maanantai 30. marraskuuta 2015

Tutustuminen jatkuu

Maanantaina ratsastin vielä Hempan jälkeen itsenäisesti tuntiratsukokelaan eli Mintun. Tällekään kerralle en ottanut sen kummempia tehtäviä, kunhan vain puolittain humputtelin menemään tammaan tutustuen.

Minttu oli tällä kertaa hieman edelliskertaa rauhallisempi, mutta virtaa riitti kyllä silti vaikka muille jaettavaksi. Hain jarruja tekemällä kipityshetkistä peruutuksia, jotka tamma teki aika kivasti. Testasin lyhyesti parit käyntiväistöt, jotka Minttu tosin tulkkasi enemmän pyynnöksi reipastua kuin ottaa väistöaskeleita.

Laukassa meno oli taas melkoista kaahaamista. Jarrut eivät vieläkään menneet siinä perille, ja jäin sitten vähän matkustajaksi. Mintun kanssa saisi varmasti naulita istunnan niin vakaaksi kuin mahdollista, jotta pidätteetkin saisi tehtyä selvemmin. Nyt taisin vähän keikkua kyydissä, mikä varmasti vain innosti Minttua jatkamaan kipitystään.

Loppuravissa taas yritin haeskella tammaa kuulolle, mikä onnistui vaihtelevasti. Energiaa tässä 19-vuotiaassa mummossa ainakin on. Ei ihme, että olen vähän sen kanssa hukassa. Minulle kun on helpompi hakea tahmeampaa ratsua hereille kuin rauhoittaa reippaampaa tapausta. Mintun kanssa meneminen on tosin siksi hyvää ja tarpeellista vaihtelua.

Pyöristelyä

Uusi ratsastusviikko alkoi jo maanantaina, jolloin menin Tallinmäen koulutunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsunani oli Hemppa. Tunnin aikana keskityimme asetuksiin ja hevosten muotoon vaikuttamiseen.

Ensimmäisellä varsinaisella tehtävällä jaoimme maneesin kahdeksi neliöksi, joiden kulmat ratsastettiin mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti asettaen. Kulmissa pyrittiin saamaan hevosia pyöristymään asetusten avulla. Takajalat piti toki muistaa pitää aktiivisesti mukana. Kuviota tultiin niin käynnissä kuin ravissa. Hempan kanssa sainkin miettiä niin takajalkoja kuin ulko-ohjan pitämistä tuntumalla. Meno oli paikoin nihkeää, ja Hemppaa sai hoputella välillä melkoisesti liikkumaan. Hetkittäin sain vähän paremmin sitä hommiin, jolloin pääsin keskittymään kulmien ratsastamiseen. Kun sain asetuksen läpi ja enkä nakannut ulko-ohjaa menemään, pyöristyi Hemppa kivasti. Niinä hetkinä takaosakin pysyi paremmin aktiivisena.

Laukassa tulimme pitkän sivun alusta pari väistöaskelta keskemmäs ja jatkoimme siitä mahdollisimman suoraan sivun loppuun. Toisen pitkän sivun menimme normaalisti ja toiselle lyhyelle sivulle pyöräytimme pääty-ympyrän. Hemppa otti väistöaskeleet laukassa aika kivasti, ja saimme jatkettua sen jälkeen aika hyvin suoraan. Laukassa Hemppa liikkui helpommin, jolloin se vähän ryhdistäytyi ja tarjosi sitä parempaa laukkaa. Etenkin pääty-ympyrällä sain siihen otetta, ja meno oli sangen mukavaa. Hempan kanssa tulee hyvin treenattua sitä, että pidän ohjat käsissä ja pohkeet töissä. Jos jompikumpi unohtuu, leviää pakka odotetusti.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Hemppa oli nyt päässyt paremmin työvireeseen, jolloin ravikin oli aika mukavaa. Hemppa myös venytti hyvin ohjan perässä. Hempalla oli tänään vähän laiskempi päivä, jolloin sitä sai patistella enemmän eteen kuin ottaa kiinni. Onneksi se kuitenkin heräsi laukassa hommiin, jolloin sain taas tuntumaa siihen, millainen se parhaimmillaan osaa olla. Hemppa on kyllä minun ratsastamanani jännä tapaus: yhtenä päivänä se on melkoinen sätkyilijä, toisena päivänä tahmakavio. Olisipa hauska päästä siitä kunnolla perille ja löytää se tasapaino noiden välille.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Kokelaan kyydissä

Sunnuntain ratsastukset eivät päättyneet vielä katrillinkaan jälkeen, vaan hyppäsin vielä kolmannen kerran satulaan. Tällä kertaa ratsunani oli uusi tuntiratsukokelas, 1996 syntynyt suomenhevostamma Vintturella. Tallinmäellä sen lempinimeksi oli pistetty Minttu. Tammasta en sen kummemmin tiedä, mutta käsittääkseni se taitaa yhtä lailla niin koulu- kuin estepuolen. Säkäkorkeudeltaan se on 157-senttinen.

Menin Mintulla noin puolisen tuntia ihan vain siihen tutustellen. Se oli sangen reipas pakkaus, joten eteenpäin sitä ei tarvinnut nohitella. Lähinnä sain miettiä, miten sille sai tehtyä pidätteet läpi. En tehnyt mitään kummempia tehtäviä, kunhan pyörittelin ympyröitä ja mietiskelin, miten ratsu saattaisi toimia. Mintulla tuppasi olemaan kiire kaikissa askellajeissa, mutta ravissa ja laukassa se oli melkoisen vikkelä tapaus. Se tosin oli aika ymmärrettävää, sillä olihan tammalla pari lepopäivää alla ja vielä ihan vieras paikka katseltavana. Eikä reipas suomenhevonen jännitä yhtään samalla tavalla kuin esimerkiksi puoliverinen, mikä on toki vähän hassua.

Laukassa Minttu tosiaan viiletti menemään ilman, että sain siihen juuri otetta. Tulipahan ainakin purettua vähän tamman virtaa. Laukan jälkeen ravikin oli melkoista Vermon takasuoran kiihdytystä, mutta lopulta sain tammaa hitusen kuulolle. Ihan helposti se ei tapahtunut, mutta sainpahan loppuun välähdyksen siitä, millainen se malttaessaan voisi olla. Tämän testin perusteella Minttu oli luvatusti reipas kaveri eikä se tuntunut kumpaankaan suuntaan erityisemmin toispuoleiselta, ainakaan näin kevyessä testissä. Siitä tuli hieman Hilima mieleen, joten siinä mielessä satulassa oli aika tuttua istua. Saa nähdä, saadaanko tästä tammasta uusi vahvistus tuntiratsujen joukkoon.

Avajaisten katrillissa

Sunnuntain hevostelut jatkuivat Tallinmäen maneesitallin avajaisissa, joissa ratsastin Gialla valkoisten hevosten katrillissa. Ennen varsinaista esitystä ratsastimme katrilliohjelman kertaalleen läpi. Olimme muuttaneet sitä pituuden saamiseksi siten, että ratsastimme alun raviosuuden kahdesti.

Treeniharjoitus meni mukavasti, ja pysyimme toisen ratsukon kanssa kohtuullisesti tahdissa. Gia oli edelleen oma kiva itsensä, joten saimme siirtyä maneesista hyvillä mielin ulos odottamaan toviksi vuoroamme. Kun pääsimme takaisin maneesiin, oli siellä mukavasti yleisöä. Gia vähän pörhistyi tästä hyvällä tavalla ja oli selvästi innoissaan. Tamma taisi hoksata olevansa jossain vähän erikoisemmassa tilanteessa, jos ei nyt sentään ihan kisoissa.

Matkaan lähdimme ravissa tulemalla keskihalkaisijaa myöten toisen ratsukon kanssa rinnakkain. Pysähdyimme keskelle toviksi ja jatkoimme siitä Gian kanssa vasemmalle. Gia vähän yritti kiihdytellä kulmasta, mutta sain sen napattua kiinni, ja pääsimme lähtemään väistöön kohti keskihalkaisijaa. Ulkopuoli olisi saanut olla paremmin otteessa, mutta saimme tehtyä väistön vasemmalle, suoristettua ja palattua väistöllä uralle. Siitä lähdimme kolmikaariselle kiemurauralle, joka sujui ihan asiallisesti. Sen jälkeen pyöräytimme samat kohdat uudelleen eikä niissä tullut mitään uutta vastaan. Toisen kolmikaarisen kiemurauran loppupuolella siirsimme hevoset käyntiin ja nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä (video alkaa tästä kohdasta, harmillisesti kukaan ei tainnut ehtiä napata koko esitystä talteen). Lyhyelle sivulle pyöräytimme pääty-ympyrän, josta jatkoimme uraa myöten. Pitkän sivun keskelle tuli voltti ja sen jälkeen vielä lyhyelle sivulle pääty-ympyrä. Sen jälkeen menimme taas tovin uraa myöten, kunnes ennen kulmaa siirryimme raviin. Sen jälkeen hurautimme lävistäjän ravissa ja tulimme keskihalkaisijalle. Pysähdyimme muutamaa metriä ennen päätyä ja katrillimme oli siinä.



Hitsit, olipa kivaa! Gia on niin lysti hevonen, ettei tosikaan. En ole koskaan aiemmin päässyt ratsastamaan katrillia, joten tämä oli oikein mukava kokemus. Nyt on maneesitallikin virallisesti avattu, ja treenit mukavasti neljän seinän sisällä saavat jatkua hyvillä mielin.

Videosta kiitos Noralle!

Rauhallisesti ruusukkeelle

Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran tämän vuoden viimeiset kisat, jotka mentiin esteillä. Ratsukseni olin valinnut Jussin, jonka kanssa ilmoittauduin hurjaan 60–70 sentin luokkaan (arvosteluna 367.1). Saimme pitkästä aikaa ihan sennujen luokan, jossa osallistujia oli peräti viisi. Jussi meni kisoissa vain minun kanssani.

Ennen maneesissa ollutta verryttelyä ehdin kävellä tovin mutaisella kentällä. Jussi oli hieman unelias, mutta heräsi kyllä, kun vähän nohitteli. Maneesiin päästyämme verkkasimme ravissa ja laukassa tovin ennen kuin otimme hyppyjä. Yritin viritellä Jussia, mutta ei se kovin lennokkaaksi alkanut. Jussin laukka tuntuu suuntautuvan enemmän ylös kuin eteen, joten kovin vikkelää menoa en siitä irti saanut. Jussi oli kuitenkin hyvin kuulolla. Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa okserille (este 3). Kertaalleen Jussi pääsi ponkaisemaan liian aikaisin ja kertaalleen kolauttamaan puomia, mutta se korjasi hyvin niiden jälkeen otetuissa hypyissä. Keskityin pitämään Jussin kuulolla ja kertomaan itse, mistä kohtaa hypätään, sillä halusin välttää jättiloikat mahdollisimman hyvin. Otimme parit hypyt molemmille esteille. Jussi ei tuntunut energiapakkaukselta, joten en halunnut viedä siitä virtoja. Lähdimme luokassa kolmantena.

Noralle kiitos tästä!
Radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jussi liikkui ihan ok, mutta olisin saanut herätellä sitä vähän reippaammaksi. Ykköselle tultaessa yritin pitää Jussin kuulolla, sillä ponnistuspaikka oli jäämässä kauas. Taisin jäädä arpomaan liikaa, jolloin Jussi pääsi esittämään oman ratkaisunsa eli se lähti hyppyyn hitusen liian kaukaa. Pääsimme esteestä yli, ja virnistelin selässä hassun hevosen ratkaisua. Jussi oli hypyn jälkeen askeleen verran ristilaukassa, kunnes korjasi etupäänsäkin vasempaan laukkaan. Keräilin itseni hypyn jälkeen kasaan ja hoputtelin Jussia etenemään. Kakkosen pääsimme siitä paikasta, mistä olin ajatellutkin. Laukan korjasimme ravin kautta. Kolmosen ja nelosen linjan olin päättänyt meneväni viidellä askeleella, mikä onnistui ihan hyvin, vaikka Jussi kolauttikin nelosesteen puomia. Linjan jälkeen korjasin laukan taas ravin kautta oikeaksi. Viitonen meni ihan hyvin, ja päätin kääntää sen jälkeen vähän aikaisemmin. Parempi tie olisi mennyt tolpan ja seinän välistä, mutta halusin jättää sen reitin välistä. Siinä kun oli pientä hetkeä aiemmin kompastunut yksi hevonen epätasaisen pohjan takia. Niinpä käänsin Jussin ennen sitä estettä, joka oli seinän vieressä. Tie oli vähän hassu, mutta siinä oli hyvin aikaa hakea lähestyminen kuutosen ja seiskan linjalle. Kuutoselle pyysin Jussia lähtemään hieman kauempaa, minkä se toteutti hyvin. Sille linjalle laitoimme suunnitellusti kuusi askelta. Seiskan hyppy oli hassun hidas, mutta Jussi ylitti senkin puhtaasti. Siitä kaarroimme perusradan viimeiselle esteelle, joka ylittyi hyvin.

Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli ysille käänsin hieman lyhyemmän tien. Yritin hakea Jussiin kierroksia, mutta ei se vieläkään oikein innostunut. Ysin ja kympin linjan menimme edelleen viidellä askeleella. Sen jälkeen olimme vastalaukassa, mutta Jussi hurruutteli sitä niin tasaisesti, etten tajunnut. Tiukemmassa kaarteessa se pudotti raville, ja sain korjattua sen takaisin laukkaan juuri ajoissa ennen yhtätoista. Se ylittyi ihan ok, ja pääsin kääntämään toisen vähän lyhyemmän tien uusinnan viimeiselle esteelle. Numero kaksitoista ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa puhtaalla ja sangen rauhallisella suorituksella. Hieno Jussi!



