sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Avotaivuttelun harjoittelua

Lauantaitunti ja ensimmäisen kerran pääsin uuden viikonloppuopettajan oppiin. Pollena oli Kaapo, joten arvelin antavani itsestä aika kaoottisen hosumiskuvan, kun eihän minulla niitä jarruja ole. Tunnin aiheena oli onneksi asettamista ja taivuttamista sekä avotaivutuksia. Pääosa tunnista mentiin myös mukavasti käynnissä ja ravissa, joten eipähän Kaaponkaan tarvinnut turhaan ottaa ylimääräisiä kierroksia.

Tunti alkoi mukavan rauhallisesti asettamalla ja taivuttelemalla hevosia volteille. Kaapo oli tuttu reipas itsensä, mutta sain tällä kertaa vähän paremmin sisäpohjettani tekemään töitä, jolloin Kaapo vähän ehkä tekikin pyydetysti. Tässä vaiheessa opettaja sanoi ääneen suurimman vikani Kaapon kanssa, jään roikkumaan ja ikään kuin pitämään Kaapoa aina pyydetyssä asennossa ja unohdan rentoutua. Toisin sanoen olen koko ajan pollen suussa kiinni, jolloin sillä ei ole mahdollisuuttakaan rentoutua. Kun taas muistin, että ohjasta voi myös myödätä, rentoutui polle hivenen paremmin. Tätä asiaa treenailtiin sekä käynnissä että ravissa.

Avotaivutuksia tehtiin kaikeksi onneksi vain käynnistä. Avotaivutukseen lähdettiin pyöräyttämällä pieni voltti pitkän sivun alkuun, jossa haettiin oikeaa asentoa suoraa varten. Kaapo meni kohtuullisen nätisti ja pienillä avuilla. Eiväthän ne nyt mitään puhtaita avoja olleet nähneetkään, mutta opettaja oli tyytyväinen suoritukseemme. Sanoihan hän vielä, että vähän pitää katsoa nuoren hevosen menoa sormien läpi, mutta itselle jäi tästä hyvä mieli. Väliin Kaapo tosin olisi halunnut reippailla itsensä avosta pois, mutta opettajan neuvosta ohjasin sen silloin pienelle voltille. Näin sain vauhtia kuriin ilman, että jäin roikkumaan ja pidättämään ohjalla.

Laukkoja otimme ensin vapaasti uralla humputtaen ja lopuksi avotaivutusten jälkeen pitkän sivun ja ympyrän muodossa. Kaapo otti taas vähän vauhtia omiin kavioihinsa, mutta malttoi välillä kuunnella pidätteitä ja parit ympyrät menivätkin aika kivasti.

Tärkeimpänä antina tunnista jäi itselle juuri se, ettei minun tule jäädä sinne ohjaan roikkumaan, vaan keksiä muita tapoja saada polle hallintaan. Lisäksi pitää jatkossa oikeasti alkaa keskittyä siihen, että muistan etenkin Kaapon kanssa hellittää ja myödätä oikeissa kohdissa. Välillä kyllä epätoivo iskee ja tekee mieli pyytää, etteivät enää laita nuorta herraa minulle, ettei se kokonaan mene pilaan. Välillä taas muutamat palaset loksahtelevat paikoilleen, ja olen hyvillä mielin tunnin jälkeen vienyt Kaapon karsinaan. Toivottavasti molemmat oppivat toisiltaan jotain joka kerta eikä kummallekaan tule pysyviä traumoja tunneista. Eiköhän minusta vielä joskus parempi ratsastaja tule, ja Kaapohan on jo nyt oikein mainio hevosnuorukainen.

torstai 27. toukokuuta 2010

Jälleen mukavaa menoa

Viikon ja yhden päivän kestäneen ratsastustauon jälkeen oli kiva kivuta Helvin selkään. Kauniista säästä huolimatta kipitin maneesiin ja aiheeksi valitsin arpomalla asettamisen, tuntuman hakemisen ja lisäysten sekamelskan.

