maanantai 29. helmikuuta 2016

Myötä- ja vasta-asetusten työstöä

Maanantain koulutunnilla pääsimme treenaamaan myötä- ja vasta-asetuksia. Ratsukoita oli yhteensä kuusi, minulla ratsuna oli Pave. Alkuverryttelyssä pyörittelimme keskiympyröitä sekä menimme muualla tavallisesti uraa myöten. Haeskelin asetuksia läpi, ja oikea puoli tökki taas vähän enemmän. Sisäpohkeeni ei herännyt hommiin, jolloin en niin saanut notkisteltua Pavea siihen suuntaan. Muutoin Pave toimi ihan mukavasti ja ravasi kohtuullisen aktiivisesti.

Seuraavassa kuviossa teimme ravissa myötä- ja vasta-asetuksia niin pitkillä sivuilla kuin pääty-ympyröillä. Ympyrällä vasta-asetukset tehtiin avoimen sivun puolella ilman seinän tai aidan tarjoamaa tukea. Vasta-asetuksissa huomasin taas syvän rakkauteni sisäohjaan. Sen sijaan, että ulkokäsi olisi osannut pyytää vasta-asetusta, halusi sisäkäsi roikkua ohjassa koko ajan. Sain suunnilleen tuijottaa sisäkättäni ja komentaa itseäni hellittämään sillä, jotta sain sitten ajateltua ulkokättä ja vasta-asetusta. Ongelmaksi muodostui se, että jäin näpertämään liikaa molemmilla ohjilla. Yritäpä siinä sitten hevosena päätellä, mitä se kuski haluaa, kun molemmissa ohjissa tapahtuu jatkuvasti jotain, hoh. Onneksi kuviota tahkottiin sen verran pitkään, että sain myös vähän tsempattua. Kun tajusin, ettei vasta-asetus tarkoittanut hevosen vääntämistä mutkalle, sain tehtyä sen kohtuullisesti ja liioittelematta. Onnistuneempien vasta-asetusten jälkeen olikin helppo palata takaisin myötäasetukseen.

Samaan kuvioon lisättiin laukannosto ravissa tehdyn pääty-ympyrän jälkeen. Pitkän sivun keskellä hevosia käytettiin vasta-asetuksessa ja sen jälkeen hurautettiin vielä pääty-ympyrä laukassa. Jälleen sen avoimella sivulla vasta-asetusta hyödyntäen. Paven keskittyminen meni taas siihen, että se seurasi kavereitaan ja yritti lähteä niiden mukaan. Jäin niinä hetkinä aina raviympyrälle hakemaan ratsua kuulolle ennen kuin lähdin matkaan. Laukassa vasta-asetukset olivat ravia vähän hankalampia. Ilmeisesti käteni seilaavat laukassa ravia enemmän, jolloin niiden hallitseminen vaatii enemmän töitä. Mutta kun taas pääsin irti sisäohjan ihastuksestani, sain vähän petrattua. Muutoin laukassa opettaja komensi hakemaan isoa, mutta kontrolloitua menoa. Me kun tuppasimme joko jäämään pieneen hissuttelevaan laukkaan tai sitten reippaammin mennessä Pave valahti tavarajunaksi ja kiihdytti oman mielensä mukaan. Tuntuma, jämäkkä istunta ja pohkeet. Siinäpä ne avaimet, joilla saimme parit paremmat laukkahetket. Etenkin vasemmassa laukassa saimme pari kivaa pätkää, jossa Pave laukkasi pontevasti, mutta pysyi allani rauhassa. Kyllä kelpasi!

Loppuravissa annoin Paven venyttää taas eteen ja alas. Tunnilla sain hyvin työstää ja miettiä omaa vaikuttamistani. Ohjien kanssa minulla riittääkin vielä hommia. Samalla huomasin, että kun keskityn liikaa yhteen asiaan, valahtaa yksi tai kaksi muuta palasta paikoiltaan silloin. Tällä kertaa se oli istuntani. Asetuksia vääntäessäni mahdoin istua niin mutkalla, että Pave taisi olla ihan pyörällä apujeni kanssa. Kädet sanoivat yhtä, pohkeet todennäköisesti olivat hiljaa, ja istunta kieli vaikka mitä kummallisuuksia. Vaan onneksi näitä asioita tuli vähän parsittua tunnin aikana, vaikka istunta jäi nyt valitettavasti eniten paitsioon. No, jospa taas jatkossa senkin korjaaminen muistuisi paremmin mieleen.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Mainio maasto hienolla Hilimalla

Sunnuntaina lähdimme Noran ja Kaisan kanssa maastoon. Halusin vaihtelun ja viihteen vuoksi varman ja vakaan maastohevosen ja sainkin ihanan Hiliman. Tämä oli tosiaan vasta toinen kerta, kun kävin sen kanssa maastossa.

Nora ja Hemppa ottivat alkumatkasta vetovastuun, kun taas Kaisa ja Vake pitivät perää. Taidan olla tällainen keskipaikan kuski, ainakin viime aikoina se on ollut lempipaikkani. Kävimme minulle yhdeltä aiemmalta kerralta tutun Reinin lenkin. Menomatkalla hurauttelimme mukavan pätkän reipasta laukkaa, ja Hilima kulki mainiosti. Reippaasti, mutta kuulolla pysyen. Nora ja Hemppa viipottivat reippaampaa kyytiä, mutta Hilimaa ei haitannut välimatka kaveriin, vaan se laukkasi omaa vauhtiaan. Selässä oli helppoa vain olla ja nauttia vauhdista.

Laukkapätkän jälkeen kävelimme ja ravasimme hyvän tovin, kunnes pääsimme ottamaan vielä toisen laukkapätkän. Se meni vähän maltillisemmin, mutta sujuvasti silti. Olimme tätä ennen jo vähän tepastelleet Hiliman kanssa vetopaikalla, kun tammalla tuntui riittävän puhtia tikittää menemään. Loput kotimatkasta samoilimmekin vähän edempänä menemään. Hilima tuntui jo miettivän päiväheiniä ja pistävän kaviota sen mukaisesti toisen eteen. Eipähän ainakaan tarvinnut moittia laiskuudesta saati nohitella eteenpäin.

Loppumatkan ajaksi hyppäsin itsekin kävelemään. Hilima vei kyllä jälleen kerran pisteet kotiin mitä kivoimpana maastoratsuna. Tällaisen hevosen kyydissä oikeasti pääsee nauttimaan matkanteosta ja maisemista ilman, että tarvitsee pohtia kummempia. Matkaa kertyi hieman päälle 11 kilometriä ja aikaa meni vähän vajaat 1,5 tuntia. Keli ja seura olivat taas kohdillaan, joten reissu oli mitä mainioin ja rennoin ajanviete sunnuntaille.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Letkeällä lenkillä

Lauantaina lyöttäydyin Paven kanssa kahden ratsukon mukana maastoon. Suunnitelmissa oli rauhallinen lenkki, mikä sopi meille hyvin. Kävimme köpöttelemässä käynnissä ja ravissa Kotakankaan lenkin. Me olimme taas viisaan ja vakaan tamman takana, joten Pave osasi ottaa rennosti. Tällä kertaa saimme myös tallustella lenkin rauhassa, sillä ainoa vastaantulija oli ulkoilija kahden kiltin koiran kanssa. Tien viereisessä metsikössä oli paluumatkalla metsuri moottorisahan kanssa, mutta hevoset ottivat senkin kohtuullisen lunkisti. Tallille päästiin jälleen kerran hyvillä mielin, joten olipa taas mukava tapa aloittaa lauantai.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Tehtäviä kouluohjelmasta

Perjantain Artsin tunnilla ratsukoita oli peräti neljä. Tunnin menin Pavella, ja pääsimme treenaamaan muutamaa kouluohjelman tehtävää. Aiheina olivat hevosen suoruus keskihalkaisijalla ja sille tehty pysähdys, laukannostot ravista tietyssä pisteessä sekä laukkalävistäjät. Alkuun menimme omatoimisen verryttelyn lyhyllä laukkapätkillä. Pave tuntui aika hyvältä, ja laukatkin nousivat ihan kohtuullisesti.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa ravissa. Sille sekä tultiin että siltä poistuttiin samassa kierroksessa pysyen. Tulimme tehtävää molemmista suunnista, ja oikeassa kierroksessa lisäsimme sille keskikohtaan tehdyn pysähdyksen. Molemmissa kierroksissa saimme pysyttyä kohtuullisen suorana keskihalkaisijalla. Pave yritti hieman valua oikealle, mutta sain korjattua sitä. Opettaja muistutti istumaan tasaisesti satulassa eikä korjaamaan Paven liirailuja keinumalla itse puolelta toiselle. Kuviolle kääntymistä samoin kuin siltä poistumista sain myös miettiä tarkemmin. Etenkin keskihalkaisijan lopussa oikaisin aluksi enkä käynyt kunnolla lyhyellä sivulla. Riittävän monen toiston myötä tajusin ratsastaa pidempään suoraan, vaikka valmistelinkin kääntymistä. Kaarteissa oikealle Pave puski ensin sisälle, kunnes sain sisäpohkeen paremmin läpi. Sen jälkeen nekin kaarteet sujuivat ihan hyvin. Muutoin saimme näiden lisäksi muistaa ravata riittävästi, sillä kaarteet tuppasivat syömään etenemistä. Pysähdykset olivat odotetusti hankalia, ja Pavella kesti aina tovi ottaa pidäte vastaan. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pysähdyksissä takaisin tuntumalle ja lähtemään siitä rauhassa raviin. Kun Pave oli takaisin ravissa, sai liikettä ajatella siitä eteen. Tämä kikka oli hyvä, sillä näin pääsimme raviin rennommin. Siitä Pavea oli helpompi pyytää ravaamaan vähän isommin, kun se ei ollut jännittynyt siirtymisessä ylöspäin.

