Viikon vaikutus

Maanantaina menin kuudenneksi ratsastajaksi Oulunsalon ratsastuskoulun tunnille. Luvassa oli koulua tasolla B-. Ratsukseni sain toisen kerran Bondin. Tunnin tehtävinä oli kulmien ja ympyröiden ratsastaminen. Kulmat ratsastettiin puolen kentän kokoisella neliöllä ja ympyrätyöskentely tehtiin pääty-ympyrällä.

Tunnin suurin anti oli huomata, miten neljä ratsastuskertaa oli jo vähän vetreyttänyt kroppaa. Viikko sitten Bond tuntui kapoiselta enkä löytänyt pohkeillani kunnolla sen kylkiä, mutta tänään moista ongelmaa ei ollut. Lisäksi se tuntui paljon pehmeämmältä, ja sain vaikutettua siihen paremmin kuin viimeksi. Tajusin heti alkutunnista olla napakampi vaatimaan liikettä, niin Bond heräili hommiin ihan hyvin. Oli mukava huomata pientä kehitystä ja vain viikossa. 

Kulmien ratsastaminen onnistui tänään paremmin, kun pohkeeni tosiaan löysivät hevosen kyljet ja sain jopa hetkittäin vaikutettua niillä. Kulmaratsastuksen askellajeina olivat käynti ja ravi. Yritin istua harjoitusravissa, mutta siitä ei valitettavasti tullut vielä(kään) mitään, joten päädyin keventämään. Bond tahtoi paikoin olla kiireinen ravissa etenkin, kun palasimme kulmatehtävälle työstettyämme laukkaa pääty-ympyrällä. Kun sain sen malttamaan ja pidettyä istuntani paketissa, menivät kulmat molempiin suuntiin ihan kohtuullisesti. Paketin levitessä Bond pääsi oikaisemaan mutkat, kun epävakaa istuntani kertoi sille vaikka ja mitä.

Ympyrätyöskentelyä teimme kaikissa askellajeissa. Olin ihan mielissäni, kun saimme ravissa ja laukassa pyöreämpiä hetkiä, joissa Bond oli rehellisesti enemmän oikeinpäin eikä vain nyökännyt niskasta tai painunut kuolaimen alle. Tämä vaati kuitenkin sen, että sain pidettyä itseni paketissa, kannettua kädet ja ratsastettua pohkeella. Niin ja hei, sain myös viime kerralla mahdottomaksi jääneen oikeankin laukan nostettua. Minussa on toivoa, hah! Laukka oli itse asiassa hetkittäin aika mainiota. Bond oli hyvä kertomaan heti, kun käteni lähtivät seilailemaan. Se nimittäin seurasi alas painuvia käsiäni painumalla kuolaimen alle.

Loppuravissa Bond tahtoi olla kiireinen, mutta kun sain sen malttamaan, löytyi sieltäkin varsin asiallista menoa. Hitsit, Bondhan on aika kiva! Vaikka tekemisessäni on vielä valtavasti korjattavaa erityisesti istunnan vakauden ja käsien kanssa, niin kyllä tässä on jo pientä edistymistä havaittavissa. Vai pitäisikö sanoa, että paluuta siihen säännöllisen ratsastusaikani menoon? No kuitenkin, eteenpäin tämä on nykytilanteesta katsottuna joka tapauksessa. Ratsastuslihakset ovat vain selvästi kadonneet, jolloin istunnan korjaaminen on työlästä. Vaan eivätköhän nekin hiljalleen heräilisi säännöllisellä treenillä. Bondin kanssa jatkaisin itse asiassa treenejä mieluusti, tosin sitä harjoitusravia vielä vältellen.

Aika kivoja väistöjä

Viikon toisen Tallinmäen tunnin kävin torstaina. Viiden ratsukon tunnilla oli koulua, aiheina ympyrät, pohkeenväistöt sekä laukannostot ravista. Ratsukseni sain Tupun.

Alkuverryttelyssä ratsastimme koko kenttää kahdeksikkona eli pääsimme pyöräyttelemään ympyröitä huolella. Kun tehtävää oli tahkottu tovi ravissa, tulimme toisen ympyrän aina laukassa. Näin saimme käytyä molemmat laukat läpi. Tupu malttoi ravissa mukavasti, mutta asetukset olivat hieman molempiin suuntiin hukassa. Enemmän kuitenkin vasemmalle, kuten odotettua. Pientä punkemista sisälle oli myös havaittavissa ravissa, mutta siinä sitä sai korjattua. Laukassa punkemista sisälle oli vähän enemmän etenkin vasemmassa kierroksessa. Sain korjattua tätä vähän, ja vasenkin kierros hieman helpottui, mutta laukassa sellainen hyvä loksahdus jäi saamatta. Yleensä se on tullut edes oikeassa laukassa, vaan ei.

Sitten siirryimme väistötehtävän pariin. Tulimme keskihalkaisijalle ja keikautimme siinä kertaalleen hevoset väistämään molempiin suuntiin. Itse yritimme pysyä keskihalkaisijalla ja väistättää hevoset siitä. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa. Tupu teki väistöt molempiin suuntiin mukavan helposti. Ensin liioittelin väistössä ja poikitin liikaa, kunnes opettajan ohjeilla maltoin väistättää Tupua loivemmin. Väistöissä korjattavaksi jäi asetusten saamiset läpi. Jotenkin vähän unohdin ratsastaa ne, kun keskityin säätämään väistöaskelia. Sain keskityttyä asetuksiinkin hieman, mutta en saanut Tupua houkuteltua niihin kovin hyvin. Hyvää oli kuitenkin se, että väistöt sujuivat niin käynnissä kuin ravissa aika tasaisesti ja kiirehtimättä.

Tulimme keskihalkaisijaa vielä siten, että ravasimme sen puoliväliin ja nostimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan. Tupu pääsi kertaalleen nostamaan väärän laukan, kun valmistelin noston hieman hätäisesti. Muina kertoina laukka nousi toivottuna. Tupu alkoi vähän ennakoida tulevaa laukkaa ja yritti kiirehtiä ravissa. Sain toppuutella sitä hieman, jotta nostot eivät kärsisi hätäisyydestä. Nostot olivatkin sinällään ihan ok. Molemmissa laukoissa sain miettiä Tupun etu- ja takaosaa samalle raiteelle. Se kun tuppasi jättämään molemmissa laukoissa takaosan aina vähän sisemmäs. Sain korjattua tätä kohtuullisesti ja oli hauska tuntea selkään ero siinä, kun Tupun etu- ja takaosa olivat samalla raiteella. Jotenkin laukka tuntui satulaan suoremmalta niin kuin se olikin.

Loppuravissa palasimme vielä alun kahdeksikolle. Aluksi Tupu yritti kiirehtiä, mutta uskoi nopeasti jarrutteluni ja tasoittui. Ravissa se väläytteli muutamat mukavan rennot pätkät, joissa tahti oli ihanan tasainen ja suuntaa oli helppo vaihtaa minkään asian häiriintymättä. Ravi rullasi rennosti eteenpäin, ja se tuntui oikein kivalta. Tunti Tupun kanssa oli kokonaisuudessaankin kiva. Väistöt olivat mukavan helppoja niin käynnissä kuin ravissa, ja laukannostotkin onnistuivat. Harmittamaan jäi tosiaan se, etten saanut laukassa niin hyviä hetkiä kuin olisin halunnut. Jokin jäi loksahtamatta paikoilleen enkä tällä kertaa hoksannut, mikä se oli. Jospa se loksahdus löytyisi taas seuraavalla kerralla.

Tauon jälkeen kouluvalmennuksessa

Tiistaina menin pienen tauon jälkeen Artsin koulutunnille. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja ratsunani oli Eki. Alkuverryttelyssä työstimme loivia kiemurauria sekä laukkaa keskiympyrällä. Tunnin varsinaiseen tehtävään sisältyivät pohkeenväistöt, puoliympyrät sekä ympyrät.

Ekiä sai tuttuun tapaan hieman herätellä alkuverryttelyssä. Ympyröillä sain hyödyntää vasta-asetusta sekä samalla ratsastaa Ekin sisäjalkaa pohkeella töihin. Yleensä Eki on jäänyt minulla vasemmalle ohjalle tyhjäksi, mutta tällä kertaa se oli yllättäen sieltä vähän raskas. Vasta-asetusten avulla sain suoristettua Ekiä paremmin eikä se jäänyt kenottamaan niin oikealle kuin yleensä minun kanssani. Loivat kiemuraurat menivät ihan ok, kunhan muistin olla vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sen päätä enemmän etujalkojen väliin.

Tunnin pääkuviolla teimme pitkän sivun alusta pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja kaarsimme puoliympyrän avulla pitkälle sivulle. Tällä tavalla tulimme tehtävää ravissa. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin väistön jälkeisen suoristuksen päätteeksi. Sen jälkeen ratsastimme edelleen puoliympyrän pitkälle sivulle päätyen. Pitkälle sivulle pyöräytimme voltin ja jatkoimme toiselle pitkälle sivulle ratsastaen siitä lyhyen lävistäjän ja pätkän vastalaukkaa uralla. Ennen pitkän sivun loppua siirryimme raviin.

Raviväistöissä sain tehdä töitä, että sain pidettyä sekä Ekin etuosan hanskassa että takaosan väistämässä. Väistöt oikealle olivat hieman helpompia, kertaalleen saimme ihan tasaisen ja kohtuullisen tahdikkaan esityksen siihen suuntaan. Väistöt vasemmalle taas takkusivat. Eki pääsi pullahtamaan etuosastaan mutkalle, jolloin takaosa jäi auttamatta matkasta. Yritin tasapainotella apujeni kanssa, että saisin etuosan pidettyä hanskassa, mutta takaosan väistämässä ja samalla koko Ekin liikkumassa vielä suunnilleen eteenpäin. Väistöt vasemmalle eivät helpottuneet, mutta pari viimeistä yritystä poiki jo vähän asiallisempia askelia. Ravissa ratsastettu puoliympyrä meni ihan hyvin. Kunhan vain muistin olla edelleen vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sopivaa suoruutta. Niin ja pitää Ekin myös liikkeellä.

