Vaellusviikonloppu Hailuodossa, päivä 3

Niin koitti vaellusviikonloppumme viimeinen päivä eli sunnuntai. Lähdimme matkaan Marjaniemestä ja reittinä oli pysähtyä Sunijärvellä syömään ja taivaltaa siitä takaisin Potinlahdelle, josta lähdimme perjantaina matkaan.

Samoilimme pätkän metsässä, kunnes pääsimme taas merenrannalle. Siellä oli paras mennä, sillä metsissä vaani edelleen hyttyslauma. Merenrannalla oli taas päivän parhaat hetket, sillä laukkasimme niin rannalla kuin rantavedessä. Niin kivaa! Miten niin pienestä asiasta voi tulla niin iloiseksi? En minä tajua, mutta suosittelen kaikkia kokeilemaan.

Pave Sunijärvellä.

Sunijärvellä hyttyset hyökkäsivät armotta kimppuun. Onneksi rannan tuntumaan pääsi tuulemaan sen verran, että se karkotti enimmät verenimijät. Niinpä hevoset saivat syödä päiväheinänsä aika rauhassa samoin kuin me lounaamme nuotion äärellä.

Lounastauon jälkeen taivalsimme takaisin merenrannalle ja etenimme sitä pitkät pätkät. Loppumatkasta palasimme metsään ja matkalla Potinlahdelle ohitimme Hyypänmäen vierestä, mutta tällä kertaa jätimme kiipeilyt välistä. Hyvä, ylähuuleni muisti vielä ensimmäisen vaelluspäivän kommelluksen. Otimme vielä loppumatkasta laukkaa, jotta ötökät eivät ihan pitäneet meitä liikkuvana ruokapöytänä. Hevoset jaksoivat edelleen hienosti. Niinpä saavuimme hyvillä mielin Potinlahdelle, ja näin oli tämä reissu paketissa. Pakkasimme hevoset kyytiin ja ehdimme juuri sopivasti lautalle.

Reissu oli kyllä taas todella mainio. Keli oli puolellamme eikä sadekamppeita tarvinnut taaskaan. Seura oli mukavaa, hevoset hienoja. Tällä reissulla tuli kyllä rentouduttua ja nautittua kiireettömästä menosta. Kiitos koko poppoolle, ensiluokkaiselle Pavelle sekä huoltojoukolle mieleenpainuvasta viikonlopusta!

Kurkatkaahan muuten Kaisan blogiin, josta löytyy lisää kuvia ja tarkempia selostuksia reiteistä. 

Vaellusviikonloppu Hailuodossa, päivä 2

Pave peri Jetin niin sanotut diskopäitset.

Vaellusviikonloppumme Hailuodossa jatkui lauantaina rauhallisen aamun jälkeen. Varustimme hevoset ja suuntasimme Pöllästä kohti Marjaniemeä. Alkumatkasta samoilimme metsäreittejä hyttysten armoilla. Onneksi pääsimme pujahtelemaan merenrannalle, jossa kävi ihana tuuli karkottaen inisijät kimpustamme.

Vroom. © Annu Kuure

Samoilimme rantaa pitkin välillä metsän puolella käyden. Ohitimmepa vanhan kalastajakylänkin, joten reitille sattui mukavasti katseltavaa. Reitti oli meille uusi, mutta pääsimme kulkemaan sen sangen sujuvasti. Reissun parhaat hetket olivat lähellä majapaikkaa otetut laukkaosuudet merenrannalla. Hevoset laukkasivat iloisesti menemään eikä niitä tarvinnut hoputella. Pave toimii niin mutkattomasti, että hihkuin niin hiljaa mielessäni kuin ääneenkin. Hitsit!

Hymy kertoo kaiken. © Annu Kuure

Marjaniemeen saavuimmekin hyvin iloisena seurueena. Hevoset pääsivät samaan paikkaan tarhaamaan kuin viime kerrallakin. Pave taas pomonsa kanssa samassa tarhassa oleskellen. Aurinkoinen keli helli meitä, joten ulkona kelpasi oleskella. Illan kruunasi taas ruokailu ja saunominen. Hevosia olisi päässyt uittamaan, mutta nynnyilin taas ja jätin välistä. Jospa sitä kuitenkin kerran tälle kesää pääsisi uittamaan. Illalla kelpasi sitten köllähtää nukkumaan ja keräämään voimia vaellusviikonlopun viimeistä päivää varten.

Paven toisen yön majapaikka.

Merkityistä kuvista kiitos Annulle! Muut kuvat ovat omia.

Vaellusviikonloppu Hailuodossa, päivä 1

Pave lautalla.