Loppujen lopuksi suorituksemme riitti viiden ratsukon luokassa toiselle sijalle. Niin se kouluratsuna kunnostautunut Jussi pääsi ruusukkeelle estekisoissakin, kaikkea sitä! Luokan voiton nappasi hienosti Nora ja Jatsi, joiden ajasta jäimme sellaiset kymmenen sekuntia, hah. Vaan saimmepahan viettää vähän enemmän aikaa radalla. Jussin kanssa oli kiva hypätä esterata eikä tänään ollut edes sen kummemmin epävarma olo. Jussi on tasainen menijä, joka yrittää parhaansa esteilläkin. Esteratojen kuningasta siitä ei taida koskaan tulla, mutta kiva treenikaveri ja pienten luokkien kisaratsu se kuitenkin on.

Videosta kiitos Alekseille!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Katrillitreeniä

Lauantain maastoreissun jälkeen pääsin kipuamaan toisen kerran Gian kyytiin. Se onkin harvinaista herkkua, sillä Gia ei juurikaan enää tee tunteja, vaan toimii yksityisratsuna. Sain kuitenkin nyt treenata sillä tulossa olevia Tallinmäen maneesitallin avajaisia varten. Minut kun pyydettiin mukaan toiseksi ratsastajaksi valkoisen hevosen katrilliin.

Nappasin Gian suoraan käyntimaaston jälkeen, joten se oli verrytelty hyvin. Verkkasin aika nopeasti ravin ja laukan läpi eikä niissä ollut kummempaa huomauttamista. Giahan on mukavan kuuliainen ja omalla moottorilla liikkuva tamma. Testasin myös muutamat pohkeenväistöt, jotka sujuivat ihan ok. Ulkopuolen olisin tosin saanut pitää pikkuisen paremmin hallussa, niin väistöaskeleet olisivat lähteneet tasaisemmin. Muutoin Gia kuitenkin väisti asiallisesti ja kevyillä avuilla.

Tämän jälkeen ratsastimme suunnittelemani katrillin läpi kahteen kertaan. Tulimme keskihalkaisijalle ja pysähdyimme keskelle muutaman sekunnin ajaksi. Siitä jatkoimme toisen ratsukon kanssa eri suuntiin tehden liikkeet peilikuviona toisiimme nähden. Me Gian kanssa käännyimme vasemmalle ja teimme pitkän sivun alusta melkein keskihalkaisijalle saakka pohkeenväistöä. Siitä suoristimme parin askeleen ajaksi ja palasimme väistön avulla takaisin uralle. Tämän jälkeen ratsastimme kolmikaarisen kiemurauran. Kuvion loputtua nostimme lyhyen sivun keskeltä laukan ja teimme pääty-ympyrän. Siitä matka jatkui normaalisti uraa pitkin, ja pitkän sivun keskelle pyöräytimme voltin. Siitä matka taasen jatkui toiselle lyhyelle sivulle, jolle pyöräytimme toisen pääty-ympyrän. Sen jälkeen jatkoimme uraa pitkin suoraan, kunnes hieman ennen kulmaa siirryimme raviin. Siitä jatkoimme toisen pitkän sivun alkuun ja lähdimme lävistäjälle. Kun pääsimme sen loppuun, käännyimme taas keskihalkaisijalle ja tulimme liki katsomopäätyä ja pysähdyimme siihen.

Katrilli sujui molempina kertoina aika kivasti. Gia kuunteli pyynnöt hyvin ja teki niin kuin pyysin. Toisella kierroksella saimme toisen ratsukon kanssa oltua mukavasti tehtävillä yhtä aikaa aika helposti. Molemmat pystyivät koko ajan tarkkailemaan toisen etenemistä ja vaikuttamaan sen perusteella tarvittaessa omaan menoon. Gian parina oli poni, jolla onneksi on ihan kohtuullisen isot liikkeet. Niinpä kokoerosta huolimatta ne sopivat katrilliin mainiosti. Treenit olivat ohi noin puolessa tunnissa, mutta kivaa oli senkin edestä. Gia on kyllä lysti ratsastettava, ja sellaisia voisi monistaa useammankin kappaleen tuntihevosten joukkoon. Sen selkään on kyllä vielä päästävä, jos tämän katrillin jälkeen siihen vielä tulee tilaisuuksia.

Ihanan huoletonta laukkaa

Lauantaina suuntasimme Kaisan kanssa taas Tallinmäen maastoihin. Ratsunani toimi Hemppa, jonka maasto-ominaisuuksista olin kuullut paljon hyvää. Se on muun muassa vetänyt nuorten hevosten laukkamaastoja, joten ei se kovin höppänä voi olla. Otimme Hempan kanssa vetohevosen paikan.

Alkumatkan taivalsimme tietä pitkin, ja ellen olisi paremmin tiennyt, olisin luullut istuvani Jetin kyydissä. Hemppa nimittäin otti pieniä sivuaskelia ja tollotti muun muassa postilaatikkoa. Ruuna tuntui myös sangen jännittyneeltä. Taisin itsekin vähän olla moinen, mikä ei varmasti auttanut Hemppaa rentoutumaan. Ehdin jo miettiä, mitä reissusta tulisi, mutta sain pidettyä pahimmat mutinat mahassa ja jatkettua vain matkaa. Hemppa kyllä liikkui reippaasti, se ei ollut ongelma. Niin käynnissä kuin ravissa Vake ei tahtonut oikein pysyä perässä, kun Hemppa eteni pitkin ja reippain askelin. Ainakaan sitä ei tarvinnut nohittaa liikkumaan.

Otimme reissulla vain yhden laukkapätkän. Lähdin liikkeelle ensin hieman varovaisesti, kunnes päätin homman sujuvan parhaiten, jos annan Hempan laukata rennosti sitä vauhtia, mitä se tarjoaa. Hemppahan oli laukassa aivan älyttömän mainio! Kun rentouduin itse, saatoin pikkuisen pyytää enemmän vauhtia, ja niin Hemppa tarjosi sitä. Ilman mitään säpsyilyjä, sivuaskelia tai muitakaan. Kun taas halusin vähän hidastaa, jarrutti Hemppa jo ääniavulla. Kyllä kelpasi! Hurauttelimme mukavan rentoa ja etenevää laukkaa, joka oli ihanan vaivatonta. Tästä osuudesta Hemppa vei kyllä pisteet kotiin.

Loppumatkan taitoimme käynnissä ja ravissa. Parin jännän paikan kohdalla Hemppa jähmettyi, ja annoin tällä kertaa Vaken pelastaa meidät niistä kohdista. En tohtinut vielä testata, saanko Hempan patisteltua jännien paikkojen ohi suosiolla vai tuleeko siitä millainen kinastelu. Muutoin Hemppa oli kuitenkin rutkasti rennompi kuin alkumatkasta. Ilmeisesti laukka rentoutti sitä ja minua siinä samalla. Loppumatkasta ymmärsin hyvin, miksi Hemppaa on kehuttu maastoratsuna. Se reipas ja asiallinen. Tämän kerran perusteella lähden kyllä vielä toistekin sen kanssa maastoon.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Väistöjä ja avoja

Perjantaina oli taas tuttuun tapaan Artsin koulutunti, jolle menin Hempan kanssa. Ratsukoita oli yhteensä kolme. Kuten aiemmillakin kerroilla, tahkosimme tänäänkin väistöjä. Niiden lisäksi ahersimme avotaivutusten parissa.

Pohkeenväistöt teimme ensin käynnissä lävistäjää myöten edeten. Hemppa väisti vasemmalle ihan ok, kun taas väistöt oikealle olivat odotetusti hieman tihkaampia. Niissä hain taas oikeaa puolta kontrolliin, jotta Hemppa ei yrittänyt pullahtaa sitä kautta karkuun. Muutoin Hempan kanssa väistättäessä saa miettiä tarkkaan sitä, että takaosa pysyy mukana.

Tämän jälkeen tulimme keskihalkaisijalta väistön uraa kohti ja sille päästyämme vaihdoimme liikkeen avotaivutukseen. Tehtävää tulimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Väistöt olivat edelleen vähän hankalampia, mutta niiden jälkeiset avotaivutukset lähtivät paikoin aika kivasti. Jokin palikka loksahti siis aina kohdilleen valmistelussa. Ravissa väistöt menivät entistä nihkeimmiksi, kun Hemppa alkoi nyhrätä omiaan. Se jarrutteli tai tarjosi ihmeellistä minilaukkaa sen sijaan, että olisi edennyt rennosti ravissa. Kumma kyllä elämä helpotti aina, kun pääsimme väistöstä avotaivutukseen. Väistön aikana tulee siis ährättyä jotain ylimääräistä tai ehkä Hemppa joutuu väistöissä enemmän töihin ja venymään, mikä saa sen vähän nihkeilemään vastaan.

Lopuksi yhdistimme ravissa tehtyyn avotaivutukseen laukannoston. Avotaivutukset alkoivat tökkiä nyt hieman enemmän kuin aiemmalla tehtävällä. Ilmeisesti en saanut valmisteltua niitä niin hyvin nyt, kun väistö ei ollut auttamassa, vaan liikkeeseen piti päästä suoraan. Laukannostotkaan eivät sitten tämän takia olleet kovin hääppöisiä. Positiivista oli kuitenkin se, että itse laukka alkoi rullata aika kivasti. Opettaja ohjeisti vaatimaan Hemppaa laukkaamaan siinä pituudessa, minkä minä sille annoin. Sen ei saanut antaa nykiä ohjia pidemmäksi ja valua siten pitkäksi puikulaksi. Kun sain istuttua napakasti, pidettyä ohjat käsissä ja ratsastettua pohkeella, alkoi Hemppa väläytellä taas sitä makeampaa laukkaa. Hempalla on kyllä kivat askellajit, kun sen saa kunnolla hommiin.

Loppuravissakin Hemppa väläytteli mainioita hetkiä, kun sain ratsastettua sitä tarkemmin. Hitsit, kun osaisin ratsastaa samalla päättäväisyydellä jo heti tunnin alusta asti, niin saisimme näitä hyviä hetkiä enemmän. Jostain syystä olen aika hidas vaikuttamaan hevoseen. Annan hevosten usein humputella tunnista aika ison osan ennen kuin oikeasti alan vaatia niiltä kunnolla. Toki niiden pitää antaa vertyä rauhassa, mutta ei siihen nyt sentään suurinta osaa tunnista pitäisi mennä. Jotenkin saan ratsastettua kunnolla vasta sitten, kun vähän sisuunnun esimerkiksi töpeksintääni. Miten saisin sopivaa sisuuntumista heti tunnin alusta alkaen? Sitä sopii miettiä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ratatreeneissä ennen kisoja

Keskiviikon tunnilla luvassa oli esteitä tulevien kisojen takia. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti kisatykkini eli Jussin, joka jatkoi edelliseltä tunnilta. Jussin kanssa olisi tarkoitus hypellä seuran tulevissa estekisoissa 60–70 sentin rata. Ratsukoita tunnilla oli ilahduttavasti vain viisi. Tunnin alkupuolella verryttelimme ensin itsenäisesti, jonka jälkeen hyppelimme lyhyitä tehtäviä. Skippaan niiden selostamisen ja siirryn hypättyihin ratoihin.

Kaisalle kiitos tästä!
Ensimmäinen rata oli noin 60 sentin tuntumassa. Ykköselle tulimme ihan ok, vaikka tulinkin sille vasemmassa laukassa hassua tietä pitkin. Jussi hyppäsi sen kuitenkin ihan hyvin, ja matka jatkui kakkoselle. Sekään ei tuottanut ongelmia, mutta laukan sai korjata ravin kautta. Kolmoselle olisimme saaaneet tulla vähän pontevammin, sillä hyppy oli vähän hidas. Nelosen ja viitosen kaareva tie mentiin ristilaukassa, mutta Jussi kuitenkin hyppäsi niistä kohdin, mistä ajattelinkin. Kuutosena olleelle sarjalle sain vähän hoputella sitä samoin kuin pyytää välissä eteen, jotta Jussi pääsi sen askeleella. Sarjan jälkeen olimme ristilaukassa, jonka Jussi kekseliäästi päätti korjata paria askelta ennen seiskaa ravin kautta. Vaan Jussi sai itsensä juuri ja juuri laukkaan ennen estettä, joten pääsimme rämpimään sen yli. Rata ei ollut niin sujuva, mutta ainakin aika varma.

Kaisalle kiitos myös tästä!
Toisen radan tulimme noin 70-senttisenä. Ykkönen meni ihan ok, ja sarjalla sain taas varmistella, että Jussi venyttää sen askeleella. Kuten aiemmalla radalla, olimme sarjan jälkeen taas ristilaukassa. Jussi pääsi esittämään taas vaihdon ravin kautta hetkeä ennen hyppyä. Kolmosesta menimme taas kuitenkin yli. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen kaarevan tien menimme myös tavoillemme uskollisena ristilaukassa, mutta silti varmasti. Seiskalle kaartamisessa vaihdoin laukan ravin kautta, ja niin pääsimme radan viimeisenkin esteen puhtaasti läpi. Toinenkin rata noudatteli meidän yleistä linjaamme. Onneksi kisoissa ei ole tyyliarvostelua. Kivaa oli kuitenkin se, että Jussi kuunteli hyvin minua eikä yrittänyt lähteä mistään ihan järjettömistä kohdista hyppyihin.

