perjantai 31. tammikuuta 2014

Koulutunnilla Tuomikosken tilalla

Tällä viikolla vähän innostuin näiden ratsastusten suhteen. Perjantaina nimittäin lähdin kahden työkaverini kanssa melkein 2,5 vuoden tauon jälkeen Tuomikosken tilalle meille pidetylle koulutunnille. Ratsukseni sain 2003 syntyneen tamman nimeltä Dark Taffy. En huomannut kysellä opettajalta tamman tasosta tai muusta, joten se jäi hämäräksi. Säkäkorkeudeltaan Nasuksi kutsuttu ratsuni taisi olla jotain 160 sentin tuntumassa. Tunnin alussa opettaja kertoi Nasun osaavan mennä sieltä, mistä aita on matalin, joten se oli ihanteellinen ratsu minulle. Joutuisinpa taas yrittämään asiaa nimeltä ratsastaminen.

Aluksi menimme hyvän tovin käynnissä ja ravissa vapaasti ympyröitä ja voltteja pyöritellen. Nasu liikkui ihan mukavasti eikä tuntunut kamalan vinolta kumpaankaan suuntaan. Istuntavirheeni ja ulkopuolen apujen puute tosin vaikeuttivat ympyröiden ratsastamista nätisti. Välillä ympyröillä pyrin kääntämään kunnolla etuosaa sisemmäs, mikä auttoi aina hieman kuvion ratsastamisessa. Ulkopuolen tuntumaan pyrin kiinnittämään huomiota muutenkin, ja välillä se jopa onnistui. Istuntani tykkäsi hajota ihan keventämisessäkin, mikä vaikeutti tuntuman saamista ratsuun. Niinpä menimme enemmän hirvimoodissa kuin kovin rennosti tai pyöreästi. Opettajalta tuli korjauksena ohje kantaa kädet vähän ylempänä sekä pitää katse menosuuntaan, ei hevosen niskaan liimattuna. Tästä asiasta opettaja oli ihanan tarkka ja sinnikäs. Tunnin aikana kuulin hyvin moneen kertaan saman komennuksen, kun olin taas jumittunut tuijottamaan aina yhtä lumoavaa hevosen niskaa. Ehkä otan vinkistä vaarin ja sidon lettini jotenkin niin, että se nykäisee napakasti, mikäli pääni yrittää vajota tuijottelemaan alas.

Verryttelyn jälkeen teimme siirtymiä ravista pysähdyksiin ja siitä takaisin raviin. Tavoitteena oli saada tasajalkapysähdyksiä siten, että hevosen paino olisi takaosalla. Minulle iski tietysti hurja kiire tehdä pysähtyminen, jolloin vain roikuin ohjissa enkä ratsastanut ravia ensin lyhyeksi ja pyytänyt pysähdystä vasta sitten. Niinpä esitimme valuvia pysähdyksiä ja etupainoisia nyykähdyksiä. Nasu pyrki myös hieman ennakoimaan palaamista raviin, jolloin opettaja muistutti esittämään pysähdyksen kunnolla ja rauhassa. Muutamissa pysähdyksissä sain tehtyä valmistelut paremmin, jolloin Nasu pysähtyi hieman kevyemmin eikä pyrkinyt heti liikkeelle. Siirtymiset raviin olisivat voineet olla vielä tietysti parempia, mutta kyllä ne silti olivat toimivampia kuin siirtymät alaspäin. Itseäni harmitti se, että huomasin kyllä, mitä tein väärin, mutta en sitten lopulta osannut korjata sitä.

Laukkaa työstimme kaikki kolme ratsukkoa keskiympyrällä pysyen. Ensin teimme siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin ja lopulta myös samat siirtymiset käynnin kanssa. Siirtymät ylöspäin onnistuivat aika kivasti. Nasu reagoi niihin helposti ja nosti pääsääntöisesti laukan ongelmitta. Siirtymät alaspäin olivatkin vaikeampia niin kuin jo aiemmin tunnilla huomasin. En saanut ratsastettua laukkaa lyhyeksi, jolloin yritin siirtää hevosen melkein tuosta noin vain ilman valmisteluja käyntiin. Eihän se tietysti kovin hyvin onnistunut. Muutaman kerran huijasin hieman ja lähdin kääntämään ympyrältä pienemmälle voltille. Nasu lyhensi siinä laukkaa automaattisesti, jolloin pari kertaa onnistuin tekemään aika asiallisen siirtymän käyntiin. Opettaja myös komensi useampaan otteeseen hakemaan oikeasti rullaavaa laukkaa. Monin kohdin en itse edes tajunnut, ettei laukka ollut toivottua. Olen näemmä tottunut köröttelemään, mutta kivaa, ettei sellainen kelvannut opettajalle.

Loppuraveissa sain vähän houkuteltua Nasua rennommaksi ja pyöreämmäksi aina hetkeksi. Pohkeilla sai edelleen ratsastaa melkoisesti ja ulkopuolen tuki oli enemmän kuin toivottua. Tunnin palautteena opettaja neuvoi opettelemaan pois niskan tuijottamisesta, mutta kehui samalla hyvää vaikuttamistani Nasuun. En sitten tiedä, millainen tamma pahimmillaan töistä lintsatessaan on, mutta minun mielestäni se oli aivan kelpo tuntiratsu. Oli mukava olla taas vieraamman silmäparin opetuksessa. En ole aikoihin saanut riittävästi noottia katseestani, vaikka olen aivan varmasti tuijotellut niskaa antaumuksella. Kyllähän minun itsekin pitäisi tajuta olla tuijottelematta sitä, mutta minua saisi piiskatakin tästä pahasta tavasta pois. Tykkään tämän tallin opettajasta, sillä hän kertoo paljon teoriaa opettaessaan eikä vain luennoi, vaan myös kyselee ja pistää miettimään asioita. Osa asiasta on vanhaa tuttua, osa taas vähän uudempaa tai mielestä hiipunutta. Kertauskaan ei ole pahasta, niin pysyvätpähän asiat mielessä.

torstai 30. tammikuuta 2014

Testissä Rocking Horse

Satuin huomaamaan Rocking Horsen tammikuun tarjouksen, jolla pääsi tunnille 20 eurolla. Siihen oli tartuttava, ja niin pääsin pitkästä aikaa testaamaan uuden tallin. Tallilla oli vain kenttä, mutta onneksi olen karaistunut talviratsastukseen eikä -21 asteen pakkanen vaivannut minua. Talli järjestää maksimissaan kolmen ratsukon tunteja, mutta olin ainoa, joka oli uhmannut keliä ja tullut paikalle. Yksityistunti tuohon hintaan ei ollut ollenkaan paha. Ratsukseni sain 2000 syntyneen tamman, Pasodenan, joka on noin 156-senttinen. Tallin sivuilla tamman kerrotaan olevan tasoltaan koulupuolella heB-heA ja rataesteillä 90-100 senttiä. Sillä on näiden lajien aluekisaamisen lisäksi menty kenttäratsastuksessa tutustumisluokkaa. Tammaa luonnehditaan sympaattiseksi tapaukseksi, joka tekee, mitä pyydetään. Lisäksi sen kerrotaan toimivan sitä paremmin ja miellyttävämmin, mitä huolellisemmin sitä ratsastetaan.

Tunnin aluksi opettaja kyseli taustojani ja tavoitteitani. Muun löpinän ohella kerroin, että työn alla ratsastuksessani on istunnan parantaminen sekä herkempi reagointi tarvittaviin asioihin, sillä tahdon nyt olla hidas kädellä ja pohkeilla. Tämän perusteella aloimme ensin mennä kentän toisessa päädyssä ihan vain käyntiä. Ohjeena oli vetää napaa vähän sisään, jotta alaselän notko katoaa sekä rentouttaa jalat pitkin hevosen kylkiä. Näiden lisäksi piti vielä muistaa hengittää ja mukautua liikkeeseen rennosti. Opettaja huomasi varsin mainiosti perusongelmani, joita korjasi mukavan asiallisesti. Etenkin jalkojen rentouden häviäminen ei jäänyt huomaamatta. Ravissa verryttelimme tovin samoihin asioihin huomiota kiinnittäen. Opettaja oli ohjeissaan mukavan rauhallinen ja pyrki havainnollistamaan asioita. Pasodenan huomio tahtoi karata välillä muualle, jolloin opettaja neuvoi hakemaan sen takaisin kuulolle. Sen lisäksi tamma tarjosi helpolla myös vähän hitaampaa menoa, mutta osasin puuttua siihen aika hyvin, mistä tuli opettajalta kehuja.

Seuraavaksi työstimme hyvän tovin voltteja ja väistöjä. Tehtävä aloitettiin käynnissä tekemällä yhteen kulmaan sen verran voltteja, että ratsu oli kuulolla ja meno asiallista. Saimme pyöriä aina hyvän tovin kulmassa, sillä Pasodena keksi tuijotella pimeyteen. Ulkoapujen onneton käyttö samoin kuin sisäpohkeeni torkkuminen paljastuivat volteilla armotta. Opettaja neuvoi tuomaan välillä etuosaa vähän sisemmäs ja takaosaa ulommas jo voltin aikana. Tällä tavalla Pasodenaan sai taas vähän otetta eikä se jäänyt koko ajan katselemaan omiaan. Kun voltti alkoi onnistua, jatkoimme siitä keskihalkaisijalle, josta ratsua väistätettiin parisen metriä kohti uraa. Sen jälkeen tuli suoristus, siirtymä raviin ja paluu takaisin tehtävän alkuun. Väistöt alkoivat sujua ihan hyvin, mitä nyt vähän hitaasti. Pasodena reagoi mukavasti sivulle vieviin apuihin ja välillä sain ratsastettua väistöjä tosi kevyillä avuilla. Samalla sain tosin muistaa olla myös tukena ei-väistättävällä puolella, ettei tamma mennyt mutkalle. Vasempaan kierrokseen tehtynä tehtävä meni aika pitkälti samoin. Välillä oli kyttäystä, välillä taas asiallisempia hetkiä. Väistöt toimivat tähänkin suuntaan ihan ok, mutta väistöt vasemmalle olivat ehkä sujuvampia. Siirtymät raviin olivat paikoin uneliaita, kun en muka tajunnut herättää ratsuani.

Tulimme samaa kuviota myös kokonaan ravissa. Pasodena otti yhden parin laukka-askeleen mittaisen pyrähdyksen säikähdettyään jostain kuulunutta ääntä. Tamma kuitenkin hiljensi itse eikä pömelöinyt yhtään enempää. Ihmeen nopeasti sain myös jatkettua tehtävää, jolloin ratsukin taas keskittyi. Saimme jopa rentoja hetkiä volteilla, kun vain ratsastin enkä jäänyt itse kyttäilemään tai odottamaan pahinta. Raviväistöt olivat itselleni vähän vaikeampia. Olisin varmasti saanut vähän enemmän tasapainottaa menoa aina ennen kuin pyysin väistöä. Mutta minulla taisi olla tuttuun tapaan kiire tehdä kaikki kerralla, jolloin väistöt eivät aina onnistuneet niin hurjan hyvin. Pasodena teki kyllä asiat, kunhan ne kerrottiin sille selvästi.

Tunnin laukkaosuus tehtiin pääty-ympyrällä. Molempiin suuntiin laukkavalmistelut tehtiin jakamalla ympyrä neljään kohtaan. Jokaisen kohdan aikana piti ratsastaa puolipidäte läpi ja sen jälkeen vähän eteen. Kun nämä alkoivat onnistua, sai nostaa laukan. Aluksi en saanut selviä pidätteitä, mutta sitten uskalsin pyytää vähän tomerammin. Sen jälkeen nekin onnistuivat. Laukannostossa esitin pari ravirikkoa, kunnes ratsastin noston huolellisesti, ja Pasodena nosti laukan helposti. Laukka molempiin suuntiin oli aika kivaa. Pasodenaa sai muistuttaa välillä laukkaamaan, sillä se olisi helposti tarjonnut hitaampaa menoa. Opettaja muistutti olemaan jaloilla rento ja avaamaan polvia irti satulasta. Oikeassa kierroksessa jalustimet alkoivat tipahdella jaloistani, joten lopulta tuskastuin ja jätin ne kokonaan matkasta. Hyvinhän ja melkein jopa paremmin satulassa istui sen jälkeen. Ulkopuolta olisin jälleen kerran saanut kontrolloida paremmin, mutta muuten laukka oli aika kivaa.

Lopuksi otimme vielä volttikahdeksikkoa, jolla sai tarpeen mukaan työstää yhtä volttia pidempäänkin. Ulkoavut olivat taas hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Pasodena tuntui pysyvän nyt kuulolla paremmin, joten taisin ratsastaa vähän keskittyneemmin itsekin. Ravissa tuli muutamia tosi kivoja hetkiä, kun tamma pyöristyi ja teki töitä rennosti. Siihen oli hyvä päättää tunti. Opettajalta tuli positiivista palautetta siitä, että ehdin korjata monesti asioita ennen kuin hän ehti sanoa ja ratsastin nätisti. Käteni eivät kuulemma olleet kovat, vaan päinvastoin välillä jopa liian lötköt. Parannettavana olisi uskaltaa ratsastaa rohkeammin ja kokeilla itsekin, mikä voisi auttaa hevosta toimimaan paremmin. Lisäksi saisin opettajan mielestä tohtia vaatia hevoselta kunnolla asioita. Opettajan palaute osui kyllä nappiin. Uusien hevosten (ja myös tiettyjen vanhojen tuttujen) kanssa ratsastan aina vähän siihen tyyliin kuin ratsuni olisivat lasista tehtyjä. En uskalla pyytää kunnolla, vaan tyydyn siihen, mitä hevonen helposti tarjoaa. Ylipäänsä saisin kyllä oppia vaatimaan asiat niin, että ne menevät läpi ja ennen kaikkea uskaltamaan kokeilla eri tapoja saada asia läpi. Tunti olikin mukava kertaus perusratsastusta ja hyvä tarkistuslista itselle siitä, mitä kaikkea on vielä työstettävänä.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Äkäinen äkkilähtö ja pieni sopu

Keskiviikon valmennusryhmän ihanan pienen eli viiden ratsukon koulutunnille menin aika odottavaisin mielin. Sisäinen kouluratsastajani oli herännyt ja halusi päästä vääntämään koulua. Pollearpajaisten tulosta en osannut arvella, mutta en odottanut yllätystä. Se sieltä lopulta sitten tuli: Dille. Viimeksi olen mennyt tällä ponitammalla viime toukokuussa eli taukoa oli kertynyt. Siksipä tamman karsinakäyttäytyiminen tuli ihan yllätyksenä. Eihän se aikaisemminkaan mikään mammanmussukka ollut, mutta nyt se oli kunnon lohikäärme. Jalat viuhtuivat, suu nappasi ja kaikki tekemäni vain ärsytti tammaa lisää. Sain harjattua ja laitettua suojat Dillelle, kun sidoin sen kiinni, mutta varustamista varten pyysin toisen käsiparin pitämään tammaa paikoillaan. Kun kamppeet olivat päällä, Dille tasoittui. Taisi huomata, että se tappelu tuli hävittyä.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa. Tehtävällä tuli ratsastaa ensin puolipidäte läpi, sitten asettaa pyöreyttä tavoitellen ja näiden kahden onnistuessa päästä ratsastamaan vähän eteen. Kuulostaa helpolta, mutta olihan siinä hommaa. Puolipidätteet eivät meinanneet mennä aluksi läpi, jolloin en päässyt asettamaan saati ratsastamaan eteen. Dille tykkäsi puskea molempia pohkeitani vasten ja erityisesti karata oikean pohkeen läpi. Ulkopuolen avut olivat hukassa ja sisäpohkeeni jossain muualla. Istunnasta en nyt ala edes avautua. Opettajan silmän alla sain keskityttyä paremmin, ja pidätteet alkoivat rauhassa tehtyinä mennä läpi. Oli kiva huomata, että Dille kuunteli istuntaa ja totteli sitä, kun sain oltua selkeä. Asetukset olivat edelleen vähän hukassa, mutta sentään yksi kohta tehtävästä alkoi onnistua. Välillä pyöräytin kiemurauran väliin voltin, jolla hain pelkästään asetusta. Hiljalleen sain niistä kiemurallakin vähän otetta, mutta pohkeilla ratsastaminen oli puutteellista.

