille. Me Paven kanssa sijoituimme keskelle Noran ja Hempan ottaessa vetovastuun Kaisan ja Vaken pitäessä perää.

Kävimme kävelemässä lyhimmän Kotakankaan lenkin olosuhteiden pakosta. Jäisten teiden päälle oli satanut hieman lunta, mutta se ei ollut vielä tiivistynyt pintaan. Pavella on tosiaan hokkikengät edessä, mutta takasissa ei mitään. Köpöttelimme tietä pitkin metsäreitille, sen läpi toiselle tielle ja siitä kotiin.

Reissu meni muuten hyvin, mutta kotimatkan loppuosuuden tiellä Pave liukastui kunnolla. Sen takajalat lähtivät alta, jolloin Pave-raukka kävi ihan istuallaan. Se onneksi ponnisti siitä ylös kaikessa rauhassa eikä hätäillyt. Käyntikin jatkui siitä normaalisti. Kunhan tuo lumi viitsisi nyt pysyä maassa ja tiivistyä sopivasti, jotta lenkeillä ei tarvitsisi moisia jännitysmomentteja kokea. Tästä selvisimme onneksi vain säikähdyksellä, joten reissu päättyi pienten tykytysten jälkeen ihan hyviin fiiliksiin. 

perjantai 25. marraskuuta 2016

Itsenäisestä vähän sitä ja tätä

Perjantain kouluvalmennus vaihtuiitsenäiseen ratsastukseen. Ratsunani oli Pave, ja treeniaiheena oli itsenäisten tuntien bravuurini: sitä sun tätä. Perusratsastusta siis.

Tein ensin vähän pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Pyrin olemaan riittävän jämäkkä, mutta ilman turhaa pingottamista. Yritin pyytää mahdollisimman selvästi ja vaatia selkeän reaktion. Käynnissä Pave väistikin aika asiallisesti. Ravissa väistöt loivenivat selkeästi, ja Pave tarjoili hirvimoodia. Neuvottelimme tilanteen aina takaisin rennompaan ennen kuin lähdin taas pyytämään uutta väistöä. Ravin sai hakea aika pieneksi ennen kuin väistöaskeleet lähtivät siinä askellajissa vähän paremmin.

Laukassa hurruuttelin lähinnä uraa myöten ja isoja ympyröitä pyöräytellen. Pave laukkasi alussa hieman kulmikkaasti, joten otin kevyen istunnan apuun ja hurruuttelin siinä menemään. Haeskelin Pavea venyttämään laukassa hieman eteen ja alas, minkä se teki aika mukavasti. Kierrosten myötä laukka alkoikin parantua molempiin suuntiin ja muuttui pehmeämmäksi.

Loppuravissa pyörittelin vielä vähän ympyröitä. Asetus meni taas oikealle läpi, mutta vasemmalle sai työstää enemmän. En tosin ollut kovin ahkeralla tuulella, joten en saanut tätä puolta kuntoon. Saisimme Paven kanssa tahkota vasenta kierrosta joskus ihan urakalla. Meillä molemmilla taitaa siinä suunnassa olla enemmän puuhaa. Alkuun verrattuna Pave vetristyi ratsastuksen aikana kivasti, joten pieni humputtelu teki kuitenkin ihan hyvää.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Erilaista liikkumista

Maanantaina tunnilla oli luvassa koulua viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hempan. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkenväistöjä sekä askeleen säätämistä.

Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa hieman temponmuutoksia tehden. Hemppa liikkui alusta asti itse aika mukavasti. Erityisesti ravissa se vastasi pohkeeseen kivasti. Niinpä askelta oli aika helppo pidentää ja lyhentää. Hempaltahan löytyy mukavasti liikettä. Välillä se tosin yritti nykiä ohjia, mutta aika maltillisesti. Muistin sen olleen pahempi siinä puuhassa. Askeleen lyhentämisessä olisin saanut hallita oman kroppani paremmin, sillä Hemppa reagoi istuntaan hyvin. En saanut oltua ehkä riittävän tasapainossa, jolloin Hemppa reagoi välillä vähän isommin esimerkiksi hidastuksiini kuin mitä olin tarkoittanut.

Seuraavaksi ratsastimme kulmat takaosaa niissä ulos väistättäen. Ajatus oli siis vähän etuosakäännösmäinen. Tulimme kulmia väistöajatuksella kaikissa askellajeissa, laukassa vähän vähemmän tarkasti. Tehtävällä sain pitää huolta Hempan ulkopuolesta. Väistöt lähtivät ihan asiallisesti, mutta jos en pitänyt ulkopuolta hallussa, jatkoi Hemppa väistöä tavallaan liikaa ja pääsi pullahtamaan suoristuksessa vielä ulommas. Suoristukseen sai siis kiinnittää enemmän huomiota. Hemppa nappasi tehtävästä mukavasti kiinni. Ravissa ja laukassa kulmiin tultaessa sai ensin ajatella askeleen lyhentämistä ja sitten vasta väistöajatusta. Parhaimpina hetkinä Hemppa kuunteli kulmissa tarkasti ja lyhensi askelta hyvin, jolloin kulman saattoi ratsastaa väistöä hyödyntäen.

Työstimme vielä lopuksi laukkaa. Haimme lyhyempää laukkaa ympyröillä. Tiesin Hempan pystyvän vaikka millaiseen lyhennykseen, mikä motivoi yrittämään. Yritin rauhoittaa istuntani, mutta pitää Hempan liikkeessä pohkeella. Kun sain itseni istumaan paremmin, lyhensi Hemppa laukkaa aika kivasti. Hitsit, olipa kiva prässätä! On se yllättävän paljon helpompaa, kun hevosella on luonnostaan skaalaa liikkumisessa.

Siinäpä olikin tunnin päätehtävät. Hemppa oli kivempi kuin muistin, erityisen mukavaa oli mennä kunnon liikkeillä varustetulla ratsulla. Ohjienkin nykiminen oli harmittomampaa kuin olin muistellut. Tunnin läpi sain kiinnittää huomiota siihen, että sekä energia että rentous olivat olleet mukana. Hemppa kun tarjosi välillä etenemistä hieman hirvenä tai sitten pyöreämpää menoa vähän löysempänä. Löytyi sitä parempaakin ja pyöreämpääkin menoa, kun vain osasi pyytää. Tunti oli mukavaa vaihtelua, ja erilaisten hevosten ratsastaminen on vain hyödyksi.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Estekurssin 3. tunti: rimakauhua ja häsläystä

Estekurssin kolmas tunti meni rataharjoituksen parissa. Nyt ratsukoita oli kuusi. Kävin Paven kanssa askellajit läpi, ja tunnuimme molemmat vähän väsyneiltä. Tai ainakin minä. Asetukset ja taivutukset eivät juuri menneet läpi, eikä Pave liiemmin innostunut temponvaihteluita esittämään. Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle ja vasemassa okserille. Ne menivät onneksi ihan mukavasti, kun muistin ratsastaa enkä heittäytynyt matkustamaan.