Olisin saanut ratsastaa Jussin paljon tarmokkaammaksi, sillä se tuntui sangen ponnettomalta paikoin. Se kuitenkin hyppäsi kiltisti jokaisen eteen tulleen esteen. Omassa ratsastuksessani olisin halunnut parantaa sitä, että olisin saanut laukan ajoissa kuntoon, jolloin minun ei olisi tarvinnut viime metreille saakka tuijotella ponnistuspaikkaa. Nyt vaikuttamiseni jäi aina vähän liikaa siihen hetkeen, kun hevoselle olisi pitänyt antaa hyppyrauha. Jussi tosin kaipaa hieman apua lähestymisissä, sillä muutoin se ei välttämättä tiedä, mikä on oikea kohta ponnistaa. Tunnin treenit jättivät sellaisen puolivarman olon. Kisakorkeutemme 60–70 senttiä ei nyt oikeasti ole Jussille vaikea, mutta olisin silti kaivannut vähän varmemman fiiliksen pohjalle. Jussi on kuitenkin kiltti ja yritteliäs kaveri, joten emmeköhän me sen voimin ja sopivasti vaikuttavan ratsastamisen yhtälöllä pääse ihan asiallisesti kisaradallakin maaliin.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Löysäilyä pienillä esteillä

Tiistaina oli taas vuorossa Pian estetunti. Maneesin pohjaa oli työstetty eteenpäin, ja se tuntui jo nyt hyvältä. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja minun ratsunani toimi taas Hemppa. Tunnilla menimme aika paljon puomien parissa tullen niitä kiemurakuviolla. Niiden lisäksi tulimme kavaletteja, ristikoita sekä kahden esteen suoraa linjaa.

Tulimme puomien sisältämää kiemuraa niin ravissa kuin laukassa. Ideana oli tehdä kaarteet vähän tietä pullistaen, jotta sisäpohje menisi varmasti läpi. Puomit tuli silti päästä keskeltä yli. Tehtävällä tuli tietysti myös säilyttää aktiivinen ja tasainen eteneminen. Meillä Hempan kanssa tämä tehtävä meni niin ravissa kuin laukassa vähän niin ja näin. En saanut Hemppaa riittävän tarmokkaaksi, jolloin se hyytyi erityisesti kaarteissa. Laukassa puomeilla piti saada myös vaihdot tehtyä. Ne ovat Hempalla ja minullakin paikoin hieman ruosteessa, joten saimme korjailla melkoisesti laukkoja ravin kautta. Muutaman kerran Hemppa nappasi puomilla ristilaukan ja kerran tai pari vaihtoi kokonaan puhtaasti. Mutta edelleen hakusessa oli aktiivisuus ja sujuvuus. Tehtävällä ähräsin ilmeisen paljon, sillä sen jälkeen pitkällä sivulla Hemppa laukkasi ihan ok.

Laukkakiemuraan yhdistimme myös innarististikot sekä suoran linjan sekä tulimme omana tehtävänään innariristikot, kavaletit ja suoran linjan toisesta suunnasta. Lopuksi hyppäsimme muutaman kerran vielä suoraa linjaa. Näilläkin tehtävillä ongelma pysyi samana, sillä annoin Hempan edelleen jäädä aika lötköksi. Suoralla linjalla annoin sen lisäksi vähän puskea sisäpohjetta vasten, jolloin emme päässeet lähestymään suorana. Ponnistuspaikka ei siten osunut aina, ja esitimmekin pari sangen hassua hyppyä ensimmäiselle esteelle. Positiivista oli se, ettei Hemppa alkanut epäröidä, vaan meni luottavaisesti aina esteiden yli. Tajusin myös itse aina kiittää sitä, kun se meni tehtävän minun räpellyksestäni piittaamatta. Positiivista oli se, että kun sain laukkaa vähän paremmin kuntoon, sujuivat hypyt ihanan helposti ja vaivattomasti. Mukautuminen oli helppoa, laukka rullasi eikä mistään ylimääräisestä tarvinnut huolehtia.



Hempalla oli tänään vähän ylimääräistä virtaa, minkä se purki pieniin säikkymisiin. Pahemmin se ei onneksi lähtenyt viipottamaan, mutta olisin mieluusti mennyt tunnin kokonaan ilman ylimääräisiä sätkyjä. Vaan niin selvisimme taas tästäkin tunnista, johon onneksi mahtui hyviäkin hetkiä. Hemppa on kyllä kiltti kaveri, kun se kestää huonommatkin hetket herneilemättä suuremmin. Sen kanssa olisi varmasti ilo hypätä, kun kuskikin pysyisi paremmin kartalla siitä, miten pitää edetä.

Videoista kiitos Kaisalle ja Annulle!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Toivotusti vähän rennompaa

Perjantaina oli tuttuun tapaan Artsin koulutunti, jonka menin Hempalla. Ruunalla on tainnut olla vähän ylimääräistä virtaa lähiaikoina, mutta tällä tunnilla se oli paljon tutumpi itsensä. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme tekemään odotetusti väistöjä, ympyröitä ja laukannostoja.

Väistöjä teimme ensin käynnissä lävistäjää myöten. Väistön jälkeen pyöräytimme pääty-ympyröitä ravissa ja laukassa. Väistöt olivat taas takkuisempia oikealle. Vasemmalle ne lähtivät vähän paremmin, mutta tänään hieman tavallista nihkeämmin. Tällä tunnilla pohdiskelin enemmän ohjien pituutta ja yritin olla kädellä hiljaa ja rento. Väistön vastakkaisen puolen kontrollointi olisi saanut olla rutkasti parempi. Se varmasti olisi parantanut väistöjä molempiin suuntiin. Jotenkin vain tuppaan unohtamaan sen väistön vastakkaisen puolen, vaikka sekin pitäisi tietysti pitää hanskassa. Päätyyn pyöräytetyt ympyrät menivät ravissa ihan ok, kun sain Hempan liikkeelle. Onnistuneet väistöt myös näkyivät ympyrällä, sillä silloin Hemppa ravasi paremmin ja oli rento. Laukkaympyrät olivat vähän takkuisia. Hemppa ei ihan alkanut laukata kunnolla, vaan sitä sai aina nohitella alkuun ennen kuin se alkoi tehdä töitä vähän paremmin.

Teimme pohkeenväistöjä myös uraa myöten etuosan sillä säilyttäen. Väistöjä tultiin näin niin käynnissä kuin ravissa. Tällä tehtävällä väistön vastakkaisen puolen laiminlyönti kostautui kyllä hienosti. Hemppa pääsi pullahtelemaan sieltä karkuun, kun en saanut aina napattua sitä puolta haltuun. Hiljalleen väistöt kuitenkin lähtivät paranemaan, kun muistin olla riittävän rento ja palkita aina hyvät hetket. Hassua oli se, että loppujen lopuksi väistöt oikealle menivät tällä tehtävällä paremmin, vaikka se suunta on meillä tähän asti ollut hankalampi. Silti saimme parempia ja rennompia hetkiä jopa raviväistöissä oikealle kuin vasemmalle tehtynä. En oikein tiedä, mitä ihmettä sitten ähräsin väistöissä vasemmalle. Unohdin varmasti ne väistön vastakkaisen puolen avut, mutta jotain muutakin siinä oli vähän pielessä. Hemppa pullahteli vasemmalta karkuun, jolloin väistö levisi viimeistään siinä käsiin. Kun ajattelin väistöä hitusen sulkutaivutusmaisesti, sain Hempasta vähän paremmin otetta. Muutamia kertoja siinäkin suunnassa pääsimme rennompiin fiiliksiin, ja väistöjen jälkeen kulmaan pyöräytetyt voltit menivät sangen mukavassa ravissa.

Lopuksi teimme vielä keskihalkaisijalla laukannostoja vuorotellen eri suuntiin. Nämä menivät meillä aika höpösti. Aloin itse hätäillä nostoa, jolloin en valmistellut sitä kunnolla. Hemppa ei sitten tajunnut, mitä yritin selittää ja pysyi ravissa. Sain sitten ohjeeksi tehdä nostot parin käyntiaskeleen kautta. Kun sain Hempan rentoon, mutta aktiiviseen käyntiin ja annettua avut täsmällisesti, saimme lopulta laukatkin nousemaan. Tehtävään jäi kuitenkin melkoisesti parannettavaa, mutta onneksi se ei jäänyt ihan kokonaan tekemättä. Hempan kanssa saan miettiä noita laukannostoja tarkemmin kuin monen muun ratsun kanssa. Teenköhän ne sitten tosiaan niin huolimattomasti? Kenties, joten syytä on miettiä niiden tekemistä täsmällisemmin.

Loppuravissa Hemppa tarjosi oikein mukavaa menoa. Ravi oli pontevaa, mutta ei kiireistä, ja Hemppa oli mukavan rento. Näihin fiiliksiin oli kiva päättää tunti. Paras anti oli ehdottomasti se, että Hemppa antoi tänään taas ratsastaa itseään mukavasti. Nyt ei tullut säntäilyjä tai muita sätkyjä, mikä oli oikein hyvä juttu. Pientä jumittelua toki oli, mutta se nyt on aika luonnollinen reaktio siihen, kun kuski säätää selässä yhtä aikaa sen sataa asiaa. Tällaisen Hempan kanssa on kiva mennä, sillä siitä paljastuu aina mukavia piirteitä. Omat ratsastukseni ja vaikuttamiseni mukauttamisen treenit siis jatkukoot.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ympyröitä kerrakseen

Keskiviikon toinen tunti hurahti Lennin kanssa koulutunnilla. Tunnin piti tallin toinen opettaja, ja oli kiva päästä pitkästä aikaa hänen opetukseensa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme pyörittelemään ympyröitä koko rahan edestä. Kummallakin pitkällä sivulla oli kolme eri kokoista ympyrää, joita tahkottiin sovitellen kaikissa askellajeissa. Ensin aloitimme ratsastamalla kaikki ympyrät käynnissä. Sen jälkeen isommat ympyrät mentiin ravissa ja pienet käynnissä. Sitten toisen pitkän sivun ensimmäinen ja viimeinen ympyrä mentiin laukassa ja keskimmäinen ravissa. Muualla sai laukata uraa myöten.

Lenni oli tuttuun tapaansa hieman eläväinen päänsä kanssa, mutta ehkä hitusen maltillisemmin kuin yleensä. Opettaja vinkkasi käyttämään ohjaa korjausapuna johtamalla molempiin suuntiin, kun Lenni yritti karata jommaltakummalta puolelta ohjaa karkuun. Tätä kikkaa käyttäessä piti muistaa johtaa sivulle, ei taakse. Kun apu meni läpi, kädet piti myös muistaa palauttaa paikoilleen. Vinkki tuntui ensin hassulta, mutta tuntui toimivan. Lenni lakkasi vastustelemasta niin selvästi ja tasoittui aina hetkeksi. Välillä unohdin käteni levälleen, mutta sain myös kohtuullisesti palautettua niitä paremmin paikoilleen.

Ravissa kevensin suosiolla, sillä Lenni ei rentoutunut niin, että harjoitusravissa olisi ollut järkeä istua. Ympyröillä sain muistaa hyvin ulkoavut, jotta Lenni kääntyi paremmin eikä vain pullahtanut kaulastaan mutkalle. Ravin tahti oli välillä myös turhan kiireinen, joten sain keskittyä toppuuttelemaan Lenniä jonkin verran. Se olisi mieluusti kipittänyt menemään, mutta uskoi hetkittäin myös, että hitaamminkin voi edetä. Lennin kanssa olisi varmasti tärkeä saada oma istunta pysymään vakaana, sillä se reagoi aika selvästi siihen, kun oma tasapainoni petti.

Laukassa oli tällä tunnilla kivointa työstää Lenniä. Se tasoittui hieman ja antoi säädellä laukkaa välillä aika kivasti. Välillä Lenni tosin pääsi kipittämään laukassakin, ilmeisesti sillä oli menohaluja purettavana. Ympyröillä sen sijaan se kuunteli aika kivasti, ja sain ratsastettua laukkaa sopivasti lyhyemmäksi. Lenni myös kääntyi laukassa jollain tavalla paremmin. Taisin saada istuttua laukassa vähän paremmin, jolloin Lenninkään ei tarvinnut huolehtia selässään keikkuvasta kuskista.

Tällä tunnilla tuli kyllä tehoannos ympyröitä, vaan hyödyksihän ne tulivat. Saipahan miettiä muun muassa kääntämistä ja tahdin säilyttämistä yhtä aikaa. Lennin laukka oli tunnin paras anti. Sitä varmaan voisi säädellä vaikka miten, jos vain osaisi istua vakaasti koko ajan. Jollain tavalla tunti meni meiksi aika tasaisesti. Meillä kun ollut paljon epätasaisempiakin tunteja alla, joten tällainen pieni parannus tuntui tietysti hyvältä. Jos Lennin saisi tasottumaan kokonaan, olisi se sangen näppärä ja mukava ratsu.

Helppo olikin hankalahko

Keskiviikkona oli luvassa tuplahevostelut. Päivä alkoi Tallinmäen kolmen ratsukon puomeilla höystetyllä koulutunnilla. Ratsunani oli Aku, jolla olen pari kertaa viime aikoina hypellyt, mutta kouluväännöstä on huomattavasti pidempi aika. Alkuverryttelyn tein itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Aku oli suunnilleen oma itsensä, mutta hivenen jäykähkö. Se kuitenkin liikkui ihan asiallisesti, joten arvelin sen notkistuvan tunnin tehtävissä.

