Olipas mukava käydä pitkäperjantaina heti aamupäivästä tallilla Helviä ratsastamassa. Menoa ei haitannut edes se, että pyöränrengas pamahti kolme kilometriä ennen tallia, sillä bussi sattui menemään ohi kuin tilauksesta. Lisäksi mukavana reippailuna tuli kävellä nuo kilometrit tallilta pyörälle ja siitä kotiin.
Mikä sen mukavampaa vieläpä, kun maneesiinkin mahtui aluksi ihan hyvin. Paikan omistaja oli siellä treenaamassa polleaan ja ehdinkin puolisen tuntia olla vain yhden ratsukon kanssa. Aloittelin taas asettamisella etenkin kulmiin, jotta saisin sitä pyöreyttä. Tähän vielä päälle voltteja, joissa taas pyrin saamaan kunnollista menoa. Eteenpäinpyrkimystä olisi saanut olla enemmän, mutta toistaiseksi olen vielä onneton sen löytämisessä.
Otin myös pohkeenväistöä ja kohdat uralta pois ja sille takaisin menivät aika mainiosti! Helvi tosin vänkäsi taas pohkeitani vastaan molemmissa kierroksissa ja koko ajan yritti luisua uralta pois. En vieläkään pystynyt ratkaisemaan, mitä on se suurin virhe, jonka tuossa teen. Yritin kyllä mielestäni pitää ulkopuolenkin tiukkana ja komentaa sisäpuolelta, mutta ei. Kaksi askelta uralla, viisi sieltä poissa. Epäilen, että kuskin asenneongelma sisäohjan käytössä tekee tätä vaikeutta.
Ravissakin keskityin pyörittelemään ympyröitä ja tiedättekös mitä! Käynnissä hyvin menneet ajoittaiset pyöristymiset löytyivät myös sieltä. Vitsit, olin kyllä taas niin onnellinen, kun selvästi onnistuin jossakin (joo, en ihan tarkalleen tiedä, mitä tein, mutta ei nyt viedä tätä iloa siitä huolimatta pois). Tämän myötä Helvi myös tuli paremmin kuulolle ja väliin saatiin oikein nättejä ravipätkiä ja voltteja. Hieno polle!
Laukkaakin pääsin treenaamaan eikä Helvi edes kuvitellutkaan säpsyvän siihen malliin kuin aikaisemmilla kerroilla, vaikka maneesiin oli tullut kaksi ratsukkoa sen yhden lisäksi. Olipa joukossa myös oma opettajani. Pitkät sivut laukkasin sillä ajatuksella, että saan sen vauhdin miellyttäväksi. Sehän onnistui. Tämän lisäksi tein pääty-ympyröitä ja ne menivät käsittämättömän nätisti vasempaan kierrokseen verrattuna siihen meidän normaaliin kaahotuslaukkaan. Olin kyllä hurjan iloinen Helvistä. Jostain syystä oikeaan kierrokseen laukkaympyrät menivät puolestaan Helvin määräämällä tahdilla, mutta hei, se pysyi silti hyppysissäni eikä tällä kertaa leikitty esteratsukkoa. :)
Hitsit, alan mieltyä tuohon polleen kyllä, kun välissä tuntuu jopa osaavan jotain. Ainakin sen viisi prosenttia ajasta ja sehän tekee jo kuitenkin kolme minuuttia tunnista. Ainoa, mitä pitää oikeasti alkaa petrata, on Helvin saaminen reippaaksi koko ajan, ei vain pätkittäin. Silloin varmasti nuo mutkittelutkin saa kuriin, koska eteenpäin mennessä ehkä pollekin keskittyy enemmän siihen kuin miettimään, miten voisi mutkitella mahdollisimman paljon. Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että sain aloitettua tämän vuokrauksen.