Tehtävään lisättiin laukka, joka nostettiin pohkeenväistöä seuranneen suoristuksen jälkeen. Ensimmäisenä piti nostaa oikea laukka, vaan eihän se noussut. Eki kiemurteli, ja saimme tehdä koko tehtävän alusta. Toisella yrittämällä laukka nousi, mutta ei kovin sujuvasti. Pitkälle sivulle pyöräytetyllä voltilla sain edelleen miettiä suoristamista ulko-ohjalla sekä Ekin sisätakajalan aktivointia. Ideana oli ratsastaa rauhassa askel kerrallaan. Voltit sujuivat asiallisesti, kun muistin höllätä sisältä. Pitkällä sivulla sain suoristettua Ekiä muutaman kerran niin, että se tuntui parin askeleen ajan kantavan itsensä rehellisesti edestä. Ne olivat hyviä, joskin sangen lyhyitä hetkiä. Laukkatehtävää jatkoimme vielä ratsastamalla toiselta pitkältä sivulta lyhyen lävistäjän ja jatkamalla uralla hetken vielä vastalaukkaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pari kertaa pudottamaan lävistäjällä raville, mutta vasemmassa laukassa se hanskasi homman hyvin. Tärkeintä oli olla panikoimatta itse ja istua jämäkästi. Vastalaukkapätkissä, olivat ne kuinka helpolla kuviolla tahansa, tuppaan itse hieman ylivarmistelemaan ja siten säätämään, mikä ei yllättäen auta. Saimme korjata loppuun vielä hankalamman suunnan eli oikean laukan. Nyt maltoin itse paremmin. Pysyin Ekin tukena, mutta en hötkyillyt liikoja, jolloin saimme tultua lyhyen lävistäjän ja pitkän sivun asiallisesti vastalaukassa.

Loppuravissa emme tehneet enää kummempia. Huolehdin vain, että Eki ravasi edelleen. Ravissa se liikkuikin aika mukavasti. Muistuttelin itseäni vielä suoristamaan Ekiä, mikä auttoi parantamaan ravin sujumista. Hyväksi neuvoksi tuli ratsastaa laukkaa rauhallisessa tahdissa askel kerrallaan. Näin Ekin etu- ja takaosa pysyisivät yhdessä eivätkä ajautuisi siihen, että menevät melkein eri tahtia. Ravissa Ekiä kuulemma puolestaan saa ratsastaa eteen vähän pidempää askelta tavoitellen. Tässäpä ajatusta jatkoa varten. Vaikka Ekin kanssa sai tehdä hommia, oli se hyvä valinta kouluvalmennukseen. Se on kiltti ja yritteliäs eikä herneile pahemmin, vaikka kuski välillä tuuttaa melkoista apujen sekamelskaa. On se vain pitkäpinnainen kaveri, hyvä niin.

Omien asetusten palauttelua

Lauantaina piti päästä sennuleirin jälkeen kotitallille ratsastamaan. Nappasin Tupun itsenäiselle tunnille. Treeniaiheita ei ollut mielessä, joten tunti meni perusratsastuksen parissa. Se tulikin tarpeeseen, sillä Tupu puski alussa molempiin kierroksiin ja muutenkin tuntui kuvittelevan, että saa humputella menemään ihan oman mielensä mukaan.

Tunnin aikana pyörittelin aika paljon ympyröitä, kahdeksikkoja sekä tein muutamat väistöt ja takaosakäännökset. Vasemmassa kierroksessa Tupua sai taas houkutella hyvän tovin asettumaan. Aluksi en saanut sitä oikein antamaan periksi, vaan se jurnutti menemään asettumatta ja vähän sisälle kaatuen. Oikeassa kierroksessa löytyi kyllä asetus, mutta alussa Tupu yritti puskea siinäkin kierroksessa sisään. Sisäpohje pääsi kunnolla töihin, ja samalla tarkkailin istuntaani ja yritin olla valumatta itse vasemmalle.

Testailin muutamat ravipohkeenväistöt, jotka lähtivät ihan kohtuullisesti. Tahti hieman hidastui, mutta eipähän Tupu juossut väistöistä läpi. Väistöaskeleet lähtivät aika kevyesti. Samaan vauhtiin testasin myös muutamat takaosakäännökset käynnissä. Niiden tekninen taso oli sangen olematon, en olekaan tainnut tehdä niitä Tupun kanssa. Etuosaa sai jarruttaa aika selvästi, muutoin Tupu lähti astelemaan liian isolle kuviolle. Sopivasti pidätteitä ja kääntävää pohjetta rytmittäen saimme sinnepäin menneitä suorituksia. Näitä voisi treenata Tupun kanssa toistekin, vähän tarkemmin tosin.

Laukassa pyörittelin pääty-ympyröitä ja menin ihan uraa myöten. Oikeaan laukkaan tuli jotain tolkkua, vasen jäi vähän puutteelliseksi. Pieniä loksahduksia siinä tuli, mutta ei sellaista pysyvämpää muutosta. Tupu ei kuitenkaan enää painanut selvästi sisälle kummassakaan laukassa, joten työstäminen oli siinä mielessä onnistunutta. Hurauttelin molemmissa laukoissa useammasta estetolpasta tehdyn pujottelulinjan, mikä oli hauskaa. Saipahan kääntää ja ylläpitää laukkaa tällaisellakin tehtävällä.

Loppuravissa pyörittelin vielä ympyröitä ja yritin pyöristellä Tupua. Se yritti kovasti olla ensin kiireinen, mutta sinnikkään yrittämisen jälkeen alkoi malttaa hieman. En saanut istuntaani niin kuriin, että Tupu olisi jäänyt alleni, mutta onneksi se hieman tasoittui. Mutta yhtä nopeasti se taas vähän kiihdytti, jos istuntani antoi periksi. Oli kuitenkin kiva saada pyöreämpiä ja rennompia pätkiä molempiin suuntiin.

Tunti tosiaan hurahti omia asetuksia Tupulle palautellen. Alkutunti oli vähän hankala, mutta onneksi Tupu alkoi reagoida korjauspyyntöihini, ja lopputunnista se olikin molempiin suuntiin vähän parempi. Tällä kertaa ei löytynyt sitä tasaista ja maltillista etenemistä niin hyvin kuin olisin halunnut, joten sitä täytyy etsiä ensi kerralla tarkemmin.

Matkalla oikeaan suuntaan

Myös sunnuntaina kävin ratsastamassa Tupun itsenäisesti. Sateinen aamu muuttui sopivasti poutaiseksi tallille päästyäni, ja aiemmin kuivaksi ja pölyäväksi päässyt kenttä oli oikein hyvässä kunnossa. Olosuhteet treenille olivat kohdillaan. Treeniaiheitakin olin miettinyt etukäteen: luvassa oli loivia kiemuroita, kolmikaarisia kiemurauria sekä ympyröitä asetuksia ja tasaisuutta niillä hakien.

Aloitin työstämällä tovin käynnissä ja ravissa loivia kiemuroita sekä S:n muotoista vaihtouraa, jota tahkosin kahdeksikkona. Sillä kuviolla pyrin muistamaan volttien välissä olleen suoristuksen. Jatkoin edelleen Tupun pehmittelyä erityisesti vasemmalle sekä oman istuntani pitämistä paremmin suorassa ja niin sanotusti takajalkojen päällä. Tupu malttoi molemmilla tehtävillä hyvin. Kaarteet ja voltit vasemmalle tuntuivat sujuvan vähän edelliskertaa pehmeämmin. Kaarteissa ja volteilla oikealle yritin taas muistaa pitää ulko-ohjan tuntumalla ja tarvittaessa vähän suoristamaan sillä, mikäli Tupu yritti kenottaa oikealle liikaa. Vasenta asetusta hakiessani käytin taas apuna sitä, että annoin ulko-ohjasta tarvittaessa aina vähän periksi. Oikea käteni on vahvempi käteni, ja se tykkää monesti roikkua ohjassa ihan omin lupineen. Vasen käteni puolestaan on heikompi ja tuppaa toisinaan unohtamaan, että silläkin olisi oma tonttinsa hoidettavana. Siksipä ehkä oikea kierros on asetusten suhteen minulle helpompi. Osaan ottaa ja päästää sisäkädelläni, kun taas vasen käteni sisäkätenä on hidas.

Seuraavaksi tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohtiin tein askeleen lyhennyksiä. Alussa sain haeskella lyhennyksissä Tupua kuulolle lähinnä muistamalla käyttää istuntaa enemmän. Sen jälkeen Tupu hoksasi tehtävän idean aika hyvin. Niinpä sen sai useimmiten lyhentämään askelta istunnalla jarruttamalla. Tein lyhennystä aina sen ajan, että Tupu selvästi hyväksyi sen eikä yrittänyt hiippailla itse menemään. Läpi menneiden lyhennysten jälkeen Tupu palasi sujuvampaan raviin ihan vain päästämällä. Siitä olikin hyvä tarkistaa, oliko lyhennys mennyt läpi vai ei. Kivaa tehtävällä oli se, kuinka helposti Tupu parhaimmillaan teki lyhennyksiä ja kuinka tasaisesti se palasi siitä vähän isompaan raviin. Mitään kovin suuria muutoksia en ravin sisällä tehnyt, mutta vähän kuitenkin.

Laukassa päädyin testaamaan loivia kiemuroita. Oikeassa laukassa Tupu lähti loivalle kiemuralle käännyttäessä kiihdyttämään. Sen seurauksena Tupun tasapaino petti keskikaarteessa, mistä seurasi pudotus raville. Tupu tarjosi siinä sitten vastineeksi kaarteeseen nähden myötäistä laukkaa eli varsinaiseen kierrokseen nähden väärää. Tajusin pitää Tupun paremmin hyppysissä kiemuralle lähdettäessä, niin se ei päässyt vyörymään sille. Tämän jälkeen kuvio sujuikin paremmin. Vasemmassa laukassa Tupu ei rikkonut kertaakaan raville, mutta pieni vastalaukkakaarre tässä suunnassa tuntui ehkä hieman hankalammalta kuin oikeassa laukassa. Tupu kuitenkin malttoi siinä paremmin eikä syöksynyt kiemuralle. Kiemuroiden päätteeksi työstin muutaman kierroksen verran laukkaa molempiin suuntiin pääty-ympyrällä. Oikea laukka sujui hyvin, mutta sitäkin enemmän ilahdutti vasen laukka, jossa Tupu tarjosi rentoja ja pyöreitä hetkiä. Olisin ehkä kaivannut pientä pontevuutta lisää, mutta olin tyytyväinen tasaisuuteen.

