tiistai 24. kesäkuuta 2008

Maastoilua ja kiitolaukan pätkä

Taas on vierehtänyt parikin kertaa ilman muistioon listaamista. Tosin nyt tullee kaksi viikkoa, etten välttämättä pääse ratsastamaan, ainakaan omalle tunnilleni. Ei kiva, mutta töitä on tehtävä.

Elikäs pahan onnen päivään (13.6.). Tuolloin tosiaan kävin korvaavan tunnin perjantain C/B:llä. Pikkaisen harmitti, kun näin, että ensinnäkin omalla tunnilla oli ollut esteitä ja toiseksi perjantain kahdella muullakin olisi ollut niitä. Ei reilua! Kuitenkin. Ei tarvinnut kentällä olla ja pilata muiden tuntia, sillä porukka lähti maastoon. Sain kyydittäjäksi Potter-pollen pitkästä aikaa. Ensin olin ihan kauhuissani, kun Potterilla ei tosiaan ole ravi aivan helpoimmasta päästä ja maastossa tahti yleensä on tuntikahlausta reippaampaa. Onneksi pelot olivat turhia. Polle oli unelma maastossa! Ison ravin takia sen ei tarvinnut kipittää tökstöks-ravia ja sen kyydissä pysyi vaivatta. Lisäksi laukassa se oli maltillinen ja sai vain istua ja nauttia. Ihana polle oli ja maasto oli tosi mukavaa vaihtelua!

Sitten viime kerran polleiluun, joka onneksi oli oma tuntini eli 18.6. Pollekseni tuli Hewron eli Hessu. Se laiskanpulskea polle, joka aina välissä keksii kauhistella näkymättömiä pelotteita. :) Tunnilla treenailtiin vasta- ja myötäasetuksia pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla. Hessun kanssa ne olivat aika helppoja, sillä se hoksi homman jujun ja teki kiltisti.

Toisekseen treenasimme etuosakäännöksen kautta laukan nostoa. Tämä meni vähän plörinäksi alussa, kun en saanut takapäätä toimimaan ja käännöksen sijasta niistä tuli laahaavia tepasteluita. Sitten vähän tsempillä ja homma alkoi toimia, onneksi. Hessu toimi kivasti, sitä en olekaan epäillyt, lähinnä vauhdin puutetta. Onneksi sitäkin oli tällä kertaa kivasti. Tosin kerran muistutin raipalla ja Hessu suivaantui siitä välittömästi ja osoitti mieltään pukilla. Siitä tuli silti ilonen mieli, sillä istuntani ei pahasti kärsinyt tästä mielenosoituksesta. :) Muutoin polle laukkasi ihan mukavan vauhdikkaasti ja pari kertaa pienellä pyynnöllä se vähän kiihdyttikin mukavan joutuisammaksi menoa. :)

Loppuravissa Hessu taas näki jotain omaansa. Kesken kaiken lyhyttä sivua se säpsähtää ja seuraavan kerran huomaan jo olevani kentän keskellä kiitolaukassa. Onneksi polle leppyi nopeasti ja pudotti raville. Taas kerran: istunta ei hetkahtanut! Vitsi, noista jäi hyvä mieli!

Nyt pitää vain keksiä, miten heppailen tällä viikolla, sillä hepaton viikko ei tule kuuloonkaan!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Rodeopolle!

Päivitys on taas painunut unholaan, mutta korjaanpa tilanteen nyt. Elikäs viime keskiviikon tunnin tapahtumia pitäisi kaivella mielestä. Tällä viikollahan oma vakiotuntini jää välistä töiden takia, mutta menen perjantaina C/B-tunnille. Vähän kauhistuttaa, mutta enköhän osaa pysyä toisten jaloista poissa ja tehdä harjoitukset niin kuin parhaiten vain kykenen.

Mutta takaisin viime tuntiin. Pollekseni sattui yksi parhaimmista ikinä: Hilanteri. Lahjontataktiikkani oli purrut! Tunti meni ihan mainiosti eikä Hilanteri missään kohden edes uhkaillut sillä, että tarjoaa pukkia pyydetyn asian sijasta. On se vain niin mahtava polle!

