Sennuleirin 11. tunti ja samalla viimeinen tunti meni tuttuun tapaan leirikisojen parissa. Ratsukseni sain toivomani Alin. Pohdiskelin korkeutta ja päädyin sitten 80 senttiin, sillä toinen valittava korkeus oli 60 senttiä. Arvosteluna oli A.2.0, mutta minun tavoitteenani oli vain asiallinen rata.
Verryttelyn pidin aika kevyenä, sillä Ali oli mennyt tunnin jo alle. Hyppyjä otimme pystylle ja okserille. Pysty nousi kisakorkeuteen eli 80 senttiin, mutta muut hypyt olivat maksimissaan 60 senttiä. Ali liikkui hyvin ja oli aika kevyt. Vähän asetus vasemmalle oli hukassa, mutta sain Alia vähän pehmenemään sieltä. Hypyt menivät ihan ok, vaikka laukka jäi hieman ehkä hitaaksi. Luotin kuitenkin Aliin, joka hyppäsikin jokaisen esteen kiltisti. Mahanpohjaa kehtasi vääntää jonkin verran, mutta yritin rauhoitella itseäni hengittelemällä syvään ja uskomalla siihen, että Ali menee 80 sentin radan vaikka silmät kiinni takaperin.
Meidän vuoromme tuli odottelun jälkeen, joten ravasin ja laukkasin pätkän alkuun. Sitten hengitin syvään, ja niin lähdimme Alin kanssa matkaan. Laukka oli rauhallista, mutta mielestäni riittävän etenevää. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Ali nappasi myötälaukan. Kaareva linja kakkoselle meni neljällä askeleella. Kolmoselle tulimme hieman lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Kolmoselta oli kaareva linja askeleen sarjalle. Se meni kuudella askeleella ihan hyvin, vaikka se tuntui radan vaikeimmalta kohdalta. Askeleen sarja meni ongelmitta. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta en huomannut tätä selkään. Niinpä suuntasin viitoselle, joka ylittyi puhtaasti. Siitä oli kaareva linja kuutoselle, jolle pääsimme kuudella askeleella, viimeisin oli vähän lyhyempi. Seiska ylittyi ihan ok, ja edessä oli kaksi viimeistä estettä, kaarevalla linjalla tietysti. Seiskan jälkeen olimme ristilaukassa, mutta jostain syystä en alkanut korjata sitä. Pelkäsin vissiin, että rytmi katoaisi korjauksen aikana. Alia ristilaukka ei haitannut, vaan se hyppäsi kasin rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ennen kaikkea hyvällä ilmavaralla. Ysille eli radan viimeiselle pääsimme viidellä askeleella, ja sekin ylittyi puhtaasti. Jes, nollarata 80 sentin radalta, joka oli kohtuullisen tekninen kaikkine linjoineen. Hyvä Ali!
Maailman paras Ali.
Kisoissa starttasi 11 ratsukkoa, ja me Alin kanssa olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Olin niin iloinen! Ali oli radalla aivan huippu ja vei meidät turvallisesti kaikkien esteiden yli. Minua ei enää suorituksen aikana jännittänyt, vaan nautin menosta. Tykästyin Aliin nyt viimeistään ihan täysin. Jos se on aina tällainen kuin tällä viikolla, on se hevonen minun makuuni. Kiltti ja yritteliäs, kaikin puolin ihana. Sennuleiri loppuikin todella hyviin fiiliksiin. Kyllä taas kerran kannatti tulla. Hyvä seura ja hyvät hevoset. Niillä pärjää enemmän kuin hyvin.
Leirin kirjallinen loppupalaute kuului seuraavasti: "Istuntasi on siisti ja ryhdikäs. Ratsastustapasi on rauhallinen ja sinulla on hyvä vaatimustaso niin itsellesi kuin hevoseen. Tarkkaile, ettet levitä käsiäsi liikaa sivuille, jotta tuntuma ei tule liian kovaksi. Muista, että pitkä ohja ei ole sama kuin pehmeä ohja. Pidä ranteet suorassa. Käännä jalkaterät paremmin menosuuntaan, jotta saat pohkeen koko sisäpuolen hyvin käyttöön." Siinäpä hyvä lista asioita, joita muistaa treenata.