Sitten tehtävää siirryttiin tulemaan ravissa. Dille oli vähän kuikuillut peilipäätyä ja jännittynyt siellä, joten ajattelin siirtyä raviin vasta ohitettuamme sen. No, en oikeastaan ehtinyt kuin ajatella ravia, kun Dille ampaisi kiitolaukkaan. Mitään en kuullut tai nähnyt, mutta jostain tamma sai kimmokkeen singota. Nojasin taaksepäin ja ajattelin, että taidan jäädä tästä kyydistä piakkoin. Dille pyörähti kohti peilipäätyä, ja sain jarrutettua sen  sinne, kun olimme sitä ennen melkein teilanneet Manun. Tämän esityksen jälkeen tiesin, että nyt pitää saada poni hommiin, mutta olin silti aika tönkkönä jännityksestä. Ravasimme tovin Loren perässä turvaa hakien. Dille tuntui jonkin aikaa uudelleen räjähtämäisillään olevalta ruutitynnyriltä, ja valmistauduin heittämään hanskat tiskiin. Olen liian arka ratsastaakseni hevosilla, jotka lähtevät näin vikkelästi alta halutessaan. Dillelle kuitenkin riitti yksi pyrähdys, ja hiljalleen se alkoi rentoutua. Ravissa sitä pääsi työstämään vähän paremmin ja kiemurauralla asetuksetkin alkoivat mennä läpi. Dille väläytti tehtävällä muutamia tosi kivoja pätkiä, kun keskityin ja sain ratsuni samaan fiilikseen. Välillä menimme taas ihan väärinpäin, mutta kuten opettajakin sanoi, Dille kyllä yritti kovasti.

Laukkaa työstimme ihan ympyröillä ja uraa myöten. Jännitin tietysti ensimmäisiä laukkoja, mutta kun Dille ei lähtenyt omille teilleen, sain rentouduttua ja vähän ratsastettua. Laukassa huomasin selvästi, kuinka vakaan ulko-ohjan tuntuman Dille tarvitsi. Asetuksen kanssa sain olla tarkka, etten vääntänyt koko kaulaa mutkalle. Pohkeilla sai myös ratsastaa aika paljon, että Dille säilytti laukan. Välillä sain tamma ulkopuolen haltuun ja omaa istuntaa tasoitettua, jolloin Dille pyöristyi ja laukkasi pienen hetken mukavan tasaisesti. Aika helpolla se tosin sukelsi liian alas, mitä sai korjata kohottavilla pidätteillä ja pohkeilla. Saimme onnistumisia molempiin suuntiin, ja Dille tuntui taas siltä mukavalta ratsulta, johon sen kanssa parhaimpina hetkinä olen päässyt. Oma jännityksenikin hälveni hieman, vaikka äkkilähtö jätti kytemään pienen pelon.

Loppuraveissa tohdin Dillen antaa jo vähän venyttää ohjan perässä. Se ei enää vaikuttanut yhtään räjähdysherkältä, joten kaipa se sai kulutettua virtapiikkinsä yhden lähdön aikana. Onneksi tunnin aikana oli niitä hyviäkin hetkiä, muuten olisin varmasti kehitellyt jonkin arkuuden tätä ratsua kohtaan. Dillen kanssa ei ainakaan voi torkkua, sillä silloin tamma varmasti alkaa puuhailla omiaan. Dillehän on itse asiassa oikein hieno kouluratsu, kunhan sen saa keskittymään. Vaikka se on poni, niin siltä löytyy hyvin hevosmaiset askeleet. Kiva poni siis, kunhan ratsastaja on riittävän päättäväinen eikä säikähdä pienistä.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kaivattuja onnistumisia

Menin poikkeuksellisesti vasta tiistaina Tallinmäen tunnille Jetin kanssa. Ajattelin neljän ratsukon tunnilla olevan koulua, mutta opettaja kertoi tunnilla olevan vähän puomeja ja kavaletteja, vitsailipa vielä, että ihan vain sen takia, ettei minun tarvitse mennä koulua. Olin tietysti mielissäni, ovathan tällaiset tunnit heti seuraavaksi parasta estetuntien jälkeen.

Alkuverryttelyssä menimme tovin itsenäisesti ravaillen. Jetti puski tällä kertaa oikeassa kierroksessa omille teilleen. Viime aikoina on alkanut tuntua, että vasemmalle puskemisen sijaan Jetti on alkanut suosia tätä toista suuntaa. Onkohan istunnassani tapahtunut jotain muutosta? Toki Jetti pääsee liirailemaan vasemmassakin kierroksessa edelleen, mutta aikanaan oikea kierros oli lähtökohtaisesti ihan sujuva. Ravissa opettaja kiinnitti huomiota keventämiseen ja muistutti olemaan keventämättä etureisiä käyttäen ja pyrkimään mahdollisimman pieneen kevennykseen. Jokin loksahti paikoilleen, ja onnistuin keventämään kohtuullisen pienesti. Jetti ravasi myös aika tasaisen hyvin, mikä varmasti auttoi tässä tehtävässä.

Pyrin verryttelyssä kiinnittämään huomiota käännöksissä siihen, että rentouttaisin sisäkättäni ja tekisin kunnolla töitä ulkoavuilla. Paikoin tämä onnistui sisäkäden osalta, mutta ulkoapujen käyttö oli välillä aika vaisua. Niinpä Jetti pääsi valumaan ulos ennen kuin heräsin ratsastamaan. Laukassa verryttelimme keskiympyrällä sitä mahdollisimman hyvin ratsastaen. Aluksi Jetti yritti pudottaa koko ajan raville ja muutamia kertoja onnistuikin. Tämän jälkeen sain pohkeet töihin, jolloin Jetti alkoi säilyttää laukan. Jälleen vasen kierros oli helpompi. Ilmeisesti oikeassa kierroksessa en saanut ratsastettua sisäpohjetta läpi, sillä siinä ympyrä tahtoi pienentyä. Opettajakin ohjeisti ratsastamaan ympyrää paremmin tilaa käyttäen. Tarkemmalla ohjauksella tämä alkoi onnistua. Laukassa huomasin ohjastuntumani vaihtelevan melkoisesti lähinnä tuntuman ja löysän otteen välillä. Käteni taitavat liikkua turhan paljon, joten sitä saa alkaa syynätä seuraavaksi.

Ensimmäisena puomitehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli yksi puomi. Tehtävän alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten. Tehtävä alkoi sujua ihan mukavasti, mutta suoristuskohdissa sain keskittyä melkoisesti, etten tullut niille vähän vinossa. Jetti-reppana oli taas alussa hölmistynyt asiasta nimeltä puomi ja pääsi jarruttelemaan ennen sen ylitystä. Mitä teki kuski? Sanoi hih-hih tovin ja toisen ennen kuin tajusi alkaa ratsastaa. Sen jälkeen pääsimme puomeistakin yli ilman suurempia draamoja. Kaarteet oikealle olivat vähän vaikeampia niin kuin alkutunnistakin. Vasen puoleni saisi herätä kunnolla toimimaan ulkopuolena, jotta saisin tämän homman kuriin.

Seuraavaksi tulimme osittain samaa tehtävää oikeassa laukassa aloittaen siten, että pyöräytimme ensimmäisen, nyt kavaletiksi nousseen puomin yli ympyrän oikealle ja vaihdoimme sitten toisella ylityksellä laukan vasemmaksi. Sen jälkeen tulimme toisen kavaletin, jolta jatkoimme vasempaan kierrokseen tehdylle ympyrälle ylittäen ensimmäisenkin kavaletin, jonka jälkeen tehtävän sai lopettaa. Ensimmäisen ympyrän saimme tulla kahdesti, sillä ensimmäisellä yrittämällä Jetti pääsi vähän valumaan ulos. Toisella kerralla ratsastin paremmin, jolloin ympyrä oli toivotusti ympyrä. Laukanvaihto oikeasta vasempaan ei onnistunut kavaletilla, mutta vaihto lennosta onnistui. Toinen kavaletti meni ok, mutta kolmanteen hyppyyn tullessa en tiedottanut Jetille suuntaa, jolloin se pääsi vähän viettämään oikealle. Tuloksena oikea laukka, joka korjattiin pois lennosta. Samalla saimme sakkokierroksen, ja kunnon ohjaamisella vasenkin laukka säilyi tehtävän läpi.

Tulimme tehtävän vielä siten, että teimme sen kokonaan kolmikaarisena kiemuraurana. Tehtävälle lähdettiin vasemmassa laukassa keskihalkaisijaa myöten. Sen loppupuolella laukanvaihto oikeaan onnistui ihan ok. Ensimmäisellä kierroksella oikea laukka jäi vaihtumatta vasemmaksi, mutta toisella kierroksella kaikki meni nappiin. Alussa tehty laukanvaihto lennosta vasemmasta oikeaksi onnistui ilman, että Jetti pääsi kääntymään liian aikaisin. Tie ensimmäiselle kavaletille oli kohdillaan, ja olin niin selvästi menossa vasemmalle, että Jetti vaihtoi kavaletilla laukan helposti. Tie toiselle kavaletille oli myös ok, ja taas olin selvästi tiedottamassa uudesta suunnasta, jolloin vasenkin laukka vaihtui oikeaan. Olin tosi tyytyväinen, on mukava saada tehtävä loppujen lopuksi onnistumaan.

Loppuun tulimme vielä kahta suoralla linjalla ollutta kavalettia pyöräyttäen niille aina ympyrät. Tulimme niitä pari kertaa per suunta ja loppujen lopuksi toisilla kerroilla sain molemmat onnistumaan kivasti. Ensimmäisellä kerralla laukka oli vähän löysää ja ohjaamiseni mitä sattuu, jolloin mukaan mahtui ristilaukkaa. Toisella kerralla meno oli sujuvampaa ja ratsastamiseni tarkempaa, jolloin jopa herkemmin vasempaan vaihtunut oikea laukka säilyi läpi tehtävän. Jihuu! Tällainen tunti oli kyllä taas tarpeeseen, ja nämä muutamat onnistumiset ilahduttivat paljon. Huolellisuudella pääsee mukavan pitkälle, joten siihen saisin satsata paljon enemmän. Pitänee alkaa treenailla itsekin enemmän puomeilla kerran oma keskittymiseni pysyy niiden avulla paremmin yllä kuin täysin sileän treenissä.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kiemurauria kavaleteilla

Sunnuntain käynnistäneen maaston jälkeen huilasin reilun tunteroisen, jonka jälkeen palasin talliin laittamaan Jetin kuntoon hyppytuntia varten. Ruuna tuntui katsovan minua ihmetellen, mitä minä vielä tallilla pyörin, olihan se jo kuskannut minua yhden reissun. Eipä sillä, ihan hyvää sillekin tekee välillä tehdä pari tuntia samana päivänä töitä. Opettajakin on tuumannut, että Jetille sopisi mainiosti pieni maastolenkki tai muu verryttely alle ennen hyppytreenejä. Maneesille suuntasimme kolmen ratsukon voimin. Tunnin varsinaisena hyppytehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, jonka suoristuskohdissa oli aina kaksi kavalettia innarivälein.

Alkuverryttelyssä saimme mennä ensin ravissa itsenäisesti. Tein siirtymiä käyntiin ja pysähdyksiinkin saakka, ja Jetti teki ne kohtuullisen hyvin. Vasen pohkeeni ei tosin merkannut sille mitään, joten otimme pätkiä väistöjä oikealle. Niissä pohkeeni taas tarkoittikin jotain, mutta nopeasti sen merkitys unohtui, kun palasimme raviin. Tiesin istuntani tekevän hommasta vaikeaa ja pyrinkin korjaamaan sitä välillä, mutta niin vain se singahti takaisin vinkkuralle, ja Jetti pääsi liirailemaan. Kyttäilyäkin esiintyi, mutta melkein jopa normaalia vähemmän. Emme nyt vieläkään kulkeneet kovin rennosti ja siivosti päädyissä, mutta eipähän nyt ihan joka kerralla tultu monta metriä uralta sisempänä.

Sitten työskentelimme tovin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa keskiympyrällä. Tarkoituksena oli saada hevoset pysymään ympyrällä tasaisesti ilman kummempaa säätöä. Oikea kierros oli tällä kertaa vähän hankalampi, kun en saanut ulkopuolen apuja toimimaan, vaan yritin korjata kaiken sisäohjalla. Lopulta aloin tietoisesti päästää sisäohjaa löysemmäksi, jotta en voisi yrittääkään turvautua siihen. Kun sen jälkeen sain ulkopuolen avut toimimaan paremmin, saatoin poimia sisäohjankin tuntumalle. Vasen kierros oli taasen jotenkin helpompi. Ilmeisesti oikea puoleni osaa toimia ulkopuolena paremmin kuin vasen puoleni. Laukassa sain ensin kertoa Jetille sen osaavan myös moisen askellajin, mutta sen jälkeen meni aika kivasti. Etenkin se yllättävä vasen kierros onnistui. Ympyrä tuntui ympyrältä ja kääntäminen onnistui, kun ulkoavut olivat käytössä. Loppupuolella tehtävää Jetti tarjosi mukavan letkeää laukkaa ja taisipa vähän pyöristyäkin siinä. Se tuntui selkään tosi kivalta.

Seuraavaksi tulimme ensin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli kolme puomia. Tehtävää tultiin vasemmassa kierroksessa ja alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten siten, että ylitetyt puomit jäivät sivuille molemmin puolin. Aluksi Jetti jarrutteli puomeilla ja melkein ryömi niiden yli, mutta paransi menoaan, kun aloin hihittelyn sijaan ratsastaa. Käännökset puomeille tuntuivat tulevan nopeasti etenkin, jos en saanut ulkopuolta kunnolla haltuun. Ravissa tehtävä alkoi lopulta mennä aika kivasti. Suoristuskohdissa olisin tosin saanut olla vielä tarkempi, sillä etenkin kaarteessa oikealle en tuntunut ehtivän suoristaa kunnolla, vaan tulin hieman vinosti puomeille. Ennakoin käännöstä liikaa, jolloin lähdin kääntämään liian aikaisin. Olisi pitänyt osata ajatella kääntymistä, mutta ei samalla jo kääntää.

