lauantai 28. maaliskuuta 2009

Tunti ja sen oppeja itsenäisesti

Nyt sitten niputan oman tuntini keskiviikolta tähän ja samalla eilisen vuokrauskertani Helvillä. Olisipa omalla tunnilla sattunut polleksi Tapsa, mutta kaikeksi onneksi toinen tuntilainen vaihto Peran tuohon polleen mielellään. Vielä ei itsellä ole sitä uskottavuutta, jota Tapsakin tottelisi, joten vaihto oli enemmän kuin mieluinen.

Tunti pyöräytettiin käyntiin sillä, että laitoimme hevosia liikkumaan reippaasti ja sitten maltillisesti. Ravia ja laukkaa vuoroin kasvatettiin, vuoroin lyhennettiin. Edelleen harmi, kun sävelemme eivät enää Peran tosiaan näytä osuvan kohdilleen. Ennen sain sen kulkeman hyvin pienillä avuilla ja ilman ongelmia, nyt tuntuu kuin ratsastaisin mitä tahansa muuta pollea. Tosin kyllähän Pera ravaili ja laukkaili ongelmitta ja lyhentelikin, kunhan kuski vain osasi hommansa. Mikähän siihen on tullut, kun en enää Peran laukkaan kykene mukautumaan?

Näiden jälkeen siirryttiin tuttuun aiheeseen: avo- ja sulkutaivutusten kaltaiset liikkeet. Tätä tehtiin niin, että päätykulmasta lähdettiin voltille, joka päättyi keskihalkaisijalle. Voltin suunnasta riippuen tästä jatkettiin avo- tai sulkutaivutuksia mukaillen. Käynnissä meni ihan ok. Pitäisi vain opetella antamaan selkeämmät avut. Ravissa taas ei tullut hommasta mitään. En yksinkertaisesti osaa antaa oikeita apuja. Nyt kaikki, mitä tein, tarkoitti Peran mielestä enemmänkin eteenpäin ajavaa apua kuin väistättävää. Mietin jo, että otan vielä yksityistunnin aiheesta, vaikken siitä itse erityisemmin pidä. Ei vain näistä tunneista tule enää mitään, kun harjoitukset eivät tahdo sujua muussa kuin käynnissä. Tosin yksityistunnin jälkeen opettajani olisi varmasti ehtinyt repiä kaikki hiuksensa päästä ja päättänyt vaihtaa alaa pitsinnyplääjäksi. :) Mutta saa nähdä, onhan sitä hullumpiakin tapoja tuhlata liki 40 euroa kuin oppia edes vähän avo- ja sulkutaivuttamaan hevosta. (Kyllä, kuulen kymmenittäin parempia tapoja, mutta ne ovatkin teidän mielipiteitänne)

Eilen oli ensimmäinen oikea vuokrapäivä eli perjantai. Vähän harmitti, kun olin tottunut rauhaisiin lauantaiaamupäiviin. Nyt tilalla oli iso tie perjantairuuhkineen ja maneesissa esteradan rakennustöissä häärävät ihmiset. Helvi sai myös kavionsa taas hoidettua, kun kengittäjä kävi. Näin ensimmäistä kertaa hevosen kengityksen ja mielenkiintoista oli. Hienoin kohta oli, kun Helvi vähän pomppi paikallaan eikä kengittäjä hetkenkään ajan näyttänyt päästävän pollen jalkaa karkuun. Pomppi itsekin vain mukana ja rauhoittuihan se tammakin taas aloilleen.

Menin urheasti maneesiin, vaikka epäilinkin rataa rakentavien ja kahden seisovan hevosen aiheuttavan Helville taas täpinöitä. Niinhän siinä vähän kävi. Sulkeutuva ovi, hui kauhistus! Maahan tömäytetty puomi, apua! Avonainen ovi, hirviö! Onneksi Helvi teki aika lieviä sivuliikkeitä noiden aikana, mutta ei se ainakaan yhteistä säveltämme vahvistanut.

