torstai 13. elokuuta 2009

Hyppelyitä, puolipidätteitä ja istuntaa

Taas on iskenyt laiskuus ja nyt täytyy niputtaa taas muutamia ratsastuksia yhteen kirjoitukseen. Tuttuun tapaan lähdetään liikkeelle aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.

Lauantai 8.7.

Tallin tunti ja hevosena Manta. Tunnilla oli luvassa esteitä, joten olin vähän kauhuissani. Mantan kipittely ja jarrutustaitojeni puute ei koskaan ole sileälläkään kovin hyvä asia, joten harvemmin esteillä.

Tunnin tuoreinta antia taisi olla johtavalla ohjalla kääntäminen. Eli nyt sai "roikkua" sisäohjassa ja hevosen reagoidessa myödättiin todella reippaasti. Manta huomasi jujun ja homma toimi. Itsellä tuo esteillä ohjaaminen on toisinaan hyvin hukassa. Siksi oikein hyvä treeni.

Tätä lähdettiin treenaamaan sitten ympyrällä, johon oli tehty sopivasti kolme pystyä. Molemmissa kierroksissa mentiin ja tavoitteena oli ensimmäisellä kerralla saada väleihin viisi laukka-askelta, toisella kierroksella neljä. Viisi meni kohtalaisesti, joskin Manta teki töksähdyshyppelyitä.

Neljän väli ei sujunut kuin ensimmäisen ja toisen esteen välissä. Mikä lie ollut vikana, mutta eniten epäilen kuskin arkajalkaisuutta. Välillä nimittäin tuntui, ettei minulla enää vauhdissa ollut kontrollia, vaan keskityin jännittämään liikaa. Sittenpä ne vauhdikkaammat pätkät tuntuivat oikein kivoilta, kun jännitykseltä kykeni keskittymään ja ohjaamaan.

Tunti oli mukavan vauhdikas ja aiheeltaan oikein kiva. Hyppäämistä alkaa ollakin jo ikävä, joskin ehkä vähän tasaisemmalla hevosella kuin Manta.

Tiistai 11.8.

Koska lauantain tunti on pitänyt perua, änkesin taas tiistain aikuis-B:lle mukaan. Aiheena oli puolipidäte sekä avo- ja sulkutaivutuksia mukailevat liikkeet. Heppana tällä kertaa Rappen.

Tunnin alussa opettaja kysyi, kuinka moni muistaa käyttää puolipidätteet aina. Vain muutama käsi nousi pystyyn. Seuraavaksi hän kysyi, kuka käyttää niitä useimmiten. Tässä kohtaa saatoin jo viitata. Olen yrittänyt keskittyä nykyisin enemmän siihen, että kerron puolipidätteellä hevoselle, että pian pyydän siltä jotain. Muuten pyyntöni tulevat hevosen näkökulmasta ihan tyhjästä, jolloin reagointi ei kuskin mielestä ole riittävän nopea, vaikka vika on toki pyytäjässä.

Rappea oli kiva ratsastaa. Reipas ja kohtuullisen helposti oikeinpäin kulkevana voi keskittyä istumaan kyydissä ja vaikuttamaan pienin elein. Puolipidätteet taisivat toimia ainakin kohtalaisesti. Rappen teki niiden jälkeen asiat toivotusti ja ryhdistäytyi niiden aikana. Vielä pitäisi keskittyä siihen, ettei puolipidäte kestä niin kauan, että hevonen luulee sitä jarruttavaksi avuksi kokonaan.

Avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisia liikkeitä treenailtiin pitkän sivun suuntaisesti keskihalkaisijaa kulkien. Sille lähdettiin tekemällä lyhyen sivun alkuun voltti, josta siirryttiin keskihalkaisijalle sulkutaivutukseen. Siitä suoristus ja ennen kääntymistä lyhyelle sivulle mentiin pätkä avotaivutuksessa. Sulku onnistui mainiosti ja opettaja kehotti jopa tekemään vähän loivemmin. Avotaivutuksessa kuski oli aluksi hukassa, mutta muistamisen jälkeen Rappenkin sai oikeat ohjeet ja toimi mukavasti.

Lopussa herkuttelimme vielä pienellä pystyn hyppäämisellä. Sitä mentiin ilman jalustimia ja loppuun kruunauksena silmät kiinni. Oli todella mahtavaa mennä silmät kiinni. Ikinä aiemmin ei ole tullut tätä kokeiltua (vahingossa suljettuja silmiä ei lasketa). Pystylle tultaessa oli ponnistuspuomi apuna, joten siinä kohden silmät suljettuina tunsi kohdan ja tiesi, että hevonen hyppää pian. Mukautuminen oli helppoa ja ennen kaikkea miellyttävää. Kerrankin en koettanut sukellella tai muuten ennakoida hevosen tekemisiä. Onneksi Rappeen saattoi luottaa sen suhteen, että se hyppäisi. Hyvin meni ja mukavaa oli!