Viimeisessä tehtävässä kuviota muutettiin siten, että nyt ensimmäisessä suoristuskohdassa oli kaksi kavalettia innarivälein ja toisessa suoristuskohdassa samoin innarivälillä ristikko ja kavaletti. Tehtävälle tultiin edelleen keskihalkaisijaa myöten. Pääosin aloitimme tehtävän vasemmassa laukassa, mutta lopuksi tulimme sen oikeasta laukasta aloittaen ja teimme päätyä lähestyttäessä laukanvaihdon oikeasta vasempaan ja aloitimme kolmikaarisen kiemurauran. Alku kavalettien ylityksessä oli taas melkoista rämpimistä. Kääntäminen ja eteneminen eivät vain tunnu onnistuvan minulta yhtä aikaa. Tie oli myös välillä kaikkea muuta kuin suora. Kertaalleen taisimme tulla yhden kaarteen ristilaukalla, mutta muutoin kavaleteilla vaihtumattomat laukat korjaantuivat lennosta. En ihme kyllä ottanut stressiä siitä, etteivät laukat vaihtuneet kavaleteilla. Ehkä alan hiljalleen oppia, ettei vaihdot lennosta taitavan hevosen kanssa maailma kaadu, vaikka laukka ei vaihdu hypyssä. Ristilaukat haluaisin tosin onnistua karsimaan kokonaan pois, sillä ne sekoittavat rytmin kunnolla. Vastalaukkaa Jetti menee aika pitkälti siten, ettei se järkytä menoa kummemmin. Lopulta sain omaa ratsastusta rennommaksi heittäytymättä silti matkustajaksi, ja niin saimme mentyä tehtävän läpi niin, että laukat vaihtuivat kavaleteilla. Jes! Pieni onnistuminen, iso ilo.

Loppuraveissa Jetillä oli taas virtaa, mutta se tasoittui aika helpolla. Tunnin tehtävä tuntui ensin liian helpolta, mutta lopulta oli kaikkea muuta. Kääntyminen, eteneminen ja tien ratsastaminen yhtä aikaa tuottavat näemmä minulle melkoisia vaikeuksia. Hassua oli taas huomata, kuinka helposti lennosta tehty vaihto ennen kiemurauralle siirtymistä onnistui, mutta sitten kavaleteilla vaihtaminen olikin hurjan vaikeaa. Onhan siinä tietysti se, että sileällä vaihtaessa voin keskittää kaiken tarmon vaihtoon, kun taas kavaletilla joudun ajattelemaan paljon muutakin. Niin ja vielä se, että mitä enemmän minulla on ajateltavaa, sitä enemmän saatan alkaa häseltää. Tällaista treeniä kaipaan joka tapauksessa enemmän. Tekniikkaa, tekniikkaa ja vielä kerran tekniikkaa.

Uusissa maisemissa maastoilemassa

Sunnuntaina oli ainakin melkein sopivasti hevostelua, sillä aamu alkoi ensin Tallinmäen maastoreissulla Jetin kanssa ja jatkui päivällä estetunnilla samassa paikassa. Maastolenkille lähti yhteensä viisi ratsukkoa. Reittinä oli minulle aivan uusi lenkki, jonka pituus oli seitsemän kilometriä. Aikaa sen kiertämiseen meni tunteroinen, kun pääosin menimme käynnissä ja ravissa.

Asetuimme alussa viimeiseksi letkassa, mutta jossain vaiheessa hyppäsimme yhden pykälän eteenpäin eli olimme neljänsiä. Ravissa Jetti oli ihanan terhakkaana ja eteni mukavan reippaasti. Laukkapätkiä taisimme ottaa kaksi. Jetti ei millään meinannut haluta pitää turvaväliä edellä menneeseen hevoseen, joka taas ei tykännyt yhtään Jetin ahdistelusta. Niinpä siirryimme Jetin kanssa sivummalle, kun tilaa oli riittävästi. Jetin laukka alkoi rullata niin kivasti, että annoin sen vain mennä. Niinpä päädyimme lopulta johtohevosen taakse. Laukka pyöri niin kivasti, etten hennonnut jarrutella turhia. Oli makeaa olla sellaisessa laukassa kyydissä, sillä kentällä Jetti harvoin tarjoaa moista menoa. Siksi maastoreissut ovatkin tärkeitä, kun hevoset pääsevät kunnolla liikkumaan ja vetreyttämään paikkojaan.

Loppumatkan tulimmekin ravissa ja käynnissä. Jetti ja johtohevonen porhalsivat edelleen niin tiitterää ravia, että muu porukka jäi vähän matkasta. Jettiä saikin alkaa toppuutella, sillä se olisi mieluusti kipittänyt varmasti koko matkan kotiin. Se otti kuitenkin pidätteet ihan hyvin vastaan, ja loppumatka päästiin menemään rentoa käyntiä. Oli mukava päästä uusiin maisemiin, ja kelikin oli kohdillaan. Pakkasta oli -3 eikä avaroilla paikoilla vaivannut tuuli haitannut metsäosuuksissa mitään. Olipa kiva aloitus sunnuntaille!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Onnistuneita vaihtoja puomilla

Perjantaina ratsastin Jetin itsenäisesti ja toteutin haaveeni puomitunnista. Laitoin kentälle kolme puomia, joiden välit olivat noin 10 ja 13 metrin luokkaa. Tavoitteena oli joka tapauksessa saada välit kahden askeleen ja kolmen tai neljän askeleen mittaisiksi. Lisäksi kentällä oli vielä yksittäinen puomi, jota tulin tunnin aikana ympyrällä.

Verryttelyssä tein käynti-seis-käynti- ja käynti-ravi-käyntisiirtymiä sekä muutamat ravi-seis-ravisiirtymät. Lisäksi ravailin puomien yli tehden siirtymät käyntiin aina väleissä. Laukassa puolestaan verryttelin uraa myöten ja suuntaa muutin lennosta tehdyn laukanvaihdon kautta. Siirtymisissä ylöspäin Jetti ei loistanut aluksi, joten sitä sai herätellä. Alaspäin se siirtyi odotetun helposti. Pyrin säilyttämään aktiivisuuden aina alaspäin tehdyn siirtymän jälkeen, jotta Jetti ei pääsisi himmailemaan. Toistojen myötä siirtymät paranivat, ja onnistuneimmat hetket tulivat ravi-seis-ravisiirtymisissä. Jetti pysähtyi aika kivasti ja mikä parasta, palasi myös kohtuullisen nopeasti raviin. Kaipaisin vielä kunnon pontevuutta siirtymiin, mutta toistaiseksi en saa sitä aikaiseksi. Pohkeille herkistäminen olisi varmasti se juttu samoin kuin oman istunnan tasapainottaminen niin, ettei se puske tai jää matkasta. Paljon treenattavaa siis. Ravipuomit menivät ihan mukavasti, ja Jetti malttoi siirtyä helposti käyntiin ja palata takaisin raviin. Laukka oli aluksi aika hidasta, mutta vaihtojen avulla Jetti heräsi hiljalleen. Oma istuntani oli taas vähän seilaava, mutta tällä kertaa sain vähän otetta siihen myös vasemmassa kierroksessa.

Sitten siirryimme laukkapuomien pariin. Aluksi testasin, minkä verran askelia tulisi tavallisella laukalla. No, niitähän ei oikein tullut, kun en herättänyt Jettiä, ja se torkahteli tehtävällä ja pudotti vielä raville. Uusi yritys ja herätys alkuun, niin johan pysyimme laukassa. Tavallisella, vähän rauhallisemmalla laukalla lyhyt väli meni ihan hyvin kahdella ja toinen väli neljällä askeleella. Tulin tehtävää molemmista kierroksista, ja samat askelmäärät onnistuivat suunnasta riippumatta. Kokeilin vielä ratsastaa pidemmän välin kolmella askeleella, mikä onnistui herättelyn jälkeen ihan hyvin. Jettikin jopa innostui ja reipastui selvästi puomia kohti, kun oli huomannut minun haluavan enemmän laukkaa. Olisikohan tässä oltu lähellä sitä ratatempoa?

Muutoin pyrin keskittymään tällä tehtävällä siihen, että käteni olivat mahdollisimman rennot. Jettihän on herkkä suustaan ja minä valitettavan tunnettu hitaasta, joskus jopa kovasta kädestä, joten tähän asiaan saakin panostaa. Mielestäni onnistuin kohtuullisesti puomeilla olemaan hiljaa kädellä. Istunnallani olikin sitten paljon enemmän asiaa. Välillä lähdin puskemaan ja könöttämään etukenoon, mikä sekoitti Jetin rytmin, ja tulimme puomeille miten sattuu. Onneksi tajusin virheiden syyn ja sain välillä maltettua. Vasta tunnin jälkeen huomasin, että olisi ollut hyödyllistä treenata myös mahdollisimman lyhyttä laukkaa ja askelten lisäämistä väleihin. Nyt vain posotin tulemaan lyhennystä ajattelemattakaan. Tämä treeni olisi ollut siinä mielessä hyödyllinen, että lyhentäminen on yleensä minulle ollut vaikeampaa, ja Jetin kanssa en saa helposti säilytettyä sekä eteenpäinpyrkimystä että lyhyttä askelta. Jarrutan useimmiten liikaa, jolloin Jetti tulkitsee pyyntöni siirtymiseksi ja pudottaa raville. Oma pakettini ei tosiaan pysy kasassa noina hetkinä.

Toisena laukkatehtävänä tulin pitkän sivun suuntaisesti ollutta yksittäistä puomia ensin tavallisesti ympyrällä molemmista suunnista, kunnes aloin yrittää laukanvaihtoja sillä. Päätin jo etukäteen, ettei maailma lopu siihen, jos vaihto ei onnistu puomilla, vaan sen voi rauhassa tehdä sen jälkeen. Jos onnistuisin olemaan rauhassa ja tiedottamaan Jetille uudesta suunnasta, se varmasti oppisi tehtävän. Tämän oivalluksen avulla sain mentyä muutamia kertoja tehtävää niin, etten harmistunut, vaikka vaihtoa ei tosiaan puomilla tullut. Pyysin vaihdon aina puomin jälkeen, ja Jetti teki sen hyvin. Sitten aloin kunnolla keskittyä reittiin ja tiedottamiseen ja tadaa: Jetti vaihtoi ensimmäisenä vasemman laukan oikeaan puomilla. Innostuin tästä ja tsemppasin, jolloin saimme tehtävän aikana useita onnistuneita vaihtoja puomilla niin oikeasta laukasta vasempaan kuin vasemmasta oikeaan. Olin tosi tyytyväinen ja kiittelinkin Jettiä kovasti. Meillähän on siis siinä mielessä hassu ongelma, että laukat vaihtuvat yleensä sileällä, mutta kun eteen pistetään puomi, kavaletti tai este, niin menen ihan puihin ja pistän Jetin esittämään niitä kuuluisia ristilaukkoja ja vääriä laukkoja. Näitä molempia mahtui tunnin aikana muutama mukaan, mutta valtaosa vaihdoista meni puomilla nappiin. Siksi muutamat epäonnistumiset eivät jääneet kaivelemaan, sillä sain korjattua omia virheitäni aika hyvin, minkä Jetti palkitsi tekemällä vaihdon pyydetysti. Juuri tällaisten pienten hyvien hetkien ansiosta tästä lajista tykkään.

Loppuraveissa pyörittelin ympyröitä. Jetti ravasi aluksi vähän kipittäen, mutta malttoi muutaman toppuuttelun jälkeen. Pyysin Jettiä venyttämään eteen ja alas ohjan perässä, mikä onnistui tällä kertaa aika mainiosti. Jetti tuntui olevan hyvin kuulolla ja palasi aika nopeasti takaisin rennommaksi, jos oli pälyillyt välissä jotain. Myös suunnanvaihdot venytyksen aikana onnistuivat ihan ok. Jetti tuntui mukavan letkeältä, jolloin loppuraveistakin jäi hyvä mieli. Puomitunti oli kyllä oikein passeli valinta. Tykkään tahkota puomeja ja ilmeisesti onnistun olemaan itse silloin paljon paremmin menossa, kun Jetinkin saa heräämään tavallista koulutuntia paremmin. Vielä kun saisin saman hyvän tekemisen meiningin esteille. Jostain syystä nyt loppusyksyn ja talven aikana olen alkanut jännittää Jetillä hyppäämistä ja olen heittäytynyt aika araksi ratsastajaksi. Se ei auta Jetin kanssa, sillä se tarvitsee päättäväisen kuskin. Tiedän kyllä, että ajatus Jetin kanssa pitäisi olla eteen ja yli jokaisella esteellä, mutta minun ajatukseni tuppaavat olemaan enemmänkin muotoa apua, este, hui. Esteratsastus vaatii kyllä tietynlaista henkistä kanttia, mikä on minulta nyt hukassa. Toivottavasti löydän sen Jetin kanssa, sillä muuten saan läntätä mielikuvitussilinterini pysyvästi päähän ja tyytyä nauttimaan estekisojen meiningistä katsomosta. Ja sehän ei kuulu suunnitelmiini lainkaan.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Voi hyvänen aika!

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli odotetusti esteitä. Ratsukseni sain Jussin, jolle tunti oli päivän ainoa. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääaiheena oli jumppasarjan hyppääminen. Yleensä rakastan jumppasarjoja, koska pääsen viilaamaan niillä omaa mukautumistani hevosen hoitaessa oman osuutensa. Tällä kertaa tosin jumppasarja osoittautui melko tuskalliseksi tehtäväksi.

Alkuverryttelyssä Jussi tuntui vähän tönköltä ja hitaalta. Niinpä annoin sen ravailla tovin pidemmällä ohjalla, jotta se saisi vähän rennommin lämmetä etenemään. Hiljalleen Jussi alkoi liikkua paremmin. Jossain vaiheessa muistin, että minun tulisi keskittyä ratsastamaan Jussi kantamaan itsensä edestä eikä painumaan alas. Yritin pistää pohkeeni töihin ja tehdä tarvittaessa kohottavia puolipidätteitä, mutta kunnon onnistuminen jäi puuttumaan. Jussi pääsi pilkkimään päänsä kanssa ja painumaan turhan alas. Seuraavassa hetkessä se olikin jo jännittynyt hirvi. Sellainen kompromissi noiden kahden väliltä jäi puuttumaan. Tajusin sentään jo ratsastaessani, että käsilläni oli oma, levoton elämänsä, jolle en voinut muka mitään.

Ennen kuin siirryimme jumppasarjalle, tulimme toisella pitkällä sivulla ollutta tehtävää molemmista suunnista. Oikeassa kierroksessa tultaessa oli ensin innariväleillä kolme kavalettia, sitten kolmen laukka-askeleen väli ja jälleen innarivälein kolme puomia. Ensimmäinen yritys oikeassa kierroksessa oli rämpimistä, kun Jussin laukka oli liian lyhyttä ja jäimme niin kavaleteilta kuin puomeilta kauas. Toinen kerta meni sujuvasti, kun laukka rullasi hyvin. Kolmannella yrittämällä jäimme ensimmäisestä kavaletista vähän kauemmas, mikä sekoitti rytmin, mutta lopulta Jussi harppoi tehtävän ihan ok. Vasemmasta kierroksesta puomit ylittyivät ok, mutta sitten herpaannuin välissä, ja Jussi jäi arpomaan, miten osua ensimmäiselle kavaletille. Se päätti jättää kolmannen askeleen ottamatta ja yllättäen ei päässyt kavaleteille hyvin. Rämpimällä niistä yli siis. Toisella kierroksella kävi samoin, ja opettaja neuvoi odottamaan rauhassa kolmannen askeleen, jotta Jussi ei lähtisi kaukaa. Kolmas kerta sitten onnistui, kun maltoin olla Jussin tukena, ja tehtävä meni kivasti.