Toinen tehtävämme oli ravista tehty laukannosto I-kirjaimesta, siitä muutaman askeleen verran suoraan ja uraa myöten myötälaukassa, kunnes lähdimme vielä laukkalävistäjälle. Sen lopussa tehtiin siirtyminen raviin. Samankaltainen kuvio siis kuin K.N. Specialissa, mutta ilman pääty-ympyrää ja siirtymistä lävistäjän lopussa käyntiin. Tehtävä onnistui tällä kertaa paremmin vasemmassa kierroksessa. Laukannostot olisivat saaneet olla valmistellumpia eli lyhyemmästä ravista tehtyjä, mutta muutoin ne olivat kohtuullisen oikeassa paikassa. Laukkalävistäjä meni myös aika helposti eikä Pave ehdotellut ravia ennen kuin pyysin sitä. Oikean laukan kanssa sitten pulmia oli molemmissa kohdissa. Laukannostoissa Pave tarjosi monta kertaa vasempaa ja jos nostikin oikean, tuli se kipitysraviaskeleiden kautta vähän heittäytyen. En tiedä, loppuiko Pavelta keskittyminen vai mikä tuli, mutta jotenkin tämä suunta meni kehnommin. Laukannostopulmien lisäksi lävistäjät olivat hankalia. Pave lähti viettämään lävistäjällä aina vasemmalle enkä meinannut saada tuotua sitä oikeassa kohdassa uralle. Jäin ilmeisesti miettimään liikaa oikea puolta, jolloin vasen jäi paitsioon, ja Pave otti ilon irti siitä. Saimme hieman parsittua tämän suunnan lävistäjää, mutta hankalammaksi se jäi.

Loppuravissa menimme itsenäisesti, ja annoin Paven venyttää ohjan perässä. Tunnista jäi hyvä mieli, vaikka tehtävillä oli pulmia. Ne eivät kuitenkaan jääneet mieleen, vaan ne hyvät hetket. Oma asenne ja mieliala oli tänään alusta asti kohdillaan, jolloin ratsastin rennommin ja keskittyneemmin. Kiittelin Pavea pienistäkin hyvistä hetkistä, mikä varmasti piti meidät molemmat hyvällä tuulella. Tällaisella fiiliksellä onkin paljon helpompi tehdä tehtäviä ja opetella uutta. Niin ja kaiken lisäksi ratsastus on silloin yksinkertaisesti kivaa!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Jumppaa pienillä esteillä

Tiistaina Pian estetunnilla pääsimme vähän jumppaamaan pienillä esteillä. Menin tunnin Pavella, ja ratsukoita oli yhteensä kolme. Alkuverryttelyssä ravasimme puomeilla kiemurauraa sekä teimme siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Meille hommaksi tuli kunnon taivuttelut eteneminen samalla säilyttäen. Sain tahkota puomeja melkoisesti, mutta hiljalleen aloimme Paven kanssa hieman notkistua. Eteenpäinpyrkimykseen pyrin kiinnittämään tänään myös huomiota, ettemme jäisi himmailemaan tai vaihtoehtoisesti kipittäisi.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kaarevalla linjalla olleet ravi- ja laukkapuomit. Ensimmäisen puomisarjan yli ravasimme, jonka jälkeen nostimme laukan ja tulimme laukkapuomit. Ravipuomit menivät ihan ok, mutta laukka tuppasi nousemaan siten, että Pave kiihdytti ravia ja venähti samalla pitkäksi. Sain hioa nostoa eniten. Suurin apu tuli siitä, kun sain Paven ravaamaan puomit vähän terävämmin ja lyhyempänä, jolloin laukkakin nousi paremmin. Laukkapuomit ylittyivät aika tasaisesti. Tehtävä muuttui vielä sen verran, että tulimme ensin molemmat puomisarjat ja jatkoimme niistä lävistäjällä olleen askeleen sarjalle. Puomit menivät edelleen ihan ok, mutta sarjalle sain ratsastaa tien paremmin. Muuten ponnistuspaikka sattui hassusti. Sarja meni muutoin asiallisesti yhdellä askeleella.

Seuraavaksi tulimme keskihalkaisijalla ollutta puomin ja pienten pystyjen jumppasarjaa, jonka lopussa lähdimme aina aloitussuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Puomin ja ensimmäisen pystyn väli oli kaksi askelta, mutta hurautin sen pari kertaa roikaisevalla yhdellä askeleella, kun en ollut tajunnut väliä oikein. Kahden askeleen välissä oli tarkoitus saada hevosta lyhyemmäksi, jolloin jumppasarja menisi helpommin. Lopulta tajusin ratsastaa tämän välin oikein, jolloin jumppa todellakin meni helpommin, kun Pave ei ollut niin pitkä. Suunnanmuutoksissa sain korjata laukan ravin kautta, sillä en ehtinyt ajatella tai edes yrittää saada vaihtoa viimeisellä pystyllä. Jumppasarjalla oli hyvä miettiä omaa mukautumista ja kevyessä istunnassa pysymistä. Näitä asioita haluaisin treenata enemmänkin, jotta oppisin Paven hyppytyylin kunnolla ja pysyisin hypyissä helposti mukana.

Lopuksi tulimme vielä kaikki tehtävät putkeen eli ravi- ja laukkapuomit, lävistäjäsarja ja loppuun jumppasarja molemmista suunnista. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ravaten. Ravipuomit menivät asiallisesti, ja Pave nosti laukan hyvin niiden jälkeen. Laukkapuomit ylittyivät sujuvasti, ja samalla tavalla selvitimme lävistäjäsarjan askeleella. Pave myös nappasi sen b-osalla toivotusti vasemman laukan, joten pääsimme suoraan kaartamaan keskihalkaisijan jumppasarjalle. Puomin ja ensimmäisen pystyn väli meni toivotusti kahdella askeleella, ja Pave selvitti muut pystyt hyvin. Jumppasarjan jälkeen sain korjata laukan oikeaksi ravin kautta. Pitkällä sivulla annoin Paven laukata pätkän rennommin ennen kuin vähän lyhensin sitä tullessamme uudelleen jumppasarjalle. Kaarre oikeassa laukassa oli hieman vasempaa hankalampi, mutta pääsimme jumppasarjan aloittavalle puomille kohtuullisesti. Muut hypyt menivät myös ihan hyvin. Jumppasarjan jälkeen sain taas korjata Paven ravin kautta vasempaan laukkaan, ja tehtävä olikin siinä.

Tällä tunnilla oli mukavasti taas mietittävää. Tehtävillä parempi valinta oli vähän lyhyempi, mutta silti aktiivinen laukka. Pitkällä laukalla ja hevosella tuli lähinnä pulmia saada jalat riittävän nopeasti ylös erityisesti jumppasarjalla. Pave oli tänään tasaisen mukava itsensä. Kuvittelen, että menimme ihan kohtuullisen asiallista laukkaa emmekä toivottavasti madelleet. Pienten esteiden treenit ovatkin kivoja, kun niissä saa keskityttyä tekniikkaan. Niin ja omaan mukautumiseen, jota toivoisin yhden tunnin pääaiheeksikin.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Nollaamisen vaikeus

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli odotetusti kisojen jälkeen koulua. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Tällä kertaa kuu, tähdet ja muut elämän sujumiseen vaikuttavat tekijät olivat vinksallaan, ja huumorintajunikin oli jäänyt kelkasta. Turhautumismittarini pompsahti tänään jo ennen satulaan pääsemistä punaiselle. Pave kun keksi jumitella ja astahtaa aina sopivasti selkäännousujakkaran luota pois, jolloin sain ottaa useamman yrityksen ennen kuin pääsin edes sen selkään. Tässä vaiheessa tiedostin jo olevani turhautunut ja yritin liennyttää itseäni ties millaisilla tsemppipuheilla.

Alkuverkassa teimme siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välillä. Pavella taisi edellispäivän kisat painaa, sillä se oli hieman laiska. Pave nihkeili niin siirtymisissä ylös- kuin alaspäin. Minä taas hermoilin, kun kaikki ei tapahtunut itsestään. Laukannostot ravista olivat ehkä surkeuden huipentuma. Pave vain kiihdytti ravia enkä saanut sitä juuri kuulolle. Niinpä ne laukannostot eivät juuri nostoja nähneetkään. Sen sijaan minä vaihdoin lajin soutamiseen, Pave taas varmaan kuvitteli olevansa jossain aivan muualla kuin hermoheikon kuskin ratsuna. Näillä tunnelmilla sitten siirryimme eteenpäin.