Rappella oli mukava humputella tämän tunnin treeniä. Eteenpäinpyrkimys yhdistettynä herkkyyteen on vain hyvin mainio asia.

Keskiviikko 12.8.

Pollena Poku, treeninä kevyttä istuntaharjoittelua sekä tiistain avo- ja sulkutaivutusta. Tykkään Pokusta todella paljon esteillä, mutta kouluväännössä en tahdo saada sitä liikkumaan. Sen laukkakin tahtoo olla sitä, että etupää on oikeassa askellajissa, mutta takapää on jäänyt junnaamaan raville. Se tuntuu tympeältä ja energiaa menee paljon siihen, että muistuttaa pollea liikuttamaan niitä kaikkia jalkoja. Mutta onneksi Poku ei ole nähnytkään Hessun tai Tapsan tervakavioilua, joten taidanpa pitää suuni supussa Pokun laiskuudesta.

Istunnassa keskityttiin rentouden hakemiseen. Hengitys ja aktiivinen rentouttaminen olivat avainsanoja. Tätä treenailtiin esimerkiksi roikottamalla toista kättä vapaana eri askellajien aikana ja puolestaan nostamalla käsi kokonaan ylös.

Rentouden hakeminen aktiivisesti onkin kinkkisempi juttu. Tiedän hyvin kuinka usein jään ähertämään selkään jotain ihan omaa, vaikka oikeasti pitäisi vain istua ja antaa hevosen tehdä pyydettyä. Lisäksi oikea puoleni tahtoo ajoittain jännittyä ja huonontaa koko istuntaa samalla.

Poku liikkui kohtalaisesti käynnissä ja ravissa, mutta laukassa istuntaan keskittyminen rakoili, kun täytyi komentaa takapäätäkin liikkeelle. Muutoin rentous onnistui ajoittain ihan kivasti ja kuskikin tajusi, kuinka paljon helpompaa ja hevosellekin mukavampaa olisi, jos ratsastaja olisi toivotusti rento.

Avo- ja sulkutaivutukset eivät menneet yhtä kivasti kuin Rappenilla, mutta kuskiahan tästä saa syyttää. Edelleen mysteeri siitä, miksi toisella hevosella treeni kuin treeni menee hyvin ja toisella ei, vaivasi. Onko toinen hevonen parempi vai tekeekö se kaikkensa tajutakseen kuskin pyynnön?

Sulkutaivutus meni avoa vähän paremmin, mutta liian usein takapää oikaisi itsensä ja niin sitä humputeltiin suorassa keskihalkaisijalla. Avossa en puolestaan tahtonut saada taivutusta kunnolla tehtyä ja niinpä sekin meni vähän mönkään.

Tunnin istuntatreeni oli kyllä parhainta antia. Se on paljon sanottu, sillä yleensä inhoan yli kaiken istuntatreenausta. Nyt se oli miellyttävää, sillä keskityttiin yleisasiaan, ei yhden jalan tai käden asennon hinkkaukseen. Jostain syystä miellyin myös Pokuun tällä tunnilla, vaikka se ei ihmeitä esitellytkään. Kaipa se mukavan letkeä ravi ja pienestä pyynnöstä reipastuminen auttoivat sen laukka-ravitahmeudenkin yli. Edelleen myönnän: Pokussa ei juuri ole vikaa, kuskissa senkin edestä.

lauantai 8. elokuuta 2009

Hop, hop, hopsansaa

Helveilyä. Eilen oli sen verran lämmin päivä, että ajattelin tamman olevan valmiiksi ihan naatti, mutta onneksi Helvi oli normaali enemmän ja vähemmän reipas itsensä. Suuntasin maneesille ja bongasin kentältä myös useamman ratsukon estetreenit. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa kyllä, sillä esteet olivat mukavan korkealla ja ratsukot näyttivät hienoilta. Mutta ei, maneesiin ja treenaamaan.