Jumppasarjalla oli ponnistuspuomi, ristikko ja kaksi pystyä, ja väleihin meni yksi laukka-askel. Ensimmäisellä kierroksella tulimme pelkän ristikon pystyjen ollessa puomikasoja. Yritin hakea Jussia siihen laukkaan, jolla aikaisempi tehtävä onnistui, mutta sen sijaan sain Jussin vain pitkäksi. Niinpä askel ei sattunut ponnistuspuomille, ja loput tehtävästä menikin – yllätys, yllätys – rämpien! Saimme tulla tehtävän uudelleen samanlaisena. Nyt askel osui ponnistuspuomille, jolloin ristikko ja ensimmäinen puomikasa ylittyi just ja just hyvin. Sittenpä askel ei enää venynytkään, ja kolmas puomikasa jäi etujalkojen väliin. Seuraavaksi keskimmäinen puomikasa nousi pystyksi toisen pystyn jäädessä vielä puomikasaksi. Ja ei, ei onnistunut vieläkään. Askel ei sopinut alun alkaenkaan, joten ei se siinä kesken kaiken korjaantunut. Ongelma oli opettajan mukaan se, että nyt tulimme liian kovaa ja liian pitkänä. Toinen yritys tuotti sen verran tulosta, että ponnistuspuomi, ristikko ja pysty ylittyivät ihan ok, mutta viimeisenä olleelle puomikasalle Jussi joutui venyttämään kauempaa. Mutta mikä hienoa: sen seurauksena Jussin etupää oli ristilaukassa, mutta se korjasi sen ihan itse lennosta oikeaan laukkaan, jee! Lopuksi viimeinenkin puomikasa nousi pystyksi. Ensimmäisellä kierroksella pääsimme kohtuullisesti tehtävän läpi, mutta ei mitenkään ihanan sulavasti. Eipähän sentään ihan rämpimälläkään menty. Viimeisellä kerralla ponnistuspuomille tuli pieni haparointi, mutta Jussi tsemppasi hienosti ja pääsimme tehtävän kohtuullisesti.



Tunnin jälkeen keljutti niin monia asia. Sanoinkin opettajalle, etteivät omat taitoni riittäneet siihen, että olisin osannut tukea Jussia tarvittaessa. Opettaja yritti lohduttaa sanomalla, että jumppasarja paljastaa hevosen oman hyppytaidon ja -tekniikan eli en olisi saanut ottaa itseeni sitä, että tehtävät menivät niin kuin menivät. Voisin yrittää lievittää pahaa mieltäni ajattelemalla, ettei Jussi tosiaan ole hyppäämisen mestari, mutta syyn vierittäminen hevoselle tuntuu vain selittelyltä. Toki sillä on osansa asiassa, mutta miksi en osannut ratsastaa niin, että Jussi olisi saanut tarvittavaa tukea ja tehtävät olisivat menneet paremmin? Keljutusta varmasti lisäsi se, kun aikaisempi puomi-kavalettitunti oli mennyt niin kivasti. Taisin kuvitella itseni sen seurauksena sellaiseksi superratsastajaksi, ettei paremmasta väliä. Samalla näissä yli-itsetuntohuuruissa jätin ratsastamatta ja tässä tulos. Tunnin fiilis tiivistetysti: voi hyvänen aika! Hassua on silti huomata, että koulutunnit voin mennä ojasta allikkoon enkä nyt niin pahasti niitä murehdi. Mutta auta armias, kun estetunti ei suju. Itsesäälikieriskelyä riittää melkein aina siihen saakka, kunnes seuraava estetunti sujuu paremmin.

Videoista kiitos Alekseille!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kivaa kouluvääntöä

Maanantain Tallinmäen neljän ratsukon tunnilla pakkasta oli vain -9 astetta. Tuntui kyllä niin lämpimältä, että väkisin hymyilytti. Edes edessä oleva koulutunti ei saanut hymyä hyytymään, päinvastoin. Odotin aika innolla, että saisin mennä Jetillä tunnin koulua ohjatusti eikä minun tarvitsisi keksiä mitään harjoituksia. Luksusta todellakin. Aloin jo haaveilla, että ottaisin silloin tällöin toisen ekstrakoulutunnin opetuksen kanssa. Tarpeeseen tulisi.

Alkuverryttelyssä teimme käynti-seis-käynti- sekä käynti-ravi-käyntisiirtymiä. Tavoitteena oli valmistella siirtymät pehmeästi, mutta silti aktiivisuus säilyttäen. Siirtymät alaspäin onnistuivat tuttuun tapaan ihan hyvin. Liikkeelle lähteminen pysähdyksistä oli aluksi hyvin hidasta. Saisin opetella olemaan nopeampi reagoimaan ja herkistämään Jetin takaisin pohjeavuille, kun onnistun valitettavan usein turruttamaan sen niille. Käytinkin raippaa apuna, jolloin Jetti siirtyi pysähdyksistä takaisin käyntiin vähän paremmin. Samoin siirtymisissä käynnistä raviin sain avittaa vähän raipalla ennen kuin Jetti uskoi ja alkoi toimia ilman tätä lisäapua. Siirtymisissä ravista käyntiin muistin aika hyvin huolehtia käynnin eteenpäinpyrkimyksestä enkä antanut Jetin valua käyntiin ja hiippailla siinä. Kuten opettaja aikoinaan jo totesi, Jetin kanssa saa aina ajatella etenemistä. Tuppaan vieläkin unohtamaan sen ja tekemään asiat ilman ajatusta siitä, jolloin peruskaasu on hukassa.

Seuraavaksi teimme pitkillä sivuilla väistöjä uralta keskemmäs ja suorituksen jälkeen uralle palaten. Asetukset tehtiin liikkeestä poispäin. Jetti otti asetukset aika pehmeästi vastaan, kun tein ne rauhassa. Asetus vasemmalle oli vähän vaikeampi saada, sillä ulkokäteni ei tahtonut pysyä omalla paikallaan saati säilyttää tuntumaa. Silti väistö oikealle asetusongelmista huolimatta sujui aika mukavasti. Väistöt vasemmalle onnistuivat asetuksen osalta, mutta ilmeisesti vasemman puolen hallinta oli puutteellista. Välillä Jetti pääsi vähän mutkalle, ja syyksi epäilen kehnoa ohjastuntumaa vasemmalta sekä liiallista oikealla pohkeella ratsastamista. Vasemman pohkeen sijainnista ei ollut tietoakaan, mutta ainakaan se ei ollut kunnolla kyljessä kiinni. Ravissa väistöt menivät samaan tapaan kuin käynnissä. Opettaja kommentoi Jetin menevän edestä vähän turhan pakettiin, jolloin sen liike hidastui. Itse en tajunnut tätä, mutta opettajan kehotuksesta päästin Jetin vähän pidempään muotoon. Sen jälkeen se tuntui kyllä rennommalta.

Laukkatehtävänä oli myötälaukka toisella pitkällä sivulla sekä pääty-ympyröillä sekä vastalaukannosto käynnistä toisella pitkällä sivulla. Vastalaukkojen nostamiset onnistuivat kaikki kerralla. Ensimmäisessä nostossa ähersin tosin itse liikaa, jolloin Jetti lähti poikittamaan. Nollasin tilanteen, suoristin hevosen ja niin vain pyydetty laukka nousi helposti. Jetti on sangen näppärä kuuntelemaan laukannostoavut ja harvoin kouluväännössä törmään siihen, että se joutuisi arpomaan, kumpaa laukkaa pyydän. Myötälaukan onnistumiset tulivat oikeassa laukassa, jossain sain istuttua vähän paremmin mukana. Pohkeet pysyivät tuntumalla paikoin ihan hyvin ja sain käännettyä lantion alle, jolloin en seilannut niin pahasti satulassa. Vasemmassa laukassa oma pakkani hajosi jostain syystä enkä saanut sitä niin hyvin korjattua, jolloin istuntani oli huteraa ja hieman soutavaa. Opettaja toivoi laukassa Jettiä pyöreämmäksi, mitä en tainnut kovin hyvin onnistua toteuttaa. Oman istunnan epävakaus vie toistaiseksi keskittymiskyvyn siltä, että ehtisin vaikuttaa hevoseen kunnolla.

Tunnin viimeinen tehtävä oli mieleinen: saimme huvin vuoksi tulla kolme kertaa kummastakin laukasta pienen ristikon. Tavoitteena oli saada myötälaukka säilymään. Niin oikeassa kuin vasemmassa laukassa tuli kertaalleen hypyssä ristilaukka. Oikeassa laukassa tajusin ristilaukan syyn: askel ei olisi sopinut kunnolla, joten pyysin Jettiä lähtemään kauempaa. Se totteli, mutta kaukaa lähteneen hypyn takia laukka pääsi sekoittumaan. Vasemmassa kierroksessa en ehtinyt huomata syytä sille, miksi tulimme kertaalleen ristilaukassa alas hypystä. Sain kuitenkin korjattua molemmat ristilaukat myötäiseksi lennosta kohtuullisen nopeasti, joten ne eivät harmittaneet niin paljoa.

Loppuraveissa Jetti oli tosissaan hereillä ja tikitti melkoista ravia menemään. Nauratti oikein, millä tarmolla ruuna pisteli kaviota toisen eteen. Kun olin hihittänyt tarpeeksi, hain Jetin vähän maltillisempaan raviin ja annoin sen venyttää ohjan perässä. Aika kiva tunti, kun ei ollut mitään suuren luokan ongelmia, vaan tehtävät menivät aika kivasti. Vielä kun oppisin ja malttaisin viilata niitä yksityiskohtia, mutta taidan olla valitettavan suuripiirteinen ratsastaja. Mutta ehkä on parempi aloittaa suurista linjoista ja siirtyä sitten joskus niihin yksityiskohtiin, kun taidot riittävät moiseen.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Aina vain eteenpäin

Sunnuntaina vuorossa oli Tallinmäen estetunti Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa. Pakkasta oli rapeat -24 astetta, mutta maneesissa tarkeni paremmin. Olisikohan siellä ollut maksimissaan -12. Alkuverryttelyssä teimme siirtymiä, joiden piti olla niin ylös- kuin alaspäin tehtyinä napakoita ja aktiivisia. Alussa Jetti oli vähän hidas ja sen huomio karkasi kaikkiin kyttäiltäviin asioihin. Maltoin ihmeen hyvin vaatia keskittymistä itseeni, ja välillä se onnistui. Siirtymät alas sujuivat, mutta sain muistaa ratsastaa niiden jälkeen heti eteen, muuten meno oli hiippailua. Siirtymät ylös olivat hieman hitaita, mutta paranivat. Laukannostot olivat ehkä toimivimpia siinä mielessä, että laukka nousi pyynnöstä helposti. Tietysti ponnekkuutta olisi voinut olla enemmän, niin kuin liki aina. Hassua, kuinka kirjoitan samoista ongelmista aina uudelleen. Enkö yritä korjata niitä vai viekö niiden korjaaminen yksinkertaisesti vain aikaa?

Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa ristikolle tulemalla sitä aina muutaman kerran ympyrällä ennen kuin kävimme tehtävältä poissa. Muuten meni ok ja oikeakin laukka säilyi läpi hypyn, mutta eteneminen oli ponnetonta. Lisäksi tykkäsin unohtaa kääntää ulkoavuilla, jolloin liirasimme pari kertaa turhan paljon vasemmalle. Ristikko nostettiin pystyksi, jota tultiin edelleen ympyrällä ja siitä jatkettiin toisessa päädyssä olleelle pystylle. Pysty ylittyi edelleen ok samoin kuin toinenkin, mitä nyt sille tuli ensimmäisellä kerralla pieni jarrutus, kun Jetin piti ehtiä tuijottaa estettä ennen hyppyä. Pohkeet ja aktiivisuuden säilyttäminen, olisiko mitään? Verryttelyhypyt vasemmalle otimme jo hypätylle päätypystylle. Hypyt olivat ihan ok, kun laukka rullasi. Tasaisen laukan säilyttäminen vain tahtoi olla aika vaikeaa. Unohdin tarkkailla sitä ja niin olimmekin jo hitaammassa laukassa.

Lämmittelyn jälkeen tulimme muutamia kertoja vasemmassa kierroksessa ristikon, pystyn ja okserin jumppasarjaa, jonka välit olivat yhdeksän metriä eli kaksi askelta Jetin laukalla. Jettiä sai jopa toppuuttaa väleissä, sillä se tahtoi hieman kiihdyttää tehtävälle, joka alkoi sopivasti pelottavan kyttäyskohdan jälkeen. Jetti kuunteli pidätteet välissä, joten jumppasarja meni aika kivasti. Siinä ehdin ajatella omaa mukautumistani ja parantaa hieman myötäystä. Käsi kun tahtoi ensin jäädä liki paikoilleen. Katsekin pysyi mukavasti eteenpäin, ja pohkeetkin olivat kuta kuinkin paikoillaan. Ei ainakaan heilumassa täysin irti. Jumppasarjoissa tykkään just siitä, että siinä ehtii keskittyä hevosen lisäksi enemmän itseenkin. Ratatehtävillä en taas pysty ajattelemaan sekä rataa, hevosta että itseäni yhtä aikaa, mikä näkyy huonompana mukautumisena hyppyihin.

Välinumerona saimme hypätä jumppasarjan keskimmäisen esteen eli pystyn vinosti. Lähestymiset sille onnistuivat ihan hyvin, mutta olisin saanut pitää pohkeet paremmin tuntumalla, sillä Jetti pääsi vähän hyytymään estettä kohti. En tainnut olla itse riittävän varma hevosen hyppäämisestä, ja se tarttui sitten Jettiin. Kieltämättä ensimmäinen lähestyminen tuntui vähän turhan vinolta, vaikka se oli ihan asiallinen vino hyppy. Ei vissiin ole tullut harjoiteltua näitä taas toviin, kun vähän epäilytti. Onneksi Jetti-konkari hoiti homman kotiin, vaikka kuskista ei niin selvää ottanutkaan. 

Seuraavaksi pääsimme kieputtelun makuun, kun tulimme pariin kertaan ratapiirroksen esteet 1-5. Ykkönen ja kakkonen menivät ihan ok eivätkä ne tuntuneet vielä missään. Kakkoselta kolmoselle tuli viisi askelta, joista viimeinen oli tynkä, joten neljä olisi ollut parempi. Neloseste tulikin sitten hurjan nopeasti eteen, mutta Jetti kääntyi ja ylitti esteen ihan kivasti. Viitoselle tultaessa vieressä ollut okseri tuntui vetävän Jettiä puoleensa, mutta sain sen aina lopulta ohjattua oikeaa hyppyä kohti. Tällaista saisi treenata enemmänkin. Ensinnäkin laukanvaihtojen takia ja toiseksi sen, että hevosen saa ohjattua oikealle esteelle, kun reitillä näyttäisi olevan useampikin sopiva hypättävä. Laukathan meillä ei kaikki vaihtuneet puhtaasti, mutta aina jollain laukalla rämmimme kohti seuraavaa hyppyä. Tiet olivat ihan ok, myös haastavimmat kohdat eli kolmoselta neloselle ja neloselta viitoselle.