Treeninä oli etu- ja takaosamaiset käännökset kulmissa. Tavoitteena oli saada hevonen hyvin kuulolle ja liikkumaan kevyesti. Aiemmalla tunnilla taisi olla samaa, sillä Hiltsu nappasi asian aika hyvin ja hommat menivät oikein kivasti. Ratsastajalla taas olisi pitänyt olla vähän tarkempi siinä, miten pyytää ja meneekö pyyntö kerralla läpi. Kyllähän se polle osaa, se on selvää. :)

Sama homma tehtiin myös ravissa ja sekin luonnistui ihan kivasti. Hilanteri keräsi pisteet kotiin aktiivisella ja eteenpäin pyrkivällä ravilla, jossa oli varaa hidastaa kulmiin, jotta pohjeapu meni läpi. Laukassa lähinnä vain testailtiin, että pohje on hevosella vielä mielessä ja hyvin se meni. Vähän piti pyydellä Hiltsua reippaampaan laukkaan, mutta ei tosiaan tietoakaan pukittelusta. Olin ihan onnesta sykkyrällä, kun minun ja pollen kemiat toimivat pitkästä aikaa. Eihän Hiltsu minnekään kärkisijaltaan ole pudonnut. Siellä se edelleen on ja pysyy. <3

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Taito arvostelussa

Apua, kisa-aamu! Nyt vasta stressaan ihan tosissani siitä, että rata pitää oppia jossain puolessa tunnissa. Ei vain minun dementikkopäällä moinen taida onnistua. Rataa aletaan rakentaa tuossa tunnin päästä. Hirvittää, apua! Toivottavasti tällä kertaa olisin luokan loppupäässä, että ehdin oppia sen radan. No, positiivista ajattelua silti kehiin! Nyt valmistautumaan lähtöön. Tuttuun tapaan kisapäivän jälkeen raporttia! :) 

Päivitystä

No niin, kisapäivä ohi. Että kehtasikin jännittää sitä, että radan opettelu olisi mahdotonta. Jotenkin se jaksoi stressata ja vähän vaikutti hommaan. Toisaalta vähän epämääräisesti mennyt verkkakin sekoitti entisestään eikä ehtinyt kytätä, miten muut pomppivat. Kaikki nämä uudelle kisaajalle olivat vähän liikaa ja oma vuoro radalla hurahti vähän miten sattuu.

Verkassa Pera tosiaan teki kahdesti samalle esteelle äkkistopin ja siitä paikaltaan pomput yli. Kolmannella kerralla sain onneksi rohkaistua sen hyppäämään oikein mainiosti. Yritin myös toki noiden stoppien kohdalla pudota, mutta tyydyin halaamaan kaulaa ja hinautumaan takaisin satulaan. :)

Oma vuoro tuli jotenkin yllättäen, kun kuulutuksia ei maneesiin oikein kuullut. Radalle mentäessä tuli heti olo, että apua, miten tämä meni. No, tuomarille tervehdystä ja ajatukset kasaan. Oikeassa laukassa ensimmäistä estettä kohden ja kyllähän sen radan muisti. Oli vain melkoista sähellystä jotenkin itsellä. Peraa piti rohkaista paljon ja lähestymiset olivat vähän mutkitteluita. Onnistuin omasta mielestäni siinä, että sain ohjattua Peran esteelle, vaikka siitä tunsi, että pienikin kuskin epäröinti niin se sukaisee esteen ohi. Ei onneksi tehnyt ja loppua kohden meni paremmin. Laukanvaihdot taisivat jäädä tekemättä, hups.

Tuntui, että tempo oli melkein kohdillaan ja hypyt kyllä napsahtelivat sopivasti eikä mukaan menossa ollut suurempia ongelmia (kiitos lyhyemmille jalustinhihnoille). Ihanaa, kun on oppinut yhden pollen hyppytyylin niin hyvin, ettei verkankaan jättiloikka tuntunut missään. Toiveena onkin, että omien taitojen vähän kasvaessa pääsisi starttaamaan sen isommankin luokan joskus tällä pollella. :)

 Sijoitus taisi olla tyylikkäästi jaettu kolmanneksi viimeinen sija. :) Eli sillä ei paljoa kerskuta, mutta onneksi kokemus oli mukava. Tuomari kirjoitteli myös seuraavat terveiset: Ajatuksen kanssa ratsastettu. Harjoittele tiiviimpää istuntaa ja vakaampaa otetta hevosesta.


Positiivista on se, ettei tullut mitään uutta probleemaa arvostelussa, vaan nuo samat vanhat. Totta kai niistä pitää päästä eroon, mutta haluan vähän sysätä syytä omalle hermostukselle. Valmennuksessa istunta kun pysyi ihan järkevästi kohdillaan. Täytyy taas syksyn kisoissa tsempata. Eihän tätä kisailua tosissaan voi ottaa, kun se on mukavaa puuhaa heppakaverin kanssa.
Kuvat: Maria L.