Tunnin varsinainen kuvio oli pitkän sivun keskelle pyöräytetty ravivoltti, jonka loppupuolella nostettiin laukka. Lyhyelle sivulle pyöräytettiin pääty-ympyrä ja toisen pitkän sivun keskellä siirryttiin raviin ja lähdettiin saman tien ravivoltille. Toiselle lyhyelle sivulle sai pyöräyttää pääty-ympyrän välimatkojen tasoittamiseksi ja muutenkin. En tosiaan ollut saanut Pavea juuri heräämään ja kuuntelemaan, joten sen saattoi luonnollisesti odottaa näkyvän tällä tehtävällä. Ravivolteilla Pave mieluummin seurasi kavereitaan ja yritti kipittää omin päätöksineen laukkaan. Minä taas sadattelin mielessäni kaikkea ja ratsastin niin surkeasti, että minut olisi saanut luvan kanssa viheltää satulasta katsomon puolelle. En tiedä, miten meninkin niin tiloihin, mutta enpä sieltä päässyt palaamaan takaisin. Minua kiukutti, mikä sai Paven kipittämään entisestään. Ravivoltit menivät vaikka millaisilla kuvioilla, ja laukannostot olivat jotain ihan älytöntä. Nostoja ne eivät kuitenkaan juuri olleet. Sentään laukassa tehdyt pääty-ympyrät menivät kohtalaisesti. Laukan jälkeinen ravi ja siinä pyöräytetty voltti menivät myös ihan pöpelikköön Paven kipittäessä ja minun vain kismiintyessä enemmän. Jotain hyvin minimaalista muutosta ehkä saimme, mutta alisuoriuduin nyt lahjakkaasti.

Lopputunnista ravasimme vielä koko maneesin kahdeksikkoa, jossa suunnanmuutokset tehtiin lävistäjillä. Niiden lopussa sai ajatella vähän pohkeenväistöä uralle palatessa. Tässä vaiheessa vanne pääni ympärillä hölläsi hieman, kun tajusin antaa turhan yrittämisen olla. Kun en enää ottanut niin pahasti paineita, sai Pavekin lopulta olla minulta rauhassa. Näin se pääsi menemään aavistuksen rennommin, kun en napsahdellut selässä joka asiasta. Loppukäyntien ajaksi hyppäsin satulasta pois, Pave kun oli saanut kestää minua jo liikaakin. Hoh, enpä muista, milloin viimeksi olisin ratsastanut näin hiiltyneessä mielentilassa. Eniten harmittaa se, etten saanut rauhoituttua, vaan lietsoin itseäni kerta toisen jälkeen yhä ärtyneemmäksi. Se siitä mielenhallinnasta ja zen-fiiliksestä. Voi Pave-raukkaa. Tällaisessa mielentilassa ei kyllä pitäisi kivuta satulaan. Tai jos sinne päätyy, niin saisi kyllä laskea nollasta sataan niin monta kertaa, että se alkaa tehota. Muutoin tunnista ei tule kyllä mitään muuta kuin sanottavaa. Vaan tulipahan kerrattua tämä asia sen kuuluisan kantapään kautta.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Körötellen kisoissa

© Hannakaisa Holmi
Sunnuntaina olikin Tallinmäen toiset kisat tälle vuodelle, esteillä tietysti. Ilmoittauduin Pavella 80 ja 90 sentin luokkiin, joiden arvosteluna oli 367.1. Kisat olivat houkutelleet mukavasti osallistujia, mikä oli hyvä juttu. Omaksi tavoitteeksi asetin tällä kertaa vain asialliset ja toivon mukaan puhtaat radat. Molemmissa luokissa oli ihanasti sama rata.

80 ja 90 sentin verryttelyt tein samalla kaavalla. Pyrin olemaan jarruttelematta Pavea liikaa ja ennen kaikkea oltua säätämättä turhia. Halusin Paven voivan hypätä rennosti ilman, että säätäisin sitä koko ajan. Pave hyppäsikin verryttelyssä aika pitkälti positiivisen askeleen kautta. Olin hyvin hereillä ja tajusin nämä, jolloin sain mukauduttua ihan hyvin. 90 sentin verryttelyssä otimme okserilta takapuomin mukaan vähän laakean hypyn takia, mutta Pave korjasi virheen hienosti uusintayrityksellä. Muutoin Pave oli verryttelyssä oikein asiallinen ja kuulolla.

Noralle kiitos tästä!
80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Etenimme aika tasaisesti ja kuvitelmani mukaan ihan hyvässä tempossa. Ykköselle tuli ihan kohtuullinen tie, vaikka olisin voinut ratsastaa sen vielä vähän enemmän suoraan. Suora linja kakkosesteelle meni tasaisesti viidellä askeleella. Kolmoselle Pave sai vähän venyttää, mutta ylsi esteelle ihan hyvin ja nappasi siinä vasemman laukan. Neloselle tuli samanlainen lähestyminen, mutta Pave hyppäsi varmasti, ja minä pysyin matkassa. Kaareva linja viitoselle meni kuudella askeleella, joista viimeisin oli lyhyempi. Pave korjasi sillä esteellä linjalla oikeaksi vaihtuneen laukan takaisin vasempaan laukkaan. Kuutosena ollut askeleen sarja meni helposti, ja Pave nappasi taas toivotusti oikean laukan b-osalla. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este, numerolla seitsemän ollut trippeli. Aloin tässä kohdassa säätää omiani, jolloin jarrutin Pavea liikaa. Niinpä seiskalle tuli vähän töksähtävä hyppy, mutta Pave oli kartalla ja nappasi taas myötälaukan hypyssä. Pääsimme siis uusintaan.

Kaarsin uusinnan ensimmäiselle esteelle eli kasille hieman lyhyemmin. Kasin ja ysin suoran linjan pääsimme viidellä askeleella, ja lyhensin sen jälkeen aavistuksen tietä kympille. Se ylittyi näppärästi myötälaukassa alas laskeutuen ja edessä oli enää uusinnan viimeinen este, numero yksitoista. Sille tuli vähän hassu hyppy, kun taisin itse odottaa miniaskelta, mutta Pave hyppäsikin mieluummin vähän kauempaa. Pääsimme kuitenkin asiallisesti maaliin puhtaalla suorituksella. Hyvä Pave! Luokassa oli sen verran vikkeliä ratsukoita, ettemme kolkutelleetkaan sijoituksia. Meidän ajallamme sijoituksemme oli 11/18. Ruusukkeesta jäimme 1,57 sekuntia eli sinällään emme niin paljoa hävinneet.

90 sentin radalle lähdimme niin kuin 80 sentin radalle eli oikeassa laukassa. Olin ehtinyt analysoida aiempaa suoritusta sen verran, että totesin meidän tarvitsevan hieman reippaampaa laukkaa. Ajatus oli hyvä, mutta jäi myös sellaiseksi. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni taas asiallisesti viidellä askeleella. Kolmoselle pyysin Paven hyppäämään vähän kauempaa, mutta jäin itse hypystä vähän jälkeen. Matka kuitenkin jatkui nelosen ja viitosen kaarevalle linjalle. Menimme sen taas kuudella askeleella viimeisen ollessa hieman jarruttavampi. En tajunnut ratsastaa sen jälkeen eteen, jolloin kuutosena olleelle sarjan a-osalle tuli myös miniaskel. Pave kiipesi esteen yli puomia isosti kolauttaen ja venytti meidät pelastaen sarjavälin kuitenkin askeleella. Minä taas perunasäkkeilin satulassa niin, että hävetti. Tajusin kuitenkin kiittää Pavea pelastamisesta. Rytmi katosi sen verran, että perusradan viimeiselle esteelle tulimme hitaasti. Pääsimme kuitenkin yli ja uusintaan.

Uusintaan lähtiessä en jotenkin tajunnut hakea laukkaa kuntoon, vaan jäin edelleen köröttelemään. Aloitimmekin uusinnan pahasti jarruttavalla hypyllä kasin yli. Paven ansiosta pääsimme kuitenkin suoran linjan ysille viidellä askeleella, vaikka kävimmekin linjalta ulkona. Kymppi meni kuitenkin jo vähän paremmin ja edessä oli enää viimeinen este. En tiedä, loppuiko keskittymiseni tässä kohtaa täysin vai luotinko Paven hoitavan loput radasta itse, sillä en enää ratsastanut lähestymistä yhdelletoista tarkasti. En saanut Pavea suoristumaan estettä kohti, jolloin se jo kaukaa lähti painamaan siitä vasemmalta ohi. Tajusin tämän satulassa, mutta en enää ehtinyt vaikuttaa mitenkään. Ohimenon jälkeen tajusin lopulta kerätä keskittymisen rippeet, jolloin Pave hyppäsi uusinnan viimeisen esteen puhtaasti. Tuloksena ensimmäisestä 90 sentin kisaradastamme siis neljä virhepistettä. Ohimeno oli kyllä turha, mutta sen siitä matkustamisesta saa. Tällä tuloksella otimme häntäpään paikan, sijoituksemme oli 13/13.



Pave ja perunasäkki. © Hannakaisa Holmi
90 sentin turhat virhepisteet kaivelivat tovin, kunnes tajusin keskittyä positiivisiin seikkoihin. 80 sentin rata meni asiallisesti, joskin vähän hitaasti körötellen. 90 sentin radan esteet eivät tuntuneet missään, ja radan aikana pyrin korjaamaan menoa sen sijaan, että olisin jäänyt voivottelemaan huonompia hyppyjä. Lopussa toki keskittyminen katosi ratkaisevaksi hetkeksi jonnekin, mikä ei jäänyt Pavelta huomaamatta. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että ohimenon jälkeen sain homman nopeasti kasaan, ja pääsimme tulemaan esteelle uudelleen. Tällä kertaa se puhtaasti ylittäen. Positiivisten puolien miettimisen jälkeen fiilis palasi taas selvästi plussan puolelle. Olimme Paven kanssa ihan oikeissa luokissa eikä menomme ollut sellaista, että sitä olisi pitänyt katsella sormien takaa. Nyt vain saan luvan opetella sujuvampaa menoa, jolloin Paven on helpompi hypätä eteen tulevat esteet kerralla. Oppia ikä ja kisat kaikki.