Lopuksi tulimme esteet A-G. Rata ei mennyt täydellisesti, mutta ei se onneksi kovin kamalaakaan ollut. Korkeus oli maltillinen, pääosin 60-70 senttiä ja olisikohan korkein ollut okseri noin 75-80 sentissä. Esteet A ja B menivät ihan hyvin, ja sain korjattua Jetin vasempaan laukkaan B-esteen jälkeen lennosta. Kolmoissarja C1-C3 meni mukavasti, kun maltoin olla ja antaa Jetin tehdä työt. D:lle tuli hyvä tie, ja nyt pääsimme E:lle neljällä askeleella. Laukka ei vaihtunut siinä oikeaksi, mutta muistaakseni Jetti vaihtoi sen itse tai rämpi sitten ristilaukalla hyvän, tiukan mutkan F-esteelle. Sen jälkeen olimme taas jossain ristilaukassa, mutta Jetti korjasi kavionsa oikeaan järjestykseen ja niin pääsimme vielä viimeisen eli G-esteen yli. Opettaja kysyi vielä, haluaisinko tulla jotain uudelleen. Toivoin jumppasarjaa, mutta pääsin tulemaan esteet A-C3. Jonkin yliratsastuskohtauksen seurauksena sain ottaa kolme lähestymistä A:lle ennen kuin pääsin menemään loput esteet. Ensin puskin Jettiä kohti estettä, jolloin mukautumiseni oli kamala, sitten en ratsastanut ollenkaan enkä taaskaan ollut mukana ja kolmannella kerralla olin suunnilleen asiallisesti, joskin mukautuminen oli edelleen aika onneton. Tämän jälkeen loput radasta meni ihan kivasti, ja hyvin sujuneeseen jumppasarjaan oli kiva päättää tehtävä. Sain tosin tulla vielä yksittäisenä ensimmäisen esteen eli A:n. Opettaja käski odottamaan rauhassa estettä, ja näin yksittäisenä hypättynä maltoin paremmin. Huomasin taas kiireen vaivaavan pahasti, kun koko ajan tuntui siltä, että jotain piti olla tekemässä, vaikka oikeasti hevoselle olisi pitänyt antaa rauha.

Mitä opin tällä kertaa? 1) Anna hevoselle työrauha. Ei auta olla hästäämässä joka hetki, vaan parempi vaikuttaa ajoissa ja antaa sitten hevosen tehdä osuutensa. 2) Muista jatkaa ratsastusta, vaikka hevonen pöllöilisi. Tässä jopa onnistuin tällä kertaa. Parina kertana kesken tehtävän Jetti vähän pöllöili muka säikähtäessään, mutta nyt en säikähtänyt ja alkanut jarrutella, vaan jatkoin hommaa. Jettikin palasi kuulolle paremmin näin kuin paniikkijarrutteluiden jälkeen. 3) Opettele mukautumaan hyppyihin. Tätä en todellakaan ottanut vielä haltuun. Rentous ja rauhallisuus auttavat varmasti. Jännittyneenä ja häseltävänä tahdon vain tarrautua hevoseen mitä omituisemmin kiinni, jolloin mukautuminen on taatusti kamalaa. Niin ja tunnin suurin ilon aihe: ei yhtään ohimenoa tai kieltoa, jihuu!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Satulatta pakkasessa

Kun lämpömittari näyttää -24 astetta, kannattaa satula jättää matkasta. Tähän päädyin lauantaina, kun kävin ratsastamassa Jetin. Sentään aurinko vielä pilkotti tovin ilahduttamassa kylmän kelin vastapainona. Michelinukoksi pukeutuneena tarkesin taas mainiosti ja jos olisin yhtään enemmän tosissani alkanut vääntää koulua, olisi tullut hikikin. Nyt otin kuitenkin rennommin, ja humputtelimme menemään vähän vajaan tunnin.

Aloittelin tekemällä vikkelästi vähän käyntiväistöjä. Ne sujuivat niin kuin yleensäkin: vähän hitaasti ja vasemmalle väistöissä hieman pullahdellen. Jälkimmäisen sain korjattua, ensimmäistä en niinkään. Pohjepyyntöni menivät kuitenkin väistättävinä apuina läpi, joten ainakin se osa tehtävästä onnistui. Ilman satulaa oli taas helppo huomata, kuinka jalkani karkasivat korostetusti eteen ja ei-väistättävä jalka puolestaan singahti kerta toisen jälkeen irti hevosen kyljestä. Ilmankos ratsun on helppo lähteä valumaan, kun ratsastaja ei osaa pysyä tuntumalla.

Ravissa hain taas otetta istuntaani, joka kellahti takakenoon satulattomuudesta ja puutteellisesta keskivartalon tuesta johtuen. Kun minulla ei ole mitään tukea, jonka avulla korjata istuntavirheitä, pääsen kenottamaan aika kamalasti. Polvet myös tykkäsivät puristua kiinni Jettiin, kun en muka saanut rentoutettua niitä. Tasapainoa kuvittelin kaiketi saavani puolestaan kenottamalla takanojassa, missä taas ei ollut mitään järkeä. Ilman satulaa jalkani pääsevät menemään turhan eteen, jolloin muu kroppa tasapainottaa menoa sitten takanojalla. Välillä sain suoristettua keskikroppaa, mutta jalat tahtoivat edelleen olla omilla teillään. Tai siltä ainakin kovasti tuntui. Pitääpä joskus saada itsestä kuvamateriaalia ilman satulaa ratsastaessa, niin pääsen syynäämään tätäkin asiaa.

Seuraavaksi tohdin vihdoin ja viimein laukata ensimmäistä kertaa Jetillä ilman satulaa. Olihan se taas elämys, voi jee. Hassua, kuinka pienet asiat jaksavat vieläkin hihityttää, ja tämä ilman satulaa laukkaaminen on edelleen yksi niistä. Samalla pääsin tuntemaan, miten Jetin laukka liikuttaa minua ilman satulaa, sillä sen kanssa tunnun seilaavan selvästi edestakaisin. Niin tein nytkin, joskin seilaaminen tapahtui topparatsastushousujen sisällä. Sen lisäksi huomasin nojaavani turhan paljon taakse, varmaankin tasapainoa tai jotain muuta mystistä sieltä etsiäkseni. Muuten laukkaaminen oikeassa kierroksessa oli kivaa ja tuntui melkein siltä, että jos vain saisin istututtua vakaammin, voisin päästä työstämään laukkaa paremmin kuin satulan kanssa. Istuntavalaistumista ei kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan Jetti pääsi pariin otteeseen pudottamaan laukasta reippaampaan raviin, jossa tasapainoni jäi matkasta ja hihitellen aina pompin hetken mukana ennen kuin sain taas istuttua paremmin.

Laukkapätkän jälkeen Jetti alkoi liikkua mukavammin, ja hyödynsin tämän tekemällä pohkeenväistöpätkiä ravissa. Kuviona oli vasemmassa kierroksessa väistättää uralta keskihalkaisijalle, suoristaa ja väistättää sitten takaisin uralle. Lyhyen sivun keskellä siirryin puolestaan käyntiin, nostin vasemman laukan ja hurautin pitkän sivun laukassa, välillä vielä pääty-ympyränkin. Väistöt vasemmalle sujuivat nyt sutjakammin, oikealle sai vähän tehdä enemmän. Tahti oli kuitenkin parempi enkä jarrutellut turhaan. Toki meno olisi voinut olla vielä letkeämpää, mutta nyt kuitenkin liikuimme, emme hiippailleet. Onnistuminen tuli myös suoristuksessa, joka sujui aika kivasti. Yleensä apuni ovat jääneet päälle, jolloin olemme kiemurrelleet, vaan nyt emme. Muutama askel suoraan meni kivasti, ja pääsimme siitä jatkamaan toista väistöä helposti. Siirtymät käyntiinkin onnistuivat, joskin istuntani oli niissä aika hutera. Vasen laukka oli oikeaan verrattuna vähän tahmempaa. Istuntani oli edelleen heikunkeikun, joten sillä ei paljoa autettu hevosta. Vasempaan laukkaan en siis saanut kunnon otetta, vaan enemmänkin tuntui, että kippasin tavallistakin enemmän vasemmalle. Tämän huomasi nyt niin selvästi, kun satula ei ollut auttamassa.

Loppuun pyörittelin vielä ravissa molempiin suuntiin isoja pääty-ympyröitä. Jetti ravasi aika mukavasti ja molempiin suuntiin sain oltua itse kohtuullisesti matkassa. Oikeassa kierroksessa esitimme mielestäni muutamia sellaisia pätkiä, että ulkopuolinenkin olisi voinut meidän todeta ravaavan ihan asiallisesti. Vasemmassa kierroksessa sain puolestaan pidettyä välillä ulko-ohjan tuntumalla sekä tehtyä myötäasetuksen, jolle hurrasin mielessäni. Käteni ehkä vielä joskus oppivat toimimaan yhdessä! Loppuraveissa Jetti liikkuu yleensä sangen mukavasti, ja osaan itsekin rentoutua viimeistään silloin. Ehkä siksi ne hetket tuntuvat aina kivoilta, kun ei ole enää ylimääräistä painetta tehdä mitään erikoista. Ilman satulaa meneminen oli kyllä oikea ratkaisu, sillä Jetin selkä yhdistettynä toppavaatteisiin piti mukavan lämpimänä. Siitäs sait, pakkanen!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Melkein kuin oikea esteratsukko

Keskiviikkona oli vuorossa valmennusryhmän tunti. Pakkasta oli ulkona -20, mutta maneesissa tuntuvasti vähemmän (Kaisa arveli blogissaan, että noin -12). Ratsukseni sain Jussin, jolla hyppäämisestä olen viime aikoina alkanut hassusti tykätä. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja Jussi tuli illan toiselle tunnilleen tallista.

Alkuverryttelyssä ravasimme suoralla linjalla olleita kolmea puomia vasemmassa kierroksessa sekä pyörittelimme päätyihin ympyröitä. Jussi liikkui mukavasti, mutta yritti ratkaista jokaisen pyyntöni niksauttamalla kaulansa pyöreäksi tekemättä mitään muuta. Pyysin vähän eteen, Jussi pyöristi kaulaansa ja kysyi, riittääkö. Pyysin olemaan nojaamatta vasemmalle lavalle, Jussi pyöristi kaulaansa entisestään. Hain asetusta vasemmalle paremmin läpi, Jussi väänsi kaulansa täysin itsenäisesti puolittaiseen rollkuriin ja vaikutti tyytymättömältä, kun vielä sekään ei kelvannut. Tunnustan kyllä, että olen ollut ja olen välillä yhä niitä ratsastajia, joille on riittänyt se, kun hevonen pyöristää kaulaansa riippumatta siitä, tekeekö se mitään muuta. Yleensä ratsun ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta, sillä olen lumoutunut nätistä kaulasta, jolla ei ole ollut oikeasti mitään tekemistä ratsun oikeinpäin kulkemisen kanssa. Onneksi hiljalleen alan tajuta, että pyöreä kaula ei ole tae mistään sen enemmästä. Parempi on vain jatkaa sen takaosan työstöä, josta lopulta kaikki lähtee. Itse puomit menivät aika kivasti. Tahti säilyi pääosin, ja Jussi mennä puksutti helposti suoraan. Muualla Jussi yritti välillä heittäytyä edestä raskaaksi. Kohottavilla puolipidätteillä ja pohkeilla ratsastamalla tilannetta sai korjattua.

Seuraavaksi tulimme pääty-ympyrää vasemmassa laukassa ylittäen samalla yhtä puomia. Laukka tuli hakea vähän lyhyemmäksi, mutta silti aktiiviseksi. Ensin ratsastin laukan pelkästään hitaaksi, jolloin opettaja muistutti ratsastamaan takaosaa aktiivisemmaksi. Seuraavaksi sain laukkaan enemmän pontevuutta, mutta Jussi tahtoi päästä venymään välillä pitkäksi. Hiljalleen sopiva yhdistelmä alkoi löytyä, ja Jussi pääsi laukkaamaan kivan tasaisesti. Puomi ylittyi aika asiallisesti, kun muistin kääntää kunnolla ulkoavuilla. Askelkin sattui yleensä kohdilleen ja näin sen. Muutamia kertoja tosin paikka jäi näkemättä, mikä aiheutti minussa hämmennystä ja sitä myöten Jussissa. Tuloksena olikin sitten pudotus raville tai ihmeellinen kömpiminen puomin yli. Pitäisi oppia noina hetkinä nappaamaan pohkeet tuntumalle ja antamaan hevosen katsoa paikka. Jussi toisaalta ei ole tuossa hommassa kaikista näppärin, joten se kaipaisi siinäkin ratsastajalta vähän vinkkiä.

Oikeassa laukassa tulimme samoin pääty-ympyrää, mutta nyt siinä oli kaksi erillään olevaa puomia. Ensin tulimme tovin yhtä puomia, kunnes sen sujuessa sai ottaa toisenkin puomin mukaan. Jussi laukkasi mukavan tasaisesti, vaikka pyrki vähän painumaan edestä alas. Pohkeilla muistuttamalla se jaksoi aina nostaa pääyään vähän ylemmäs, jolloin etuosa keveni kummasti. Ulkoavuilla sai myös kääntää välillä reippaasti, jotta ympyrä ei lähtenyt suurentumaan. Muutoin puomien ylitys sujui ihan hyvin. Laukka rullasi, tiet löytyivät ja askel osui yleensä hyvin. Tehtävä tuntui sopivan vaivattomalta alun jälkeen, ja sain oltua selässä kohtuullisen rento niinä hetkinä, kun asiat toimivat melkein itsestään. Kivaa!

Lopuksi tulimme kolmen minikavaletin suoraa linjaa molemmista kierroksista. Vasemmassa kierroksessa ensimmäinen väli oli noin yhdeksän metriä ja toinen noin 15. Askelia tuli saada kaksi ja neljä. Ensimmäisellä kierroksella tuli ravirikko, kun en nähnyt paikkaa ja hyydyin selässä. Jussi hämmentyi samalla ja pudotti raville. Ihanan opettavaista. Toisella kierroksella hain paremman laukan alle, ja nyt saimme väleihin kolme ja viisi askelta. Lopulta tajusin antaa laukan rullata kunnolla, jolloin kaksi ja neljä askelta menivät väleihin kivasti. Jussi pysyi edelleen tehtävällä mukavan suorana eikä siihen tarvinnut juuri kiinnittää huomiota. Oikeassa kierroksessa homma alkoi sujua tosi kivasti, ja pääsimme tulemaan tehtävää välillä niin tasapainossa ja hyvässä rytmissä, että saatoin fiilistellä selässä ja ajatella meidän olevan melkein kuin oikea esteratsukko. Sillä laukalla ja rytmillä olisi varmasti esteiden ylittäminen ollut vaivatonta. Parasta olivat ne hetket, kun Jussi kuunteli ja toimi helposti ja kerrankin saatoin olla rauhassa selässä heittäytymättä matkustajaksi. Tällaiset fiilikset olivat kyllä paikallaan.

Loppuraveissa annoin Jussin venyttää ohjan perässä, minkä se teki paikoin mainiosti. Vähän kiire sillä tuppasi olemaan, joten kaiketi sekin oli vähän innostunut minikavaleteista. Jussin kanssa on jotenkin tosi kivaa puuhailla pienillä esteillä. Se on niin sympaattinen kaveri siinä hommassa, sillä vaikka se ei oikein täydellisesti sitä osaakaan, niin se kyllä yrittää parhaansa. On se vain mukava ruuna.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kipi, kipi, kipitystä

Tiistaina kävin taas pitkästä aikaa ratsastamassa Easyn. Pakkasputki jatkui, ja tallille päästyäni auton mittari väitti ulkona olevan peräti -19. Myönnän kaivanneeni hieman maneesia, mutta olin pukeutunut taas onnistuneesti ulkona ratsastamista ajatellen. Easyn sai liikuttaa ihan tavallisesti, joten päädyin tekemään väistöjä ja siirtymiä sekä hakemaan asetuksia läpi.