Loppuravissa hain vielä tasaisuutta pyörittelemällä ympyröitä molempiin suuntiin. Laukan jälkeen Tupu oli ensin hieman kiireinen, mutta alkoi tasoittua siitä. Loppuun saimme asiallisia ravipätkiä molempiin suuntiin, ja huomasin myös vasemman kierroksen sujuvan aika kivasti. Loppukäynnissä Tupu oli jälleen ihanan kevyt ja ryhdikäs ihan itsestään. Siihenpä oli kiva päättää treeni. Tunnissa hyvää oli se, että kuvittelen istuneeni itse nyt vähän suorempana. Se toivottavasti vinkkasi Tupullekin siitä, mitä olimme tänään hakemassa. Muutenkin Tupu oli tänään selvästi tasaisempi. Tupun kanssa on kyllä kiva etsiä yhteistä säveltä. Minusta vähän tuntuu tai ainakin toivon kovasti, että olemme askel kerrallaan matkalla oikeaan suuntaan.

Mukavan kevyttä

Maanantaina tuli taas ahmittua tuplat. Ensimmäiselle koulutunnille sain Tupun ja tunnin jaoin viiden muun ratsukon kanssa. Treeniaiheena olivat kääntöpisteajattelu ympyröillä, voltit sekä suoraan ratsastaminen.

Alkuverryttelyssä tahkosimme pääty-ympyröitä kääntöpisteajattelulla. Ympyrä ratsastettiin kahdeksankulmiona eli siihen mahtui myös suoraan mentyjä pätkiä. Tehtävää tulimme ravissa ja laukassa. Tupu oli tänään alkutunnista saakka mukavan tasainen. Se asettui molempiin suuntiin eikä kiirehtinyt. Laukassa oli tosin edelleen pientä painamista sisälle, mutta ei mitään kovin kamalaa. Kääntöpisteajattelu auttoi minua jättämään sisäohjan sopivasti rauhaan. Meno oli aika tasaista ja helppoa, ja opettajakin oli suoritukseemme tyytyväinen.

Tunnin pääkuviona pyöräytimme pitkän sivun loppuun voltin, tulimme keskihalkaisijalle, pyöräytimme sen keskellä voltin tulosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan ja jatkoimme keskihalkaisijalta sillä tehdyn voltin kanssa samaan suuntaan. Keskihalkaisijalla oli tarkoitus päästä suoraan, voltit taas ratsastettiin tavallisesti. Voltit sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti, joten niitä ei niin tarvinnut miettiä. Suoraan menemistä saikin työstää hieman enemmän. Sinällään Tupu pysyi keskihalkaisijalla hyvin, kunnes tuli aika valmistella uuteen suuntaan lähteminen. Jos lähdimme oikealle, pysyi Tupu reitillä ihan hyvin. Sen sijaan vasemmalle lähtemisen valmisteluissa Tupu ennakoi ja yritti valua uuteen suuntaan omia aikojaan. Hinasin näissä omaa painoani hieman enemmän oikealle ja estin Tupun valumiset sisäpohkeella. Nämä kikat auttoivat, vaikka selvä puoliero tehtävään jäikin.

Loppuravissa testasimme vielä pitkille sivuille muutamat askeleen pidennykset ravissa. Tupu malttoi tämänkin tehtävän hienosti. Lyhyellä sivulla sain sen odottamaan vähän lyhyemmässä ravissa, jolloin se lähti pidentämään askelta ihan vain päästämällä. Tupu tuli myös lyhyempään raviin kivasti takaisin. Ennen tehtävää ehdin ajatella Tupun innostuvan kipittämään, vaan olinpa mukavasti väärässä. Tunnin tehtävät päättyivätkin tähän ja samalla hyviin fiiliksiin. Tupu oli läpi tunnin mukavan kevyt ja tasainen. Se työskenteli hyvin eikä alkanut kiirehtiä tai ehdotella omia ratkaisujaan. Olipa kiva ratsastaa tällaista Tupua. Seuraavaksi pitää keksiä, miten sen saa houkuteltua samanlaiseksi toistekin.

Antaa mennä vaan

Tiistaina tuppauduin kuudenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Tupun. Hommiin aloimme heti alkuverkassa. Siinä valmistelimme tulevan kulman ratsastamalla viimeisen neljänneksen pitkästä sivusta myötäasetuksessa. Ideana oli saada asetus ajoissa, jolloin kulmassa pääsi rentoutumaan. Pitkän sivun aloittavaan kulmaan pyöräytimme noin 15 metrin ympyrän. Tupu asettui oikealle ihan mukavasti, jolloin kulmat pääsimme aika rennosti. Ympyrätkin menivät ihan asiallisesti. Ulkopuolen olisin toki saanut pitää vähän paremmin hanskassa. Vasemmassa kierroksessa asetukset olivat enemmän hukassa, samoin kuin se kovin usein paitsioon jäävä ulkopuolikin. Yritin saada asetuksen vasemmalle ajoissa, mutta kulmat menivät kuitenkin useimmiten asetusta vielä hakiessa.

Tulimme samaa tehtävää myös ravissa. Uusia pulmia ei ilmaantunut, mutta harmittelin kovasti vasemman asetuksen puutteellisuutta. Yritin sekä johtavalla ohjalla että epäsuorilla sisäohjan otteilla saada Tupua asettumaan, mutta emme puhuneet tässä asiassa juurikaan samaa kieltä. Muutamia sanoja ymmärsimme puolin ja toisin, mutta kuten aina, jäi vasen kierros minulle hankalammaksi.

Laukkatehtävässä maneesista muokkautui kahdeksikko, jossa suuntaa vaihdettiin lyhyillä lävistäjillä. Työstimme pääty-ympyröillä laukkaa ja suuntaa vaihdoimme ravissa. Lävistäjän loppupuolella sai tarvittaessa ajatella vähän pohkeenväistöä uraa kohti, mikäli hevonen yritti ennakoida ja kipata uuteen suuntaan. Oikea laukka oli taas Tupun kanssa aika kivaa. Siinä se tuntuu loksahtavan itsestään pyöreämmäksi ja siten kevyeksi edestä. Pientä punkemista sisälle oli havaittavissa, mutta se oli kohtuullisesti korjattavissa. Vasemmassa laukassa ei tullut niin tasaista menoa, koska olihan se kierros takkuillut jo muissa askellajeissa. Muutamia rennompia ja pyöreämpiä hetkiä saimme myös siihen suuntaan, mutta vähän vääntämiseksi se jäi. Ravilävistäjillä Tupu odotetusti yritti ennakoida tulevaa laukkaa kipittäen. Sain kuitenkin tyyrättyä sen kohtuullisesti aina lävistäjän loppuun ennen kuin pyysin siltä laukkaa.

Ehdimme pohtia pitkästä aikaa erikseen istuntaa. Tehtävänä siinä oli siirtymiset käynnin ja ravin välillä. Minä sain ohjeeksi olla istunnallani jämäkämpi eli pitämään niin sanotusti oman tonttini. Odotetusti Tupu oli laukan jälkeen vähän kiireinen. Niinpä pääsimme kyllä raviin, mutta jarrutusmatkat siitä käyntiin olivat aika pitkiä. Yritin istua jämptisti ja jarruttaa istunnalla, mutta Tupun siirtymisissä oli aina viive. Ei se sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, sillä vain oli oma reagointiaikansa. Toistot saivat Tupua vähän kiirehtimään lisää, jolloin jarrutusmatkat pääsivät edelleen pitenemään. Sain neuvoksi yrittää istua siirtymisissä entistä syvemmälle satulaan sen sijaan, että kipristyin pidätteitä tehdessä siitä irti. Tässä auttoi ajatus ilman jalustimia menosta. Näin en lähtenyt ottamaan niin paljoa jalustimista tukea, vaan yritin vähän jopa ajatella jalkojen painon vievän minua tiiviimmin satulaan. Kovin suuria muutoksia en alaspäin tehtyihin siirtymiin kuitenkaan saanut, mutta kivaa oli se, että tajusin lopettaa jarruttamisen ajoissa enkä jäänyt roikkumaan koko siirtymistä.

Loppuravissa tulimme vielä laukkatehtävän kahdeksikkoa. Tupulla meni kipitysvaihe silmään, ja sain ohjeeksi antaa sen tohottaa ja olla piittaamatta tuon taivaallista. Muutamia kierroksia siedin tätä, kunnes päätin siinä samalla alkaa pohtia, millä ilveellä (ja istunnalla) saisin Tupua vähän rauhoitettua ilman ohjissa roikkumista. Täydellistä vastausta en löytänyt, mutta vähemmän yllättäen napakalla keskivartalon tuella oli asian kanssa tekemistä. Ympyröillä Tupu malttoi paremmin, mutta lävistäjillä se tuppasi aina kiihdyttämään. Työstimme kuviota hartaasti, ja hiljalleen muiden ratsukoiden lopettaessa Tupukin alkoi tajuta, että ehkä päivän työt oli tehty. Sitten se kehtasi alkaa ehdotella siirtymistä käyntiin, mutta hurauttelin vielä kuvion muutamaan kertaan rauhallisemmassa ravissa ennen käyntiin siirtymistä. Tupu on minulle kyllä edelleen mysteeri, erityisesti pyöreyden suhteen. Vaan kai se on opettavaista, kun yritän etsiä sen säätönappuloita tämänkin asian suhteen.

Uutta projektia työn alle

Keskiviikon toinenkin tunti hurahti suomenhevosen kyydissä. Sain kuin sainkin Tupun uudelleen, jeij! Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja väänsimme koulutunnilla niin kolmikaarista kiemurauraa kuin voltteja ja ympyröitä. Näiden lisäksi mietimme hevosen muotoa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa. Opettaja neuvoi Tupun kanssa hakemaan rauhallista etenemistä, sillä innostuessaan tamma vain kipittäisi menemään. Ohjilla sai myös vaikuttaa, mutta mahdollisimman pienesti, jotta Tupu ei intoutuisi vetokisaan. Näiden lisäksi piti tavoitella rentoa fiilistä, sillä sen avulla Tupu pysyisi tyynenä ja antaisi ratsastaa itseään. Kiemurauran kaaret oikealle sujuivat ihan mukavasti. Noin niin kuin reitin ja tasaisuuden näkökulmasta. Pyöreäksi en Tupua saanut houkuteltua, vaikka se hetkittäin myötäsikin. Kaaret vasemmalle taasen vaativat enemmän työtä oman istunnan korjaamisessa. Oma painoni kun valui vasemmalle, ja istuntaani kuunnellut Tupu pyrki tekemään samoin. Hilasin omaa painoani reilusti oikealle, jotta sain korjattua meitä pois vasemmalta. Tehtävällä hyvää oli Tupun malttaminen. Se eteni sopivasti eikä yrittänytkään kipittää. Näin minulle jäi aikaa pohtia, miten houkuttelisin sitä vähän pyöristymään.

