torstai 30. lokakuuta 2014

Jetin mainio puoli

Kävin vielä tällä viikolla torstain opetuksellisen tunnin Tallinmäellä, sillä se jäi viime viikolla välistä. Tiesin kentän olevan kunnossa, mutta arvelin tunnin aiheena olevan silti koulua tulevan sunnuntain estetunnin takia. Olinpa ihanasti väärässä, sillä pääsimme Jetin kanssa hyppäämään mukavan pieniä esteitä. Menin Jetillä myös ensimmäistä kertaa kuolaimettomilla suitsilla sen hammaslääkärikäynnin seurauksena. Opettaja oli mennyt Jetillä pitkästä aikaa, mikä kyllä näkyi ruunan aivan erilaisessa eteenpäinpyrkimyksessä.

Alkuverryttelyssä ravasimme pääty-ympyrällä olleiden kahden puomin yli. Sen lisäksi teimme toisella pitkällä sivulla temponvaihteluita, toisella pohkeenväistöjä sisemmäs ja siitä takaisin uralle palaten. Jetti liikkui aika kivasti, mutta asetuksia en meinannut saada läpi. Jetti ei tahtonut asettua nimeksikään oikealle, mikä oli hassua. Oikealle asettuminen meillä kun on yleensä onnistunut. Sinnikkäästi pyytämällä asetukset alkoivat onnistua vähän siihenkin suuntaan, mutta ei kovin sujuvasti. Taisin itse ratsastaa jotenkin hassusti kuolaimettomien suitsien kanssa, mikä näkyi tänään tällaisena. Väistöt sen sijaan olivat mukavia eikä tahti kärsinyt niissä juuri nimeksikään. Temponvaihtelut sujuivat myös ihan ok, sillä Jetissä tuntui mukavasti olevan energiaa tänään. Laukassa verryttelimme ylittämällä pääty-ympyröillä puomeja. Suunnanmuutoksen teimme lävistäjän kautta, jonka lopussa laukka vaihdettiin lennosta. Laukkatehtäväkin sujui kohtuullisesti, vaikka nyt vuorostaan ratti oli vähän hukassa. Pienellä säädöllä se kuitenkin löytyi, ja verryttely onnistui ihan kivasti.

Ensimmäiset hyppelyt otimme vasemmassa kierroksessa ristikolle. Ideana oli positiivisen askeleen saaminen eli se, että estettä kohti mennään hyvin edeten ja vaikka vähän venyttäen kuin negatiivisen askeleen eli miniaskeleen kautta. Tämä oli hyvä harjoitus meille Jetin kanssa, sillä esitämme toisinaan rutkastikin näitä negatiivisia askelia. Samaa tehtävää tulimme myös oikeassa laukassa pienellä pystyllä. Selvisimme tehtävästä muutamilla negatiivisilla askelilla. Pääosin olimme molemmat menossa niin, että etenimme esteelle hyvin eikä miniaskeleista tarvinnut huolehtia. Jetti tuntui kuuntelevan hyvin, jolloin pienet hypyt olivat aika sujuvia ja tietysti kivoja.

Kaisalle kiitos tästä!
Sitten hyppäsimme miniradan esteillä 1–5, jonka jälkeen kieputimme vähän lyhyemmillä teillä esteet 1–3 ja 5. Viiden esteen minirata meni ihan ok, vaikka rämmimme ainakin ykkösen ja vielä kakkosenkin jälkeen ristilaukassa. Suora linja esteillä 3–4 oli ihan asiallinen eikä viitonenkaan tuottanut ongelmia. Kieputusradalla esitimme taas ristilaukkaa, mutta se ei onneksi menoa näillä korkeuksilla haitannut. Sain kurvailtua sopivasti, mutta en ihan päättömästi, jolloin Jetti liikkui mukavasti. Molempien ratojen aikana olisin kuitenkin saanut ajatella paremmin laukan säilymistä kaarteissa. Niiden aikana tahdin säilyttäminen tahtoi unohtua, mikä vähän vaikeutti esteelle tulemista. Taisimme kuitenkin useimmat lähestymiset saada positiivisen askeleen kautta eli tunnin aikaisempi harjoitus oli ollut hyödyksi.

Loppuraveissa Jetti tikitti menemään sellaista kyytiä, että saatoin vain nauraa. En tosiaan kovin usein tapaa Jettiä tällaisena, joten nautin kyllä vähän sen harmittomasta höseltämisestä. Toppuuttelun jälkeen Jetti palasikin taas omaksi itsekseen eikä enää kiirehtinyt turhia. Tunti oli tosi kiva etenkin, kun Jetti oli niin hyvin itse menossa. Opettaja myös puheli ajattelevansa ratsastaa Jettiä useamminkin, mikä tämän tunnin perusteella on enemmän kuin mainio juttu. Jetille tekee hyvää joutua välillä tekemään ihan kunnollakin hommia. Itse kun en osaa siltä ihan sataa prosenttia vaatia, mutta toivottavasti se minunkin kanssani vähän joutuu töitä paiskimaan.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

K niin kuin kipitys

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua, kun ajatuksia suunnattiin jo marraskuun koulukisoihin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Olin mielessäni toivonut jokeriratsua, mutta opettaja oli kisoja ajatellen jakanut minulle Manun. Ruuna lähti tunnille tallista. Tunnilla keskityimme vähän kokoamaan hevosia, ratsastamaan kulmia huolellisesti, suoristamaan hevosia sekä tekemään hieman siirtymiä.

Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä ja ravissa kulmat huolellisesti. Ennen kulmia hevosia koottiin, jotta kulman saattoi ratsastaa täsmällisesti. Käynnissä sain lyhennettyä Manua ja mentyä kulmat kohtuullisesti. Vasen kierros oli tosin vaikeampi. Manun takaosa tuntui olevan sisempänä, jolloin kulma meni oikaisten. Ravissa Manulla oli kiire kipittää. En taaskaan osannut ratsastaa sitä odottamaan, joten kulmat menivät pääosin kehnosti. Ilmeisesti en saa pidätteissä tiivistettyä istuntaani niin, että Manu oikeasti kuuntelisi. Sen sijaan irtoan satulasta ja roikun ohjissa, mihin ruuna reagoi kipittämällä entisestään.

Teimme lisäksi ravissa pitkille sivuille siirtymiset käyntiin ja pyöräytimme keskiympyröitä. Kuten arvata saattaa, eivät siirtymiset käyntiin sujuneet kovin pehmeästi tai nopeasti. Olisin saanut valmistella ravin ensin sopivaksi siirtymää ajatellen, mutta kontrollini Manuun oli edelleen onneton. Niinpä valmisteluni olivat puutteelliset, ja Manu siirtyi käyntiin vasta jarrutusmatkan jälkeen. Käyntikin tahtoi olla kiireistä siirtymän jälkeen. Keskiympyrällä yritin työstää Manua rennommaksi ja rauhallisemmaksi, mutta jokin pala tai koko palapeli oli hukassa. Manulla oli kiire, ja minua yksinkertaisesti tympi osaamattomuuteni. Ei hyvä yhdistelmä. Niinpä kunnon tulostakaan ei syntynyt. Opettaja tsemppasi sanomalla, että olimme menossa Manun kanssa oikeaan suuntaan. Tunsin kyllä niitä parempia hetkiä, mutta se lopullinen oivallus ja sitä seurannut loksahdus jäivät silti harmittavan kauas.

Oikeassa laukassa menimme edelleen kulmia vähän tasapainottaen sekä työstimme pääty- ja keskiympyröitä. Vasenta laukkaa työstimme pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla nostimme vastalaukan eli oikean laukan käynnistä tai ravista. Laukansäätely ei onnistunut kovin kaksisesti, vaikka Manu kyllä kykenee siihen. Pohjeratsastukseni oli niin puutteellista, ettei hommasta tullut oikein mitään. En vain osannut, mutta onneksi opettaja yritti auttaa. Ulkopohkeella piti säilyttää laukan pyörivyys ja sen lisäksi tuli huolehtia Manun kaulan pysymistä ohjien keskellä. Tämän avuksi tulivat pienet vasta-asetukset, jotta sain suoristettua Manua enemmän. Näillä keinoilla sain onneksi parempia hetkiä. Vastalaukannostot sentään sujuivat siinä mielessä, että Manu nosti ne oikein. Nostot tosin eivät olleet aina suoraan käynnistä, vaan mukaan mahtui pari raviaskelta. Siirtyminen takaisin raviin oli vähän hutiloitu, ja Manulla oli kova kiire kipittää ravissakin. Jarrut, mitä ne ovat?

Loppuraveissa Manu jaksoi vieläkin kauhoa menemään. Sitä sai toppuutella melkein joka askeleella, vaikka yritin rentoutua aina, kun se oli mahdollista. Tällä hetkellä osaan ratsastaa Manun joko ponnettomaksi ja pitkäksi tai sitten kipittämään edelleen pitkänä pysyen. Kultainen keskitie on hukassa, ja sekös harmittaa. Tunnin fiilikset eivät olleet kovin hyvät. Osaamattomuuteni harmitti taas samoin kuin se, etten tunnu löytävän Manun säätöjä nimeksikään. Kyllähän ratsu osaa, mutta en itse osaa kertoa sille asioita oikein. Treenit kuitenkin jatkukoot. Eiköhän niitä parempiakin hetkiä vielä mahdu tunteihin mukaan.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Maneesikausi avattu

Sunnuntaina kävin vielä ratsastamassa Tallinmäellä Jetin itsenäisesti. Kenttä oli osittain sula, osittain vetinen ja osittain jäinen, joten treeniolosuhteet olivat aika kehnot. Opettaja kuitenkin vinkkasi, että lähitallin maneesi olisi käytettävissä korvausta vastaan, jos haluaisin mennä kunnon treenin. Valitsin tämän vaihtoehdon senkin takia, että halusin käydä Jetin kanssa maneesissa rauhassa ennen ensimmäistä siellä pidettävää estetuntia.

Alkukäynnit hoituivat hyvin näppärästi, kun talutin Jetin maneesille, jonne matkaa on noin kilometri. Maneesissa Jetti tuijotteli hieman niitä iänikuisia kohtia, jotka aiheuttivat harmaita hiuksia viime keväänäkin. Ruunan tuijottelu oli onneksi maltillista. Sorruin kuitenkin itse ennakoimaan jänniä kohtia, mikä varmasti sai Jetin keskittymään niihin enemmän. En ollut ajatellut treeniohjelmaa sen kummemmin, joten päädyin taas tuttuun sillisalaattiin: vähän kaikkea, mitään ei kunnolla. Olin vain tyytyväinen, että pääsin laukkaamaankin. Päädyin sen lisäksi tekemään vähän väistöjä, siirtymiä ja laukanvaihtoja sekä hakemaan asetuksia läpi.