Kuvista kiitos Hannakaisalle ja videoista kiitos Kaisalle!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Viikonlopun vakioratsastus

Lauantaina oli taas kerran luvassa viikonlopun vakioratsastus eli Tallinmäen maastolenkki. Tällä kertaa lähdin Paven sekä kahden muun ratsukon kanssa kevyelle lenkille. Me Paven kanssa sijoituimme taas turvallisesti letkan keskelle.

Tällä kertaa kävimme niin sanotun Matin lenkin, jonka olen käynyt vain kerran aiemmin. Köpöttelimme tietä pitkin sen verran, että pääsimme talsimaan pellolle. Lunta ei ollut paljon, mutta se upotti kuitenkin sen verran, että hevoset saivat vähän ponnistella eteenpäin. Pelto-osuuden jälkeen köpöttelimme taas pätkän pientä tietä, kunnes pääsimme pellolle auratulle lenkille. Siellä otimme pari laukkapätkää, jotka sujuivat ihan asiallisesti. Pavea vähän häiritsi laukassa takana tullut kaveri ja taisipa se jonkin pienen pukinkin nakata. Takana tullut kuski piti kuitenkin hyvin välimatkan, jolloin Pavekin malttoi keskittyä etenemään taakse pälyilemisen sijasta.

Lyhyiden laukkapätkien jälkeen talsimme paluumatkan tallille rauhallisesti ravissa ja käynnissä. Lenkin mitaksi taisi tulla noin seitsemän kilometriä, ja se oli kyllä hyvää vaihtelua Kotakankaan lenkkiin. Erityisen iloinen olin siitä, kuinka lunkisti Pave kohtasi autot turvallisen vetohevosen takana. Jos joku jännittyi niiden aikana enemmän, niin se olin kyllä minä. Näin se oikeanlainen vetohevonen saa muutkin letkan ratsut (ja minut) käyttäytymään fiksusti. Kaikin puolin siis kiva reissu, jälleen kerran.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Numeroita koulutunnilla

Perjantaina treenasimme taas koulua Artsin opissa. Tunnin menin Pavella, ja ratsukoita oli pitkästä aikaa yhteensä kolme. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ohjeeksi tuli saada Pave ensin ravissa haltuun ennen kuin kannatti ajatellakaan laukkaa. Pave tuntui tänään heti alusta rennommalta, jolloin se pyöristyi paikoin mukavasti. Kun homma alkoi toimia kohtuullisesti ravissa, otin vähän laukkaa. Laukassa hain lähinnä tasaisuutta, mikä löytyi ihan hyvin.

Tämän jälkeen aloimme tahkota oikein kunnolla S:n muotoista vaihtouraa ravissa. Ensin teimme yksittäistä vaihtouraa, kunnes sovittelimme maneesin kaksi moista ja tulimme niitä putkeen. Kun olimme harjoitelleet tätä tovin, antoi opettaja meille kahden vaihtouran tehtävästä vielä numerot. Me Paven kanssa saimme keskittyä kaarteisiin oikealle, jotta sen puolen pohje meni läpi. Muutoin Pave valui sisäpohkeen läpi ja pienensi kuvion melkoiseksi pyörähdykseksi. Tärkeää tässä oli se, että oikea pohje piti saada ajoissa läpi, muuten kuviolla vasemmalle jatkaminen meni myös höpöksi. Muutoin kuvion ratsastaminen vasemmalle oli selvästi oikeaa suuntaa helpompi.

Opettajan tarkemmin arvioimat vaihtourat ratsastin itsekseni yllättävän keskittyneesti. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut ratsastettua oikeaa pohjetta läpi, jolloin jäin nyhertämään sitä vähän unohtaen reitin vaihtumisen vasemmalle. Numeroksi tulivat kuitenkin 6 ja 6,5 eli parannusta jälkimmäisellä vaihtouralla kuitenkin tuli. Toisella kierroksella sain viimein oikean pohkeen läpi, jolloin olin tyytyväinen molempiin vaihtouriin. Pave olisi saanut ravata aktiivisemmin, mutta kuvio itsessään oli kohtuullisesti kunnossa. Opettaja ei kuitenkaan nähnyt suorituksessamme niin suurta eroa. Ensimmäisestä vaihtourasta numeroksi tuli edelleen 6, toisesta 6,5, melkein kuulemma jopa 7. Oli kyllä kiva kuulla tehtävästä numerot koulutuomarin antamana.

Loppuun otimme vielä pitkälle sivulle laukassa askeleen pidennyksiä. Kuvittelin saavani Pavessa jotain eroa, kunnes opettaja totesi eron olevan huomaamaton. Pavea sai ratsastaa todella selvästi eteen ennen kuin opettaja huomasi eroa. Taas oli opettavaista tajuta, ettei tuntuma selässä aina vastaa sitä, mitä katsoja näkee. Pave kuitenkin teki pidennykset onnistuneena kertana aika kivasti. Kuten arvelin, ei paluu siitä tavalliseen laukkaan mennyt kovin sulavasti. Oli kuitenkin hyvä nähdä, että Pavesta löytyy vaihteita, kun pyytää oikein.

Tästä tunnista jäi hyvä mieli. Pave oli tänään rennompi ja sitä myöten pehmeämpi, jolloin se antoi vaikuttaa itseensä paremmin. Tehtävillä sain keskityttyä aika hyvin ja ennen kaikkea parannettua aina suorituksia hieman. Erityisesti mieltä lämmitti se, että sain viimein ratsastettua pohkeen kunnolla läpi enkä jättänyt sitä puolitiehen. Tämä kerta antoi taas uskoa siihen, että kyllä niistä suvannoistakin eli enemmän ja vähemmän penkin alle menneistä kerroista aina noustaan.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Matkustelun seuraukset

Tiistaina oli taas Pian estetunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Opettaja toivoi meiltä selvää taivuttelua sekä muhkeutta askeleeseen. Suuria onnistumisia ei tullut, mutta sentään etenimme kohtuullisesti. Verryttelimme laukassa kiemurauralla olleilla puomeilla, joilla pyrittiin saamaan vaihdot. Puomit tulivat kaarteiden jälkeen aina nopeasti vastaan enkä ihan ollut aina tilanteen tasalla. Niinpä tiet olivat paikoin sangen kummallisia, ja tulimmepa muutamia kertoja puomeille hyvin vinkkarassa. Ei siis ihme, etteivät laukat ottaneet vaihtuakseen. Taisimme saada ehkä kaksi onnistunutta vaihtoa koko tehtävällä. Lisää treeniä tähän, etenkin tien ratsastamiseen.

Ennen rataa hyppelimme tuttuun tapaan yksittäisiä tehtäviä. Tien ratsastaminen tuotti edelleen vähän pulmia, ja vilahtipa Pave yhdeltä tehtävältä sen takia ohikin. Muutoin tehtävillä minun piti muistaa säilyttää hyvä laukka, mutta olla nohittelematta turhia. Esimerkiksi jumppasarjalla erehdyin pyytämään Pavea turhaan eteen, jolloin koko tehtävä meni hätäisesti hypehdellen. Pitäisi muistaa ratsastaa se laukka kerralla sujuvaksi eikä viime hetkellä tehdä ratkaisuja, joskus vääriäkin.

Kaisalle kiitos tästä!
Sitten hyppäsimmekin radan pariin kertaan maltillisilla korkeuksilla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ympyrän kaarella olleet pystyt. Väli meni kahdella askeleella, kun sain tien paremmin kuntoon kuin aiemmin tunnilla. Jumppasarjalle tulimme kohtuullisesti, ja se menikin ihan ok. Sen jälkeen jäin vähän himmailemaan, mikä heijastui nelostehtävälle. Askel ei sopinut sarjan väliin, ja Pave viurahti okserista ohi. Uusintakierroksella tsemppasin vaihteeksi, jolloin pääsimme sen paremmin. Vinohyppy viitoselle meni ihan ok samoin kuin sama este uudelleen hypättynä. Pientä arpomista tiessä oli, mutta kohtuullisesti niistä selvisimme.

Toisella kierroksella radan esteet 1–4c menivät nyt mukavasti. Viitosena ja kuutosena olleita vinohyppyjä saimme treenata parin ekstrakierroksen verran. Esitimme vielä yhden ohimenon, kun yritin hyppyyttää Paven pystylle liian kaukaa, jolloin se sakotti minua hölmöydestä. Tämän jälkeen muistin taas, etteivät päättömät roikaisut ole tavoiteltava juttu ja sain parsittua tiet ja lähestymiset näillekin esteille kuntoon. Tätä kohtaa lukuun ottamatta rata meni vähän tasaisemmin kuin ensimmäinen kierros, mikä oli hyvä parannus.

