torstai 30. kesäkuuta 2016

Sisäinen opettajuus hukassa

Torstaina kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti. Pakenin paahtavaa aurinkoa ja paarmoja (sekä ennakoiden myöhemmin tullutta kaatosadetta) maneesiin. Ideana oli treenata asioita, joita tulevissa kotitallin merkkisuorituksissa olevien C- ja B-merkin ohjelmissakin on. Niinpä treeniaiheiksi valikoituivat siirtymiset ja pohkeenväistöt.

Aloitin siirtymisillä, joita tein käynnin ja pysähdyksen sekä käynnin ja ravin välillä. Muistelin lämmöllä Artsin koulutunnilla onnistuneita siirtymisiä alaspäin ja haaveilin saavani tänäänkin moisia. Pelkällä haaveilulla ei kuitenkaan pötkitty pitkälle. Pave oli tänään vähän laiskemmalla tuulella enkä itsekään ollut kovin tarmokas herättelemään sitä. Niinpä se ei liikkunut ensinnäkään kunnolla, joten siirtymisetkään eivät olleet kovin hyviä. Pave jäi etupainoiseksi, joten siirtymisissä alaspäin se valui pidätteiden läpi eikä siirtynyt asiallisesti. Yritin nohitella Pavea hereille, vaan olin ilmeisen ponneton. Saimme petrattua pysähdykset sille tasolle, ettei Pave enää sentään nykinyt ohjia niissä. Siirtymiset ylöspäin eli käyntiin ja myöhemmin raviin olivat aavistuksen parempia. Aktiivisuus tosin puuttui, mutta Pave pysyi kohtuullisen tasaisena niissä. Siirtymiset ravista käyntiin olivat jokin puolivälin kompromissi pahimmista ja parhaimmista. Ei mitään älytöntä hirveilyä, mutta ei mitään täysin rentoakaan. Tässä vaiheessa olisin saanut naputella sillä raipalla itseäni hommiin.

Seuraavaksi tahkosin tovin pohkeenväistöjä. Tein niitä käynnissä ja ravissa. Ensin tein muutamia väistöjä lävistäjällä ja sitten uralta keskemmäs ja takaisin. Aluksi väistöt eivät lähteneet oikein nimeksikään, kun säädin ja könötin selässä ihan miten sattuu. Sitten tajusin ottaa Paven etuosan ja etenkin väistön vastakkaisen puolen haltuun sekä pyytää askeleet rauhassa. Nämä kikat auttoivat, ja Pave alkoi tarjota parempia väistöaskelia. Etuosan kontrolli kuitenkin katosi aina hetkittäin, jolloin Pave meni mutkalle ja lakkasi väistämästä. Ravissa Pave yritti ensin kipittää alta pois, kunnes taas tajusin tehdä väistöt kaikessa rauhassa. Ensin etuosa haltuun ja sitten taas vasta väistöpyynnöt. Saimme käydä paikoin pieniä neuvotteluita, mutta loppua kohti aloimme onneksi saada kohtuullisia väistöhetkiä.

Lopuksi palasin vielä siirtymisten pariin. Nyt vuorossa olivat siirtymiset ravin ja laukan sekä käynnin ja laukan välillä. Jos en alkutunnista ollut saanut viriteltyä Pavea liikkeelle, ei se kyllä nytkään onnistunut. Tajusin Paven olevan liian ponneton, mutta en keksinyt tapaa saada sitä viritetyksi. Niinpä laukkakaan ei noussut kunnolla ravista ja vielä vähemmän käynnistä. Pave olisi pitänyt saada lyhyeksi ja teräväksi, mutta nyt parhaimmillaan sain sen vähän reippaammaksi, mutta pitkäksi puikulaksi. Jos yritin lyhentää sitä, katosi Paven vähäinenkin energia. Liikaa ohjaa, liian vähän pohjetta. Yritin korjata asiaa, mutta aika vaisuksi meno jäi. Käynnistä emme saaneet yhtään oikeasti asiallista laukannostoa, mikä jäi juilimaan. Ravissa Pave taasen alkoi ennakoida nostoa ja yritti karata omia aikojaan laukkaan. Sain pyöritellä aina harhautuskuvioita ennen kuin yritin uutta nostoa. Lopulta saimme parit kohtalaiset laukannostot ravista, ja ne saivat riittää. Laukka ei oikein lähtenyt tänään pyörimään kunnolla. Yllätys, kun en ollut kovin napakkana sitä ratsastamassakaan.

Loppuravissa Pave sen sijaan oli aika kiva. Sain sen ravaamaan paljon paremmin, jolloin se oli aika tasainen ja rento. Pyörittelin muutamat kolmikaariset kiemuraurat sekä loivat kiemurat, ja Pave kääntyi ja eteni kohtuullisen pehmeästi. Kenties väistöjumppa oli vetristänyt sitä. Loppuravi tarjosikin onnistumisen tunteen, vaikka muu tunti menikin vähän penkin alle. En oikein osaa toimia omana opettajanani ja piiskata itseäni kunnolla. Ehkä pitää nauhoittaa opettajan tai valmentajan tyypillisimpiä huomautuksia ja kuunnella niitä itsenäisillä tunneilla. Ehkä siten saisin ratsastettua enkä vain humputeltua.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Ihana sadas kerta

Keskiviikkona pääsimme hyppäämään oman opettajan ohjauksessa. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa tuli sadas kerta täyteen. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Sileän alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Kävin askellajit läpi ja tein muutamia siirtymisiä. Pave oli oma itsensä ja toimi niin kuin yleensä. Vähän siis uneliaasti, mutta hiljalleen heräillen. Laukka pyörikin jo ihan asiallisesti.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa laukassa päädyssä olleen puomin, jolta jatkoimme puoliympyrän tiellä kahden askeleen puomisarjalle. Siitä matka jatkui kaarevalla linjalla yksittäiselle kavaletille, josta taas jatkettiin pidemmällä tiellä keskihalkaisijalle olleelle kavaletille. Siltä taas tultiin vielä toisesta suunnasta alun puomisarja, yksittäinen puomi ja vielä uudelleen puomisarja. Pave oli tässä vaiheessa herännyt mukavasti. Saimme napattua tehtävällä kertaalleen puomisarjalla toivotun oikean laukan. Laukka vaihtui molemmilla kerroilla keskihalkaisijan kavaletilla oikeasta vasempaan. Tämän jälkeen olleella puomisarjalla emme saaneet vaihtoa vasemmasta laukasta oikeaan, mutta kertaalleen sain korjattua laukan puomisarjan jälkeen tulleella yksittäisellä puomilla ja kertaalleen tein vaihdon ravin kautta. Pave eteni tehtävällä hyvin ja sitä sai vähän jopa pidätellä, ettei se venähtänyt pitkäksi.

Seuraavaksi tulimme lävistäjällä olleen okserin, jolta jatkoimme pitkälle kavaletin ja pystyn suoralle linjalle. Siitä taas tulimme vielä muurin ja jo aiemmin hypätyn kavaletin kaarevan linjan. Lävistäjäokseri meni hyvin, ja laukka vaihtui siinä toivotusti oikeasta vasempaan. Suoralle linjalle taisimme pistää kahdeksan askelta ihan sujuvasti. Muurille tultaessa Pave pääsi venähtämään, jolloin hyppy ei ollut sujuvin, mutta yli kuitenkin olimme molemmat menossa. Matkakin jatkui, ja pääsimme kaarevan tien päässä olleelle kavaletille viidellä askeleella. Tulimme vielä uudelleen muurin ja kavaletin kaarevan linjan, jotta lähestyminen ja tie tulisi ratsastettua tarkemmin. Muurille sai hakea vähän tilaa vasemmasta reunasta, mutta ei liioitellen. Tie ja lähestyminen olivat yksittäisenä tehtävänä hypäten kunnossa, jolloin muuri ja kavaletti ylittyivät ihanan sujuvasti.

Sitten tulimmekin radan noin 70–80 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa ja tulimme pystyn ja okserin kaarevan linjan. Pystylle tuli asiallinen hyppy, ja okserille pääsimme muistaakseni kuudella askeleella. Laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Suora linja meni edelleen ihan mukavasti, muistaakseni taas kahdeksalla askeleella. Muuri ylittyi myös hyvin, mutta kesken kaarevan linjan sain kummallisen päähänpiston ja yritin tuupata Paven neljän askeleen jälkeen hyppyyn. Pave oli fiksu ja otti viidennen askeleen, minä taas pomppasin ilman hevosta. No, kavaletti ylittyi ja matka jatkui yhdessä. Seuraavaksi tulimme okserin ja pystyn kaarevan linjan toisesta suunnasta, ja se meni kohtuullisesti kuudella askeleella. Tämän jälkeen tulimme vielä kahden askeleen sarjan. Pave pääsi vähän venymään pitkäksi enkä ehtinyt napata sitä lyhyemmäksi. Niinpä kahden askeleen väli kävi sangen ahtaaksi, mutta Pave hyppäsi molemmat pystyt urhoollisesti.

Saimme uusia radasta lopun: muurin ja kavaletin sekä okserin ja pystyn kaarevat linjat sekä sarjan. Tässä tehtävällä asiat osuivat nappiin, ja meno oli sujuvaa ja helppoa. Muurin ja kavaletin linja meni tasaisesti viidellä askeleella. Okserin ja pystyn kaareva linja taasen helposti kuudella askeleella. Tämän jälkeen muistin sarjan ja varmistin, ettei Pave mennyt pitkänä puikulana. Pääsimme sarjalle oikein hyvin ja ehdin tehdä vielä pienen pidätteen välissä, jolloin kaksi askelta mahtui väliin oikein hyvin. Lyhyemmän radan jälkeen oli pakko vähän hihkua ääneen ja taputella Pave hyväksi, sillä niin mainio se oli!

Tunnin jälkeen pulppusin vaaleanpunaisia sydämiä ja tunnustan vähän leperrelleeni Pavelle. On se vain niin mainio, kun en sössi omaa osuuttani! Tämän päivän tunti oli niin kiva ja helppo, kunpa hyppääminen olisi aina nain sujuvaa. Olipa mainio sadas kerta Paven kanssa! Tällaiset tunnit auttavat jaksamaan, kun välillä tulee luonnollisesti vähän kehnompia kertoja. Tämän tunnin fiiliksen säilön kyllä tiukasti talteen. Jes!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa Hempan kanssa

Maanantain koulutunnille sain viiden kuukauden tauon jälkeen Hempan, jolla menin viime vuoden lopussa aika paljonkin. Kummemmin sen selkään en ole kaivannut, mutta toisaalta oli ihan hauska käydä muistelemassa, millainen se oikein olikaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän. Pääsimme treenaamaan takaosan väistätystä sekä avotaivutuksia.

Alkuverryttelyn ravissa pyörittelimme pääty-ympyröitä, joiden avonaisella puolella väistätimme hevosten takaosia muutaman askeleen verran ulommas. Kun väistätys onnistui, sai hevosta ratsastaa siitä vähän eteen. Hemppa oli alussa venkula ja nyki toistuvasti itselleen tilaa edestä. Pyrin säilyttämään tasaisen tuntuman ja ratsastamaan sitä pohkeella eteen, jotta se lakkaisi ehdottelemasta omia ratkaisujaan. Takaosan väistätyksissä sen saikin mukavasti kuulolle ja pyöristymään, jonka jälkeen ravi ja tasaisuus paranivat. Hemppa väisti takaosallaan mukavan helposti molempiin suuntiin. Sain vain huolehtia siitä, ettei se mennyt edestä mutkalle. Pitkillä sivuilla Hemppa pääsi taas muljahtamaan suoruudesta pois, jolloin alkoi taas venkulointi ja ohjien nykiminen. Tässä vaiheessa muistin taas, kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä hevosen ratsastamisesta suoraksi onkaan.