Seuraavaksi siirryimme keskiympyrän ja siltä päätyjä kohti pyöräytettyjen volttien pariin eli niin sanotulle Mikki Hiiri -kuviolle. Aloitimme tulemalla keskiympyrän vasemmassa kierroksessa ja voltit oikeassa. Tässä suunnassa ravissa Tupu malttoi edelleen ihan mukavasti. Etsiskelin oikeita apuja pyöreämpien hetkien saavuttamiseksi. Sain lisävinkiksi jutella Tupulle mukavia, jotta varmasti itse hengittäisin ja pysyisin rentona. Hyödynsin myös edelleen oman painoni siirtämistä ulommas, jos Tupu tuntui kenottavan sisälle. Saimme pieniä, rennompia hetkiä, mutta kunnon loksahduksia ei tullut. Tupussa on kuitenkin hyvää Akun tapaan se, ettei sekään ole mikään varsinainen hirvi.

Tulimme tätä kuviota myös siten, että keskiympyrä tultiin laukassa. Voltit mentiin edelleen ravissa. Tupu vähän innostui tehtävästä, mikä näkyi kipittämisenä ravivolteilla. En oikein saanut sitä enää takaisin tasaiseen menoon, vaikka juttelin sille ummet ja lammet. Ehkä papatin niin paljon, etten enää hengittänytkään. En kuitenkaan hermostunut, mikä varmasti sai Tupun aina hetkittäin malttamaan. Vasemmassa laukassa sain edelleen korjata istuntaani ja samalla Tupua pois vasemmalta. Tupu pudotteli muutamia kertoja jostain syystä raville, mutta nosti laukan aina hetken päästä takaisin. Sinällään laukka eteni ihan hyvin, mutta kunnon otetta en siihen saanut. Oikea laukka sen sijaan rullasi aika mukavasti, ja siinä Tupu tarjosi tunnin pyöreimmät pätkät. Aavistuksen se kuitenkin yritti valua sisälle, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä tehtävällä jäi harmittamaan se, etteivät ravista tehdyt laukannostot olleetkaan niin sujuvia kuin olisin halunnut. Tämä selittyi osittain sillä, etten saanut ravissa Tupua kunnolla kuulolle. Niinpä laukannosto taisi tulla sille aina vähän yllätyksenä.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimmekin jo loppukäyntiin. Tuntiin mahtui asiallisia pätkiä, mutta myös parsittavaa. Kuten opettajalle totesin, on Tupu Akun tapaan sellainen hevonen, jota en suitsait osaa ratsastaa pyöreäksi. Oikean laukan hyvät hetket tietysti motivoivat opettelemaan ratsastamaan Tupu samanlaiseksi hiljalleen kaikissa askellajeissa. Siksipä menin sanomaan opettajalle, että pieni Tupu-putki voisi olla ihan paikallaan. Siinäpä minulle uutta projektia ja toivottavasti uusia ahaa-elämyksiä tämän lajin parissa.

Onnistumisia ja kotiläksyjä

Torstaina lyöttäydyin neljänneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Akun. Tunnilla pääsimme miettimään hevosen muotoa sekä ratsastamaan voltteja, ympyröitä sekä tekemään niillä hieman siirtymisiä.

Aloitimme tunnin hevosen muotoa miettimällä. Takaosan piti olla hereillä, jotta hevonen sai edestä tuntumalle. Hevosen muotoa sai tehtävällä vaihdella vähän lyhyemmästä vähän pidempään. Pointtina oli kuitenkin säilyttää vaihteluista huolimatta rentous ja pyöreys. Aku on luonnostaan aika reipas, mutta sain hakea siihen tietynlaista pontevuutta. Käynnissä Aku hakeutui ihan mukavasti tuntumalle. Se oli myös helppo saada pyöreämpänä vähän pidempäänkin muotoon. Sen sijaan en onnistunut hakemaan sitä vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Takaosaa olisi varmasti pitänyt aktivoida vähän enemmän ja samalla uskaltaa pitää ohjat kädessä. Ravissa meno oli vähän epätasaisempaa. Hetkittäin Aku asettui tuntumalle mukavasti ja pyöristyi, mutta toisessa hetkessä se pääsikin karkaamaan siitä. Akun perusmuoto on tosin ihan hyvä eikä hirveily ole sille kovin luontaista. Arvelen, että ravissa Aku pääsi vähän hiihtämään pitkänä sen sijaan, että olisin napannut sen vähän lyhyemmäksi ja niin sanotusti polkemaan takaa ohjaa kohti. Ravissakin jäin kaipaamaan sitä, että olisin osannut lyhentää ja ryhdistää Akua. Jotenkin minulle on helpompaa ratsastaa hevosia enemmän eteen ja alas. Omalla könötykselläni lienee jotain osuutta asiaan.

Seuraavaksi siirryimme koko maneesin kahdeksikolle, jossa suuntaa vaihdettiin keskellä pienen suoran pätkän avulla. Ravasimme aina tovin voltilla, kunnes meno oli sellaista, että siitä kannatti nostaa laukka. Laukassa puolestaan pyöräytimme samaan suuntaan ympyrän tai pari, kunnes siirryimme raviin ja vaihdoimme suoristuskohdan kautta suuntaa. Sitten taas toistimme aiemman kuvion. Ravissa Aku pääsi vähän tohottamaan. Ravista tuli kiireistä eikä Aku silloin oikein malttanut pyöristyä saati rentoutua. Sainkin pyöräytellä voltteja pari kolme aina putkeen, jotta sain Akun kuulolle. Laukannostot ravista lähtivät ihan mukavasti, vaikka pyöreys katosikin niissä. Laukka rullasi molempiin suuntiin mukavasti, ja Aku väläytteli molemmissa laukoissa mukavan pyöreitä, rentoja ja eteneviä hetkiä. Niissä elämä oli taas mahdottoman kivaa. Kunhan vain istui hevosta enempiä häiritsemättä ja nautti menosta. Olisipa kiva saada tällainen pätkä videolle. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä selkään hyvältä tuntuva meno oikein näyttää. Kun laukka oli rullaavaa, onnistui siitä siirtyminen raviin myös aika pehmeästi.

Saimme Akun kanssa bonustehtävän kuviolla. Nyt ideana oli tehdä suunnanvaihtokohdassa siirtymiset ravin ja laukan välillä vähän nopeammin. Ohjeeksi tuli käyttää uuden suunnan ja laukan valmisteluun maksimissaan viisi raviaskelta. En laskenut askelia, mutta aloin harmillisesti hätäillä. Unohdin tehtävällä kaiken muun paitsi sen, että äkkiä uusi laukka niin kuin jo olisi. Mikä uuden suunnan valmistelu? No, ei sitä kaikkea kerralla. Aku oli tehtävällä odotetusti näppärä. Laukasta pääsi hyvin raviin ja uusikin laukka nousi aina asiallisesti. Ensimmäisissä laukka-askelissa Akua sai vähän kannustaa, mutta sitten laukka lähti pyörimään ihan hyvin.

Loppuravissa haimme vielä hevosia hyvään muotoon ja teimme pitkillä sivuilla vasta-asetuksia. Aku luuli pääsevänsä talliin nopeammin, jos se kipittäisi menemään. Meillä tehtävä menikin siihen, että sain toppuutella Akua vähän rauhallisempaan menoon. Ei se missään Vermon takasuoralla ollut, mutta malttamaton kuitenkin. Vasta-asetukset menivät läpi ihan mukavasti. Niistä oli apua erityisesti oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuen säilyttämisessä.

Tunti Akun kanssa oli oikein mukava. Laukassa tuli taas parhaimmat hetket, joita hakea jatkossakin lisää. Samalla pistin korvan taakse sen, että saan Akun kanssa treenata tasaisuutta erityisesti ravissa. Niin ja siirtymisiäkin voisin alkaa rakentaa sen kanssa rutkasti paremmiksi niiden hutiloimisen sijasta. Arvelen tai ainakin toivon, että löydän itseni Akun selästä jatkossa useamminkin. Kuten sanottua (ja viimein uskottua), on se oikein mainio oppikirjahevonen, jonka kanssa harjoitella.

Pientä tykästymistä ilmassa

Koska edellispäivän tunti jätti hyvän fiiliksen, halusin päästä Silviiran selkään pian uudelleen. Niinpä kävin ratsastamassa sen keskiviikkona itsenäisesti. Sain mennä maneesissa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun kentällä oli estetunti meneillään.

Pyörittelin tunnin aikana melkoisesti ympyröitä kaikissa askellajeissa. Silviira eteni mukavan tasaisesti, mutta kaipasi välillä pientä muistutusta pontevammasta menosta. Kovin en alkanut prässätä, mutta emme me nyt aivan mummoilleetkaan. Silviiran kanssa saan olla tarkkana siinä, etten anna sen valua vielä lisää etuosalleen, kun pyydän sitä etenemään. Oikeassa kierroksessa sain houkutella Silviiraa antamaan paremmin periksi sisäpuolelta, vasemmassa taas sain huolehtia, ettei Silviira valunut ympyröillä ulos.

Tein muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin, pysähdyksen ja peruutuksen välillä. Siirtymisissä alaspäin Silviira pääsi jälleen jäämään aika etupainoiseksi, vaikka yritin kehitellä erilaisia tapoja saada pidettyä se vähän edestä kevyempänä. Siirtymiset ylöspäin olivat vähän hitaita, mutta yllättävän kevyitä eikä ollenkaan niin kyntäviä kuin olin etukäteen arvellut. Peruutuksissa Silviira ensin vähän nihkeili, mutta tajusin aloittaa maltillisesti ottaen ensin vain askeleen tai pari. Kun Silviira tajusi, mitä hain, alkoi se ottaa parempia ja ennen kaikkea rennompia peruutusaskelia. Lisäsin sitten peruutukseen mahdollisimman nopean siirtymisen raviin, josta taas palasin pysähdyksen kautta peruutukseen. Kovin nopeaksi en siirtymisiä saanut, mutta Silviira teki ne silti ihan kohtuullisesti ilman uusia pulmia.

Loppuravissa pyörittelin koko maneesin kahdeksikkoa ja haeskelin Silviiraa vielä ravaamaan rennosti ja asettumaan pehmeästi. Silviira etenikin aika mukavasti ja toimi erityisesti oikeassa kierroksessa alkutuntia pehmeämmin. Ravi oli myös vähän tasapainoisempaa eikä ehkä ihan niin etupainoista kuin alussa. Loppukäynnit menin käppäilemään ulos, olimmehan jo pyörineet ihan riittävästi maneesissa. Tästäkin tunnista jäi kiva mieli. En tiedä, mikä Silviirassa oikein on, mutta jokin siinä on alkanut iskeä minuun. Pientä tykästymistä on siis ilmassa, ja taidanpa toivoa sitä piakkoin uudelleen.