Väistöt käynnissä olivat nihkeitä, ja oikealle ne lähtivät selvästi kehnommin. Ravissa ne parantuivat hieman, ja laukan jälkeen tehtyinä olivat paikoin jopa sujuvia. Väistöt vasemmalle sujuivat paremmin kuin väistöt oikealle. Jotenkin siihen suuntaan tehtyinä Jetti ei lähtenyt ottamaan jalkojaan kunnolla käyttöön, jolloin väistöt olivat vaisuja. Siirtymiä tein kuviolla ravista seis, peruutus ja siitä raviin. Pysähdykset pääsivät tänään valumaan enemmän kuin normaalisti. Tämä johtui varmasti siitä, ettei ravi ollut niin pontevaa kuin olisi saanut olla. Perutuukset lähtivät kohtuullisesti, mutta turhan monta kertaa vasemmalle poikittaen. Hain peruutuksissa Jettiä pyöristymään ja rentoutumaan, minkä se teki muutaman kerran ihan asiallisesti. Peruutuksesta siirtyminen raviin oli hieman hidas enkä itsekään saanut oltua niin hereillä, että olisin napakoittanut sitä. Jetti kuitenkin huomasi tehtävän jujun aika nopeasti ja pyrki vähän loppua kohti parantamaan. Oma ratsastukseni tosin oli hyytynyttä, mikä ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Laukassa yritin vain hakea rullaavaa menoa, joka oli hukassa. Laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla, ja istuntani hajoili jatkuvasti. Jäin lopulta ympyrälle hakemaan parempaa menoa, jota ei tosin koskaan varsinaisesti tullut. Olisin ehkä saanut prässätä enemmän, mutta oma puhti oli poissa. Lopulta päädyin tekemään täyskaartojen avulla laukanvaihtoja. Ensin Jetti oli sitä mieltä, että haluan vastalaukkaa ja puksutti menemään sitä, vaikka pyytelin vaihtoa. Toistojen avulla Jetti kuitenkin ymmärsi, mitä hain ja teki vaihtoja paremmin. Ei varmaan tule yllätyksenä se, että istuntani oli taas vähän heikunkeikun. Sitä niin luulisi, että istuminen edes onnistuisi, mutta ei. Yllättäen se vaatii vähän enemmän työtä, kun alla onkin elävä olento eikä esimerkiksi sohva.

Lopuksi hain vielä ympyröillä asetuksia läpi ravissa. Oikea kierros oli ihan ok, mutta Jetti tahtoi olla vähän hätäinen ja kiirehtiä alta pois. Toki Jetin tapauksessa kiirehtiminen on omalla tavallaan positiivinen ongelma, mutta tällä kertaa en saanut toppuuteltua sitä pois ja muunnettua menoa pontevaksi, mutta rennoksi. Vasen kierros oli asettamisen suhteen taas tutummin kinkkistä. Asetus ei tahtonut mennä läpi, ja Jetti pääsi valumaan sisemmäs. Yritin korjata istuntaani ja vaikuttaa hevoseen oikein, mutta lopullinen loksahdus jäi puuttumaan. Pientä parannusta silti tuli, mutta suunta jäi selvästi vaikeammaksi.

Maneesikauden avaaminen Jetin kanssa meni loppujen lopuksi asiallisesti. Olin hassusti ajatellut, että tunti menisi kyttäilyyn, mutta Jetti onneksi todisti ajatukseni vääriksi. Taidan itse kytätä siinä, missä sekin. Pitänee opetella ottamaan itse tuollaiset asiat rennommin, niin eiköhän sama asenne tartu Jettiinkin. Loppukäynnit hoituivat näppärästi kotimatkalla, kun talutin Jetin siihenkin suuntaan. Tallinmäen torstain tunti vaihtuu nyt talvikaudeksi maneesitreeneihin sunnuntaisin. Kiva päästä harjoittelemaan taas kelistä riippumatta sekä totuttautumaan siihen, että myös maneesissa voi hypätä järkevästi eikä kaikkea tarvitse tuijottaa tai jännittää.

Kun keskittyminen ei riitä

Sunnuntaina oli vuorossa oman seuran vuoden viimeiset estekisat. Kisaratsuksi sain Loren, jolla ilmoittauduin 70/80 sentin luokassa 80 senttiin. Lore meni saman luokan ennen minua Kaisan ratsastamana 70 sentin korkeudella, joten sain alleni hyvin heränneen hevosen. Lähtöjä luokassa oli 10, ja lähdin itse yhdeksäntenä. Kisat kehtasivat jännittää melkoisesti enkä osannut juuri rentoutua. Jotenkin otteeni Loreen ei viime aikoina ole ollut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut, joten oma varmuuteni ei ollut huipussaan.

Verryttelyssä Lorea sai keskittyä jarruttelemaan, sillä se tahtoi vähän höseltää eikä kuunnella. Yritin kuitenkin muistaa sen, että antaisin laukan sujua, jolloin hypyt menisivät paremmin. Hyppäsin pystyn (ratapiirroksen este 2) kertaalleen pienempänä oikeassa laukassa, ja se sujui hyvin. Vasemmassa kierroksessa hyppäsin kolme kertaa laine-esteen (numero 7), sillä kaksi ensimmäistä hyppyä menivät päin prinkkalaa. Ponnistuspaikka ei osunut, ja luulin Loren lähtevän kaukaa. Sepä malttoikin ja otti vielä pienemmän askeleen. Vasta kolmannella kerralla sain odotettua, jolloin hyppäsimme yhtä aikaa. Palasimme takaisin oikeaan laukkaan, jossa hyppäsin esteen numero 2 okserina kerran. Se sujui ihan asiallisesti, vaikka ponnistuspaikka oli minulta hukassa. Lore hyppäsi varmasti, joten päätin verryttelyn riittävän.

Noralle kiitos tästä!
Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Lore eteni hyvin, ja yritin hokea itselleni, etten jarruttaisi sitä turhaan. Aloin kytätä ykköstä hyvissä ajoin ja jotenkin jäin siihen kiinni. Mietin vain sitä estettä ja yritin nähdä ponnistuspaikan ajoissa. Kun se valkeni, huokaisin helpotuksesta. Lore vaihtoi hypyssä hienosti laukan oikeaksi. Hypyn jälkeen olin kuitenkin vielä ajatuksissani ykkösesteessä, jolloin en ajatellut radan seuraavaa estettä, vaan seilasin siitä hyvää vauhtia ohi. Viime tipassa yritin vielä tyyrätä Loren esteelle, mutta tulimme niin vinosti, ettei se tietenkään hypännyt. Arvasin tämän, mutta halusin silti yrittää sen sijaan, että olisin huristanut esteestä suoraan ohi. Liekö tämä ollut hyvä vai huono ratkaisu. Jouduimme ottamaan pitkän tien ennen kuin pääsimme uudelleen kakkoselle. Nyt lähestyminen oli kunnossa, kun olin tajunnut radan jatkuvan myös ensimmäisen esteen jälkeen.

Järkevämmällä tiellä kakkonen ylittyi hyvin. Sen jälkeen Lore oli vähän menossa, ja itse olin irti satulasta, jolloin kaarre kolmoselle venyi melkoisesti. Jarrutin myös sen verran napakasti, että rytmi katosi. Niinpä ajauduimme kolmoselle vähän liian lähelle, ja Lore kolautti puomia, joka kuitenkin pysyi paikoillaan. Esteellä laukka kuitenkin vaihtui toivotusti vasempaan. Yritin antaa laukan sujua matkalla nelosella, mutta taisin sortua jarruttamaan. Niinpä tulimme neloselle huonosti, ja Lore ratkaisi tilanteen lähtemällä hiema kauempaa. Annoin Loren nyt laukata, jolloin pääsimme sarjan a-osalle johtaneen suoran linjan viidellä askeleella. Viitosena olleen sarjan a- ja b-osa sujuivat hyvin eikä askeleen väli tuntunut pahalta. Kuutoselle näin paikan ja luulin ratsastaneeni järkevästi. Lore kuitenkin suivaantui jostain ja ohitti esteen vasemmalta. Tämä toinen ohimeno tuli ihan puskasta, joten hylätyksi tuleminen harmitti vietävästi. Saimme kuitenkin jatkaa perusvaiheen loppuun. Toisella lähestymisellä kuutonen menikin sitten ongelmitta, mutta sain korjata Loren oikeaan laukkaan ravin kautta. Lähestyminen seiskalle ei myöskään ollut Loren mieleen, jolloin se meni vielä kolmannen kerran esteestä vasemmalta ohi. Huoh! Mitä ihmettä siellä selässä tein vai pitäisikö kysyä, mitä kaikkea en tehnyt oikein? Sain tulla tämän perusradan viimeisen esteen vielä uudelleen. Tie ei ollut vieläkään kunnossa, mutta olin sen verran menossa, että Lore lähti hyppyyn, vaikkakin vähän kaukaa. Siinäpä se suoritus sitten oli.



Hylätyksi tuleminen tuntuu aina inhottavalta ja harmittaa olan takaa. En ollut yhtään osannut varautuakaan tällaiseen. Jotenkin oma keskittymiseni vain valui hevosen menon säätelyyn ja etenkin liialliseen jarrutteluun sen sijaan, että olisin antanut Loren laukata. Mieltä synkensi entisestään se, että tein tämän virheen, vaikka juuri sitä opettaja oli kehottanut välttämään. Lisäksi toisen esteen unohdus kostautui pahasti, ja sille tehty huono ylitysyritys varmasti sai Loren ärsyyntymään. Tällä kertaa keskittyminen ei riittänyt enkä saanut herätettyä itseäni niin, että olisin saanut muutettua ratsastustani. Lore sakotti tästä aiheellisesti, joten ei auta muu kuin niellä katkera opetus ja toivottavasti oppia tästä. Mutta hyviäkin uutisia! Muulla JKH-tiimillä meni samassa luokassa oikein hyvin, sillä Kaisa hyppäsi Lorella 70 sentin ja nappasi sillä luokan voiton. Nora puolestaan ratsasti 80 sentin ja otti kolmannen sijan. Jes! Ihanaa, että kisaajien joukossa on kavereita, joiden onnistumisista voi iloita. Eipähän voi jäädä ihan niin murehtimaan omia mokia, kun tulee hyviä uutisia tasapainottamaan. Kunhan pahimmat harmitukset haihtuvat, on tämäkin kerta otettava kokemuksen ja opin kannalta. Aina ei voi onnistua, mutta kaikesta voi onneksi oppia.

Videosta kiitos Kaisalle!

torstai 23. lokakuuta 2014

Kevyttä köpöttelyä

Torstaina pääsin viikon tauon jälkeen Jetin kyytiin. Kenttä oli pakkasten takia kova, joten itsenäisen ratsastuksen askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Pakkasta oli -6, mutta hyytävä tuuli teki kelistä kylmemmän. Niinpä viihdyin ratsailla vajaan tunnin, kun ideat tehtäviinkin loppuivat kesken.

Ratsastus meni kevyesti köpötellen. Väliin tein vähän pohkeenväistöjä ja siirtymiä, jotka alkavat olla tuttuja valintoja itsenäisille kerroille. Väistöt käynnissä ja ravissa olivat ihan ok. Tällä kertaa myös väistöt oikealle sujuivat kohtuullisesti. Tahtikin pysyi riittävästi eikä Jetti yrittänyt hyytyä väistöjen aikana pahemmin. Raviväistöt jatkoivat samaa linjaa ja olivat ihan kivoja. Väistöissä vasemmalle sain jopa vähän toppuutella, ettei Jetti kiirehtinyt ja unohtanut ottaa ristiaskeleita.