Seuraavaksi tahkosimme avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Pyöräytimme pitkän sivun alkuun voltin, jonka jälkeen jatkoimme sivun avotaivutuksessa. Avotaivutuksen jälkeen siirryimme ensin raviin ja myöhemmin laukkaan. Käynnissä oli hyvin aikaa haeskella avut kohdilleen. Avojen aikana Hemppa pääsi vieläkin vähän kiemurtelemaan, mutta tasoittui hyvin, kun sain aseteltua sen kohdilleen. Pulmana molemmissa suunnissa ja erityisesti oikeassa kierroksessa oli se, että Hemppa pullautti takaosansa ulommas eikä siirtänyt etuosaansa toivotusti. Hempan kanssa vähemmän oli enemmän. Jos säädin paljon, pullahteli Hemppa sitä myöten enemmän. Kun taas tein avut yksinkertaisemmin, loksahti Hemppa paremmin kohdilleen ja teki avotaivutuksen aika itsenäisesti. Parhaimpina hetkinä niin käynnissä kuin ravissa avotaivutusta tarvitsi lähinnä vain ajatella ja antaa hevosen mennä.

Laukkaa otimme tunnin aikana harmillisen vähän, sillä siinä Hemppa tuntui parhaimmalta. Laukka pyöri hyvin, ja Hempan sai houkuteltua aika helposti pyöreäksi ja rennoksi. Ohjien nykimisestä tai kiemurtelusta ei ollut kummemmin tietoa. Suoruuden muistaminen auttoi kummasti. Oikeassa kierroksessa pyöräytin avotaivutuksen jälkeen nostetussa laukassa aina pääty-ympyrän, jossa suoristin Hempan etuosan takaosan eteen tuomalla sitä vasemmalta vähän oikealle. Laukassa oli mukavasti energiaa, ja Hemppa olisi varmasti mielellään päästellyt menemään reippaamminkin. Harmi vain, että tila loppui aina kesken avotaivutustehtävän alkaessa uudelleen.

Loppuravissa pyörittelimme vielä alkuverryttelyn tapaan pääty-ympyröitä, joilla väistätimme takaosaa ulos. Hemppa teki tämän tehtävän edelleen mukavasti ja alkutuntiin verrattuna vielä tasaisemmin. Tunti päättyikin hyvään ja rentoon fiilikseen. Hemppa oli ihan kiva treenikaveri, mutta en vieläkään hurahtanut siihen. Voin kuitenkin uskoa, että sen kanssa on kiva treenata, kun sen kanssa on samalla aaltopituudella. Hempalla onkin vannoutuneita faneja, niin kuin varmasti muillakin tallin hevosilla. Katsotaanpa muutamien kuukausien päästä, josko meidän tiet Hempan kanssa taas sitten kohtaavat.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Sujuvaa, kunnes ei sujunutkaan

Torstaina pääsimme Artsin koulutunnilla hinkkaamaan siirtymisiä oikein kunnolla. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Siirtymisiä ratsastimme pääosin lävistäjällä, jolla saimme myös opettajan tarkimman huomion. Siirtymisiä teimme myös toiselle pitkälle sivulle.

Aloitimme siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Siirtymiset ylöspäin olivat aika asiallisia, ne eivät varsinaisesti ole tuottaneet meille käynnin ja ravin välillä suurempia ongelmia. Pave pysyi niissä aika pyöreänä ja siirtyi raviin kohtuullisesti ilman laahaamista. Siirtymiset alaspäin ravista käyntiin yllättivät tänään. Yleensä Pave pääsee hirveilemään niissä lähes joka kerta, mutta nyt esitimme paljon asiallisempia ja rennompia siirtymisiä käyntiin. En tiedä, mikä oli muuttunut, mutta olipa kiva saada petrattua tässä vaikeammassa siirtymissuunnassa.

Seuraavaksi työstimme siirtymisiä ravin sisällä. Ensin ravi piti hakea lyhyeksi. Kun hevonen hyväksyi tämän ja säilytti lyhyen ravin, sai sitä ratsastaa hieman eteen. Treenasimme siirtymisiä askeleen sisällä muistaakseni edellisellä valmennuskerralla, jolloin Pave toimi tosi kivasti. Tänään emme päässeet yhtä helppoon menoon. En saanut Pavea lyhentämään askelta rehellisesti, vaan se otti pidätteet puolittain vastaan ja yritti aina palata takaisin tavalliseen raviin. En päässyt tehtävällä kummemmin ratsastamaan ravia eteen, sillä lyhentäminen vaati enemmän työstöä.  Lyhennyksen läpimenon tarkistimme sillä, että myötäsimme tuntuman pois, jolloin hevosen piti silti pysyä lyhyessä ravissa pyöreänä. Saimme lopulta muutamia parempia pätkiä, joissa Pave säilytti lyhyemmän ravin itse myös ilman tuntumaa eikä kiirehtinyt alta pois.

Teimme vielä siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Ensin nostimme lävistäjällä vanhan suunnan laukan ja lopulta tulimme lävistäjälle laukassa, siirryimme toviksi raviin ja nostimme uuden suunnan laukan. Laukan nostimme lyhyestä ravista. Tehtävän alussa Pave väläytti todella hyviä nostoja. Sellaisia, joissa se ponnisti laukkaan takaosalla kiirehtimättä tai venymättä edestä pitkäksi. Kun tehtävä eteni ja varsinkin siinä vaiheessa, kun aloimme tulla lävistäjälle laukassa, homma alkoi mennä kehnommin. Pave alkoi päätellä, että tehtävällä joka tapauksessa laukataan, joten miksipä välissä pitäisi ravata. Niinpä en saanut sitä laukasta raviin kovinkaan nätisti, kun se ehdotteli jo uutta laukkaa tai yritti sinnikkäästi pitää vanhan laukan. Pavella jäi vähän levy jumiin, ja minulla taas meni kuppi nurin. Hieno yhdistelmä: vähän kierroksilla käyvä ratsu ja kihisevä kuski. Kuten arvata saattaa, emme enää juurikaan parantaneet tästä. Kun oma zen-mielentila oli kadonnut, oli Paveakin vaikea tyynnytellä. Kismitti melkoisesti, kun en saanut rauhoitettua itseäni ja sitä myöten Pavea. Saimme lopulta kursittua pakettia sen verran kasaan, että saimme tyydyttävät siirtymiset laukasta raviin ja takaisin.

Loppuravissa Pave onneksi tasoittui, ja sain itsekin puhalleltua höyryjä pihalle. Tunnissa hyvää oli onnistuneet siirtymiset ravista käyntiin samoin kuin parhaimmat siirtymiset ravista laukkaan. Lävistäjä tienä samoin kuin tiheämmät siirtymiset toivat tehtävään haastetta ja sitä myöten meille myös pulmia. Kun vain malttaisin itse, niin Pavekin olisi helpompi napata takaisin kuulolle. Malttia siis vain lisää, jälleen kerran.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kesken jäänyt kerta

Keskiviikolle saimme sovittua neljän ratsukon estetunnin, jonka piti tuttu tuuraajana toimiva opettaja. Ratsunani oli Pave. Alkuverryttelyssä kaartelimme menemään niin käynnissä kuin ravissa. Notkistelimme hevosia erilaisilla kaarevilla teillä, kuten täys- ja vastakaarroilla. Paven kanssa sain miettiä taas ulkoavuilla kääntämistä sekä vartioida sitä, ettei se pullahtanut käännöksiin lapa edellä. Ravissa Pave oli vähän nihkeähkö ja sitä sai nohitella, mutta hetkittäin se liikkui paremmin. Kaarroksissa piti lisäksi muistaa säilyttää aktiivisuus eli hevoset eivät saaneet hidastaa, vaikka käännyttiinkin. Pave säilytti kaarteissa etenemisen kohtuullisesti, mutta ei ilman pientä nohittelua.

Alkuverryttelyn yhteydessä ravasimme muutaman kerran suoralla linjalla olleita kahta puomisarjaa. Koska tunnilla oli pari ponia, olivat puomivälit hevosille hieman lyhyet. Pavea ei tarvinnut juuri pidätellä, sillä se ei ollut kovinkaan vauhdikkaalla tuulella. Niinpä puomit menivät siltä osin mukavasti. Opettaja muistutti pitämään kädet rentoina erityisesti puomeilla, jotta en estäisi Paven etenemistä.

Tämän tehtävän jälkeen suoran linjan jälkimmäinen puomisarja muutettiin ristikoksi, jota ennen oli pari ravipuomia. Linjan ensimmäinen puomisarja pysyi entisellään. Tulimme tehtävälle vasemmassa kierroksessa ravissa. Ideana oli siis ottaa ristikolle hyppyjä ravilähestymisellä. Jostain syystä ravilähestymiset ja ennen estettä olevat puomit sekoittavat pakkani täysin. Niin kävi vähän nytkin. Pave ei edennyt kovin energisesti, joten tulimme laiskasti myös ristikolle. En oikein tuntenut, mistä kohtaa Pave oli lähdössä hyppyyn, joten mukautumiseni eivät olleet kovin upeita. Pave myös nappasi esteellä toistuvasti oikeaa laukkaa, vaikka tarkoituksena oli saada vasen laukka. Ristikon jälkeen laukattiin tovi ja siirryttiin takaisin raviin.

Parin ensimmäisen hypyn jälkeen Paven ravi alkoi tuntua kummalta. Hetkittäin se ravasi normaalisti, hetkittäin taas tuntui selkään epätasaiselta. Pyörähdimme vielä yhden kierroksen tehtävällä, mutta ravi tuntui edelleen oudolta. Opettaja totesi Paven näyttävän varovan vasenta etujalkaansa. Liekö se sitten ollut vain jäykkä vai mitä, mutta meidän hyppytuntimme päättyi ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan. Harmittihan se, mutta enemmän huoletti Paven vointi. Nyt vain sormet ristissä, ettei se ole mitään vakavaa. Kyllähän ne hevoset välillä könkkäisevät ihan ilman isompaa syytä. Toivotaan ainakin näin.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Oikeanlaisen tehtävän ilo

Tiistain toinen ratsastus meni varta vasten toivomani Hiliman kanssa koulutunnilla. Ratsukoita oli kuusi, ja pääsimme jumppaamaan hevosia väistättämällä niiden takaosaa ulos. Alkuverryttelyssä tarkistimme käynnissä ilman jalustimia oman istunnan. Hilima tuntui aika pieneltä ja kapoisalta, kun nakkasin jalustimet pois. Istunnassa korjasin ylävartaloon ryhdikkyyttä sekä käänsin lantion paremmin alle. Ravissa verryttelimme ratsastamalla pääty-ympyröitä ja vaihtamalla suuntaa lävistäjillä. Menin tämänkin vielä ilman jalustimia istuntaani korjaillen. Hilima oli alussa vähän nihkeä antamaan edestä myöten, mutta parani hiljalleen. Vasemmassa kierroksessa asetuksia ja taivutuksia sai työstää oikeaan kierrokseen nähden enemmän. Yritin muistaa istua mahdollisimman keskellä, etten valuisi vasemmalle.

Alkuverryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle ja aloimme työstää väistöaskelia. Aloitimme käynnissä ja takaosan väistätykset teimme lyhyissä pätkissä. Muutamasta onnistuneesta väistöaskeleesta hevoset päästettiin palkintona takaisin sujuvampaan etenemiseen. Teimme takaosan väistätyksiä myös ravissa ja lopulta teimme onnistuneiden väistätysten jälkeen laukannostoja ravista.

Molemmissa kierroksissa sain ottaa Hiliman etuosan ensin hallintaan. Opettaja muistutti tekemään pidätteet ulko-ohjalla ja pitämään sisäohjan kevyempänä. Hilimaa sai aina ensin vähän toppuutella ennen kuin sain etuosasta otteen. Apuna toimi myös johtava ohja. Väistöaskeleet lähtivät vähän vaihdellen, mutta onnistuneet askeleet huomasi helposti. Niiden aikana Hilima tasoittui ja hakeutui tuntumalle. Niiden jälkeen se myös jatkoi käyntiä pyöreämpänä ja pehmeämpänä. Oikea kierros tuntui tehtävällä helpommalta. Vasemmassa kierroksessa väistöaskeleet olivat tihkaampia ilmeisesti siitä syystä, etten saanut etuosaa niin haltuun. Tässä kierroksessa jäin myös itse roikkumaan sisäohjaan, kun Hilima tuntui olevan siinä kiinni. Sain tehdä melkoisesti töitä sen eteen, että maltoin antaa sieltä tilaa, jotta Hilimankaan ei tarvinnut lähteä vetokisaan. Pyrin myös istumaan keskellä satulaa, mutta taisin turhan monesti valua vasemmalle ja vaikeuttaa tehtävää samalla. Toistoja tehtiin kuitenkin sen verran, että saimme onnistuneita väistöhetkiä tähänkin suuntaan.

Ravissa Hilimaa sai toppuutella enemmän etenkin ensimmäisten laukannostojen jälkeen. Yksikään väistöaskel ei lähtenyt, jos Hilima vain kipitti menemään. Sain pysyttyä itse aika viilipyttynä enkä lähtenyt Hiliman vouhotuksiin mukaan, mikä tietysti auttoi. Toppuuttelin tammaa aina sen ajan kuin tarvitsi ja vasta sen jälkeen hain väistöaskelia. Kaikessa rauhassa tehtynä sain väistätettyä Hiliman takaosaa ulommas myös ravissa. Laukannostot onnistuneiden väistöaskelien jälkeen olivat helppoja ja sujuvia. Hilima teki silloin nostot todella helposti ja ilman kiihdyttäviä raviaskelia. Etenkin oikea laukka oli tänään todella kivaa. Hilima laukkasi tasaisen rennosti vailla mitään kiirettä. Laukkaa pääsi fiilistelemään ilman, että jokaista askelta tarvitsi pyytää erikseen. Työstimme vasenta laukkaa oikean jälkeen, jolloin Hilima oli hätäisempi. Se pääsi häseltämään vähän enemmän, mutta olin edelleen kohtuullisen zen, jolloin sain Hiliman aina lopulta malttamaan. Niinpä saimme myös vasemmalle parit asialliset laukannostot. Vasen laukka pyöri myös ihan kivasti, mutta ei niin kivasti kuin oikea. Emme kuitenkaan kaatuneet holtittomasti sisälle niin kuin olemme monella muulla tunnilla tehneet, joten olimme tehneet asioita hyvin pitkälti oikein.

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Ensin se kipitti laukasta innostuneena menemään, mutta tasoittui, kun jaksoin sitä siltä sinnikkäästi pyytää. Ennen tuntia olin henkisesti valmistautunut Hiliman (ja samalla itseni) menevän jossain vaiheessa tuntia ihan kierroksille, mutta sellaista ei tullut tänään. Toki Hilima vähän kipitti ja häsläsi, mutta ei yhtään niin pahasti kuin joskus. Kas kummaa, miten se oma mielentila vaikuttaa asioihin. Hiliman kanssa oli tänään todella mukava treenata. Takaosan väistättäminen oli meille niin oikeanlainen tehtävä, mikä näkyi erityisen hyvin laukassa. Kannatti siis erikseen toivoa Hilimaa, vaikka arvelin vain kerjääväni verta nenästä. Vaan ei, Hilima oli tänään oikein mainio kouluratsu. Taputukset sille ja ehkä yksi moinen itsellenikin.

Paarmojen kiusattavana

Iloinen maastoilija.
© Laura Junttila
Tiistaina oli tuplahevostelupäivä, joka alkoi maastoreissulla kolmen ratsukon porukassa. Me Paven kanssa pujahdimme sopivasti porukan keskipaikalle. Reittinämme oli tietä pitkin kankaille, niin läpi ja toista tietä pitkin kotiin. Alkumatkasta pääsimme ohittamaan muistini mukaan ensimmäisen kerran ison kuorma-auton, joka huomaavaisesti pysähtyi. Pave tollotti sitä, mutta säikähti vain kuorma-auton suhahdusta.

Reissu sujui muuten mukavasti, mutta paarmalauma liimautui mukaamme heti tallin pihasta. Pirulaiset pysyivät ravissakin mukana, mutta eivät sentään päässeet laskeutumaan. Taitoimmekin tiepätkän pääosin ravissa, sillä käynnissä meno oli pörrääjien takia tuskastuttavaa. Kankaille päästyämme laukkasimme tutun pätkän, nyt toiseen suuntaan. Laukkasimme aika rauhallisesti, Pave olisi tainnut haluta päästellä vähän reippaammin. Paarmat jäivät tässä vaiheessa viimein matkasta.

Kotimatkan taitoimme tietä pitkin ensin ravissa ja sitten loppumatkan käynnissä. Tässä vaiheessa sinnikkäät kiusaajamme löysivät meidät taas, joten loppumatkasta pääsi taas huitomaan ja läpsimään. Seuraavalla kerralla pitänee ottaa kärpäslätkä mukaan paarmapingistä varten.

Kuvasta kiitos Lauralle!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Pehmitetyllä ruunalla puomeja

Maanantain Tallinmäen tunnilla saimme toivoa aihetta. Hihkuin itse puomeja ja kavaletteja, jotka valikoituivatkin tallin toisen opettajan pitämän tunnin aiheeksi. Ratsunani oli Nakke, ja tunnilla oli ratsukoita yhteensä viisi.

Alkuverryttelyssä ravasimme ympyröitä sekä tulimme toisesta päästä nostettuja puomeja suoralla linjalla. Ympyröillä sai työstää hevosia väistättämällä takaosaa hieman ulos. Nakke tuntui tunnin alusta alkaen vähän pehmeämmältä ja vastasi pohkeeseenkin paremmin. Puomeilla se tosin ensin vähän rymisteli, kunnes sai nosteltua kavionsa paremmin. Otimme myös vähän laukkaa tavoitellen reipasta menoa. Jäin ensin itse vähän himmailemaan, kunnes tajusin antaa Naken edetä. Se laukkasikin varsin kivasti, kun sitä ensin vähän viritteli hommiin.

Seuraavaksi tulimme ympyrän kaarella olleita kahta kavalettia. Väliin pistimme niin kolmea kuin neljää askelta. Molemmat askelmäärät löytyivät ihan hyvin, kun ratsastin tien neljällä askeleella vähän pidempänä ja kolmella tietysti vähän lyhyempänä. Nakke laukkasi sujuvasti, jolloin tehtävä meni aika helposti. Vasemmassa kierroksessa Nakkea sai samalla muistaa suoristaa, sillä muutoin se jäi kenottamaan etuosalla ulos takaosan ollessa sisempänä.

Lopuksi tulimme vielä pienen radan. Liikkeelle lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme ympyrän kaaren kavaletit neljällä askeleella. Siitä jatkoimme keskihalkaisijalla olleelle puomille, jolla pyrimme tekemään vaihdon. Me Naken kanssa pääsimme ristilaukkaan, jonka korjasin ravin kautta. Siitä tulimme kahden toisesta päästä nostetun puomin suoran linjan, jonka väli piti alun perin mennä kuudella askeleella. Me hurautimme sen viidellä. Väli oli paljon lyhyempi kuin olin ajatellut enkä lyhentänyt laukkaa riittävästi. Suoran linjan jälkeen tulimme alun kavaleteille toisesta suunnasta ja pistimme väliin nyt kolme askelta. Niiden jälkeen tulimme taas suoran linjan samasta suunnasta kuin aiemmin. Yritin nyt sitä kuutta askelta, mutta edelleen lyhennys oli armotta myöhässä. Hurautimme välin siis jälleen viidellä askeleella. Esityksemme jälkeen muut isommat hevoset saivat tulla linjan viidellä ja neljällä askeleella. Radan lopussa tulimme vielä keskihalkaisijalla olleen puomin ja yritimme tehdä laukanvaihdon toiseen suuntaan. Onnistuimme taas pääsemään ristilaukkaan, jonka korjasin ravin kautta pois.

Nakke oli tällä tunnilla kiva! Edelliskerralla se ei antanut milliä enempää periksi, mutta tänään se oli paljon pehmeämpi ja tarjosi rennompia hetkiä. Opettaja oli ratsastanut Naken edellispäivänä, minkä kyllä huomasi. Kivaa oli kuitenkin se, että tunnin edetessä Nakke tuntui vain menevän parempaan suuntaan eli jotain tein itsekin siellä selässä oikein. Tällaista Nakkea ratsastan mieluusti jatkossakin.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Starttinappulan virittämistä

Kahden tallittoman päivän jälkeen oli mukava mennä Pavella Artsin koulutunnille. Jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Sade oli pehmittänyt kentän niin, että menimme tunnin maneesissa. Tunnin aiheena olivat siirtymiset niin askeleen sisällä kuin askellajien välillä. Virittelimme siis toisin sanoen siirtymien avulla hevosten starttinappuloita.

Ensin haimme käyntiä lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Kun se onnistui, aloimme tehdä lyhyestä käynnistä siirtymisiä lyhyeen raviin. Sitten taas puljasimme hetken ravissa lyhentäen ja pidentäen askelta siinä. Lopuksi teimme lyhyesti ravista laukannostoja. Laukkaa emme lähteneet tänään prässäämään, mutta näissäkin tehtävissä oli oikein mukavasti puuhaa. Työstimme asioita niin pääty-ympyröillä kuin uralla.

Askeleen lyhentämisessä niin käynnissä kuin ravissa sain muistaa aktiivisuuden säilyttämisen. Siirtymisistä ei tullut mitään, jos Pave mateli. Sen sijaan se piti saada vähän "kuumahtamaan". Siihen en tosin tänään pystynyt, mutta sain Paven kohtuullisen hereille ja odottamaan seuraavaa pyyntöäni. Pave väläyttelikin kivoja hetkiä käynnissä ja ravissa siirtyen lyhyemmästä askeleesta pidempään ja takaisin kohtuullisen helposti.

Siirtymisissä askellajien välillä aktiivisuus oli edelleen avainsana. Käynti samoin kuin ravi piti saada lyhyeksi, mutta tarmokkaaksi. Hevosen piti ajatella eteen, mutta ilman kiirehtimistä tai venähtämistä pitkäksi. Siirtymiset ylöspäin onnistuivat aika mukavasti. Siirtymiset alaspäin olivat odotetusti hankalampia, mutta saimme tsempattua hyvin siirtymisissä ravista käyntiin. Niissä ehdin napata Paven nopeasti kuulolle, jos se yritti karata omille teilleen.