Vaivattomampia vastalaukkoja

Tämän viikon ratsastukset alkoivat keskiviikkona Artsin koulutunnilla. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tällä kertaa treenasimme pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, ympyröitä sekä vastalaukkaa. Ennen tehtäviä kävin kevyesti kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Tehtävät teimme kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla.

Ensimmäisenä tehtävänä teimme pitkän sivun alusta ravissa pohkeenväistöä keskihalkaisijalle saakka. Sille päästyämme pyöräytimme puoliympyrän, jatkoimme pienen pätkän pitkää sivua toiseen suuntaan, kunnes pyöräytimme vielä 20 metrin ympyrän. Pohkeenväistöt olivat tehtävän hankalin osa. Etenkin väistöissä oikealle Pave keskittyi jäkittämään. Pääsimme tehtävän alkuun asiallisesti, mutta jokin väistöpyynnöissäni sai Paven muuttumaan jännittyneeksi hirveksi. Saimme parhaimmillaan vain sinnepäin menneitä väistöaskelia oikealle. En saanut muutettua apujani siten, että Pave olisi ymmärtänyt minua ja voinut ottaa väistöaskelia ilman jännittymistä. Väistöt vasemmalle lähtivät onneksi vähän paremmin, vaikka Pave olisi edelleen saanut ottaa väistöaskeleet vähän selvemmin. Puoliympyrät samoin kuin ympyrät sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti.

Laukan nostimme puolestaan ravista lyhyen sivun keskeltä ja ratsastimme lyhyen lävistäjän. Sen loputtua jatkoimme pienen matkan pitkää sivua suoraan, kunnes ratsastimme vastalaukkaa puoliympyrän tiellä. Siitä päädyimme toiselle pitkälle sivulle, jota jatkoimme vielä pätkän suoraan ennen kuin siirryimme laukasta raviin. Laukat nousivat kohtuullisesti ravista, vaikka olisin saanut pitää Paven nostossa vähän lyhyempänä. Lyhyet lävistäjät sen sijaan menivät mukavasti, kun muistin opettajan ohjeen mukaan pitää Paven sielläkin lyhyemmässä laukassa. Pitkien sivujen lyhyet pätkät suoraan eivät myöskään tuottaneet ongelmia, vaikka vähän lepsuilin niissä ja pidin niitä hengähdystaukoina. Puoliympyrän tiellä tehty vastalaukka sujui myös molempiin suuntiin aika asiallisesti eikä Pave ehdotellutkaan pudottamista raville. Pavea sai toki tukea pohkeella, mutta mitään isompaa säätöä ei onneksi tarvinnut tehdä. Tehtävä meni itse asiassa parhaiten silloin, kun pidin pohkeet tuntumalla ja luotin Paven pysyvän pyydetyssä laukassa, kunhan vain istun rauhassa. Kuten aiemmin olen todennutkin, ei se vastalaukka sinällään ole Pavelle ongelma, vaikka se ei välttämättä meillä vielä nousekaan aina suoriltaan. Mutta hyvin Pave sen säilyttää.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä vaatinut enää enempiä. Pave teki tänään hienosti töitä, paahteesta ja paarmoista huolimatta. Pohkeenväistöt toki jäivät kaivelemaan, ja niiden parissa saammekin tehdä kyllä töitä. Minun pitäisikin keksiä, miten annan väistöavut selkeästi enkä kuormita Pavea epämääräisillä pyynnöillä. Mutta kyllä ne väistötkin sieltä löytyvät, kunhan vain harjoitellaan ahkerasti. Mikäpäs tällaisen mainion hevosen kanssa on hyvässä opetuksessa treenata.

Peili-Pave

Perjantaina ajatukset sai taas kääntää koulutaajuudelle, kun vuorossa oli Artsin tunti. Menin Pavella ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Aloitimme ratsastamalla ravissa molemmille pitkille sivuille kaksi loivaa kiemuraa. Päätyihin puolestaan pyöräytimme ympyrät. Loivien kiemuroiden aikana oli hyvä asetella ja taivutella hevosia. Pave tuntui tänään aika pehmeältä heti tunnin alussa. Jokin tosin tuntui hassulta. Sitten huomasin sen: Pavesta oli tullut peili-Pave. Yleensä sen kanssa on helpompi mennä oikeaa kierrosta, vaan tänään se oli hankalampi, kun taas vasen kierros oli helpompi. Hassua! Sain vähän aikaa kääntää omia ajatuksiani oikein, jotta pääsin ratsastamaan oikeaa kierrosta tarkemmin ja puolestaan nauttimaan helpommasta vasemmasta. Pääty-ympyrät sujuivat ihan asiallisesti. Sain tosin muistaa pitää Paven liikkeellä niin niillä kuin kiemuroilla, sillä muuten se jäi vähän hiippailemaan. Otimme tehtävälle myös laukkaa pääty-ympyröillä, ja sekin askellaji toimi alusta alkaen aika hyvin.

Seuraavaksi teimme pohkeenväistöjä. Käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja menimme tovin suoraan. Siitä väistätimme noin kentän neljänneksen verran oikealle, jonka jälkeen suoristimme ja palasimme uralle väistöllä vasemmalle. Peili-Pave iski jälleen. Aiemmin hankalammat väistöt oikealle lähtivät melkein tuosta noin vain. Keräilin leukaani niin keskittyneesti, että ratsastin ensimmäisen väistön vasemmalle ihan huolimattomasti. Toistojen myötä väistöt oikealle pysyivät edelleen helpompina, kun taas väistöjä vasemmalle sai ratsastaa tarkemmin. Hyvä ohje oli ratsastaa hankalampi suunta kaikessa rauhassa. Vauhti vain sotki koko homman, joten se oli parempi tehdä ajan kanssa. Saimme parsittua väistöjä vasemmalle, mutta niistä ei tullut niin vaivattomia kuin joskus.

Laukkatehtävällä tulimme keskihalkaisijalle myötälaukassa ja jatkoimme tovin suoraan. Sitten valmistelimme siirtymisen harjoitusraviin, jota jatkoimme myös pienen pätkän. Lopuksi nostimme vielä toisen laukan ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun kääntyen myötälaukan suuntaan. Pääsimme keskihalkaisijalle molemmissa laukoissa hyvin. Siirtymiset raviin ja tovi siirtymisen jälkeistä ravia olivat aluksi aika kehnoja, kun Pave juoksi alta. Keskityin kuitenkin valmistelemaan siirtymiset sekä ratsastamaan ravia heti, kun Pave oli siihen siirtynyt. Nämä auttoivat, ja siirtymiset paranivat selvästi. Ravista tehdyt vasemman laukan nostamiset onnistuivat mukavasti. Oikea laukka ei sinällään ollut sen vaikeampi, mutta pientä haparointia siinä oli. Kertaalleen taisi nousta väärä laukka ja kertaalleen hurautin tyytyväisesti kulman sangen tasapainoisessa vastalaukassa, hah! Saimme kuitenkin muutamia hyviä nostoja molempiin suuntiin ja keskihalkaisijalla pääsimme yllättävän suoraan. Ei siis hullummin.

Loppuravissa en tehnyt enää kummempia. Pave oli tänään oikein miellyttävä ratsastaa. Se oli aika tasainen ja pehmeä eikä hätiköinyt niin paljon kuin olisi voinut. Hassua oli kuitenkin se, kuinka Pave oli muuttunut peilikuvaksi. Mutta tulipahan ratsastettua tarkemmin sitä yleensä helpompaa puolta. Tunti oli kerrassaan kiva samoin kuin tehtävät. Kyllä tämä kouluratsastuskin on kivaa, kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa.

Jännittyneestä ihan sujuvaan menoon

Tallinmäen koulutunnille sain uuden tuttavuuden, 2008 syntyneen suomenhevostamma Silviiran. Tamma tuli tallille viime viikolla ja jää ylläpidolla tuntihevoseksi, mikäli se sopii kalustoon. Silviirasta olin ehtinyt udella sen verran, että koulupuolella se osaa helpon B:n asiat. Estepuolen taidoista en tiedä, mutta tietenkin kuulisin siitäkin tamman puolesta enemmän.

Silviira oli lupsakka hoitaa, mutta kentälle mennessä jännittyi hiiteen. Se ei ole tainnut tehdä vielä ryhmätunteja Tallinmäellä, joten jännittyneisyys oli ymmärrettävää. Taluttelin tammaa hyvän tovin, jolloin se hiljalleen rentoutui hieman. Sen jälkeen kiipesin selkään eikä Silviira enää kummemmin hätäillyt, vaan tasoittui onneksi. Tunnin aikana teimme loivia kiemuroita, pääty-ympyröitä sekä puolikkaita ympyröitä S:n muotoisen vaihtouran kaltaisella kuviolla.

Aloitimme tekemällä toiselle sivulle loivan kiemuran, jonka keskikohdassa pyöräytimme voltin uraa kohti. Toisen pitkän sivun taisimme saada ratsastaa mielemme mukaan. Pääty-ympyröitäkin taisi saada tehdä. Aloitimme käynnissä. Silviira liikkui ihan mukavasti, ja voltit oikealle onnistuivat helposti. Asetukset vasemmalle olivat vähän työläämpiä, niin kuin useimmilla hevosilla vinon istuntani takia. Silviira oli kuitenkin edestä aika kevyt ja pehmeä, jolloin asetusta ja taivutusta vasemmalle samoin kuin omaa istuntaa oli hyvä korjata. Tulimme kuviota myös ravissa. Silviiran ravi oli aika helppoa, vaikka tuntui keinuttavan hieman hassusti, vähän Akun ravin tapaan. Ravissakaan ei tullut uusia pulmia, vaan loiva kiemura sujui ihan mukavasti. Pääty-ympyröillä pääsin työstämään asetusta ja taivutusta vasemmalle. Istuntaa korjaamalla Silviira tajusi paremmin, mitä hain.