Tunnin aikana opettaja kertasi tosi hyvin perusasioita. Jokainen askel piti muistaa ratsastaa eikä heittäytyä matkustamaan. Pave sakotti minua hyvin niistä kerroista, kun en ratsastanut, vaan jätin kaiken sen varaan. Pave kuitenkin malttoi tällä kertaa tosi hyvin, jolloin meno oli kohtuullisen tasaista läpi tunnin. Tosin sitä pontevuutta, opettajan sanoin muhkeutta, saisi olla aina vain enemmän. Pavea ei sinällään tarvitse hoputella eteen, mikä tuudittaa minut varmaan siihen ajatukseen, että etenemme riittävästi. Emme kuitenkaan vielä ole saaneet sitä oikeasta temposta kiinni, mutta eiköhän se treenien myötä löydy.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Aavistuksen rennompaa

Tallinmäen maanantain koulutunnin menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi. Tällä kerralla treenikeskiössä olivat siirtymiset. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Laukkaa verryttelimme tekemällä siirtymisiä sen ja ravin välillä. Tunnin alusta asti keskityin houkuttelemaan Pavea rennommaksi ja sitä kautta vähän pyöristymään edestä.

Tunnin pääkuviona käänsimme pitkän sivun keskeltä radan poikki. Keskihalkaisijan kohdalla teimme käynnistä ja ravista pysähdyksiä sekä lopulta nostimme ravin jälkeisen parin käyntiaskeleen avulla laukan. Siirtymisissä piti muistaa säilyttää suoruus. Suuntaa vaihdoimme joka kerta ja lyhyille sivuille pyöräytimme voltin.

Siirtymiset alaspäin olivat tuttuun tapaan meille Paven kanssa vaikeampia. Pave ei ottanut pidätteitä heti vastaan, vaan hiippaili muutaman askeleen verran niistä läpi. Alussa sain myös korjata Pavea suoremmaksi, jottei se pullahtanut oikealle. Kun aloin ajatella tätä asiaa vähän jo käännöksessä, onnistuivat siirtymiset suorempana paremmin. Liikkeelle pääsimme kohtuullisesti, mutta edelleen sain huolehtia Paven oikeasta puolesta, jotta pääsimme liikkeelle suorempana. Radan poikki kaartamisessa uralta pois ja sille palatessa sai ajatella apuna avotaivutuksen kaltaista menoa. Me Paven kanssa jokseenkin skippasimme tämän, sillä avot tai sen kaltaisetkaan eivät meiltä vielä luonnistu ihan noin vain. Sen sijaan keskityin houkuttelemaan Pavea asettumaan ja taipumaan kerta toisen jälkeen vähän enemmän. Pave tuntuikin tunnin aikana vähän pehmentyvän molempiin suuntiin. Lyhyille sivuille ratsastetut voltit menivät ihan kohtuullisesti.

Kuviolla tehdyt laukannostot käynnistä vaativat sen, että sain Paven vähän lyhyempään käyntiaskeleeseen, mutta silti aktiiviseksi. Alun nostot menivät raviaskelten kautta, kuten olin arvellutkin. Toistot kuitenkin auttoivat Pavea huomaamaan tehtävän idean, ja loppupuolella saimmekin parit oikein asialliset ja suorat laukannostot. Vasemman laukan nostaminen oli tänään helpompaa. Oikean laukan nostoissa Pave pääsi rikkomaan usein raville ja vieläpä pullahtamaan oikealle, kun olin unohtanut pitää sen puolen hallinnassa. Olin kuitenkin todella tyytyväinen niihin pariin nostoon, joissa laukka lähti takapäällä ponnistamalla, ei etujaloilla raahautumalla.

Loppuverryttelyssä menimme koko maneesin kahdeksikkoa, jossa suunnanmuutoksen teimme lyhyellä lävistäjällä. Sitä ennen sai ajatella avotaivutuksen kaltaista menoa, kun taas lävistäjän loppupuolella palattiin uralle väistöaskelilla. Hevosten haluttiin hiljalleen venyttävän vähän eteen ja alas. Tällä tehtävällä haeskelin avotaivutuksen ja väistön kaltaisia hetkiä, mutta en ottanut niistä kamalasti paineita. Pave liikkui mukavasti ja tuntui hieman notkistuneen tunnin aikana. Niinpä se oli kohtuullisen helppo houkutella venyttämään aina tovin eteen ja alas. Kuvio sujuikin aika mukavasti eikä tässä vaiheessa tullut enää mitään kummempia pulmia mietittäväksi.

Tämä tunti meni aika mukavasti, ja olin jo kaivannut tällaista menoa. Pave rentoutui tänään paremmin ja antoi edestäkin hetkittäin periksi eikä jäänyt vain hirveilemään. Aktiivisuutta olisi saanut olla enemmän ja siihen täytyykin kiinnittää jatkossa huomiota.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kevyesti köpötellen

Kuvasta kiitos Lauralle!
Sunnuntaina kävimme neljän ratsukon voimin Tallinmäen maastolenkillä. Me Paven kanssa olimme letkassa toisena. Askellajeinamme olivat kevyen päivän nimissä käynti ja ravi.

Alkumatkasta kävimme käppäilemässä uudemman peltolenkin. Sen jälkeen jatkoimme Kotakankaan lenkin normaalisti ravissa ja käynnissä. Tosin nyt kävimme tien päässä olleen metsäosuuden lyhyemmän reitin.

Metsäpätkän jälkeen ravata humputtelimme pidemmän pätkän, kunnes tallin häämöttäessä siirryimme käyntiin. Reissu meni kaikin puolin mukavasti eikä vastaantulijoitakaan sattunut reitin varrelle. Pave otti letkan toisena menemisen hyvin lunkisti. Mitä nyt vähän säpsähti niinkin pelottavaa asiaa kuin letkan viimeisenä tulleen Vaken päristelyä. Hassu ruuna. Leppoisa sunnuntai kaikin puolin, niin hevosille kuin kuskeille.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Itsenäistä pohdiskelua

Lauantaina kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti, sillä koin tarpeelliseksi pohdiskella sen asettamista ja taivuttamista ihan itsekseni. Satuin tallille niin hyvään aikaan aamusta, että sain koko maneesin itselleni. Luksusta!

Tunnin ainoa tavoitteeni oli saada Pavea vähän pehmiteltyä ympyröiden avulla. Tänään vauhti ei ollut se juttu, vaan jumppaaminen. Niin kuskin kuin hevosen. Askellajeiksi valitsin käynnin ja ravin. Tunnin aikana pyörittelin tiiviisti ympyröitä, joiden aikana pyrin asettamaan ja taivuttamaan Pavea kaikessa rauhassa. Sain haeskella hyvin apuja, joihin Pave vastasi samoin kuin korjata istuntaani. Oli taas hyvä huomata, kuinka mutkalle kierryinkään, kun en kiinnittänyt istuntaani huomiota. 

Työskentelin käynnissä hyvän tovin. Yritin pitää istuntani kuosissa ja vaatia asiat loppuun asti täsmällisesti enkä tehnyt niitä huonon tapani mukaan puolihuolimattomasti. Oikea kierros alkoi toimia hiljalleen paremmin. Sain Paven asettumaan ja ainakin alkeellisesti taipumaan ilman, että se lähti pienentämään tai suurentamaan ympyrää. Tajusin ratsastaa pohkeilla yllättävän hyvin enkä yrittänyt ratkaista joka asiaa ohjilla, vaikka toki niitäkin tarvitsin. Kun sain apujani läpi, tarjosi Pave rennompaa ja pyöreämpää menoa. Vasen kierros vaati enemmän työtä, mikä on muutos aiempaan. Vielä tovi sitten vasen kierros tuntui nimittäin helpommalta. Nyt kuitenkin Pave pääsi siinä kierroksessa valumaan sisemmäs, kun yritin houkutella sitä asettumaan ja taipumaan. Vasemmalle valuva istuntani varmasti aihetti tämän osaltaan, ja onneksi tajusin korjata. Hilasin istuntaani hetkittäin jopa vähän ulos, jolloin se ei ainakaan neuvonut Pavea valumaan sisälle. Sen jälkeen sain nohitella vasenta pohjettani vartioimaan paremmin Paven pysymistä oikealla reitillä. Pieniä parannuksia korjausten jälkeen tuli, mutta tämä kierros jäi takkuisemmaksi.

Käyntityöskentelyn jälkeen tein samoja juttuja ravissa. Istunnan korjaaminen korostui tässä, sillä jos leikin perunasäkkiä, oli Paven vaikeampia tajuta pyyntöjäni. Sen takia päädyin menemään aika rauhallista ravia, jotta sain istuttua paremmin. Käynnin tapaan myös ravissa oikea kierros toi paremmat onnistumiset. Pave hoksasi aika nopeasti, mitä siltä pyysin, ja se pääsi tarjoamaan taas vähän rennompaa ja pyöreämpää ravia ympyröiden lisäksi myös suoralla uralla. Vasenta kierrosta sai työstää melkoisesti, mutta muutama pienempi loksahdus onnistui siihenkin suuntaan. Pyrin kehumaan Pavea pienestäkin muutoksesta oikeaan suuntaan, jotta en jäänyt vain vaatimaan unohtamatta kiittää. Loppujen lopuksi saimme vasemmassakin kierroksessa parempia hetkiä uralla, mutta ympyröillä asetukset ja taivutukset jäivät hieman puolitiehen. Sisäpohkeeni ei mennyt riittävästi ravissa läpi, mutta asetukset onnistuivat vähän paremmin.