Teimme ensin pohkeenväistöjä käynnissä pitkän sivun alusta noin kolmanneksen keskemmäs. Suoristuksen jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin toiselle pitkälle sivulle pieni temponmuutos. Seuraavaksi väistötkin tehtiin ravissa. Käynnissä Aku väisti mukavasti, kunhan en tehnyt siitä numeroa. Ravissa Aku tuppasi hieman kipittämään, joten sain hakea sen odottamaan ennen kuin väistöt lähtivät sujumaan. Nekin onnistuivat ihan mukavasti, kun sain oltua roikkumatta ohjissa ja rentouduttua. Pyörittelin toisen pitkän sivun alkuun välillä voltteja, joilla yritin pehmitellä Akua vähän. Se kun ei hevillä lähtenyt asettumaan kumpaankaan suuntaan. Välillä sain asetuksia läpi, välillä taas jäimme jäykistelemään. Sentään temponmuutokset onnistuivat, tosin ne menivät vähän kipittäen.

Laukassa tulimme neliötä, jonka yhdellä sivulla oli kolme puomia. Ideana oli päästä ne suoraan ilman kääntymistä liian aikaisin. Teimme puomeilla myös suunnanmuutoksen, jotta pääsimme tekemään saman tehtävän toiseen suuntaan toisilla puomeilla. Pääsimme Akun kanssa puomit aika mukavasti suoraan ilman kummempaa ennakointia uudesta suunnasta. Laukanvaihtoyritys oikeasta vasempaan ei onnistunut, vaan sain korjata ravin kautta. Vasemmassakin kierroksessa puomit sujuivat mukavasti. Suunnanmuutoksessa takaisin aiempaan suuntaan saimme puolittain vahingossa laukanvaihdon puomeilla. Aku joutui vähän venyttämään laukan lyhennyttyä liikaa, jolloin se nappasi samalla toivotun laukan.

Tunti pidettiin kohtuullisen kevyenä etenkin laukan osalta, kun uusi pohja on vielä vähän kesken. Loppukäynnit kävimme köpöttelemässä ulkona. Aku unohti olevansa rohkea suomenhevonen ja tollotteli ympäriinsä. Postilaatikot kehtasivat olla erityisen tollottamisen arvoisia. Vaan kun turpa osoitti taas tallia kohti, löytyi Akunkin askeleeseen reippautta. Niin pääsimme leppoisasti takaisin tallin turvaan. Tunnista jäi vähän valju olo. Akun pitäisi olla helppo ja mukava ratsu, mutta näemmä koulupuolella en saanut siitä oikein otetta. En saanut sitä notkistumaan saati pyöristymään, lähinnä vain kipittämään. Ehkä yliyritin ja sorruin näpertämään kaikkea turhaa. Vähemmästäkin ratsu menee hämilleen. Ensi kerralla taas vähemmän on enemmän -motto käyttöön.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kavalettitreeniä säästellen

Tiistaina vuorossa oli Tallinmäen kolmen ratsukon kavalettitunti. Pääsin jo nauttimaan maneesissa ratsastamisesta, mutta sain taittaa matkan kotitallilta maneesitallille, sillä ratsunani oli vielä siellä asuva Hemppa. Maneesin pohja on vielä viimeistelyä vaille valmis, joten teimme treenit taas sen huomioiden.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Hieman raskas pohja verotti Hempan liikkumista etenkin laukassa. Se tarjosi aika tahmeaa laukkaa, mutta aloin sitten pyydellä sitä vähän reipastumaan pitkillä sivuilla. Löytyihän sitä laukkaakin, kun vain pyysi. Sen jälkeen ravikin toimi paremmin. Verryttelimme ravissa tulemalla kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomi, minikavaletti ja puomi. Hevoset pääsivät siis nostelemaan kavioitaan. Hemppa meni tehtävän asiallisesti eikä pahemmin hidastellut puomeilla. Jos Hemppaan piti vaikuttaa, sain sen tehtyä kaarteissa ja pääsin rentoutumaan puomeilla.

Seuraavaksi tulimme neliötä ajatellen puomin, minikavaletin ja puomin yli. Ideana oli päästä tämä kohta suoraan ilman, että hevonen alkoi ennakoida käännöstä. Kun itse hahmotin kuvion ja tajusin, ettei ole kiire kääntyä, saimme tultua tehtävän ihan hyvin. Hemppa yritti ehkä hieman valua oikealle, mutta sen sai korjattua aika helposti. Kivaa oli se, että molemmat suunnat onnistuivat tasaisesti.

Toiset saivat tulla aiemman kolmikaarisen kiemurauran vielä laukassa vaihtoja tehden, mutta me saimme Hempan kanssa tehtävän helpotettuna. Hempan laukanvaihdot ovat hieman olleet ruosteessa, joten opettaja pisti meille kaksi kavalettia siten, että ne alleviivasivat suunnanmuutoksen. Tulimme ne kahdesti kahdeksikolla. Tein selvät johtamiset kavaleteilla, jolloin Hemppa vaihtoi jokaisen laukan toivotusti. Hemppa liikkui muutenkin jo paljon paremmin kuin alkutunnista, jolloin ponnistuspaikatkin oli helppo nähdä.

Lopuksi tulimme vielä noin 17 metrin kahden kavaletin suoraa linjaa. Pistimme väliin ensin viisi askelta, sitten neljä. Ensimmäisellä yrittämällä tulimme hieman liian pitkää laukkaa ja saimme juuri tungettua mukaan sen viidennen askeleen. Sitten lyhensin ihan aavistuksen, jolloin viisi askelta oli sopiva. Neljä askelta puolestaan onnistui, kun antoi vain Hempan edetä. Hemppa tuntui innostuvan puuhista, joten pääsin enemmänkin tasapainottamaan menoa kuin sen kummemmin huolehtimaan liikkumisesta.

Loppuravissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Se oli vähän kiireinen, mutta tasoittui siitä. Tunnin tehtävät mentiin vähän säästellen, mutta se oli kuitenkin hyvää perustreeniä. Ehdin samalla miettiä Hempan sielunelämää ja yrittää mukauttaa apujani sille sopivaksi. Kuten aiemmin olen todennut, Hemppa tuntuu arvostavan mahdollisimman kevyitä apuja, mutta tarvitsee samalla tietynlaista napakkuutta. Siinäpä minulle soviteltavaa.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viimein A-merkki koulukisoissa

A-merkin kouluohjelman ratsastaminen 1-tason kisoissa on ollut yksi ratsastustavoitteistani jo liki kahden vuoden ajan. Nyt sunnuntaina pääsin viimein toteuttamaan sen oman seuran kisoissa. Treenit tosin olivat menneet pahasti mönkään, mutta yritin silti suhtautua kisakoitokseen positiivisesti siinä enemmän ja vähemmän onnistuen. Ratsunani oli Manu, joka meni kisoissa A-merkin toisenkin kerran minun jälkeeni.

Ehdin kävellä kentällä lyhyen tovin, kunnes pääsin jo maneesiin. Pienellä alueella sai mennä käyntiä ja ravia. Sen lisäksi pääsimme luokkien välissä kouluradalle verryttelemään kaikki askellajit läpi. Manu tuntui kivan rennolta eikä se kiirehtinyt turhia. Verryttelyssä tein muutamia pohkeenväistöjä, voltteja ja peruutuksia sekä myötä- ja vastalaukan nostoja. Väistöt olivat edelleen vähän puolittaisia, mutta Manu ei kuitenkaan hätäillyt niiden aikana. Peruutukset olivat ihan ok samoin kuin voltit. Vastalaukoista oikea nousi näppärästi, mutta vasen tökki. Manu tarjosi aina myötälaukkaa. Pieni paniikki hiipi puseroon, ja yritin värkätä nostoa onnistumaan. Taisin saada sen kerran tehtyä. Sen jälkeen päätin jättää sen hautumaan ja mennä loput verryttelystä rennosti. En halunnut prässätä Manua liikaa, ettei sillä napsahtaisi kipittäminen päälle. Se kun oli malttanut laukkojenkin jälkeen aika kivasti. Olin luokan ensimmäinen lähtijä, joten sain jäädä verryttelystä suoraan radalle ja kerrata ohjelman vielä mielessäni. Tuomarin vihellyksen jälkeen en sännännyt heti matkaan, vaan siirryin kaikessa rauhassa raviin. Tavoitteena oli saada kohtuullisen rauhallinen suoritus ilman suurempia hätäilyjä.

Alkutervehdykseen tulimme hieman varovaisesti. Manu pysähtyi vinoon, mutta seisoi tervehdyksen ajan kiltisti. Raviin palasimme käynnissä muutamat askeleet hiippaillen. Tuomarilta numeroksi 5,5. Ensimmäinen voltti oikealle valui hieman isoksi, mutta ravi oli ihan ok. Numeroksi 6. Vaihtouralla suoristus jäi puolitiehen, tästä numeroksi 5,5. Voltilla vasemmalle tuomari toivoi selkeämpää taivutusta ja antoi numeroksi 6. Pohkeenväistössä vasemmalle tuomari toivoi takaosaa mukaan, numeroksi 5,5. Ensimmäisessä keskiravissa en tohtinut kummemmin pyytää Manua eteen, sillä se rikkoi alussa askeleen ajaksi laukalle. Tuomari totesikin keskiravimme vaatimattomaksi, numeroksi 5,5. Pohkeenväistö oikealle meni aiemman tavoin, ristiaskeleet olisivat saaneet olla selvemmät. Numeroksi 5. Selkään tämä silti tuntui paremmalta kuin väistö vasemmalle. Pysähdys valui pisteestä ohi, mutta peruutus onnistui ihan hyvin, ja pääsimme raviin kohtuullisesti, näistä numeroksi 5,5. Käyntiin siirryimme tuomarin sanoin pehmeästi, numeroksi 6.

Ensimmäinen vastalaukka meni alussa mönkään. Manu nosti myötälaukan niin kuin verryttelyssä. Tajusin tämän kuitenkin ja päätin yrittää korjausta. Sain kuin sainkin Manun raviin ja siitä loppumatkan ajaksi vasempaan laukkaan. Numeroksi tästä 4, mutta maininta hyvästä korjauksesta. Myötä- eli oikea laukka nousi ihan hyvin, mutta voltti paisui vähän isoksi, numeroksi 5,5. Keskiympyrällä en tietoisesti pyytänyt Manua kauheasti eteen, vaan annoin sen laukata itse vähän isommin. Numeroksi 5,5 ja toive rohkeammasta keskilaukasta. Ympyrän jälkeen muutosta harjoituslaukkaan ei tullut ihan niin selvästi kuin olisi saanut, loppulaukasta numeroksi 5,5. Toinen keskiravi meni myös himmaillen, numeroksi sama kuin aiemmin eli 5,5. Keskikäyntipätkästä saimme myös saman kuin aiemmin eli numeroksi 6. Toinen vastalaukka eli oikea laukka nousi onneksi oikein. Tuomari toivoi pyöreämpää kaulaa, numeroksi 5,5. Myötälaukka nousi hyvin, ja kymmenen metrin voltti oli kuvioltaan parempi, numeroksi 6. Keskiympyrä keskilaukassa meni myös rauhassa, numeroksi 5,5. Laukkalävistäjä meni muuten hyvin, mutta ratsastin tien hieman liian aikaisin uralle samoin kuin siirtymisen raviin. Numeroksi kuitenkin 6. Lopputervehdykseen tulimme hieman linjalta pois käyden, mutta Manu pysähtyi ihan asiallisesti ja odotti tervehdyksen rauhassa. Numeroksi 5,5.

Suorituksen jälkeen olin niin huojentunut. Kiittelin ja taputtelin Manun hyväksi ennen kuin luovutin sen seuraavalle ratsastajalle. Sitten sainkin jännittää tovin ennen kuin pääsin vilkaisemaan pöytäkirjaa. Sen nähtyäni hymyilin helpottuneena. Me pääsimme läpi 55,925 prosentilla! Sinällään lukema ei ole minkään hihkumisen arvoinen, mutta minulle se sillä hetkellä oli. Treenimme olivat menneet niin epätasaisesti, etten hetkittäin oikeasti uskonut meidän pysyvän edes kouluaitojen sisällä. Mutta niin vain saimme selvästi hyväksytyn tuloksen. Toki tuomari oli arvostelussaan kiltti, mutta silti. Tuomarin terveiset olivat seuraavat: ”Melko täsmällinen rata, hevonen voisi olla pyöreämpänä niskastaan, mutta liikkuu tarmokkaasti lähes koko radan.” Kuuden ratsukon luokassa olimme viidensiä.



Huh, olipa jännä kisapäivä. Mutta kuten yleensä, todellakin kannatti nujertaa epäilykset ja mennä se A:n ohjelma. Nyt se on kertaalleen testattu, ja treenit voivat jatkua. Tavoitteeni rauhallisuudesta toteutui hyvin enkä oikeastaan radalla muuhun pyrkinytkään. Seuraavalla kerralla voinen jo ratsastaa tehtäviäkin vähän paremmin. Työtä on edessä vielä sen kanssa, että muoto olisi A:han riittävä, ja saisin Manun kantamaan itsensä ja työskentelemään rehellisemmin takaosasta lähtien. Tämä suoritus oli kuitenkin tänään se, mihin pystyin, ja se onneksi riitti. Sainpahan täytettyä sen koulutavoitteeni, jes!