Seuraavaksi tulimme S:n muotoisen vaihtouran kaltaista kuviota käynnissä ja ravissa. Pitkältä sivulta ratsastimme puoliympyrän keskihalkaisijalle, suoristimme ja valmistelimme käännöksen myötasetuksella uuteen suuntaan. Yhdistimme tehtävään lopulta myös laukan siten, että se nostettiin suunnanvaihdon jälkeen pitkän sivun alusta ja siinä jatkettiin toiseen päätyyn muutaman ympyrän pyöräyttäen. Puoliympyrät sujuivat ihan hyvin. Oikealle aika helposti ja edelleen vasemmalle enemmän työskennellen. Silviiran sai myös suoristettua ihan hyvin. Välillä pyöräytin kulmaan ylimääräisen voltin vasemmalle, jos en ollut saanut keskihalkaisijalla asetusta siihen suuntaan läpi. Voltilla pääsin kääntämään enemmän, jolloin sain myös asetuksen paremmin läpi. Voltin kuvio auttoi hyvin.

Laukat nousivat muutaman yrityksen jälkeen hyvin, kun tajusin valmistella noston enkä pyytää epämääräisesti. Silviiran laukka oli mukavan tasaista, vasen laukka tuntui oikeaa vielä sujuvammalta. Hurautimme pätkän vastalaukkaakin ympyrällä enkä edes tajunnut itse tätä, hah. Silviira eteni mukavan tasaisesti, vaikka ehdotteli välillä omia taukoja. Tamma onkin hieman pulskassa kunnossa, joten pieni kuntokuuri on paikallaan. Silviira reagoi myös istuntaan ja etenkin sen keikahteluihin opettavaisesti. Se nimittäin jarrutti heti, jos kuski keikahti kyydissä epämääräisesti. Sangen hyvä ominaisuus opetusratsussa, mieluummin hidastelua kuin säntäilyä, niin vähemmänkin ratsastaneet pysyvät kyydissä.

Lopputunnista taisimme vielä kevyesti ravailla menemään ja antaa hevosten venyttää ohjan perässä. Silviirasta jäi hyvä fiilis, ja ilmoittauduin jatkamaan treenejä sen kanssa toistekin. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä kuoriutuisi näppärä koulu- ja estetreenikaveri. Sellaisiahan nyt ei ole koskaan liikaa.

Otetta tasaisuudesta

Tämän viikon hevostelut alkoivat vasta perjantaina, kun alkuviikko meni nuhaa hillitessä ja taltuttaessa. Tervehtymisaikataulukin oli jo ennakkoon tiedossa, sillä tulevana sunnuntaina on kotiestekisat luvassa. Paluu satulaan sattui sopivasti Artsin koulutunnilla, jonka menin Pavella. Tunnilla oli kolme ratsukkoa.

Alkuverryttelyssä ratsastimme ravissa pääty-ympyrät, toiselle pitkälle sivulle loivan kiemuran ja toisen pitkän sivun normaalisti. Myöhemmin nostimme toiselta pääty-ympyrältä laukan ja tulimme toisen pitkän sivun laukaten. Taisimme lopussa tulla niin pääty-ympyrät kuin tavallisesti taitetun pitkänkin sivun laukassa. Pave liikkui ihan mukavasti ravissa. Ympyröillä pyrin notkistelemaan sitä niin kuin aina. Oikeassa kierroksessa asetus tuli ihan mukavasti, kun taas vasemmassa kierroksessa minun piti saada ensin etuosa pysymään ympyrällä ennen kuin saatoin haaveilla asetuksesta. Se kierros jäi vähän tihkaammaksi, vaikka parempiakin hetkiä oli. Laukka vaati aina käynnistymismatkan ennen kuin se lähti rullaamaan paremmin. Nostot olivat haparoivia, mutta sain istuttua niissä vähän paremmin. En siis kipannut nostossa eteen, vaan sain pysyttyä suorempana.

Seuraavaksi tulimme ravissa keskihalkaisijalle. Siitä väistätimme kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan noin viiden metrin verran uraa kohti, jonka jälkeen suoristimme. Myöhemmin tehtävällä suorituksen jälkeen jatkoimme loppumatkan avotaivutuksessa. Väistöt vasemmalle olivat helpompia kuin oikealle tehtyinä. Molemmissa suunnissa sain kuitenkin aina ensin muistaa toppuutella Pavea ennen kuin pyysin väistöaskelia. Muuten Pave vain pyrki kipittämään vailla väistöaskelia. Vasemmassa kierroksessa koimme jonkin valaistumisen ja pääsimme tulemaan keskihalkaisijalle rennosti ja pyöreänä. Siitä oli helppo siirtyä väistöön. Tätä ennen olimme tahkonneet oikeaa kierrosta, johon emme saaneet samanlaista tasaisuutta. Avotaivutukset eivät meillä olleet oppikirjatasoa, vaan sellaisia niiden alkeita. Sain kuitenkin järjesteltyä Pavea aiempaa paremmin avotaivutusmaisesti eli pientä kehittymistä on siinäkin havaittavissa.

Laukkatehtävässä nostimme lyhyeltä sivulta ravista laukan ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Siitä jatkoimme pitkälle sivulle, jota tosin oli siirretty muutama metri irti seinästä. Sen aikana kävimme vasta-asetuksessa ja sen jälkeen ratsastimme lävistäjän tiellä yhden portaan sisemmäs eli keskihalkaisijalle. Siinä taas käytettiin hevosta vasta-asetuksessa, kunnes sai valmistella käännöksen laukan suuntaan. Tehtävä oli hieman haastava, sillä suoralla uralla ja laukassa en saanut vasta-asetuksia aluksi millään läpi. Pave vain kiirehti menemään, ja ohjaus tuntui paikoin katoavan tyystin. Tehtävällä auttoi kummasti, kun Paven sai ratsastettua ympyrällä kuulolle ja jo sen aikana vähän haeskeltua vasta-asetusta. Oikeassa laukassa saimmekin pari makeaa hetkeä, kun Pave laukkasi rennosti ja pyöreänä, jolloin vasta-asetukset onnistuivat helposti samoin kuin siirtyminen keskihalkaisijalle. Vasen laukka ei tarjonnut ihan samanlaisia loksahduksia, mutta sekin parani työstämisen myötä.

Loppuravissa emme tainneet tehdä enää kummempia, vaan annoin Paven venyttää ohjan perässä. Tunnin treenit olivat taas sopivasti haastavia samoin kuin mielenkiintoisia. Tällä kerralla sai taas hyvän muistutuksen siitä, kuinka tehtävät tulee valmistella ajoissa. Jos pakka on ihan levällään, ei tehtävän alku ainakaan voi lähteä kovin hyvin. Kun taas hevosen saa ratsastettua rennommaksi ja kuulolle, voi tehtävään lähteä paljon sujuvammin. Yllättävää? Ei. Helposti unohtuvaa? Kyllä. Pave tarjosi tänään taas monta mukavaa hetkeä, joita on kiva fiilistellä. Kyllä se kouluratsastuskin näemmä on kivaa, kunhan tunnille vain sattuu riittävästi pieniä ahaa-hetkiä ja onnistumisia.

Arvoitukselliset avotaivutukset

Keskiviikon toinen ratsastus meni Aten kyydissä viiden ratsukon koulutunnilla. Luvassa oli avotaivutuksia, voltteja sekä siirtymisiä.

Kuviona oli ratsastaa keskihalkaisijalle ravissa, tehdä keskelle pysähdys, josta palattiin takaisin raviin. Päädystä käännyttiin vuorotellen molempiin suuntiin. Käyntiin siirryttiin kulman jälkeen ja siitä vähän matkan päässä pyöräytettiin voltti. Sen jälkeen palasimme uralle, jossa tehtiin avotaivutusta muutaman kirjaimen verran. Siitä sitten suoristettiin, palattiin raviin ja samalla kuvion alkuun. Tehtävä tultiin kokonaan myös ravissa.

Avotaivutukset olivat tänään pahemman kerran hukassa niin käynnissä kuin ravissa. Joko en saanut pohjetta tai pidätettä läpi, toisinaan en kumpaakaan. Tämän seurauksena Atte liiraili avotaivutusyritelmässä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ulko-ohjan pidätteiden ja sisäpohkeen yhteistyö ei alkanut onnistua enkä saanut Aten etuosaa hallintaan. Sisäohja oli taas paras ystäväni, mikä tietysti sössi tehtävän aika pitkälle. Loppujen lopuksi saimme tehtyä muutamia parempia askelia avotaivutusta oikealle. Avotaivutukset vasemmalle eivät onnistuneet oikein nimeksikään. Kontrolli Atteen oli hukassa, joten liirailimme ja kipitimme pääosin sen puolen avotaivutuskohdat läpi. Olipas kinkkistä!

Laukkakuviolla nostimme laukan lyhyen sivun keskeltä ja pyöräytimme pitkälle sivulle voltin, keskiympyrän keskilaukkaa tavoitellen ja sen jälkeen toisen voltin vielä kontrollin vuoksi. Toisella lyhyellä sivulla siirryimme oman valinnan mukaan raviin tai käyntiin ja teimme vielä pätkän avotaivutusta toiselle pitkälle sivulle. Aten laukka oli tänäänkin aika hyvää, ja sain käytettyä ulkoapuja kohtuullisen hyvin. Oikeassa kierroksessa tosin sisäpuolen avut sitten vähän unohtuivatkin, kun Atte pääsi hieman punkemaan niitä vastaan. Keskilaukkaympyröissä oli ajatusta, vaikka se pidempi laukka jäikin sitten päälle. Sain Aten kerittyä taas takaisin harjoituslaukan kaltaiseen vasta toisen voltin avulla. Kivaa oli kuitenkin se, kuinka näppärästi Atte kääntyi voltilla, vaikka olikin vähän kiireinen. Laukka pyöri mielestäni aika asiallisesti, ja Atte oli muutenkin kevyt ratsastaa. Tuntuu kuin sen laukka olisi parantunut aikaisemmasta. Toisen pitkän sivun käynnissä tehdyt avotaivutusyritelmät olivat puolestaan yhtä kehnoja kuin aiemmin. Jotain ajatusta sain niihin aina välillä, mutta vaikeita kehtasivat olla vieläkin.

Loppuravissa annoimme hevosten venyttää ohjan perässä. Atte oli reippaana, mutta enemmänkin pitkällä askeleella kuin pienellä tikityksellä. Avotaivutukset menivät tänään kyllä pääosin päin prinkkalaa, mutta muu työskentely Aten kanssa oli kivaa. Se on mielestäni kevyempi kuin ennen tai sitten en vain itse houkuttele sitä enää joka kerta vetokisaan. Aika paljon työtä olisi kuitenkin sen kanssa, että saisin pidätteet aina rehellisesti läpi. Nyt Atte pääsi vähän vitkuttelemaan niiden kanssa, enkä jostain syystä ollut riittävän napakka vaatimaan ne kunnolla läpi. Pitäisi osata olla sopivan vaativa, mutta reilu. Se taitaisi olla aika hyvä yhdistelmä.