Siirtymisissä käynnistä raviin ja takaisin keskityin pyöreyden säilyttämiseen. Siirtymisissä ylöspäin Jetti tuntui pysyvän kohtuullisen rentoa, kun taas siirtymisissä alaspäin se vähän jännittyi. Lopulta tajusin yhdistää uloshengityksen alaspäin tehtyyn siirtymään. Näin sain oltua itse rennompi ja istuttua paremmin satulassa. Tämä paransikin siirtymiä alaspäin. Huomasin kuitenkin käsieni olevan vielä vähän turhan hitaat tekemään pyyntöjä, mikä varmasti osaltaan teki siirtymisistä vähän epätasaisia.

Lopuksi työstin hetken ravissa myötäasetuksia molemmissa kierroksissa ympyrällä. Oikea kierros toimi helposti niin kuin yleensä, joten keskityin vasempaan kierrokseen. Muistin korjata omaa istuntaani ja huolehtia ulko-ohjasta, jolloin en jäänyt niin näpertelemään vain sisäohjaa ja istunut ihan vinossa. Nämä keinot tuntuivat auttavan, ja vasen kierros parani kummasti. Jetti ravasi paikoin tosi kivasti, jolloin harjoitusravissa istuminen oli helppoa. Kun Jettiä ei tarvinnut nohittaa liikkumaan, ehdin miettiä mukavasti omaa istuntaani. Välillä huomasin meidän menneen useamman kierroksen niin, että Jetti oli kiltisti tehnyt oman osuutensa, ja olin itse saanut pohtia vain omaa mukautumistani. Kivaa!

Hassua ratsastuksessa oli se, että toisinaan pohjasta nirsoileva Jetti tarjosi ravissa jopa parempia hetkiä kuin joskus hyvällä pohjalla. Ilmeisesti loma oli tehnyt sille oikein hyvää siinä mielessä. Kaipaan kuitenkin kovasti jo tavallisia treenejä, mutta kelit näyttävät siltä, ettei ulkokenttien varassa olevat paljoa pääse juhlimaan. Onneksi siirrymme talvikaudeksi hyppäämään läheiselle maneesille, joten ainakin kerran viikossa pääsemme treenaamaan kunnolla. Ja eiköhän se hyvä talvikin sieltä vielä tule.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Anna laukata

Keskiviikon valmennusryhmän tunti yhdistettiin B-tunnin kanssa, jolloin ratsukoita oli kahdeksan. Tunnin aiheena oli esteitä tulevan sunnuntain kisojen takia, ja ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Loren. Jostain syystä tunti jännitti, vaikka olen hypännyt Lorella paljon. Ehkä ne kisat aiheuttivat tuon pienen tutinan.

Alkuverryttelyn menimme omatoimisesti. Pyrin ratsastamaan Lorea edestä kevyeksi, jotta emme olisi esteillä pulassa etupainoisuuden takia. Tämän lisäksi halusin saada molemmat pohkeet läpi sekä testata jarrut. Varsin perinteinen lämmittely siis. Paikoin sain Lorea vähän ryhdikkäämmäksi edestä, mutta sellaista pysyvämpää onnistumista ei tullut. Oikean kierroksen ympyröillä Lore kulki niin kuin pyysin, mutta vasemmalle tehdyillä ympyröillä se pääsi pienentämään kuviota. Vasen pohkeeni ei ollut niin hyvin läpi kuin olisi pitänyt. Verryttelimme vielä vasemmassa laukassa, jossa tarkistin samoja asioita. Lore tuntui olevan mukavasti kuulolla enkä itsekään kipannut pahemmin etukenoon.

Ensimmäiset hypyt otimme kahden esteen suoralle linjalle, jota tultiin kuudella askeleella molemmista suunnista. Aloitimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä yrityksellä hämäännyin Loren laukasta ja lyhensin sitä liikaa. Niinpä pistimme väliin ylimääräisen askeleen eli tulimme sen seitsemällä. Toisella yrittämällä sain korjattua virheen, ja väli sujui kuudella askeleella. Oikeassa laukassa ensimmäisellä kierroksella Lore pääsi lähtemään ensimmäiseen hyppyyn kauempaa, jolloin laukka vaihtui vasemmaksi. Välin pääsimme kuitenkin kuudella askeleella, ja laukan korjasin toisen hypyn jälkeen ravin kautta oikeaksi. Toinen yritys onnistui hyvin, ja myötälaukka säilyi tehtävän läpi. Suoran linjan jälkeen tulimme kertaalleen yksittäisen porttiesteen oikeassa laukassa. Lore eteni hyvin estettä kohti, mutta pääsi hieman kaukaa hyppyyn, jolloin laukka vaihtui toivotusti vasemmaksi.

Sitten tulimme neljän hypyn miniradan esteillä 1–4. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ensimmäisenä olleelle okserille Lore lähti hieman kaukaa, mutta laukka ei vaihtunut oikeaksi, joten korjasin sen ravin kautta. Suoran linjan ensimmäiselle esteelle tulimme hyvin, jolloin linja meni edelleen hyvin kuudella askeleella. Lore tosin vaihtoi laukan turhaan vasemmaksi, joten sain taas korjata sen kolmosen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Viimeisenä ollut neloseste ylittyi kivasti, vaikka laukka ei hypyssä vaihtunut. Olin tyytyväinen siihen, että Lore ei yrittänyt lähteä hyppyyn liian kaukaa.

Toisen kierroksen tulimme hieman eri tavalla esteillä A–D parin esteen noustessa noin 75 senttiin. Ykkönen oli niin kuin aiemmin eikä laukka vaihtunut siinä vieläkään. En saanut Lorea ajoissa raviin, jolloin keskittyminen siihen vei uuden radan muistamisen mennessään. Olin nimittäin suuntaamassa aiemman radan kakkoselle, kun oikeasti piti suunnata porttiesteelle. Sain käännettyä Loren pois väärän esteen linjalta ja olisin voinut jatkaa oikealle esteelle, mutta opettaja pisti meidät aloittamaan tehtävän uudelleen. Ykköselle tuli taas hyvä hyppy, mutta laukan sain vieläkin korjata ravin kautta oikeaksi. Kakkoseste ylittyi hyvin, ja Lore vaihtoi siinä laukan vasemmaksi. En tosin tuntenut tätä selkään ja yritin jarruttaa Lorea raviin ennen kuin tajusin sen olevan jo vasemmassa laukassa. Tämä söi tietenkin laukkaa, ja tulimme vähän turhan hitaasti kolmoselle. Lore eteni välin viidellä, vaikka jäikin vähän kauas nelosesta. Laskeuduimme hypystä sen seurauksena vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa. Opettaja onneksi pisti meidät tulemaan suoran linjan vielä uudelleen. Luulin ensin, että meidän olisi pitänyt tulla väli kuudella ja varmistelin hölmönä kuultuani askelmääräksi viiden. Annoin Loren sitten laukata, jolloin se selvitti linjan hyvin viidellä askeleella.



Siihen päättyivät samalla tunnin hyppelyt. Opettaja neuvoi varomaan, etten ajattelisi esteiden välissä liikaa taakse, vaan antaisin laukan sujua. Huomasin jarruttelevani, sillä halusin välttää liian reippaan laukan, jolloin Lore saattaisi lähteä hyppyihin liian kaukaa. Opettaja kuitenkin huomautti, että liian pienessä laukassa hypyt käyvät Lorelle vaikeiksi, jolloin meno hypynkin jälkeen kärsii. Huomasin myös vääriä laukkoja korjatessani, kuinka istuntani irtosi satulasta, mikä varmasti hidasti siirtymistä ja laukan korjaamista. Perinteisiä mokia siis, mutta Lore ei onneksi vetänyt niistä herneitä turpaansa. Saan kuitenkin luvan opetella etenemään rennon reippaasti, jotten omalla himmailullani vaikeuta hevosen työtä.

Videoista kiitos Alekseille!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Uudestaan!

En malttanut jättää Hektorilla ratsastamista vain yhteen kertaan, vaan kävin sen kanssa vielä maanantain piristykseksi pyörimässä kentällä tovin. Plussakeli ja vesisade oli pehmentänyt aiemmin koppuraista kenttää, jolloin tohdin ottaa vähän laukkaa. Muutoin pysyin perusjuttujen parissa reilun puolen tunnin verran. Siinä ajassa testailin muutamia pohkeenväistöjä, haeskelin asetuksia sekä tein siirtymiä.

Pohkeenväistöjä tein lyhyesti käynnissä. Väistöt oikealle sujuivat aika kivasti. Tahti ehkä vähän katosi, kun jäin säätämään liikaa, mutta muuten Hektor eteni hyvin. Väistöt vasemmalle tahtoivat olla lapa edellä punkemista, kun unohdin etuosan ja huolehdin vain takaosasta. Tajusin sitten ratsastaa väistöt loivemmin, jolloin ehdin kontrolloida sekä etu- että takaosaa. Väistöt vasemmalle paranivatkin näillä keinoilla. Oma istuntani tuntui tänään tykkäävän valua korostetusti vasemmalle, mikä varmasti heijastui niin väistöihin kuin muihin tehtäviin.

Asetuksia työstin isolla kahdeksikolla niin käynnissä kuin ravissa. Vasen kierros tuntui tänään helpommalta, kun tajusin korjata istuntaani keskemmäs satulaa. Saimme siihenkin suuntaan mukavan rentoja hetkiä niin kuin jo aiemmin olimme oikeassa kierroksessa saaneet. Jäin tosin miettimään sitä, annoinko Hektorin jäädä liian pieneen raviin vai oliko se ponille sopiva eteneminen. Hektor kyllä eteni, mutta ehkä siinä olisi saanut olla pontevuutta enemmän. Jäin arpomaan asiaa sen verran, etten tehnyt ratkaisua suuntaan tai toiseen, jolloin Hektor sai valita sopivan etenemisen.

Seuraavaksi testasin lyhyesti Hektorin laukan. Oikeassa laukassa menin ympyrällä leveästi hymyillen. Hektorin laukka oli pehmeää ja rullaavaa, jolloin siinä oli ilo istua. Melkein kuin keinuhevosen selässä olisi istunut. Halusin tietysti laukata myös vasenta laukkaa, mutta siinäpä iski tenkkapoo. Hektor ei tajunnut yhtään, mitä yritin pyytää siltä. En tajua, miten väärin annoin laukannostoavut, kun Hektor joko tarjosi ravia tai poikitti menemään käynnissä. Sain nollata tilannetta monta kertaa ennen kuin äänellä avittamalla sain Hektorin nostamaan laukan. Pisteet minulle siitä, etten jäänyt ajamaan ponia ravista laukkaan, vaan tajusin nollata tilanteen ja pyytää uudelleen. Hektor tosin olisi saanut oppia hetkeksi puhumaan ja kertoa minulle, mitä tein niin pahasti pieleen. Vasemmassa laukassa sain taas korjata istuntaani, joka valui koko ajan vasemmalle. Tähän suuntaan laukka ei rullannut niin sujuvasti, minkä arvelen johtuneen juuri istuntani ongelmista.