Helvin omistaja toivoi, että tammalle muistettaisiin hakea sitä eteenpäinpyrkimystäkin. Otin sen aiheekseni, sillä Helvin kanssa lannistun hyvin usein, kun en vain saa sitä liikkumaan. Ensin kuitenkin aloitin asettamalla kulmat kunnolla, jotta Helvi muistaisi vähän hakeutua tuntumalle ja pyöristyä. Pätkittäin meni ihan kivasti, pätkittäin ei. Muistaakseni oikea kierros oli vasempaa helpompi.

Tämän jälkeen ravailin ja pyysin kunnolla liikettä. Eihän sitä täysin löytynyt, mutta tuli kyllä sellaisia pätkiä ravia, johon saattoi olla ihan tyytyväinen. Samalla nostelin muutamat laukat, jotka kulkivat kuten ennenkin.

Sitten oman tunnin treeniä eli pohkeenväistöä uralta sisemmäs ja takaisin muutamia kertoja pitkän sivun aikana. Tässä Helvi yleensä hyytyy, joten keskityin väistön lisäksi siihen, että se myös liikkuisi. Tammaa taisi vähän tuskastuttaa ja se pyrki tekemään jommankumman, kunnes huomasi, että haluan molemmat. Ei mitään päätä huimaavaa käyntiä ja väistöä, mutta aiempaa reippaampaa. Ravissa sen sijaan tuli jo mukavasti liikkuvaa väistöä.

Laukassa tein myös saman kuin väistössä eli ensin uralta sisemmäs ja takaisin. Helvi teki nämä kivasti, ei mitään ongelmaa. Tämän jälkeen pyörittelin vielä laukkaympyröitä, joissa pyrin asettamaan kunnolla. Avut menivät ilmeisesti ajoittain ihan kohdilleen, sillä tammahan pyöristeli itseään ja laukkasi myös suoralla pätkiä oikein mukavasti.

Ei siis yhtään huono treeni. Täytyy vain alkaa tsempata kunnolla ja vaatia Helviäkin liikkumaan kunnolla. Tällä hetkellä loppuravit ovat sellaisia, joissa se liikkuu tarmokkaasti eteen, mutta silloin se on tunnin treeniä ajatellen harmillisen myöhäistä. Tästä alkaakin kuskin armoton ongelmanratkaisu: miten saada tamma liikkumaan noin jo tunnin alkupuolella?

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Lisää onnistumisen askeleita

Hiiohoi, se on viikon ensimmäinen ratsastus putkessa ja oikein kivasti meni. Pollena Pera ja aiheena tyypillisesti kouluvääntö.

Tunnin alussa otin ohjat reippaasti käsiin ja muistin ajoittain jopa pitää niitä tuntumalla. Sitten pyytelin Peraa liikkumaan reippaasti ja asettelin kulmiin sekä volteille. Välissä löytyi hiven pyöreyttäkin, mutta minun olisi pitänyt muistaa huolehtia myös takaosan liikkeestä. Itsenäinen lämmittely käsitti voltteja, pysäytyksiä ja peruutuksia sekä siirtymiä. Pera kuunteli oikein hyvin ja lämmittely sujui mukavasti.

Sitten ensimmäinen harjoitus: lyhyen sivun loppuun voltti, siitä pitkälle sivulle, väistätystä uran sisäpuolelle pätkissä ja väliin aina huolellinen suoristus. Pera oli edelleen hyvin kuulolla ja väistätykset sujuivat kohtuullisesti. Ainoa probleema oli se, että tahdoin välissä unohtaa pitää hevosen pään myös suorana. Tämä ongelma toki korjaantui muistamalla, että minulla on kuin onkin kaksi ohjaa ja niitä molempia voi käyttää. Sama treeni tehtiin myös ravissa ja edelleen homma sujui aika mallikkaasti.

Olen nyt löytämässä oikeanlaista mielentilaa, jolla on hyvä ratsastaa eteenpäin pyrkiviä hevosia, kuten juuri Manta ja Pera. Uskallan nykyisin pitää ohjat tosiaan käsissäni, istua ryhdikkäästi ja jopa kyynärkulma on paranemaan päin. Tämä fiilis täytyisi osata kaivaa aina ratsastuksen alussa esiin. Se antaa paljon tarmoa tehdä asiat kunnolla ja huolellisesti ja yleensä kiitoksena hevonen tottelee mainiosti.

Käynti- ja raviväistätysten jälkeen lämmiteltiin vähän laukkaa. Tarmokkaasta käynnistä nostettiin mahdollisimman sujuva laukka, hetken laukkailun jälkeen raville ja se hallintaan, jonka jälkeen käyntiin ja sama alusta. Nostot sujuivat myös hyvin, samoin siirtymiset ravin kautta käyntiin. Pera ei kummemmin laiskotellut tai kiirehtinyt. Lisäksi laukka nousi todella kevyesti sisäpohkeen pienellä pyynnöllä. Huippua!