Asetellen ja taivutellen

Keskiviikon toinen ratsastus meni kuuden ratsukon koulutunnilla Aten kanssa, joten päivä hurahti suomenhevosten kyydissä. Tunnin teemana oli asettaminen ja taivuttaminen. Kuviona oli pyöräyttää yhdelle pitkälle sivulle kaksi ympyrää ja toiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrä. Ensin ravasimme tehtävää muutoin, mutta teimme pienimmät ympyrät käynnissä. Myöhemmin tehtävä tultiin siten, että pitkien sivujen isommat ympyrät mentiin käynnissä ja muut ympyrät laukassa.

Aten kanssa sain tehdä paljon töitä ulkopuolen kanssa. Etenkin oikeassa kierroksessa Aten etuosa jäi selvästi ulommas kuin takaosa. Etuosaa sai siis tyyrätä takaosan eteen. Sisäohjasta piti puolestaan antaa tilaa reilusti eikä jäädä kantamaan hevosta sillä. Aluksi olisin halunnut korjata kaikki maailman ongelmat sisäohjalla, mutta kohtuullisen nopeasti aloin jättää sen rauhaan ja keskittyä tarkemmin ulkoapuihin. Käynnissä oli hyvin aikaa järjestellä apuja kohdilleen, kun taas ravissa Atte yritti välillä kipittää. Silloin ympyrät menivät vähän pikaisesti pyörähtäen enkä ehtinyt saada Atesta oikein otetta. Kun taas sain toppuuteltua ruunaa ja käännettyä kunnolla ulkoavuilla, tarjosi Atte tasaisempia ja helpompia ympyröitä.

Laukassa Atte tarjosi taas tunnin kivoimmat hetket. Laukka oli aika tasaista ja letkeää. Sain jätettyä sisäohjan mukavasti rauhaan ja ratsastettua Attea paremmin ulkoa, mikä auttoi paljon. Välillä Atte tarjosi hieman nelitahtisempaa mökellystä, mutta pienellä kannustuksella jaksoi taas tsempata. Pienet ympyrät olivat aika haasteellisia koon puolesta, mutta tarkalla ohjauksella saimme nekin tehtyä muutaman kerran sangen kivasti. Laukan jälkeinen ravi oli puolestaan hyvin kipittävää eivätkä pidätteet menneet aina läpi edes useamman yrityksen jälkeen. Tämä tohottaminen ärsytti hieman, ja jupisinkin Atelle paheksuntaani, mutta kaikeksi onneksi se rauhoittui aina ennen kuin olin villinnyt itseni lähtemään vetokisaan sen kanssa.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Atte ehdotteli kovasti kipittämistä sen tilalle, mutta malttoi onneksi aina hetkittäin. Tässä tunnissa hyvää oli se, että Atte pysyi läpi tunnin edestä kevyenä. Sain myös itse oltua yllättävän hyvin irti sisäohjasta ja ratsastettua paremmin ulkoa. Atte tuntui tällaisella ratsastuksella oikein kivalta. Jos olisin vielä saanut sen kipityshetket karsittua pois, olisi ruunasta jäänyt varsin hyvä fiilis. Vaan ei kaikkea kerralla sentään. Kiva kaverihan se Atte on, vaikka joskus hieman malttamaton.

Ympyröitä kerrakseen

Keskiviikon toinen tunti hurahti Lennin kanssa koulutunnilla. Tunnin piti tallin toinen opettaja, ja oli kiva päästä pitkästä aikaa hänen opetukseensa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme pyörittelemään ympyröitä koko rahan edestä. Kummallakin pitkällä sivulla oli kolme eri kokoista ympyrää, joita tahkottiin sovitellen kaikissa askellajeissa. Ensin aloitimme ratsastamalla kaikki ympyrät käynnissä. Sen jälkeen isommat ympyrät mentiin ravissa ja pienet käynnissä. Sitten toisen pitkän sivun ensimmäinen ja viimeinen ympyrä mentiin laukassa ja keskimmäinen ravissa. Muualla sai laukata uraa myöten.

Lenni oli tuttuun tapaansa hieman eläväinen päänsä kanssa, mutta ehkä hitusen maltillisemmin kuin yleensä. Opettaja vinkkasi käyttämään ohjaa korjausapuna johtamalla molempiin suuntiin, kun Lenni yritti karata jommaltakummalta puolelta ohjaa karkuun. Tätä kikkaa käyttäessä piti muistaa johtaa sivulle, ei taakse. Kun apu meni läpi, kädet piti myös muistaa palauttaa paikoilleen. Vinkki tuntui ensin hassulta, mutta tuntui toimivan. Lenni lakkasi vastustelemasta niin selvästi ja tasoittui aina hetkeksi. Välillä unohdin käteni levälleen, mutta sain myös kohtuullisesti palautettua niitä paremmin paikoilleen.

Ravissa kevensin suosiolla, sillä Lenni ei rentoutunut niin, että harjoitusravissa olisi ollut järkeä istua. Ympyröillä sain muistaa hyvin ulkoavut, jotta Lenni kääntyi paremmin eikä vain pullahtanut kaulastaan mutkalle. Ravin tahti oli välillä myös turhan kiireinen, joten sain keskittyä toppuuttelemaan Lenniä jonkin verran. Se olisi mieluusti kipittänyt menemään, mutta uskoi hetkittäin myös, että hitaamminkin voi edetä. Lennin kanssa olisi varmasti tärkeä saada oma istunta pysymään vakaana, sillä se reagoi aika selvästi siihen, kun oma tasapainoni petti.

Laukassa oli tällä tunnilla kivointa työstää Lenniä. Se tasoittui hieman ja antoi säädellä laukkaa välillä aika kivasti. Välillä Lenni tosin pääsi kipittämään laukassakin, ilmeisesti sillä oli menohaluja purettavana. Ympyröillä sen sijaan se kuunteli aika kivasti, ja sain ratsastettua laukkaa sopivasti lyhyemmäksi. Lenni myös kääntyi laukassa jollain tavalla paremmin. Taisin saada istuttua laukassa vähän paremmin, jolloin Lenninkään ei tarvinnut huolehtia selässään keikkuvasta kuskista.

Tällä tunnilla tuli kyllä tehoannos ympyröitä, vaan hyödyksihän ne tulivat. Saipahan miettiä muun muassa kääntämistä ja tahdin säilyttämistä yhtä aikaa. Lennin laukka oli tunnin paras anti. Sitä varmaan voisi säädellä vaikka miten, jos vain osaisi istua vakaasti koko ajan. Jollain tavalla tunti meni meiksi aika tasaisesti. Meillä kun ollut paljon epätasaisempiakin tunteja alla, joten tällainen pieni parannus tuntui tietysti hyvältä. Jos Lennin saisi tasottumaan kokonaan, olisi se sangen näppärä ja mukava ratsu.

Ratsutestaukset jatkuvat

Viime aikoina on kyllä mukavasti riittänyt vilinää uusien ratsujen testauksessa. Nyt vuoroon tuli Tallinmäellä asuva Half Moon Bay. Hemppa on 2007 syntynyt puoliveriruuna, joka on yksityisomistuksessa, mutta tekee tunteja säännöllisesti. Opettaja oli jo aiemmin suositellut minua testaamaan Hemppaa, joten pitihän senkin selkään kiivetä. Hempalla on aiemmassa elämässään menty muutaman kenttäkisat. Rataesteillä sen taso on ainakin se metri ja koulupuolella helppo B.

Tämä testaus jäi vähän puutteelliseksi, sillä koppuran kentän takia askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Tunnin aikana teimme pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissa sekä tahkosimme aiemmalta kerralta tuttua voltteja ja ympyröitä sisältänyttä kahdeksikkoa siirtymisten kera. Loppuun jumppasimme niin hevosia kuin kuskeja.

Väistöissä keskihalkaisijalta uralle Hemppa tahtoi ensin vähän jännittyä ja väistää joka toisella tai kolmannella askeleella. Ratsastin sitä aluksi niin kuin yleensä ratsastan itselleni uusi hevosia eli vähän varoen. Eihän sitä tiedä, vaikka Hemppa olisi tehty lasista! Lopulta tajusin, että kyllä Hempalta sai pyytää asiat ihan tavallisesti, ja väistöt alkoivat sujua paremmin. Hemppa väistikin ihan asiallisesti, vaikka sain ehkä vähän enemmän varmistella jokaista askelta. Ravissa sain erityisesti miettiä sitä, että Hemppa eteni sivulle eikä pyrkinyt välillä menemään pari askelta suoraan. Haeskelun jälkeen ravissakin alkoi löytyä asiallisia pätkiä, joten pääsimme tehtävästä vähän perille.

Sitten tahkosimme tovin aiemmalta kerralta tuttua kahdeksikkoa. Ensin pyöräytimme voltin käynnissä, tulimme suoristuskohtaan ja siirryimme raviin. Sitten pyöräytimme samaan suuntaan ympyrän ja suorituskohdassa palasimme taas takaisin käyntiin. Sen jälkeen teimme saman toiseen suuntaan. Lopuksi tulimme pelkkää kahdeksikkoa koko ajan ravaten. Tehtävällä ei tullut mitään sen kummempia ongelmia. Lähinnä naureskelin tovin Hempan ravia. Tuntui, että takamus pysyi satulassa, mutta keskivartalo aaltoili ravin mukana. Ei se mahdotonta ollut istua, vähän erilaista vain. Hemppa teki siirtymiset raviin asiallisesti eikä kummemmin yrittänyt mutkitella. Siirtymiset alaspäin onnistuivat myös eikä volteilla tai ympyröillä ollut kummempia ongelmia. Ihan asiallista menoa tälläkin tehtävällä.

Tunnin lopuksi jumppasimme niin hevosia kuin itseämme. Hevoset saivat jumppailla suoralla puomi- ja minikavalettilinjalla askeleitaan katsoen ja jalkojaan nostellen. Meidän ei pitänyt auttaa niitä mitenkään, vaan antaa niiden pähkäillä tehtävä kuntoon. Hemppa meni tehtävän kivasti ja suurempia kolistelematta. Tämän jälkeen ratsastajat pääsivät jumppaamaan. Irrottelimme taas jalkoja satulasta, pyörittelimme nilkkoja ja nappailimme jalustimia takaisin jalkaan, jännitimme ja rentoutimme hartioita sekä seisoimme jalustimilla eri asennoissa. Jumpat sujuivat ihan hyvin. Jalustimilla seisoessa tosin nauratti, sillä Hemppa tarjosi aina ravia. Kai se ajatteli minun siirtyneen kevyeen istuntaan ja haluavan enemmän liikettä.