Saimme odotella neljän ratsukon suorituksen ajan ja taisimmepa siinä nukahtaa lopullisesti. Tai edelleen ainakin minä. Rata oli sinällään simppeli seitsemän esteen kokonaisuus. Korkeus oli 80 senttiä, mikä kehtasi tällä kertaa aiheuttaa jonkinlaisen rimakauhun. Luulin vasta päässeeni takaisin siihen, että 80 senttiä on mukavuusalueella.

Radalla matkaan lähdimme mummoillen oikeassa laukassa. Ykköselle tulikin vähän kehno hyppy, mutta Pave pelasti ja nappasi vasemman laukan. Jatkoimme kakkoselle samalla töpeksinnällä, mutta edelleen ihmeellisesti esteen yli mennen. Kolmoselle tulikin jo sellainen hyppy, josta jäin jälkeen ja päästin muuhun kykenemättä ohjat pitkäksi. Sen jälkeen ei ollutkaan enää toivoa saada hommaa kasaan ja ehtiä neloselle. Ei siis muuta kuin pieni nollaus ja samalla opettajalta komento aloittaa koko homma alusta.

Ykkönen meni nyt aavistuksen paremmin, vaikka oma mukautuminen oli kehno. Laukan Pave vaihtoi toivotusti vasemmaksi. Kakkosen ja kolmosen linja ei sujunut, vaan Pave tikkasi sille kuudennen miniaskeleen. Yli kuitenkin mentiin molemmista ja puhtaasti. Sen verran hommasta katosi kuitenkin ote, että piti ottaa pieni nollaus ja ylimääräinen lenkki ennen kuin pääsimme lähestymään neloselle. Se ylittyi kohtalaisesti, ja Pave nappasi oikean laukan. Viitoselle Pave ponnisti kauempaa, mutta pääsi kuutoselle kuudella askeleella asiallisesti. Edessä oli vielä kahden askeleen sarja. Koska laukka oli ollut läpi radan vähän hakusessa, ei sarjakaan mennyt kuin oppikirjassa. Pave tikkasi siihen yhden miniaskeleen lisää ja sen seurauksena nappasi puominkin mukaan. Kisaradalla tällä suorituksella tuloksena olisi ollut kahdeksan virhepistettä kiellosta ja pudotuksesta. Todennäköisesti vielä virhepiste tai pari ylitetystä enimmäisajasta.

Saimme ottaa loppuun vielä uusiksi esteet 5–7b. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Yritin huolehtia laukan sujumisesta, mutta vähän vaisuksi se silti jäi. Sarjalle tulinkin vähän huolestuneena. Tiesin Paven aistivan jännitykseni, joten päädyin varmistelemaan vahvalla äänellä, että Pave pisti sarjaväliin vain ne kaksi askelta. Pave totteli kiltisti meuhkaavaa kuskiaan ja selvitti sarjan nyt kahdella askeleella puhtaasti. Siinä olikin meidän kurssin hyppelymme.



Kurssi päättyi rimakauhun ja häsläyksen yhdistelmään, mikä aiheutti luonnollisesti pulmia radalla. En taas tajua, mistä nämä kaksi löysivät taas tiensä päähäni. Edellistunnin hypyt ja etenkin mukautumiset olivat sujuneet ihan hyvin. Mutta sitten pistetään seitsemän estettä eteen, niin koko kuski menee ihan tiloihin. Höh! Mutta tulipahan treenattua esteitäkin kaksi päivä putkeen. Hyötyähän siitä vain on.

Videosta kiitos tuntia seuranneelle!

Estekurssin 2. tunti: tasapainoa hakemassa

Sunnuntaina estekurssi jatkui kahdella tunnilla. Ratsunani jatkoi Pave. Päivän ensimmäisellä tunnilla pääsimme treenaamaan erityisesti istuntaa.

Verryttelyssä treenasimme kevyttä ja esteistuntaa sekä hyppyyn mukautumista, ilman esteitä siis. Minun ongelmanani on jo pidempään ollut se, että kippaan ylävartalolla eteen enkä teekään mitään muuta. Oikeasti pitäisi saada vietyä takamusta taakse eikä tehdä liikettä vain ylävartalolla. Jotenkin tuntuu, ettei kroppani anna siihen suuntaan periksi enkä saa vietyä itseäni oikeaan asentoon. Sain treenailla tätä ihan käynnissäkin oikeaa asentoa haeskellen. Hieman sain parsittua tätä, mutta edelleen tasapaino jäi vähän hukkaan ja tuntui, että kippasin aina liikaa eteen. Tätä se jäykkyys teettää.

Sitten siirryimmekin jumppasarjan pariin ja pääsimme treenaamaan istuntaa kunnolla. Jumppasarjalla oli askeleen välein kavaletti, pysty ja toinen pysty, joka viimeisellä kierroksella muuttui okseriksi. Tehtävälle lisättiin se, että ensin tulimme sen toinen käsi sivulle ojennettuna. Sitten aloimme seurata opettajan kättä tehden samat liikkeet kuin hänkin. Tämä kikka auttoi niin hyvin olemaan hillumatta itse hypyissä liikaa. Mukautumisesta tuli luontevaa ja automaattista, kun en päässyt tekemään sitä, sillä jouduin keskittymään opettajan liikkeiden matkimiseen. Oma istunta tuntui toimivan pehmeästi ja helposti ihan itsestään. Mukautuminen oli ihanan helppoa! Tästä tehtävästä jäi tosi hyvä fiilis. Kunpa osaisin ilman käden heilutteluakin jättää istunnan vähän enemmän niin sanotusti oman onnen nojaan. Nyt kun näyttää siltä, että mitä enemmän yritän mukautua hyppyihin, sitä enemmän teen liikaa ja väärään suuntaan. Tämä tehtävä onneksi paljasti sen, että vielä on toiveita oppia mukautumaan oikeasti paremmin. Kroppa hanskaa sen, kunhan mieli ei puutu liikaa peliin.

Tulimme tunnilla myös kahta lävistäjää, jolla oli kavaletti ja pysty. Yritimme tehtävällä laukanvaihtoja. Kavaletin ja pystyn väli oli meille Paven kanssa neljä askelta. Vaihdot olivat tällä kertaa pitkälti hukassa. Saimme parit vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan olivat liki kokonaan kadonneet. Lopulta ihmeellisellä rämpimisellä ylitimme kavaletin ja pääsimme pystylle neljällä askeleella. Ilmeisesti Pave lähti hyppyyn aavistuksen kauempaa, jolloin se lopulta kertaalleen nappasi hypyssä vasemman laukan. Olipa hankalaa saada vaihtoja! Enkä edes tiedä, miksi vaihdot eivät onnistuneet nimeksikään. Jäin varmaan säätämään jotain eikä laukkakaan ollut priimaa, mutta silti oli poikkeuksellisen hankalaa.