Keskityin matkimaan keskiviikon tuntia ja tein treenejä valtaosin käynnissä. Mietin, ettei ole mitään järkeä juosta niitä läpi ravissa, kun ne eivät kuitenkaan onnistuisi. Aloittelin pohkeenväistöillä ja minusta tuntui, että ne menivät aika kivasti ja aika pienillä avuilla. Tunnin aikana riesana oli se, että jostain syystä vasen pohkeeni ei tarkoittanut Helville mitään. Ei ainakaan oikeassa kierroksessa. Jalustin vain pois ja tarkasti muistutusta pohkeesta ja tilanne oli hetken hallussa. Kunnes ratsastaja unohti hallita hevosta ja taas mentiin Helvin tahdilla.

Tämän jälkeen tein käynnissä myös avo- ja sulkutaivutuksen kaltaista. Kiepautin tunnilla opitun voltin ja siitä jatkoin matkaa. Voisin väittää, että muutama kerta näitäkin meni kohdille. Tai sitten Helvi huijasi minua erinomaisesti. Koen avotaivutuksen jostain syystä helpommaksi. Sulkutaivutuksessa apuni menevät jotenkin niin ristiin, että hevonen tahtoo suoristua alta aikayksikön. Tästä voisikin kyllä alkaa selvittää, mitä teen väärin kerran avot tuntuvat helpommalta ja joskus jopa sujuvat.

Ravissa lähinnä koetin saada tehtyä tempotreeniä ja sitten pyörittelin voltteja. En saanut Helviä rennoksi, sillä maneesissa oli liikaa nähtävää sille enkä osannut vaatia sitä keskittymään työhön. Viime kerrasta oppineena en kuvitellutkaan laukkaavani maneesissa. Siinä olisi taas pahimmillaan tullut hypättyä este ja toinenkin. Niitä kun oli rakenneltu sinne niin, että olisi ollut varaa valitakin.

Siirryin kentälle ja sielläkin tapitti kaksi ratsukkoa keskellä uraa jutellen. Olisihan sitä tietenkin voinut pyytää siirtymään, mutta ressukkana annoin olla. Helvi keksi säpsyä pari kertaa myös nurkan takaa tullutta autoa sekä traileria, johon pakattiin pollet kyytiin. Tein sitten laukkanostot kentän rauhallisemmassa päädyssä. Nyt laukassa oli jo hetkittäin oloa, että minä olen määräämässä. Nostot ovat vielä kummia, en yhtään osaa istua niissä. En myöskään saanut laukkaa kerittyä juuri yhtään, vaan tasainen, Helvin valitsema tahti säilyi. Tätä tahtoisin treenata, mutta toistaiseksi ei ole ollut tilaa moiselle. Laukat myös putosivat kohtuudella raville, pariin kertaan Helvi olisi tosin mieluusti laukkaillut menemään, mutta onneksi se pieni hanki vei nekin menohalut aina. :) Yrittihän Helvi toki ennakoidakin tuttua nostopaikkaa, mutta hienosti maltoi pienen tepastelun jälkeen odottaa pyyntöni.

Eli tavoitteiksi voisi pistää laukkatreenit Helvin kanssa ja omalla tunnilla pohkeiden käytön alkeiden oppiminen. Siinä olisi taas haastetta jatkolle.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Vahinkohyppäys

Olipa mukava käydä taas Helvillä ratsastelemassa. Ensi viikolla olisikin sitten ensimmäistä kertaa se virallinen vuokrauspäivä eli perjantai. Jään vähän kaipaamaan näitä lauantaikertoja. Ikinä ei ole kiire mihinkään ja valoa riittää. No, ensi perjantaina näkee, millaista menoa se sitten on.

