perjantai 30. toukokuuta 2008

Istunta kohdillaan!

Estevalmennus korvasi tällä viikolla normaalin tunnin. Parempi näin päin, kun sunnuntaina pitäisi pomppia taas niitä pro-tason esteitä eli 50 cm:n luokkaa. Oli tullut Perillukselle tuplabuukkaus syystä tai toisesta, mutta onneksi toinen ratsastaja oli todella kiva ja antoi minun mennä mustalla komistuksella.

Tällä kertaa treenattiin taas sitä, että esteiden väliin saatiin hyvät askeleet ja että vauhti säilyi tasaisena. Jalustimet pistettiin minulle kerrankin kunnollisesti, ennen olen haahuillut ihan liian pitkillä jalustimilla esteitä. Siitä minun normaalista mitasta lyhensin niitä vielä kahdella vai olikohan se nyt kolmella reiällä. Ensin oli kyllä ihan jockey-meininki, mutta esteillä hoksi niiden hyödyn. En ikinä ole ollut niin hyvin hypyissä mukana kuin nyt! Ei mitään ongelmaa niissä, oli huippua.

Nyt tosin en saanut Peraa niin innostuneeksi kuin se yleensä on ollut. Sain tosin oppitunnin siitä, että esteille tullaan suorana. Vedin pari kertaa saman esteen ihan vinkkaralla sitä lähestyessä ja Pera osoitti mieltään väistämällä sen. Opinpahan sitten suoristamaan. Pera myös pari kertaa näki omiaan ja teki sivuloikkia. Ihmeen hyvin pysyin mukana niissäkin. :)

Tunnista jäi perushyvä fiilis. Kyllähän mieltä lämmitti, kun opettaja tuumasi suorituksestamme tyyliin "te saatte tämän näyttämään niin helpolta". :) Hyppely meni kivasti ja istunnan onnistuminen yllätti mukavasti. Sunnuntaina pitää muistaa se tasainen tempo ja tiet, jos nuo muistaa, pitäisi mennä taas mukavasti. Niin ja tietenkin pitää toivoa, että Perillus-herra on myös hyvällä tuulella kaverinani.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Laukan huumaa

Ajattelinpa taas sopivasti ennen tallia, että olisipa kiva mennä jollain ponskilla vailla välillä. Niin no, minullahan ponivalikoimassa ei riitä paljoa vaihtoehtoja: Allu tai Epper, sillä Jukka taisi olla kerran kokeilun huumaa vain. Sopivasti sattui sitten Epper polleksi. Tämän pollen kanssa heräsi tuntilaisurani alussa se sama vanha heppahöperyys kunnolla liekkiin. Ihana pollehan tämä on, jos nyt sen pään saa pysymään niin, ettei se lepuuta sitä ratsastajan käsissä. :)

Tunnilla treenailtiin askelten hallittavuutta puomien avustuksella. Puoliympyrän tavalla asetetut puomit piti mennä kolmesta kohtaa niin, että ne ylittyivät vaivatta. Eli reunoista sekä keskeltä. Toiseen reunaan tuli toki pienet askeleet ja toiseen isommat, keskellä oli jotain sopivaa noiden väliltä.

Epper sai tunnin aikana yhden villikohtauksen. :) Yhtäkkiä vain tarhan puoleisella pitkällä sivulla viskaisi itsensä sellaiseen laukkaan, että oli kuskilla ihmettelemistä. Ei muuten tasapaino horjunut, vähänkö olin ylpeä! Taisi tosin johtua siitä, ettei edes tasapainoaistini pysynyt siinä tempauksessa mukana eikä siten ehtinyt edes ehdotella horjuntaa, ha.

Treenit mentiin käynnissä, ravissa ja laukassa. Menivät kohtalaisesti, vähän olisi pitänyt laukassa saada vauhtia paremmaksi niin, ettei se olisi ollut harppomista, vaan tarmokasta ja pitkää askelta. Ensi kerralla taas oppii miettimään tuotakin. Pariin otteeseen piti kyllä pitkillä sivuilla keventää istuntaa ja vinkata Epperille, että näytähän, kuinka lujaa kaviot kulkevat. Vitsi, se polle spurttasi ja tosi reippaasti. Tuli kunnon fiilis siitä, että aa, tämä on sitä laukkaa. Maastoon pitäisi kyllä taas päästä painaltamaan. :)