Odotin eniten siirtymisiä ravista laukkaan. Pave osaa hyvin valmisteltuna tehdä makeita laukannostoja, joten halusin tietysti onnistua tekemään edes muutamat moiset. Aloitimme laukkatehtävän oikeassa kierroksessa. Ympyrä auttoi valmistelemaan laukan nostamisen mukavasti. Opettaja huomautti minun kenottavan erityisesti nostoissa ja siirtymisissä alaspäin etukenossa, mikä antoi Pavelle tilaisuuden venyä. Pave myös välillä nyki ohjia vieden minut jälleen etukenoon. Sain vähän parsittua tätä, mikä näkyi heti parempina nostoina. Siirtymiset laukasta raviin eivät olleet tänään meidän juttumme. En oikein saanut itseäni kuosiin. Sain kuitenkin Paven nostamaan oikean laukan muutamia kertoja niin ympyrällä kuin uralla sangen nätisti takaosalla ponnistaen. Hitsit, että ne tuntuivat kivoilta! Oikeassa kierroksessa nostimme uralla myös muutamia kertoja vasenta laukkaa. Pave kuunteli avut hyvin ja nosti kuuliaisesti pyytämäni laukan. 

Vasemman laukan nostamiset eivät sujuneet niin kepoisasti. Pave päätti vaikeuttaa tehtävän jo ympyrällä, sillä se tarjosi siinä oikeaa laukkaa. Pave ilmeisesti päätti hypätä yhden kohdan yli ja siirtyä suoraan seuraavaan. Harmi kyllä, emme tehneet vasemmassa kierroksessa oikean laukan nostoja. Se oli tosin meidän kohdallamme hyvä, sillä saatoin keskittyä saamaan Paven kanssa sen toivotun myötälaukan. Pave alkoi tässä suunnassa ennakoimaan ja vähän kiirehtimään, jolloin sain työstää ravia paljon ennen kuin pääsin ajattelemaan taas laukkaa. Saimme tähän suuntaan muutamia parempia nostoja, mutta emme yhtä sujuvia ja helppoja kuin oikeassa kierroksessa.

Loppuravissa testasimme vielä, että hevoset sekä lyhensivät että pidensivät askelta pyynnöstä. Pave tuntui tässä vaiheessa todella kivalta. Se tuli takaisin samoin kuin lähti eteen helposti ja ennen kaikkea kevyesti. Toki pidempi raviaskel olisi saanut olla vielä energisempi, mutta olin tyytyväinen siihen, kuinka tasaisesti Pave teki siirtymiset askellajin sisällä. Pave työskenteli tämän tunnin todella hyvin, vaikka keskittyminen alkoi meillä molemmilla lopputunnista vähän rakoilla. Tunnin tehtävät olivat todella kivoja ja voisin hinkata tällaisia vaikka kuinka. Toivottavasti näitä on jatkossakin luvassa, sillä Pavelle nämä tehtävät tuntuivat sopivan hyvin. Minusta nyt puhumattakaan. On se vain kiva huomata tunnin aikana, kuinka tehtävät alkavat helpottua, ja yhteistyö sujuu sitä myöten aina vähän paremmin. Todella kiva tunti, todella kiva Pave!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hyppyjä ilman pujottelua

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn tein itsenäisesti. Otin vähän reippaammat laukkapätkät pitkille sivuille sekä ratsastin pari kolmikaarista kiemurauraa ja vaihdoin laukat suoristuskohdissa mahdollisimman nopeasti ravin kautta. Pave oli mukavasti kuulolla, vaikka kuten aina, olisimme saaneet olla pontevampia.

Kirjoituslaiskuuksissa skippaan yksittäiset tehtävät lyhyellä selostuksella. Ennen rataa hyppäsimme yksittäistä pystyä sekä kahta pystyä ympyrällä samalla tehtävällä. Sen lisäksi tulimme keskihalkaisijalla ollutta pystyä kahdeksikolla vinoilla lähestymisillä. Otimme myös muutaman kerran hyppyjä jumppasarjalle, jossa oli puomi, kaksi ristikkoa sekä okseri. Näillä tehtävillä pääsimme kaikesta kerralla yli, vaikka alussa ponnistuspaikat olivat hieman hukassa. Pave kuitenkin hyppäsi kaiken mukisematta ja vaihtoi jopa laukat vinohypyissä hienosti. Jumppasarjalla vaivasi ponnistuspaikan katoaminen, mutta niin vain pääsimme siitäkin aina yli.

Tehtävien jälkeen tulimme kaksi rataa. Ensimmäisenä tulimme aiemmalta tehtävältä tutun jumppasarjan, jolta jatkoimme ympyrän kaarella olleille kahdelle pystylle. Siitä matka jatkui muurilaatikon ja pystyn kahden askeleen sarjalle, josta taasen oli neljän askeleen kaareva linja okserille. Toinen rata oli muuten sama, mutta siihen lisättiin vielä keskihalkaisijalla ollut pysty vinohypyin molemmista suunnista. Estekorkeus pysyi meille omasta toiveestani mukavuusalueella noin 80 sentissä.

Molemmilla radoilla jumppasarja oli haastavin. Jotenkin emme päässeet sille riittävän napakasti, jolloin se meni vähän haparoiden. Ensimmäisellä radalla jatkoimme jumppasarjalta ympyrän kaaren pystyille vastalaukassa, kun en ollut saanut Pavea vaihtamaan laukkaa hypyssä. Toisella radalla keskityin viimein kunnolla, ja Pave sai napattua jumppasarjan okserilla toivotun oikean laukan. Ympyrän kaarella olleet pystyt menivät ihan ok, ja niiden välin pääsimme aina kolmella askeleella. Niiltä muurille taisimme tulla seitsemällä askeleella ihan asiallisesti. Kahden askeleen sarja meni ihan hyvin, ja tajusin molemmilla radoilla ottaa sarjan b-osan jälkeen Pavea vähän kiinni, jotta neljä askelta sopi hyvin kaarevan tien lähestymisessä okserille. Radasta sujuvin kohta olikin juuri tämä kaareva tie sarjan b-osalta okserille. Pave kuunteli siinä aina hyvin, jolloin tie oli helppo ratsastaa asiallisesti, ja ponnistuspaikka tuli periaatteessa ilmaiseksi. Toisen radan vinohypyt menivät ihan ok, ja Pave vaihtoi laukat hyvin.

Tämän tunnin suurin riemu oli se, ettemme menneet mistään esteestä kertaakaan ohi. Jee! Kaikkea sitä pitää riemuita, mutta toisaalta se on sallittua. Olemmehan pujotelleet hyppytunneilla aivan liikaa viime aikoina. Menimme paikoin vähän turhankin rauhassa, mutta toisaalta siinä mielentilassa Pave ei ajattele liikaa. Varmaan sen takia pääsimmekin esteistä yli, kun Pave meni vähän uneliaasti turhia miettimättä ja hyppäsi aina eteen tulleen esteen. Otimme ainakin yhden puomin tunnin aikana mukaamme, mutta sitä en jaksanut jäädä murehtimaan. Sinällään menossamme oli jonkinlaista varmuutta, vaikka ei nyt sitä energisyyttä. Tällä tunnilla ehdin kuitenkin ratsastaa tehtävät keskittyneemmin ja sain vaikutettua Paveen vähän rauhallisemmin. Kunhan saan vielä yhdistettyä sopivan rentouden rullaavaan laukkaan, niin olemme taas askeleen pidemmällä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Ei ihan eikä lähellekään

Maanantain koulutunnille sain Naken. Tunnin piti tallin toinen opettaja, ja ratsukoita oli yhteensä kuusi. Tunnin treenin pääpaino oli takaosamaisissa käännöksissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi ja teimme pieniä temponmuutoksia. Nakke liikkui kohtalaisesti, mutta en saanut sen moottoria käynnistymään aivan kunnolla.

Sitten siirryimme ratsastamaan kentän kahtena neliönä ja vaihdoimme suuntaa vapaasti. Kulmat ratsastimme takaosakäännösmäisesti ja apuna käytimme asetusta ulos. Kun tehtävä alkoi sujua, sai kulmat ratsastaa takaosakäännökset enemmän oppikirjamaisesti tehden. En nyt äkkiseltään muista, milloin olen viimeksi tehnyt takaosakäännöksiä, joten tehtävä vaati aika paljon kertaamista. Onneksi sitä tultiin vain käynnissä, jolloin asiaa oli aikaa pohtia.

Suurimmat pulmat meillä olivat niin sanottu napakäännös ja takaosan lähteminen liikkeeseen mukaan. Asetus ulos samoin kuin etuosan parempi hallinta auttoivat jonkin verran. Eniten sain kuitenkin keskittyä siihen, että pyysin askeleen kerrallaan enkä yrittänyt yhdessä hetkessä vilahtaa kulman läpi. Takaosakäännösmäiset kulmat tuntuivat sujuvan aavistuksen verran paremmin oikealle, mutta molemmissa suunnissa oli töitä. Muutamia parempia hetkiä sattui kuitenkin tehtävään, mikä tietysti ilahdutti. Niissä Nakke malttoi hyvin ja odotti apuni eikä pyörähtänyt itse uuteen suuntaan valitsemallaan tavalla.

Ravissa ratsastimme kenttää edelleen neliönä ja kulmissa mietimme takaosakäännösmäisyyttä, vaikka emme ratsastaneet sitä niin täsmällisesti kuin käynnissä. Käyntityöskentely oli kuitenkin auttanut hieman, sillä hetkittäin kulmat menivät aika tarkasti ja tasaisesti kääntäen. Tunnin alkuravissa Nakke oli päässyt vähän oikomaan ja valumaan omille teilleen, mutta nyt se ohjautui paremmin. Ulkopuolen tuki olisi saanut olla kuitenkin paljon parempi, sillä hetkittäin Nakke pääsi hakemaan sieltä lisää tilaa.

Laukassa ei tänään tehty kummempia ja hyvä niin. Se kun oli jo sellaisenaan haastavaa. En ollut saanut Nakkea oikein antamaan edestä periksi ja pehmenemään, vaan ruuna nakutti menemään tasaisessa puolihirvimoodissa. Yritin houkutella, maanitella ja patistella, mistä seurasi vain apujen sekamelska. Lopulta oikeassa laukassa saimme muutamia vähän rennompia hetkiä, joissa Nakke antoi periksi muutaman millin. Suoruus oli tietysti avainsana yhdistettynä parempaan etenemiseen. Nakke tuntui kenottavan etuosalla oikealle ja takaosalla vasemmalle. Jos yritin korjata etuosaa takaosan eteen, karkasi takaosa aina enemmän vasemmalle. En siis saanut hevosen molempia osia kerralla haltuun, vaan aina toinen pääsi lipsahtamaan otteesta.