Menin reippaasti maneesiin tällä kertaa ja olihan se ihan eri fiilis. Jotenkin siellä viihtyi paremmin ja aika suorastaan lensi. Ainoana miinuksena oli maneesissa olleet esteet ja puolivälissä ratsastelua alkoikin kahden hevosten estevalkka. Se ei häirinnyt, kun tilaa oli väistellä, mutta Helvi intoili välissä esteiden takia. Kyllä se vähän tuntui myös jännittävän tilannetta jostain syystä. Kaipa tammahöperö luuli pääsevänsä hyppimään esteitä kahden muun pollen kanssa. Tosin hyppäsihän se Helvi esteenkin, todellakin vahingossa! Estevalmennuslaiset hyppäsivät estesuoraa ja minä olin juuri nostanut laukan. Ajattelin pyöräyttää voltin, joka kuitenkin lässähti ja ensin yritin teilata valmentajan (en onneksi osunut, mutta pyytelin kovasti anteeksi). Siitä Helvi bongasi ristikon ja päätti, että hänpä hyppää sen. Ei siinä mitään, oli onneksi pieni ristikko ja liian vähän tilaa kääntää pois. Hyvinhän se Helvi hyppäsi, varmasti tykkäsikin. :)

Muutoin tein ravivoltteja ja käynnissä väistätystä. Laukkatreeni jäi vähäiseksi, kun valmennuslaisia piti tarkailla ja pysytellä poissa ja maneesiin rakennetut esteet tuntuivat saavan Helvin täpinöihin liikaakin. Väistöt menivät osittain aina kohdilleen, välissä höpöksi. Ravipätkiä sai välissä oikein mukavia ja pyöristihän polle välissä itseäänkin. Taisi ottaa nätisti muodossa kulkeneista kavereista mallia.

Maneesissa oli kiva tepastella menemään. Saa tosiaan nähdä, millaista meininkiä siellä ensi perjantaina iltapäivästä on. Töiden takia en pääse tallille kuin vasta viiden korvilla, mikä on harmi. Pitää toivoa, että muiden maneesin käyttäjien työpäivä ei anna noinkaan aikaiselle tallikäynnille tilaa.

Pakkohan tästä harrastuksesta on tykätä. Mikä olisi ihanampaa saati rentouttavampaa kuin harjata leppoisessa kevätpäivässä auringon paistaessa tammaa, joka nauttii olla harjattavana ja katselee ulkona rauhassa maisemia? Siinä mieli kyllä lepää.

Ensi viikolla olisi omalla tunnilla taas koulua. Nyt pääsen kunnolla treenaamaan sen tunnin antia Helvin kanssa. Kunpa olisi jotain mielestästä, jota kykenisin itsenäisestikin treenaamaan.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Putoamispelon kourissa

Estetunti oli ja meni. Ratsukseni sattui Pera ja edelleen harmittaa, etten enää iloitse sen saamisesta estetunnille. Nykyisin vain pelkään tuntia ja se vie paljon iloa hyppäämisestä. Putoamisesta on kuitenkin jo yli puoli vuotta, mutta edelleen vain jaksaa pelottaa, etenkin Peran kanssa.

Perahan on oikein kiva edelleen: herkkä ja reipas. Mitä nyt välissä saattaa saada piruettikohtauksia, joissa mieluusti vain tepastelee ympyrää kuin menee sinne, minne pyydetään. On aivan mahtavaa ratsastaa kevyillä avuilla ja istuntaa hyödyntäen.

Hyppytreenit aloitettiin vähän estekisojen tyyliin, tietysti alkukäyntien ja -ravailujen jälkeen. Maneesia laukattiin ympäri ja yhdelle esteelle varattiin vuoro huutamalla. Tässä kohden sain kommenttia siitä, etteivät käteni myötää riittävästi. Ennen kyllä myötäsin. Nyt vain tein kaiken minimaalisesti, jotta minulla olisi äkkistopin tullessa mahdollisuuksia ehkä pysyä selässäkin. Siksi kädet pysyivät liiankin tiukasti paikoillaan, jota kyllä myöhemmin paikkasin onnistuneesti. Inhottaa vain, kun pelko tekee tällaista.

