sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Epävarma esteratsastaja

Pääsinpä keskiviikkona omalle tunnilleni, jes! Oli tosiaan se estetunti, jonne niin kovasti halusin ja onneksi kävi hyvin. Pollearpajaisetkin olivat myötä, koska sain Perillus-parhauden. Tosin näemmä estevalmennukset putoamiset ovat turhan tuoreessa muistissa, sillä minua hivenen jännitti mennä Peran kanssa esteitä. No, treenaamalla siitäkin yli.

Tunnille oli saapunut lisäkseni vain neljä muuta, joten tilaa ja aikaa riitti normaalia enemmän. Puomitunnilla valmisteltu laukan hallinta oikeaan rytmiin oli tietenkin aiheena. Kavalettejä ja pieniä esteitä.

Ensimmäisenä treeninä oli yksi este, jonka jälkeen pysäytys seinään. Ensimmäisellä kerralla se valui meiltä vähän ohi, mutta muilla kerroilla tuli oikein asialliset hommat. Jännitykseni Peran suhteen ei onneksi pollea kummemmin haitannut, mutta taisin varmistella vähän liikaakin kaikkea. Pyysin Peraa koko ajan tekemään enemmän ja enemmän ja esteille tullessa kannustin sitä kuin olisimme jotain metriä menossa. Epävarmuus heijastuu näemmä hulluna varmisteluna. Lieköhän pahasta?

Alkutreenin jälkeen siirryimme kaareville reiteille. Homma meni siinäkin höpöksi heti alussa. Yhden esteen sain hypättyä, mutta ohjasin kavaletin ohi tyylikkäästi. Toisella kerralla se onneksi osui hypyn varrelle ja homma selvisi. Laukka-askeleetkin natsasivat ihan kivasti. Peran peruslaukka kun tahtoo olla juuri sopivaa. Laukanvaihdot taisin saada suunnilleen kohdilleen. Johtavaa ohjaa en todennäköisesti käyttänyt niissä, mutta ennen estettä kerkesin laittaa toivotun laukan pohjeavut läpi ja Pera teki kivasti.

Lopussa otimme kokonaisen radan, jossa riitti kääntelyä. Rata meni meillä kivasti. Pera meni näppärästi, sain ohjattua sopivasti esteelle, mutta vauhdin kanssa olisi ehkä ollut toivottavaa. Kannustin kyllä alussa Peran ihan hyvään vauhtiin ja toisella kerralla rata meni ihan kivasti.

Mutta minua jännitti ja vähän pelotti. En tiedä, olisiko tilanne ollut sama pollella kuin pollella vai korostuiko se nimenomaan Peran kanssa, joka on maailman näppärin kieltämään viime sekunnilla tai ohittamaan. Minua harmittaa, että aikoinani menin laittamaan hevoselle liian paljon tehtävää ja luottamaan siihen, että se tekee hommat minun puolesta. Nyt olen sitten arkajalka, kun Pera viimein totesi, että teepä kuski itse nämä omat hommasi. Nyt ei auta muu kuin opetella ne hommat ja valaa uskoa itseensä, jotta pollekin luottaisi taas.

Viikon päästä sunnuntaina olisi estekisat. Luokkavaihtoehtoina olisi 50 cm:n rata tyyliarvostelulla ja 70 cm. Tyyliarvostelu ei ole minun juttuni, sillä tykkään mennä lujaa ja kyseenalaisia reittejä eikä pisteitä moisesta ropise. 70 cm rata kiehtoisi, siinä saisi oikeasti keskittyä ja tulisi hyppäämisen makua. Periaatteessa taitonikin pitäisi jo riittää, kunhan kiinnitän huomiota kahteen asiaan: 1) laukan vauhti riittäväksi ja 2) teiden valinta. Nuo kun saan kuntoon, pitäisi hyppyjen sujua. Istuntakin on kuitenkin parantunut aiemmasta ja siihen huomaa kiinnittää radallakin huomiota. Myös ennakointi eli sukeltaminen esteelle on vähän kadonnut. Mutta pitää miettiä, kumpi olisi parempi, jos kumpikaan.