Loppukäynnit kävimme käppäilemässä pellolla. Hemppa veti kolmen hevosen poppoota muuten urheasti, mutta parille peltotyövälineelle piti muka puhista. Tämän tunnin perusteella Hempasta muodostui positiivinen kuva. Se liikkui ihan itsestään eteenpäin ja teki asiat, kun ne pyysi järkevästi. Tunti meni aika mutkattomasti. Laukkaa jäin kaipaamaan, mutta seuraavalla kerralla sekin tulee testattua. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa yhteistä tuntiamme.

Hermoheikko ja hiihtelijä

Keskiviikon koulutunnilla ratsukoita oli kahdeksan, ja treenit jatkuivat pohkeenväistöjen ja ympyröiden parissa. Ratsukseni sain pitkästä aikaa Aten, joka jatkoi edelliseltä tunnilta. Tunnin vietimme samalla kuviolla vain askellajia muuttaen. Pitkän sivun keskeltä pyöräytimme voltin, jonka jälkeen jatkoimme tovin pohkeenväistöä. Ennen kulmaa suoristimme sekä siirryimme ensin raviin, myöhemmin laukkaan. Ravissa ja laukassa pyöräytimme aina pääty-ympyrän, kunnes palasimme tehtävälle.

Tunnin haasteen arvasin aivan oikein: pidätteiden läpimeno. Atte on reipas menijä, joka tykkää jäädä minun kanssani vähän hiihtelemään, kun en saa tehtyä pidätteitä oikein. Yritin kyllä soveltaa erilaisia pidätetaktiikoita, mutta mikään ei tahtonut onnistua. Noloa tunnustaa, mutta tällä tunnilla minä olin se, joka veteli herneitä nenäänsä. Huumorintajuni oli jäänyt matkasta, ja pinnani venyi ja paukkui, kun yritin keksiä tavan saada Aten kuuntelemaan pidätteitä. Tämä taktiikka oli toki kehno valinta, mutta jotenkin tänään kehtasi ärsyttää oma osaamattomuus, vaikka ongelma oli enemmän kuin hyvin paikallistettu. Ei tosin ole salaisuus, että osaan ratsastaa paremmin hevosia eteen kuin saada reippaampia malttamaan.

Pohkeenväistöt tehtiin onneksi vain käynnissä. Molempiin suuntiin oli sama pulma: Atte tahtoi hiihdellä lapa edellä menemään juurikaan väistöaskelia ottamatta. Opettaja muistutti pitämään väistön vastakkaisen puolen pohkeen kiinni, mutta olemaan puristamatta polvilla. Samalla ohjeeksi tuli rentouttaa hartiat ja olkapäät. Sinällään Atte lähti väistöihin ihan oikean ajatuksen kanssa, mutta koska en saanut kontrolloitua vastakkaista puolta, oli lopputuloksena aina mutkalla menevä hevonen vailla väistöaskelia. Pah ja Atte-parka! Säädin väistöissä välillä niin railakkaasti, että minut olisi saanut pistää jäähylle. Tyynen vakaa mielentila olisi ollut tarpeen, mutta nyt kaikki opit zen-meiningistä olivat kyllä unohtuneet. Tunnin aikana taisimme saada hyviä hetkiä yhden käden sormilla laskettavan määrän. Niissä kuitenkin oli jo vähän ideaa: en roikkunut ohjissa, pohkeet tekivät työnsä ja ennen kaikkea sain rentouduttua Aten tehdessä väistön oikein. Niinä kertoina Atte tuntui mukavan pehmeältä ja rauhalliselta. Ne hetket palkitsivat, vaikka harvassa olivatkin.

Ennen väistöä tehdyt käyntivoltit sujuivat ihan ok, kun sain Aten odottamaan. Voltti kaikeksi onneksi vähän jarruttikin Aten menoa, jolloin se pulma helpottui puolittain itsestään. Väistön jälkeen tehdyillä pääty-ympyröillä hevosia haettiin venyttämään eteen ja alas sekä pyydettiin niitä siitä hieman pidentämään askelta. Meillä nämä onnistuivat ihan ok. Kunhan ensin olin vääntämättä Attea yliasetukseen, muistin ratsastaa paremmin ulkoavuilla enkä roikkunut sisäohjassa, vaan rohkenin antaa sieltä tilaa. Atte bongasi tehtävän idean mukavasti. Itse asiassa laukassa taisi tulla tunnin kivoimmat hetket. Atte laukkasi aika hyvin itse ja venytti ihan kivasti eteen ja alas. Laukka tuntui myös pyörivän paremmin eikä Atte väsähtänyt saati sen seurauksena alkanut painaa ohjille. Saimme yllättävän kevyitä ja helppoja hetkiä, jotka ilahduttivat. En itse asiassa muistanutkaan, että Aten laukka voi olla myös näin toimivaa. Elämä laukan jälkeen toki oli aina tovin kiireistä, ja jarrutusmatkat käyntiin saakka venyivät välillä hulvattoman pitkiksi. Opettaja neuvoi olemaan siirtymisissä rento ja vaikka taputtelemaan Attea, jotta sekään ei jäisi kipittämään, vaan hoksisi hidastamisen olevan sallittua. Välillä kuitenkin leikimme Aten kanssa vetokisaa, välillä taas tajusin ottaa höllemmin, kunnes olimme oikeassa askellajissa.

Loppuraveissa pyörittelin vielä vähän ympyröitä ja työstin vasenta kierrosta, joka oli meille vähän hankalampi. Ei tosin yhtään niin paha kuin olin muistellut. Atte oli edelleen reippaana, ja jarrut katosivat välillä, mutta onneksi mitään uutta pulmaa ei enää tullut. Tunnin jälkeen vähän harmitti oman pinnan lyhyys ja avuttomuus tällaisen menijän kanssa. Olen ilmeisen hyvin tottunut nohittelemaan hevosia enemmän eteen kuin miettimään, miten ne saadaan odottamaan. Vaan olipahan taas hyvää treeniä. Ehkä jokin päivä huomaan kehittyneeni myös tässä asiassa.

Uusi tamma testissä

Tiistain Tallinmäen tunti poikkesi hieman tavallisesta, sillä Jetin sijasta menin uudella tuttavuudella. Nimittäin Tähti-Gabriellalla eli Ellulla, joka on 2002 syntynyt suomenhevostamma. Ellu on asustellut Tallinmäellä jo tovin, mutta se on jäänyt minulta testaamatta. Onneksi tilanne korjaantui tänään. Ellusta tiedän sen verran, että sillä on aiemmin kisattu jonkin verran esteitä muistaakseni 80 sentin tasolle saakka, ja se onkin siinä hommassa ihan näppärä. Säkäkorkeus sillä taitaa olla jossain 150 sentin tuntumassa, pieneltä se maasta käsin vaikutti.

Kaikissa askellajeissa tehdyn nopeahkon alkuverryttelyn aikana Ellu tuntui ihan lystiltä. Se eteni kohtuullisesti ja pysyi toivotulla reitillä asiallisesti. Laukassa siihen sai hakea hieman vauhtia, jotta laukka alkoi pyöriä eikä jäänyt epämääräiseksi mökellykseksi. Rattikin toimi ihan hyvin, joskin vasemmassa kierroksessa oli ehkä hitusen enemmän työtä. Tunnin ajan pyörimme pitkälti kolmen ympyrän kuviolla. Pääty-ympyröillä oli sama suunta ja keskiympyrällä vastakkainen. Tulimme kuvion nopeasti käynnissä, kunnes tulimme sitä ravissa. Ensin teimme suunnanmuutoskohdissa muutaman askeleen käyntisiirtymät. Sitten puolestaan teimme edelleen pääty-ympyrät ravissa, mutta keskiympyrän tulimme laukassa.

Ympyrät ravissa sujuivat ihan mukavasti. Sain muistaa tuttuun tapaan ulkopuolen avut sekä varoa, etten jäisi roikkumaan ohjiin ja saisi Ellua tekemään samoin. Oikeassa kierroksessa löysimme mukavia hetkiä samoin kuin vasemmassa, mutta siinä suunnassa sain houkutella asetuksia vähän enemmän läpi. Siirtymiset ravista käyntiin olivat hieman venyviä. Yritin valmistella niitä, mutta lopullinen loksahdus niiden osalta jäi saamatta. Muutamat siirtymät onnistuivat tosin ihan kivasti istunnalla jarruttamalla. Istunnan jämäkkyys tai sen puute oli todennäköinen syypää siirtymisten venymiseen. Samoin kuin se, että valmistelut saattoivat jäädä puolitiehen. Siirtymät käynnistä raviin sen sijaan sujuivat ihan kivasti. Pientä pontevuutta niissä toki olisi voinut olla.

Laukannostot ravista takkusivat aluksi. Ellu tahtoi kiihdyttää noston sijasta. Kun ravin sai oikeasti lyhennettyä, onnistuivat nostotkin paremmin. Aika tarkasti ne silti sai ratsastaa. Humputteluravista nostot eivät tosiaan onnistuneet. Laukka keskiympyrällä sujui molempiin suuntiin ihan ok. Vauhtia tosin sai olla melkoisesti, että laukka pyöri eikä Ellu jäänyt ihmeelliseen mökellyslaukkaan. Vauhdin takia ympyrät tuntuivat vain hurahtavan ohi ilman, että ehdin oikein vaikuttaa menoon. Muutaman hetken sain Ellua sekä laukkaamaan isommin että hitusen rentoutumaan, jolloin meno parani heti. Mutta silti valtaosa ympyröistä meni vähän huitaisten. En muka pysynyt reippaammassa menossa mukana. Tai sitten en vain osannut pyytää kuin yhtä asiaa kerralla. Joka tapauksessa kivaa oli se, että meno oli aika samanlaista suunnasta riippumatta. Siirtymiset laukasta raviin olivat vähemmän yllättäen venyviä ja kipittäviä. Onneksi siirtymisistä pääsi nopeasti jatkamaan ympyrälle, jossa Ellun sai malttamaan nopeasti.

Loppuraveissa annoimme hevosten vielä venyttää eteen ja alas. Ellu teki tämän pääosin mukavasti. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerta Ellulla oli aika kiva. Laukka toki oli hassua, mutta muuten Ellu oli aika mutkaton. Hauska uusi tuttavuus, jonka kanssa voisi käydä kokeilemassa myös hyppelyitä.