Tämän jälkeen pompattiin myös porttiestekin, johon tuli vähän tiukempi käännös. Lisäksi toiseen esteen kanssa tuli todellakin tiukka mutka. Este oli pitkän sivun vierellä ja siitä siis laukattiin oikeassa kierroksessa ohi ja tiukasti seinän kautta ristikolle. Kyllähän se Peran kanssa luonnistui: laukka säilyi ja este ylittyi. Saisi vain olla vieläkin tarkempi teiden valinnassa.

Tunnilla treenattiin myös oikean laukkatempon löytämistä. Ratsastin pariin otteeseen esteiden välit liian hitaasti, koska vauhti pelotti. Onnetonta. Sain tosin askeleet natsaamaan, kun uskalsin ottaa sitä vauhtiakin. Jostain syystä nyt Peran laukassa istuminen tuotti vaikeuksia, mitenköhän senkin olen mennyt unohtamaan? Laukkatempoa testattiin kahteen otteeseen erilaisilla teillä. Meni ihan ok, mutta johtaminen esteellä taas unohtui. Mutta sitä sitten seuraavalla kerralla, kun nyt ei mieli moista muistanut.

Lopuksi hypättiin aika helppo rata. Ei ollut pahoja käännöksiä ja välimatkat olivat sopivia. Rata meni meiltä ihan kivasti. Tempo säilyi, esteet ylittyivät ja laukka vaihtui. Muistin jopa antaa ohjeet Peralle näistä vaihdoista, jes.

Tunnin ongelmat: minua pelotti ja epävarmuuttani tein jotkin asiat huolimattomasti (myötäys ja sopivan tempon pitäminen). Lisäksi kuvittelin Peran pienimmätkin suuntamuutokset esteen väistämiseksi ja häselsin paljon ennen estettä. Jotenkin kuvittelen Peran väistävän tai kieltävän esteelle automaattisesti. Hyvin Pera kyllä hyppäsi ja näytti nauttivankin touhusta. Kiittelinkin sitä kovasti suoritusten jälkeen. Kunpa oma pelko katoaisi.

Tunnin onnistumiset: myötäys sujui sittenkin, kun pari kertaa teki jännityksissä väärin. Muistin rentouttaa jalkoja säännöllisin väliajoin, etten jäisi puristamaan ja pari hyppyä meni oikein mukavasti kohdilleen ja olin niissä mukana.

Onhan se Pera huippu. Täytyy vain löytää se oma varmuus taas. Niin ja hankkia kunnollinen turvaliivi. Yksi tuntilainen tuli kahdesti alas samalla esteellä, toisen kerran puomien päälle. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin itsekin todeta: se sattuu. Eli parin sadan euron investointi olisi tiedossa. Mutta se on vähän siihen verrattuna, kuinka kirpaisee tulla sieltä satulasta alas.

Lauantaina olisi taas Helvin vuoro. Täytyy miettiä kunnon treeni ja toivottavasti pääsen maneesiin. Viimeksi luminen kenttä vähän vei iloa ratsastuksesta, ainakin kuskilta.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Ensimmäinen vuokrauskerta

Ensimmäinen vuokrauskerta on tosiaan takana. Alussa jotenkin jännitti puuhata hevosen kanssa kahden, mutta normaaliutuihan se siitä. Helvi oli oikein lutunen harjatessa ja varusteiden laitossa. Kaihoisasti se tosin katseli ja kuunteli ulkomaailman tapahtumia. Pitihän sen lähteä treenaamaan, vaikka kaverit saivat jäädä tarhaan.

Alkulämmittelyä tuli näppärästi niin kuskille kuin pollelle kävelymatkalla kentälle. En jostain syystä edes vilkaissut, olisiko maneesiin mahtunut. Jatkossa kyllä taidan tarkistaa tämänkin, kentällä on vähän työläämpää tehdä esimerkiksi väistöjä. Uralla eteneminen tietenkin onnistuu, mutta jos haluaa tehdä jotain eri kohdassa, tarkoittaa se lumessa kahlaamista ja vauhdin hiipumista.