Videosta kiitos Alekseille!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Äkkilähtöjä maastossa

Lauantain estetunnin jälkeen heppailut jatkuivat Tallinmäen maastoreissulla Kaisan ja Vaken seurassa. Sain ratsuksi Tupun, jolla olen viimeksi mennyt kaksi vuotta sitten. Sillä en tosin koskaan ole käynyt maastossa, vaan kertahan se on ensimmäinen. Sain myös kattavan infon Tupusta maastossa. Se kuulemma voi olla mitä tahansa laiskan ja reippaan väliltä. Bonuksena se voi yrittää tyyrätä kuskia kotiinpäin mennessä. Näillä ohjeilla läksimme lenkille.

Otimme Tupun kanssa vetopaikan ja köpöttelimme tietä pitkin metsäreiteille. Otimme jo tiellä ravia ja lyhyen pätkän laukkaa. Tupulla ei ollut kiire minnekään, päinvastoin. Se humputteli menemään kaikessa rauhassa. Edes taivaalla sinnikkäästi pörrännyt helikopteri ei haitannut sen menoa. Metsäreitille otimme toisen laukkapätkän, joka sujui yhtä letkeästi. Tupulla ei tosiaan ollut kiire minnekään, vaan sitä sai välillä vähän muistutellakin pysymään oikeassa askellajissa. Laukkapätkien jälkeen kävimme tutun ravilenkin ja palasimme siitä takaisin toiselle puolelle tietä.

Päätimme ravata vielä metsässä menemään. Tupu taisi tässä vaiheessa herätä ja löytää sisältään villihevosen. Ravipätkässä se nimittäin otti kahdesti sellaiset puolivillaiset laukkalähdöt. Vauhtia ei sinällään ollut, mutta jarrutusmatka venyi Tupun yrittäessä sinnikkäästi pitää päänsä ja edetä laukassa. Kaisa ja Vake saivat jäädä pohtimaan, mitä tehdä, kun me Tupun kanssa otimme äkkilähdön. Kun sain Tupun taas oikeaan askellajiin, päätimme laittaa Vaken keulille. Tupu tuntui hyväksyvän paikkansa ja askellajin, ja niin pääsimme ravaamaan tovin sopuisasti. Vaan eiköhän tammassa ollut vielä virtaa. Ihan tyhjästä se esitti vielä yhden väläyksen repertuaaristaan. Suunnilleen yhdessä askeleessa se vilahti Vakea viistäen täyteen laukkaan ja painalsi onnessaan menemään. Vielä kerran Kaisa ja Vake saivat jäädä katsomaan, kun me höyrysimme menemään. Jarrutusmatka oli melkoinen, mutta lopulta karehduin sen verran, että Tupu uskoi pidätteeni ja pääsimme käyntiin. Voi Tupua, hassu tamma.

Loppumatkan taitoimme suosiolla käynnissä, sillä nämä äkkilähdöt saivat riittää tälle reissulle. Kivaa oli ehdottomasti se, etteivät nämä spurttailut saaneet minua jännittämään ollenkaan. Tupu tuntui vain olevan sen verran riemuissaan, ettei käynti tai ravi riittänyt. Taisipa se myös hyvin päätellä, että kotiin pääsee vikkelämmin, jos vain etenee reippaasti. Hassua on se, että jos Tupu olisi ollut puoliverinen, olisin varmasti vähän tutissut. Vaan suomenhevosen säntäilyt eivät saaneet onneksi samaa olotilaa. Reissu oli kuitenkin kiva, ja lähtisin ihan mielelläni Tupun kanssa toistekin maastoon. Sillä kertaa vain olisin itse vähän enemmän hereillä, ettei hevosen tarvitsisi ottaa matkanjohtajan roolia.

Tuttua hyppelyä vieraissa

Nora houkutteli minut, Kaisan ja kolmannen kaverimme Aaltokankaan Ratsutalleille meille järjestetylle estetunnille. Ratsukseni sain 2006 syntyneen suomenhevostamma Tihtan. Olinkin haaveillut sillä hyppäämisestä, joten ratsu oli varsin mieluinen. 151,5-senttistä Tihtaa kuvaillaan tallin sivuilla innokkaaksi hyppääjäksi, joka sopii kaikille ja onkin yksi toivotuimmista ratsuista. Koulupuolella tamma taitaa helpon A:n asiat.

Alkuverryttelyn saimme mennä aika itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Opettaja neuvoi ratsastamaan Tihtan kanssa pohkeet läpi, jolloin se olisi mukava ratsu. Tihtaa sai hieman herätellä hommiin, mutta pääosin se liikkui ihan hyvin itse. Vasemmassa kierroksessa sisäpohjetta olisi saanut hakea paremmin läpi kuin mitä nyt tein. Tihta kun pääsi hieman kaatumaan siinä kierroksessa sisälle. Muutoin Tihta vaikutti varsin kivalta ja mutkattomalta. Sain itse noottia sisäohjassa roikkumisesta, mikä nyt ei yllättänyt. Yritin kommenttien mukaan höllätä sisältä ja aktivoitua paremmin ulkopuolelta.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahden toisesta päästä nostetun puomin innarin, pyöräytimme samaan tapaan laitetun puomin yli ympyrän ja jatkoimme innaripuomeihin nähden suoralla linjalla olleen pystyn yli. Ensimmäinen yritys innaripuomeilla oli ravipitoista räpellystä. Menimme vieläpä ympyrällä olleen puomin ohi vasemmalta, hups. Pyöräytimme heti ohimenon jälkeen uuden ympyrän, jolloin sain tyyrättyä Tihtan puominkin yli. Pysty sentään meni ihan ok. Toinen kierros tuli jo sujuvammin. Mitä nyt Tihta nappasi pystyn hypyssä ristilaukan. Tulimme tehtävän vielä siten, että jätimme ympyrän pois ja etenimme innaripuomeilta suoraan pystylle. Väli meni hyvin kuudella askeleella, mutta Tihta sekoitti taas laukkansa ja tuli välin ristilaukassa.

Seuraavaksi tulimme innaripuomien ja pystyn suoran linjan ja jatkoimme siitä lävistäjäpystyltä samoille innaripuomeille. Suora linja meni muuten hyvin, mutta taas ristilaukassa. Korjasin sen ympyrällä pois ennen kuin jatkoin. Lävistäjäpysty meni hyvin, ja Tihta nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Innaripuomeille tulimme ahtaasti kuudella askeleella. Olisin saanut tehdä selvemmän pidätteen heti hypyn jälkeen, mutta en ehtinyt. Tulimme samat uudelleen ja lisäsimme vielä innaripuomien jälkeen kaarevan linjan lävistäjäportilta suoralla linjalla olleelle okseriksi muuttuneelle esteelle. Innaripuomien jälkeen olimme taas ristilaukassa, ja okserille lähdimme hitusen liian kaukaa. Sain taas korjata laukan ympyrällä. Lävistäjäpysty meni ihan ok, mutta kaareva linja innaripuomeille oli jälleen ahdas. En vieläkään muistanut ottaa pidätettä. Askel ei oikein sopinut, ja Tihta rikkoi raville selvittääkseen puomit järkevästi. Matka kuitenkin jatkui nopeasti laukassa. Lävistäjäportin hyppäsimme positiivisen askeleen kautta vasempaan laukkaan vaihtaen. Kaareva linja okserille meni asiallisesti kuudella askeleella.

Sitten tulimme innaripuomeilta kaarevan linjan lävistäjäpystylle, siitä lävistäjäportille ja lopuksi vielä innaripuomien ja okserin suoran linjan. Innaripuomit menivät ihan ok samoin kuin kaarevan linjan päässä ollut lävistäjäpysty, vaikka tulimme sille vastalaukassa. Lävistäjäportti meni samoin hyvin. Innaripuomeille Tihta pääsi lähtemään vähän kauempaa, jolloin se nappasi siinä ristilaukan. Suoralla linjalla se ei kuitenkaan haitannut, vaan pääsimme sujuvasti okserille kuudella askeleella. Loppuun hyppäsimme vielä kerran kavaletin ja okserin suoran linjan. Sorruin tuuppaamaan kavaletille tultaessa Tihtaa hyppäämään kauempaa, mutta se otti järkevästi vielä yhden askeleen. Minä puolestaan olin jo lähtenyt hyppyyn. Matka kuitenkin jatkui töpeksinnästäni huolimatta, ja pääsimme vähän askelta venyttäen noin 75 sentin okserille. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin tunnin hypyt olivat pulkassa.



Tihta oli oikein kiva hyppykaveri! Se tuntui kivan tutulta ja varmalta. Se pääsi välillä vähän kipittämään, kun en keksinyt, millainen pidäte tehoaisi siihen parhaiten. Lopputuntia kohti se tasoittui mukavasti. Oli kaiketi saanut kulutettua ylimääräistä energiaa sen verran, että malttoi kuunnella minuakin. Tihtan hypyt olivat helppoja mukautua. Tamma oli myös sangen näppärä korjaamaan itse lennosta laukan, siitä isot pisteet. Kylläpä hyppääminen on mukavaa näin asiallisella hevosella. En yhtään ihmettele, miksi Tihta on suosittu. Mukava ja mutkaton, sellainen tuntiratsun kuuluukin olla. Jos vain tilaisuus tulee, minut löytää kyllä uudelleen hyppelemästä Tihtalla.

Videoista kiitos Alekseille!

perjantai 13. marraskuuta 2015

On vain opeteltava

Perjantaina oli Artsin koulutunti, jonka jaoin Kaisan kanssa. Ratsunani oli taas Hemppa. Maneesin pohja oli vasta uusittu, joten se oli vielä hieman upottava. Tämän tunnin treeni mentiin pohjan tilanne huomioiden. Luvassa oli käyntiväistöjä, ympyröitä, siirtymisiä sekä laukkalävistäjiä.

Käyntiväistöt teimme lävistäjää pitkin. Kun pääsimme lävistäjän loppuun, siirryimme raviin ja pyöräytimme välillä pääty-ympyrän, välillä taas ravasimme uraa myöten ja teimme väistön toisesta suunnasta. Väistöissä oikealle sain miettiä asetuksenkin oikealle, jotta Hempan oikea puoli pysyi hallussa. Väistöissä vasemmalle sain taas hakea asetuksen tavallisesti, mutta varoa sitä, ettei Hemppa mennyt mutkalle. Väistöt vasemmalle olivat taas hieman helpompia, ja pääsin mukavasti hetkittäin antamaan Hempan tehdä osuutensa häiritsemättä sitä. Väistöt oikealle takkusivat. Jotenkin ne tuntuivat Hempalle vaikeammilta, ja se nihkeili niiden alkupuolella melkoisesti. Sain kuitenkin oltua itse aika rauhassa, jolloin Hempan sai aina lopulta paremmin kuulolle. Väistöt oikealle paranivatkin aina alun jälkeen.

Seuraavaksi lähdimme lävistäjälle ravissa ja teimme sen keskellä muutaman askeleen käyntisiirtymät. Samaa kuviota muutettiin vielä siten, että käyntisiirtymisen jälkeen nostettiin laukka. Lyhyelle sivulle pyöräytettiin aina pääty-ympyrä. Tämä tehtävä meni aika epätasaisesti, kun en saanut istuttua kunnolla harjoitusravissa. Käyntisiirtymätkin venyivät välillä. Raviin pääsimme kohtuullisesti, vaikka siirtymisissä olisi saanut olla vielä vähän enemmän pontevuutta. Sitä haettiinkin ympyröillä, joilla kevensin aina, kunnes sain Hempan liikkumaan vähän paremmin. Sitten taas treenasin harjoitusravissa istumista, jotta sain vähän otetta siihenkin. Laukannostot sujuivat tehtävällä vaihtelevasti. Välillä sain valmisteltua ne kivasti, välillä taas Hemppa tarjosi ravia, kun ei saanut tulkittua apujani. Ympyröillä laukan sai taas vähän paremmaksi, kunhan vain patisteli Hempan tekemään töitä.

Lopuksi teimme vielä lyhyen sivun keskeltä ravista laukannoston ja tulimme lävistäjän laukassa. Sen jälkeen siirryimme raviin ja pyöräytimme vielä pääty-ympyrä. Laukannostot oikealle takkusivat. Menin sitten kertaalleen avustamaan nostoa kannuksen merkillä, mistä Hemppa vetäisi herneen turpaansa. Sen seurauksena se nakkasi opettajan sanoja lainaten ihan kunnollisen pukin ja heti perään toisen pienemmän. Ensimmäisen pukin aikana ehdin jo todeta, että nyt tulee testattua uusi pohja perusteellisesti, vaan jotenkin se toinen pukki puolestaan tasapainotti minut ja pysyin satulassa. Näiden jälkeen ratsastin laukkaa heti vielä pätkän eteen, kunnes opettajan ohjeen mukaisesti jäin pääty-ympyrälle nollaamaan tilanteen ravissa. Pysyin sekä kyydissä enkä jäätynyt, hyvä minä! Tämän episodin jälkeen valmistelin laukannostot rauhassa lyhyestä ravista, jolloin saimme ne nousemaan myös oikealle paljon asiallisemmin. Hempan kanssa sellainen hyvän mielen ote asioihin tuntuisi toimivan paremmin kuin liian napakka ja käskevä asenne. Tehtävän laukkalävistäjät puolestaan sujuivat ihanan helposti. Hemppa ei yrittänytkään pudotella ennen aikojaan raville, vaan laukkasi lävistäjän nätisti perille. Olipa helppoa!