Sunnuntaina käynnistyi vuoden kisakausi. Tallinmäen harjoitusestekisoissa menin Akulla ja Pavella 70 sentin luokassa ja Pavella vielä 80 sentin luokassa. Molempien luokkien arvosteluna oli 367.1. Myös rata oli liki sama, 70 sentissä tosin ei ollut ratapiirroksen estettä 5a, ainoastaan 5b eli yksittäinen pysty.
Ennen maneesissa ollutta yhteisverryttelyä kävelin molempien ratsujen kanssa kentällä. Otin myös pienet ravipätkät, mutta en kummemmin alkanut säätää siellä. Pave oli hieman uneliaana, Aku taas oma reipas itsensä. Esteverryttely 70 sentin luokkaa varten meni niin Akun kuin Paven kanssa ihan hyvin. Aku vähän tohotti, mutta imi esteille ja hyppäsi kaiken tasaisen varmasti. Pavea sai vähän herätellä, ja samalla sain itse keskittyä olemaan puskematta. Hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa okseria. 80 sentin verryttelyssä emme Paven kanssa osuneet millään oikeassa kierroksessa hypätylle pystylle. Sain kuitenkin odotettua hyppyjä, joten Pave selvitti esteen joka kerta. Vasemmassa laukassa ollut okseri sen sijaan ylittyi oikein asiallisesti.
70 sentin radalle lähdin ensimmäisenä Paven kanssa. Matkaan lähdimme rauhallisessa oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Kakkonen ylittyi myös rauhallisesti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Neloselle Pave lähti positiivisen askeleen kautta. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut, vaan korjasin sen ravin kautta vasemmaksi. Viitoselle tuli hyvä hyppy, ja Pave nappasi siinä oikean laukan. Kuutonen ylittyi samoilla tulilla, ja kaarevan linjan päässä olleelle seiskalle tulimme kuudella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Aikaratsastus ei ollut mielessäkään, sillä päivän tavoitteenani oli rauhalliset ja asialliset radat. Niinpä ratsastin toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille pitkän tien. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Ysille kaarsin vahingossa vähän lyhyemmin. Ponnistuspaikka tuli kuitenkin ihan hyvään paikkaan, joten matka jatkui. Ysin ja kympin suora linja meni nyt viidellä askeleella. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Sille kaarsin hieman lyhyemmän tien, kun tilaa kuitenkin oli. Kannustin Pavea hieman äänellä, ja se hyppäsikin esteen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin virheettömällä suorituksella. Jes! Köröttelyllä olimme kuitenkin luokassa ensimmäisiä ei-sijottuneita, 4/12.
Myös Akun kanssa lähdimme 70 sentin radalla matkaan oikeassa laukassa. Aloitimme hieman jarruttavalla, mutta puhtaalla hypyllä. Aku nappasi hypyssä vasemman laukan. Kakkoselle lähestyessä Aku pääsi puskemaan sisäpohkeen läpi, jolloin tulimme esteelle hieman vinossa. Siitä tuli kolautus, mutta puomi pysyi ylhäällä. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni myös Akun kanssa kuudella askeleella. Neloselle tultaessa laukka vähän hyytyi enkä ehtinyt suoristaa Akua kunnolla. Niinpä se sakotti minua ja valui esteestä oikealta ohi. Hupsankeikkaa. Ei muuta kuin uusi lähestyminen esteelle oikeassa laukassa. Liimasin pohkeet kunnolla kiinni, jolloin Aku loikkasi esteen puhtaasti. Viitosen yli pääsimme positiivisen askeleen avulla. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni kuudella askeleella, ja molemmat esteet ylittyivät ihan sujuvasti. Näin pääsimme perusvaiheen maaliin harmillisella neljällä virhepisteellä. Pakko myöntää, että Akun kanssa taisin ottaa vähän liiankin rennosti. Omat ajatukseni olivat jo toisessa vaiheessa ennen kuin olin edes aloittanut rataa. Hoh. Kantapään kautta Aku opetti minua keskittymään vähän paremmin. Suorituksemme toi meille jumbosijan, 12/12.