Kentällä aloitin käynnistä tietenkin ja testailin, ovatko jarrut sattuneet matkaan. Kyllähän ne olivat, mutta niin oli myös hitunen tervakaviotakin. Ravi kyllä nousi, mutta laiskahkosti (ei tosin vieläkään Tapsan veroista tervaravia). Tein sitten siirtymisiä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Ravi alkoi sujua vähän paremmin kyllä ja välissä sain hyvinkin reipasta liikettä. Ravihölskyttelyn (ai kauhea, tähän raviin on tottuminen) jälkeen otin vähän laukkaa. Ei meinannut ensin nousta, mutta tomeramman pyynnön jälkeen sekin askellaji löytyi. Helvi halusi kytätä yhtä kohtaa kentältä ja tekikin pariin kertaan oman suunnan muutoksen ja oikoi karkuun näkyjään. Ei paha. Välttelin tosin laukkaa siinä kohdassa, sillä en tunne vielä Helvin käyttäytymistä pelättävän asian kohdalla tarpeeksi hyvin. Laukassa riitti myös vauhtia välissä liikaakin. Jätin sen suosiolla vähemmälle, mutta jatkossa pitää tehdä tuotakin enemmän, jotta saan sen hyppysiini.

Muina treeneinä oli pohkeenväistöä ja etu- sekä takaosakäännöksiä. Välissä Helvi väisti oikein mainiosti pohjetta ja pienin avuin, välissä taas pohkeestani ei ollut mitään tietoa Helvin mielestä. Raippa oli tässä apuna hyvin: ihan pieniä taputuksia pohkeeni viereen ja Helvi muisti taas sen ihmisosan merkityksen. Pariin kertaan kyllä meni höpöksi väistöt enkä keksinyt, missä tein väärin. Taka- ja etuosakäännökset menivät myös ihan ok. Olisi saanut olla enemmän pyrkimystä eteenpäin tosin. Veikkaanpa, että se lumimäärä kentällä aiheutti enemmän ratsastajalle vaikeuksia kuin hevoselle. Ensi kerralla, jos vain onnistuu, suuntaan silti maneesiin.

Helvistä jäi hyvä fiilis. Se ei paina kädelle, tuntuu välissä pyöristävän itseään, vaikka nopeasti viskaakin päänsä ylös, kun bongaa jotain mielenkiintoista. Vauhtia kyllä löytyy, joskin myös se hipsuttelu on pollelle mieluisaa. Tästä on ihan hyvä mieli lähteä rakentamaan yhteistyötä ja koettamaan päästä samalle aaltopituudelle.

Keskiviikkona olisikin omalla tunnilla esteitä, kivaa!

torstai 12. maaliskuuta 2009

Hetkittäistä tasapainoa

Puomitunti takana ja polleksi sattui pitkästä aikaa herra Rappen. Tästä pollesta olen tykännytkin, vaikka joskus sillä vauhti tuppaa korvaamaan taidon. Se on toisinaan huono yhdistelmä kuskin kanssa, jolta jarru menee hukkaan turhan usein. Mutta tällä tunnilla napsahti niin moni asia kohdilleen, että ei voi muuta todeta kuin JES!

Tunti alkoi reippauden hakemisella ja Rappenin kanssa tässä ei koskaan ole ollut ongelmaa. On aivan upeaa ratsastaa hevosella, joka kulkee pienistä pyynnöist ahkerasti. Käynnit sujuivat hyvin, ravi nousi vaivatta ja pienillä avuilla ravi hiljeni tai nopeutui toivotusti. Palkitsevaa, kun omaan istuntaan oikeasti reagoidaan, vaikkei kaikki menisi ihan tismalleen nappiin.