Loppuravissa ei enää tullut ihmeellisyyksiä. Tunti jäi vähän harmittamaan, sillä olisin halunnut päästä Nakesta enemmän perille. Kun Nakke tuli tallille, se oli paljon pehmeämpi ja kevyempi edestä. Nyt se tuntuu vähän jäykistyneen. Ehkä Nakke oli alussa vieraskorea ja tarjosi parempaa menoa puoli-ilmaiseksi, kun nyt se taas vaatii töitä sen eteen. Vielä en valaistunut Naken kanssa, mutta ensi kerralla voin jatkaa suoruuden ja etenemisen etsimistä sen kanssa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Vaellusviikonloppu Hailuodossa, päivä 3

Niin koitti vaellusviikonloppumme viimeinen päivä eli sunnuntai. Lähdimme matkaan Marjaniemestä ja reittinä oli pysähtyä Sunijärvellä syömään ja taivaltaa siitä takaisin Potinlahdelle, josta lähdimme perjantaina matkaan.

Samoilimme pätkän metsässä, kunnes pääsimme taas merenrannalle. Siellä oli paras mennä, sillä metsissä vaani edelleen hyttyslauma. Merenrannalla oli taas päivän parhaat hetket, sillä laukkasimme niin rannalla kuin rantavedessä. Niin kivaa! Miten niin pienestä asiasta voi tulla niin iloiseksi? En minä tajua, mutta suosittelen kaikkia kokeilemaan.

Pave Sunijärvellä.
Sunijärvellä hyttyset hyökkäsivät armotta kimppuun. Onneksi rannan tuntumaan pääsi tuulemaan sen verran, että se karkotti enimmät verenimijät. Niinpä hevoset saivat syödä päiväheinänsä aika rauhassa samoin kuin me lounaamme nuotion äärellä.

Lounastauon jälkeen taivalsimme takaisin merenrannalle ja etenimme sitä pitkät pätkät. Loppumatkasta palasimme metsään ja matkalla Potinlahdelle ohitimme Hyypänmäen vierestä, mutta tällä kertaa jätimme kiipeilyt välistä. Hyvä, ylähuuleni muisti vielä ensimmäisen vaelluspäivän kommelluksen. Otimme vielä loppumatkasta laukkaa, jotta ötökät eivät ihan pitäneet meitä liikkuvana ruokapöytänä. Hevoset jaksoivat edelleen hienosti. Niinpä saavuimme hyvillä mielin Potinlahdelle, ja näin oli tämä reissu paketissa. Pakkasimme hevoset kyytiin ja ehdimme juuri sopivasti lautalle.

Reissu oli kyllä taas todella mainio. Keli oli puolellamme eikä sadekamppeita tarvinnut taaskaan. Seura oli mukavaa, hevoset hienoja. Tällä reissulla tuli kyllä rentouduttua ja nautittua kiireettömästä menosta. Kiitos koko poppoolle, ensiluokkaiselle Pavelle sekä huoltojoukolle mieleenpainuvasta viikonlopusta!

Kurkatkaahan muuten Kaisan blogiin, josta löytyy lisää kuvia ja tarkempia selostuksia reiteistä. 

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Vaellusviikonloppu Hailuodossa, päivä 2

Pave peri Jetin niin sanotut diskopäitset.
Vaellusviikonloppumme Hailuodossa jatkui lauantaina rauhallisen aamun jälkeen. Varustimme hevoset ja suuntasimme Pöllästä kohti Marjaniemeä. Alkumatkasta samoilimme metsäreittejä hyttysten armoilla. Onneksi pääsimme pujahtelemaan merenrannalle, jossa kävi ihana tuuli karkottaen inisijät kimpustamme.

Vroom. © Annu Kuure
Samoilimme rantaa pitkin välillä metsän puolella käyden. Ohitimmepa vanhan kalastajakylänkin, joten reitille sattui mukavasti katseltavaa. Reitti oli meille uusi, mutta pääsimme kulkemaan sen sangen sujuvasti. Reissun parhaat hetket olivat lähellä majapaikkaa otetut laukkaosuudet merenrannalla. Hevoset laukkasivat iloisesti menemään eikä niitä tarvinnut hoputella. Pave toimii niin mutkattomasti, että hihkuin niin hiljaa mielessäni kuin ääneenkin. Hitsit!



Hymy kertoo kaiken. © Annu Kuure
Marjaniemeen saavuimmekin hyvin iloisena seurueena. Hevoset pääsivät samaan paikkaan tarhaamaan kuin viime kerrallakin. Pave taas pomonsa kanssa samassa tarhassa oleskellen. Aurinkoinen keli helli meitä, joten ulkona kelpasi oleskella. Illan kruunasi taas ruokailu ja saunominen. Hevosia olisi päässyt uittamaan, mutta nynnyilin taas ja jätin välistä. Jospa sitä kuitenkin kerran tälle kesää pääsisi uittamaan. Illalla kelpasi sitten köllähtää nukkumaan ja keräämään voimia vaellusviikonlopun viimeistä päivää varten.








Paven toisen yön majapaikka.
Merkityistä kuvista kiitos Annulle! Muut kuvat ovat omia.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Vaellusviikonloppu Hailuodossa, päivä 1

Pave lautalla.
Perjantaina lähdimme päivää vaille yhdeksän kuukautta ensimmäisen Hailuoto-reissumme jälkeen sinne uudelleen. Matkaan lähti kahdeksan ratsukkoa sekä kahden hengen huoltotiimi. Minun ratsunani oli tietysti Pave. Lauttamatkan jälkeen ajoimme Potinlahdelle, jossa purimme hevoset, varustimme ne ja kipusimme kyytiin.

Potinlahdelta samoilimme Hyypänmäelle, jossa kävimme viimeksikin. Hevoset vähän intoilivat eivätkä malttaneet kiipeillä ja laskeutua pieniä mäkiä käynnissä, vaan ottivat välillä ravi- ja laukkapyrähdyksiä. Yhdessä ylämäessä kumarruin Paven kaulan viereen väistämään oksia. En kuitenkaan ollut riittävän tarkka, vaan pian löysin itseni maasta. En ilmeisesti kumartunut riittävän alas, sillä vahva oksa pyyhkäisi minut alas satulasta Paven jatkaessa käyntiä eteenpäin ilman kuskia. Oksa sattui napsahtamaan kaiken lisäksi ylähuuleeni, johon tuli haava ja kaupanpäällisenä turvotus mallia epäonnistunut kauneusleikkaus. Sadattelin tapaturmaa, vaikka onneksi hidas putoaminen ei sattunut eikä oksa osunut pahempaan paikkaan.

Matka kuitenkin jatkui jomottavan huulen kanssa, ja hiljalleen huumorintaju alkoi voittaa. Pian muksahduksesta ja turvonneesta huulesta kärsi jo vitsailla. Eniten minua ehkä nauratti se, että näemmä minulle on kovin vaarallista kävellä maastossa. Silloin näyttää aina sattuvan. Putosinhan Jetinkin kyydistä ensimmäisen kerran juurikin maastossa ja käynnissä, joskin silloin syynä oli pukki tuntemattomasta syystä. Tällä reissulla matkaa oli ehditty taittaa vasta noin 50 minuuttia ennen kuin keksin jo tämän virikkeen. Nyt on sitten pudottu ensimmäisen kerran Paven selästä. Onneksi ilman Paven kekkulointia.

Chillailua rannalla. © Annu Kuure
Tämän jälkeen taivalsimme kohti kirkonkylää, jossa pysähdyimme kauppareissulle. Muut nauttivat jäätelöitä, minä taas vietin laatuaikaa huuleni ja pakasteherneiden kanssa. Yritin saada turbohuultani laskemaan, mutta kylmäys oli myöhässä (herneet tuli naposteltua illalla parempiin suihin, joten eivät ne onneksi hukkaan menneet). Kaupan jälkeen suuntasimme kohti Pöllää, jossa ensimmäinen majapaikkamme oli. Sinne pääsimme ilman muita kommelluksia. Kävimme kahlailemassa hevosten kanssa rannassa. Minä talutin Pavea maasta käsin, ja se uskaltautui muiden esimerkin rohkaisemana käydä vähän vedessäkin. Sen jälkeen piehtaroinnit hiekalla olivat sen mielestä parasta. Tämän jälkeen veimme hevoset isoon lammasaitaukseen, jonne oli rakennettu kolme tarhaa. Pave sai tarhata oman pomonsa kanssa kahdestaan.

Ratsujen ensimmäinen majapaikka.
Ensimmäinen päivä sujui alun ohjelmanumeroa lukuun ottamatta todella mukavasti. Pave oli alussa vähän jännittynyt, mutta meni muiden mukana kummempia ihmettelemättä ja oli laukkapätkissä todella kiva. Muutkin ratsut käyttäytyivät asiallisesti, joten maastoilu oli oikein mukavaa. Miinuspuolena olivat tiheimmissä ja tuulettomissa metsäpätkissä kimppuun hyökänneet hyttyset, joita riitti tuhottomasti. Onneksi pääsimme menemään paljon myös sellaisia reittejä, joissa oli avarampaa, jolloin tuuli mahtui hätistelemään enimmät ötökät. Perjantai kruunautui syömiseen ja saunomiseen, kylmää kaihtamattomat kävivät myös uimassa. Oikein mainio päätös ensimmäiselle vaelluspäivälle.

Merkitystä kuvasta kiitos Annulle! Muut kuvat ovat omia.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kivan kimon kanssa puomeilla

Torstaina piti päästä tallille. Kyllähän se päivän tauko tuntuikin pitkältä. Kinuin itselleni Masan ja änkesin viidenneksi ratsastajaksi puomi- ja kavalettitunnille. Tällä kertaa menimme maneesissa, kaiketi edellispäivän sateiden takia. Vakkariopen sijaan pääsin kolmatta kertaa toisen opettajan tunnille.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä kahta puomia. Masa liikkui ihan mukavasti, mutta tuppasi kenottamaan suunnasta riippumatta oikealle. Haeskelin asetuksia vasemmalle ja pyrin muutenkin tuomaan Masaa oikealta enemmän vasemmalle eli suoremmaksi. Laukassa paikat puomeille eivät osuneet aina kohdilleen, mutta Masa venytti hienosti. Laukka olisi saanut olla pyörivämpää, niin paikatkin olisivat löytyneet paremmin.

Seuraavaksi tulimme pari kertaa samat puomit, mutta nyt kolmikaarisella kiemurauralla. Ravissa Masa liikkui paremmin, mutta edelleen asetus vasemmalle oli hukassa. Yritin saada ruunan oikeaa puolta paremmin hallintaan, jotta se ei pullahtelisi sieltä karkuun. Kovin mainittavasti en onnistunut, mutta kaarteissa oikealle tajusin pitää ulkopuolen paremmin hallinnassa, jottei Masa kenottanut liioitellusti oikealle. Tulimme kiemurauran myös laukassa puomeilla vaihtoja tavoitellen. Tehtävällä Masa vaihtoi kohtuullisen helposti laukan vasemmasta oikeaan. Sen sijaan vaihdot toiseen suuntaan eivät onnistuneet niin helposti. Taisimme saada kerran kiemurauran aikana molemmat vaihdot oikein. Muutoin vaihto oikeasta vasempaan tuli joko puomin jälkeen lennosta tai nopean raviaskeleen kautta. Tulimme kiemurauran myös molemiin suuntiin putkeen. Tässä ei tullut meillä uusia pulmia, mutta emme myöskään petranneet erityisemmin.