Tunnin parhaat hetket tulivat tosiaan jumppasarjalla. Jos saman rennon mukautumisen saisi esteille aina, olisipa hyppäämisen se osuus helppoa. Mutta kun ehdin ajatella liikaa, teen mukautumisessakin liikaa. Erityisesti ylävartalolla. Hyvä kuitenkin tietää, että kyllä se parempikin mukautuminen siellä jossain on. Kunhan en vain yritä liikoja, vaan annan hypyn viedä hyvällä tavalla mukanaan.

Videoista kiitos Sennille!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Estekurssin 1. tunti: vaihdot kunnossa

Lauantaina alkoi viikonlopun kestävä estekurssi, jolle ilmoittauduin Paven kanssa. Lauantaina meillä oli vain yksi tunti, jolla pääsimme treenaamaan niin puomeilla kuin esteillä. Aiheina olivat laukanvaihdot sekä istunta. Ratsukoita tunnilla oli viisi.

Alkuverryttelyssä tahkosimme kahta kolmen puomin tehtävää. Toisella välit olivat vähän lyhyemmät ja toisella vähän pidemmät. Tehtävillä pääsi hyvin säätämään ravia ja katsomaan, miten hevonen oli kuulolla. Lisäsimme tehtävään myös laukkaa ensin ilman puomeja, sitten niiden kera. Pave liikkui kohtuullisesti ja selvitti niin lyhyemmillä kuin pidemmillä väleillä olleet puomit ihan asiallisesti.

Laukanvaihtoja teimme kavaleteilla, jotka aseteltiin alleviivaamaan tulevaa suunnan vaihtumista. Selästä käsin näytti melkein siltä kuin hyppäisimme kavaleteilla seinää päin, vaan ei sentään. Hyvin ne mahtui hyppäämään, ja niiden asettelun takia Pave oli vaihdoissa aivan tykki ja nappasi kaikki kerralla oikein.

Lopuksi tulimme vielä ponnistuspuomilla varustettua pystyä hieman istuntaa syynäten. Pystyä nostettiin kierrosten välissä, meille Paven kanssa noin 90 senttiin asti. Oma mukautuminen hypyssä oli hukassa. Lähdin liikaa ylävartalolla mukaan sekä suoristauduin liian aikaisin. Yritin korjata tätä ja ehkä hieman onnistuin, mutta selvästi ylävartaloni halusi tehdä kaiken työn sen sijaan, että olisin saanut vietyä takamustani hypyssä taaemmas. Ponnistuspuomi hämäsi meitä molempia Paven kanssa, ja muutamia kehnompiakin hyppyjä mahtui mukaan, kun askel ei osunut. Pave kuitenkin meni kiltisti kaikesta yli, vaikka joutuikin vähän näkemään siinä enemmän vaivaa.



Kurssin ensimmäinen tunti meni mukavasti mukavuusalueella, mutta hyödyllisiä asioita treenaten. Jäimme tänään vähän ponnettomiksi Paven kanssa, mutta onneksi tehtävät sujuivat vähän rauhallisemmallakin etenemisellä. Vaikka hyvähän se olisi, että niin kaasu, jarru kuin ratti olisivat jokaisella kerralla mukana.

Videoista kiitos Katjalle!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Avotaivutusten opettelu jatkuu

Perjantain Artsin tunnin menin Pavella. Ratsukoita oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan avotaivutuksia ja siirtymisiä niiden aikana. Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Pave hirveili tänään eikä oikein liikkunut eteen. Neuvoksi tuli hakea ensin pyöreys ja sitten eteneminen, kun taktiikka toisinpäin ei ottanut toimiakseen. Pientä parannusta tuli, mutta Pave jäi silti enemmän hirvimoodiin kuin rennosti tuntumalle.

Teimme avotaivutukset pitkille sivuille. Aloitimme käynnissä. Tapailin taas palikoita kohdilleen, joskin ne tuntuivat olevan tänään hukassa. Pave jännittyi, jolloin hommasta ei tullut mitään. Yritin olla hermostumatta ja pyytää Pavea palaamaan kuulolle ja hoksaamaan tehtävän jujun. Kovin suurta menestystä ei tullut, mutta en sentään turhautunut ihan älyttömästi.

Sitten tehtävään lisättiin siirtymisiä. Ensin teimme käyntiavotaivutuksesta siirtymisen raviin. Raviavotaivutuksessa puolestaan teimme lyhyen siirtymisen käyntiin. Lopuksi raviavotaivutuksesta nostettiin laukka, jossa tapailtiin vielä avotaivutusta. Me Paven kanssa toki teimme nämä kaikki viralliset avotaivutuskohdat alkeismallia tapaillen.  

Siirtymiset pistivät meillä aina avotaivutuksen kaltaisen asetelman sekaisin, jolloin se piti hakea aina siirtymisen jälkeen uudelleen. Minulla oli melkoinen työ yrittää saada Pave avotaivutuksen kaltaisessa pysyen siirtymään toiseen askellajiin. Pave taas alkoi ennakoida heti, kun laukka tuli kuvioon, jolloin se oli paikoin sangen hankala saada malttamaan ja ymmärtämään pyynnöt avotaivutuksen kaltaisesta liikkeestä. Kaikissa hankalissa hetkissä piti kuitenkin vain muistaa istua jämäkästi, jotta Pave ei saanut kiskaistua minua irti satulasta ja hiihdeltyä siinä samalla matkoihinsa. Laukannostoissa meillä tuli jonkin verran vääriä laukkoja, kun Pave pääsi suoristumaan avotaivutuksen kaltaisesta, ja minä vielä hankaloitin hommaa roikkumalla sisäohjassa. Onneksi opettajalta tuli neuvoja sen verran, että sain vähän korjattua omaa vaikuttamistani, ja Pavekin saattoi ymmärtää minua hieman paremmin.

Loppuun menimme vielä tovin ravia itsenäisesti. Pave liikkui nyt ihan asiallisesti, joten tunnin jumpat olivat olleet avuksi. Vaikka tunnin tehtävät eivät olleet helpoimmasta päästä, sain pidettyä oman asenteeni kohtuullisesti plussan puolella. Kun en alkanut herneillä itse, oli Pavekin vähän helpompi saada kipityshetkistä takaisin kuulolle. Avotaivutuksen harjoittelu tekee hyvää meille, ja kyllä se vielä sieltä löytyy. Kunhan vain jaksamme sitä treenata.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Kimurantteja kavaletteja

Maanantain tunnilla saimme tahkottavaksemme puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi, ja minä sain ratsukseni Paven.

Alkuverryttelyssä pyöräytimme ravissa kahteen kulmaan voltit ja ylitimme samalla puomit. Volteilla sai kääntää aika tarkasti, jotta puomin sai ylitettyä keskeltä. Lisäsimme tovin päästä mukaan myös laukkaa toisella pitkällä sivulla ja keskiympyrällä. Lopulta tulimme kahden kulman voltit samoin kuin kahden puomin suoran linjan laukassa. Voltit olivat laukassa vielä vähän hankalampia, sillä kääntäminen tahtoi syödä laukkaa. En saanut Pavea kovin hereille, jolloin voltit menivät aika möngertäen. Kolmen askeleen suora linja sen sijaan meni ihan kohtuullisesti.