Lopuksi tein vielä käynti-ravi-käyntisiirtymiä tavoitellen pyöreyden säilymistä. Sain tehtyä siirtymät ylöspäin kohtuullisesti, jolloin Hektorkin pysyi pyöreänä. Siirtymissä alaspäin sen sijaan tein jotain, mikä vei pyöreyden. Taisin ehkä pari kertaa saada puolipyöreän siirtymisen alaspäin, mutta muina kertoina siirtymät menivät joko kokonaan tai puoliksi hirveillen. Äkkiseltään veikkaisin syynä olevan jonkinlaisen muutoksen istunnassani. Kaipa en osaa istua siirtymää pyytäessäni rauhassa, vaan jännityn ja irtoan satulasta. Joskus olisi hyvä syynätä oikein ajatuksen kanssa sitä, mitä istunnassani tapahtuu siirtymien aikana.

Hektorilla oli kyllä taas kiva ratsastaa. Se on mukavan tasainen ja kevyt ratsastaa eikä sitä tarvitse joka hetki olla pyytämässä eteen. Välillä meno oli niin mukavan helppoa, että kyydissä saattoi vain fiilistellä. Voin vain kuvitella, millaista liikettä ponista löytyy sitten, kun sitä osaa siltä oikein pyytää. Tämäkin tunti meni vielä tutustellen, jolloin menen aika kepoisasti enkä vaadi ratsulta liikoja. Uuden ratsun kanssa on kiva mennä siksikin, että silloin kiinnitän vähän enemmän huomiota omaan ratsastukseeni. Vielä kun saisin tehtyä samaa tunnustelua jokaisen ratsun kanssa, niin avut tulisi säädettyä aina sen kerran perusteella, ei puoliautomaattisesti vanhojen kertojen mukaan.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Poniratsastaja on täällä taas

Uusin ponituttavuus, Hektor Finn.
Lauantaina sisäinen poniratsastajani sai tehdä comebackin, sillä kävin ratsastamassa Tallinmäellä itsenäisesti kisaponin nimeltä Hektor Finn. Hektor on 2001 syntynyt ruuna, jolla on kisattu esteitä 130 senttiin saakka. Säkäkorkeudeltaan ruuna taitaa olla jotain vähän päälle 145 senttiä. Kenttä oli pakkasyön jäljiltä koppura eli askellajeina olivat käynti ja ravi.

Ratsastin puolisen tuntia ihan vain Hektoriin tutustuen. Pyörittelin kahdeksikkoa asetuksia haeskellen ja tein muutamia pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Hektorin käynti oli mukavan pontevaa. Ravissa ruuna tarjosi välillä vähän hitaampaa menoa, mutta uskoi pyynnöt edetä tarmokkaammin. Asetuksissa oikealle sain huolehtia siitä, että ulko-ohjan tuki säilyi enkä vääntänyt ratsua mutkalle. Asetukset vasemmalle olivat tihkaampia, mutta sinnikkäällä houkuttelulla sekä omien apujen ja istunnan korjauksella ne parantuivat.

Pitihän sitä lomailevaa Jettiäkin
käydä rapsuttamassa ja kuvaamassa.
Pohkeenväistöjä tein vain muutamia, ja ne lähtivät aika kivasti molemmissa askellajeissa. Hektor kuunteli hyvin pohjeapuja, mutta unohdin itse välillä huolehtia myös ratsun etuosasta. Tuttu tyyppivika minulle. Väistöissä tahdoin siis jäädä vähän liikaa miettimään sivulle vievää apua sen sijaan, että olisin huolehtinut myös etuosasta sekä tahdin säilymisestä. Väistöjen jälkeen hain vielä asetuksia läpi vasemmassa kierroksessa. Nyt ne sujuivat jo aika kohtuullisesti. Sen jälkeen hommat riittivätkin meille, ja näin olin testannut uuden ponituttavuuden pikaisesti. Hektor oli kyllä kiva. Ainakin tällä kertaa ja näissä askellajeissa se oli varsin mutkaton, toimi kevyillä avuilla, ja eteenpäinpyrkimystä löytyi riittävästi. Hektor oli varsin mukava tuttavuus, joten poniratsastajani oli oikein tyytyväinen.

torstai 16. lokakuuta 2014

Treenit käynnissä ja ravissa

Niin ne alkutalven parin asteen pakkaset tulivat ja tekivät ulkokentistä koppuraisia. Niinpä Tallinmäen torstain tunnilla oli luvassa koulua käynnissä ja ravissa kolmen ratsukon voimin. Jettiä olikin ehtinyt tulla ikävä hurjan pitkän eli viiden päivän tauon aikana. Tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä, takaosan siirtoja sekä vähän siirtymiä.

Tunti aloitettiin käynnissä ja ravissa tehdyillä pohkeenväistöillä pitkiltä sivuilta keskemmäs ja takaisin. Opettaja ohjeisti meitä Jetin kanssa keskittymään erityisesti siihen, että tahti säilyisi väistöjenkin aikana. Lisäksi sain kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti väistöissä oikealle Jetti astuisi kunnolla rungon alle. Väistöt molemmissa askellajeissa sujuivat aika kivasti. Käynti tosin taisi olla hieman parempi, mikä oli yllättävää. Yleensä ehdin säätää käynnissä liikaa, jolloin ratsu alkaa usein jarruttaa. Nyt Jetti eteni aika kivasti itse, jolloin tahti säilyi väistöissäkin. Ravissa tahti pääsi välillä hieman hidastumaan. Mistään hyytymisestä ei tosin ollut kyse, vaan meno pysyi ihan sujuvana. Sain tehtyä väistöjä vasemmallekin siten, että Jetti astui hyvin rungon alle. Se tuntui selkään mukavan selvästi.

Seuraavaksi siirryimme isolle ympyrälle, jolla siirtelimme takaosaa niin käynnissä kuin ravissa vuoroin sisemmäs, vuoroin ulommas. Molemmissa suunnissa oli helpompaa saada Jetin takaosa vähän sisemmäs tahti säilyttäen. Hieman haastavampaa oli saada Jetin takaosa vähän ulommas, sillä tuppasin unohtamaan etuosan kontrolloinnin. Niinpä pyytäessäni Jettiä siirtämään takaosaa ulos päästin koko hevosen valumaan sinne. Opettaja muistuttikin, että etuosan piti pysyä uralla takaosan siirtyessä. Lopulta tajusin hallita etuosaa paremmin, jolloin takaosa oli helpompi siirtää ulommas. Tahdoin silti tehdä liikkeen liioiteltuna, sillä pienemmin tehtynä en tuntenut sitä selkään niin hyvin. Sen seurauksena väkersin liikaa, jolloin Jetti alkoi jarrutella. Ihan hiippailuun emme menneet, mutta tahti kärsi selvästi takaosan siirroissa ulos. Maltillisempi siirto auttoi säilyttämään tahdin paremmin. Vielä kun oppisin tuntemaan selkään, milloin siirto on riittävä, jotta en turhaan tekisi sitä liioitellusti.

Lopuksi ratsastimme isoa kahdeksikkoa asetusten ja taivutusten avulla pyöreyttä hakien. Saimme Jetin kanssa lisätehtäväksi tehdä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin pyöreys parhaan mukaan säilyttäen. Tämä olikin ihanan vaikeaa, sillä teen siirtymisissä aina jotain ylimääräistä, jolloin pyöreys katoaa hetkeksi. Siirtymät alaspäin olivat hieman parempia, sillä Jetti hidastaa helposti. Tunsin silti, kuinka lössähdin sen sijaan, että olisin pitänyt istuntani tukevana. Siirtymät ylöspäin vaativat vähän Jetin herättelyä, jolloin hukkasin tuntuman taas. Miten voikin olla niin vaikea tehdä kahta asiaa kerralla? Tai mikä pahempaa, vielä useampaa. Niinpä saimme ehkä kerran tai pari vähän pyöreämmän siirtymät ylöspäin. Muut kerrat menivät puolihirveillen, kun unohdin tuntuman ja keskityin tuuppaamaan Jetin raviin.

Tunti tuntui hassulla tavalla pitkältä, ihan kuin olisimme ehtineet tehdä enemmän. Tämä varmaan johtui siitä, että askellajeina olivat vain käynti ja ravi. Jetillä oli kuitenkin tosi kiva ratsastaa. Se oli hierottu vasta ja ilmeisesti sen vaikutus tuntui selvästi. Yleensä hankalampi vasen kierros oli selvästi helpompi, ja muutenkin Jetti tuntui liikkuvan notkeammin. Jetin selkään on kyllä aina ihana palata, on se kuitenkin jo niin tuttu treenikaveri.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Asettamista ja siirtymisiä

Keskiviikon valmennustunnilla ratsukoita oli yhteensä viisi. Ratsukseni sain Manun, jota olin marraskuun koulukisoja varten toivonut. Koulutunnilla pääsimme jumppaamaan hevosia ympyröillä myötä- ja vasta-asetusten, pohkeenväistömäisten hetkien sekä siirtymien avulla. Manu lähti tunnille karsinasta, jossa se oli pitkästä aikaa tympeä käsitellä, mutta onneksi tympeys ei yltänyt ratsastukseen asti.

Pysyimme valtaosan tunnista ympyröillä. Ympyrällä ratsastimme erityisesti käynnissä ja ravissa myötä- ja vasta-asetuksia isontaen ja pienentäen ympyrää. Tarkoituksena oli saada jumpattua hevosia suoremmiksi. Vasta-asetuksen aikana ympyrää pienennettiin, myötäasetukseen palatessa ympyrää taas suurennettiin pohkeenväistömäisesti. Ravissa menimme välillä myös isoa ympyrää antaen hevosten mennä vähän rennommin matalammassa muodossa. Laukkatehtävänä oli puolestaan käynnistä tehdyt nostot ja laukasta siirtymiset suoraan käyntiin.

Käyntityöskentelyssä oli mukavasti aikaa hakea palikoita kohdilleen. Myötäasetuksissa sain huolehtia ulko-ohjan tuesta, vasta-asetuksissa puolestaan siitä, että Manu oikeasti asettui. Vasta-asetuksien aikana tehty ympyrän pienennys oli aluksi haastavaa, sillä Manun takaosa tahtoi harppoa edelle, kun ideana oli saada etuosa pysymään matkassa. Opettaja neuvoi ratsastamaan pohkeella vähemmän, ettei Manu tekisi pienennystä vain takaosalla. Ympyrän suurennuksissa väistömäisyys oli sallittua. Molempiin suuntiin sain asetuksia läpi, mutta tahdoin herpaantua onnistuneen hetken jälkeen, jolloin tehty työ valui hukkaan. Ulko-ohjan tuki myötäasetuksessa unohtui monesti, kun jäin halailemaan sisäohjaa. Oikea käsi tietysti hanskasi sekä sisä- että ulkokätenä toimimisen, kun taas vasen käteni osasi enimmäkseen olla vain ulko-ohjassa.

Ravissa osa keskittymisestäni meni siihen, että Manu liikkui, mutta ei kiirehtinyt. Alas istuminen tuntui auttavan, sillä keventäessä tahti kiihtyi. Asetuksissa sain toppuutella Manua, jotta se malttoi kuunnella pyyntöni eikä kipittänyt. Sain molempia asetuksia välillä kivasti läpi, mutta tahdoin myödätä turhan reilusti, jolloin tuntuma katosi. Saisin opetella myötäämään pienemmin, ettei työstöä tarvitsisi joka kiitoksen jälkeen aloittaa liki nollasta. Isommalla ympyrällä otetut rennommat pätkät matalammassa muodossa kuluivat meillä lähinnä hirvenä kipittäen. Välillä Manu ymmärsi, että halusin sen rentoutuvan ja ravaavan vähän vapaammin, mutta seuraavassa hetkessä kommunikaatiomme oli tullut katkos, ja pakka levisi sekunnissa. Hankalaa! Tajuan kyllä, että oman istuntani ja etenkin kevennykseni epätasapainoisuus ajaa Manua kiirehtimään, mutta vakautapa istunta sekunnissa. Työtä on edessä.