Helvi oli jälleen mainio tapaus. Jo käynnistä alkaen tamma kulki aika kivasti ja tuntuma sekä pyöreys löytyivät käynnissä helposti. Käyntilisäykset lähtivät myös hyvin ja kaiken huipuksi tuntumalla pyöreänä pysyen. Tästä innostuneena aloin tahkota asettamista ja pyöreyden saamista ravissa. Tässä askellajissa pyöreyden löytäminen on ollut haastavaa eikä tämä kerta kummemmin tuonut siihen poikkeusta. Pyörittelemällä paljon ympyröitä ja vaatimalla asetusta sain kuitenkin ihan hyviä tuloksia. Ongelmaksi jäi se, että pyöristyminen katosi suorilla pätkillä. Myös ravilisäys lähti mukavan lennokkaasti, mutta valitettavasti ilman pyöreyttä ja aavistuksen jopa hevosen tahdilla.

Laukassa tehtävät pysyivät samoina, mutta onnistumisen olivat ravia upeammat. Sain kyllä pyöritellä ympyröitä hyvin monta kertaa, kunnes Helvi alkoi uskoa toiveitani pyöreydestä. Sitten sainkin mukavia pyöreitä laukkapätkiä, joissa askellaji oli minun hallinnassani. Pyysinkin Helviä välillä hitaampaan, mutta ponnistavaan laukkaan ja välillä taas hurautin lävistäjän lisäten vauhtia. Huippua! Oli hieno tunne ratsastaa hevosta, joka keskittyy suurimman osan kuuntelemaan ratsastajaa ja vielä tottelee.

Helvi on tosiaan todella upea hevonen, jos vain sille tuulelle sattuu. Palkinnoksi annoin tamman napostella ruohoa tovin ajan. Näytti polle nauttivan siitä eikä itselläkään ollut yhtään hullumpaa aurinkoisessa kelissä katsella kaunista pollea, joka nauttii elämästään.

torstai 20. toukokuuta 2010

Suoruutta jahtaamassa

Jälleen yksi lämmin päivä ilahdutti. Onneksi iltaan mennessä oli sen verran kuitenkin viilennyt, ettei pollen selkään ihan paistunut. Hepoilla tosin varmaan oli vähän turhankin lämmintä. Keskiviikon arpajaisissa nimeni oli sattunut pitkästä aikaa Rappenin kohdalle. Aiheena oli suoruuden hakeminen ensin ihan peruskouluväännössä, sitten puomien avustuksella.

Suoruutta haettiin käynnissä, ravissa ja vähän laukassa asettamalla ja taivuttamalla hevosta sen jäykemmälle puolelle. Rappenilla verryteltiin oikeaa puolta ja pätkittäin sain hevosen pyöristämään niskaansa ja kulkemaan kohtuullisen suorassa. Välissä taas unohdin tarkistaa, että pyyntöni menee läpi, jolloin yllättäen mitään ei tapahtunut.

Laukassa norjalaispoika oli ihastuttavan maltillinen. Aiemmalla tunnilla se oli vähän ottanut kierroksia, mutta nyt laukka eteni aktiivisesti, mutta hallitusti. Pyöreyttä en siinä harmi kyllä löytänyt. Olen alkanut miettiä, että todennäköisesti istuntani on sen verran jännittynyt liikkuvan käden kanssa, ettei hevonen voi jäädä tuntumalle, sillä se ei vain pysy tasaisena. Taas lisää treeniä ja korjailua siis luvassa.

Seuraavaksi otettiin puomit mukaan. Ensin haettiin tasaista laukkaa laittamalla kahden puomin väliin viisi laukka-askelta. Rappen meni tämän oikein nätisti ja vaaditut askeleet napsahtelivat sujuvasti väliin. Sitten lähdettiinkin testaamaan sitä, kääntyykö hevonen toivotusti. Kaksi samassa kohdassa toisistaan irrallaan olevat puomit ylitettiin laukassa tehden ensin pari isompaa ympyrää, jonka jälkeen ympyrä pienennettiin. Nyt piti saada tiukka ympyrä puomilta toiselle. Yritin tietenkin kääntää turhaan sisäpuolelta, jolloin Rappen valui ympyrältä ulos. Kun taas muistin, että ulkoavut kääntävät, laukkasi polle nätisti puomien yli.