Yhdistelimme kaikki puomit ja mukaan tulleet parit kavaletit yhdeksi tehtäväksi: oikeassa laukassa voltti kavaletin yli, samalta kavaletilta kaareva linja puomille, jolta puolestaan suora linja kavaletille, jonka jälkeen lävistäjällä suoralla linjalla olleet puomi ja kavaletti ja lopuksi vielä tehtävän aloittanut voltti kavaletin yli. Tehtävällä meillä Paven kanssa oli hakemista hyvän ja tasaisen laukan saamisessa. Kahta suoraa linjaa pyrittiin tulemaan ensin kolmella askeleella, toisella kierroksella kahdella. Nämä tehtävät menivät vähän niin ja näin. Kolme askelta tuntui liian ahtaalta, kahteen piti taas venyttää melkoisesti. Laukatkaan eivät vaihtuneet oikeissa kohdissa, vaan korjaukset piti tehdä ravin kautta. Kummasti se kehno laukka vaikeuttaa niin monia asioita.

Saimme kuitenkin rämmittyä tehtävän vaaditut kerrat läpi, vaikka ei se mitään helppoa kuin heinänteko -meininkiä ollut. En löytänyt sujuvaa laukkaa, jolloin tehtävä takkusi. Jotenkin harmitti, kun alla oli kuitenkin viikonlopun koulukurssi, jolla oli ollut mukavia hetkiä. Vaan ehkäpä kurssin tunnit painoivat jollain tavalla niin kuskia kuin ratsua. Tulipahan kuitenkin treenattua puomeilla ja kavaleteilla, mikä on hyvää vastapainoa kouluväännölle.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Koulukurssin 5. tunti: pientä parannusta kouluradalla

Sunnuntain toinen ratsastus päätti viikonlopun kestäneen Artsin koulukurssin. Luvassa oli vielä kouluohjelman ratsastus Artsin tuomaroidessa. Me Paven kanssa menimme ohjelman K.N. Special. Verryttely meni aika kehnosti. Pave oli aiemmalla tunnilla tuntunut väsyneeltä, joten yritin ottaa verryttelyn kevyesti, mutta silti jollain tavalla järkevästi. Jäin kuitenkin varomaan liikaa, jolloin en oikein saanut Pavea hereille enkä siitä juuri otetta. Toiveeni ohjelman suhteen oli se, ettemme esittäisi kovin montaa rikkoa. Ne kun ovat useimmiten olleet riesana.

Alkutervehdykseen tulimme linjalle osuen. Pysähdyksessä ja liikkeelle lähdössä oli pientä hirveilyä. Näistä numeroksi 7. Ensimmäinen loiva kiemura oli tieltään ok, mutta asetus oikealle ei mennyt kunnolla läpi, numeroksi 6,5. Keskiravilävistäjä meni mönkään, kun hukkasin vasemman jalustimen. Noloa! Jäin sitten paniikissa kaivamaan sitä jalkaan, jolloin en voinut tehdä muuta. Pave reagoi sössimiseeni hirveilemällä, numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti oikealle oli ihan ok, numeroksi 6,5. Toinen loiva kiemura meni asiallisesti, numeroksi 7. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä venyi parilla askeleella, mutta siirtyminen ravista käyntiin oli yllättävän pehmeä, numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli kuvioltaan ok, mutta olisin saanut kääntää Paven etuosaa selvemmin, numeroksi 6,5. Voltin lopussa hukkasin sitten taas jalustimen vasemmasta jalasta. Supernoloa! Paniikissa yritin kaivella sitä takaisin ennen kuin kääntyisin siten, että tuomari näkisi sen. En onnistunut siinä, vaan sain jalustimen takaisin vasta pitkällä sivulla. Tässä panikoidessa Pave pääsi taas jännittymään. Käyntiosuudesta numeroksi 6. Pysähdys meni hirveilyn kautta, mutta maltoin seistä tavallista paremmin. Siitä palasimme takaisin vähän turhan hitaaseen käyntiin samoin kuin raviin. Näistä numeroksi 6.

Oikean laukan nostamisessa Pave ennakoi ja jännittyi, numeroksi 6,5. Pääty-ympyrä meni mukavasti, numeroksi 7. Laukkalävistäjällä Pave pudotti raville vähän turhan aikaisin, numeroksi 6,5. Vasen laukka nousi I:stä, mutta hirvimuodossa, numeroksi 6,5. Pääty-ympyrä meni taas asiallisesti, numeroksi 7. Lävistäjä oli kohtuullinen, numeroksi 6,5. Siirtyminen laukasta käyntiin meni usean raviaskeleen kautta, numeroksi 5. Lopputervehdykseen tulimme vähän linjalta ensin sivussa, mutta sille onneksi lopulta päätyen, numeroksi 6.



Varsinaisia isoja rikkoja ohjelmassa ei tullut, joten siihen olin tyytyväinen. Sen sijaan jalustimen hukkaaminen kaksi(!) kertaa oli jotain käsittämättömän noloa. Se sekoitti omat pasmani niin, ettei tosikaan. Tuomarin eli Artsin kommentit olivat seuraavat: "Paljon hyvää pätkää! Vieläkin rohkeammin saat esittää, niin tukeutuminen säilyy vielä tiiviimpänä!" Kiltillä arvostelulla saimme 161,5 pistettä eli 64,6 prosenttia.

Kurssin ja samalla kouluohjelman loppupalautteessa Artsi kehui, että meillä Paven kanssa oli tunneilla hyvää tekemisen meininkiä. Se lämmitti mieltä ja auttoi hälventämään kouluradalla tekemieni mokien aiheuttamaa harmitusta. Pelasimme Paven kanssa kurssilla aika mukavasti yhteen. Itselleni annan kehut siitä, kuinka hyvin maltoin mieleni ja sain keskityttyä hyviin hetkiin. Asenteella kun on iso merkitys tämänkin lajin parissa. Naama mutrulla ei tule mitään muuta kuin pulmia, joten saan edelleenkin opetella vaientamaan angstipuoltani ja opetella iloitsemaan pienistä onnistumisista.

Videosta kiitos Päiville!

Koulukurssin 4. tunti: kouluradan palastelua

Sunnuntain ratsastukset hurahtivat Artsin viikonlopun mittaisen koulukurssin viimeisillä tunneilla. Päivän ensimmäisellä eli kurssin neljännellä tunnilla ratsastimme palasia ohjelmasta K.N. Special, joka oli tarkoitus ratsastaa Artsin arvioinnissa kurssin päätöstunnilla. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita oli yhteensä neljä. Ratsastimme tunnin aikana ohjelmaa osissa. Mukaan mahtui siis loivia kiemuroita, voltteja, käyntisiirtymisiä, laukannostoja ja ympyröitä. Maneesiin oli kasattu kouluaidat eli pääsimme treenaamaan asioita oikeissa mittasuhteissa.