Perjantaina lähdimme päivää vaille yhdeksän kuukautta ensimmäisen Hailuoto-reissumme jälkeen sinne uudelleen. Matkaan lähti kahdeksan ratsukkoa sekä kahden hengen huoltotiimi. Minun ratsunani oli tietysti Pave. Lauttamatkan jälkeen ajoimme Potinlahdelle, jossa purimme hevoset, varustimme ne ja kipusimme kyytiin.

Potinlahdelta samoilimme Hyypänmäelle, jossa kävimme viimeksikin. Hevoset vähän intoilivat eivätkä malttaneet kiipeillä ja laskeutua pieniä mäkiä käynnissä, vaan ottivat välillä ravi- ja laukkapyrähdyksiä. Yhdessä ylämäessä kumarruin Paven kaulan viereen väistämään oksia. En kuitenkaan ollut riittävän tarkka, vaan pian löysin itseni maasta. En ilmeisesti kumartunut riittävän alas, sillä vahva oksa pyyhkäisi minut alas satulasta Paven jatkaessa käyntiä eteenpäin ilman kuskia. Oksa sattui napsahtamaan kaiken lisäksi ylähuuleeni, johon tuli haava ja kaupanpäällisenä turvotus mallia epäonnistunut kauneusleikkaus. Sadattelin tapaturmaa, vaikka onneksi hidas putoaminen ei sattunut eikä oksa osunut pahempaan paikkaan.

Matka kuitenkin jatkui jomottavan huulen kanssa, ja hiljalleen huumorintaju alkoi voittaa. Pian muksahduksesta ja turvonneesta huulesta kärsi jo vitsailla. Eniten minua ehkä nauratti se, että näemmä minulle on kovin vaarallista kävellä maastossa. Silloin näyttää aina sattuvan. Putosinhan Jetinkin kyydistä ensimmäisen kerran juurikin maastossa ja käynnissä, joskin silloin syynä oli pukki tuntemattomasta syystä. Tällä reissulla matkaa oli ehditty taittaa vasta noin 50 minuuttia ennen kuin keksin jo tämän virikkeen. Nyt on sitten pudottu ensimmäisen kerran Paven selästä. Onneksi ilman Paven kekkulointia.

Chillailua rannalla. © Annu Kuure

Tämän jälkeen taivalsimme kohti kirkonkylää, jossa pysähdyimme kauppareissulle. Muut nauttivat jäätelöitä, minä taas vietin laatuaikaa huuleni ja pakasteherneiden kanssa. Yritin saada turbohuultani laskemaan, mutta kylmäys oli myöhässä (herneet tuli naposteltua illalla parempiin suihin, joten eivät ne onneksi hukkaan menneet). Kaupan jälkeen suuntasimme kohti Pöllää, jossa ensimmäinen majapaikkamme oli. Sinne pääsimme ilman muita kommelluksia. Kävimme kahlailemassa hevosten kanssa rannassa. Minä talutin Pavea maasta käsin, ja se uskaltautui muiden esimerkin rohkaisemana käydä vähän vedessäkin. Sen jälkeen piehtaroinnit hiekalla olivat sen mielestä parasta. Tämän jälkeen veimme hevoset isoon lammasaitaukseen, jonne oli rakennettu kolme tarhaa. Pave sai tarhata oman pomonsa kanssa kahdestaan.

Ratsujen ensimmäinen majapaikka.

Ensimmäinen päivä sujui alun ohjelmanumeroa lukuun ottamatta todella mukavasti. Pave oli alussa vähän jännittynyt, mutta meni muiden mukana kummempia ihmettelemättä ja oli laukkapätkissä todella kiva. Muutkin ratsut käyttäytyivät asiallisesti, joten maastoilu oli oikein mukavaa. Miinuspuolena olivat tiheimmissä ja tuulettomissa metsäpätkissä kimppuun hyökänneet hyttyset, joita riitti tuhottomasti. Onneksi pääsimme menemään paljon myös sellaisia reittejä, joissa oli avarampaa, jolloin tuuli mahtui hätistelemään enimmät ötökät. Perjantai kruunautui syömiseen ja saunomiseen, kylmää kaihtamattomat kävivät myös uimassa. Oikein mainio päätös ensimmäiselle vaelluspäivälle.

Merkitystä kuvasta kiitos Annulle! Muut kuvat ovat omia.

Hevosten kanssa Hailuodossa, päivä 3

Hailuodon vaellusviikonloppumme kolmaskin päivä sujui ihanasta auringonpaisteesta nauttien. Olimme edellispäivänä päättäneet tehdä maastolenkin, joka palaisi vielä takaisin Marjaniemeen. Aamiaisen jälkeen laitoimme hevoset kuntoon ja lähdimme matkaan.