Lopuksi harjoittelimme ympyröillä vielä laukannostoja käynnistä ja laukasta siirtymisiä suoraan käyntiin. Manulla tuli taas kiire, kun ympyrän jakanut toinen ratsu pääsi laukkaamaan, mutta se ei. Siinäpä sitten taas keskustelimme siitä, saako ratsu päättää, mitä tehdään vai onko ratsastajallakin jotain sanottavaa asiaan. Lopullista ratkaisua emme saaneet tehdyksi, mutta vuorottelimme päätöksistä sentään. Laukannostot tahtoivat tulla aina parin raviaskeleen kautta, vaikka yritin valmistella niitä. Parhain nosto taisi olla sellainen, johon livahti kuitenkin se yksi ravinsekainen askel. Yritin pitää tuntuman laukannostossa, mutta jotenkin en vain saanut Manua ponnistamaan suoraan laukkaan. Käynnistä varmaan puuttui riittävä lyhyys ja terävyys.

Siirtymiset laukasta suoraan käyntiin olivat melkoisen kinkkisiä. Kuviona sai käyttää ympyrän pienennystä, jolloin laukkaa oli helpompi lyhentää ja koota. Minulla oli kiire yrittää siirtymistä käyntiin, jolloin vähän laiminlöin valmistelun. Niinpä Manu pääsi pudottamaan itsekseen raville tai siirtyi raviin, josta hidastaminen käyntiin kesti tovin. Opettaja neuvoi ratsastamaan lyhyempää laukkaa pidempään ja valmistelemaan siirtymän sen aikana. Käytin ympyrän pienentämistä rutkasti apuna siirtymässä, sillä siten sain Manun oikeasti vähän hidastamaan. Kaikista yrityksistä ehkä pari onnistui vähän asiallisemmin. Niihinkin taisi mahtua raviaskel tai pari, mutta Manu kuitenkin tuntui tietävän, mitä olimme tekemässä. Laukasta siirtymiset käyntiin ovat kinkkisiä, mutta silti kierosti niin kivoja hinkattavia.

Loppuraveissa Manu yritti kipittää, mutta sain kohtuullisesti hillittyä sen menoa, jolloin saimme muutamia energisiä, mutta hallittuja hetkiä. Sellaisia, jotka voisivat sopia kouluradallekin. Tunti hurahti nopeasti, ja tehtävät olivat aika opettavaisia. Kun sain avut oikein, vastasi Manu rentoutumalla ja pyöristymällä. Sain taas kantapään kautta oppia sen, ettei hevonen ihan itsekseen tee hommia, vaan ratsastajankin on pysyttävä hereillä. Tunti meni loppujen lopuksi odotettua paremmin, ja tunnuin taas pikkuriikkisen pääsevän jyvälle Manulla ratsastamisesta. Työtä on toki vielä rutkasti edessä, mutta ei se onneksi ihan mahdottomalta vaikuta.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Niin ne vuodet vierivät

Perjantaina oli päästävä tallille kahdesta syystä: vapaapäivä ja tasan kolmen vuoden täyttyminen siitä, kun ratsastin Jetillä ensimmäisen kerran. Halusin rennon ratsastuksen, mikä onnistui lyöttäytymällä mukaan Tallinmäen kahden muun ratsukon aamumaastoon. Keli oli harmaa, tuulinen ja tihkusateinen, mutta se ei tahtia haitannut.

Kävimme tutun lyhyen lenkin, joka hurahti vajaassa tunnissa. Alkumatkasta Jetti oli vähän valpas varmaankin tuulen takia, mutta tarjosi ehkä juuri siksi aika kivaa, pontevaa ravia. Otimme kaksi laukkapätkää, joista ensimmäinen oli pidempi. Pidimme Jetin kanssa letkan perää, mutta Jetti otti sen lunkisti. Sen ei tarvinnut tehdä töitä pysyäkseen laukassa muiden perässä, jolloin se eteni rennosti. Muutenkin reissu meni ihanan leppoisasti eikä hieman kurjaa keliä edes huomannut. Jettikin oli rohkealla päällä liikkeellä, sillä reissun aikana se tollotti maltillisesti vain parisen kertaa niinkin pelottavia asioita kuin kiviä. 

Tallille sai palata oikein hyvällä mielellä. Tämä oli juuri oikea tapa juhlistaa heppahöperön muistamaa vuosipäivää. Oikeasti, kolme vuotta! En varmasti 10.10.2011 Jetin selkään ensimmäistä kertaa noustessani olisi arvannut, että kolmen vuoden päästä ruuna on vuokrahevoseni. Onneksi näin kävi. Jetti on opettanut minulle paljon, ja uskallan kyllä sanoa kehittyneeni sen ansiosta. Hyvä näin, ja treenit jatkukoot!

Porkkanaporkkanasullaonvarmastiporkkanamulleporkkananyt.
Lopuksi vielä älyttömän hyvin onnistuneet kuvat Jetistä. Aioin ottaa siitä tietysti vuosipäivän kunniaksi söpöilykuvan. Harmi vain, että Jetti ehti bongata kuvauspalkintona olleen porkkanan, jolloin se ei suostunut poseeraamaan, vaan touhotti porkkanaa etsien. Se siitä hyvästä ajatuksesta ja kuvasta sitten. Jetti sai lopulta porkkanansa ja minä nämä tärähtäneet, mutta hymyilyttävät otokset.

torstai 9. lokakuuta 2014

Häsläystä ja hyviä hetkiä

Torstain Tallinmäen tunnilla oli vuorossa koulua miniryhmässä, sillä minun ja Jetin lisäksi tunnilla oli vain toinen ratsukko. Jetti oli sopivasti edellisellä tunnilla hommissa, joten sain alleni hyvin verrytellyn ratsun. Tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä, laukassa tehtyjä loivia kiemuroita, laukanvaihtoja ja vastalaukkaa.

Tunti aloitettiin tekemällä käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä. Kuviona oli tulla pitkää sivua irti urasta ja väistättää hevosen takaosa pois uralta vuorotellen kumpaankin suuntaan. Väistöt vasemmalle sujuivat aika kivasti, kuten yleensä. Väistöissä oikealle sain vartioida Jetin oikeaa puolta, ettei se pullahtanut sieltä karkuun tai taipunut mutkalle jättäen väistöaskeleet ottamatta. Opettaja neuvoi tekemään väistöt oikealle vähän sulkutaivutusmaisesti. Tämä tuntui auttavan, sillä sen avulla sain ajateltua myös oikean puolen kontrollia enkä vain takaosan tyrkkäämistä uralta pois etuosan haahuillessa missä sattuu. Väistöt luonnistuivat lopulta ravissakin asiallisesti, vaikka vasemmalle ja oikealle tehdyissä väistöissä oli eroa.

Laukassa ratsastimme ensin pitkille sivuille loivat kiemurat eli tulimme tehtävän aikana lyhyen pätkän vastalaukkaa. Oikeassa laukassa tehtävä sujui aika helposti. Jetti ei kuvitellut vaihtavansa laukkaa, vaan ohjautui aika asiallisesti. Vasemmassa laukassa minulla tahtoi välillä olla vaikeuksia saada Jetti palaamaan uralle, sillä se pyrki jostain syystä jäämään keskemmäs. En keksinyt tähän syytä, joten kunnon selvyyttä asiaan ei tullut. Loivan kiemuran lyhyt vastalaukkahetki meni kuitenkin tässäkin laukassa ihan asiallisesti. Tehtävä oli kiva ja tutustumistason vilkaisu vastalaukkaan.

Seuraavaksi tulimme laukkakahdeksikkoa, jonka suunnanmuutoksissa tehtiin vaihdot lennosta. Tämä tehtävä olikin sitten tunnin kamalin. Jetti ennakoi vaihtokohdassa aikeeni ja karkasi kaatuen uuteen suuntaan. Tämän huipuksi se jäi vielä jäkittämään vanhaa laukkaa eli meni siis vastalaukkaa, vaikka yritin kertoa sille haluavani vaihdon. Opettaja neuvoi ottamaan tehtävän rennommin ja antamaan Jetin laukata isommin, jolloin laukat vaihtuisivat melkein itsestään. Minulla kesti tovi uskoa, ettei ylimääräinen säätäminen auttanut, vaan aiheutti ongelmia. Tämän takia esitimme kamalia teitä, kaatumisia uuteen suuntaan sekä tönkköjä vaihtoja ennen kuin lopuksi pienen huilitauon jälkeen sain tehtyä parit vaihdot sujuvammin. Tehtävä oli ihmeen vaikea siihen nähden, että yleensä kuvio on onnistunut meiltä ihan kivasti. Tänään taas tuntui siltä, ettemme koskaan olisi edes kokeilleetkaan laukanvaihtoja saati kyenneet ratsastamaan asiallista kahdeksikkoa.

Kolmantena laukkatehtävänä tulimme kunnolla vastalaukkaa. Kuviona oli nostaa pitkän sivun alusta kierrokseen nähden vastainen laukka ja mennä lyhyt sivu ympyrän puolikkaana. Toinen sivu laukattiin edelleen aiemmin nostetussa laukassa ja toisen lyhyen sivun tullessa sai vaihtaa laukan myötäiseksi. Sen jälkeen ratsastettiin sopiva suunnanmuutos eli palattiin kierrokseen nähden vastaiseen laukkaan ja tehtiin sama kuvio toiseen suuntaan. Tehtävä meni loppujen lopuksi paremmin kuin olin ajatellut. Jetti pääsi kerran vaihtamaan laukan lennosta ja pari kertaa pudottamaan raville, mutta muutoin pääsimme vastalaukkapätkät aika kivasti. Keskityin olemaan itse keskellä satulaa rauhassa, etten heilahduksillani aiheuttaisi Jetille painetta vaihtaa. Pidin myös vanhan laukan avut paikoillaan tukemassa Jetin pysymistä laukassa. Tehtävä oli älyttömän hyvää treeniä meille, ja tätä saisin tehdä useamminkin. Jetti puksutti vastalaukkapätkät tosi tasaisesti niinä kertoina, kun sain itse oltua rauhassa. Jos saan itseni istumaan vastalaukassa rauhassa, vakautuu istuntani varmasti myötälaukassakin.