Loivat kiemurat löytyivät teiden puolesta aika mukavasti. Kymmenen metrin päätyvoltit taas olivat ihan hukassa, ja sain niistä aiheesta huutia. Haahuilin ne aluksi muotopuolina ja älyttömän isoina. Sakkokierroksia napsahteli onneksi sen verran, että lopulta saimme tehtyä voltit suunnilleen oikeassa muodossa ja koossa. Käyntisiirtymiset ja pysähdykset olisivat saaneet olla vähän rennompia, mutta saimme kuitenkin esitettyä ne kohtalaisesti. Nihkeilyä tosin mahtui jonkin verran mukaan. Yksi haaste niissä oli malttaa odottaa, etten kiirehtinyt liian nopeasti takaisin raviin tai lähtenyt pysähdyksestä heti liikkeelle.

Oikean laukan nostaminen lyhyen sivun keskeltä onnistui ihan hyvin, ja laukka oli ympyrällä kunnossa. Lävistäjällä laukka pääsi putoamaan vähän turhan aikaisin. Aloin varmaan stressata lähestyvää pitkää sivua sen verran, että Pave näki viisaammaksi vaihtaa raville. Saimme vähän petrattua tässä, mutta kovin rennosti emme lävistäjän loppua saaneet tultua. Vasemman laukan nostamista I:stä jännitin vähän enemmän, sillä siinä kehnolla valmistelulla nousee helposti väärä laukka. Taisimme kuitenkin nyt saada aina vasemman laukan, vaikka Pave pääsikin noston jälkeen oikaisemaan hieman vasemmalle sen sijaan, että olisimme jatkaneet täsmällisemmin suoraan. Laukkaympyrät vasemmalle menivät ihan asiallisesti. Ohjelman kinkkisin kohta oli vasemmassa laukassa tehdyn lävistäjän jälkeen siirtyminen käyntiin. Nämä siirtymiset ovat minulle hevosesta riippumatta hankalia, joten en odottanut kovin suuria nytkään. Kertaalleen sain kuitenkin pääty-ympyrällä Pavesta hyvän otteen, jolloin laukka rullasi tasapainossa ja rauhassa. Pave tosin meni siinä hieman kuolaimen alle, mutta jotenkin tuntui olevan silti takajaloillaan. Lävistäjälle lähdettäessä tunsin, kuinka Pave oli allani ja kuulolla, jolloin teimmekin tähän asti asiallisimman siirtymisen laukasta käyntiin. Raviaskelia mahtui väliin ehkä pari, mutta ne olivat rauhallisia ja käyntiä valmistelevia. Olin ihan mielissäni ja tallensin tunteen tarkasti muistiin. Tällaista laukkaa pitää hakea jatkossakin siirtymisissä alaspäin.

Ehdimme käydä tunnin aikana mukavasti ohjelmaa läpi eikä siitä noussut mitään uusia pulmia esille. Siirtymiset alaspäin ovat edelleen vähän haastavia samoin kuin oikeiden reittien ja etenkin volttien koon hahmottaminen. Pave tuntui tällä tunnilla vähän ponnettomalta, joten kovin hyvää energiaa ei liikkumisessa ollut. Vaikka ei ihme, olihan takana jo useampi tehokoulutunti. Vaan hyvin se kuitenkin jaksoi yrittää, kun tsemppasin itsekin.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Koulukurssin 3. tunti: lallallaa!

Lauantaina Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme työstämään enemmän laukkaa. Ratsukoita oli edelleen neljä, ja minun ratsunani jatkoi Pave.

Aloitimme tekemällä pysähdyksiä käynnistä. Käänsimme pitkän sivun keskeltä ja teimme pysähdyksen kentän keskelle. Käynnissä sain hakea sopivaa pontevuutta, jotta Pave ei madellut etuosallaan röhnöttäen. Jos tästä matelusta yritin pysähdystä, pääsi se venymään. Riittävän aktiivisesta käynnistä pysähdys oli helpompi tehdä, kun Pave oli aavistuksen enemmän takajalkojensa päällä. Pysähdyksissä pyrin taas käyttämään istuntaa ja polvijarrutusta enemmän kuin ohjia, mikä onnistui ihan hyvin (vaikka niin paljon ohjista ja niissä roikkumisesta tykkäänkin).

Sitten siirryimmekin jo laukkatehtävän pariin. Nostimme laukan pitkän sivun lopusta ja käänsimme vähän ennen toisen pitkän sivun aloittavaa kulmaa suoralle linjalle, joka siis kulki uran ja keskihalkaisijan välillä. Sitä menimme pätkän suoraan, kunnes ratsastimme lyhyellä lävistäjällä keskihalkaisijan poikki ja suoristimme taas toiselle suoralle linjalle. Vähän ennen päätyä siirryimme raviin ja jatkoimme vastakkaiseen suuntaan.

Tehtävässä olennaista oli löytää sopiva laukka, joka ei ollut löysä, mutta ei myöskään liian kiireinen. Näin pieni vastalaukka sujui tasaisemmin eikä tasapaino päässyt keikahtamaan ja aiheuttamaan laukan vaihtumista raviin. Me Paven kanssa saimmekin keskittyä tähän sopivan laukan löytämiseen. Pave alkoi ennakoida tehtävää ja hirveillä, mikä vaikutti tietysti laukan sujumiseen. Sinällään ensimmäinen suora linja samoin kuin lävistäjäpätkä onnistuivat, mutta niiden jälkeinen siirtyminen raviin toisella suoralla linjalla oli aika kamala. Pave kipitti menemään, ja kesti aina tovin ennen kuin sain sen takaisin hallintaan. Monen kierroksen jälkeen tajusin lopulta, että laukka on napattava heti alussa kunnolla haltuun. Vähän sinnikkäämmällä ratsastuksella sain Paven pysymään laukassa kuulolla, kun en antanut sille aikaa ajatella omiaan. Näin pääsimme tehtävälle tasaisemmassa ja rauhallisemmassa laukassa, jolloin ensimmäinen suora linja, lävistäjäpätkä ja vielä toinenkin suora linja samoin kuin siirtyminen raviin menivät paljon paremmin. Maltti on valttia tällaisella tehtävällä.

Tunnin aikana löysin taas hyviä hetkiä ja keskityin niihin, vaikka väliin mahtui hankalampiakin hetkiä. Oikeita nappuloitakin oli löytynyt, sillä loppuravissa Pave oli todella hyvä. Se ravasi pyöreästi ja aktiivisesti ihan itse, ja saatoin taas vain virnuilla selässä leveästi. Olipa makea fiilis! Tunnin jälkeen leijailinkin hyvissä fiiliksissä ja mieleni teki rallatella ääneen. Voi jee, että tunnin onnistuneet hetket voivatkin saada niin hyvälle mielelle.

