torstai 19. tammikuuta 2017

Onnistumisia ja kotiläksyjä

Torstaina lyöttäydyin neljänneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Akun. Tunnilla pääsimme miettimään hevosen muotoa sekä ratsastamaan voltteja, ympyröitä sekä tekemään niillä hieman siirtymisiä.

Aloitimme tunnin hevosen muotoa miettimällä. Takaosan piti olla hereillä, jotta hevonen sai edestä tuntumalle. Hevosen muotoa sai tehtävällä vaihdella vähän lyhyemmästä vähän pidempään. Pointtina oli kuitenkin säilyttää vaihteluista huolimatta rentous ja pyöreys. Aku on luonnostaan aika reipas, mutta sain hakea siihen tietynlaista pontevuutta. Käynnissä Aku hakeutui ihan mukavasti tuntumalle. Se oli myös helppo saada pyöreämpänä vähän pidempäänkin muotoon. Sen sijaan en onnistunut hakemaan sitä vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Takaosaa olisi varmasti pitänyt aktivoida vähän enemmän ja samalla uskaltaa pitää ohjat kädessä. Ravissa meno oli vähän epätasaisempaa. Hetkittäin Aku asettui tuntumalle mukavasti ja pyöristyi, mutta toisessa hetkessä se pääsikin karkaamaan siitä. Akun perusmuoto on tosin ihan hyvä eikä hirveily ole sille kovin luontaista. Arvelen, että ravissa Aku pääsi vähän hiihtämään pitkänä sen sijaan, että olisin napannut sen vähän lyhyemmäksi ja niin sanotusti polkemaan takaa ohjaa kohti. Ravissakin jäin kaipaamaan sitä, että olisin osannut lyhentää ja ryhdistää Akua. Jotenkin minulle on helpompaa ratsastaa hevosia enemmän eteen ja alas. Omalla könötykselläni lienee jotain osuutta asiaan.

Seuraavaksi siirryimme koko maneesin kahdeksikolle, jossa suuntaa vaihdettiin keskellä pienen suoran pätkän avulla. Ravasimme aina tovin voltilla, kunnes meno oli sellaista, että siitä kannatti nostaa laukka. Laukassa puolestaan pyöräytimme samaan suuntaan ympyrän tai pari, kunnes siirryimme raviin ja vaihdoimme suoristuskohdan kautta suuntaa. Sitten taas toistimme aiemman kuvion. Ravissa Aku pääsi vähän tohottamaan. Ravista tuli kiireistä eikä Aku silloin oikein malttanut pyöristyä saati rentoutua. Sainkin pyöräytellä voltteja pari kolme aina putkeen, jotta sain Akun kuulolle. Laukannostot ravista lähtivät ihan mukavasti, vaikka pyöreys katosikin niissä. Laukka rullasi molempiin suuntiin mukavasti, ja Aku väläytteli molemmissa laukoissa mukavan pyöreitä, rentoja ja eteneviä hetkiä. Niissä elämä oli taas mahdottoman kivaa. Kunhan vain istui hevosta enempiä häiritsemättä ja nautti menosta. Olisipa kiva saada tällainen pätkä videolle. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä selkään hyvältä tuntuva meno oikein näyttää. Kun laukka oli rullaavaa, onnistui siitä siirtyminen raviin myös aika pehmeästi.

Saimme Akun kanssa bonustehtävän kuviolla. Nyt ideana oli tehdä suunnanvaihtokohdassa siirtymiset ravin ja laukan välillä vähän nopeammin. Ohjeeksi tuli käyttää uuden suunnan ja laukan valmisteluun maksimissaan viisi raviaskelta. En laskenut askelia, mutta aloin harmillisesti hätäillä. Unohdin tehtävällä kaiken muun paitsi sen, että äkkiä uusi laukka niin kuin jo olisi. Mikä uuden suunnan valmistelu? No, ei sitä kaikkea kerralla. Aku oli tehtävällä odotetusti näppärä. Laukasta pääsi hyvin raviin ja uusikin laukka nousi aina asiallisesti. Ensimmäisissä laukka-askelissa Akua sai vähän kannustaa, mutta sitten laukka lähti pyörimään ihan hyvin.

Loppuravissa haimme vielä hevosia hyvään muotoon ja teimme pitkillä sivuilla vasta-asetuksia. Aku luuli pääsevänsä talliin nopeammin, jos se kipittäisi menemään. Meillä tehtävä menikin siihen, että sain toppuutella Akua vähän rauhallisempaan menoon. Ei se missään Vermon takasuoralla ollut, mutta malttamaton kuitenkin. Vasta-asetukset menivät läpi ihan mukavasti. Niistä oli apua erityisesti oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuen säilyttämisessä.

Tunti Akun kanssa oli oikein mukava. Laukassa tuli taas parhaimmat hetket, joita hakea jatkossakin lisää. Samalla pistin korvan taakse sen, että saan Akun kanssa treenata tasaisuutta erityisesti ravissa. Niin ja siirtymisiäkin voisin alkaa rakentaa sen kanssa rutkasti paremmiksi niiden hutiloimisen sijasta. Arvelen tai ainakin toivon, että löydän itseni Akun selästä jatkossa useamminkin. Kuten sanottua (ja viimein uskottua), on se oikein mainio oppikirjahevonen, jonka kanssa harjoitella.