Lopuksi laukassa humputeltiin kuvio, jossa ympyrä- ja suorapuomit yhdistyivät. Ensin tehtiin iso ympyrä, siitä pienempi, pidempi reitti suoralle, siitä toisen ympyräpuomin yli toista suoraa puomia kohti, siitä kaartaen toiselle ympyräpuomille ja vielä lopuksi suorapuomin yli. Pysyittekö kartalla, en minäkään. Tarkoituksena oli kuitenkin saada hevonen vaihtamaan laukat suoristamalla ja asettamalla ajoissa oikeaan suuntaan. Rappen tahtoi loppuradalla vähän intoutua omaan vauhtiinsa, jolloin en pysynyt puoliksikaan mukana. Uusintakierroksella sain kuitenkin otettua laukanvaihtoja edeltävät hetket pollen suoraksi ja kas, niin se laukka vaihtui.

Tunti oli oikein mukava ja laukkapainotteinen, kelpaa siis minulle oikein hyvin! Edelleen jaksaa hämmästyttää se, kuinka yhden asian muistaessa unohtaa ainakin kaksi. Mutta joskus keskittymällä saa mukavia onnistumisia. Pitää siis alkaa kokeilla tuota keskittymistä entistä useammin.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Tyhmä kuski

Yleensähän sitä haukutaan hevosta, mutta sehän on toki väärin. Parempi haukkua sitä kuskia, niin räksytyksen menevät oikeaan kohteeseen. Ihanan lämpöisän lauantain pollena oli Kaapo ja tehtävänä asetukset ja taivutukset sekä vähän nopeita laukanvaihtoja ravin kautta.

Tunnin verryttelyt aloitettiin humputtelemalla ravissa kulmat huomioiden. Kaapo liikkui kyllä, mutta ne asetukset kulmiin olivat taas kadoksissa. Ei millään saati mihinkään suuntaan. Huoh. Viime viikon lauantai meni niin hyvin, joten tämä kerta otti korkoineen takaisin inhottavilla epäonnistumisilla. Kuviota väritettiin vielä laittamalla pitkille sivuille kiemurauran. Pätkittäin sain vähän Kaapoa asettumaan, mutta ei se nyt hyvin mennyt. Haloo, saisiko pohkeille ja käsille?

Lopuksi kuviota höystettiin vielä laukalla. Kiemurauralla pitäisi saada laukat nopeasti ravin kautta vaihtumaan kaksi kertaa. Kaapo-reppana innostui taas tästä mahtavasta askellajista, jonka jälkeen jarruja ei ollut olemassakaan. Hallinta oli taas olematonta, joten kovin monta kertaa en saanut laukkaa edes vaihtumaan raviksi, joten vaihdotkin jäivät tekemättä. Mutta parina kertaa homma kuitenkin sujui, ja Kaapo vaihtoi todella nopean näppärästi. Kiva polle, jos kuski vain tajuaisi.

En taas ymmärrä, mikä meni tässä kerrassa vikaan. Ehkä viime lauantaina opettaja jaksoi tsempata minua niin paljon, jolloin uskalsin vähän luottaa itseeni. Nyt luovuin toivosta ja hermostuin. Sitähän Kaapo ei voinut tietenkään olla huomaamatta, joten sinne varmasti katosi viimeinenkin uskottavuus sen pollen silmissä siltä kertaa. Epäonnistuminen on ärsyttävää, pyh ja pah. Pitää alkaa etsiä sitä keskittymiskykyä, jolla noita tilanteita toivottavasti voisi pelastaa.

torstai 13. toukokuuta 2010

Väläyttäviä väistöjä

Okei, otsikko on kehno. Mutta onneksi tämän päivän Helvillä ratsastus ei moista adjektiivia tarvinnut. Lisäksi lämmin päivä hemmotteli oikein kunnolla, joten mikäs siinä oli ratsastellessa. Kesä ja hevoset, mitä muuta sitä tarvitsee? Ai niin, ehkä vähän jäätelöä.

Maneesitreeniksi päätin lennosta ottaa pohkeenväistön. Verryttelyssä humputtelin ravia ja lämpenemisen jälkeen aloin vaatia takapäällekin liikettä. Helvi oli kyllä loisteliaasti tuntumalla, mutta takapää ei tahtonut tulla juttuun sen kanssa. Nohittelulla takapäällekin alkoi löytyä liikettä ja pian tajusin ratsastavani oikeasti etenevällä hevosella. Ei yhtään hullumpaa.