Koulukurssin 2. tunti: omilta jäljiltä

Lauantaina Artsin koulukurssi jatkui kahdella tunnilla. Ratsunani jatkoi Pave, ja ratsukoita oli edelleen yhteensä neljä. Päivän ensimmäisellä tunnilla tahkosimme avotaivutuksia. Edellispäivän hyvien fiilisten jälkeen en alkanut angstata tulevaa hankalaa asiaa, vaan päätin yrittää tehdä parhaani. Hyvä asenne, parempi todennäköisyys onnistua.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Sitten siirryimmekin heti ravissa tehtyjen avotaivutusten pariin (o-ou, sanoi sisäinen angstaajani, jonka kuitenkin sain vaimennettua). Teimme avot uran ja keskihalkaisijan väliin, jolloin seinästä ei siis ollut tukea tai haittaa. Meille avotaivutukset Paven kanssa olivat toki alkeisavotaivutuksia, vaan se ei menoa haitannut. Päätin tehdä niitä kaikessa rauhassa oikeita palasia paikoilleen hakien. Avotaivutuksen kaltaiset yritelmät oikealle onnistuivat tänään sujuvammin. Pave asettuu minulla tähän suuntaan helpommin, ja lisäksi oma ylävartaloni kiertyy samaan suuntaan itsestään.

Avotaivutuksen kaltaiset vasemmalle olivat hankalampia, kun jouduin työstämään ylävartaloani enemmän. Se kun tykkäsi edelleen kiertyä oikealle, vaikka sitä piti saada vietyä hieman vasemmalle. Samalla piti muistaa vielä istua hevosen takajaloilla eikä kipata eteen. Muutenkin avotaivutuksen kaltaisissa sain kertailla ulko-ohjan merkitystä, etten sisäohjalla vääntänyt Pavea mutkalle. Ulko-ohjan tuki löytyikin aina hetkittäin, jolloin Pave oli helpompi hakea oikeankaltaiseen asentoon. Avojen kaltaisissa hetkissä tuli hyviä pätkiä, jotka tietysti ilahduttivat kovasti. Etenkin kun tehtävä aloitettiin heti ravissa. Yleensä tykkään työstää hankalampia tehtäviä ensin käynnissä, jossa on enemmän aikaa ajatella ja vaikuttaa.

Tunti hurahti avojen parissa emmekä tehneet suuremmin muuta. Sain oltua koko tunnin positiivisella mielellä enkä herneillyt isommin, vaikka välillä Pave vähän protestoi ja hirveili. Sain nollattua tilanteita hyvin enkä lähtenyt lietsomaan ruunaa yhtään enempää kierroksille. Hyvä minä ja hyvä me! Tunnissa kivaa oli myös se, että Pave tuntui nyt omilta jäljiltä mukavalta eli edellispäivänä ja tällä tunnille tuli tehtyä asioita oikein. 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Koulukurssin 1. tunti: toisen taidosta nauttimista

Perjantaina käynnistyi Artsin viikonlopun mittainen koulukurssi, johon osallistuin Pavella. Viikonlopun aikana luvassa oli viisi tuntia kouluvääntöä, ja se tulikin todella tarpeeseen. Kurssin ensimmäiselle tunnille sain Paven edellispäivän pätevän kuskin todella hyväksi ratsastamana. Tunnilla teimme pohkeenväistöjä ja siirtymisiä. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Teimme pohkeenväistöjä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle käynnissä ja ravissa. Olin pyhästi luvannut itselleni ottavani tänään hankalat paikat tavallista rauhallisemmin, mikä onnistuikin aika hyvin. Väistöissä Pave välillä jäkitti ja hirveili, mutta juttelin sille mukavia ja samalla pidin itseni vähän rennompana. Pätevän edellispäivän kuskin työ näkyi Pavessa, sillä se väisti pääosin aika helposti, myös ravissa. Olipa kiva mennä minulle yleensä aika työläitä väistöjä tavallista sujuvammin. Vielä kun osaisi itse ratsastaa hevosen hyväksi.

Väistöjen jälkeen jatkoimme siirtymisten tahkoamisella. Teimme ravista käyntisiirtymisiä lävistäjällä. Siirtymisessä jarrutusapuna käytettiin polvien sulkemista satulaan ja mahdollisimman vähän ohjaa, jotta hevonen pysyisi rentona. Paven kanssa jouduin vähän turvautumaan ohjaankin, mutta sain haettua hyvin polvijarrutustakin mukaan. Siirtymiset käynnistä raviin olivat kohtuullisen tasaisia ja aika rentoja. Tehtävään lisättiin käyntisiirtymisen jälkeen tehty laukannosto ja pieni pätkä laukkaa. Muutamat nostot lähtivät ihan kivasti, mutta paikoin Pave alkoi vähän ennakkoida tulevaa nostoa eikä malttanut niin hyvin. Nostoissa tärkein kertaus oli istua rauhassa eikä yrittää soutaa hevosta laukkaan. Palasimme vielä ravi-käynti-ravisiirtymisten pariin kolmikaarisella kiemurauralla, jolla siirtymiset käyntiin teimme suoristuskohdissa. Siirtymiset onnistuivat meillä tälläkin tehtävällä ihan kohtuullisesti.

Lopuksi teimme vielä ravilisäyksiä uralle. Tässä kohdassa tulivat tunnin parhaat onnistumiset. Pave oli oikein hyvin kuulolla ja lähti pienillä kannustuksilla lisäämään ravia kivasti. Mikä parasta, sen sai vähän isommasta ravista takaisin ihanasti istuntaa ja pientä polvijarrutusta käyttämällä. Eikä jarruttaminen hyydyttänyt sitä, vaan yhtä hyvin se lähti taas lisäämään ravia. Jee! Virnuilin selässä kuin mikäkin ääliö, sillä meno tuntui niin hyvältä. Vaikka ei sillä lisäyksellä mitään kymppejä olisi kouluradalla kerännyt, oli se meiksi varsin hyvää työskentelyä.

Tunti päättyi todella hyviin fiiliksiin. Oli niin makea mennä Pavella pätevän kuskin jälkeen. Mieltä lämmitti myös se, ettei Pave mennyt tunnin aikana huonommaksi, vaan väläytteli vielä lopussa tosi hyviä hetkiä. On se vain kiva aina huomata, mihin Pave pystyy, vaikka en sitä osaakaan siitä itse aina kaivaa esille.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Ihan kiva

Maanantain tunnilla oli puomeja ja kavaletteja, ratsukseni sain Masan. Ratsukoita tunnilla taisi olla kuusi. Pääsimme treenaamaan suoruutta, vinohyppyjä ja laukanvaihtoja.

Alkuverryttelyssä ravasimme puomilinjaa suoruutta tavoitellen. Saman linjan puomit nousivat minipystyiksi, jotka tultiin laukassa. Minipystyjen jälkeen siirryttiin raviin ja mikäli ratsu kiirehti, piti se pysäyttää lyhyttä sivua päin. Masa laukkasi ihan kohtuullisesti, mutta jäin kaipaamaan jonkinlaista energiaa. Toisaalta tästä laukasta Masa oli helppo saada raviin tehtävän jälkeen eikä se yrittänyt kiemurrella omille teilleen.