Loppuraveissa tulimme vielä kahdeksikkoa asetuksia treenaillen. Oikea kierros meni aika kivasti, mutta vasenta sai tuttuun tapaan työstää enemmän. Sain korjattua istuntaani siinä kierroksessa paikoin, mikä auttoi Jetinkin suoristamisessa. Muutoin Jetti tarjosi aika kivaa ravia, jota oli kiva työstää. Oikea kierros menikin melkein ilmaiseksi kivasta menosta nauttien. Vasen kierros parani myös, mutta ero oikeaan pysyi selvänä. Eikä kyllä ihme, kun suunta on sekä ratsastajalle että ratsulle se vähän hankalampi. Tunti oli kaikkinensa kuitenkin tosi kiva. Kouluvääntö osaa olla aika kivaa silloin, kun tehtävät ovat sopivan haastavia, jolloin pienetkin onnistumiset palkitsevat.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Niskalenkki tutinasta

Keskiviikon valmennusryhmän tunti oli jälleen yhdistetty edeltävän B-ryhmän kanssa. Luulin tunnilla olevan koulua, joten pieni jännitys hiipi mieleeni huomattuani tunnin aiheena olevan esteitä ja minulla ratsuna Lennin. Ruunassa minua jännittää se, että se on välillä hypätessä sangen reipas eikä välttämättä mene mistä tahansa paikasta esteen yli. Suomennettuna Lenni on siis hyvin opettavainen, mutta vähän arempana ratsastajana jännitän reippaampia hyppykavereita. Olen kuitenkin aiemminkin selviytynyt estetunneista Lennin kanssa, joten päätin sisuuntua ja yrittää parhaani. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän.

Alkuverryttelyssä saimme työskennellä hetken käynnissä ja ravissa itsenäisesti, kunnes tulimme ravissa suoralla linjalla olleita neljää puomia, joista ensimmäinen oli maassa, kun taas toisen toisesta päästä irti maasta. Käyntityöskentelyssä Lenni oli levoton päänsä kanssa, jolloin pyrin olemaan rento kädellä, vaikka pidin tuntuman. Hiljalleen Lenni tasoittui hieman. Ravissa Lenni oli taas levoton päänsä kanssa enkä saanut omaa kättäni kovin vakaaksi. Lopulta tein kädellä niin vähän kuin mahdollista ja ratsastin enemmän pohkeella, mikä tuntui vähän rauhoittavan Lenniä. Ravipuomit sujuivat vaihtelevasti. Välillä Lenni ravasi ne tasaisesti, välillä taas ensin hiljensi ja sitten rämpi vikkelästi niiden yli. Yritin löytää ajoissa sopivan ravin, mikä auttoi pääsemään puomien yli paremmin. Verryttelimme vielä lyhyen tovin vasemmassa laukassa, jossa halusin löytää vain tasaisen ja rauhallisen menon. Lenni malttoi aika kivasti, jolloin sain hakea omaa istuntani vakaammaksi. Satulassa tuntui ensin vaikealta istua, kunnes sain käänneltyä lantiota paremmin alle ja pidettyä keskivartalon tuen mukana.

Tunnin aikana tulimme tuttuun tapaan yksittäisiä tehtäviä, jotka yhdistyivät lopulta pieneksi radaksi. Koska kaikki yksittäiset tehtävät tulivat myös tällä radalla, kertaan vain sen sujumisen. Tehtävässä keskityttiin rytmiin ja teihin, joten korkeudet pysyivät ihanan pieninä, enimmillään 50 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa tullen kolmoissarjan, jonka väleihin meni kaksi askelta. Sain Lennin tulemaan a-osalle rauhassa, mutta se pääsi kiihdyttämään loppua kohti. Sain se kuitenkin vähän malttamaan, jolloin pääsimme jatkamaan kakkoselle. Se ylittyi hyvin, mutta sitten Lenni ampaisi taas. Kaareva linja meni aika lentäen samoin kuin kolmoseste. Sen jälkeen pyöräytin ympyrän, jotta sain Lennin taas kuulolle. Sen jälkeen jatkoimme suoralle linjalle. Nelonen ylittyi hyvin, samoin viitonen, mutta sen jälkeen Lenni kipitti taas. Ei muuta kuin ympyrä ratsun rauhoittamiseksi. Kolmoissarjalle suunnatessa Lenni ehti pudottaa raville, mutta sain sen nostamaan laukan. Jumppasarja meni taas kohtuullisesti, mutta sen jälkeen Lenni oli taas lennossa, ja sain pyöräyttää vielä yhden ympyrän hakeakseni sen rauhallisemmaksi.

Saimme uusia tehtävästä jonkin pätkän. Mietin hetken ja päätin valita tehtävän, joka oli sujunut parhaiten ja joka ei turhaan lietsoisi Lenniä enempää. Niinpä tulimme suoran linjan vasemmassa laukassa. Sain Lennin malttamaan hyvin ensimmäiselle esteelle, mutta jostain syystä se silti otti puomin mukaansa. Ihme ja kumma kyllä Lenni ei vetänyt tästä hernettä turpaansa, vaan pääsimme viitoselle oikein asiallisesti. Sen jälkeen Lenni oli tosin taas vähän liikaa menossa, mutta rauhoittui nopeasti ympyrällä.

Tunnin suurin ongelma oli Lennin säntäily hypyn jälkeen. Sain sen tuotua esteille aika kivasti ja sopivassa laukassa, mutta hyppyjen jälkeen Lenni ampaisi oikeastaan poikkeuksetta. En yhtään tajunnut, miksi tämä tapahtui. Alussa säntäilyt jännittivät, mutta lopputuntia kohti aloin rentoutua tajutessani Lennin vain vähän kiihdyttävän, mutta tulevan siitä kyllä aika nopeasti takaisin. Harmitti kyllä, etten keksinyt tapaa saada Lenniä olemaan hypynkin jälkeen rauhassa. Tunnin vaikein tehtävä oli kaareva linja. Se meni pahiten lentämällä enkä saanut siinä pidätteitä juuri ollenkaan läpi. En tiedä, mikä siinä tehtävässä villitsi Lenniä niin. Olisi ollut kiva tietää. Olin kuitenkin iloinen siitä, että pääsimme kaikesta kerralla yli, ja sain tuotua Lennin suurimman osan ajasta rauhassa hyppyihin. Suurin onnistuminen oli kuitenkin se, että sain niskalenkin alkutunnin tutinoista, jolloin sain ratsastettua paremmin.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kuski kierroksilla kisoissa

Kisaviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina Team Ratsurinteen harjoitusestekisoilla. Luokkavaihtoehtoina oli ristikko–40 cm, 60 cm ja 80 cm. Järkiratkaisuna ilmoitin itseni ja Jetin vain 80 senttiin, jossa arvosteluna oli 367.1. 60 sentissä olisi tosin ollut arvosteluna A.1.0 eli siinä mielessä se olisi ollut ihan luvallinen verryttelyluokka. Päätin kuitenkin ottaa tilanteen hyvänä harjoituksena yhden radan kisoista. Samalla tuli treenattua kisapaikalla olemista, sillä olimme hevosinemme paikalla hyvin aikaisin. Se näkyi loppujen lopuksi suorituksessa, mutta ei onneksi katastrofaalisesti.

Ennen 80 sentin luokan yhteisverryttelyä olin aikaisemmin käynyt porukan muiden ratsukoiden kanssa pitkät alkukäynnit. Ennen verryttelyä ehdimme kuitenkin odotella tovin ja toisen, mikä vei puhtia niin ratsastajalta kuin ratsulta. Niinpä verryttelyyn päästessä olin itse puolittain jäässä, ratsu puolittain unessa. En meinannut millään saada Jettiä hereille. Ratsu humputteli laiskasti menemään, ja minä manailin menoa satulassa yrittäen keksiä ratkaisua. Vasemmassa kierroksessa otimme pari hyppyä pystylle (ratapiirroksen este 8). Se ylittyi kyllä, mutta jarruttaen. Tein vaikka mitä herättääkseni ratsun, mutta emme ilmeisesti puhuneet Jetin kanssa tänään samaa kieltä. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme kahdesti okserin (este 1). Se meni ihan ok, mutta edelleen vähän löysästi. Jetti kuitenkin tuntui riittävän tasaiselta ja varmalta, joten päätin hyppyjen riittävän.

Rata oli oikeasti loogisempi kuin
piirros antaa olettaa.
Radalle lähdimme oikeassa laukassa. Yritin herätellä Jettiä, kun selkään tuntui, ettei se muka edennyt minnekään. Pääsimme kuitenkin ykkösen yli ihan asiallisesti ja laskeuduimme toivotusti vasemmassa laukassa alas. Jetti tuntui edelleen tahmealta, joten hoputin sitä kovasti eteenpäin. Kakkosen ja kolmosen suoran linjan menimme kuudella askeleella, vaikka viisi olisi varmasti ollut isojen hevosten valinta. Esteet kuitenkin ylittyivät ihan hyvin. Tie neloselle jännitti hieman, mutta se sujui kohtuullisesti samoin kuin este itsessään. Viitoselle otimme pakollisen kolautuksen, mutta onneksi puomi pysyi ylhäällä. Sen jälkeen edessä oli askeleen sarja, jota panikoin kiitettävästi. Pääsimme a-osalle kuitenkin aika kivasti, jolloin Jetti selvitti välin yhdellä askeleella hypäten b-osankin kivasti, joskin ehkä hitusen kaukaa. Edessä oli enää perusradan viimeinen este eli seiska, joka ylittyi puhtaasti. Näin olimme perusradan maalissa puhtaalla tuloksella ja saimme jatkaa uusintaan.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli kaarevalla linjalla seiskaan nähden. Pääsimme sille hyvin, ja ylitys oli helppo. Käänsin sen jälkeen vähän tiukemman tien ysille, ja Jetti hyppäsi sen kiltisti hieman vinosti. Kympille tuli tehtyä myös vähän lyhyempi tie, ja Jetti hyppäsi esteen hyvin. Yhdelletoista oli kaareva linja, joka sujui myös ihan asiallisesti. Edessä oli enää uusinnan päättävä sarja. Usutin Jettiä taas, sillä en halunnut rämpiä sarjaa kahdella askeleella. A-osa ylittyi kuitenkin pienellä hypyllä, jolloin b-osa jäi kauas. Olin ilmeisesti sen verran menossa, ettei Jetti kyseenalaistanut väliä muuksi kuin askeleella mentäväksi, jolloin kiltti ruuna lähti hyppyyn aiempaa kauempaa. Ruuna oli kuitenkin hereillä ja sai kavionsa tarkasti esteen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla tuloksella.



Radan jälkeen olin harmissani. Rata tuntui menneen mönkien, ja sorruin pahemman kerran käymään kierroksilla ja ratsastamaan häseltäen. Jetti suhtautui tähän ihmeen tyynesti eikä vetänyt hernepeltoa turpaansa, vaikka paikoin siihen olisi ollut aihetta. Ihanan kiltti ruuna! Videolta katsottuna meno ei ole pahinta matelua, mutta omaa ratsastamista nolotti katsoa, kun säädin niin paljon ylimääräistä. Radassa positiivista oli kuitenkin se, miten tasaisen varmasti Jetti sen meni. Ei tietoakaan edellispäivän pömelöinneistä tai kyttäilystä. Ruuna meni radalla vanhan tekijän lailla, ja se oli todella kivaa. Loppujen lopuksi olimme 12 ratsukon luokassa neljänsiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Onneksi hävisimme kolmanneksi tulleelle muistaakseni jopa viisi sekuntia, joten ei jäänyt harmittamaan. Kaiken lisäksi järjestäjät päättivät kiltteydessään palkita yhden ylimääräisen, joten saimme punaisen ruusukkeen. En tosin höpsönä laske tätä sijoittumiseksi, mutta olin iloinen toisesta syystä. Nimittäin 15.9.2013 saman paikan kisoissa jäimme tulosten tarkistuksessa sattuneen virheen takia ilman punaista ruusuketta, mutta tänään saimme sen tällä tavalla takaisin. Hassua! Onhan se vähän noloa, kuinka jaksan muistaa yli vuoden takaisen ruusukkeen puuttumisen, mutta myönnän kyllä, että iloiseksi tämä sattumus minut sai.