Väistöt käynnissä ja ravissa sujuivat todella kevyin avuin. Helville tarvitsi useimmiten vain kertoa kerran, että tuohon suuntaan, kiitos ja tamma totteli mutkitta. Ravissakin väistö meni todella näpsäkästi. Vauhti pysyi toivottuna ja pienet avut pitivät pollen työn teossa.

Laukassakin väistöjä oli pakko testata. Nehän lähtivät muutoin oikein kivasti, mutten saanut pidettyä asetusta laukan suunnassa. Hupsankeikkaa. Olin kuitenkin niin hurmioissa mahtavasti menneestä tunnista, ettei tuollainen voinut enää masentaa. Otin ravissa ja laukassa myös lisäykset lävistäjien avulla, ja upea tammahan lähti niin nätisti, että leuka meni taas pitkin maata.

En tiedä, mitä nappeja Helvi oli ottanut tai mistä se oli tämän työmotivaation löytänyt, mutta toivottavasti tämä kerta ei jää ainoaksi. Tämä kerta hujahti niin keveästi parhaimmaksi ratsastukseksi Helvin kanssa. Vieläkin jaksaa hymyilyttää tunnin kulku. Kyllähän tämä ratsastaminen on kivaa etenkin, kun asiat loksahtelevat näin mainiosti paikoilleen. Tamma sai kyllä sellaiset kehut ja rapsutukset, että luulisi toistekin haluavan niitä ansaita.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kyömyselän tarinat jatkuvat

Koska en ensi viikon keskiviikkona pääse tallille, päätin käyttää sunnuntain korvauskertaan. Sattuipa myös sopivasti, sillä B-tunnilla oli esteitä ja pollena Hilanteri. Tallille tullessa huomasin, että Hiltsun naapurikarsina oli tyhjillään. Fatima-tamma oli päästetty jalkakipujen vaivaamasta elämästä toivottavasti paremmille laitumille.

Estetunnin piti eiliseltä tuttu opettaja. Esteitä hypittiin aika tavanomaisin menoin, mutta jokin nakkeli taas vastaan. Hypyissä pyöristin taas selkääni sen toivotun notkon sijasta ja muutenkin olin tosi huonosti hypyissä mukaan. En käsitä, mikä minua riivaa. Hiltsun kanssa ei periaatteessa pitäisi joutua pelkäämään, mutta kaipa nyt olen vaihtanut sen sukeltelun tähän jäljessä ratsastamiseen.

Estekorkeudet radan aikana vaihtelivat jostain 50 aina 75 senttiin. Parille muulle ratsukolle niitä vielä nostettiin ylemmäs, mutta ne korkeudet alkoivat jo hirvittää. Ei niissä tainnut olla mittaa kuin 80-90 cm, mutta se oli jo liikaa tälle puskaratsastajalle. Hyppäsimme myös ns. vesiesteen. Hiltsu meni siitä muitta mutkitta yli, kun taas arkajalka-Hessu pelkäsi sitä viimeiseen asti. Saatiin sekin menemään siitä yli, mutta ei mitenkään kauhean rennosti.

Tällä kertaa yritin vähän tsempata ohjauksessa ja sainkin Hilanteria paikoittelen tulemaan esteelle hyvin. Laukat vaihtuivat myös muutamia kertoja. Silti minulla oli koko tunnin ajan olo, etten ole kunnolla hommassa mukana. En tiedä, mikä on nakertanut viimeisetkin estehyppelyn taidot minulta. Epävarmuus, pelko putoamisesta? Kenties. On silti sääli, että arkailen esteitä, kun ennen rakastin niitä. Ehkä pitäisi alkaa hakea sitä varmuutta uudelleen. Jospa sitä kautta arkailu vaihtuisi taas iloon ja riemuun.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Toimivaa yhteistyötä

Lauantain tunnilla oli opettamassa tallilta tuttu tapaus, jonka opeissa olenkin kerran tai pari ollut aiemmin. Pollekseni oli pistetty Kaapo ja minun on tunnustettava, että vähän tuskailin arpaonneani ennen tuntia. Onneksi tällä kertaa aivan turhaan.