Laukkalämmittelyn jälkeen sama askellaji sovellettiin väistötreeniin. Pitkältä sivulta väistätettiin vähän uran sisäpuolelle ja siitä taas puolestaan takaisin uralle. Perahan laukkasi ja väistöi kivasti ja kuski muisti tuijotella muutakin kuin hevosen niskaa.

Oma tarmokkuus palkitsi myös. Kahdesti Pera yritti alkaa kiemurrella, mutta napakka pyyntö eteenpäin sai hevosen suoristumaan ja taas kuulolle. Yleensä olen onnistunut itse hermostumaan noissa tilanteissa ja hevonen on tuplannut kiemurtelunsa. Kunpa tämä sama fiilis jatkuisi perjantaina Helvin kanssa. Epäilen tosin vähän, sillä Helvin kanssa pitää keskittyä sen eteenpäinpyrkimyksen hakemiseen.

Tunti meni mielestäni oikein hyvin ja Peran pisteet kouluväännössä nousivat jälleen. Se on oikein mukava ja herkkä hevonen. Sillä on ilo ratsastaa, kun osaa antaa avut oikein ja pitää hevosen suorana sekä liikkeessä. Lisää tällaista, kiitos.

lauantai 1. elokuuta 2009

Hetkellistä osaamista

Viikon toinen oma tunti opetuksessa ja hevoseksi oli sattunut Manta. Ajattelin tietysti heti, että voi ei. Tunnilla olisi luvassa vain kipitystä ja kaahailua. Onneksi satuin olemaan suuremmaksi osaksi väärässä.

Tunti aloiteltiin leppoisasti tekemällä käynnissä ja ravissa lisäyksiä ja lyhennyksiä. Manta pysyi kuulolla aika kivasti ja lisäyksetkin onnistuivat, kunhan muistin pitää hevosen suorana ja ohjat kädessä.

Tämän jälkeen otettiin treeniin lisäksi kaksi puomia, jotka olivat lyhyen sivun lähellä kentän pitkän sivun suuntaisesti toisissaan kiinni. Lyhyen sivun keskikohdasta lähdettiin ensin pienemmälle voltille lyhyemmässä ravissa ja saavuttaessa uudelleen lyhyen sivun keskelle pyydettiin lisäystä raviin ja mentiin isompi voltti. Lyhennys sujui kivasti ja pidennykset myös, kunhan muistin pyytää takajalkojen lisäksi etujalkoihin liikettä, ettei Manta koettaisi oikoa ja kaatua miten sattuu.

Tämän jälkeen mentiin pienempi voltti ravissa ja isommalle nostettiin laukka. Parit kierrokset näin ja sitten siirryttiin laukan lisäyksiin ja lyhennyksiin. Olin vähän kauhuissani, sillä tähän asti muilla tunneilla olen löytänyt Mantasta vain kipitystä ja päätöntä laukkaa. Mutta niinpä siinä kävi, että kun kuski muisti istua kunnolla tuoden painoa Mantan takajalkoja kohti ja pyytää lisäystä, se myös tuli. Lyhennys onnistui myös, kun paino oli edelleen oikeassa kohdassa ja sisäpohje muistuttamassa, että tänne ei kaaduta ja niitä jalkoja liikutellaan. Manta oli mennyt tähän saakka aika kivasti. Päätä se ehti välissä viskoa, mutta muutoin oli kyllä yksi parhaista kerroista ikinä sillä hevosella. Laukassa tosin tuli yksi kunnon tappelukohtaus siitä, kumpi määrää ja mihin suuntaan. Olin ilahtunut siitä, kuinka jämäkästi kerroin pollelle, että vaikka nyt kerran pääsit punkemaan omaan suuntasi, toiste et sitä tee. Eikä tehnytkään, vaan laukkasi tehtävän oikein.

Loppuraveissa opettaja vielä pyysi ottamaan Mantan kanssa pidennykset pitkille sivuille. Ohjeet olivat selvät: polle suoraksi ja tarkkana, ettei oikea käsi jää vetämään. Siitä sitten vain pyyntöä pidennykseen ja Mantahan lähti nätisti.