Lämmittelyssä testattiin myös laukka. Rappenilla on tahtonut olla probleemana se, että tasapaino korvautuu vauhdilla. Tai sitten pudottamalla vauhdikkaaseen raviin. Nyt laukka nousi hyvin, mutta kaarteissa tuli parilla kertaa sitä ongelmaa, että Rappen tuntui kaatuvan sisäkyljen puolelta. Muistelin viikonloppuopettajan oppeja siitä, kuinka Rappenia tulee kannustaa ja pidättää sopivassa suhteessa, jotta se työskentelee kunnolla eikä vain kaahota. Oma opettaja myös lisäsi, että kannattaa kiinnittää paljon huomiota myös omaan istuntaan, ettei sisäpuolelta korjatessa itse keikahda siihen suuntaan, jolloin molemmat ovat vinksallaan. Eli esimerkiksi oikeassa kierroksessa vasenta olkapäätä vähän eteenpäin, jotta kaarteesta tulee tasapainoisempi. Yhdistin nämä opit ja jes, Rappen suoristui ja kantoi itseään. Sen eron todellakin tunsi. Tuli pari niin hyvää ja tasaista kaartoa, että jopa minä tunsin homman menevän nappiin. Opettajaltakin tuli kehua välittömästi, mahtava polle tuo Rappen!

Puomien kanssa treenattiinkin ensin siten, että yhtä puomia mentiin soikealla kuviolla yli ihan normaalisti ravissa ja laukassa. Ei ongelmaa siinä, Rappen meni ihan kivasti molemmissa askellajeissa ja lähestymiset olivat hyviä. Ei tullut juurikaan niitä hidasteluja tai kaahailujakaan puomin kohdalla.

Sitten tehtävä vaikeutettiin. Puomi oli sijoitettu pitkän sivun vierelle niin, että sen ohi mahtui ratsastamaan pätkän sivua myöten. Tästä pitikin tehdä aika tiukka kaarre, jotta puomin pääsi ohittamaan. Eli oikeassa kierroksessa ratsastettiin puomin vasemmalta puolelta, kaarrettiin tiukasti oikealle ja ylitettiin puomi palaten alkupistettä kohden. Ravissahan tämä onnistui hyvin. On myös plussaa, että Rappenin askeleet ovat aika tasaiset. Kyllähän tuohon polleen tulee ihastuttua yhä enemmän. Sen herkkyys ja kuuliaisuus keräävät pisteet kotiin.

Laukassa suoritettu tiukka käännös puomille hieman askarrutti. Olenhan tunnettu siitä, ettei kääntäminen ole vahvuuksiani ja toisinaan vauhti jättää minut varjoonsa: istun vain kyydissä ja unohdan vaikuttaa hevoseen. Mutta tässä se hienous: käännökset olivat tosiaan aika tiukkoja, mutta me klaarattiin ne Rappenin kanssa oikein mainiosti. Olin niin ylpeä siitä pollesta! Laukka tuli reippaasti, mutta Rappenin herkkyys pienille avuille ja tottelevaisuus palkitsivat siten, että käännökset onnistuivat ja puomi ylittyi hyvin. Itsellekin ehti tulla se olo, että tietää pollen kääntyvän niin kuin toivoo eikä siiä tarvitse hermoilla. Taas yksi hieno onnistuminen, mukavaa! :)

Lopuksi vielä laitettiin puomi pitkän sivun suuntaisesti ja sitä kohden laukattiin lävistäjää hieman seuraten yli kääntäen vastakkaiseen suuntaan. Eli tarkoituksena laukanvaihdot. Oikeassa kierroksessa siis vähän oikeaan laukkaan vauhtia puomia kohden ja puomille tultaessa vinkkaus pollelle, että nyt mennäänkin vasemmalle ja sitä laukkaa kiitos. Tietenkin puomin sijoittelu oli siinä mielessä idioottivarma, ettei pollekaan olettaisi matkan jatkuvan enää oikealle. Silti mieltä lämmitti uskomattoman paljon, kun oikea laukka vaihtui vasemmaksi ja päinvastoin. En ole aikaisemmin noin sujuvasti onnistunut tekemään laukanvaihtoja, joten Rappenille taas suuria kiitoksia ja rapsutuksia. Avaintekijä kyllä on se vauhti. Opettaja korostaa aina, että reippaammassa tahdissa se laukkakin vaihtuu helpommin. Muistin kyllä spurtata ja nauttia vauhdista. Mukavaa, kun oli näin hyvin Rappenin kanssa samalla aaltopituudella.