Videosta kiitos Alekseille!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Suunnitelmien mukaan kolme nollaa

Lauantaina oli vuorosso Tallinmäen harjoitusestekisat. Olin puntaroinut erilaisia luokkavaihtoehtoja ja lopulta ilmoitin itseni Hiliman kanssa 50 sentin (arvosteluna A.1.0) ja 60 sentin (arvosteluna 367.1) luokkiin. Jetin kanssa puolestaan ilmoittauduin vain 90 sentin luokkaan, sillä halusin treenata yhden radan ratsastamista sekä säästää Jetin hyppyvirtaa myös seuraavan päivän 80 sentin kisaradalle.

Hiliman kanssa en tehnyt kummankaan radan verryttelyssä mitään ihmeempää. Kunhan tarkistin, etteivät jarrut katoa täysin. Kävin hölkyttelemässä ennen pikkukentän verkkaa pellolla. Hilima oli mukavan reipas, mutta riittävän maltillinen. Pikkukentällä otin muutamat verkkahypyt, jotka sujuivat pääosin ok. Hilima nappasi kertaalleen puomin mukaansa, mutta korjasi uudella yrittämällä hienosti. Tamma ei tuntunut kuitenkaan olevan kaikista keskittynein, ja huolehdin vähän, mitä se mahtaisi radalla tarjoittaa. Sain kuitenkin itse keskityttyä aika hyvin ja päätettyä, etten stressaa ylimääräistä, vaan ratsastan esteet sillä ajatuksella, että jokainen mennään kerralla yli. Pikkukentän verryttelyn lisäksi radalla sai ottaa yhden verryttelyhypyn niin halutessaan. Käytin tämän hyödyn molemmissa luokissa.

50 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Hilima laukkasi mukavasti eikä juuri nimeksikään yrittänyt painaa sisälle. Ykköspysty ylittyi hyvin, ja Hilima vaihtoi siinä laukan lennosta oikeaksi. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni mukavasti, vaikka menimmekin välin ristilaukassa. Hilima kuitenkin korjasi kolmoshypyssä itsensä kokonaan oikeaan laukkaan. Tie neloselle tuli oikaistua hieman, jolloin ponnistuspaikka ei aivan sattunut kohdilleen. Hilima ratkaisi tämän lähtemällä hyppyyn kauempaa, taisin myös rohkaista sitä siihen valintaan. Hypyn jälkeen korjasin Hiliman ravin kautta vasempaan laukkaan. Tie viitoselle tuli taas vähän oikaistua, mutta se ei onneksi nyt sotkenut menoa. Kuutoselle laukkasimme sujuvasti suoraa linjaa myöten. Radan viimeiselle esteelle eli seiskalle tulimme ehkä hitusen liian lähelle, mutta Hilima nosti kavionsa siitä puhtaasti yli ja vaihtoi vielä laukan oikeaan. Ratamme oli siinä, puhtaasti ja aika vaivattomasti! Hilima sai suitsiinsa punavalkoisen ruusukkeen sekä läjäpäin rapsutuksia ja kehuja kiitokseksi.

60 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Hilima hyppäsi ykkösen mukavasti ja vaihtoi siinä laukan toivotusti vasempaan. Kakkonen sujui myös mukavasti, ja Hilima hoiti osuutensa taas hienosti vaihtamalla laukan jälleen jo hypyssä. Kolmosen ja nelosen suora linja meni sujuvasti ja ihanan helposti. Viitoselle piti ratsastaa pieni kaarre, jota olin huolehtinut aiemmin. Ihan turhaan, sillä Hilima kääntyi kivasti ja säilytti laukan. Niinpä viitonen sujahti helposti, ja Hilima nappasi hypyssä jälleen ajatuksia lukien vasemman laukan. Tie kuutoselle oli vähän oikaistu, jolloin siihen mahtui pieni mutka lähestymisessä. Ehdin jo ajatella, että menemme esteestä ohi, mutta sitten tajusin ratsastaa enkä panikoida. Niinpä kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin, mitä nyt väärässä laukassa, mutta eipä se siinä haitannut. Seiskan jälkeen korjasin laukan vasemmaksi ravin kautta. Perusvaiheen viimeinen este eli kahdeksan ylittyi ongelmitta, ja niin pääsimme toiseen vaiheeseen.

Hilima oli napannut jo kasilla toivotun eli oikean laukan. Ysille kurvasimme tahattomasti hieman, jolloin ponnistuspaikka jäi hitusen huonoksi. Kannustin Hilimaa vähän äänellä, jotta se ei ottaisi miniaskelta, vaan lähtisi vähän kauempaa. Hilima totteli mukavasti, ja jatkoimme kaarevan linjan päässä olleelle kympille. Hilima hyppäsi sen reippaasti ja vaihtoi taas laukan hypyssä oikein eli vasemmaksi. Yksitoista ylittyi hyvin, mutta sen jälkeen Hilima oli ristilaukassa. Laukka kuitenkin sujui, ja este 12 läheni, joten en yrittänytkään alkaa korjata. Ristilaukka ei Hiliman menoa vaivannut, joten pääsimme vielä radan viimeisen esteen puhtaasti maaliin. 15 ratsukon luokassa nappasimme suorituksellamme neljännen sijan eli punaisen ruusukkeen. Hieno tamma! Oli hauska sijoittua ikään kuin palkintona sille, että maltoin keskittyä vain puhtaaseen rataan ja kivaan menoon.

Palautin Hiliman jatkamaan päivää tarhaan ja nappasin Jetin mukaani. Varustin ruunan ja siirryin pellolle verryttelemään käynnissä ja ravissa. Päivä oli hieman tuulinen, ja Jetillä piti saada vähän nähdä omiaan. Jokin oli pellon toisella puolella pelottavaa ja pitihän sitä kertaalleen yrittää karata siirtymällä kesken ravin hyvin mummomaiseen laukkaan. Pikkukentän verryttelyssä en saanut Jettiä juuri innostumaan laukasta, vaan meno oli löysähköä. Ruunan mielenkiinto oli myös kaikkialla muualla, ja aloin huolestua pahemman kerran. Osaisinpa jalostaa tuon huolestumisen ratsastamiseksi, niin ei olisi hätäpäivää. Hyppäsin muutaman kerran 70 sentin pystyä, kunnes tuli vuoro käydä tutustumassa rataan. Sen jälkeen hyppäsin kertaalleen ehkä 80 sentin pystyn, kunnes luokan ensimmäisenä siirryin radalle ja otin sallitun verryttelyhypyn. Jetin mielenkiinto oli taas kaikkialla muualla (kuten kaukana olleessa hevosen lastauksessa), jolloin tulimme verkkahyppyyn huonosti. Jetti stoppasi esteelle, ja minä aloin hyperventiloida kauhusta. Sain tsempattua ja tultua hypyn heti perään uudelleen. Nyt pääsimme yli, vaikka kaukana sekin sujuvasta oli. Sitten saimmekin aloittaa radan, vaikka ennemmin olisin palauttanut hevosen talliin ja lähtenyt lukemaan opusta ratsastamisen taidosta.

Aloitimme radan vasemmassa laukassa ja jouduimme menemään pelottavan päädyn läheltä. Luulin jo selviytyneeni siitä, kunnes Jetti kuuli omiaan ja kiihdytti laukkaa. En saanut tehtyä muuta kuin ptruutailtua selässä ja mietittyä, pääsemmekö jo edessä häämöttänyttä ykköstä yli vai menemmekö läpi. Jetti kuitenkin malttoi lopulta keskittyä, ja pääsimme ykkösen yli. Laskeuduimme ristilaukassa, mutta Jetti korjasi hetken päästä itsensä oikeaan laukkaan. Jännitin niin älyttömästi, että aloin lopulta jutella Jetille ääneen. Kakkoselle pääsimme ihan hyvin, vaikka Jetti tuntui vähän hitaalta. Laskin askeleet hyppyyn ja kehuin Jettiä. Kakkoselta laskeuduimme vasemmassa laukassa, mutta kolmonen oli suoralla linjalla, joten se ei haitannut. Kolmosen ylitimme ihan asiallisesti, vaikka jännitin sitä (tämä oli juuri se verryttelyeste, jolle kielsimme). Hypyn jälkeen olimme tuttuun tapaan ristilaukassa, mutta se korjaantui onneksi lennosta oikeaksi. Nelosena ollut kahden askeleen sarja sujui tasaisen mukavasti, ja Jetti oli toivotusti vasemmassa laukassa b-osan jälkeen. Viitoselle tultaessa kannustin taas vähän äänellä, kun meno tuntui hieman ponnettomalta. Jetti hyppäsi esteen kiltisti, mutta kopsautti jaloillaan puomia. Matka jatkui kuitenkin suoralla linjalla olleelle kuutoselle. Taisimme tulla linjan ylimääräisellä askeleella, sillä laukkamme oli sen verran rauhaisaa. Jetti pääsi myös hidastamaan viimeistä askelta, mutta uskoin vakaasti Jetin menevän esteestä yli, jos en puskisi sitä. Niin kuin ruuna onneksi menikin. Seiskalle tultaessa Jetti oli hetken omissa maailmoissaan, mutta keskittyi sitten ja hyppäsi esteen ihan hyvin. Laukka tosin piti korjata lennosta oikeaksi. Edessä oli enää perusradan viimeinen este, joka oli uusi muuri puomilla höystettynä. Panikoin vähän muuria ja yritin usuttaa Jettiä eteen, mutta se otti tilanteen rauhassa ja ylitti muurin pienen jarruttavan askeleen kautta. Perusratamme oli puhtaasti siinä ja saimme jatkaa uusintaan. En kuvitellutkaan ratsastavani aikaa, vaan tavoitteena oli saada loputkin esteet ylitettyä puhtaasti ilman ylimääräistä jännitystä.

Ysille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta Jetti nosteli kavionsa puomin yli puhtaasti. Kympin lähestymisessä höpötin taas ääneen vaikka mitä, sillä jännitys vaivasi edelleen. Jetti onneksi ei höpinöistäni sen kummemmin piitannut, vaan ylitti kympinkin puhtaasti. Yksitoista meni myös ongelmitta, ja edessä oli vielä kaksi estettä. Kahdelletoista otimme taas kolautuksen, mutta onneksi puomi pysyi paikoillaan. Kolmelletoista näin paikan ja pääsin kehumaan Jettiä jo hypyssä. Näin pääsimme toisenkin vaiheen asiallisesti maaliin eli saimme puhtaan 90 sentin radan. Neljän ratsukon luokassa olimme tällä suorituksella kolmansia. Itse olin niin hitsin tyytyväinen siihen, kuinka sain pidettyä pääni ainakin puolittain kasassa, vaikka jännitti niin älyttömästi.