Sitten tulimme tätä keskihalkaisijalla ollutta kolmen minipystyn tehtävää ensin vinohyppyjen ja sitten niiden ja volttien kera. Vinohypyt onnistuivat helposti eikä Masa epäröinyt, mutta se ei edelleenkään laukannut kunnolla. Niinpä laukka taisi vaihtua vinohypyissä tunnin aikana ehkä kerran, jos sitäkään. Korjaukset piti tehdä ravin kautta, mutta onneksi Masa on näppärä jarruttamaan ja nostamaan uuden laukan. Jälleen kaipasin sitä ratsun omaa pyrkimystä eteen, mutta en saanut kaiveltua sitä edes nohittelemalla.

Lopuksi tulimme vielä radan: oikeassa laukassa voltti keskimmäisen minipystyn yli, siitä koko linja oikeassa laukassa jatkaen tavallisesti, vasemmalle ja taas keskimmäisen minipystyn yli voltti, vasemmassa laukassa pitkän tien kautta keskimmäiselle pystylle ja siitä vinosti yli ja lopuksi vielä oikeassa laukassa sama keskimmäinen minipysty vinosti yli. Masa eteni omaan rauhalliseen tahtiinsa ja teki tehtävän asiallisesti, vaikka laukat pitikin korjata ravin kautta. Yritin innostaa ruunaa hommiin, vaan ei se yhtä lyhyttä spurttia enempää herännyt.

Siihen loppuivat tunnin varsinaiset tehtävät. Loppuravissa yritin vielä prässätä Masaa hereille, vaan ei se vieläkään onnistunut. Tunnista ja Masasta jäi neutraali ihan kiva -fiilis. Olisin kaivannut menoomme tarmokkuutta ja intoa, mutta en löytänyt sitä nappia tällä kertaa. Täytyypä etsiä sitä seuraavalla kerralla ahkerammin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Oman seuran cupin 2. osakilpailu

© Kaisa
Sunnuntaina olikin sitten oman seuran cupin 2. osakilpailu halloween-teemalla höystettynä. Luvassa oli siis sekä este- että koulukisat saman päivän aikana. Ratsunani oli tietysti Pave. Esteillä menimme 80 sentin luokan ihanneaika-arvostelulla ja koulupuolella puolestaan ohjelman helppo C, EB Special 2015.

Kisapäivä alkoi esteosuudella. Sileän verryttelyn saattoi tehdä kentällä, mutta hypyt otettiin maneesin yhteisverryttelyssä. Sileällä Pave oli hieman tahmea enkä kyllä itsekään kovin reippaana ollut. Verryttelyhypyt menivät kuitenkin ihan asiallisesti. Ihanneaikana luokassa oli 46 sekuntia, ja tempovaatimus oli puolestaan 300 metriä minuutissa. Tällä kertaa muistin sen tarkoittavan asiallisia teitä, mutta kuitenkin kohtuullisen sujuvaa laukkaa.

Esteradalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkösokseri ylittyi vähän hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä kuitenkin oikean laukan. Kakkoselle tuli samanlainen hyppy, ja sen jälkeen olimme ristilaukassa. En tohtinut alkaa korjata sitä, sillä kolmonen tuli sen verran nopeasti vastaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja Pave oli nelosen jälkeen takaisin myötälaukassa. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan ok. Kuutoselle ratsastin huonon tien, jolloin ponnistuspaikka jäi kauas. Pave uhrautui ja venytti itsensä esteestä puhtaasti yli. Se kuitenkin harmistui ikävästä hypystä sen verran, ettei enää viitsinyt mennä radan viimeiselle esteelle eli seiskalle, vaan liirasi siitä oikealta hyvissä ajoin ohi. Tulimme sitten esteelle pienen mutkan jälkeen uudelleen. Tällä kertaa pääsimme siitä yli ja maaliin. Kiellosta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme yhden virhepisteen ylitetystä ihanneajasta. Saldona siis viisi virhepistettä, ja tällä tuloksella sijoituksemme oli 12/14.



Pienen huilin jälkeen oli vuorossa kouluosuus. Kävin askellajit kentällä läpi ja yritin herätellä meitä molempia. Olimme aika uneliaita. Ohjelmassa ei onneksi ollut kummempia juttuja. Mitä nyt laukkaa melko vähän ja siirtymiset laukasta raviin heti keskiympyrän jälkeen. Siirtymiset alaspäin ovat meillä Paven kanssa vielä vähän omalaatuisia, mutta eiköhän ne siitä hioudu. Ennen omaa vuoroa ehdin kierrellä pienen tovin kouluaitojen sisällä. Pave otti tilanteen lunkisti, ja yritin ottaa siitä mallia.

Alkutervehdykseen tullessa Pave vähän jännittyi ja pysähdys tuli hirveilyn kautta. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä oli tieltään ihan hyvä, mutta aktiivisuus oli karkuteillä, 6,5. Yritin saada Pavea hereille, mutta se tuntui olevan vähän omissa maailmoissaan. Raviosuudesta ennen lävistäjää saimme numeroksi 6,5. Lävistäjällä keventäen tehty askeleen pidennys ei lähtenyt nimeksikään. Hyvä, jos pääsimme siinä tavalliseen raviin, 6,5. Ensimmäinen laukka nousi ponnettomasti, silti numeroksi 7. Keskiympyrä oli ihan ok, 7. Siirtyminen raviin meni taas hirveilyn kautta. Kommenttia tuli löysyydestä, numeroksi silti 7. Käyntisiirtymisen valmistelussa Pave taas jännittyi ja teki tahtirikon, 6,5. Keskikäynti oli vähän uneliasta, pysähdys meiksi kohtuullinen, mutta kiirehdin itse, 7. Pysähdyksen jälkeisessä keskikäynnissä taas vähän jännittyneisyyttä, kiltiltä tuomarilta silti 7. Raviin pääsimme vähän pisteen jälkeen, 6. Laukannostossa tulikin väärä laukka, jonka sain korjattua vähän ennen ympyrälle lähtöä, 5. Keskiympyrä oli taas tieltään ok, mutta laukka oli ponnetonta, 7. Siirtyminen raviin meni taas vähän hirveillen, 7. Lopputervehdykseen tulimme taas jännittyneesti, mutta saimme tehtyä kohtalaisen siirtymisen käyntiin I:ssä ja pysähdyttyä G:hen tervehdykseen, 6,5.



Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Tänään vaisu, hyviä pätkiä mutta hyytyi. Painuu kuolaimen alle." Kiltillä arvostelulla saimme pisteitä 139,5 ja siten prosentteja 66,429. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 6/13.

Näin seuran cupin toinen ja sen samalla päättävä osakilpailupäivä saatiin pulkkaan. Emme kovin loistaneet tänään Paven kanssa, mutta silti oli kivaa sekä hypätä että vääntää koulua samana päivänä. Hyvää ja tarpeellista harjoitustahan tämä oli meille molemmille.

