Nyt sitten niputan oman tuntini keskiviikolta tähän ja samalla eilisen vuokrauskertani Helvillä. Olisipa omalla tunnilla sattunut polleksi Tapsa, mutta kaikeksi onneksi toinen tuntilainen vaihto Peran tuohon polleen mielellään. Vielä ei itsellä ole sitä uskottavuutta, jota Tapsakin tottelisi, joten vaihto oli enemmän kuin mieluinen.
Tunti pyöräytettiin käyntiin sillä, että laitoimme hevosia liikkumaan reippaasti ja sitten maltillisesti. Ravia ja laukkaa vuoroin kasvatettiin, vuoroin lyhennettiin. Edelleen harmi, kun sävelemme eivät enää Peran tosiaan näytä osuvan kohdilleen. Ennen sain sen kulkeman hyvin pienillä avuilla ja ilman ongelmia, nyt tuntuu kuin ratsastaisin mitä tahansa muuta pollea. Tosin kyllähän Pera ravaili ja laukkaili ongelmitta ja lyhentelikin, kunhan kuski vain osasi hommansa. Mikähän siihen on tullut, kun en enää Peran laukkaan kykene mukautumaan?
Näiden jälkeen siirryttiin tuttuun aiheeseen: avo- ja sulkutaivutusten kaltaiset liikkeet. Tätä tehtiin niin, että päätykulmasta lähdettiin voltille, joka päättyi keskihalkaisijalle. Voltin suunnasta riippuen tästä jatkettiin avo- tai sulkutaivutuksia mukaillen. Käynnissä meni ihan ok. Pitäisi vain opetella antamaan selkeämmät avut. Ravissa taas ei tullut hommasta mitään. En yksinkertaisesti osaa antaa oikeita apuja. Nyt kaikki, mitä tein, tarkoitti Peran mielestä enemmänkin eteenpäin ajavaa apua kuin väistättävää. Mietin jo, että otan vielä yksityistunnin aiheesta, vaikken siitä itse erityisemmin pidä. Ei vain näistä tunneista tule enää mitään, kun harjoitukset eivät tahdo sujua muussa kuin käynnissä. Tosin yksityistunnin jälkeen opettajani olisi varmasti ehtinyt repiä kaikki hiuksensa päästä ja päättänyt vaihtaa alaa pitsinnyplääjäksi. :) Mutta saa nähdä, onhan sitä hullumpiakin tapoja tuhlata liki 40 euroa kuin oppia edes vähän avo- ja sulkutaivuttamaan hevosta. (Kyllä, kuulen kymmenittäin parempia tapoja, mutta ne ovatkin teidän mielipiteitänne)
Eilen oli ensimmäinen oikea vuokrapäivä eli perjantai. Vähän harmitti, kun olin tottunut rauhaisiin lauantaiaamupäiviin. Nyt tilalla oli iso tie perjantairuuhkineen ja maneesissa esteradan rakennustöissä häärävät ihmiset. Helvi sai myös kavionsa taas hoidettua, kun kengittäjä kävi. Näin ensimmäistä kertaa hevosen kengityksen ja mielenkiintoista oli. Hienoin kohta oli, kun Helvi vähän pomppi paikallaan eikä kengittäjä hetkenkään ajan näyttänyt päästävän pollen jalkaa karkuun. Pomppi itsekin vain mukana ja rauhoittuihan se tammakin taas aloilleen.
Menin urheasti maneesiin, vaikka epäilinkin rataa rakentavien ja kahden seisovan hevosen aiheuttavan Helville taas täpinöitä. Niinhän siinä vähän kävi. Sulkeutuva ovi, hui kauhistus! Maahan tömäytetty puomi, apua! Avonainen ovi, hirviö! Onneksi Helvi teki aika lieviä sivuliikkeitä noiden aikana, mutta ei se ainakaan yhteistä säveltämme vahvistanut.
Keskityin matkimaan keskiviikon tuntia ja tein treenejä valtaosin käynnissä. Mietin, ettei ole mitään järkeä juosta niitä läpi ravissa, kun ne eivät kuitenkaan onnistuisi. Aloittelin pohkeenväistöillä ja minusta tuntui, että ne menivät aika kivasti ja aika pienillä avuilla. Tunnin aikana riesana oli se, että jostain syystä vasen pohkeeni ei tarkoittanut Helville mitään. Ei ainakaan oikeassa kierroksessa. Jalustin vain pois ja tarkasti muistutusta pohkeesta ja tilanne oli hetken hallussa. Kunnes ratsastaja unohti hallita hevosta ja taas mentiin Helvin tahdilla.
Tämän jälkeen tein käynnissä myös avo- ja sulkutaivutuksen kaltaista. Kiepautin tunnilla opitun voltin ja siitä jatkoin matkaa. Voisin väittää, että muutama kerta näitäkin meni kohdille. Tai sitten Helvi huijasi minua erinomaisesti. Koen avotaivutuksen jostain syystä helpommaksi. Sulkutaivutuksessa apuni menevät jotenkin niin ristiin, että hevonen tahtoo suoristua alta aikayksikön. Tästä voisikin kyllä alkaa selvittää, mitä teen väärin kerran avot tuntuvat helpommalta ja joskus jopa sujuvat.
Ravissa lähinnä koetin saada tehtyä tempotreeniä ja sitten pyörittelin voltteja. En saanut Helviä rennoksi, sillä maneesissa oli liikaa nähtävää sille enkä osannut vaatia sitä keskittymään työhön. Viime kerrasta oppineena en kuvitellutkaan laukkaavani maneesissa. Siinä olisi taas pahimmillaan tullut hypättyä este ja toinenkin. Niitä kun oli rakenneltu sinne niin, että olisi ollut varaa valitakin.
Siirryin kentälle ja sielläkin tapitti kaksi ratsukkoa keskellä uraa jutellen. Olisihan sitä tietenkin voinut pyytää siirtymään, mutta ressukkana annoin olla. Helvi keksi säpsyä pari kertaa myös nurkan takaa tullutta autoa sekä traileria, johon pakattiin pollet kyytiin. Tein sitten laukkanostot kentän rauhallisemmassa päädyssä. Nyt laukassa oli jo hetkittäin oloa, että minä olen määräämässä. Nostot ovat vielä kummia, en yhtään osaa istua niissä. En myöskään saanut laukkaa kerittyä juuri yhtään, vaan tasainen, Helvin valitsema tahti säilyi. Tätä tahtoisin treenata, mutta toistaiseksi ei ole ollut tilaa moiselle. Laukat myös putosivat kohtuudella raville, pariin kertaan Helvi olisi tosin mieluusti laukkaillut menemään, mutta onneksi se pieni hanki vei nekin menohalut aina. :) Yrittihän Helvi toki ennakoidakin tuttua nostopaikkaa, mutta hienosti maltoi pienen tepastelun jälkeen odottaa pyyntöni.
Eli tavoitteiksi voisi pistää laukkatreenit Helvin kanssa ja omalla tunnilla pohkeiden käytön alkeiden oppiminen. Siinä olisi taas haastetta jatkolle.