Seuraavaksi tulimme muutaman kerran keskihalkaisijalla olleen suoran linjan, jolla oli muutama puomi ja kaksi kavalettia innarivälein. Tehtävälle tulimme vasemmassa laukassa ja sen jälkeen valitsimme suunnan hevosen laukan mukaan. Masa pääsi kaarteessa keskihalkaisijalle oikaisemaan paikoin reilusti. Sen siitä saa, kun ei ajoissa ratsasta hankalamman puolen pohjetta läpi. Sain vähän parsittua tätä, kun yksinkertaisesti blokkasin Masan pakoreitin vasemmalla pohkeella. Itse suora linja meni ihan asiallisesti, vaikka emme aina tulleet ensimmäiselle puomille täydellisesti. Masa tuntui innostuvan tehtävästä, joten hyppely lienee sille mieluisaa.

Sitten tulimme kolmikaarisen kiemurauran putkeen molemmista suunnista sekä jatkoimme vielä suoran linjan vasemmassa laukassa sille tullen. Tehtävällä kaikki laukat eivät vieläkään vaihtuneet, mutta Masa oli näppärä korjaamaan itsensä nopeasti myötälaukkaan ravin kautta. Suora linja meni kuitenkin ihan asiallisesti. Tällä tehtävällä Masa pääsi oikomaan kaarteissa vasemmalle enemmän kuin aiemmin, joten unohdin taas ratsastaa tarkasti. Sain kuitenkin parsittua huolimattomuuttani, jolloin tiet paranivat. Loppuun tulimme vielä kertaalleen suoran linjan ilman jalustimia. Se meni mukavasti, ja tunnin varsinaiset tehtävät päättyivät siihen.

Loppuravissa annoin Masan venyttää ohjan perässä, kun se ensin malttoi ravata rauhassa, ja olin tovin työstänyt vasenta kierrosta paremmaksi. Masa oli edelleen lysti kaveri. Sen kanssa voisi olla kiva hypätäkin, se pitää ottaa seuraavaksi tavoitteeksi. Kunhan vain saan sitä suoremmaksi, alkaa laukkakin varmasti kulkea paremmin. Nyt jäimme paikoin vähän puoliteholle, mutta Masa hoiti hankalammatkin kohdat hienosti kotiin. Näin sen homman pitää toimia: jeesitään puolin ja toisin.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Liian suuret odotukset vai liian vähäinen yritys?

Ratsastusviikon pakka sekoittui tällä viikolla hieman, kun Artsin koulutunti oli jo tiistaina. Vaan samapa sille päivälle, kunhan pääsee treenaamaan. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Treenasimme pohkeenväistöjä sekä askeleen lyhentämistä ja pidentämistä laukassa. Alkuverryttelyssä pyöräyttelimme pääty-ympyröitä ja menimme uraa myöten ravissa ja laukassa. Pave liikkui ihan mukavasti, joskin meille yleensä helpompi oikea kierros oli tänäänkin hankalampi. Vaikka ei sillä, myös vasen kierros tökki tänään, se sentään oli tuttua. Tässä vaiheessa ei tullut mitään sen kummempaa, ja niin pääsimmekin siirtymään varsinaisten aiheiden pariin.

Aloitimme ravissa tehdyillä pohkeenväistöillä, jotka teimme nyt portaittain pitkän sivun alusta keskihalkaisijaa kohti. Lopulta tulimme aina muutamat yhtäjaksoiset väistöt pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle. Väistöissä jatkui alkuverryttelyssä huomattu asia: molemmat suunnat olivat hankalia. Pave alkoi jo alun väistöissä jotenkin hätäiseksi ja pyrki juoksemaan alta sen sijaan, että olisi ottanut väistöaskelia. Yritin toppuutella sitä odottamaan, mutta pidätteeni menivät usein kuuroille korville. Kun pidätteet sattuivat menemään läpi, sain Paven ottamaan vähän parempia väistöaskelia. Hankalaa se kuitenkin oli suunnasta riippumatta, ja homma oli meillä enemmän kinastelua kuin harmoniaa. Suuria parannuksia tehtävään ei tullut, mikä jäi kaivelemaan pahemman kerran. Sujuvuus ja helppous loistivat poissaolollaan.

Laukkaa työstimme pääty-ympyrällä. Oikean laukan nostamisen valmistelimme ratsastamalla käynnin lyhyeksi ja teräväksi. Pave nosti laukan käynnistä aika asiallisesti, vaikka emme ole niitä oikein kunnolla harjoitelleet. Vasemman laukan nostimme puolestaan lyhyestä ravista, mikä onnistui myös ihan hyvin. Nostojen jälkeen meitä prässättiinkin ihan kunnolla. Laukkaa piti vuoroin lyhentää ja vuoroin pidentää, ja erojen piti myös olla selviä. Lyhentäminen oli selvästi vaikeampaa, vaikka yritin parhaani mukaan pitää Paven lyhyenä, mutta silti aktiivisena. Takajalat tuppasivat unohtumaan, ja homma meni meillä välillä vetokisaksi. Pave yritti saada tilaa edestä ja nyki ohjia, minä taas keikuin mukana miten sattuu. Yritin parsia istuntaani jämerämmäksi, jotta en keikahtaisi Paven nykimisissä, vaan saisin ratsastettua sitä tekemään oman osuutensa. Parempia hetkiä tuli lopulta molempiin suuntiin, mutta niiden eteen sai tehdä kyllä töitä. Lyhentämisen onnistuminen näkyi myös siinä, että Pave lähti halukkaasti pidentämään laukkaa. Paven tarvitsi oikeastaan vain päästää isompaan laukkaan, ja se säilytti sen itse kohtuullisen hyvin. Mutta voi jee, mikä homma oli taas isomman laukan jälkeen palata lyhyempään laukkaan. Tehtävä oli kaikessa vaikeudessaan silti älyttömän kiva ja opettavainen. Istunnan merkitys korostui taas hyvin. Jos se ei ollut kunnossa, ei askeleen pidentäminen saati lyhentäminen onnistuneet juurikaan.

Loppuravissa hain vielä kunnon ravia. Pave olisi mieluusti jäänyt himmailemaan, mutta jaksoi tsempata vielä kohtuullisesti. Hetkittäin löytyikin sellaista ravia, jota kannattaisi kouluradoillakin saada kaivettua esiin. Vaikka tuntiin mahtui pieniä onnistumisia, oli päällimmäisin tunne silti jonkinlainen harmistus. En tiedä, oliko minulla taas epärealistisesti suuret odotukset siitä, että Pave liitelisi itsestään, ja minä istuisin naama messingillä kyydissä. Vai yritinkö lopulta liian vähän ja turhauduin liian nopeasti, kun asiat eivät sujuneet heti ensimmäisellä yrityksellä? Minulla on kyllä aika lyhyt pinna ja tykkään erityisesti jäädä vellomaan surkeudessa ja epäonnistumisissa. Olen huono kehumaan itseäni, mutta nuo asiat voin empimättä sanoa osaavani erinomaisesti. Kaipa sitä pinnaakin voi oppia venyttämään näiden treenien lomassa. Kun opin olemaan viilipyttymäisempi, saanen vietyä samaa fiilistä myös ratsuun. Sitten voimme ehkä aina aloittaa tehtävän nollasta uudelleen sen sijaan, että helisemme molemmat vuorotellen.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kiva kimo

Maanantain koulutunnille olin erikseen toivonut tallin uusinta tulokasta, 2003 syntynyttä ruunaa nimeltä Maks II. Kärpäskimona se toi tietysti Jetin mieleen, joten olihan moisen kyytiin päästävä. Masan säkäkorkeus lienee noin 150 sentin tuntumassa, ellei jopa vähän päällekin. Masasta kuulin ennakkoon jo hyviä kokemuksia, ja siltä sujuu niin koulu kuin esteet. Ruuna on tällä hetkellä pyöreässä kunnossa, joten se ei tuntunut pieneltä selästäkään käsin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan väistöjä sekä siirtymisiä.

Tunnin aluksi verryttelimme ravissa ilman jalustimia. Ideana oli löytää hyvä, pieni kevennys, jonka voisi hakea myös jalustimien kanssa. Masan ravi oli niin tasaista, että kevennyksen treenaaminen oli helppoa. Pyrin tekemään kevennyksen takareisillä pitäen alapohkeet tuntumalla. Homma onnistui kohtuullisesti, ja kevennys pysyi suunnilleen samanlaisena sittenkin, kun jalustimet otettiin takaisin. Masa liikkui paikoin vähän uneliaasti, mutta palasi hommiin tavallisilla pyynnöillä. Hetkittäin se taas keksi alkaa vähän kiirehtiäkin, jolloin sitä sai toppuutella. Pääosin Masa liikkui kuitenkin ihan kohtuullisesti ilman suurempaa patistelua.

Seuraavaksi teimme väistöjä keskihalkaisijalta pätkän uraa kohti, suoristimme ja palasimme väistöllä toiseen suuntaan takaisin keskihalkaisijalle. Teimme kuvion kertaalleen käynnissä, kunnes tahkosimme sitä ravissa. Väistöt sujuivat molempiin suuntiin ihan asiallisesti, mutta sain olla tarkkana Masan etuosan kanssa. Muuten se saattoi vääntyä sieltä tahattomasti mutkalle. Erityisesti se tuntui tykkäävän asettua itsekseen oikealle ja pullauttaa samalla kaulan ja lavan vasemmalle. Kun muistin olla kiirehtimättä väistöissä ja ottaa askeleet rauhassa, saimme petrattua Masan kanssa mukavasti. Suoristaminen ja malttaminen, siinäpä asioita väistöissäkin muistettavaksi.

Tämän jälkeen tulimme keskihalkaisijalle laukassa ja jatkoimme sitä noin kolmanneksen. Sitten valmistelimme siirtymisen raviin, jonka jälkeen ravi ratsastettiin kuntoon, nostettiin toinen laukka ja ratsastettiin keskihalkaisija loppuun ja kulma myötälaukassa. Masan kanssa sai laukassakin kiinnittää huomiota suoruuteen, ettei poni kiemurtellut lisää tilaa itselleen. Laukat nousivat sangen näppärästi, joskin pari kertaa taisimme esittää laukanvaihdon vahingossa. Liekö ollut puhdas vaihto vai ei, se jäi selvittämättä. Siirtymiset raviin olisin voinut valmistella vähän paremmin, sillä Masa intoutui laukkatehtävästä sen verran, että vähän jäkitti siirtymisiä vastaan. Kun sain ensin laukkaa vähän lyhennettyä, oli siirtyminenkin hieman asiallisempi. Pari kertaa tehtävän aikana Masa otti pienet lähdöt yhdestä kulmasta. Syykin löytyi: puiden takana kävellyt ratsukko. Masa ei onneksi kovin kovaan vauhtiin kiihdyttänyt eikä nakellut pukkeja, joten minua kehtasi vain naurattaa ratsun ampaisut.

Loppuravissa haeskelin vielä Masan kuulolle, ja se tottelikin ihan mukavasti. Olipa kiva ratsu! Jotenkin kummasti sitä oli sangen kotoisa olo kimon ruunan selässä. Masasta tulee varmasti tykätty tuntiratsu. Vielä kun se saa karistettua liikakilojaan, niin liikettäkin varmasti löytyy entistä helpommin. Masa oli siis oikein mukava tuttavuus, ja aion hinkua kyllä sen kyytiin pian uudelleenkin. Kuten aikoinaan olen todennut: se jokin niissä kimoissa ruunissa vain on.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Yllättävän vähän harmittavat virhepisteet

Sunnuntaina olikin sitten kotiestekisojen vuoro. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa ilmoittauduin 80 ja 90 sentin luokkiin. Niissä oli eri radat, mutta sama arvostelu eli 367.1. Verryttely tehtiin maneesissa, kun taas kisarata oli ihanasti kentällä.