Kävin rustaamassa nimeni sunnuntain kisalistaan. Tällä kertaa pelottaa ensinnäkin se, että rata rakennetaan vasta aamusta, jolloin en kuitenkaan ehdi oppia sitä ennen luokkaani. Dementikoksi kun olen kovaa vauhtia muuttumassa. Toinen huoli on se, että luokka on taitoarvostelulla. Eli siinä pitää oikeasti osata jotain, sillä tasapisteissä tyylipojot ratkaisevat. Katse, tempo, tiet, istunta, myötäys ja mitäs vielä. Katse suunnilleen toimii jo ihan sen takia, etten unohda reittiä. Tempo on sellainen laiskanpulskea, kun kuski ei muuten ehdi mukaan, istunta on tuota noin vaikkapa mukana, muttei ehkä aina kohdillaan. Myötäys sujuu aika hyvin, koska varon tosi paljon kiskaisemasta hypyissä suusta. En halua saada pollea hämilleen, kun sitten meitä olisi kaksi, joilla on pasmat sekaisin ja rata vielä ratsastettavana. Pitää toivoa, että saan keploteltua työt niin, että pääsen valmennukseen keskiviikkona. Työpäivänihän loppuu oikeasti 16:15 ja valmennus alkaa 16:00. Eli pieni käytännön ongelma tuossa, mutta se on vain järjestelykysymys. Eihän sitä kisaan voi lähteä ilman valmennusta, ehei. :)

torstai 15. toukokuuta 2008

Kuin ajatuksen voimalla

Tällä kertaa vuorossa oli hieman istuntatreeniä ja sitten siirtymisiä. Pollekseni sattuikin ihana tapaus, Perillus. :) Miten sitä voikin tykästyä johonkin polleen näin hyvin. Haaveksin jo, että jos siirtyisi tunteilemaan sillä vakituisesti, mutta ehkä on parempi alussa mennä jokaisella pollella sekaisin. Myöhemmin sitten ehkä.

Suurin osa tunnista menikin ilman jalustimia. Ensin sitä aina kauhistelee, miten sitä nyt pysyy ja lopussa ihmettelee, mitä niillä jalustimilla enää tekee. Tosin muutamat ravikohdat meni niin hupaisasti keikkuen puolelta toiselle, että se virne olisi pitänyt saada talteen.

Harjoituksina oli ensin jalustinten kanssa kevennys kahden askeleen verran ylhäällä ja yhden alhaalla. Tässä sai taas miettiä, missä se jalka on, jotta pysyy. Sitten toisin päin. Istua kahden askeleen verran ja päästä sulavasti yhden askeleen ajaksi ylös. Nyt piti miettiä, miten hytkyä kevyesti, että nousu ei vaikeudu. Ihan ok.

Sitten heivattiinkin jalustimet pois ja siirtymisiä treenaamaan. Tässä sai taas tarkkailla sitä, mihin päin on keikahtamassa ja miten korjata asiaa. Tässä vaiheessa huomasin, että vitsi, minulla on sellainen polle alla, joka itsekin tahtoo liikkua. :) Se on mukavaa vaihtelua kyllä.

Siirtymiset menivät mukavasti nappiin. Käynnistä Pera lähti asiallisesti raviin ja oli todella herkkä ihan pienille pyynnöille. Se oli hyödyllistä, koska silloin saattoi täydellisesti keskittyä siihen, miten voin pyytää oikein eikä tarvinnut miettiä, millä ilveellä hevosen saa heivattua raviin.

Ravi-laukkasiirtymät olivat myös yhtä juhlaa! Jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Opettaja ohjeisti, miten istunnalla saada laukka nousemaan, ettei pohkeilla tarvitsisi vaikuttaa niin paljoa. Olin selostuksen jälkeen ihan pihalla ja sitten vain kokeilemaan. Joku myös luonnehti joskus, että laukannosto lantiolla on kuin yrittäisi sulkea sillä jonkin oven tai näin. Ei muuta kuin pyörittelemään lantiota ja hiphei, Pera nappasi asian kohdilleen ja laukka nousi todella kivasti ja eleettömästi!

Nytkin tulee hyvä mieli, kun miettii tuntia. Kaiken lisäksi laukasta raviin tuli siirryttyä myös nätisti ilman, että ohjilla tarvi vaikuttaa yhtään. Ihanaa, kun hevonen kuuntelee tarkasti ratsastajaa ja reagoi istuntaan. Lisäksi laukkailu on aina kivaa. Nyt esteilyn kanssa on saanut Peraan niin mukavasti tuntumaa, että sen jotenkin tietää jo vähän. Mukava tunti oli ja tiivistettynä voi tuumata, että Pera on paras! :)

torstai 8. toukokuuta 2008

Pomputusta paketissa

Taas on päässyt vierähtämään useampi ratsastustunti ilman merkintää. Piti oikein vilkaista muistiosta, monta tuntia oli kyseessä ja millä polleilla olen ollut liikkeessä. Kisoja seurannut tunti näyttäisi olevan Mortti-veijarin selässä pomppimista.

Tunnilla teemana oli hevosen saaminen aktiiviseksi ja vähän panostamaan itsensä kantamiseen. Tunnilla ehti käväistä mielessä kerran jos toisenkin, ettei tämä kouluvääntö ole minua varten. Esteet houkuttelevat paljon enemmän, mutta tosiasiahan on, että pitää se hevonen pystyä hallitsemaan sielläkin. Treeneinä oli yksinkertaista pyöristämistä, nättejä asetuksia ja pyrkimystä saada hevosta vähän muotoon. Vasta tunnin lopussa aloin hoksia hommaa ja Mortti palkitsikin yritykseni vähän ryhdistäytymällä. Se riitti minulle palkinnoksi tunnista, vaikkei se kaikkein mieluinen ollutkaan.

