maanantai 15. helmikuuta 2016

Aavistuksen rennompaa

Tallinmäen maanantain koulutunnin menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi. Tällä kerralla treenikeskiössä olivat siirtymiset. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Laukkaa verryttelimme tekemällä siirtymisiä sen ja ravin välillä. Tunnin alusta asti keskityin houkuttelemaan Pavea rennommaksi ja sitä kautta vähän pyöristymään edestä.

Tunnin pääkuviona käänsimme pitkän sivun keskeltä radan poikki. Keskihalkaisijan kohdalla teimme käynnistä ja ravista pysähdyksiä sekä lopulta nostimme ravin jälkeisen parin käyntiaskeleen avulla laukan. Siirtymisissä piti muistaa säilyttää suoruus. Suuntaa vaihdoimme joka kerta ja lyhyille sivuille pyöräytimme voltin.

Siirtymiset alaspäin olivat tuttuun tapaan meille Paven kanssa vaikeampia. Pave ei ottanut pidätteitä heti vastaan, vaan hiippaili muutaman askeleen verran niistä läpi. Alussa sain myös korjata Pavea suoremmaksi, jottei se pullahtanut oikealle. Kun aloin ajatella tätä asiaa vähän jo käännöksessä, onnistuivat siirtymiset suorempana paremmin. Liikkeelle pääsimme kohtuullisesti, mutta edelleen sain huolehtia Paven oikeasta puolesta, jotta pääsimme liikkeelle suorempana. Radan poikki kaartamisessa uralta pois ja sille palatessa sai ajatella apuna avotaivutuksen kaltaista menoa. Me Paven kanssa jokseenkin skippasimme tämän, sillä avot tai sen kaltaisetkaan eivät meiltä vielä luonnistu ihan noin vain. Sen sijaan keskityin houkuttelemaan Pavea asettumaan ja taipumaan kerta toisen jälkeen vähän enemmän. Pave tuntuikin tunnin aikana vähän pehmentyvän molempiin suuntiin. Lyhyille sivuille ratsastetut voltit menivät ihan kohtuullisesti.

Kuviolla tehdyt laukannostot käynnistä vaativat sen, että sain Paven vähän lyhyempään käyntiaskeleeseen, mutta silti aktiiviseksi. Alun nostot menivät raviaskelten kautta, kuten olin arvellutkin. Toistot kuitenkin auttoivat Pavea huomaamaan tehtävän idean, ja loppupuolella saimmekin parit oikein asialliset ja suorat laukannostot. Vasemman laukan nostaminen oli tänään helpompaa. Oikean laukan nostoissa Pave pääsi rikkomaan usein raville ja vieläpä pullahtamaan oikealle, kun olin unohtanut pitää sen puolen hallinnassa. Olin kuitenkin todella tyytyväinen niihin pariin nostoon, joissa laukka lähti takapäällä ponnistamalla, ei etujaloilla raahautumalla.

Loppuverryttelyssä menimme koko maneesin kahdeksikkoa, jossa suunnanmuutoksen teimme lyhyellä lävistäjällä. Sitä ennen sai ajatella avotaivutuksen kaltaista menoa, kun taas lävistäjän loppupuolella palattiin uralle väistöaskelilla. Hevosten haluttiin hiljalleen venyttävän vähän eteen ja alas. Tällä tehtävällä haeskelin avotaivutuksen ja väistön kaltaisia hetkiä, mutta en ottanut niistä kamalasti paineita. Pave liikkui mukavasti ja tuntui hieman notkistuneen tunnin aikana. Niinpä se oli kohtuullisen helppo houkutella venyttämään aina tovin eteen ja alas. Kuvio sujuikin aika mukavasti eikä tässä vaiheessa tullut enää mitään kummempia pulmia mietittäväksi.

Tämä tunti meni aika mukavasti, ja olin jo kaivannut tällaista menoa. Pave rentoutui tänään paremmin ja antoi edestäkin hetkittäin periksi eikä jäänyt vain hirveilemään. Aktiivisuutta olisi saanut olla enemmän ja siihen täytyykin kiinnittää jatkossa huomiota.