Tunti hurahti nopeasti näin yksinkertaisen tehtävän parissa. Kovin rankka tunti ei vauhdin osalta ollut, mutta sen sijaan siinä oli vähän jumppaa ja ennen kaikkea pähkäilyä. Itsenäinen ratsastus oli kyllä hyvä valinta, kun sain aivan omassa rauhassa miettiä juttuja ja kokeilla eri tapoja. Keinotkaan eivät loppuneet kesken, sen verran monen opettajan hyvät neuvot olivat ihanasti mielessä auttamassa. Pitääpä muistaa muulloinkin ottaa tällaisiä itsenäisen pohdiskelun tunteja, sillä tästä kerrasta jäi hyvä mieli pienten onnistumisten takia.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Nopeampia askeleita hakemassa

Perjantain Artsin tunti tuli kyllä tarpeeseen yhden viikon tauon jälkeen. Jaoin tunnin Kaisan kanssa, ja ratsunani oli Pave. Tunnilla pääsimme Paven kanssa tosissamme miettimään sitä, miten edetään aktiivisesti eikä Artsin sanoja lainaten sikari suupielessä roikkuen.

Alkuverryttelyssä saimme Paven kanssa ravata melkoisen tiiviin pätkän. Opettaja halusi Paven takajalat rehellisesti töihin eikä hiippailuravi kelvannut. Samalla tavoitteena oli saada Pave pyöristymään tuntumalle. Tämä olikin vaikeampaa kuin olin odottanut. Saimme ravata välillä melkein sen, mitä kintuista lähti, mutta se ei riittänyt. Paven moottori ei tuntunut lähtevän kunnolla käyntiin, ja se kaiken lisäksi oli unohtanut olevansa hevonen ja alkanut hirveksi. Ei hyvä. Tuskanhiki nousi pintaan kaiken ponnistelun lisäksi siitä paineesta, kun homma ei ottanut onnistuakseen, vaikka kuinka halusin päästä oikeaan suuntaan. Vasta loppupuolella tätä ravihöykkyytystä Pave alkoi vähän tajuta homman päälle ja ravasi hieman paremmin ja antoi muutamia millejä hetkittäin periksi. Huh, olipa tehokas alku!

Seuraava kuvio oli pyöräyttää lyhyelle sivulle voltti. Sen jälkeen jatkettiin pitkän sivun keskelle, josta käännyttiin kentän poikki ja jatkettiin vastakkaiseen suuntaan. Ennen uuteen suuntaan kääntymistä teimme keskihalkaisijalla ensin siirtymisen ravista käyntiin ja myöhemmin käynnistä laukannoston. Tälläkin tehtävällä keskeisenä asiana oli saada Pave ottamaan raviaskeleet nopeasti, mutta ei vauhtia lisäten. Tätä sain prässätä todella paljon volteilla, joista toisella opettaja oli lopulta nohittamassa apuna. Nopeiden jalkojen löytäminen tuotti edelleen vaikeuksia, mutta pieniä pilkahduksia löytyi aina. Siirtymiset ravista käyntiin tuppasivat venymään, kunnes tajusin opettajan vinkin mukaisesti rauhoittaa tilanteen ajoissa, jolloin pääsimme käyntiin asiallisemmin.

Tämän tehtävän parhaat hetket tulivat parissa käynnistä tehdyssä laukannostossa. Pave oli niissä hereillä, jolloin se oikeasti ponnisti laukkaan, ei vain raahautunut siihen. Hitsit, että ne nostot tuntuivat hyvältä! Muuten laukankin aktivointi oli ravin tapaan haastavaa. Laukkaa jatkoimme noston jälkeen aina lyhyelle sivulle pyöräytetyn voltin verran, jonka jälkeen siirryimme taas raviin. Positiivista oli se, että ravin aktiivisuus ja Paven oma eteenpäinpyrkimys alkoivat parantua, kun laukka otettiin tehtävään mukaan. Opettaja kehotti ajattelemaan, että Pave piti saada "kuumahtamaan", sillä silloin se alkoi käyttää jalkojaan paljon napakammin. Vielä en ihan löytänyt sitä Paven starttinappulaa, mutta aina välillä löytyi parempia hetkiä.

Lopuksi meitä prässättiin vielä pääty-ympyrällä, jolla teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Edelleen haimme nopeita jalkoja, jotta hevoset tekivät kunnolla töitä, ja siirtymiset sai siten sujuviksi. Tunti oli tähän mennessä ollut jo sangen tehokas, mutta Pave jaksoi vielä hienosti yrittää parhaansa. Saimme käynnissä ja ravissa parempia ja napakampia hetkiä, jolloin esimerkiksi siirtymiset käynnistä raviin onnistuivat muutaman kerran aika hyvin. Hommia niiden eteen sai tehdä, joten pienetkin onnistumiset palkitsivat isosti.

Huh, mikä koulutunti! Nyt kyllä tuli tehtyä töitä ihan tosissaan. Vaikeaa oli paikoin melkoisestikin, mutta sain piiskattua itseni murehtimisen sijaan ratsastamaan. Pave jäykisteli tänään melkoisesti eikä hevillä rentoutunut saati pyöristynyt. Toki tunti oli sille aika työläs, kun sen kunto ei ole vielä paras mahdollinen. Välillä puhuimme kyllä ihan eri kieltä emmekä siksi tajunneet toisiamme yhtään, mutta välillä tajusimme toisiamme sanan tai kahden verran. Se toi uskoa siihen, että kyllä tästä pienestä notkahduksesta noustaan. Onneksi on hyvät opettajat, joiden avulla parantaa omaa ratsastusta ja sitä kautta antaa hevosellekin mahdollisuus liikkua paremmin.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Viimein Viivin satulassa

Keskiviikkona lyöttäydyin Tallinmäelle tunnille, jolla oli luvassa esteitä. Pääsin ensimmäistä kertaa tunteja tekevän yksityisratsun, 1997 syntyneen Vivinetin eli Viivin satulaan. Kivaa! Mitä Viiviä olen sivusta seurannut, niin se on vaikuttanut mukavalta. Etenkin esteillä tamma on tuntunut hanskaavan homman ja menevän reippaasti.

Tunnin sisältö oli sama kuin edellispäivän estetunnilla. Alkuverryttelyn teimme itsenäisesti sileällä. Kävin Viivin kanssa kaikki askellajit läpi, mikä sujui mukavasti. Seuraavaksi verryttelimme vielä uusilla pehmopuomeilla, hassuja moiset. Tulimme niitä neliökahdeksikolla ensin ravissa, sitten laukassa. Molemmissa askellajeissa sai vaihtaa suuntaa oman valinnan mukaan. Viivi meni puomit niin ravissa kuin laukassa aika mukavasti. Sain käännettyä sen tehtävälle hyvin ulkoavuilla, ja Viivi eteni puomit helposti suorana. Laukassa saimme ensin tehdä suunnanmuutoksen jälkeen vaihdot ravin kautta, mutta lopulta sain Viivin nappaamaan puomeilla kertaalleen vaihdot molempiin suuntiin. Ennen rataa tulimme vielä kahden esteen 17,5 metrin suoran linjan. Me pistimme väliin sopivat viisi askelta ilman pulmia. Sitten ennen rataa hyppäsimme vielä kavaletin, askeleen sarjan ja toisen kavaletin tehtävän kertaalleen. Jäin siinä vähän himmailemaan, mikä näkyi sarjan tuntumisena pitkältä, mutta Viivi selvitti sen askeleella samoin kuin muunkin tehtävän oikein asiallisesti.

Sitten hyppäsimmekin radan noin 70–80 sentin korkeudella. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, ja ykkönen ylittyi hyvin. Kakkoselle tulimme myös asiallisesti, mutta sen jälkeen tuli pieni temponmuutos, ja suunniteltu viides askel ennen kolmosestettä jäi ahtaaksi. Matka kuitenkin jatkui. Neloselle oma mukautumiseni oli taas nätisti sanottuna hieman ampaiseva, mutta Viivi ei onneksi piitannut tästä, vaan jatkoi kaarevalla tiellä viitoselle ja hyppäsi senkin puhtaasti. Edessä oli enää askeleen sarja. Viivi eteni ihan hyvin, ja tulimme hyvään ponnistuspaikkaan, mutta sarja tuntui edelleen hieman pitkältä. Viivi kuitenkin hyppäsi b-osan reippaasti, vaikka askel olisi saanut vähän venyä lähemmäs sitä. Rata sujui kuitenkin aika tasaisesti, ja Viivi pysyi mukavasti sen läpi kuulolla.

Olipa taas kivat hyppelyt! Vieläpä ihan uudella tuttavuudella! Viivi keräsi kyllä pisteet kotiin, sen verran mukava hyppykaveri se oli. Vaan sellaisia ne suomenhevoset monesti tuppaavat olemaan. Viivin kaltaisen ratsun hieman isompana ja nuorempana ottaisin milloin vain tuntiratsujen joukkoon. Pitää toivoa, että pääsen toistekin vielä Viivin kyytiin.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Parempia hyppyjä

Tiistain Tallinmäen estevalmennus korvautui oman opettajan estetunnilla. Onneksi pääsimme kuitenkin hyppäämään. Ratsunani oli Pave ja tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa.

