Taas näemmä pitää niputtaa oma tunti ja vuokraus yhteen. On tullut taas laiskistuttua kirjoituksen kanssa.
Oma tunti keskiviikkona käsitti asettamista ja kontrollin hakemista takapäähän. Polleksi sattui Hilanteri, minun lempparini aina ja ikuisesti. Moisen soisin olevan omani. Vaikka sävelemme eivät satu kohdilleen, on se silti upea hevonen.
Sain hankittua lyhyemmät kannukset ja päätin kokeilla niitä Hiltsun kanssa. Sillä on joskus vaikeuksia totella pohjetta, joten kannukset saivat siihen vähän reippautta. Pääty-ympyröillä pyrimme saamaan asetusta kunnolla ja samalla saamaan takapäätä kulkemaan vähän uran ulkopuolella. Välillä Hiltsu tekikin oikein hienosti, välillä taas kuski unohti, mitä tehtiin.
Sitten tehtiin pääty-ympyrällä siten, että pitkän sivun myötäisesti tehtiin aiempaa oppia ja pyrittiin saamaan takajalkoja astumaan selvästi ristiin. Välissä toimi, välissä ei. Tämän jälkeen pyrittiin nostamaan laukka heti suoristamisen jälkeen, jotta hevosella olisi takapää vielä otollisessa asemassa. Kuskihan jäi jälkeen tässä ja höpöksi meni. Pari kertaa ehkä nousi oikein.
Tappelua Hiltsun kanssa tuli välillä siitä, miten sitä laukataan ja isolla ympyrällä vai mutkitellen. En vain keksinyt välissä yhtään mitään, millä olisin saanut pollen suoraksi. Tuntui, että sen pää osoitti yhteen suuntaan, keskikohta toiseen ja perä vielä kolmanteen. Siinä sitten sohelsin ja koetin oikoa vaikka ja miten. Aika turhaan. Mutta jes, laukkahommissa saatiin lopussa oikein mallikasta menoa! Se oli sujuvaa, vaivatonta ja parasta. Ihana polle!
Omalla vuokrauskerrallani löin taas kannukset jalkaan. Helvillä on myös minun kanssani tapana unohtaa, että pohkeeni tarkoittaa jotain. Maneesissa oli valkka, joten kentällä teimme harjoituksia. Sinne pääsy oli tosin taas työlästä. Tallialueella oli sekä iso kuorma-auto, jossa hirnui ori ja sitten keltaisia työkoneita. Helvihän pyöritteli minua kauhunsekaisesti pariin kertaan, kunnes mölinät lakkasivat ja se tohti tepastella perässäni. Ylpeä olin itsestäni tuossa, että pysyin rauhallisena. Juttelin matalalla ja tasaisella äänellä Helville ja rauhoittelin, minkä ehdin. Hyvinhän siitä sitten selvittiin.
Kentällä oli taas se vika, että uralla saattoi mennä, mutta siitä poikkeaminen pisti kahlaamaan lumessa. Heihei siis asennevikaisen kuskin toiveelle tehdä väistöjä tai volttitreenejä. Tein sitten siirtymistä käynnistä raviin ja takaisin, peruutusta, asettamista kaarteisiin ja hivenen yhdessä kohdassa väistätystä. Tiedättekö mitä? Noissa kaarteisiin asetuksissa sain pollea pyöristymään! Hämmästyin hiiteen, kun tajusin, että helkkari, Helvihän pyöristyy ja oikein nätisti. Tosin tämä onnistui nyt vain käynnissä, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Ravi oli taas vähän tahmeaa ja kannuksista ei paljoa iloa ollut. Täytyy siis opetella muita sirkustemppuja, jotta ravi on aktiivista alusta alkane. Niin, tämän sirkustempun nimi on osaava ratsastaja. Tunnin loppupuolella tosin käynnistä ravi nousi upeasti, käyntiin siirtyminen olisi voinut olla sujuvampaa.
Väistätyksetkin tuntuivat menevän aika kivasti molempiin suuntiin. Sitten taas tappelimme vanhaa asiaa. Jostain syystä oikea pohkeeni on sellainen, joka ei Helvin mielestä ole olemassa. Se lähti taas pungertamaan sitä vastaan enkä saanut sitä kunnolla palaamaan uralle. Ei muuta kuin painoa selvästi vasemmalle, tiukka pohje ja raipalla muistutusta, että minne piti mennä. Lopussa Helvi alkoi taas muistaa, että inisevän kirpun pohkeella oli tarkoituskin. :)
Tällä kertaa pääsimme laukkailemaan enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Tähän aion kiinnittää jatkossakin huomiota, sillä meillä on käytössä tällä hetkellä vauhti nimeltä "Helvi määrää". Se ei oikein passaa minun kuviooni. Helvin määräämä laukka on sitä, että joko kiihdytetään tai sitten hidastetaan ja pudotetaan raville. Mutta hyviä hetkiäkin tuli: sain kerättyä laukkaa niin, että se oli minusta miellyttävää. Vielä ei ollut puhettakaan siitä, että olisin voinut ottaa lyhyempää laukkaa ja toisaalta pitkää. Mutta tästä eteenpäin.