Ensi viikolla olisi estetunti. Jännä nähdä, mikä polle arpajaisista sattuu. Toisaalta Rappen olisi kiva, mutta oma epävarmuuteni ja sen vauhti eivät ole hyvä yhdistelmä. Mutta Perankaan kanssa ei hommat suju vielä toivotusti, joten saa nähdä. Uutta estelempparia ei oikein ole vielä muodostunut. Arpajaisiin on siis turvautuminen ja tunnille pitää virittäytyä varmuudella ja järkevyydellä. Eiköhän ne esteet niiden kanssa ylity sen hevosenkin kanssa.

Ps. Lauantaina ensimmäinen vuokrauskerta. En ole kovin suunnitellut ohjelmaa, mutta veikkaisin sen koostuvan siirtymisistä ja pienestä väistökokeilusta. Katsotaan, miten minun ja Helvin sukset menevät ensimmäisellä yhteisellä kerralla.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Potentiaalinen vuokraaja

Kävin testaamassa mahdollista vuokrapollea. Helvi-tamma oli jo ahertanut omistajansa kanssa ja kuinka mukavaa olikaan ratsastaa lämmitetyllä hevosella. Vähän kuin auton kanssa, kyllä se roikassa ollut auto aina kylmän voittaa. :)

Sattuipa myös niin, että omistaja tyttärensä kanssa oli aikoinaan käynyt samalla tallilla kuin minä nyt. Tytön muistinkin sieltä ja sitten olikin helppoa onkia tammasta tietoa. Kuulemma siinä oli vähän tapsamaisuutta, mutta enemmän kuitenkin hessumainen. Eipä siinä muuta kuin selkään kokeilemaan. Kyllähän sitä piti tuumata, että lämmitettynä ei tässä tammassa ollut mitään tapsamaisuutta. Ravi nousi kevyesti, suunnat ja voltit vaihtuivat aika kivasti (vähän kyllä epäilen, että käännösongelma saattaa kukoistaa taas) ja laukka pienellä reippaammalla pyynnöllä. Laukassa oli taas menoa hyvin mukavasti, siinä oli jopa mahdollisuutta vähän keriä sitä kokoon. Eli kaukana Tapsasta, ainakin lämmitettynä.

Omistajat olivat oikein mukavia ja tuntui, että päästiin samalle aaltopituudelle. Lupasin soitella joka ikisen kysymyksen yhteydessä ja kehotin varautumaan seuraavan vuokrauskerran aikana päivystämään puhelinta. :)

Kentälläkin pystyi menemään ainakin siedettävästi. Urahan siihen tietenkin oli polkeutunut, joten siitä poikkeaminen pisti kahlaamaan lumessa. Voi vähän vaikeuttaa asioita, joten pitää alkaa tutkailla maneesin tilannetta. Nyt sitten vilkaistessa meneillään oli valmennus, jota ei oltu edes merkitty kalenteriin. Että näin.

Helvin ravi oli kyllä jotain niin pottermaista, että huh. Ei onneksi ihan niin pomppuisaa. Tosin onpahan hyvä treenata istuntaa oikein kunnolla. Laukkakin oli isoa, joten siinä sai tehdä itsekin töitä, mutta ei mahdoton laisinkaan. Muutoin Helvi oli oikein suloinen. Silmät vain luppasivat, kun se seisoskeli paikallaan. Tosin omistaja tuumasi, että mahaa harjatessa tamma voi vähän osoittaa mieltään, mutta ei koskaan ole siitä pidemmälle mennyt.