Kisoihin meno tarkoittaisi sitä, että tarvitsisin estevalmennustunnin. Yksityistuntiin ei ole varaa ja tuskin opettajalla aikaakaan. Estevalmennus myös on ikävästi torstaisin neljältä ja siihen tulee muitakin, joten välttämättä ei voi treenata kunnolla 70 cm:n korkeudessa rataa ja menoa. Enkä taida töidenkään vuoksi oikein päästä, jos en ole näppärä ja järjestele asioita niin, että pääsen. Alkava viikko näyttää työtilanteen ja toivottavasti myös sen, riittäisikö kanttini kokeilla. Oikeasti pitäisi, muuten tämä esteiden välttely saa taas lisäpontta ja sellainen ei käy päinsä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Vastalaukan makua

Kävinpä sitten ekstratunnilla! En malttanut olla poissakaan, kun viikonloppu olisi muutoin ammottanut tyhjyyttään. Lisäksi olen tainnut olla omalta tunnilta sen verran pois, että lisätunti oli vain paikallaan. Menin sitten lauantain c-tunnille.

Haa, pitkästä aikaa polleksi sattui Epper. Siitä minulla ei ole pahempaa sanottavaa. Se on mukavan reipas ja tottelevainen ja sen kanssa joutuu tosiaan miettimään sitä kääntämistä. Muutoin polle ottaa ohjat omiin kavioihinsa ja vipsauttaa käännöksen oman mielensä mukaan.

Oli jälleen mukava käydä toisen opettajan vetämällä tunnilla. Saa ihan eri tavalla kommenttia ja neuvoja, onhan opettajilla tietenkin omat tyylinsä. Treeninä oli iso keskiympyrä, jonka molemmista päistä lähti pienemmät voltit. Isoa ympyrää mentiin vasta-asetuksessa, jolloin pienelle ympyrälle lähdettäessä oltiinkin sopivasti myötäasetuksessa.

Asettaminen tulikin tarpeeseen. Tahdon olla hyvin varovainen asetuksissa, jotten kääntelisi liikaa ja sainkin kommenttia siitä, että kyllä saa olla napakammat pyynnöt. Epper tahtoi välissä jäädä katselemaan ihan omiaan, maneesissa kun meni samaan aikaan toinen kurssi. Ei muuta kuin tsemppausta ja sainhan sen Epperinkin välissä heräämään ja tekemään töitä.

Kolmikkoympyrää mentiin kaikissa askellajeissa. Käynnissä pari kierrosta, jotta homma selveni. Ravissa Epper meni ihan sutjakasti, kunhan vain muistin pyydellä sitä asettumaan ja toiseksi pysymään siellä.

Laukassa sitten treenattiinkin vastalaukkaa asetuksen mukaisesti. Ensin tultiin isolta ympyrältä normaalisti ja pienelle ympyrälle lähdettäessä nostettiin toki myötälaukka. Sitä jatkettiin pieneltä ympyrältä pois kohti ison ympyrän piirtämään seinää. Tällöin siis mentiin vastalaukassa. Muutamia kertoja annoin Epperin tunkea miten sattuu tulemaan, jolloin se joko vaihtoi laukan (!! niinpä, laukat kyllä vaihtuu silloin, kun sitä ei treenata :) tai pudotti ennen aikojaan raville. Opettajalta tulikin neuvo ottaa lapa haltuun sisäohjalla ja kas, Epperhän meni muutamat kerrat oikein näpsäkästi vastalaukkaa toivotusti. Hyvä polle!

Tunnin treeni oli kyllä kiva, vaikkei lempiaiheitani. Asetusta kun tarvitaan kuitenkin, joten anti oli hyödyllinen. Lisäksi mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantaina kuin ratsastus? Niin, ei mikään. :)

Ensi viikolla olisi se oma estetunti tosiaan. Pitää kyllä toivoa ja järjestellä työ siihen malliin, ettei se pääse pilaamaan tunnille osallistumistani. Peukut pystyyn, niin onnistumisen kuin pollearpajaisten suhteen.