Tunnin aiheena olivat sulkutaivutukset. Olen tainnut mennä aiemmin Kaapon kanssa joko näitä tai sitten avoja, mutta kauhistuin kyllä entistä enemmän tunnin kulusta treenin kuullessani. Verryttely aloitettiin kuitenkin tekemällä voltteja käynnissä ja ravissa. Tuttuun tapaan sisäpohkeeni ei tajunnut mitään käsistä eivätkä ne pohkeesta. Voltit menivät siis ilman kunnon asetuksia ja pollen omien reittien mukaan. Opettaja ohjeisti sitten tasaamaan menoa myös ulko-ohjalla. Kas kummaa, ylimääräinen puskeminen väheni ja voltit alkoivat parantua. Jännä homma, miten sitä yhden ohjanpuoliskon muistaessa unohtaa toisen olemassa olon.

Sulkutaivutusta lähdettiin tahkoamaan kiemurauralla. Pitkän sivun alusta siis tälle uralle, keskikohdassa tehtiin voltti ja siitä jatkettiin kiemuraura loppuun. Oikealle totta kai samaan tyyliin. Eli vasemmassa kierroksessa lähdettiin kiemuralle, tehtiin voltti oikealle ja siitä sulkutaivutuksen kaltaisesti pitkän sivun loppuun. Voltilla lähdettiin jo hakemaan asetusta sekä takapäätä sisemmäs.

Ensimmäiset kierrokset etenkin vasemmalle olivat melkoisen onnettomia. En osannut hahmottaa käsiäni ja jalkojani oikeille paikoille, mutta onneksi opettaja oli kärsivällinen. Vähitellen sain Kaapon asettumaan paremmin oikealle ja tuomaan takapäätään sisälle. Ei se nyt ihan oppikirjasta ollut, mutta minun ja pollen yhteistyön tuloksena erittäin mainiota menoa. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut kokevani sulkutaivutukset avoja vaikeimmiksi. Pitäydyn vielä siinä mielipiteessä, mutta kyllähän sulutkin menivät tällä kertaa ihan ihmeen kivasti. Ei sitä aina tarvitse olla täydellistä, pienetkin onnistumiset palkitsevat.

Laukassa puolestaan enimmäkseen humputeltiin. Yritettiin toki pitää pyöreyttä, jos se oli pollesta saanut esille ja ympyröitä pyöräytellessä sitä saattoi houkutella lisää. Kaapon kanssa suurin onnistuminen laukassa oli tasainen meno. Ympyrät tahtoivat välissä muotoutua ihan uusiksi, kun sisäpuoleni unohti taas vastuunsa, mutta pääosin laukka kulki oikein näppärästi myös ympyröillä. Oli todella mukava laukata Kaapon kanssa, kun se ei itse päättänyt vauhtia, vaan kuunteli ihan kiltisti pyyntöjäni.

Opettajalta tulleet neuvot olivat kyllä mukavan konkreettisia ja niillä saikin tuloksia aikaan. Tunnin aikana huomasin myös pystyväni rentoutumaan paljon paremmin enkä ollut koko ajan höseltämässä jotain. Ehkä Kaapokin huomasi tämän asian ja piti saamastaan työskentelyrauhasta. Opettaja myös kehui suoritustamme, vaikkei se aina niin nappiin mennytkään. Pakko oli tuumata, että kyllä tämä kerta oli ehdottomasti yksi parhaita Kaapon kanssa. Kyllä minusta toivottavasti vielä hyvä ratsastaja tulee.

torstai 6. toukokuuta 2010

Onnistumisen tunteita

Helveilyä jälleen. Tällä kertaa olin päättänyt jaksaa raahautua maneesilla ja vääntää sitä koulua edes hivenen. Homma lähtikin jo maneesimatkalla hyvin käyntiin, sillä sain tamman liikkumaan talutuksessa jo kivasti eteenpäin. Tämä enteili itse treenillekin jo ihan hyvää.