Kuvasta ja videoista kiitos Kaisalle!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Lyhyellä lenkillä

Lauantaina lyöttäydyimme Paven kanssa maastolenkille kahden muun ratsukon seuraksi. Kävimme lyhyen lenkin Kotakankaan tietä pitkin metsäreitille, sieltä yhden edestakaisen pätkän ja siitä sitten taivalsimme reitin tavallisesti tallille.

Tieosuudet menimme käynnissä ja edestakaisen lenkin ravasimme. Metsäpolulla oli sen verran pehmeää, että pääsimme ottamaan lyhyen pätkän laukkaa. Lenkki sujui kaikin puolin hyvin, ja tallille sai palata taas hyvillä mielin. Kaikki maastoreissut pituudesta riippumatta kun tekevät meille Paven kanssa hyvää.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Ärrimurrin seikkailut jatkuvat

Perjantaina pääsimme treenaamaan Paven kanssa Artsin koulutunnilla pohkeenväistöjä ravissa sekä vastalaukkaa. Tunnin jaoimme kolmen muun ratsukon kanssa.

Viime aikoina meillä ei Paven kanssa ole yhteistyö ollut kovin harmonista, vaan enemmänkin jännittynyttä ja epätasaista. Siksipä en juuri hurrannut, kun ensimmäisenä tehtävänä tulimme pohkeenväistöjä heti ravissa. Minulla on niissä Paven kanssa vielä melkoisesti opeteltavaa, jotta ne alkavat tulla rennosti. Tälläkin kertaa väistötehtävä meni melkoiseksi tappeluksi. Teimme väistön pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle. Varsinainen tehtäväsuunta oli opettajaa ja katsomoa kohti. Jostain syystä Pave napsahti aina tuossa suunnassa hirveksi ja nihkeili kunnolla väistöä vastaan. Saimme tehdä sakkokierroksina väistöjä myös toiselle pitkälle sivulle (eli katsomosta poispäin). Niissä Pave vähän tasoittui, ja saimme ainakin väistöä etäisesti muistuttaneita askeleita. Ilmeisesti katsomossa oli jotain niin jännää, että Paven keskittyminen karkasi täysin. Minä taas heittäydyin heti ärrimurriksi, jolloin yhteistyöhalukkuus katosi varmasti molemmilta. Sen kummempia varsinaisia puolieroja ei väistöissä tällä kertaa ollut, vaan molempiin suuntiin vaivasi sama jännittyneisyys.

Laukkatehtävässä nostimme pitkän sivun alusta vastalaukan ja lähdimme kaartamaan loivasti kentän poikki. Noin keskihalkaisijan kohdalla pyöräytimme myötälaukkavoltin ja jatkoimme siitä loivalla kaarella toiselle pitkälle sivulle ja siirryimme raviin. Pave hallitsee vastalaukan kohtuullisesti, joskaan ei se vielä täydellisesti mene. Tällä kertaa kuitenkin aloin varmistella itse liikaa, jolloin häiritsin Paven pysymistä tasapainossa. Niinpä tehtävälle tuli ravirikkoja, kun heiluin ja huidoin selässä ihan omiani. Lopulta tajusin viimein opettajan ohjeen istua hiljaa selässä, jolloin Pave saattoi säilyttää niin vasta- kuin myötälaukan. Viimeisellä kierroksella sain tuntumaa siitä, kuinka Pave piti huolta vastalaukassa pysymisestä, kun en keikauttanut sen tasapainoa heilahtelemalla selässä miten sattuu.

Vastalaukkatehtävä sujui onneksi väistöjä paremmin. Väistötehtävässä huumorintajuni loppui ongelmien parissa liki välittömästi ja olin melkoinen ärrimurri. Sadattelin mielessäni vaikka ja mitä sen sijaan, että olisin nollannut tilanteen ja aloittanut homman alusta. Viime aikojen kehnommat tunnit ovat jotenkin menneet niin ihon alle, että harmistun uusista pulmista heti. Asennekorjaus olisi taas paikallaan. Harmi vain, että niitä vikoja on niin paljon helpompi löytää kuin osata iloita pikkuriikkisistä onnistumisista.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Toimiva tehtävä

Keskiviikkona oli taas Pian estetunnin vuoro. Menin tunnin Pavella, ratsukoita meidän lisäksemme oli kaksi. Tunnilla teimme taas yksittäisiä tehtäviä, kunnes loppuun tulimme pidemmän radan.

Tunnin yksittäisistä tehtävistä meille paras ja toimivin oli se, jossa teimme yhden tai kahden esteen jälkeen pysähdyksiä kulmiin. Pave toisinaan vähän kuuroutuu pyynnöilleni etenkin, jos yritän korjata laukkaa esteen jälkeen. Tällä kertaa se kuitenkin hidasti mukisematta, seinä on yllättäen sangen hyvä jarrutehostin. Lopulta tehtävällä jätettiin pysähdykset pois, mutta niiden vaikutus näkyi edelleen. Pave oli hyppyjen jälkeen hyvin kuulolla, ja laukan sai korjattua tarvittaessa mukavan nopeasti ravin kautta.

Tunnin lopussa hyppäsimme pidemmän radan: kavaletti, pysty, suora linja, kaareva linja, innarisarja, suora linja ja vielä kaareva linja. Kavaletilla laukka ei vaihtunut, mutta aiempien pysähdystehtävien ansiosta sain korjattua Paven helposti ravin kautta vasempaan laukkaan. Yksittäinen pysty meni hyvin, ja laukka vaihtui siinä oikeaan. Suora linja meni mukavasti viidellä askeleella. Sitten unohdinkin jo radan ja hyppäsin suoran linjan, kun oikeasti piti tulla kaareva linja. No, unohduksesta huolimatta suora linja meni tosi nätisti. Saimme kuitenkin palata takaisin sen verran, että pääsimme nyt hyppäämään kaarevan linjan. Se meni myös ihan asiallisesti, samoin innarisarjana olleet kaksi ristikkoa. Laukka tosin piti korjata ravin kautta niiden jälkeen. Jo aiemmin väärässä kohdassa hyppäämäni suora linja meni taas hyvin. Loppuun tulimme vielä kaarevan linjan, joka meni myös ihan asiallisesti.

Radalla ei tullut suurempia pulmia saati erimielisyyksiä. Rytmi tosin katosi paikoin, mutta se ei onneksi aiheuttanut paria hassua hyppyä kummempia ongelmia. Olimme molemmat Paven kanssa menossa enkä jännittänyt kovin pahasti. Saimmehan mennä radan ihanasti noin 70–80 sentin korkeudessa. Treenikerrasta parhaimpana tehtävänä jäi mieleen meille täydellisesti toiminut pysäytystehtävä esteiden jälkeen. Tämä tehtävä sai Paven kuuntelemaan paremmin minua, mikä auttoi mukavasti niin teiden ratsastamisessa kuin laukan korjauksissa. Tätä tehtävää täytyy kyllä hyödyntää jatkossakin.