Molempien luokkien verryttelyt otin aika kevyesti. Rehellisesti sanottuna paikoin jopa vähän laiskottelin, sillä olen tavattoman huono piiskaamaan itseäni. Verryttelyhypyt menivät pääosin mukavasti. Otin hyppyjä yhdessä verryttelyssä noin neljä. 90 sentin verryttelyssä pystyn alle tuli vesimatto, sillä se oli myös radalla luvassa. Hyppäsin sen ensin pienempänä eikä Pave piitannut vesimatosta mitään. Kun estettä korotettiin, esitimme sille yhden hyvin omituisen loikan, jossa Paven pää kävi sangen lähellä omaani. Pohdittiin tämän jälkeen hetki asiaa, kunnes kerättiin ajatukset kasaan ja otettiin vielä parempi hyppy pystylle ennen kuin siirryimme ulos odottamaan vuoroamme. Radalla sai odottaa vuorossa olevan ratsukon ajan. Tämän hyödynsin näyttämällä Pavelle 80 sentin radalla muurin ja 90 sentin radalla vesimaton.

80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Otin pitkän tien ja olin sangen tarkkana portin kohdalla. Pave ei piitannut portista, ilmeisesti se oli riittävästi kotonaan eikä kokenut tarvetta hilpaista minnekään. Ykköselle tuli ihan hyvä hyppy. Aavistuksen kaarevan tien päässä olleelle kakkoselle pääsimme yhdeksällä askeleella, ja este ylittyi asiallisesti. Matkalla kolmoselle vartioin kaiken varalta Paven oikeaa puolta, sillä menimme portin läheisyydestä. Pääsimme kolmoselle ongelmitta samoin kuin sen yli. Laukkakin vaihtui oikeaksi. Nelosena oli muurilaatikko, jonka lähestymisen ratsastin tarkasti tuntumalla pysyen. Pave ei muurista piitannut, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, joista viimeisin oli hieman jarruttava. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti, vaikka kolautti sitä takasillaan. Lävistäjällä ollut kuutonen meni hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli enää perusvaiheen päättävä kasi, joka oli kahden askeleen sarja. A-osalle Pave lähti vähän kauempaa, mutta kahden askeleen väli oli silti ihan ok. B-osalla Pave ei kuitenkaan nostanut etusiaan riittävästi, jolloin siitä lähti puomi matkaan. Höh.



Perusradan neljällä virhepisteellä sijoituksemme oli 11/17. Pudotus harmitti, mutta olin silti enemmän iloinen siitä, kuinka asiallisesti suoriuduimme muusta radasta. Ratsastin taas aika keskittyneesti enkä hätäillyt isompia. Pave kuunteli hyvin, ja meno oli mielestäni ihan kohtuullista. Pave ei keksinyt omia kuvioitaan enkä minä ainakaan omasta mielestäni vaikeuttanut sen menoa. Tämän radan perusteella 90 sentin rataa sai odottaa ihan luottavaisin mielin.

90 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa pitkällä tiellä. Lävistäjällä ollut ykkönen ylittyi hyvin, ja laukan korjasin sen jälkeen ravin kautta. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna laukka olisi saanut olla napakampi. Tie kolmoselle oli taas aavistuksen kaareva ja esteen alle oli pistetty jo aiemmalla radalla hypätyt valkoiset laatikot. En ollut näyttänyt niitä Pavelle tämän esteen alla, sillä se hyppäsi ne aiemman radan toisella esteellä ongelmitta. Jostain syystä Pave kuitenkin livahti kolmosesta oikealta ohi. Ei nopeasti eikä viime tingassa, mutta enpä siltikään ehtinyt estää. Laukka säilyi, ja tulimme kaikessa rauhassa esteelle uudelleen. Pave jarrutti hieman estettä kohti, mutta hyppäsi kolmosen nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tsemppasin vähän ekstraa, sillä hylätyksi tuleminen ei sopinut suunnitelmiin. Laukka jäi kuitenkin hypyn jälkeen sammuneeksi enkä tajunnut ratsastaa Pavea eteen. Sen sijaan kaarsin neloselle kehnolla tiellä, mikä söi laukkaa entisestään. Pave joutuikin lähtemään hyppyyn ponnettomasta laukasta, mutta se oli kiltti ja pelasti meidät tilanteesta. Pienempi hyppy toi suoralle linjalle yhden askeleen lisää eli viitoselle pääsimme aiemman viiden askeleen sijasta kuudella. Tajusin tämän enkä panikoinut, vaan pysyin hevosen tukena. Viitosen jälkeen kiitin Pavea taputuksella ja samalla rentouttaakseni meitä molempia. Kuutosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan kohtuullisesti. Seiskalle eli muurille tultaessa kannustin Pavea vähän äänellä. Se hyppäsi esteen ihan hyvin, mutta keikkumiseni takia laskeutui väärässä laukassa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt korjata, sillä edessä oli kaarevan linjan päässä ollut perusvaiheen viimeinen este. Sille pääsimme kahdeksalla askeleella ja varmistelin hyppyä vielä äänellä. Pave hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti, ja pääsin kehumaan sitä hyvästä suorituksesta ja pelastuksista parin mönkään menneen lähestymisen osalta.



90 sentin radalta tuli sitten samoin neljä virhepistettä, ja sijoituksemme oli 13/15. Ohimeno harmitti tietysti enemmän kuin puomin pudotus. Ohimenot ovat muodostuneet meille Paven kanssa varsinaiseksi riesaksi. Pave tuntuu huomaavan jokaisen mahdollisuuden lähteä omille teilleen, kun taas minä en. Tässä radassa petrattavaa olisi ollut myös laukassa, joka olisi saanut olla rutkasti sujuvampaa. En sitten tiedä, oliko Pave väsynyt vai olimmeko molemmat käyttäneet kunnon keskittymisemme jo aiemmalla radalla. Hyvää oli kuitenkin se, ettei pakka levinnyt täysin käsiin ohimenon jälkeen, vaan saimme jatkettua ja selvitettyä loput radasta ilman enempiä virhepisteitä.

Tällainen kisapäivä sitten tällä kertaa. Ihmettelin jo suoritusten jälkeen, kuinka yllättävän vähän virhepisteet lopulta harmittivat. Toki puhtaat suoritukset samoin kuin toiseen vaiheeseen pääseminen olisi ollut kivaa, mutta nyt osasin jotenkin suhtautua virheisiin paremmin. Ratamme eivät olleet rämpimistä eikä sellaista sinnittelyä, vaan ihan kohtuullista menoa. Se varmasti lohdutti ja hälvensi virhepisteiden harmia. Toki petrattavaa on niin kuin aina. Hyvää kokemustahan nämä kisat olivat. Kokeilemallahan sitä oppii, toivottavasti.

Videoista kiitos Kaisalle, joka piti kisoissa hienosti huolen JKH-tiimin ruusukesaldosta!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kaksi oppilasta

© Eeva Kuure
Lauantaina en malttanut olla tuppautumatta ylimääräiselle estetunnille viidenneksi ratsastajaksi. Ratsukseni toivoin jokeria ja sainkin toisen kerran Silviiran. Pääsinpähän pian testaamaan, miten hyppelyt tamman kanssa sujuisivat. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Alkuverryttelyssä ja oikeastaan läpi tunnin Silviira oli enemmän kiinnostunut poikaystävästään kuin minusta. Silviiran tarhakaveri on toinen uusi tulokas, ja tämä ruuna on hurmannut tamman täysin. Ruunakin on Silviiran pauloissa, joten kaksikon hörinöitä ja toistensa silmäilyjä oli toisaalta hupaisa seurata. Kilttinä ratsuna Silviira malttoi aina välillä kuunnella minuakin, vaikka samalla piti tarkasti silmällä kultansa menoa.

Alkuverryttelynä ylitimme kolmea ravipuomia niin ravissa kuin laukassa. Silviiraa sai ensin nohitella ravaamaan kunnolla ennen kuin pääsimme puomit asiallisesti. Ilman kunnon etenemistä tamma pääsi vähän kiemurtelemaan. Sujuvammalla etenemisellä puomit menivät hyvin. Laukassa meno oli alussa samanlaista, mutta kun keskimmäinen puomi käännettiin kavaletiksi, lähti Silviira jopa vähän imemään sille. Silviira kulki muutoin aika rauhassa ja tasaisesti. Napakkuutta olisi saanut olla enemmän, mutta en oikein löytänyt kaasua.

Ilmeet kertovat kaiken. © Eeva Kuure
Verryttelyn jälkeen tulimme pari kertaa kahden esteen linjaa oikeassa laukassa. Pystyt olivat aavistuksen vinossa, jolloin tien sai ratsastaa vähän kaarevana. Tässä vaiheessa huomasin, ettei Silviira ole mikään estekonkari. Sen verran hassuja sen hypyt olivat, ja se myös välillä tollotteli esteitä. Menimmepä ainakin kertaalleen linjan toisesta esteestä ohi, kun Silviira ehti alkaa kiemurrella enkä saanut sitä napattua pohkeideni väliin. Toisella yrittämällä este ylittyi kohtuullisesti.

Seuraavaksi tulimme saman linjan sekä lisäsimme siihen vielä lävistäjäportin sekä linjan ensimmäisen esteen. Menomme jatkui vähän kiemurtelevana, ja yritin parhaani mukaan tukea Silviiraa. En kuitenkaan ole kovin hyvä opettaja, sillä olen itsekin vielä oppilas. Niinpä me kaksi oppilasta yritimme yhdessä ratkoa meille annettuja tehtäviä. Nyt taisimme tulla linjan oikein, mutta livahdimme lävistäjäpystystä vasemmalta ohi, kun Silviiralla tuli ilmeisesti ikävä lähellä ollutta poikaystäväänsä. Uudella yrittämällä pääsimme yli, mutta vilahdimme sitten kaarevan tien päässä olleesta esteestä oikealta ohi. Hoh. Uudella lähestymisellä roikaisimme sen yli vähemmän tyylikkäästi.

© Eeva Kuure
Sitten tulimmekin radan: yksittäinen lävistäjäpysty, kahden pystyn linja, lävistäjäpystyltä linjan ensimmäiselle pystylle, yksittäinen kavaletti sekä toinen lävistäjäpysty. Radalla oli samoja ongelmia kuin tehtävillä eli Silviira ei laukannut ihan riittävästi, jolloin se pääsi kiemurtelemaan. Taisimme radallakin mennä vielä jostain esteestä kertaalleen ainakin ohi. Hassuin hetki radalla oli kavaletti, jonka alla oli pari puomia. Silviira lähti viettämään oikealle, ja yritin tyyrätä sitä kovasti kavaletille. No, sehän pääsi luiskahtamaan ohi, mutta sen verran kavalettia viistäen, että maassa olleet puomit saivat Silviiran hyppäämään niiden yli. Nauroin tässä vaiheessa jo ääneen hassulle tammalle. Radan viimeisen esteen taisimme päästä kunnialla kerralla yli, ja Silviira väläyttikin sille kunnon ilmavaralla varustetun hypyn.