Väistöjä tein käynnissä ja ravissa niin pitkillä sivuilla väistättämällä takaosan sisemmäs kuin siirtymällä niiden avulla uralta keskemmäs ja takaisin. Käynnissä Easyä sai vähän herätellä väistämään pohjetta, mutta piakkoin väistöt sujuivat kivasti. Etenkin vasemmalle väistöt olivat todella kevyitä tehdä, mutta sain kiinnittää huomiota siihen, ettei Easy pullahtanut kaulastaan vasemmalle. Uraa myöten tehdyt väistöt olivat hieman tahmeampia. Ilmeisesti keskityin niiden aikana jarruttelemaan liikaa etuosaa, jolloin Easy jännittyi ja hidasti. Porrastyylisissä väistöissä sen sijaan annoin Easyn liikkua vapaammin enkä säätänyt ohjilla niin paljon. Ravissa väistöt etenkin uralta keskemmäs ja takaisin lähtivät aika mukavasti. Easyllä tosin tahtoi välillä olla vähän kiire, joten sain toppuutella sitä ennen kuin saatoin pyytää väistöä.

Siirtymiä tein nostamalla laukkoja käynnistä sekä ravista. Easy oli mukavan tarkkaavaisena laukannostoissa. Tein osan siirtymistä kentän keskellä valmistellen pyynnön rauhassa. Niinpä Easy nosti aina pyydetyn laukan, kun en turhaan kiirehtinyt. Laukasta tein muutamia mahdollisimman nopeita siirtymiä käyntiin, mutta emme saaneet esitettyä yhtään puhdasta laukka-käyntisiirtymää. Muutaman kerran Easy tuli aika nopeasti käyntiin, mutta mukaan mahtui aina raviaskelia. Huomasin, etten saanut valmisteltua siirtymää saati lyhennettyä laukkaa kunnolla ennen kuin pyysin Easya käyntiin. Kolmikaarisen kiemurauran suoristuskohdissa puolestaan tein siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin. Easy teki siirtymät ja uudet laukannostot ihanan vikkelästi. Se tuntui kuuntelevan ja oli aika innoissaan, kun pääsi laukkaamaan. Ensimmäisissä laukkahetkissä se tuntuikin pieneltä ruutitynnyriltä, ja odotin mielenkiinnolla, saisiko se minun kanssani ensimmäisen sinkoilukohtauksen. Sitä ei tullut, mutta kipitystä ja maltillista kaahailua senkin edestä. Ympyrät onneksi aina pelastivat, jos meno oli holtitonta. Niiden avulla Easy myös tasoittui ja esitti muutamia pätkiä rauhallisempaa ja rennompaa laukkaa, kunnes taas sai pienen virtapiikin ja kipitti menemään.

Loppuravin päätin hyödyntää vielä työskennellen asetuksia läpi. Easy oli päässyt kunnolla kipittämisen makuun, jolloin meillä kului aina monta ympyrää ennen kuin tahti tasoittui. Olin kuitenkin puoliksi ihan mielissäni siitä, että pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan hevosella, jota sai toppuuttella. Ulkokäteni puuhasi asetusyrityksissä niin paljon omiaan, että nappasin sillä otteen Easyn harjasta ja jätin sen siihen. Tein siis tavallaan ulkokädestäni apuohjan, joka pysyi hyvällä tuntumalla itsestään. Tämän jälkeen pääsinkin keskittymään sisäkäteen sekä erityisesti pohkeisiin. Oli hassua, miten ulkokäden ajattelusta pääseminen auttoi ratsastamaan pohkeilla enemmän. Sisäkäsi tahtoi tosin edelleen venkoilla omilla teillään, mutta sentään pohkeita tuli käytettyä paremmin. Easy pyrki kipittämään vieläkin, kun en muka osannut tasoittaa menoa. Kun sain pohkeen ja sisäkäden kohdilleen, tasoittui Easy kivasti ja pyöristyi. Hetket eivät olleet pitkiä, mutta kuitenkin kivoja. Easy reagoi selvästi etenkin siihen, jos sain istuntaani korjattua. Suurin ongelma istunnassani tällä kertaa oli pohkeiden lepattaminen, kun ne eivät taipuneet kevyesti hevosen kylkiin kiinni. Alaselän notkon poistaminen ja polvien avaaminen auttoivat aina hetken, kunnes keskivartalon tuki katosi ja istunta notkahti väärinpäin.

Pyörimme kentällä melkein tunnin ja alun sormien nipistelyä lukuun ottamatta siellä tarkeni vallan mainiosti. Easyä oli hauska ratsastaa taas tauon jälkeen, vaikka en vieläkään ole siitä juuri perillä. Veikkaan ainakin ensimmäiseksi, että saisin olla vähän nopeampi reagoimaan. Nyt tahdon jäädä hitaaksi, mikä ei tunnu miellyttävän Easyä, joka puolestaan on vikkelämpi tapaus. Toisaalta en saisi sortua häseltämään sen kanssa, sillä siitä tamma vain innostuu. Easyn herkkyys istunnalle on myös sangen opettavaista. Sen kanssa voi varmasti oppia istunnasta ja vaikuttamisesta, joten sitä onkin kiva aina silloin tällöin käydä ratsastamassa.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Niin kiire, ettei ehdi ratsastaa

Maanantaina pakkasmittari näytti -16 astetta, mutta osasin toppautua oikein ja tarkenin mainiosti puomi- ja kavalettitunnin Jetin kanssa Tallinmäellä. Tunnilla oli lisäkseni vain toinen ratsukko, joten tilaa ja opettajan huomiota oli yllin kyllin.

Alkuverryttelyssä saimme ravailla oman mielemme mukaan ylitellen samalla kahta maata vasten ollutta kavalettia, jotka olivat pitkiltä sivuilta aavistuksen keskempänä. Jetti torkkui suurimman osan verryttelystä, kunnes aloin herätellä sitä hieman. Kavalettien ylityksessä se kehtasi aluksi kolisutella kavioitaan niihin, kunnes huomasi järkevämmäksi nostella kinttunsa niistä yli. Laukassa verryttelimme samoin ylittelemällä puomeja suoraan ennen niitä ja niiden jälkeen mennen. Pohkeeni olivat huonosti töissä, jolloin Jetti pudotteli milloin missäkin kohtaa raville. Ärsytti olla niin hidas reagoimaan, että sain ratsastettua aina vasta pudotuksen jälkeen, en estettyä moista tapahtumasta. Suoraan sentään pääsimme aika mainiosti, ja loppuverryttelyä kohti laukka alkoi onneksi parantua ja sain itsekin oltua hereillä.

Seuraavaksi tahkosimme edelleen maata vasten olleita kavaletteja ravissa ylittämällä ne hieman vinosti. Kuviona oli ratsastaa pitkä sivu tavallisesti ja tehdä lähellä kulmaa täyskaarto ja suunnata siitä juuri ohitetun kavaletin yli vinosti. Uusi suunta piti muistaa valmistella ajoissa, jotta matka saattoi jatkua sulavasti. Helpommalta tuntui tehdä täyskaarto vasemmasta kierroksesta ja valmistella kavaletilla jatkaminen oikeaan kierrokseen. Toisinpäin tehtynä en saanut kovin hyvin vasenta pohjetta läpi, jolloin liirailimme aina vähän miten sattuu. Yritin kyllä kovasti valmistella uutta suuntaa ajoissa, mutta tulokset eivät ihan olleet sitä, mitä olisi pitänyt. Vasen pohje olisi saanut toimia sata kertaa paremmin, mutta jostain syystä ignoorasin sen kehnon läpimenon ja jatkoin matkaa. Huoh.

Sitten tulimme saman tehtävän laukassa. Kavaletit käännettiin irti maasta eli saimme mukaan pienen hypynkin. Tulimme kuvion kahdesti yksitellen pyöritellen kerralla useampia kierroksia. Tällä kertaa oikean laukan vaihtaminen kavaletilla vasemmaksi tuotti vaikeuksia. Ravitehtävän vaikeudet jatkuivat tietysti laukassa. En saanut Jettiä valmisteltua, jolloin tie kavaletille tässä suunnassa tuli aika huonosti. Askelkaan ei aina ihan sopinut, kun laukka pääsi välillä vähän sammumaan. Vasemmasta oikeaan laukkaan saimme vaihdettua kohtuullisesti, joskin esitimme siinäkin muutamia hyppyjä ilman vaihtoja. Jos en väärin muista, olimme ehkä kertaalleen ristilaukassa. Kaikkina muina kertoina joko myötä- tai vastalaukassa, joten jotain parannusta sentään, kun ratsun jalat pysyivät järjestyksessä. Opettaja neuvoi tasapainottamaan menoa täyskaartojen aikana puolipidätteillä, sillä tahdoin vähän kiirehtiä itseäni ja Jettiä kohti kavalettia. Kun minulla oli hoppu, en valmistellut mitään, vaan kiirehdin kohti kavalettia. Näinä hetkinä laukka ei yllättäen vaihtunut hypyssä. Kun sain leikittyä kouluratsastajaa täyskaarron aikana, oli ote Jettiin parempi, meno hallitumpaa ja laukan vaihtuminenkin paljon todennäköisempää.

Loppuraveissa tulimme keskihalkaisijaa myöten mahdollisimman suoraan ja valmistelimme aina uuden suunnan ajoissa. Kulmiin sai puolestaan tarvittaessa ratsastaa voltit. Muutamia kertoja Jetti pääsi keskihalkaisijalla valumaan hieman vasemmalle eli vasen pohkeeni ei vieläkään ollut herännyt hommiin. Pienellä viilauksella aloin kuitenkin saada hommaa haltuun, ja opettaja kommentoi Jetin tulevan mukavan suorana. Valmistelut oikealle lähtemiseen sujuivat edelleen helpommin. Volteilla opettaja muistutti ajattelemaan kääntöpisteajattelua, jotten kääntäisi koko aikaa, vaan pyrkisin ratsastamaan voltin aikana myös muutaman askeleen suoraan. Kommenttia tuli myös siitä, että minun piti malttaa ratsastaa voltti rauhassa eikä kiirehtiä siltä pois.

Minulla on näemmä kamala kiire päästä aina pois niistä tehtävistä, jotka tuntuvat hankalilta. Kavalettitehtävälläkin ajattelin aina vain tulevaa hyppyä enkä meinannut millään malttaa ratsastaa sitä ennen mitään. Pieni oman mielen toppuuttelu on siis paikallaan ja onnistuinkin tekemään sitä aina välillä volteilla. Jetti rentoutui loppua kohti vähän paremmin, joten jotain taisin tehdä oikeinkin. Tunnin viimeisen vartin ohjelman sain valita ja niin käppäilimme kuun valaistessa takaisin tallille peltolenkin kautta. Mukavan rento päätös tunnille, joka menee kategoriaan ihan ok, vaikka hampaankoloon jäi taas vaikka mitä parannettavaa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kun vaikuttaminen jää päälle

Sunnuntaina oli taas Tallinmäen estetunti maneesilla. Jetti oli käynyt aiemmin päivällä maastolenkillä, joten se oli viritelty mukavasti hommiin. Maastoreissu taisi myös vähentää sen maneesikyttäilyä, sillä tällä kertaa ruuna ei ottanut mistään kohdasta sen suurempia paineita. Toki se vähän pällisteli, mutta todella maltillisesti. Ihanaa! Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Tunnin alussa kerroin opettajalle haluavani pysyä tällä kertaa estekorkeudessa mukavuusalueellani eli 60-70 sentissä. Viime aikojen hyppelyt Jetillä eivät ole menneet kovin varmasti, joten korkeuden sijaan halusin päästä takaisin siihen helpompaan fiilikseen.

Verryttelyhyppyinä tulimme muutamia kertoja oikeassa laukassa ratapiirroksen estettä numero 1. Ensin lähestymiset tehtiin kauempaa esteiden 2 ja 3 välistä ja sen sujuessa kaarrettiin esteelle kolmosen edestä. Ensimmäisellä lähestymisellä menimme esteestä vasemmalta ohi, sillä Jetti ei katsonut esteelle päinkään, vaan bongasi esteen viereistä pitkää sivua laukanneen kaverinsa ja kurvasi muitta mutkitta sinne. Hölmistyin tästä jo ajoissa tapahtuneesta liirauksesta omille teille niin, etten saanut tehtyä mitään korjausliikettä. Toisella lähestymisellä puolestaan olin napakkana, ja niin Jettikin suvaitsi jatkaa esteelle. Hypyt molemmilla lähestymisellä olisivat sujuneet muuten, mutta Jetti alkoi tarjota ristilaukkoja kerta toisen jälkeen. Vaikka kuinka yritin katsoa ja johtaa pitääkseni oikean laukan, oli Jetti aina hypyn jälkeen ristilaukassa. Lopulta en keksinyt mitään muuta syytä kuin vasemmalle valuvan istuntani, johon Jetti reagoi selvästi montaa muuta esteratsuani enemmän. Istuntaa en äkkiseltään saanut korjattua, vaan jouduimme aina korjaamaan ristilaukan erikseen myötälaukaksi.

Seuraavaksi tulimme vasemmasta kierroksesta suoran linjan esteillä 1 ja 2. 20 metrin väliin piti saada viisi askelta, mutta esitimme kuusi, kun jarruttelu jäi päälle. Toisella yrittämällä viisi onnistui leikiten, kun annoin Jetin edetä enkä jarrutellut turhaan. Vasenta laukkaa Jetti ei onneksi vaihtanut ristilaukaksi, vaan säilytti sen tehtävän läpi. Seuraavaksi tulimme pariin kertaan esteet 3 ja 4 aloittaen vasemmasta laukasta. Kolmoselle pääsimme kivasti, mutta laukka jäi vaihtumatta oikein ja niin mökelsimme ristilaukalla kohti nelosta. Yritin pyytää vaihtoa, mutta este ehti tulla ennen sen toteutumista. Arvelin laukan korjaantuvan toisessa hypyssä, vaan ei. Senkin jälkeen olimme ristilaukassa, jonka sain korjattua vasta myöhemmin selvän kaarteen avulla. Tämän tehtävän aikana en saanut hypyissä vaihtoja puhtaasti oikeaan, vaan se laukka piti ottaa aina erikseen korjaamalla.

Lopuksi hyppäsimme radan noin 60-70-senttisenä. Ykkösen ja kakkosen linja meni höpöksi töksähtävien hyppyjen kanssa, jolloin aloitimme koko homman uusiksi. Opettaja käski herättämään Jetin ja tarkistamaan puolipidätteiden toimivuuden. Nyt sain sen tehtyä, jolloin esteiden 1 ja 2 väli meni sujuvasti viidellä askeleella. Kolmoselle tie oli ok, mutta unohdin säilyttää tahdin. Niinpä sille tuli töksähtävä hyppy, jossa laukka ei vaihtunut. Nelosta lähestyttäessä Jetti päätti lopulta vaihtaa laukan lennosta, jolloin nelonen ylittyi ihan ok. Viitonen samoin kuin kuutonen olivat kavaletteja, jotka ylittyivät ilman ongelmia. Kuutosella laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan sen jälkeen. Seiskalle tultaessa Jetti otti vähän kierroksia, mutta ohjautui vielä. Seiskalta se ajatteli jatkavansa kakkoselle, jolloin tie kasille oli mutkainen, mutta yli pääsimme. Laukka ei tietenkään vaihtunut hypyssä, vaan vasta myöhemmin korjattuna.