Treeniaiheiksi otin siirtymät ja asettamisen. Siirtymiä tein keskiviikon tunnin kaltaisesti käynnissä ja ravissa. Hitaampaa menoa yllättäen löytyi, mutta reippaampaan tahtiin siirtyminen ei ollutkaan niin mutkatonta. Keskityin sitten ravissa hakemaan reippautta ja kas kummaa, työskentelyn jälkeen alleni ilmestyi vapaaehtoisesti ravaava hevonen. Kyllä se työnteko kannattaa - ainakin joskus!

Asetuksia hain myös eniten ravissa. Vasempaan oli hivenen työläämpää, mutta kyllä se pyöreys sieltäkin alkoi löytyä. Harmillisen lyhyiksi pätkiksi tosin vain. Pitäisi alkaa työstää sitä, että hevonen liikkuu kunnolla takajaloista asti tuntumalle, jotta pyöreyskin tulisi sen mukana. Ei niin, että hinkkaan vain sitä päätä tiettyyn muotoon unohtaen loput pollesta. Yhtenä tuoreimmista ongelmistani on tuntuman kadottaminen aina pyytäessäni reippauteen. Tämä totta kai hidastaa toivottomasti sitä, että saisin ratsastettua hevosta kunnolla tuntumalle. Onhan se vähän vaikea jäädä tekemään töitä, jos kuski nakkelee ohjia miten sattuu.

Tein myös kahdeksikon avulla nopeita laukannostoja. Eli suuntaa vaihtaessa pudotin laukasta raville ja pyrin nostamaan nopeasti uuden laukan. Helvi teki tämän ihan näppärästi, joskin alkoi innostua asiasta liikaa ja pyyhälsi vastalaukkoja ilman mitään ongelmia ajoittain. Lopuksi hain laukassa rentoa menoa, jota löytyikin oikein kiitettävästi. Hevonen teki oman osuutensa, ja minä saatoin myös keskittyä antamaan sille työrauhan. Oikein kivaa menoa!

Tästä kouluväännöstä jäi kyllä hyvä mieli. Ehkäpä sitä taas seuraavalla kerralla jaksaisi kehitellä uusia kiemuroita tahkottavaksi.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kiertelyä ja kaartelua

Kenttäkausi on virallisesti avattu. Ei siis kenttäratsastuskausi, vaan kentällä ratsastaminen. Heposena oli Hessu, aiheena asettamista ja hieman siirtymiä sekä pyöreyden ja tuntuman hakemista.

Alkulämmittelyt humputeltiin käynnissä ja ravissa tehden lyhennyksiä, joista siirryttiin pidempään askeleeseen pääosin rentouttamalla. Tavoitteena oli saada hevosta hieman kokoamaan lyhennyksissä itseään ja pidennyksissä puolestaan pyöristämään ja tulemaan kuolaimelle rennompana. Hessu otti lyhennykset ihan hyvin vastaan, mutta pidennyksissä en tuntunut saavan toivottua tulosta. Muutoinkin tämä polle juoksee aakeena laakeena allani enkä ole keksinyt vielä, millä sen niputtaisi paremmin pakettiin. Taidolla vai?

Asetuksia haettiin tahkoamalla vasta- ja täyskaartoja käynnissä ja ravissa. Meno oli aika tahmeaa enkä saanut asetuksia kovin hyvin kaivettua Hessusta. Haloo, saisinko sisäpohkeen ja käsien yhteistyölle? Laukassa kuviosta hurautettiin täyskaarto eli hetkellisesti mentiin vastalaukkaa. Tässä Hessu sentään oli oikein näpsäkkä, joskaan ei reipas. Mutta laukka kuitenkin säilyi aika tiukan kaarteen ajan ja pysyi yllä mutkattomasti. Kunhan kuski vielä oppi täyskaarron kunnon reitin, sujui harjoitus leikiten. Tästä pisteet kotiin!

Tunti oli aika mukavaa menoa aiheen puolesta. Eteenpäinpyrkimystä olisi saanut olla roimasti lisää, mutta laukkakaarrokset toivat oikein mukavan fiiliksen. Eli sopivasti ehkäpä kaikkea tällä tunnilla: niin parannettavaa kuin onnistumisiakin.