Tunnista jäi todella hyvä fiilis. Koko ratsastuksen ajan keskityin mielestäni todella hyvin ja muistutin itseänikin tyypillisistä virheistäni ja pyrin korjaamaan niitä. Manta teki töitä todella maltillisesti ja ihastuin tähän tammaan pitkästä aikaa lisää. Parasta oli tietenkin opettajan kehu laukkakohdissa siitä, kuinka raivo-Manta hillitsee raivonsa jopa siinä askellajissa mukavasti. Manta on hieno hevonen ja toivon, että jatkossakin sillä mennessäni tavoitan tämän saman "minä osaan" -fiiliksen, joka tänään oli sattunut mukaan tunnille.

Ai niin, oli unohtua. Talvituntilistoja tehdään parhaillaan ja opettaja on antanut suosituksensa tuntilaisille siitä, millä tasolla talvi kannattaisi tahkota. Jos en ihan väärin nimeni kohdalta katsonut tai jos opettaja ei ole sekoittanut minua johonkin toiseen, siirryn talvitunneilla B-tasolle. Hitsit, tuostakin tuli todella hyvä fiilis. Minähän olen siis oppinutkin jotain! :)

Esteiden yli

Perjantai ja Helveilyä. Tallilla käynti kyllä meni vähän myöhäiseksi, sillä maneesikin suljettiin kesken humputtelun ja lopputreeni tehtiinkin pahoin pölisevällä kentällä. Tällä kertaa en voinut vastustaa kiusausta ja niinpä poimin mukaani suojat. Sehän tarkoitti sitä, että aioin hypätä muutaman esteen.

Tunnin aloitin kuitenkin treenaamalla siirtymiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan. Eivät ne ihan niin sujuvia olleet kuin esimerkiksi Eetulla, mutta kyllähän askellajit vaihtuivat. Tämän jälkeen treenasin oman tuntini antia eli väistätystä ensin uralta pois, sen jälkeen suoristus ja suoristuksesta jyrkempää väistöä sivulle päin. Väistätys oikealle meni vasempaa paremmin, mutta sivuväistätykset tahtoivat mennä todella kehnosti. Sillä hetkellä en hoksinut korjausliikettä, mutta ilmeisesti liikettä sivulle olisi saanut olla enemmän ja pohjeapuni paljon selvempi.

Tämän jälkeen aloin totutella Helviä siihen ajatukseen, että pian menisimme juuri ja juuri maasta olevan puomi yli. Menin ravissa ja laukassa estetolppien välissä olleen puomin yli ja homma vaikutti toimivan. Sitten vain este hurjalle korkeudelle eli ainakin 30 cm ja yrittämään. Helvihän oli sitä mieltä, että tästähän ei laukalla mennä ja humputteli ravissa - pudottaen koko puomin! :) Lopulta Helvi myöntyi pyyntööni ja nosteli jalkansa puomin yli. Sitten nostin korkeuden ehkäpä noin 50 senttiin ja nyt vuorostaan laukassa. Tässä vaiheessa Helvi jo hoksasi, että aijaa, nyt saa hypätä. Sittenhän se menikin kivasti. Taisi silti tulla yksi pudotus ja yksi kolautus, mutta niitä ei lasketa. Helvin hyppy oli miellyttävä, laukka pysyi hallinnassa ja luulen, että myös suunnanvaihdot esteellä eivät olisi tuottaneet ongelmia. Eli oikein mukavaa oli!

Yksin hyppääminen on tosin aina vähän työlästä. Puomin pudotessa joutuu nostamaan sen ylös itse ja samoin, jos haluaa korkeutta lisää. Lisäksi yksin hyppäämisessä on aina omat turvallisuusongelmansa, jos jotain sattuu. En onneksi kuvittelekaan alkavani hypätä Helvillä säännöllisesti, vaan lähinnä meidän molempien piristämiseksi. Aikoinaan Helvillä on ilmeisesti hypätty metriä (yksittäisenä vai ratana, ei tietoa), joten ponnua sillä on ainakin silloin riittänyt. Onhan tamma nyt jo paljon vanhempi (18-vuotias) mutta toisaalta mennäänhän melkein saman ikäkastin tuntihevosillakin ihan hyvin 60-80 cm:n ratoja eivätkä ne sydänkohtausta siitä saa, kun vain muistaa lämmitellä, palauttaa eikä laittaa niitä moiseen treeniin joka tunti.

Lopuksi vielä vähän venyteltiin etu- ja takaosakäännöksillä sekä kevyillä väistätyksillä. Loppuravissa vain mentiin ja annoin Helvin venytellä kaulaansa. Esteiden jälkeen Helvi olikin saanut kunnon intospurtin itseensä ja liikkui mukavan tarmokkaasti. Kivaa oli jälleen kerran. Mitähän oma tunti tänään tuokaan?