Taas on päässyt vierähtämään useampi ratsastustunti ilman merkintää. Piti oikein vilkaista muistiosta, monta tuntia oli kyseessä ja millä polleilla olen ollut liikkeessä. Kisoja seurannut tunti näyttäisi olevan Mortti-veijarin selässä pomppimista.
Tunnilla teemana oli hevosen saaminen aktiiviseksi ja vähän panostamaan itsensä kantamiseen. Tunnilla ehti käväistä mielessä kerran jos toisenkin, ettei tämä kouluvääntö ole minua varten. Esteet houkuttelevat paljon enemmän, mutta tosiasiahan on, että pitää se hevonen pystyä hallitsemaan sielläkin. Treeneinä oli yksinkertaista pyöristämistä, nättejä asetuksia ja pyrkimystä saada hevosta vähän muotoon. Vasta tunnin lopussa aloin hoksia hommaa ja Mortti palkitsikin yritykseni vähän ryhdistäytymällä. Se riitti minulle palkinnoksi tunnista, vaikkei se kaikkein mieluinen ollutkaan.
Järkyttävää, olin ensimmäisen kerran koko tuntiratsastusurani ajan tunnin poissa. Päädyin viettämään vappua Jyväskylään kavereideni luokse, joten sieltä ei ihan tullut pyörähdettyä tunnilla. :) Tosin tuli käytyä paikallisella tallilla ja mentyä aikasta mukavalla lämppärillä.
Maastossa pitkästä aikaa! Kävin ekstratunnin, kun viimein sattui sopiva hetki ängätä maastolenkille mukaan ja olihan se huippua! Etenkin, kun polleksi sattui todella pitkästä aikaa yksi ehdoton suosikkini: rodeo-Hilanteri. Katselin sen menoa tunnilla ja voi pollea. Se tykkäsi nostella takapäätään ilmaan mieluummin kuin nostaa sitä laukkaa. Mutta maastossa se kulki kuin unelma. Leikki se tosi ruohonleikkuri samalla, kun koetti hamuta matkalta kaiken syötäväksi kelpaavan suuhunsa. Mutta yhtään vikurointia se ei jaksanut esittää ja ravi sekä laukka olivat niin vauhdikkaita, että oikein harmitti jarrutella, kun edessä menneet eivät olleet yhtä vauhdikkaita. Vitsi, maasto on kyllä niin huippu paikka ratsastajalle ja myös pollelle. Kyllä se ainaisen uraväännön voittaa.
Nyt sitten tuoreimpaan. Mietin tosiaan tiistaina, että peruisi keskiviikon tunnin, ettei tuhlaa kahta kertaa peräkkäin. Mutta höpönpöpön en perunut ja onneksi niin. Oli nimittäin esteitä, hurraa! Polleksi sattui Hervan Poku. Ehdin kauhistella ennen tuntia, että taas pääsen väläyttelemään hienoja näin ratsastat esteen ohi -tempauksia, mutta tuntisuunnitelma pelasti minut siltä. Poku on mieleinen kyllä estetunneilla sen takia, että se osaa hommat ja sen hyppy on pehmeä. Mutta se kääntäminen, siinä minulla on tekemistä sen kanssa vielä. Teemana olikin jumppasarjat, joten tällä kertaa selviydyin kunnialla.
Yhdessä välissä tuntia tuli tosin olo, että sitä on mennyt vahingossa sirkustunnille. Menimme kahta sarjaa tutustumiskierroksen jälkeen ohjat yhdessä kädessä ja toinen käsi yhdellä kierroksella sivulle ojennettuna, toisella pään päällä ja kolmannella seuraten opettajan kättä. Näyttihän se hauskalta ja alussa hirvitti, mutta homma sujui tosi hyvin! Se auttoi itselläni siihen, että jäänyt kyttäämään niin sitä estettä, jolloin en yrittänyt sukellella ennen aikoja hyppyyn ja tämän takia istunta säilyi tosi mukavasti. Lisäksi katse oli oikeaan suuntaan eli eteenpäin. Hyvä harjoitus, joka valoi vähän uskoa itseen. Poku pomputteli esteet oikein mallikelpoisesti ja pehmeästi, lystiä oli istua kyydissä. :)
Ilmoittauduin aiemmin tallin kesäkurssille. Estekurssi heinäkuussa, täältä tullaan. Parasta siinä on se, että kolmen päivän ajan alla pysyy sama polle. Sillä tavalla voi vähän paremmin tajuta hommia, kun ei tarvitse miettiä, miten kukin polle tarpoikaan esteet. Rohkenin jo nyt käydä ehdottamassa opettajalle, että jos saisin Perilluksen jälleen kerran. Tunnista hurmaantuneena tuumasin myös, että jos Perillus on mahdoton, voisin harkita myös Pokua. Tosin opettaja kuulosti siltä, että musta ruuna voisi ollakin mahdollinen. Tunnilla tosin Perilluksen selästä tuli mätkähdyksen kera alas ratsastaja, kun polle päätti tehdä äkkistopin minijumpan eteen. Vähän alkoi hirvittää, että jos se tekee sen myöhemmin. Olen kuullut, että siltä on mätkähdelty jonkin verran selästä, mutta jotenkin en vielä osaa aristella. Se ei ole epäröinyt minun kanssani oikein mitään ja hypännyt kiltisti esteet, vaikka olen ohjaillut sen miten sattuu. No, itsevarmuutta ja oppia, ehkä yhteistyömme sujuu sittenkin myös. :)
Ai joo, Kevätmalja hypitään 1.6. Pakko kyllä osallistua ja toivon mukaan tällä samalla mustalla ruunalla. :)