Ilmavara se olla pitää. © Eeva Kuure
Nämä riittivät tämän kerran hypyiksi. Silviiran kanssa oli kyllä sangen opettavaista. Tunnin alkupuolella en tajunnut, kuinka paljon Silviira tulisi tarvitsemaan tukea, jolloin menin vähän perusasetuksilla. Parin ohimenon ja hassun hypyn jälkeen tajusin, että minun pitäisi alkaa ratsastaa lähestymiset tarkasti ja pyrkiä auttamaan Silviiraa. Se oli hyvää harjoitusta, matkustamiselle ei ollut varaa. Silviira paljasti hyvin sen, kuinka olen tottunut menemään hyppyhommat hanskaavilla hevosilla. Tunti oli hyvää harjoitusta kuitenkin meille molemmille. Silviira on rehti tamma, joka kyllä hyppää, kun sen tekee sille mahdollisimman helpoksi. Jos sen taas jättää yksin, keksii se vaihtoehtoisia ratkaisuja. Opettavaista kerrassaan. Siksipä Silviiralla pitää kyllä päästä hyppelemään toistekin.

Kuvista kiitos Eevalle!

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Peili-Pave

Perjantaina ajatukset sai taas kääntää koulutaajuudelle, kun vuorossa oli Artsin tunti. Menin Pavella ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Aloitimme ratsastamalla ravissa molemmille pitkille sivuille kaksi loivaa kiemuraa. Päätyihin puolestaan pyöräytimme ympyrät. Loivien kiemuroiden aikana oli hyvä asetella ja taivutella hevosia. Pave tuntui tänään aika pehmeältä heti tunnin alussa. Jokin tosin tuntui hassulta. Sitten huomasin sen: Pavesta oli tullut peili-Pave. Yleensä sen kanssa on helpompi mennä oikeaa kierrosta, vaan tänään se oli hankalampi, kun taas vasen kierros oli helpompi. Hassua! Sain vähän aikaa kääntää omia ajatuksiani oikein, jotta pääsin ratsastamaan oikeaa kierrosta tarkemmin ja puolestaan nauttimaan helpommasta vasemmasta. Pääty-ympyrät sujuivat ihan asiallisesti. Sain tosin muistaa pitää Paven liikkeellä niin niillä kuin kiemuroilla, sillä muuten se jäi vähän hiippailemaan. Otimme tehtävälle myös laukkaa pääty-ympyröillä, ja sekin askellaji toimi alusta alkaen aika hyvin.

Seuraavaksi teimme pohkeenväistöjä. Käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja menimme tovin suoraan. Siitä väistätimme noin kentän neljänneksen verran oikealle, jonka jälkeen suoristimme ja palasimme uralle väistöllä vasemmalle. Peili-Pave iski jälleen. Aiemmin hankalammat väistöt oikealle lähtivät melkein tuosta noin vain. Keräilin leukaani niin keskittyneesti, että ratsastin ensimmäisen väistön vasemmalle ihan huolimattomasti. Toistojen myötä väistöt oikealle pysyivät edelleen helpompina, kun taas väistöjä vasemmalle sai ratsastaa tarkemmin. Hyvä ohje oli ratsastaa hankalampi suunta kaikessa rauhassa. Vauhti vain sotki koko homman, joten se oli parempi tehdä ajan kanssa. Saimme parsittua väistöjä vasemmalle, mutta niistä ei tullut niin vaivattomia kuin joskus.

Laukkatehtävällä tulimme keskihalkaisijalle myötälaukassa ja jatkoimme tovin suoraan. Sitten valmistelimme siirtymisen harjoitusraviin, jota jatkoimme myös pienen pätkän. Lopuksi nostimme vielä toisen laukan ja jatkoimme keskihalkaisijan loppuun kääntyen myötälaukan suuntaan. Pääsimme keskihalkaisijalle molemmissa laukoissa hyvin. Siirtymiset raviin ja tovi siirtymisen jälkeistä ravia olivat aluksi aika kehnoja, kun Pave juoksi alta. Keskityin kuitenkin valmistelemaan siirtymiset sekä ratsastamaan ravia heti, kun Pave oli siihen siirtynyt. Nämä auttoivat, ja siirtymiset paranivat selvästi. Ravista tehdyt vasemman laukan nostamiset onnistuivat mukavasti. Oikea laukka ei sinällään ollut sen vaikeampi, mutta pientä haparointia siinä oli. Kertaalleen taisi nousta väärä laukka ja kertaalleen hurautin tyytyväisesti kulman sangen tasapainoisessa vastalaukassa, hah! Saimme kuitenkin muutamia hyviä nostoja molempiin suuntiin ja keskihalkaisijalla pääsimme yllättävän suoraan. Ei siis hullummin.

Loppuravissa en tehnyt enää kummempia. Pave oli tänään oikein miellyttävä ratsastaa. Se oli aika tasainen ja pehmeä eikä hätiköinyt niin paljon kuin olisi voinut. Hassua oli kuitenkin se, kuinka Pave oli muuttunut peilikuvaksi. Mutta tulipahan ratsastettua tarkemmin sitä yleensä helpompaa puolta. Tunti oli kerrassaan kiva samoin kuin tehtävät. Kyllä tämä kouluratsastuskin on kivaa, kun kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Perunasäkkinä hyppelemässä

Torstaina oli taas Pian estetunnin aika. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ehdin käydä kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Lämmin päivä veltosti ainakin minut, jolloin jäin laiskottelemaan. Pave liikkui samoin kuin ratsastin eli vetelästi.

Verryttelimme vielä laukassa kolmikaarisella kiemurauralla, jossa oli sekä puomeja että pari kavalettia. Lähdin vähän intoilemaan tehtävässä ja nohittamaan Pavea kohti kavaletteja, jotta laukka vaihtuisi. Sinällään Pave tarvitsee pienen imun, jotta laukka vaihtuu, mutta ei sitä nyt tietenkään pitäisi tuupata. Jos Pave nimittäin venähtää, ohjaus katoaa samalla. Sain lopulta maltettua ja välillä otin opettajan vinkistä ylimääräisen ympyrän, jolloin saimme Paven kanssa tultua kavaleteille paremmin. Laukatkin vaihtuivat, vaikka eivät ehkä joka kerta.

Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa vasemmassa laukassa. Sillä oli kaksi puomia neljän askeleen välillä ja toiselta puomilta okserille oli kolme askelta. Neljän askeleen väli oli helppo, tavallisella laukalla pärjäsi hyvin. Kolmen askeleen väli kävi nopeasti ahtaasti. Se olisi pitänyt valmistella jo ensimmäisen välin aikana lyhentämällä laukkaa, mutta jotenkin en muka ehtinyt. Lisäksi laukan piti toki olla lyhyttä, mutta ei löysää. Sen hakemisessa olikin hommia. Jotenkin en aina tunnista löysyyttämme. Kolmen askeleen välin kanssa sai tehdä hommia, mutta se ei harmillisesti parantunut. Kun okseri nousi, joutui Pave tekemään töitä päästäkseen sen yli. Se nimittäin joutui usein liian lähelle estettä, jolloin tehtävästä tuli sille melkoinen jumppahetki. Kiltisti se kuitenkin joka kerta nousi hyppyyn, vaikka joutuikin lähtemään siihen jarruttavasta askeleesta. Omat mukautumiseni tämän takia olivat aivan kamalia. Hävetti räsynukkeilla niin älyttömästi.

Ennen rataa tulimme vielä S-kiemuran esteillä oikeassa laukassa aloittaen. Tulimme tämän näin kertaalleen, ja pääsimme Paven kanssa välit toivotusti viidellä askeleella. Lisäsimme tämän perään kahden askeleen lävistäjäsarjan. Kiemura meni edelleen ihan ok, mutta tie sarjalle ei ollut paras mahdollinen. Pave kuitenkin selvitti sen kahdella askeleella, sillä väli oli kompromissi kahden ponin ja yhden hevosen tunnilla.

Lopuksi tulimmekin vielä radan noin 80–90 sentin tasolla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme muurin ja pystyn suoran linjan. Tein muurista ihan älyttömän numeron ja ratsastin sitä kohti ihan päättömästi. Pave onneksi ei kuunnellut minua, vaan otti haluamansa askeleet eikä ampaissut kaukaa. Saimmekin uusia linjan heti perään. Olin vieläkin hukassa ponnistuspaikkojen kanssa, mutta nyt pääsimme muurin ja pystyn kohtalaisesti. Siitä matka jatkui sarjalle, jonka a-osasta hurautimme kertaalleen vasemmalta ohi. Pave lähti ampaisemaan estettä kohti enkä ehtinyt saada sitä enää hyppysiini. Toisella lähestymisellä sentään pääsimme sarjan, vaikka otimme b-osalta puomin mukaamme. Radan päätti aiemmasta tehtävästä tuttu S-kiemura, joka meni alun häsellyksestä huolimatta ihan asiallisesti.

Tämän tunnin ongelmat olivat kamala mukautumiseni ja energisyyden puute, jälleen kerran. Mukautumispulmat johtuivat osittain varmasti juuri pontevuuden puutteesta. Hypyt ovat hevosellekin hankalampia, kun niihin pitää lähteä hitaammasta laukasta. Positiivista tunnissa oli se, että hetkittäin saimme parsittua menoamme paremmaksi. Lisäksi menimme vain yhdesti esteestä ohi! Se on joihinkin pujottelutunteihin verrattuna suuri parannus. Vaikka edelleen tavoittelen ratoja ilman ohimenoja niin treeneihin kuin etenkin kisoihin. Vaan treeni kerrallaan, kaipa sitä tässä taas kehitytään hetkittäisistä epäuskoista huolimatta.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Sujuvaa, mutta hyttyistä

Keskiviikkona oli tämän viikon maastolenkin vuoro. Me Paven kanssa otimme vetovastuun Kaisan ja Vaken pitäessä perää. Tällä kertaa menimme Pikkaralantietä tietä kankaille ja niiden läpi Hangaksentielle. Siitä kävimme metsälenkin tien toisella puolella ja palasimme sen jälkeen Hangaksentietä takaisin tallille.

Alkumatka sujui mukavasti kävellen ja ravaillen. Kun pääsimme tieltä kangasreitille, iskivät hyttyset kimppuumme. Niinpä ravailimme kankailla menemään, kunnes pääsimme yläpolulle. Laukkasimme sen lähes kokonaan eli noin kilometrin verran. Pave laukkasi metsäreitillä paikoin rutkasti paremmin kuin tiellä. Se tosin ehti vieläkin tuijotella kiviä ja kantoja, mutta selvisimme pahimmista paikoista vain muutaman raviaskeleen turvin. Muutoin Pave laukkasi mukavasti ja aika kuulolla.

Toisen metsälenkin taitoimme käynnissä ja ravissa. Hyttyset kiusasivat sen verran, että taitoimme myös pitkän pätkän Hangaksentietä ravissa. Tien vierelle oli ilmestynyt lammasaitaus, jonka pieni portti järkytti Pavea syvästi. Sen piti ihan pyörähtää sen kohdalla, jotta kammotusta saattoi tuijottaa vähän kauempaa. Pave kuitenkin tulkitsi portin lopulta vaarattomaksi. Loppumatka tallille taittui muuten hyvin, mutta hyttysiä hätystellen ja läiskien.

Maasto sujui ihanan sujuvasti. Pave ehti tuijotella, mutta ei pöllöillyt ollenkaan isommin. Pieni tuijottelu nyt on Jetinkin ajoilta tuttua, joten ei sitä osaa edes ihmetellä. Kiva reissu, jes!