Verryttelytehtävänä tulimme ensin ravipuomeja neliökahdeksikolla. Puomit siis ylitettiin suoraan ja suuntaa sai vaihtaa oman mielen mukaan. Tulimme samaa tehtävää myös laukassa puomeilla vaihtoja hakien. Muistin käyttää ulkoapuja käännöksissä hyvin, jolloin ne sujuivat mukavasti. Puomeille pääsimme suorana, ja Pave ylitti ne tasaisesti. Laukassa oli ensin hieman tien kanssa hakemista, sillä puomit tulivat nopeasti käännöksen jälkeen eteen. Tie ja rytmi alkoivat kuitenkin löytyä, jolloin pääsimme puomit asiallisesti. Vaihdot eivät onnistuneet, vaan saimme vain kerran vaihdettua puomeilla oikean laukan vasemmaksi. Muuten korjasin laukat puomien jälkeen ravin kautta.

Ensimmäiset hypyt otimme kahden esteen 17,5 metrin suoralle linjalle. Väliä tultiin heti neljällä askeleella. Se onnistui meiltä Paven kanssa, mutta opettaja hoksautti tulemaan alusta asti sujuvampaa laukkaa eikä jättämään ratsastusta eteen liian myöhäiseksi. Suoran linjan jälkeen tulimme neljän hypyn tehtävän, joka alkoi vasemmassa laukassa kulmassa olleelta kavaletilta, jatkui lävistäjälle olleelle askeleen sarjalle ja päättyi toiseen kulmassa olleeseen kavalettiin. Tehtävä meni muuten hyvin, mutta en saanut Pavea nappaamaan sarjalla oikeaa laukkaa, jolloin hurautimme toiselle kavaletille vastalaukassa. Se hieman sotki rytmiä, mutta onneksi edessä oli vain kavaletti. Pave hyppäsi sen hyvin ja nappasi siinä oikean laukan.

Sitten tulimmekin jo radan kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella korkeutena oli noin 70 senttiä, toisella kierroksella noin 80–90 senttiä. Ensimmäisellä kierroksella jäin vähän himmailemaan, jolloin lähestymiset esteille eivät aina osuneet nappiin, ja Pave joutui ottamaan miniaskelia. Hypyt eivät niiden takia olleet kovin sujuvia, ja pari mukautumistani oli taas sangen kamalia. Onneksi Pave oli niiden jälkeen aina odottamassa alla, että kuski malttoi laskeutua sieltä ilmoista takaisin satulaan. Hyvää oli kuitenkin se, että radan linjat menivät toivotuilla askelilla, ja Pave meni kaikesta epäröimättä yli.

Toiselle kierrokselle tajusin lähteä paljon sujuvammassa laukassa. Annoin Paven laukata reippaammin, ja saimmekin parsittua suoritustamme aiemmasta aika hyvin. Pari miniaskelhyppyä mahtui vielä mukaan, mutta tällä kertaa olin niistä kartalla ja pystyin mukautumaan niihin helpommin. Kaikista parasta tällä radalla oli se, etteivät muutamat 90 sentin esteet tuntuneet missään. Meno oli helppoa ja sujuvaa. Jes!

Tästä tunnista jäi todella hyvä mieli. Pave eteni tänään mukavan sujuvasti, mutta ei lähtenyt kipittämään lainkaan. Sain itse myös ratsastettua paremmin ja mikä parasta, sain keskityttyä olemaan kädellä mahdollisimman rento. Olipa mukava hypätä ilman suurempaa säätötarvetta. Kyllähän se on tiedetty, että Pave osaa, kunhan kuski ei sekoita pakkaa.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Konkarin kyydissä

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli sekä puomeja että koulua. Ratsukseni sain vaihtelun vuoksi Elviiran. Tunnilla oli viisi ratsukkoa, ja treenasimme puomeilla siirtymisiä sekä sileällä avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä.

Itsenäisen raviverryttelyn jälkeen tahkosimme noin 17 metrin suoraa linjaa, jossa oli sekä yksittäinen puomi että kolmen puomin rykelmä. Tulimme tehtävälle ravissa ja teimme puomien väliin siirtymisen käyntiin ja laukannoston ravista. Teimme tehtävän myös siten, että tulimme sille laukassa ja siirryimme välissä raviin. Siirtymiset alaspäin venyivät hieman, sillä Elviira olisi mielellään tahkonnut tehtävän reippaasti läpi. Sain kuitenkin muistuteltua itseäni istumaan ja käyttämään jarrutuksessa mahdollisimman paljon istuntaa, jolloin Elviirakin toimi paremmin. Pisimmät jarrutusmatkat meillä tuli siirtymisessä laukasta raviin. Elviira tuntui vetävän puomeja kohti ja ihmetteli hieman, miksi kummassa halusimme siirtyä hyvästä laukasta raviin. Nekin kuitenkin onnistuivat, kun muistin lähteä tehtävälle maltillisessa laukassa. Siirtymiset ylöspäin olivatkin arvattattavasti helpompia. Elviira nosti käynnistä ravin samoin kuin ravista laukan muitta mutkitta.

Puomitehtävän jälkeen siirryimme ravissa tehtyjen avotaivutusten ja pohkeenväistöjen pariin. Kuviona oli ratsastaa kulman jälkeen pätkä pitkää sivua avotaivutusmaisesti ja lähteä siitä normaalisti lävistäjälle. Sen loppupuolella puolestaan palattiin uralle pohkeenväistön avulla ja ratsastettiin kuvio samaan tapaan toisesta suunnasta. Avotaivutukset oikealle onnistuivat aika mukavasti. Vasemmalle en saanut omaa istuntaa kuosiin, jolloin jäin könöttämään enkä saanut Elviiraa niin hyvin ymmärtämään, mitä halusin. Pohkeenväistöt tein jostain syystä aika puolihuolimattomasti suuremmin niitä ajattelematta, ilmeisesti minulla oli aina kiire tehtävän alkuun ja avotaivutusten pariin. Lävistäjät menivät puolestaan helposti, olivathan ne tavallaan tehtävän helppoja nollaushetkiä. Kun olimme tahkonneet tätä kuviota riittävästi, tulimme lävistäjät vielä keskiravia ajatellen. Elviira bongasi mukavasti tehtävän idean, ja saimme aika asiallisia, joskin maltillisia keskiravilävistäjiä. Kivointa oli se, kuinka helposti Elviira vähän pidensi askelta samoin kuin palasi takaisin normaaliin raviin.

Tunnista jäi hyvä mieli pääosin Elviiran konkariuden takia. Siitä tammasta kyllä huomaa, että se osaa hommansa. Se antaa ratsastajalleen paljon anteeksi ja tuntuu tekevän aina parhaansa. Varsin mukava mummeli se kyllä edelleen on. Sillä meneminen on hauskaa ja varmasti tarpeellistakin vaihtelua. Pitää kyllä toivoa sitä vielä uudelleen.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kivasti sujunut maasto

Sunnuntaina lähdimme Noran ja Kaisan kanssa maastoon. Minä menin Pavella ja olimme letkassa turvallisesti keskipaikalla. Nora ja Hemppa ottivat vetovastuun, ja Kaisa ja Vake pitivät perää. Meillä Paven kanssa oli siis mitä oivallisimmat turvajoukot ympärillä.

Kävimme köpöttelemässä tutun Kotakankaan lenkin tietä ja metsälenkkiä pitkin. Otimme menomatkalla yhden rauhallisen laukkapätkän, joka meni ihan mukavasti. Metsälenkin loppupuolella vastaan tuli pieni traktori, joka onneksi pysähtyi odottamaan. Kiepsautimme hevoset toiseen suuntaan ja palasimme metsälenkiltä tielle toista reittiä myöten.

Kotimatkaa taitoimme ravaten. Vastaan tuli ensin ravihevonen, jonka ohitimme käynnissä. Pave tuijotti moista ilmestystä ensin, mutta rohkaistui nopeasti ja ohitti sen hyvin mitättömällä kylkimyyryllä. Hieno Pave! Tämän jälkeen vastaan tuli vielä auto, jonka pysäytimme ja ohitimme myös käynnissä. Sekin sujui asiallisesti, vaikka autoilija keksikin lähteä meidän kohdallamme liikkeelle. Loput kotimatkasta pääsimme taittamaan omassa rauhassa ravaten ja kävellen.

Nora ja Kaisa saattelivat meidät tallille ja kävivät vielä oman lenkin, jossa pääsivät laukkaamaan enemmän. Meille Paven kanssa tämä reissu oli juuri sopiva. Saatiinpahan taas totutella erilaisiin vastaantulijoihin, laukattua maltillisesti sekä palattua kotiin ilman kummempia pulmia. Kiva reissu siis! Tällä tavalla sitä totutetaan niin Pavea kuin ennen kaikkea minua maastoilemaan rauhassa ja rennosti.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Jotenkin valjua

Lauantaina lyöttäydyin tunnille, kun perjantain kouluvalmennus peruuntui harmillisesti. No, tällä tunnilla pääsimme hyppelemään pieniä esteitä, joten mikäs siinä. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Tunnin piti tuttu tuuraava opettaja. Skippailen alkutunnin puomipitoiset tehtävät ja kertaan vain tunnin varsinaiset hyppytehtävät. Ne olivat 17 metrin suora linja, sama linja sekä sen jälkeen tullut lävistäjäportti sekä lopuksi suunnanmuutosesteenä hypätty hassu este, jossa kaksi pystyä oli laitettu siten, että ne muodostivat plusmerkin.