Loppuraveissa hain Hemppaa taas olemaan pontevampi ja johan sieltä alkoi irrota toimivaa ravia. Saimme tunnilla laukassakin samanlaisia pätkiä, joissa Hemppa oikeasti työskenteli. Niinä kertoina laukkakin parani huimasti. Hempalta löytyy oikein mukavat askellajit, kunhan sen saa töihin. Jos se jää vähän puoliteholle, on menokin sitä myöten vähän tahmeampaa. Mutta Hempassa on paljon vielä sellaista hyvää, jota en ole edes vielä löytänyt. Se kannustaa jatkamaan. Mutta niin tämän kuin muidenkin tuntien aikana olen rehellisesti sanottuna ikävöinyt Jettiä kovasti. Se oli niin tuttu, ja yhteistyö sen kanssa oli ihan omalla tasollaan. Vaan ikävöidä saa, mutta menneeseen ei kannatta jumiutua. Minun on vain opeteltava ratsastamaan muitakin hevosia, vaikka se välillä hankalalta tuntuisikin. Jetti on varmasti opettanut minua muutenkin kuin vain sen säädöille. Minun täytyy vain tajuta se ja alkaa soveltaa oppimaani aina sen ratsun mukaisesti, jonka satulassa olen.

torstai 12. marraskuuta 2015

Puihin mennyt kenraali

Torstaille järjestimme Kaisan kanssa oman tunnin, jolla treenasimme sunnuntain koulukisoja varten. Ratsunani oli tietysti Manu, jonka kanssa yritän vääntää sen A-merkin ohjelman läpi. Tunnilla pääsimmekin treenaamaan ohjelmaa vähän osissa ja sitten sen läpi ratsastaen. Manu lähti tunnille tallista, mutta se oli tehnyt aiemmin yhden tunnin alle. Tänäänkin menin kangilla. Satulana oli kuitenkin onneksi yleissatula koulusatulan sijasta.

Ennen koko ohjelman ratsastamista saimme verrytellä aika omatoimisesti. Sen jälkeen teimme ravissa ohjelmaan kuuluvia voltteja sekä väistöjä. Volttikuviona oli sama kuin ohjelmassa eli keskihalkaisijalta voltti oikealle, siitä S:n muotoinen vaihtoura ja sitten voltti vasemmalle. Väistöt teimme myös ohjelman mukaisesti eli keskihalkaisijalta noin viiden metrin matkan uraa kohti. Volttikuviolla sain Manusta vähän otetta, jolloin se osuus sujui ihan kivasti. Olennaista oli muistaa höllätä sisältä ja käyttää ulkoapuja tehokkaammin. Pohkeenväistöt eivät sitten ottaneet yhtään onnistuakseen. Manu alkoi kipittää, jolloin en saanut pidätteitä läpi. Niinpä väistöaskeleetkin jäivät tekemättä. Pari kertaa hukkasin jalustimen, mikä sai Manun säntäämään laukkaan. Kertaalleen Manu lähti laukkailemaan ihan omille kuvioilleen, ja minulla kesti hyvä tovi ennen kuin sain sen stopattua. Hohhei. Väistöt eivät juuri parantuneet, mutta saimme pari askelta väistön loppupuolella suunnilleen sinnepäin. Muuten meno oli kipittämistä ja jännittynyttä vailla ajatustakaan väistöstä.

Tämän jälkeen hurautimme radan ensimmäisen kerran läpi. Hommasta ei yksinkertaisesti tullut mitään. Manu oli jännittynyt ja säntäili menemään, kuviot venyivät ja vanuivat ja muun muassa väistöt jäivät esittämättä. Manu ei ollut yhtään kuulolla saati kontrollissa enkä saanut tilannetta enää rauhoitettua yhtään. Laukat säntäilimme päättömästi, ja siirtymiset menivät ihan missä kohdin sattuu. Kamalaa. Näin siloitellusti sanottuna. Tämän jälkeen päätin vaihtaa kanget pois, sillä halusin palata niin neutraaliin tilaan kuin mahdollista. Vaihdon jälkeen ehdin tovin työstää Manua ravissa ja sain sitä paremmin tasoittumaan. Vieläkin Manu oli vähän hätäinen, mutta kuunteli hitusen paremmin.

Sitten ratsastimme ohjelman uudelleen. Alku lähti ihan asiallisesti, ja voltit sujuivat kohtuullisesti. Ensimmäinen pohkeenväistö lähti huonosti ja parani vasta juuri ja juuri loppupuolella. Keskiravin pidin hyvin maltillisena. En oikeastaan vaikuttanut, vaan annoin Manulle hieman tilaa ja sitä kautta luvan liikkua vähän isommin. Toinen pohkeenväistökin oli edelleen kehno, kun ulkopuoli ei ollut kontrollissa. Pysähdys valui taas pisteestä, peruutus lähti kohtalaisesti. Vastalaukat nousivat oikein, mutta pahasti singoten. Manu kävi kierroksilla enkä saanut sitä näissä kohdin hanskaan. Myötälaukat nousivat yhtä vikkelästi, mutta volteilla sain laukan hieman tasaisemmaksi. Keskiympyröillä en juuri pyytänyt Manua eteen, vaan annoin sen laukata tavallisesti. Siirtymät puolestaan valuivat tälläkin kertaa. Toinen yritys oli parempi kuin ensimmäinen, mutta kaukana vielä helposta ja sujuvasta.

Loppuravissa hain vielä Manun kuulolle ja annoin sitten sen venyttää ohjan perässä. Nyt löytyi sitä rennompaakin ravia, jota olisi kiva mennä radalla. Haasteena onkin löytää se ennen radalle menoa, ei vasta sen jälkeen, jos ollenkaan. Tämä kenraali ennen kisoja meni kyllä pitkälti ihan puihin. Vaan eikö kehno kenraali tarkoita hyvää esitystä? Jaa'a, sunnuntaina se sitten nähdään.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Vähän ajatusta, mutta ei riittävästi

Keskiviikon koulutunnilla ratsukoita oli kuusi. Sain toiveideni mukaan Manun, joka jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta. Virittelin sille taas kanget ja yritin tsempata itseäni ratsastamaan paremmin. Saimme treenata pohkeenväistöjä, voltteja, pysähdyksiä ja siirtymisiä.

Ensimmäinen kuvio oli kääntyä lyhyeltä sivulta keskihalkasijalle ja tehdä pohkeenväistöä käynnissä noin viisi metriä uraa kohti. Siitä siirryttiin raviin, pyöräytettiin noin 15 metrin keskiympyrä, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin ja tehtiin kuvio taas uudelleen toiselta lyhyeltä sivulta aloittaen. Käyntiväistöt menivät täsmällisellä ratsastamisella aika kivasti. Sopiva rytmitys ulko-ohjan pidätteiden ja väistättävän pohkeen kanssa auttoi hyvin. Sain myös oltua sopivalla tavalla useimmiten irti sisäohjasta, hyvä minä! Raviympyrät menivät ihan ok, kunhan sain suoristettua Manua enkä vain vääntänyt sitä kaulasta mutkalle. Manu ravasi kohtuullisen rauhassa, mikä oli hyvä juttu. Siirtymiset ravista käyntiin venyivät hieman, mutta eivät pahiten. Esitimme pari ihan asiallistakin siirtymistä, taaskin yllättävän vähän ohjaan turvautuen. Tulimme kuvion myös siten, että väistön jälkeen nostimme laukan. Laukassa Manu oli hieman vauhdikkaampi, mutta sain vähän otettua sitä haltuun. Muutamia ympyröitä pääsimme vähän lyhyempääkin laukkaa, mikä ilahdutti kivasti. Laukasta siirtyminen ravin kautta käyntiin tuppasi venymään, mikä ei yllättänyt.

Toisena kuviona tulimme ravissa lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja teimme pysähdyksen. Siitä nostimme laukkoja vuorotellen. Laukassa pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jonka jälkeen siirryimme raviin. Pitkälle sivulle puolestaan ratsastimme keskiravia, kunnes olimmekin jo kuvion alussa. Pysähdykset onnistuivat kohtuullisesti, kun sain istuttua Manun ympärillä paremmin. Laukannostot olivat ihan ok, ja Manu nosti jokaisella kerralla toivotun laukan. Tässä vaiheessa Manulla iski kipitysvimma, ja hurauttelimme laukkavoltit melkoisen hätäisesti ja sisälle kaatuen. En tiedä, mikä meni vinksalleen, kun aiemmin ihan asiallinen meno muuttui kipitykseksi. Keskiraviyritelmät valahtivat onnettomiksi, sillä en saanut istuttua ravissa, mihin Manu reagoi kiihdyttämällä ja tarjoamalla laukkaakin. Hytkyin selässä pahimmillaan kuin mikäkin perunasäkki. Kokeilin sitten tehdä keskiraveja keventäenkin, mutta ei se kauheasti auttanut. Jokin oli pielessä, ja Manu reagoi siihen kipittämällä. Olipa vaikeaa! Valaistumista ei tehtävään tullut, vaan se tuli meni kehnosti.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas. Manu yritti vähän vielä kipittää, mutta tasoittui onneksi aika nopeasti ja venytti kivasti ohjan perässä. Olipa melkoinen tunti. Taidan olla menossa A-merkin ohjelman sijasta esittämään pellenumeron koulukisoihin. Ote on nyt jotenkin hukassa. Vaan onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Eihän sitä koskaan tiedä, voihan sitä siinäkin ajassa oppia ratsastamaan.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kipikipikipi

Tiistain Tallinmäen koulutunnilla sain ratsukseni Hiliman. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme haeskelemaan hevosia pyöreiksi ja ratsastamaan siirtymisiä, voltteja ja ympyröitä. Hilima jatkoi edellistunnilta, ja sillä oli jäänyt kipittämisvaihde päälle.

Tunnin päätehtävänä pyöräytimme käynnissä lyhyellä sivulle voltin, jonka jälkeen siirryimme raviin. Kun se oli hanskassa, sai nostaa laukan ja pyöräyttää puomeilla rajatun keskiympyrän. Sen jälkeen siirryttiin mahdollisimman hallitusti raviin ja siitä ennen pitkän sivun loppumista käyntiin. Oikeassa kierroksessa meillä meni homma ihan penkin alle. Hilima innostui laukkaamisesta ja laukkaavista kavereista niin paljon, että rikkoi raville ja nosti laukkaa välillä ihan miten itse tykkäsi. Yritin haeskella sen aina käyntivoltilla kuulolle, vaan eipä siitä oikein mitään tullut. Olin ihan hukassa taas siitä, miten Hiliman saa malttamaan. Lopulta jätin laukan sikseen ja tein pääty-ympyrän aina ravissa käyntivoltit tehtävällä mukana pitäen. En nyt voi sanoa, että Hilima olisi rentoutunut ja malttanut ravissakaan, mutta ainakin se suunnilleen pysyi oikeassa askellajissa. Miten rauhassa eteneminen voikin olla näin vaikeaa? Yritin keksiä, millä tavalla saisin istuntani jämäkäksi ja tarvittaessa jarruttavaksi, mutta en valaistunut asiassa.

Vasemmassa kierroksessa Hilima kuunteli hieman paremmin. Tein välillä edelleen keskiympyrän ravissa, jos Hilima oli yrittänyt säntäillä omin päin laukkaan. Lopulta keksin mennä keskiympyrästä aina vaihtelevasti joko vain puolet tai sitten kokonaan laukaten, jotta Hilima ei ehtinyt oppia tehtävää ulkoa. Tämä auttoi hieman samoin kuin se, että olin jämäkämpi ravissa ja käynnissä. Hilima kuunteli paremmin ja tarjosi vähän rennompia hetkiä laukkaympyrällä. Siirtymiset laukasta raviin ja siitä käyntiin paranivat hitusen, vaikka olivat edelleenkin venyviä.

Loppuravissa tulimme kenttää isona kahdeksikkona, jossa suuntaa vaihdettiin lävistäjien avulla. Tehtävällä sai antaa hevosten venyttää eteen ja alas. Hilima rauhoittui yllättävän nopeasti ja hetkittäin venytti asiallisesti ohjan perässä. En tiedä, mikä aiheutti tamman malttamisen, mutta kiva, että se sentään tässä vaiheessa tuntia tuli. Ehkä Hilima oli saanut häseltää enimmät energiat pois eikä nähnyt enää tarpeelliseksi viipottaa menemään. Tai ehkä se vain oli niin fiksu, että tiesi tunnin olevan loppusuoralla. Tiedä häntä, mutta jatkossa tahtoisin saada Hiliman rennoksi ja malttavaksi jo rutkasti aiemmin. Miten se tehdään? Siinäpä hyvä kysymys.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Paranee, paranee

Perjantain toinen ratsastus meni maneesilla Artsin kouluvalmennuksessa kahden muun ratsukon kanssa. Ratsunani jatkoi Hemppa, joka oli ehtinyt huilia tovin. Alkukäynnit hoituivat näppärästi, kun köpöttelimme tallilta maneesille. Enää muuten reilu viikko elämää tällä tallilla ilman maneesia. Sitten Tallinmäki muuttaa viereiselle maneesitallille eivätkä kelit pääse enää sössimään treenejä. Jee!

Tunnin ajan pysyimme samalla kuviolla, ja treeniaiheenamme olivat pohkeenväistöt ja voltit. Tulimme pitkän sivun alusta lävistäjää pitkin pohkeenväistöä keskihalkaisijalle. Siitä suoristimme, asetimme hevoset ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun, jonka jälkeen käännyimme lyhyelle sivulle ja pyöräytimme kulmaan voltin. Siitä palasimme taas tehtävän alkuun. Tätä tulimme pari kertaa käynnissä ja sitten kokonaan ravissa. Laukassa tulimme kuvion siten, että pysyimme pitkällä sivulla kolmen askeleen verran, kunnes käännyimme laukkaamaan lävistäjää myöten. Siitä suoristimme keskihalkaisijalle, jatkoimme sen loppuun  ja pyöräytimme taas kulmaan voltin.