Auringon paistaessa kelpasi taas kyllä katsella maisemia ja ihastella luontoa. Kahden päivän vaellukset eivät painaneet Jettiä vieläkään, vaan se jaksoi oikein hyvin. Vaelsimme pitkin jäkäläisiä metsäkankaita ja näimme vilauksia lammesta ja suosta. Osa reitistä oli uusia, mutta näin saimme ne näppärästi tutkittua ja todettua hyväksi. Lenkkimme käväisi kirkonkylän pinnassa, josta palasimme taas metsäpolkuja pitkin takaisin Marjaniemeen. Matkan aikana otimme pari lyhyttä laukkapätkää, jotka sujuivat mallikkaasti. Pääosin menimme kuitenkin jo palautellen eli taivalsimme pitkälti käynnissä ja ravissa. Sekin kelpasi oikein hyvin, olipahan kunnolla aikaa fiilistellä.

Aikaa lenkillämme hurahti vähän vajaa kolme tuntia, ja matkaa kertyi taas sellaiset parikymmentä kilometriä. Aika ja matka hujahtivat kyllä vikkelästi ohi. Kyllä se aika vain lentää, kun on kivaa. Kun pääsimme takaisin Marjaniemeen, hevoset saivat vielä hengähtää tovin tarhassa heinien parissa, ja me ratsastajat kävimme syömässä ravintola Luodon buffetissa. Sen jälkeen kuljeskelimme ja istuskelimme tovin rannassa, kunnes vaellusviikonloppumme alkoi tulla päätökseen. Pakkasimme hevoset ja kamppeet kyytiin ja hurautimme kotitallille.

Kaisa koosti vielä kivan videon omista kuvailuistaan sekä lauantain merenrantaotoksista enkä voinut olla jakamatta sitä. Hidastetussa merenrantapätkässä minua hymyilyttää kovasti urhea ja uljas Vake, joka johdattaa ravaavaa laumaansa itse laukaten. On se vain mainio poniruuna!



Olen niin iloinen, että pääsin mukaan näin kivaan reissuun. Kiitos Tallinmäelle, huoltojoukoille, mukavalle porukallemme sekä tietysti ihanille ja urheille ratsuillemme tästä mukavasta viikonlopusta!

Videosta kiitos Kaisalle!

Hevosten kanssa Hailuodossa, päivä 2

Kaunis lauantai alkamassa. Puhelin ei vain osannut
ikuistaa hetkeä hyvin.

Hailuodon viikonloppuvaellus jatkui lauantaina valmiiksi katetun aamiaisen jälkeen. Olin noussut vähän kuuden jälkeen, kun en enää malttanut nukkua. Hipsin sitten ulos onnittelemaan päivän synttärisankaria eli 15 vuotta täyttänyttä Jettiä. Lahjaksi synttärisankari sai omenan sekä rutkasti rapsutuksia. Kelit olivat taas kohdillaan, sillä saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta.

Sunijärvi lähenee, hiekka lisääntyy.

Lähdimme taittamaan alkumatkan samaa reittiä, jota pitkin olimme edellisiltana tulleet. Siltä jatkoimme uuteen suuntaan jäkäläisiä metsäkankaita pitkin tallaillen. Ensimmäisenä kohteenamme oli Sunijärvi. Saimme vähän etsiskellä tietä, sillä osa reitin pätkistä oli hyvin vetisiä ja siten mahdottomia kulkea. Pääsimme kuitenkin Sunijärvelle ongelmitta ja saimme vieläpä mennä yhden maastoesteen, hurjan miniojan! Jetti onneksi otti tilanteen sopivalla vakavuudella ja ylitti miniojan ihan hypäten. Paikan päällä hevoset saivat heinät eteensä, ja me ratsastajat nautimme lounaan nuotion ääressä.

Synttärisankarikin nautti lounasta
Sunijärvellä. Jetti 15 vuotta!

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa, ja nyt määränpäänä oli Marjaniemi. Sitä ennen suuntasimme Sunijärveltä suuntasimme Keskiniemeen merenrannalle rälläämään. Aijai, tätä olin odottanut koko kesän! Hevoset saivat ensin totutella hetken rantaveteen, kunnes lopulta lähdimme ravailemaan sekä laukkaamaan rantaa edestakaisin. Hitsit, kun oli kivaa! Suupielet olivat jokaisella niin leveässä virneessä, ettei tosikaan. Merivesi roiskui ja kasteli kuskit tehokkaasti, mutta sitä ei kyllä huomannut, kun selässä sai hihkua ja fiilistellä laukkaamisen ihanuutta. Kaiken lisäksi paikalla oli jo valmiiksi lintukuvaaja, joka napsi meistä valokuvia ja otti vieläpä videoitakin. Mahtavaa!