Rata oli taas melkoinen sillisalaatti sisältäen kaikkea häseltämisen seurauksia. Murehdin opettajalle ristilaukkaongelmaa, ja hän arveli vinon istuntani lisäksi siihen vaikuttavan sen, että välillä vaikuttaminen jää minulla päälle. Esimerkiksi joissain hypyissä en ehdi myödätä riittävästi, kun Jetti on tuntuntunut turhan lentävältä ennen hyppyä ja olen varuilta jäänyt pitämään sitä kiinni. Varmistelen ratsastuksessani usein todella paljon, mikä kohdallani tarkoittaa juuri sitä, etten rentoudu, vaan jään tekemään kaikkea ylimääräistä. Jetti puolestaan kaipaisi nimenomaan sitä, että se ratsastetaan ajoissa ennen estettä toivotuksi ja sille annetaan hypyissä rauha. Vaikuta ja rentoudu olisi siis avainlause. Opettaja onkin monesti komentanut minua ratsastamaan Jetin toimivaksi ennen ensimmäistä estettä, mutta jotenkin olen aina jättänyt tämän tekemättä ja lähtenyt radalle puolivalmistellusti. Yllättäen tällaiset ratkaisut eivät ole auttaneet, vaan meno on ollut melkoista rämpimistä.

Lopuksi sain tulla vielä esteet 1-4 uudelleen, jotta saisin vähän parempaa otetta. Nyt muistin tarkistaa ajoissa kaasun ja jarrun, ja Jetti liikkui ihan kivasti. Ykkösen ja kakkosen linja meni hyvin viidellä askeleella, ja ehdin rentoutua molemmissa hypyissä. Kolmoselle tuli ihan ok tie, mutta laukka ei vaihtunut vieläkään hypyssä. Jetti korjasi sen kuitenkin kivan helposti ajoissa ennen nelosta. Neloselle tulimme hieman ehkä tasapainottomasti, jolloin hyppy oli ihan ok, mutta itseäni jännitti ja olin ohjissa kiinni. Niinpä laskeuduimme taas ristilaukassa, jonka korjasin lennosta pois. Tulimme vielä uudelleen nelosen, ja nyt sain otettua tarvittavat tasapainotukset ajoissa, ja Jetti hyppäsi nelosen hyvin minun ollessa aika rennosti mukana. Laukka tosin oli edelleen ristilaukka hypyn jälkeen, mutta sen sai korjattua lennosta helposti pois. Tämä sai riittää, sillä vaikka ristilaukat vaivasivat edelleen, petrasin omasta mielestäni tosi hyvin rentouden kanssa. Nyt rata tuntui vähän sujuvammalta enkä jäänyt varmistelemaan joka asiaa, vaan sain oltua pehmeämpi ja rennompi hypyissä. Se oli itselleni hyvä onnistuminen.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kaarevien linjojen treenausta

Lauantaiaamuna kello soi kamalasti samaan aikaan kuin arkiaamuina, mutta onneksi hyvästä syystä. Nappasin Noran ja Kaisan kyytiin, ja suuntasimme hyppäämään Helin oppiin. Treeniaiheena olivat kaarevat linjat erityisesti minua ajatellen niin kuin opettajakin tuumasi. Olen mestari pistämään estetehtävissä mutkat suoriksi, joten tehtävä oli nappivalinta auttamaan minua oppimaan ratsastamaan myös kaarevia linjoja. Alkuverryttelyssä Puppe oli oma itsensä eli liikkui, mutta ei ollut mitään ruutitynnyri saati liitokavio. Tällä kertaa muistin huolehtia enemmän etuosan keveydestä, ja Puppe tuntui reagoivan siihen ihan hyvin. Asiaa auttoi kummasti se, että muistin ratsastaa pohkeilla enkä vain kohottavilla pidätteillä säätänyt omiani.

Verryttelyhypyt otimme molemmista kierroksista esteille 3 ja 5. Vasemmasta kierroksesta hyppäsimme esteet ensin kertaalleen putkeen ja saman tien perään ratsastetulla toisella kierroksella jatkoimme toisen hypyn eli esteen 5 ylityksen jälkeen oikealle. Ensimmäisellä kierroksella Puppe oli vähän unessa ja kolautteli kavionsa molempiin esteisiin, puomit pysyivät onneksi ylhäällä. Toisella kierroksella meno parani vähän, ja laukkakin vaihtui toisella esteellä tavaramerkkiratsastukseni eli överijohtamisen avulla. Otimme vielä samat esteet vasemmasta kierroksesta aloittaen tulemalla suoraan tehtävän laukanvaihdon sisältäen. Puppe pääsi hyytymään lähestymisessä ensimmäiselle esteelle, ja sain kerrottua ääneenkin tulevan miniaskeleen. Sen sijaan en ratsastanut ennen kuin opettaja komensi. Väli tultiin kolmella askeleella, mikä onnistui vähän venyttämällä myös hyytymisen aikana. Laukka kuitenkin vaihtui hypyssä. Oikeasta kierroksesta hyppäsimme esteet toisinpäin eli ensin numero 5 ja sitten numero 3. Viitoselle tuli kääntää terävämmän kulman kautta ja saada hevoset suoristettua ennen hyppyä. Ensimmäisellä kierroksella valuimme vasemmalle, kun en saanut käännettyä ajoissa. Välin saimme rämmittyä kolmella askeleella. Toisella kierroksessa kääntäminen onnistui paremmin, ja tehtävä sujui sitä myöten sujuvammin.

Sitten hyppäsimme oikeasta laukasta aloittaen esteet 1-4. Ensimmäiseen hyppyyn lähdimme ehkä hieman kaukaa, mutta se ei sotkenut menoa. Ykkösen ja kakkosen väli oli 19 metriä, mikä meni sujuvasti viidellä askeleella. Kakkosokserilla laukka vaihtui hypyssä lennosta vasemmaksi. Opettaja oli pistänyt kartiot ennen nelosestettä auttamaan tien hahmottamisessa (ratapiirroksen mustat pallerot). Ne eivät tietenkään auttaneet vielä kolmosesteen kohdalla, jolle käänsin turhan aikaisin. En päässyt enää johtamaan eikä laukka vaihtunut siitä toivotusti oikeaksi. Niinpä menimme kaarteen neloselle vastalaukassa. Kolmosen ja nelosen väli oli 17 metriä, mikä meni tällä kertaa kuudella askeleella. Muuten ok, mutta olisi ollut kiva vaihtaa laukka kolmosella.

Lopuksi tulimme kahdesti kaikki tehtävät yhteen pötköön eli esteet 1-6 oikeasta laukasta aloittaen. Ensimmäisellä kierroksella ykköselle tultaessa askel ei sopinut. Sekä opettaja että minä luulimme, että siihen tulee miniaskel, mutta Puppe yllätti ja lähti kaeumpaa. Jäin matkasta, mutta jatkoin ratsastusta löydettyäni tasapainon hypyn jälkeen. Kakkoselle pääsimme viidellä askeleella, ja laukka vaihtui siinä hyvin vasemmaksi. Kolmosellekin lähdimme vähän kaukaa, mutta vaihtuipa vasen laukka oikeaksi. Neloselle pääsimme nyt viidellä askeleella. Tälläkin esteellä laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Viitoselle olisin voinut suoristaa paremmin, mutta hyppy oli ihan ok sisältäen laukanvaihdon oikeaksi. Kuutoselle pääsimme vähän ahtaasti kolmella askeleella, jolloin radan ensimmäinen kierros oli siinä. Opettaja kehui sitä, kuinka sain kasattua itseni huonon ensimmäisen hypyn jälkeen ja jatkoin ratsastusta. Itsekin olin siihen tyytyväinen, sillä se tuli ihan luonnostaan. En edes miettinyt vaihtoehtona mitään homman aloittamista uudelleen.

Toisella kierroksella ykkönen ja kakkonen ylittyivät tosi kivasti. Kolmoselle tultaessa lähdin kääntämään hieman myöhässä, ja este tuli lopulta Pupelle yllätyksenä. Vauhti hyytyi, ja Puppe kielsi maltillisesti. Keräsin itseni taas kasaan ja otin lähestymisen uudelleen huolellisemmin. Nyt Puppe hyppäsi kolmosen mukisematta ja vaihtoi siinä laukan oikeaksi. Neloselle pääsimme taas viidellä askeleella, ja laukka vaihtui jälleen kivasti hypyssä vasemmaksi. Viitoselle tuli nyt suorempi lähestyminen, mutta en saanut lyhennettyä laukkaa ennen sitä. Laukan Puppe vaihtoi hienosti viitosella oikeaksi, mutta väli kuutoselle jäi taas kolmella askeleella ahtaaksi. Puppe kuitenkin hyppäsi eikä epäröinyt, ja niin päivän hyppelymme olivat siinä. Toinen kierros olisi ollut kiva ilman turhaa kieltoa. En ollut itse siinä kohtaa enää menossa huomauttuani tien olevan huono, vaikka kyllähän Puppe olisi helposti selvittänyt pienen esteen.



Hyvä mieli jäi silti tämän päivän hyppelyistä. Puppe vaihtoi laukat aina, kun sain sen sille kerrottua. Eteneminen oli pääosin aika ok eivätkä maksimissaan 70 sentin esteet hirvittäneet ollenkaan, vaan niitä oli tosi kiva hypätä. Olen myös iloinen siitä, ettei esteelle tullut kielto aiheuttanut mitään negatiivista reaktiota, vaan saatoin jatkaa kuin sitä ei olisi tapahtunut. Olisihan se toki parempi, jos sitä ei tosissaan olisi tapahtunutkaan, mutta opitaan sitten kantapään kautta. Puppe on kyllä kivan mutkaton hevonen minulle, ja uskon edelleen meidän kehittyneen tässä aika mukavasti. Tuntuu kuin olisin hypellyt sillä vaikka miten paljon, mutta oikeasti tämä oli vasta 16. kerta. Hassua, hyppään Pupella jo näiden kertojen perusteella paremmin kuin monella muulla hevosella, joita olen ratsastanut paljon enemmän. Kai sitä joidenkin hevosten kanssa vain tulee paremmin juttuun. Ja onhan Puppe tietysti ihan huippu!

Videoista kiitos Alekseille!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Liirailuja ja nostoja

Perjantaina kävin ratsastamassa Jetin lyhyemmän kaavan mukaisesti. Treeniaiheiksi valikoituivat pohkeenväistöt ja laukannostot käynnistä sekä ratsastuksen aikana tehdyn havainnon pohkeiden läpimenon ongelmista johtuen vielä takaosan väistätykset ympyrällä sisemmäs ja ulommas. Keli oli pitkästä aikaa talvinen: -10 astetta ja lumisade.

Pohkeenväistöjä tein käynnissä uraa seuraten väistättämällä takaosan vähän sisemmäs ja jättämällä etuosan uralle. Väistöt vasemmalle tuntuivat tällä kertaa vaikeimmilta. Jetti tahtoi päästä pullahtamaan vasemmalta karkuun eikä ottanut takapäätään kunnolla hommiin. Pyrin välillä tekemään liikkeen vähän sulkutaivutusmaisesti, jotta sain vasemmasta puolesta otteen. Tämä auttoi hieman, mutta ei ratkaissut pulmaa täysin. Etuosan selvempi odotuttaminen ja parempi vasemman puolen tuki helpottivat lisää. Väistöt oikealle puolestaan sujuivat kohtuullisen asiallisesti, mitä nyt tahti tahtoi sammua. Tein muutamat väistöt myös keskihalkaisijalla väistättäen hevosta uraa kohti käynnissä ja siirtymällä raviin kesken väistön. Alun yritykset olivat hyvin onnettomia. Jetti ei kuvitellutkaan ravaavansa ja jos ravasi, katosi väistö kokonaan. Jetti kuitenkin tajusi pian, mitä yritin siltä pyytää, minkä jälkeen saimme muutamat ihan kivat siirtymät väistön säilyttäen. En ole aikoihin tehnyt näitä ja sen kyllä huomasi. Keskittyminen riitti ensin vain jompaankumpaan asiaan, mutta ei heti kumpaankin.

Alkuverrelyn aikana ja väistötehtävänkin kuluessa Jetti oli hyödyntänyt onnetonta pohkeideni käyttöä liirailemalla ja puskemalla välillä railakkaasti omille teilleen. Niinpä päätin ottaa molemmille suunnatun kurinpalautuksen ja siirryin tahkoamaan käynnissä ympyrälle takaosan väistätyksiä sisemmäs ja ulommas. Etenkin vasen pohkeeni oli jäänyt matkasta, niin keskityin enemmän vasemman puolen korjailuun. Takaosan väistätys sisemmäs oli taas helpompaa. Ulommas väistätyksessä jotenkin en saa hahmotettua etu- ja takaosan kontrollointia yhtä aikaa, jolloin Jetti pääsi aina luistamaan jommallakummalla osallaan töistä. Sain muistutella itseäni jatkuvasti siitä, että tässä liikkeessä ensin piti ottaa etuosa kontrolliin ja vasta sitten vaatia takaosalta jotain. Yritin varmasti monta kertaa saada yhdellä apujen sekamelskalla kaikkea toimimaan, mikä ei yllättäen onnistunut. Molemmissa väistätyksissä pohkeet alkoivat kuitenkin mennä läpi, joten siirryin laukkatehtävään.

Ratsastuksen viimeisenä tehtävänä tein laukannostoja käynnistä. Ensimmäiset nostot olivat taas aika uneliaita, mutta sen jälkeen ne paranivat. Tein nostoja niin pitkän sivun alusta kierrokseen nähden vastaisen laukan valitsemalla sekä keskihalkaisijalla vuorotellen eri laukkoja nostellen. Kertaalleen Jetti nosti väärän laukan pyytämääni nähden, mutta muuten se kuunteli tosi mukavasti pyyntöni ja tiesi aina nostaa toivotun laukan. Tämä oli taas päivän hyvän mielen tehtävä, sillä se sujui kohtuullisen helposti. On aina mukava huomata, että selvästi ja rauhassa tehtynä asiat luonnistuvat helpommin kuin kiireessä ja keskittymättä hätiköiden. Laukkaa itsessään en työstänyt lyhyitä pätkiä enempää.

Loppuraveissa annoin Jetin venyttää ohjan perässä, minkä se teki paikoin kivasti. Tuulinen keli vähän vei sen huomiota niin kuin varmasti minunkin. Pahin kyttäyspaikka hassulle ruunalle oli pari lumipaakkua pitkän sivun loppupuolella. Ne olivat melkoisen kamalia oikeassa kierroksessa, mutta vasemmassa kierroksessa ruuna ei enää niitä muistanutkaan. Ovathan nuo hevoset sitten höpsöjä. Olisipa silti kiva oppia ratsastamaan niin, etten yhtä kertaa enempää noteeraa hevosen kyttäyksiä. Taitaisipa paakut, selkäännousukorokkeet kuin muutkin unohtua ratsultakin, jos saisin itse sivuutettua ne olankohautuksella ja jatkettua ratsastamista ja hevosen houkuttelua keskittymään hommiin.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Rankkaa istumista

Hurjan kolmen(!) viikon tauon jälkeen pääsin taas keskiviikon valmennusryhmän tunnille. Ratsukseni toivoin mielessäni jotain mahdollisimman mutkatonta, listassa puolestaan luki Lore. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja koulutunnin tehtävänä olivat pohkeenväistöt. Lore jatkoi tunnille suoraan edelliseltä.