Olipa jännä kisapäivä! Hiliman kanssa oli niin kivaa, kun tamma eteni eikä korkeuksia tai ratsun käyttäytymistä tarvinnut jännittää. Hilima tuntui tänään taas niin varmalta, ettei sen kanssa juuri huolettanut. Jetin kanssa meno olikin monin verroin jännittävämpää, mutta pakko olla ylpeä siitä, etten antanut pääni levitä aivan täysin. Tietysti hyppäisin tasaisen varmalla Jetillä mieluusti aina, mutta tällaisetkin kerrat opettavat melkoisesti. Toivottavasti ruuna kuitenkin vähän tästä taas asettuu, sillä tykkään enemmän siitä maltillisesta Jetistä kuin tästä höpsöstä versiosta. Tämän päivän perusteella on mielenkiintoista nähdä, miten 80 sentin rata sunnuntain kisoissa menee. Toivon tietysti puhdasta, asiallista rataa. Toivottavasti sellainen tulee!

Videoista ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Maastosta muurin yli

Perjantaina kävimme Jetin ja kahden muun ratsukon kanssa kevyen lenkin Tallinmäen maastossa. Kävimme nyt kesäaikaan vähemmän kuljetin reitin, jonka laukkaosuudessa Jetti kehtasi tuijotella kiviä ja kantoja. Selvisimme onneksi yhdellä pienellä säikähdysaskeleella ja maltillisella ohjien nykäisyllä. Tämä kuitenkin sai minut taas inhottavan araksi, ja loput laukkapätkästä olikin sitten vähemmän rentoa. Käynti- ja ravipätkät Jetti meni vakaasti.

Maaston jälkeen työnsin Jetin vielä kentälle, sillä luvassa oli muutamia hyppyjä seuraavan päivän harjoitusestekisoja varten. Tulimme muutaman kerran pystyn vasemmassa laukassa. Jetti oli vähän hitaana, mutta este ylittyi ihan ok. Kun tämä sujui, saimme ylittää ensimmäisen kerran uusimman esteen, noin 70-senttisen muurin. Jännitin tätä hyppyä vähän ja nohitinkin Jettiä aika vahvasti äänellä lähestymisessä. Ruuna kuitenkin otti tilanteen lunkisti ja hyppäsi muurin ilman mitään tuijotteluita. Koska hyppelyt sujuivat asiallisesti, riittivät ne meille. Oli ihanaa huomata, kuinka itse olin taas suurennellut asioita päässäni turhaan, kun Jetti otti uudenkin esteen ongelmitta. Näillä hypyillä oli ihan riittävän vakaa fiilis jäädä odottamaan seuraavan päivän kisoja.



Videosta kiitos Kaisalle!

torstai 2. lokakuuta 2014

Ohitteluita esteillä

Torstain Tallinmäen estetunnille sain Hiliman, joten pääsin treenaamaan sillä vielä ennen tallin harjoitusestekisoja. Ratsukoita tunnilla oli neljä, joista kaksi hyppäsi vähemmän. Lopputunnista saimmekin olla opettajan ohjauksessa vain kahden ratsukon voimin. Tällä kertaa kirjoitan taas lyhyesti tunnin alkuverryttelystä sekä loppuun kahdesti hypätystä radasta, jonka kulkua en muka enää muista, mutta onneksi sujumisen kuitenkin.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme ympyrän kaarella olleita puomeja. Hilima eteni kivasti, mutta ohjaus oli välillä hukassa. Ympyrä saattoi lähteä hyvin, mutta sitten herpaannuin, ja Hilima pääsi vähän oikaisemaan. Pääsimme kuitenkin molemmissa askellajeissa aina puomien yli, joten se oli jo pieni voitto itsessään. Yritin pitää Hiliman sopivan reippaana, jolloin ohjauskin toimi paremmin, kun tammalla ei ollut liikaa aikaa miettiä oikoreittejä. Hilima selviytyi puomeista aika kivasti ja oli valmis vähän venyttämään, mikäli askel ei passannut parhaiten. Hiliman kanssa saan olla aika tarkka siitä, etten kallistu istunnallani, sillä tamma seuraa painoa kyllä heti perässä. Samalla saan treenata hyvin sitä, että pysyn kaarteiden ajan tuntumalla enkä heittäydy kyytiläiseksi tai kuvittele hevosen ohjautuvan täysin automaattisena.

Tunnin lopussa hyppäsimme muistaakseni seitsemän hypyn radan. Ensimmäinen kierros meni ihan hänekseen. Olin juuri kehunut, kuinka Hilima tuntui menevän esteille varmana eikä ajattelevan mahdollisia ohituksia. Taisin jäädä haihattelemaan ja heittäytyä matkustajaksi, sillä ensimmäisellä radalla huitelimmekin sitten urakalla esteistä ohi ja aina oikealta. Viuh, Hilima meni ohi. Viuh, tamma teki sen taas. Olin niin ulapalla koko hommasta, etten saanut estettyä ohimenoja ennen kuin ne olivat jo tapahtuneet. Hilima kuitenkin tuli esteelle niin reippaasti, että en vain ehtinyt reagoida enää, kun tamma keksi ohittaa esteen. Lopulta sain jämäköidyttyä oikealta puolelta ja varmistettua myös vasemman, jolloin Hilimalle jäi vain yksi tie eli esteen yli.

Toinen kierros onneksi sujui kerralla ilman ohimenoja. Keskityin tarkasti siihen, että antaisin ratsulle vain yhden tien enkä itse matkustelisi kyydissä ja toivoisi parasta. Rata sujuikin aika kivasti. Hilima oli edelleen hyvällä tapaa menossa eikä tuntunut enää miettivän vaihtoehtoisia teitä. Kerran tai pari oli vähän olo, että Hilima saattaisi hilpaista ohi, mutta ihmettelyn sijaan ratsastin tarkemmin, ja pääsimme esteiden yli. Olipa kyllä taas opettavaista herätä ratsastamaan kaiken ihmettelyn sijasta. Vielä kun saisi oltua hereillä useammin, niin tällaisia ohimenojakaan ei todennäköisesti tulisi näin montaa yhden tunnin aikana. Onneksi loppuun hypätty rata oli asiallinen, joten tulevat kisat eivät alkaneet jännittää liikaa. Tämän treenin perusteella uskon meidän Hiliman kanssa selviytyvän niin 50 kuin 60 sentin radoista, kunhan vain muistan ratsastaa. Kuulostaa helpolta, katsotaan, miten käy.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Teknisen tehtävän työstöä

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä viiden ratsukon voimin. Mielessäni toivoin ratsuksi jotain omalla moottorilla varustettua, ja pollearpajaisten tulos osui Manuun. Jäin silti haikailemaan muiden ratsujen perään, sillä Manun kanssa en oikein osaa hypätäkään. Onneksi ruuna oli jo valmiiksi edellisellä puomitunnilla, joten ainakin se oli päässyt aloittamaan päivän työt.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme aika vapaasti ja suoralla linjalla olleita puomeja välillä ylittäen. Manulla oli jäänyt edellistunnilta hieman kipitysvaihde päälle, joten keskityin eniten rauhoittamaan ruunan menoa. Ravipuomeilla Manu yritti hidastella ja valua niiden jälkeen seinää kohti, joten ne olivat keskeisimmät korjauskohdat. Laukassa puomit sujuivat ihan hyvin. Otimme myös yhdet lävistäjäristikkohypyt verryttelyssä suuntaansa. Laukka ei vaihtunut kummassakaan yrityksessä, joten sain korjata ravin kautta. Tunnin aikana hyppäsimme yksittäisenä tehtävänä kahden laukkavälin sarjaa. Sitten lisäsimme sarjan b-osalta jatketun kaarevan linjan lävistäjäesteelle, jossa tuli saada vaihdettua laukka. Lopulta yhdistelimme tehtävät putkeen eli tulimme sarjan, lävistäjäesteen, sarjan uudelleen, toisen lävistäjäesteen sekä lopuksi vielä kolmannen kerran sarjan.

Yksittäisen sarjan haaste oli tuoda Manu sille riittävän energisesti, mutta ei pitkänä. Opettaja hoksauttikin, että kun pyysin Manua liikkumaan paremmin, annoin sen samalla venyä. Parempi ratkaisu olisi ollut saada pidettyä Manu lyhyenä, mutta samalla takajaloista aktiivisemmaksi. Sarja kuitenkin sujui ihan ok, vaikka säädöt eivät aivan nappiin osuneetkaan. Sarjan b-osalta jatketulle kaarevalle linjalle meni kolme tai neljä askelta. Tulimme tehtävää molemmista suunnista. Se oli ihanan tekninen ja siten haastava. Sarjalle piti saada hyvä laukka, mutta ei liian vauhdikas, jotta nopea kaarre onnistui. Manu tahtoi vähän kiihdyttää sarjalla, jolloin käännös lävistäjäesteelle tuli nopeasti. Kertaalleen taisimme saada lävistäjäesteellä laukan vaihtumaan, muuten sain korjata sen ravin kautta. Yritin kyllä johtaa ja olla menossa uuteen suuntaan, mutta Manu ei bongannut näitä vihjeitäni.

Loppuun tulimme koko tehtävärimpsun kahdesti. Ensimmäinen yritys oli aika kamala. Manu kiihdytti sarjan, jolloin jälkijunassa ohjalla jarruttaen ja pohkeet unohtaen kaarteet lävistäjäpystyille olivat huonoja. Manu liki pysähtyi molempien esteiden eteen ennen kuin könysi niistä yli. Aiheutin tilanteet tietysti itse, sillä ratsastin huonon tien ja jäin arpomaan ponnistuspaikkaa. Kun en sitä nähnyt, ratkaisin tilanteen menemällä kaulalle odottamaan, mitä Manu tekee. Ratsureppana hämmentyi kuskin heittäytymisestä matkustajaksi, mutta kiltisti ylitti esteet (vaikkakin toisen esteen puomit mukanaan vieden). Toisella kierroksella sain tsempattua oman heräämisen ja opettajan ohjeiden ansiosta. Sarjalle tulin rauhassa, mutta riittävän napakkana, jolloin sain ratsastettua kaarteet lävistäjäesteille kolmella askeleella. Manu jopa vaihtoi toisella laukankin, kun meno oli sujuvampaa. Oli mukava saada korjattua tehtävä lopuksi, sillä aiempi rämpiminen olisi jäänyt muutoin kaihertamaan pahasti.

Olipas tällä tunnilla ihanan tekninen tehtävä! En edes muista, olenko koskaan mennyt tällaista. Tehtävä paljasti hienosti sen, säilyikö laukka tasaisena vai ei. Laukanvaihdot hypyissä olivat vielä ekstraa muun tehtävän päälle. Kinkkistähän tämä oli, mutta silti kierolla tavalla kivaa. Haluaisinpa hypätä toistekin tällaista. Tietenkään kisaradoilla näillä korkeuksilla ei törmää tällaisiin tehtäviin, mutta kummasti helpompikin rata sujuisi paremmin, jos tällaiset vaikeammatkin tehtävät onnistuisivat. Parannusta meillä Manun kanssa oli siinä, että energiaa oli aikaisempaa paremmin. Petrattavaa taas olisi ollut siinä, että olisin saanut Manun lyhyemmäksi. Sen oppimiseen on vielä matkaa, mutta toivottavasti ei loputtomasti.