Pakkohan se on pilailla molempien
kustannuksella! © Annu Kuure

Osan loppumatkan Marjaniemeen taivalsimme rantaa pitkin, jolle otimme vielä laukkapätkän. Hevosissa oli ihanasti virtaa, ja taas laukasta sai vain nauttia. Tämänkin päivän matka sujui mukavasti maisemista ja auringonpaisteesta nauttien. Kuinka luonto voikaan olla niin rentouttava! Jetti oli tänäänkin mukavan reipas. Se pysyi muiden mukana eikä hätäillyt, vaikka välissä välimatkaa pääsikin kertymään. Olihan meidän takanamme tietysti Kaisa ja Vake sekä toinen ratsukko pitämässä vielä perää.

Marjaniemeen tulimme hyvissä ajoin ja loppupäivän saimme rentoilla ihanan kesäisessä kelissä. Illalla pääsimme vielä nauttimaan savusaunasta sekä nuotiolla valmistetusta herkullisesta ruoasta. Niin parasta!

Reissun teeman mukaisesti: parasta just nyt!
© Erkki Lampén

Niin kivaa! © Annu Kuure

 

Jetin lauman tarha.

Mikä päivä!

Merkityistä kuvista kiitos Annulle sekä kuvasta ja videoista kiitos Erkki Lampénille!

Hevosten kanssa Hailuodossa, päivä 1

Laineilla keinui pieni Jetti vain. Matka
Hailuotoon alkoi tietysti lautalla.

Perjantaina pakkasimme itsemme ja Tallinmäen hevoset lauttaan ja suuntasimme Hailuotoon viikonlopun vaellukselle. Meitä lähti seitsemän ratsukkoa sekä kahden hengen huoltotiimi. Minä olin tietysti mukana Jetillä. Viikonlopun aikana luvassa oli joka päivä maastoreissu sekä kaksi eri majoituspaikkaa. Jetti oli Hailuodon vaelluskonkari, sillä reissu oli sille jo kolmas. Lauttamatka menikin oikein mukavasti, ja hevoset herättivät kiinnostusta muissa matkustajissa.

Selfie Kaisan ja Vaken kanssa Hyypänmäellä.

Kun pääsimme Hailuotoon, ajoimme muutaman kilometrin päähän lauttarannasta ja purimme hevoset autosta sekä nakkasimme niille kamppeet päälle. Lähdimme ratsastamaan metsäreittejä pitkin. Tarkemmat reitit menivät minulta lahjakkaasti ohi, sillä keskityin matkustelemaan ja nauttimaan matkasta. Etenimme pääosin käynnissä ja ravissa, kunnes saavuimme Hailuodon korkeimpaan kohtaan, Hyypänmäelle. Kiipeilimme tietysti korkeimpaan kohtaan katselemaan maisemia hetkeksi. Sen jälkeen jatkoimme taas matkaa, ihania kangasmetsiä pitkin edeten. Jetti oli alkumatkasta hieman jännittynyt, mutta rentoutui mukavasti ja pysyi hyvin muiden matkassa.

Marjastustauko edessä.

Pääsimme ottamaan myös parit kunnon laukkapätkät, jotka menivät tosi kivasti. Jetti pysyi helposti muiden mukana, mutta ei ottanut ylimääräistä pomppuvirtaa mistään. Hiljalleen saavuimme Hailuodon kirkonkylän pintaan. Loppumatkan kuljimme peltojen ympyröimää tietä, jolla törmäsimme Jetin suurimpaan hui-hetkeen. Pellon reunassa ollut kivi oli yhden sivuloikan arvoinen. Hassu ruuna! Sitten jo saavuimmekin kirkonkylälle.

Jetti ensimmäisen illan tarhassa.

Ensimmäisenä majapaikkanamme toimi Sinisen pyörän kievari, jonka lammasaitauksiin tarhasimme hevoset. Me ratsastajat pääsimme nauttimaan valmiista päivällispöydästä sekä illan päälle vielä saunasta ja paljusta. Kilmetrejä tälle päivälle kertyi noin 20, ja aikaa meni reilut kolme tuntia. Ei tuntunut matka tai aika missään, ei kuskissa saati hevosessa. Mikä mainio aloitus viikonlopulle!