Väistöissä oikealle sain käyttää apuna asetusta oikealle, jotta sain vähän Hempan lapaa haltuun. Väistöissä vasemmalle asetuksen sai taas tehdä normaalisti. Väistöt sujuivat ihan mukavasti, vaikka toki väistöjä oikealle sai työstää enemmän. Sain kuitenkin kontrolloitua menoa mukavasti, jolloin väistöt oikeallekin alkoivat toimia paremmin. Hemppa tuntui saavan itsensä järjestyksiin aina puolivälissä väistöä, jolloin se ottikin parhaimmat askeleet. Kivaa oli se, että parhaimmissa väistöissä tahti säilyi, ja Hemppa oli mukavan rento. Vaikka väistöihin mahtui myös tahdin hiipumisia ja muutamia hyytymisiä käyntiin saakka, sain oltua rauhallinen ja jatkettua tehtävää siitä aina eteenpäin. Toistojen myötä meno parani. Kivaa oli myös se, että hiljalleen väistöt molempiin suuntiin onnistuivat aika samanlaisina. Keskihalkaisijalle suoristamisessa sain olla tarkka, ettei Hemppa jäänyt kiemurtelemaan. Volteilla taas tuli pitää ulkopuoli hanskassa sekä säilyttää ravi aktiivisena.

Laukat nousivat tällä tunnilla paremmin, joten aiemman istuntatunnin opit olivat ihanasti hyödyksi. Myös oikea laukka alkoi rullata tällä tunnilla paremmin. Aluksi minulla oli hakemista lävistäjälaukan tiessä, sillä tuppasin ensin ajattelemaan sen väistömäisesti. Tarkoituksena oli kuitenkin tulla lävistäjää ihan tavallisesti laukaten. Tämän tajuamisen jälkeen sain kuvion kuntoon ja pääsin ratsastamaan Hemppaa paremmin. Lävistäjälaukka onnistui hyvin samoin kuin suoristus keskihalkaisijalle. Siinä tosin sain taas olla tarkka, että Hemppa pysyi myös suorana eikä mutkitellut. Volteilla laukka tahtoi aina hiipua, jolloin sain ratsastaa Hemppaa vähän napakammaksi. Opettaja totesi Hempan olevan vähän voimattomampi oikeassa laukassa, mikä näkyi selvempänä hyytymisenä vasempaan laukkaan verrattuna. Hemppaa piti kuitenkin uskaltaa vähän lyhentää ja vaatia silti olemaan ponteva, jolloin voltitkin lähtivät sujumaan paremmin. Ulkopuolen apujen merkitys sen kuin korostui. Kun sain napattua sen puolen hanskaan, saimme tehtyä rutkasti parempia voltteja.

Loppuraveissa Hemppa eteni mukavan rennosti. Tällä tunnilla se antoi todella hyvin ratsastaa itseään ja keskittyi oikein mukavasti. Tällaista Hemppaa olikin kiva ratsastaa, ja tajusinpa taas, että sekin on varsin mainio ratsu. Saimme petrattua väistöissä oikein mukavasti. Laukassakin tuli pieniä parannuksia, mutta sitä saamme selkeästi treenata jatkossa vielä enemmän. Tunnista jäi hyvä fiilis, sillä saimme tehtäville hyviä hetkiä, ja Hemppa tuntui läpi tunnin hyvällä tavalla aika letkeältä.

Parikin hyvää riittää

Perjantain tuplahevostelut alkoivat Airan istuntatunnilla, jonka jaoin taas Kaisan kanssa. Ratsunani oli Hemppa. Tunnin aikana pääsimme treenaamaan tehostetusti kylkien käyttöä, mikä tuli kyllä tarpeeseen.

Aloitimme ravaamalla uraa myöten ja pyöräyttämällä voltteja niin lyhyille kuin pitkille sivuille. Niiden aikana saimme kerrata ulkokyljen kautta kääntämistä sekä lonkkien avaamista. Hemppa teki voltit molempiin suuntiin aika kivasti. Sain tosin muistaa käyttää myös ulkopohjetta paremmin kääntämisessä. Kyljet olivat aluksi vähän hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Tällä tehtävällä sain hyvin korjattua istuntaani vasemmassa kierroksessa, jossa tuppaan jäämään hieman oikealle kiertyneeksi. Nyt sain ajatuksen kanssa ottaa oikean kyljen haltuun ja kääntää sen avulla itseäni volteille. 

Tästä siirryimme pääty-ympyrälle, jolla väistätimme käynnissä hevosten takaosaa toviksi ulos ja teimme siitä pysähdyksen. Tälläkin tehtävällä saimme tehotreeniä kyljen käytöstä väistöissä. Hemppa väisti takaosallaan ulos ihan asiallisesti, kunhan sain kasattua itseni ja annettua oikeat avut. Sen sijaan väistöstä tehty pysähdys ei ollut Hempan mieleen. Se ei oikein malttanut seistä, vaan yritti lähteä liikkeelle tai oli muuten vain levoton. Hemppa tuntuu olevan enemmän tekemisen kuin odottelun kannalla. Saimme harjoitella tätä seisomista melkoisesti, mutta lopulta Hemppa alkoi malttaa paremmin. Niinä kertoina tajusin palkita sen lähtemällä nopeasti liikkeelle, koska se toimi sille parempana palkintona kuin se seisoskelu.

Lopuksi teimme pääty-ympyrällä laukannostoja ravista. Olin jo aiemmin kertonut vaikeuksistamme tässä ja sainkin kertauksen istunnan käytöstä nostoissa. Sen lisäksi, että rintakehä tuotiin lantion päälle, piti lantiota kääntää aika reippaasti. Hämmästyin siitä, kuinka iso liike olikaan. Nostot kuitenkin tuottivat rutkasti ongelmia, sillä Hemppa tarjosi niissä aluksi vain ravia. Sitten huomasimme sen yrittävän puskea koko ajan vasemman lavan kautta karkuun. Tämän jälkeen sain hakea Hempan aina ensin suoraksi, jonka jälkeen tehdä noston. Vaikeudet jatkuivat, mutta lopulta sain pari kertaa laukan nousemaan todella näppärästi ja pehmeästi. Jes! Itse laukka oli vähän nihkeää, mutta en jaksanut välittää siitä, sillä olin saanut istuntani toimimaan nostoissa, mikä tuntui oikein hyvältä. Kylläpä ne asiat voivatkin sujua helposti, kunhan vain istuu oikein. Vasemman laukan nostot onnistuivat vähän nopeammin, ja laukkakin pyöri paremmin. Sain istunnan kivan jämäkäksi, ja mukautuminen oli helppoa.

Tältä tunnilta jäi taas hyvin muistettavaksi niin kylkien kuin lantion käyttö. Hempankin kanssa oli hyvä käydä Airan tunnilla, sillä sekin palkitsi korjaukset istunnassa toimimalla heti paremmin. Hemppa ei myöskään hyytynyt ollenkaan niin kuin esimerkiksi Jetillä on joskus tapana tehdä, kun se huomaa pääsevänsä helpommalla. Hyödyksi siis oli jälleen kerran tämä istuntatunti. Hassua muuten, etteivät istuntatunnit ole enää pakkopullaa niin kuin ne vielä parisen vuotta sitten olivat. Nyt niitä odottaa innolla, sillä yleensä jokaiseen tuntiin mahtuu pieni oivallus, jota voi sitten muilla tunneilla treenata.

torstai 5. marraskuuta 2015

Parannusta väistöissä

Torstaina piti olla Tallinmäellä estevalmennus, mutta eiköhän keli viilennyt ja koppuroittanut kentän. Hyppelyt sai unohtaa, mutta onneksi pääsimme kuitenkin koulutunnille. Ratsukseni sain toiveideni mukaan Hempan Jetin huilailleissa. Tällä kertaa pistin kannukset jalkaan, jotta näkisin, paraneeko Hempan reagointi pohkeeseen. Ratsukoita oli kolme.

Alkuverryttelyn käynnissä ja ravissa Hemppa protestoi pari kertaa, kun pyysin sitä liikkumaan reippaammin ja käytin kannusta. Hemppa tuntui siltä, ettei vain viitsinyt mennä reippaammin, kun oli kanssani päässyt aiemminkin olemaan lötkömpi. En kuitenkin ottanut protesteista stressiä, vaan pyysin aina uudelleen. Ja kas kummaa, niin se Hemppa hyväksyi pyynnöt ja alkoi liikkua paremmin. Tämän jälkeen kannukset sai pääosin jättää rauhaan, sillä Hemppa alkoi reagoida pelkkään pohkeeseen paremmin.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa ravaten. Ideana oli tulla sitä mahdollisimman suorana. Sen loppupuolella siirryimme käyntiin ja lähdimme vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Pitkän sivun alusta puolestaan teimme käynnissä pohkeenväistöä etuosan uralla pitäen. Siitä taas suoristettiin, siirryttiin raviin ja tultiin tehtävä uudelleen. Lopulta koko tehtävä tultiin ravissa. Keskihalkaisijalla Hemppa pääsi jonkin verran mutkittelemaan. Ravi olisi voinut olla vielä vähän napakampaa, ja olisin saanut itse pitää pohkeet paremmin hevosen ympärillä. Kiemurteluita sai onneksi korjattua, mutta sellainen kunnon suoruus jäi vielä puuttumaan.

Pohkeenväistöt oikealle olivat tänään vaikeita. Hemppa pääsi hidastelemaan ja kiemurtelemaan niissäkin. Sain hyvin täsmällisesti hakea apuja kuntoon ennen kuin saimme muutamia parempia askeleita. Sen sijaan väistöt vasemmalle menivät niin käynnissä kuin ravissa helpommin. Liekö se suunta sitten Hempalle vai minulle helpompi. Oli kuitenkin kiva päästä menemään niin helppoja ja tasaisia raviväistöjä, joissa ei tarvinnut ähertää enempää. 

Tämän jälkeen haimme hevosia hyväksymään ohjastuntuman ja pyöristymään sille ensin ihan paikoillaan seisten. Seisominen ei ollut Hempan mieleen, joten steppailimme aina aikamme ennen kuin Hemppa malttoi pysähtyä ja kuunnella, mitä halusin siltä. Lopulta sain Hempan hoksaamaan, että pienillä ohjasotteilla halusin sen sekä olevan paikoillaan että pyöristävän niskaansa. Tästä pääsimme jatkamaan saman pyöreyden säilyttämistä käynti-ravi-käyntisiirtymisissä. Pakka pääsi aina välillä leviämään, mutta saimme monta mainiota siirtymistä molempiin suuntiin. Jes! Minullahan yleensä pulmana on se, että pyöreys katoaa, kun siirrytään askellajista alaspäin. Hempan kanssa sen sijaan sain näitäkin onnistumaan.

Lopuksi teimme vielä ravissa keskihalkaisijalta väistöjä uralle edelleen pyöreyttä miettien. Jokin loksahti tässä kohdilleen, sillä nyt väistöt menivät parhaimmillaan pyöreänä ja aika rentoina niin vasemmalle kuin oikeallekin, joka oli aiemmin tökkinyt. Parhaimmat väistöt olivat tahdikkaita ja ihanan helppoja, ja olin niin mielissäni. Hitsit, kiva Hemppa! Hempassa on vähän jotain samaa kuin Jetissä, mutta sitten sopivasti jotain erilaistakin. Tällä tunnilla opin sen, että kyllä siltäkin saa pyytää asioita eikä senkään kanssa tarvitse tyytyä köpöttelemään. Kun Hempan saa tekemään töitä, on se varsin mukava kaveri. Tätä samaa fiilistä pitää kyllä hakea jatkossakin.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Valmistautumista koulukisoihin

Keskiviikon tunnille sain toiveideni mukaan Manun, jolla olisi tarkoitus mennä oman seuran koulukisoissa vihdoin ja viimein se A-merkin ohjelma. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme treenaamaan peruutuksia, siirtymisiä sekä vastalaukan nostoja. Tunnin menin kangilla niin kuin kisoissakin on ajatuksena.

Ensimmäisenä kuviona oli kääntyä pitkältä sivulta keskelle, pysähtyä sekä peruuttaa muutama askel. Opettaja muistutti käyttämään ohjaa mahdollisimman vähän peruutuksissa. Minulla meni hetki saada peruutusavut selkeiksi, mutta kun sain kädet kevyeksi ja istunnan enemmän töihin, teki Manu muutamat helpot ja tasaiset peruutukset. Aluksi jatkoimme peruutuksista käynnissä eteenpäin, kunnes aloimme siirtyä siitä raviin. Päätyihin pyöräyttelimme ympyrät. Peruutusten lisäksi kuviolla sai miettiä hyvin sekä siirtymiset ravista pysähdyksiin että peruutuksesta raviin. Manu alkoi ennakoida pysähdystä pudottelemalla käyntiin. Peruutuksen jälkeiset siirtymiset raviin onnistuivat välillä ihan ok, mutta olisin saanut tehdä ne silti nopeammin. Enemmän jalkaa, vähemmän pitämistä ohjalla.

Lisäsimme samaan kuvioon vielä peruutuksen jälkeen tehdyn laukannoston. Manu nosti laukat ihan hyvin, mutta tuppasi vähän kaahottamaan niissä. En tiedä, oliko istuntani koulupenkissä niin epävakaa vai mikä vaivasi, mutta en oikein saanut Manua malttamaan. Oikeassa kierroksessa Manu myös pääsi kaatumaan sisälle, mikä lisäsi pulmia. Koulurata loppuisi esittämällämme kaahotuksella kyllä nopeasti kesken. Yritin tiivistää ja hidastuttaa istuntaani, ja hetkittäin Manu palasikin kuulolle. Yleisfiilis laukassa jäi kuitenkin haparoivaksi ja kiireiseksi, mikä harmitti melkoisesti. Pitää tutkailla ja mennä mahdollisuuksien mukaan seuraava tunti yleissatulalla. Näenpähän sitten, kipittääkö Manu silloinkin vai saanko istuttua toisessa satulassa vakaammin.