Järkyttävää, olin ensimmäisen kerran koko tuntiratsastusurani ajan tunnin poissa. Päädyin viettämään vappua Jyväskylään kavereideni luokse, joten sieltä ei ihan tullut pyörähdettyä tunnilla. :) Tosin tuli käytyä paikallisella tallilla ja mentyä aikasta mukavalla lämppärillä.

Maastossa pitkästä aikaa! Kävin ekstratunnin, kun viimein sattui sopiva hetki ängätä maastolenkille mukaan ja olihan se huippua! Etenkin, kun polleksi sattui todella pitkästä aikaa yksi ehdoton suosikkini: rodeo-Hilanteri. Katselin sen menoa tunnilla ja voi pollea. Se tykkäsi nostella takapäätään ilmaan mieluummin kuin nostaa sitä laukkaa. Mutta maastossa se kulki kuin unelma. Leikki se tosi ruohonleikkuri samalla, kun koetti hamuta matkalta kaiken syötäväksi kelpaavan suuhunsa. Mutta yhtään vikurointia se ei jaksanut esittää ja ravi sekä laukka olivat niin vauhdikkaita, että oikein harmitti jarrutella, kun edessä menneet eivät olleet yhtä vauhdikkaita. Vitsi, maasto on kyllä niin huippu paikka ratsastajalle ja myös pollelle. Kyllä se ainaisen uraväännön voittaa.

Nyt sitten tuoreimpaan. Mietin tosiaan tiistaina, että peruisi keskiviikon tunnin, ettei tuhlaa kahta kertaa peräkkäin. Mutta höpönpöpön en perunut ja onneksi niin. Oli nimittäin esteitä, hurraa! Polleksi sattui Hervan Poku. Ehdin kauhistella ennen tuntia, että taas pääsen väläyttelemään hienoja näin ratsastat esteen ohi -tempauksia, mutta tuntisuunnitelma pelasti minut siltä. Poku on mieleinen kyllä estetunneilla sen takia, että se osaa hommat ja sen hyppy on pehmeä. Mutta se kääntäminen, siinä minulla on tekemistä sen kanssa vielä. Teemana olikin jumppasarjat, joten tällä kertaa selviydyin kunnialla.

Yhdessä välissä tuntia tuli tosin olo, että sitä on mennyt vahingossa sirkustunnille. Menimme kahta sarjaa tutustumiskierroksen jälkeen ohjat yhdessä kädessä ja toinen käsi yhdellä kierroksella sivulle ojennettuna, toisella pään päällä ja kolmannella seuraten opettajan kättä. Näyttihän se hauskalta ja alussa hirvitti, mutta homma sujui tosi hyvin! Se auttoi itselläni siihen, että jäänyt kyttäämään niin sitä estettä, jolloin en yrittänyt sukellella ennen aikoja hyppyyn ja tämän takia istunta säilyi tosi mukavasti. Lisäksi katse oli oikeaan suuntaan eli eteenpäin. Hyvä harjoitus, joka valoi vähän uskoa itseen. Poku pomputteli esteet oikein mallikelpoisesti ja pehmeästi, lystiä oli istua kyydissä. :)

Ilmoittauduin aiemmin tallin kesäkurssille. Estekurssi heinäkuussa, täältä tullaan. Parasta siinä on se, että kolmen päivän ajan alla pysyy sama polle. Sillä tavalla voi vähän paremmin tajuta hommia, kun ei tarvitse miettiä, miten kukin polle tarpoikaan esteet. Rohkenin jo nyt käydä ehdottamassa opettajalle, että jos saisin Perilluksen jälleen kerran. Tunnista hurmaantuneena tuumasin myös, että jos Perillus on mahdoton, voisin harkita myös Pokua. Tosin opettaja kuulosti siltä, että musta ruuna voisi ollakin mahdollinen. Tunnilla tosin Perilluksen selästä tuli mätkähdyksen kera alas ratsastaja, kun polle päätti tehdä äkkistopin minijumpan eteen. Vähän alkoi hirvittää, että jos se tekee sen myöhemmin. Olen kuullut, että siltä on mätkähdelty jonkin verran selästä, mutta jotenkin en vielä osaa aristella. Se ei ole epäröinyt minun kanssani oikein mitään ja hypännyt kiltisti esteet, vaikka olen ohjaillut sen miten sattuu. No, itsevarmuutta ja oppia, ehkä yhteistyömme sujuu sittenkin myös. :)

Ai joo, Kevätmalja hypitään 1.6. Pakko kyllä osallistua ja toivon mukaan tällä samalla mustalla ruunalla. :)