17 metrin suora linja meni tänään ihan ok. Pavella ei ilmeisesti ollut ylimääräistä energiaa jemmassa, joten se ei kummemmin kipitellyt menemään. Paikoin se jopa tuntui turhankin rauhalliselta. Suoran linjan pääsimme kuitenkin aika asiallisesti viidellä askeleella, vaikka kerran tai pari linja meinasi jopa käydä pitkäksi. Jäin varmasti jarruttelemaan menoa odottaen hetkeä, kun Pave lähtisi kipittämään. Kun sitä ei tullut, jarrutti ennakoimiseni Paven eteenpäinpyrkimystä. Suora linja höystettynä lävistäportilla meni myös ihan hyvin.

Plusmerkkiä muistuttanut suunnanmuutoseste meni myös ihan mukavasti. Pave ei kummemmin ihmetellyt erikoisempaa estettä, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Siinä saimme sekä vaihdon että jouduimme korjaamaan laukan ravin kautta. Esteellä oli hyvä treenata sitä, ettei mennyt hevosen edelle, vaan odotti rauhassa esteen tulemista. Vaikka Pave ei ole tähän mennessä esteitä kyttäillyt, on erikoisemmilla estellä aina hyvä treenata myös hieman liikkeen takana olemista. Eipähän tule könötettyä siellä etukenossa.



Vaikka tunti meni ihan kohtuullisesti, jäi siitä aika valju fiilis. Pave tuntui jotenkin ponnettomalta, ja sellainen iloinen eteneminen oli kadoksissa. Murehdin tätä asiaa jo satulassa istuessani, mikä varmasti söi tunnista iloa. No, jokainen tunti ei ole yhtä hihkumista, mutta hyvää treeniä kuitenkin.

Videoista kiitos Lauralle ja Päiville!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Hei, me ampaistaan

Tiistaina oli taas Pian estetunnin vuoro. Ratsunani oli Pave, ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Tällä kerralla pääsimme treenaamaan estetehtäviä erilaisilla linjoilla. Alkuverryttelyn saimme mennä kaikissa askellajeissa aika itsenäisesti. Opettaja toivoi meiltä taas kunnon jumppaa asetusten ja taivutusten avulla. Yritin kyllä, mutta eipä se helppoa ollut. Alan kyllä kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä tämän asian suhteen. Mutta kun kiikastaa, niin sitten kanssa kiikastaa. Sentään pääsimme Paven kanssa muutoin etenemään ihan asiallisesti, niin aivan kaikki ei ollut hankalaa.

Ennen rataa teimme muutamia yksittäisiä tehtäviä, jotka pääsimme tulemaan vielä osana rataa. Pave oli taas sangen innokkaana, jolloin se pääsi ampaisemaan tehtävillä välillä ihan oman mielensä mukaan. Sain taas miettiä, miten napata se kuulolle kipittämästä. Pave pääsi syöksymään osalle tehtävistä aina niin vikkeästi, etten saanut pidäteltyä sitä. Tässä huomasin hyvin sen, miten huonosti käytän istuntaa ja erityisesti keskivartaloa jarruttamisessa. Sen sijaan retkahdan irti satulasta ja jään roikkumaan ohjissa. Ei ihme, ettei Pave tajua minun yrittävän jarruttaa tai ei ainakaan ota pyyntöjäni kovin vakavasti. Pidätteissä piti myös olla nopea. Minulla taasen kesti aina tajuta hetki, kun Pave oli jo singahtanut jo tovi sitten. Hurautettiinpa me kahdesti esteiden ohi, kun unohdimme keskittyä.

Kaisalle kiitos tästä!
Varsinaisella radalla esteiden korkeus oli kavaletista noin 80 senttiin. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ykkösenä olleelle kavaletille tulimme hitusen liian lähelle, ja Pave joutui ponnistamaan sen yli hassusti. Sen seurauksena se kompastui pienesti takaosalla kavaletin jälkeen. Pääsimme kuitenkin toisena olleelle trippelille kolmella askeleella, ja Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Kolmosen, nelosen ja viitosen kaareva linja oli tuottanut meille aiemmin tunnilla pulmia, mutta nyt pääsimme välit oikein neljällä ja kolmella askeleella. Kuutoselle lähdimme hitusen kaukaa, mutta väli meni odotetusti kahdella askeleella ja sarjan jälkeen olimme toivotusti oikeassa laukassa. Seiskan ja kasin väli meni viidellä askeella, ja edessä oli vielä myös vaikeuksia tuottaneet laukkapuomit. Valuimme seiskan jälkeen vasemmalle, mutta puomien reunaa hipoen pääsimme tulemaan niidenkin yli. Rata meni lopulta tasaisemmin kuin mitä tunnin tehtävät olivat antaneet odottaa. Onneksi näin.



Olin niin onnellinen, että tunti päättyi asialliseen suoritukseen. Olin jo aiemmilla tehtävillä ollut niin hätää kärsimässä, että odotin radan olevan vähintään yhtä kamalaa kohellustu. Onneksi saimme molemmat keskityttyä. Tunti paljasti taas kerran hyvin sen, kuinka minun pitää treenata pidätteiden ratsastamista tarkemmin. Ei pidä jäädä roikkumaan ohjiin, mutta ei myöskään tyytyä siihen, ettei hevonen kuuntele pidätteitä lainkaan. Siinäpä taas yksi kultainen keskitie etsittäväksi.

Videosta kiitos Riikalle!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Vielä enemmän

Maanantain Tallinmäen koulutunnilla treenasimme kevyesti myötä- ja vasta-asetuksia sekä vähän tarkemmin avotaivutuksia. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli neljä.

Ensimmäiseksi haimme myötä- ja vasta-asetuksia ravissa ja laukassa. Paven kanssa kamppailen edelleen kunnollisten asetusten ja taivutusten saamiseksi. Tälläkin tunnilla opettaja vaati niitä selvemmiksi, mutta en vain millään saanut ratsastettua niitä läpi. Oli oikeasti ihan ihmeellisen vaikeaa. Tiedän istuntani kippaavan niiden aikana vaikka mihin suuntaan, mutta en vain saanut kasattua sitä kuntoon. Niinpä jäin näpertelemään ohjalla ja vähän tuuppimaan pohkeilla toivoen, että Pave olisi lukenut ajatukseni. No, sitä ei tapahtunut tänään. Opettaja vaati sinnikkäästi meiltä vielä enemmän asetusta ja taivutusta eikä antanut minun luistaa. Vasta tehtävän loppupuolella sinnikkäästi yrittämällä ja kiitos Paven umpikiltin yrittämisen, saimme hieman petrattua. Jätin tosiaan tehtävällä vasta-asetukset aika vähiin, sillä halusin keskittyä saamaan edes jotain parannusta myötäasetuksiin.

Tämän jälkeen emme suinkaan siirtyneet mihinkään helpompaan, vaan aloimme tahkota avotaivutuksia. Voi jee. Onneksi saimme tehdä niitä ensin käynnissä. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, josta lähdimme avotaivutukseen uraa myöten. Kuten aiemmassa tehtävässä, oli Paven asettaminen ja taivuttaminen edelleen aika tihkasta. Nyt kuitenkin tajusin alkaa miettiä istuntaani enemmän. Pyrin olemaan tasapainossa ja ohjaamaan istunnalla Pavea oikeaan suuntaan. Loppujen lopuksi oikeassa kierroksessa sain viimein ahaa-elämyksen, kun sain pari kertaa vartaloni loksahtamaan oikeaan asentoon. En tiedä tarkalleen, miten löysin paremman asennon, mutta sen tunsi heti. Istunta tuntui suoristuvan ja vapauttavan pohkeet rennommiksi. Sen myötä sain käytettyä etenkin ulkopohjetta paremmin ja käännettyä Paven etuosaa. Pave tuntui tässä kohdassa hoksaavan, mitä tarkoitin ja esitti parit asialliset avotaivutushetket. Vasemmassa kierroksessa ei tätä valaistumista valitettavasti tullut, vaan se oli selvästi oikeaa kierrosta hankalampi suunta. Pave joko palautui takaisin uralle tai lähti kääntymään liikaa. Eteneminen oli melkoista tasapainoilua vailla kunnon onnistumista. Pyörittelin kyllä apuvoltteja avotaivutuksen kaltaisen menon väleihin, mutta nyt ei vain kroppa suostunut yhteistyöhön. Pavekaan ei sekavia apujani tajunnut, joten tästä suunnasta jäi vähän paha maku suuhun. Onneksi oikeassa kierroksessa sentään vähän päästiin hommasta perille.

Loppuravissa piti vielä saada hevosia vähn pyöreämmiksi ja rennommiksi. Tämäkin oli meiltä tänään hukassa, vaikka Pave ei ole vaikea saada kohtuullisen pyöreäksi. Taisin kehitellä tästä pienen ongelman ja hyökätä sen kimppuun äherryksen voimin. Yllättävää kyllä, se ei vielä tälläkään kerralla toiminut. Voi juku, kuka olisi arvannut! Vähemmän on enemmän, ratsastuksessakin. Tunnin jälkeiset fiilikset olivat aika matalalentoiset, mutta tällaisia kehnompiakin kertoja nyt vain sattuu mukaan. Positiivista on kuitenkin se, että aina saa vähän hahmoteltua syytä, miksi jokin ei toiminut. Parempi sekin kuin olla ihan ulalla niistäkin.