Lopuksi teimme vielä muutamia vastalaukan nostoja käynnistä oikeassa kierroksessa. Manu oli aiemman laukkaamisen jäljiltä pinkeänä, mutta nosti aluksi vastalaukat mukisematta. Kiirehtien toki, mutta ainakin nostoapuja kuunnellen. Pitkän sivun lopussa vastalaukasta siirryttiin raviin ja lyhyen sivun keskellä taas nostettiin myötälaukka ja pyöräytettiin pääty-ympyrä. Manu innostui taas vähän kaahottamaan, jolloin se alkoi hätäillä myös käynnissä. Sittenpä homma levisikin käsiin, ja Manu alkoi nostella vastalaukan sijaan myötälaukkaa. Yritin toppuutella sitä ja rauhoittaa menoa, vaan Manu oli jo kipitysmaailmassaan. Nostot eivät parantuneet enää siitä, mutta lopulta sain taas vastalaukan nousemaan. Tämäkin häsellys jäi kaivelemaan. Ikuisuuskysymys: miten nollata tilanne, kun se menee kipityksen puolelle?

Loppuravit saimme mennä omaan tahtiimme. Minä keskityin toppuuttelemaan Manua, ja hetkittäin se tarjosikin taas asiallista ja rennompaa ravia. Yhtä nopeasti se toki lähti kipittämään, jos itse unohduin matkustamaan. Tunnin aikana A-merkin tahkoaminen kisoissa tuntui kyllä hieman hullulta. Toisaalta en ole taas pariin kuukauteen mennyt Manulla saati kangilla ja koulupenkillä, joten ehkä niilläkin oli osuutta asiaan. Yhteen asiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen: käteni toimivat tänään aika kivasti ja pysyivät kevyinä. Kankien kanssa kiinnitänkin niihin tavallista enemmän huomiota, mikä näkyi tänään positiivisesti. Onneksi meillä on vielä ensi viikolla treenit luvassa, niin ei ihan tämän tunnin perusteella tarvitse kouluaitojen sisään mennä.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Paremmin sujunut uusinta

Tiistaina kävimme jo päivästä Tallinmäen tunnilla. Olin kuvitellut meneväni koulua Jetillä, vaan löysin itseni Hempan kanssa puomi- ja kavalettitunnilta. Mikäpä siinä. Revanssi pikemmin kuin odotin, ja hyvä niin. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Alkukäppäilyt hoidimme peltolenkin kautta, ja itsenäisessä verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Hemppa vaikutti samalta kuin viimeksi: asiallinen ja tasainen.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme puomeja laukassa pääty-ympyrällä, jonka sisälle tehtiin pienempi voltti. Yksittäinen puomi ylitettiin voltilla ja viisi puomia ympyrällä. Alussa tehtävä meni meillä haparoiden. Hemppa ei oikein alkanut laukata kunnolla enkä saanut tuettua sitä puomeilla, jolloin se pudotti herkästi raville. Lopulta tajusin ratsastaa vähän tarkemmin etenkin lähestymisessä puomeille ja niiden aikana, jolloin saimme niin voltin kuin ympyrän onnistumaan. Hemppa opettaa minua hyvin pysymään hereillä sekä miettimään, mahdanko tiedostamattani jarruttaa istunnallani.

Seuraavaksi tulimme kahta kahden kavaletin suoraa linjaa. Välit molemmissa olivat 20 metriä. Meillä Hempan kanssa väleihin piti laittaa viisi ja kuusi askelta. Linjoja tultiin muutama kerta putkeen, jolloin laukkaa pääsi säätelemään. Ensimmäiseen suuntaan saimme tehtävän kerralla nappiin. Hemppaa ei tarvinnut kummemmin prässäillä, vaan toivotut askelmäärät löytyivät ihanan helposti. Toiseen suuntaan aloin itse säätää omiani, jolloin jäin tahattomasti vähän jarruttamaan. Niinpä askelmäärät eivät löytyneet heti, vaan vaativat pienen reipastumisen. Sen jälkeen homma toimi taas.

Sitten yhdistimme puomit ja kavaletit yhdeksi tehtäväksi. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ylittäen ravissa voltilla olleen yksittäisen puomin. Se sujui hyvin. Sen jälkeen piti nostaa laukka. Meillä Hempan kanssa tämä venähti, sillä läpi tunnin meillä oli ollut pulmia laukannostoissa. Pitäisi tajuta, mitä ihmettä oikein äherrän, kun en saa tehtyjä nostoja selvästi. Laukka nousi kuitenkin lopulta ja pääsimme tulemaan puomit ympyrällä asiallisesti. Siitä tulimme ensimmäisen kavalettilinjan toivotusti viidellä askeleella ja jatkoimme toisen kavalettilinjan taasen kuudella askeleella. Sen jälkeen tulimme keskihalkaisijalla olleen ristikon ja vaihdoimme suuntaa. Hemppa vaihtoi hypyssä etuosan ja lopulta myös takaosan. Sitten tulimme taas viiden laukan puomilinjan, jonka jälkeen nerokkaasti unohdin tehtävän. Jouduin huutelemaan, mitä piti tehdä ja loogisesti ohjeeksi tuli tulla toinenkin kavalettilinja. Pyöräytin ympyrän ja jatkoin linjalle. Pasmat olivat niin sekaisin, että hurautin siihenkin kuusi askelta. Olin ihan unohtanut, että se piti tulla viidellä. Sain kaiken lisäksi ottaa sen pari kertaa heti uudelleen ja ihmettelin kovasti, miksi opettaja käski minua etenemään, kun itse olin ratsastamassa siihen lyhyempää laukkaa. Pääsimme jatkamaan tästä kuitenkin vielä uudelleen keskihalkaisijalla olleelle ristikolle, jolla laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Sitten tulimme vielä laukkapuomit ja ravipuomin, jotka menivät hyvin.

Tehtävän jälkeen minulle selvisi, että olin sekoittanut linjojen askelmäärät. Tulimme vielä kertaalleen sen viiden askeleen linjan, johon olin tehtävällä sinnikkäästi nakutellut kuutta askelta. Sehän meni heti sujuvasti, kun kuskikin oli kartalla. Hemppahan teki jo tehtävällä asiat oikein, sillä minähän nimenomaan ratsastin linjalle kuutta askelta toivotun viiden sijasta.

Tunnista jäi hyvä mieli. Nyt ponnistuspaikat olivat yhteisiä päätöksiä ja hyppyihin mukautuminen oli helppoa. Hempan laukka oli parhaimmillaan kevyesti säädettävää. Viiden ja kuuden askeleen väleissä ei tarvinnut prässätä ylimääräisiä, vaan ne menivät helposti. Hemppa oli myös ihanan tasainen ja ohjautui hyvin. Varsin mainio hyppykaveri siis! Koska tunti meni mukavasti, toivoin Hemppaa vielä toistekin. Se opettaa minulle taas erilaisia juttuja kuin esimerkiksi Jetti, joten siitähän on vain hyötyä. Minulle kun tekee hyvää mennä muillakin hevosilla ennen kuin aivan kangistun enkä enää yhtään osaa mukautua vieraampiin hevosiin.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Melkoisia mukautumisongelmia

Sunnuntaina plussakeli oli sulattanut Tallinmäen kentän, ja niin pääsimme hyppelemään. Minä sain sovitusti ratsukseni Hempan. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treeniaiheina olivat ravipuomit, laukassa tehty hannunvaakuna-kuvio ja lopuksi kolmen esteen suora linja.

Alkuverryttelyssä en tehnyt kummia, kunhan kävin kaikki askellajit läpi. Hemppa oli mukavan tasainen. Pyörittelin vähän ympyröitä ja tutkailin, miten Hemppa kääntyi ja eteni. Laukka sillä oli varsin mukava. Kunhan sain sen siis ensin nousemaan. Tässä meillä oli läpi tunnin hassuja vaikeuksia. En tiedä, mitä tein niin väärin, mutta Hemppa ei ymmärtänyt laukka-apujani juuri nimeksikään. Tulipa taas paluu alkeisratsastajaksi, kun en saanut laukkaa aina pyytäessäni nousemaan. Vaan muutoin Hemppa oli alkuverryttelyssä oikein kiva.

Ravissa tulimme lyhyen sivun suuntaisesti olleita puomeja. Ideana oli päästä ne tahdikkaasti ja suoraan ilman, että hevonen pääsisi ennakoimaan kääntymistä uuteen suuntaan. Vasemmassa kierroksessa tehtävä sujuikin hyvin. Oikeassa kierroksessa Hemppa pääsi liirailemaan vasemmalle, kun en tajunnut käyttää ulkoapuja riittävästi. Parin liirailun jälkeen sentään havahduin ja nappasin ulkopuolta paremmin haltuun. Näin sekin suunta parani kummasti. Muutoin Hemppa meni ravipuomit asiallisesti, vaikka ne olivat sille lyhyillä väleillä.

Ravipuomien jälkeen siirryimme laukassa tehdylle hannunvaakuna-kuviolle, jonka lyhyen sivun suuntaisessa suorassa kohdassa oli kaksi puomia kolmen askeleen välillä. Tehtävällä pysyttiin koko ajan myötälaukassa voltteja pyöräyttäen sekä puomeja ylittäen. Tehtävä oli tosi kiva! Haastava, mutta kiva. Hemppa pääsi välillä pudottelemaan raville, kun en tukenut sitä pohkeella riittävästi. Parhaina hetkinä laukka kuitenkin pyöri tosi kivasti ja tasaisesti, jolloin niin voltit kuin puomit menivät ihanan helposti. Tehtävällä tajusin paremmin käyttää ulkoapuja, mikä tietysti helpotti kääntämistä. Tehtävää treenaisin kyllä mieluusti useamminkin.

Sen jälkeen siirryimme kolmen esteen suoralle linjalle. Oikeassa kierroksessa tultuna ensimmäinen väli oli kolmen askeleen, toinen neljän. Ideana oli saada ensin molemmista suunnista nämä askelmäärät, jonka jälkeen molemmat välit sai tulla kolmella askeleella. Tämä tehtävä paljasti armotta sen, kuinka hitaasti osaan mukautua uuteen hevoseen. Hempan kanssa tämä tehtävä oli nimittäin vaikea. Sain kerittyä laukkaa toki lyhyemmäksi, mutta en silti tajunnut, mistä kohtaa Hemppa lähtisi. Niinpä esitin tehtävällä lukemattomia huonoja mukautumisia, kun Hemppa lähtikin minun vielä miettiessä asiaa. Pahimpien hyppyjen aikana tuntui, että olin pari metriä hevosesta irti. Onneksi Hemppa oli aina alla odottamassa, että maltoin laskeutua lentomatkaltani alas. Mitä askelmääriin tulee, niin saatoimme ehkä kertaalleen molemmista suunnista tulla ne toivotusti. Ehkä, varmaksi en mene sanomaan. Lyhennyksessä jäin liikaa kiinni, mikä heijastui aina toiseen väliin. Hemppa-raukka! Kiitin sitä aina, kun se kiltisti ja kuskin sähellyksistä huolimatta jatkoi seuraavalle esteelle. Joku herneistä enemmän pitävä olisi varmasti kyllästynyt ja alkanut stoppailla.

Onneksi elämä helpottui, kun saimme tulla välit kolmella askeleella. Tai no, tässä vaiheessa toki esitimme sitten kertaalleen aiemman tehtävän askelmäärät eli neljä ja kolme. Hups. Nyt kolmea askelta tavoitellessa tajusin kuitenkin antaa Hempan edetä paremmin, jolloin kolme askelta sujui leikiten. Huh, sentään koko suora linja ei mennyt minun töpeksintäni takia päin mäntyä. Huomasin kuitenkin, etten aivan saanut Hemppaa kuuntelemaan pohkeitani. Ehkä en ollut käyttänyt niitä tunnin aikana riittävän loogisesti, jolloin Hemppa oli lakannut yrittämästä ymmärtää. Tai sitten vain olin jäänyt itse liikaa ajattelemaan hevosen lyhentämistä, jolloin käsijarru jäi vahingossa päälle. Mutta onneksi linja sujui kolmella askeleella paremmin.

Loppuraveissa annoin Hempan venyttää ohjan perässä eteen ja alas, minkä se tekikin näppärästi. Hemppa vei kyllä tällä tunnilla pisteet kotiin kiltteydellään ja pitkäpinnaisuudellaan. Se teki kaiken, mitä kuski pyysi. Vaikka kuski pyysikin vääriä juttuja väärissä kohdissa. Hempan laukka oli kuitenkin tosi kivaa ja säädeltävää, mikä varmasti on oikein hyvä juttu esteradalla. Omaan suoritukseeni olin pettynyt. Miten voinkin olla näin kangistunut, etten osaa mukautua uuteen hevoseen? Pah! Vaan kuten opettajalle totesin, haluan Hempan kanssa vielä revanssin. Sen kun oli mukava. Nyt saan itse luvan petrata ja mennä seuraavalla kerralla paremmin.

Ps. Tänään tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun aloin vuokrata Jettiä. Merkkipäivän juhliminen sopi varmasti Jetille. Se kun sai vapaapäivän minun mennessä Hempalla sekä kaiken lisäksi pari leipäpalaa.