Käynnissä ja ravissa tulimme pohkeenväistöä pitkää sivua myöten jättämällä etuosan uralle ja väistättämällä takaosan vähän sisemmäs. Lyhyille sivuille ratsastimme pääty-ympyrät. Molemmissa askellajeissa väistö oikealle oli hieman helpompaa, kun taas vasemmalle meno oli melko vaikeaa. Niin käynnissä kuin ravissa Lore jännittyi väistöjen aikana melkoisesti. Väistöissä oikealle sain oltua itse rennompi, kun suunta tuntui minullekin helpommalta. Väistöissä vasemmalle Lore pullahti kaulastaan vasemmalle mutkalle eikä suostunut hevillä siirtämään takaosaansa sisemmäs. Opettaja kommentoi Loren yrittävän kovasti, mutta sen jäykkyyden tekevän tehtävästä sille aika kinkkisen. Neuvoksi tuli tehdä väistö sulkutaivutusmaisesti. Yritin tätäkin, mutta edelleen ongelmana oli pohjeapujen puutteellinen toimiminen. Lore jäkitti hyvin tehokkaasti vastaan, jolloin aloin säätää enemmän ja lopulta molemmat olimme paineissa. Ravissa Lore ei hermostunut tehtävästä niin paljon kuin käynnissä tehtynä, mutta meno ei silti parantunut.

Kuviota muutettiin laukkaa varten siten, että väistöä tehtiin vain toinen pitkä sivu. Sen loppupuolella suoristettiin, nostettiin myötälaukka ja työstettiin sitä tovi pääty-ympyrällä. Toisen pitkän sivun aikana siirryttiin takaisin raviin ja aloitettiin tehtävä alusta. Myös toiselle lyhyelle sivulle sai tehdä pääty-ympyrän ravissa. Väistöissä ei tapahtunut muutosta suuntaan tai toiseen, vaan meno oli samanlaista eli aika kinkkistä. Ensimmäisenä laukkana työstimme oikeaa laukkaa. Voi kamala, olihan se taas sellaista linkousta. Loren oikea laukka on vähän epätasaisempaa, ja istuntani olikin aivan pulassa. Yritin parhaani mukaan jämäköittää itseäni, ottaa oikeita lihaksia käyttöön ja rentoutua, mutta tasapaino tuntui pettävän aina. Niinpä istuntani oli kerrassaan kamalaa eikä Lore ilahtunut epävakaasta kuskistaan. Niinpä protestina se alkoi heilutella päätään ylös ja alas, mikä vaikeutti menoa entisestään. Lorella oli myös väillä kiire, vaikka yleensä sen laukka on mukavasti säädeltävissä. Muutamina sekunteina sain koottua itseni paremmin oikeinpäin, jolloin meno oli hetken siedettävää, mutta nopeasti pakkani hajosi taas.

Vasen laukka oli hieman helpommin istuttavaa, jolloin sain vähän Loreenkin otetta. Nyt laukkaa saattoi hyvinä hetkinä myös säädellä vähän tahdikkaammaksi ja kiireettömämmäksi. Vaikka yritin työstää menoa paremmaksi, en saanut lopulta samanlaisia onnistumisia kuin Loren kanssa olen joskus kokenut. Mikä lie jäi puuttumaan. Vasemmassakin laukassa Lore ehti protestoida kehnoa istuntaani heiluttelemalla jälleen päätään. Meno oli paikoin niin surkuhupaisaa, että huomasin taas vain naureskelevani selässä. Onneksi ei vanne kiristynyt pään ympärille, vaan huumorintaju pelasti. Aina ei voi onnistua, vaikka olisihan se kivaa.



Loppuraveissa Lorella oli kovasti kiire, kuten aiemminkin tunnilla laukkaamisen jälkeen. Pidätteitä sai tehdä runsaasti ja usein ennen kuin Lore aina malttoi hetken. Hyvähän se on, että hevosella on eteenpäinpyrkimystä, mutta alta juokseminen onkin toinen juttu. Tunnin lopussa tuntui kyllä etenkin keskikropassa, että nyt oli tullut tehtyä töitä. Tulipahan treenattua istuntaa kunnolla ja kerrankin oli rankkaa. Harmittamaan jäi istunnan ja apujen huteruus, mikä vaikeutti menoa läpi tunnin. Positiivisia hetkiä sen sijaan olivat ne, kun tajusin joitain korjauksia siten, että opettajalta tuli samat ehdotukset kuin mitä itse olin ehtinyt ajatella. On kivaa huomata, ettei siellä selässä aina tule oltua ihan puusilmä.

Videoista kiitos Alekseille!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Istumisen vaikeus

Tallinmäen maanantain tunnilla oli luvassa koulua Jetillä kahden muun ratsukon kanssa. Tunti opettajan silmän alla tuli tarpeeseen, sillä viikonlopun kaksi itsenäistä kertaa humputtelin menemään ilman kunnon keskittymistä. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistömäisiä hetkiä lävistäjän lopussa, laukanvaihtoja, laukannostoja käynnistä sekä loivaa kiemurauraa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa koko kentän kahdeksikkoa, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjien avulla. Niiden loppupuolella piti ajatella aina vähän pohkeenväistöä, jotta hevonen saatiin herkistettyä uudelle sisäpohkeelle ja tuotua uuden ulko-ohjan tuntumalle. Jetti nihkeili alussa melkoisesti, jolloin oma keskittymiseni meni ratsun liikuttamiseen. Kun Jetillä oli aikaa maleksia, ehti se myös kiemurrella enemmän. Etenkin vanha, tuttu vasen kierros vaikutti paikoin siltä, ettei sisäpohkeeni tarkoittaisi ikinä hevoselle mitään. Väistöt vasemmalle sujuivat ihan hyvin, ja sitä myöten uusi sisäpohje meni mukavasti läpi. Väistöt oikealle puolestaan tahtoivat olla heikompia, kun vasen pohkeeni ei ottanut tarkoittaakseen mitään. Lopulta tajusin alkaa korjata istuntaani ja irroitella polvia satulasta, jolloin Jetti ymmärsi taas apujeni merkityksen. Vasen kierros jäi kuitenkin oikeaa hankalammaksi eikä meno ollut niin rentoa.

Tulimme samaa kuviota laukassa, mutta nyt lävistäjän loppupuolella oli tarkoitus tehdä laukanvaihto lennosta. Jetti oli laukassakin vähän löysä, jolloin vaihdot eivät lähteneet ensin kovin hyvin. Ensimmäisessä yrityksessä vaihtaa oikea laukka vasemmaksi Jetti pääsi pudottamaan raville. Pääty-ympyrän aikana hain vähän liikettä, ja lähdin kokeilemaan vasemman laukan vaihtoa oikeaan. Se onnistui, mutta viiveellä. Tämän jälkeen laukanvaihdot myös oikeasta vasempaan alkoivat onnistua, mutta tie ei pysynyt aivan kunnossa. Jetti pääsi aina oikomaan vasemmalle, kun keskittymiseni tien ratsastamiseen herpaantui vaihtoa miettiessäni. Tällä kertaa vaihdot vasemmasta oikeaan olivat paljon sutjakampia, mikä oli aika yllättävää. Yleensä vaihdot vasempaan laukkaan ovat sujuneet aina paremmin. En sitten tiedä, mikä nyt oli, mutta onnistuimmepa sentään toisessa suunnassa vähän paremmin.

Seuraavaksi siirryimme tekemään käynnistä pitkien sivujen alusta kierrokseen nähden vastaisen laukan nostoja. Hyrisin mielessäni tyytyväisyydestä, sillä olin juuri edellispäivänä treenannut näitä hyvällä menestyksellä Jetin kanssa. Tälläkin kertaa kaikki laukat nousivat toivotusti, mitä nyt ensimmäisellä kerralla Jetti ei halunnut ymmärtää laukannostoapujani lainkaan, vaan poikitti menemään tovin. Sitten nollasin tilanteen ja otin pyynnön uusiksi vähän napakammin, jolloin laukkakin nousi. Tämän jälkeen ainoa ongelma oli saada Jetti laukkaamaan hetki pitkää sivua myöten vähän tarmokkaammin. Muutaman kerran se pääsikin pudottamaan raville, kun hilluin heikolla istunnallani selässä vaikka miten. Opettaja pisti meidät vielä tekemään saman tehtävän lyhyellä sivulla. Kertaalleen oikean laukan sijasta nousi vasen, mutta muutoin Jetti kuunteli avut hyvin ja nosti aina pyydetyn laukan. Oli kiva huomata, kuinka onnistuin tekemään noston vähän rennommin, kun saatoin luottaa Jetin kyllä ymmärtävän.

Loppuraveissa ratsastimme vielä loivaa kiemurauraa. Jetti liikkui aika mukavasti, mutta pyrki vähän liiraamaan kumpaankin suuntaan. Aloin ajatella taas vähän väistömäistä etenemistä uralle palatessa, jotta sain ratsun taas otteeseeni. Meno paranikin, kun sain pysyttyä paremmin tuntumalla ja ratsastettua reitin lopunkin huolellisemmin. Tunnista keskeisimpänä jäi mieleen taas laukassa istumisen käsittämätön vaikeus. Laukassa tunsin vain heiluvani ja huojuvani joka suuntaan, vaikka pyrin korjaamaan istuntaani ja laittamaan pohkeitani oikein. Jostain syystä keskikroppani tuntuu lakkaavan toimimasta laukassa, jolloin minulla ei ole enää mitään tukea. Istupa siinä sitten jämäkästi, kun kroppa tuntuu vetkulalta joka suuntaan. Ratkaisu tähän asiaan? Lisää laukkaa, lisää istunnan työstämistä!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Istunta taas hukassa

Jetin ilme silloin, kun joku tekee jotain kiinnostavaa,
mutta ruuna ei osaa päättää, tullako lähemmäs vai ei.
Takana vasemmalla Repe, oikealla Tupu.
Sunnuntaina kävin ratsastamassa Jetin jälleen itsenäisesti. Tällä kertaa olin vähän etukäteen ajatellut, mitä haluaisin tehdä. Niinpä suunnitelmissa oli mennä kevyesti vähän väistöjä, ympyröitä sekä tehdä laukannostoja käynnistä niin kierrokseen nähden myötäisenä kuin vastaisena.

Alkuverryttelyn jälkeen tein muutamia pohkeenväistöjä uralta keskemmäs ja takaisin. Käynnissä väistöt tuppasivat olemaan aluksi aika nihkeitä, kunnes sain muistutettua Jetille sen osaavan ihan mainiosti sekä väistää että kävellä yhtä aikaa. Ravissa väistöt lähtivätkin paljon helpommin, ja keskityin siihen, että pidin pyynnöt riittävän rentoina, etten turhaan jännittyisi itse ja sitä myöten saisi Jettiä samaan olotilaan. Väistöissä vasemmalle sain olla tarkkana, ettei Jetti vain valunut sivulle, sillä se ennakoi aina tämän puolen väistöä. Pienet pidätteet auttoivat samoin kuin se, että pidin vasemman pohkeeni paremmin tuntumalla. Tällä kertaa suoristukset väistöjen välissä sujuivat mukavammin kuin yleensä. Ilmeisesti maltoin tehdä väistöpyynnöt yksinkertaisemmin enkä jäänyt turhaan varmistamaan koko liikkeen ajan sitä, että väistäähän hevonen varmasti.

Harjoitusravissa istuen pyörittelin lyhyen sivun suuntaista kahdeksikkoa. Istuntani oli aivan hukassa ja hytkyin selässä todella epämääräisesti. Jetti-parka yritti ravata hyvin, mutta alkoi hidastella huomattuaan kuskin epävakauden. Niinpä välillä palasin keventämään, jotta sain pähkäiltyä, mikä ihme oli näin pahasti vinkkarallaan. Ongelma paikallistui siihen, etten saanut selkäni notkoa korjattua enkä lantiota alle. Ikuisuusongelma siis vaivasi taas kerran. Kroppa tuntui olevan tavallista tihkaampi kääntymään oikeinpäin, joten istuntani ei tahtonut oikein parantua. Tämän seurauksena myös pohkeeni heiluivat irti kyljistä ja polveni tahtoivat liimautua satulaan kiinni. Yksi vinkkarallaan ollut palikka pisti koko istunnan mutkalle. Koska edistystä ei tullut enkä saanut piiskattua itseäni kunnolla, vaihdoin harjoitusravissa istumisen keventämiseen. Itse kahdeksikko puolestaan sujui vähän miten sattuu keskittymisen leijaillessa jossain aivan muualla. Asetukset eivät menneet kaikista parhaiten läpi enkä saanut ratsastettua pohkeella riittävästi. Sentään sain aina suuntaa vaihtaessa tiedotettua asiasta hevoselle aika hyvin eikä Jetin tarvinnut arpoa, minne olimme menossa.

Laukassa verryttelimme ensin parin kierroksen verran molempiin suuntiin ennen kuin aloin tehdä nostoja käynnistä. Nostot tein aina pitkän sivun alusta. Myötälaukat nousivat alun tahmeuden jälkeen mukavan asiallisesti. Huomasin välillä ulkopohkeeni matkaavan nostossa itsekseen taakse, jolloin Jetti ei nostanut laukkaa, vaan poikitti takaosallaan. Tämän selvän huomautuksen jälkeen sain pidettyä ulkopohkeeni hallussa ja tehtyä laukannostot sisäpohkeen avulla. Laukkaan pääsemisen jälkeen Jetti eteni ihan hyvin, mutta yritti muutamia kertoja tarjota ravia laukan sijaan. Kun sain pidettyä pohkeeni laukassakin tuntumalla ja ajateltua eteenpäin, ei laukkaaminen ollut enää ongelma. Kierrokseen nähden vastaiset laukat nousivat myös joka kerta oikein. Sain valmisteltua noston rauhassa enkä pusertanut ylimääräistä, jolloin Jetin oli helppo nostaa pyytämäni laukka. Tein nostot uralla pysyen, sillä halusin aidan vähän hankaloittavan menoa. En tosin tiedä, hankaloittiko se oikeasti, mutta oli se ainakin minulle sopiva häiriötekijä. Tämä tehtävä oli kiva, kun se sujui aika helposti ja mukavan huolettomasti.

Lopulta uteliaisuus voitti, ja Jetti
tuli ihmettelemään kuvaajaa.
Tämän jälkeen en tehnyt muuta kuin loppuravit ja päivän treenit saivat olla siinä. Istuntaongelmat jäivät kyllä harmittamaan, mutta mukavammin sujunut laukkatehtävä piristi onneksi. Välillä kaipaan sellaista koulupenkkiä, joka auttaisi minua korjaamaan istuntaa. Se kuitenkin loppupeleissä olisi aika turhaa, sillä se kyllä vääntäisi kroppani enemmän oikeaan asentoon, mutta istuntani olisi kuitenkin jännittynyt kehon yrittäessä mukautua sille vieraaseen asentoon. Ratkaisuna on siis yhä edelleen kehon vetreyttäminen ja venyttäminen sellaiseksi, että se pystyy taipumaan oikeaan asentoon. Oikotietä onneen ei kuulemma ole, joten saan taas väännellä itseäni erilaisiin venytyksiin ja sadatella sitä, kuinka olen itseni näin jumiin päästänyt. Jos joku pääsi tekstissä tänne asti, niin auttakaapa kanssaratsastajaa mäessä. Mitkä venytykset auttavat teitä istumaan satulassa paremmin?