Seuraava ja ihka ensimmäinen oikea vuokrauskerta olisi viikon päästä lauantai. Jänskättää! Olen jo kirjoitellut hurjan pitkän muistilistan itselleni ja seuraavaksi pitäisi suunnitella tunnin sisältöä vähän. Ensi viikolla omalla tunnilla on puomeja, joten sen aiheita en varmaan jalosta. Sen sijaan voisin ottaa aiheeksi tämän viikon tunnin treenin eli hevosen laittaminen liikkumaan kunnolla takapäästä alkaen. Siihen vielä ripaus siirtymisiä ja ehkäpä pätkä istuntatreeniä. En malta odottaa!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Takapäähän liikettä!

Kas näin, oma tunti aikaistui hivenen. Onpa outoa olla jo nyt kotona. Normaalisti menisi vielä puolisen tuntia ennen tätä istumispistettä. Kuitenkin, tunnin sisältöön. Pollena Mortti ja treeninä hevosen liikkuminen kunnolla, siirtymiset ja väistöt.

Alkutunnista tuli itsellekin kunnolla tekemisen fiilis. Meinasi jopa vähän hengästyttää, kun pisti Morttia liikkumaan kunnolla. Tulipahan itsellekin treeniä, ei yhtään pahitteeksi. Huomasin tämän aikana sen, etten taida tehdä kunnolla pollen herättelyä ellei siihen opettaja laita keskittymään. Sietäisi tehdä. Kun sen pollen saa heräämään ja liikkumaan aktiivisesti ja itsenäisesti eteenpäin, helpottuu moni asia heti. Mortti kulki aikasta kivasti, kun kuski ei jäänyt pilvilinnoihin majailemaan, vaan seurasi tilannetta.

Siirtymiset menivät siedettävästi. Laukka nousi ihan ok ja suhteellisen kevyesti, mistä pisteet kotiin. Mutta kuten opettajakin tuumasi, Mortti olisi voinut vielä petrata hieman reippaammin nostamaan laukan. Raville putosi myös toivotun keveästi, mutta käyntiin hidastaminen tuotti vähän vaikeuksia. Mortti olisi mieluummin ravaillut kuin hiljentänyt tähän askellajiin.

Pohkeenväistöt. Käynnissä meni nämäkin ok. Luulin tuntevani istunnallani, kun Mortti väistää ja ehkä osittain tunsinkin. Ravissa tosin tuli ongelmia. Opettaja huomautti Mortin valuvan eikä tekevän takapäällä toivotusti. Yritin korjata virhettä, mutta pohkeesta ja sen väistämisvelvollisuudesta muistuttava raippa ajoi Morttia vain eteenpäin. Tämä ongelma seuraa minua monen pollen kanssa, mitähän teen väärin? Tiivistys pohkeenväistön onnistumisesta ravissa on sopiva opettajan suusta kuultu lause: ei se huonosti mene, mutta. Sepä, kun on mutta, voisi petrata ja paljon.

Laukassa tehtiin vielä samaa väistätystä lievästi. Tästä en tiedä, sainko pollea tekemään liikettä vai harppoiko se omaan tapaansa vähän kentän keskemmäs. Liikkui se kuitenkin sinne suuntaan, mihin piti. Tyylilajista en vain ole varma.

Jatkossa pitää alkaa panostaa oikeasti tuohon, että hevonen liikkuu aina takapäästä lähtien kunnolla. Vaati se sitten kuskilta puuskutusta tai ei. Kuten aiemmin sanoin, se liikkuminen helpottaa paljon. On sen tutun kaasun sijasta myös mahdollisuus jarruun. Upeaa. Morttihan on hieno polle, se sentään välähti mielessäni. Täytyisi vain säätää itsensä samalle ajattelutaajuudelle ja meistähän voitaisiin taas alkaa muokata dream teamia.