Tiistaina lyöttäydyin koulutunnille kuudenneksi ratsastajaksi. Ratsuarpajaisten tulos ilahdutti: Tupu! Myös lempinimellä Pössykkä tunnettu tamma on ollut äitiyslomalla ja palailee hiljalleen hommiin. Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat laukannostot käynnistä.
Käytimme tunnin ensimmäisen puolikkaan käynnin ja ravin työstämiseen. Käynnissä haimme ensin hyvää etenemistä pitkillä ohjilla. Tupu käveli oikein hyvin ilman pyytämistä. Sama meno säilyi, kun otin ohjat tuntumalle. Ravissa tulimme pitkät sivut hieman urasta keskempänä ja pyrimme pysymään suorana. Tupun kanssa tämäkin onnistui, vaikka en saanut sitä vasemman ohjan päähän. Sitten lyhensimme ravia hieman ympyröillä. Tämä meillä ei enää onnistunutkaan. Kuten opettaja sanoi, Tupu lähinnä vain hidasti etenemistä, ei lyhentänyt askelta. En saanut pidätteitä oikealla tavalla läpi enkä en saanut jarrutettua istunnalla. Tupu ei sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, se ei vain tuntunut hoksaavan, mitä pyysin siltä. Lopulta sain pikkuriikkisen eron aikaan ja kovasti ainakin kuvittelen, että Tupun askel lyheni siinä kohdassa ainakin pari milliä.
Sitten siirryimme käynnistä tehtyjen laukannostojen pariin. Nostot tehtiin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Tupu vääntäytyi liki aina nostokohtaan tullessa mutkalle. Pään se nakkasi oikealle ja puski vasemman lavan kautta karkuun. Tupu alkoi myös ennakoida tehtävää, mikä pahensi tätä käyttäytymistä. Yritin antaa oikealla ohjalla tilaa ja houkutella Tupua asettumaan vasemmalle, mutta kummasti se pääsi pullahtamaan tähän omituiseen asentoonsa. Tämän seurauksena tulimme nostokohtaan välillä sangen koomisesti. Yritin kyllä hakea homman kuntoon pyöräyttämällä tarvittaessa voltin, mutta Tupu oli nopea kippaamaan omaan suuntaansa. Hassua tässä kaikessa oli se, että nostot sinällään lähtivät sangen asiallisesti. Mitä nyt siis uuteen suuntaan kipaten ja vähän miten sattuu asettuen. Mutta Tupu ei sotkenut raviaskeleita mukaan, vaan ponnisti laukkaan käynnistä. Laukassa tanner liki tömisi, kun Tupu hurruutteli menemään. Ympyrällä sen sai vähän tasoittumaan eikä se enää yrittänyt niin painaa sisälle, vaikka toki sen estämiseksi sai vähän töitä tehdä.
Oikean laukan nostamiset sujuivat vähän paremmin. Toki Tupu hoksasi tehtävän idean heti ja alkoi ennakoida, mutta sisälle punkeminen oli paljon vähäisempää tähän suuntaan. Saatoimme päästä jopa kaksi askelta suoraan ennen kuin Tupu päätti vähän oikaista. Muutoinkin Tupun oikea laukka rullasi paremmin. Ympyrällä Tupu tasoittui ja vähän pyöristyikin, jolloin meno muuttui vielä paremmaksi. Laukassa oli sangen helppo istua, jolloin oma mukautuminen ja hevoselle työrauhan antaminen onnistuivat mukavasti. Olipa mielenkiintoinen ero suunnissa. Vasemmassa laukassa olisin saanut yrittää hilata Tupua enemmän vasemmalta oikealle, niin ehkä se olisi vähän tasoittanut menoa. Yritinkin kyllä viedä omaa painoa ulommas ja sitä kautta myös Tupun, mutta vielä tällä kerralla en osannut tehdä sitä oikein. Toivottavasti pääsen treenaamaan tätä sen kanssa vielä uudelleen.
Kunnon loppuravia emme enää ottaneet, mutta humputtelin muutamat ympyrät omin luvin. Tupu hieman tikitti, mutta malttoi lopulta. Siitä olikin hyvä siirtyä käyntiin. Olipa kiva mennä Tupulla, onhan edelliskerrasta sen kanssa jo yli vuosi. Tupu on minulle yksi tallin mysteerihevosista sen suhteen, mitä tulee hevosen ratsastamiseen oikeinpäin tai edes siihen suuntaan. Tänään Tupu toki väläytteli hyviä pätkiä oikeassa laukassa, mutta muutoin menimme sellaisessa perusmuodossa: ei pyöreänä, mutta ei myöskään hirvenä. Olisipa kiva alkaa tajuta Tupunkin päälle paremmin. Pitää toivoa ja oikeastaan ihan udellakin, voisiko Tupulla päästä menemään toistekin ja ehkä jopa aina silloin tällöin.