Sitten olikin enää yksi kisarata jäljellä: 80 senttiä Paven kanssa. Esteet kehtasivat näyttää muka isoilta, enhän ole moisia loikkinut taas toviin. Radalle lähdimme odotetusti oikeassa laukassa. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut, ja Pave kolisteli estettä. Puomi pysyi kuitenkin paikallaan. Tästä ratsastin hieman eteen, jotta laukka lähtisi pyörimään. Kakkosesteelle Pave lähtikin taas reippaasti hieman kauempaa. Kakkosen ja kolmosen suora linja menikin nyt viidellä askeleella. Neloselle tuli taas vähän hitaampi hyppy, kun kaarre söi laukkaa. Sen jälkeen sain myös korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan hyvin, vaikka sorruin hätyyttelemään Pavea maiskuttamalla. Yritin korjata laukkaa, vaan Pave piti sinnikkäästi väärän laukan eli tässä tapauksessa oikean. Pääsimme kuitenkin asiallisesti kuutoselle, joka ylittyi puhtaasti. Pave myös nappasi siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni hyvin kuudella askeleella. Näin olimme taas perusvaiheelta virheettömästi maalissa ja saimme jatkaa toiseen vaiheeseen.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille menin taas pitkää tietä pitkin. Se ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta oikeaksi. Korjaus jäi vähän myöhään, jolloin laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla. Ysille tulikin miniaskel, mutta Pave onneksi selvitti esteen puhtaasti. Ysin ja kympin väli meni miniaskeleen takia kuudella askeleella, mutta onneksi tajusin tämän enkä hätäillyt. Viimeisenä ollut kahden askeleen sarja meni jälleen hyvin, ja näin pääsimme maaliin 80 sentin radalta puhtaalla suorituksella. Jihuu! Toinen köröttelyratamme poiki saman tuloksen: olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 3/8.
Näin saatiin vuoden ensimmäiset kisat pulkkaan. En jännittänyt onneksi yhtään niin paljon kuin olin etukäteen olettanut. Tietysti mahassa liiteli perhosia melkoinen lauma, vaan onneksi en mennyt ihan puihin. Toki menomme erityisesti Paven kanssa olisi saanut olla sutjakampaa, mutta olen kuitenkin suorituksiimme tyytyväinen. Rauhalliset, puhtaat radat ovat oikein hyvä juttu. Akun kanssa tullut kielto harmitti vähän, mutta samalla oli hyvin opettavainen. Ei pidä haihatella omissa ajatuksissa, vaan suoristaa se hevonen aina uudelle esteelle. Akun kanssa oli kuitenkin kiva hypätä kisoissa, on se vain sellainen luottokaveri kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa kisavuotta eteenpäin.
Videoista kiitos Noralle, Lauralle ja Iitalle! Ratapiirroksesta kiitos Noralle!
Sunnuntaina olikin sitten oman seuran cupin 2. osakilpailu halloween-teemalla höystettynä. Luvassa oli siis sekä este- että koulukisat saman päivän aikana. Ratsunani oli tietysti Pave. Esteillä menimme 80 sentin luokan ihanneaika-arvostelulla ja koulupuolella puolestaan ohjelman helppo C, EB Special 2015.
Kisapäivä alkoi esteosuudella. Sileän verryttelyn saattoi tehdä kentällä, mutta hypyt otettiin maneesin yhteisverryttelyssä. Sileällä Pave oli hieman tahmea enkä kyllä itsekään kovin reippaana ollut. Verryttelyhypyt menivät kuitenkin ihan asiallisesti. Ihanneaikana luokassa oli 46 sekuntia, ja tempovaatimus oli puolestaan 300 metriä minuutissa. Tällä kertaa muistin sen tarkoittavan asiallisia teitä, mutta kuitenkin kohtuullisen sujuvaa laukkaa.
Esteradalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkösokseri ylittyi vähän hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä kuitenkin oikean laukan. Kakkoselle tuli samanlainen hyppy, ja sen jälkeen olimme ristilaukassa. En tohtinut alkaa korjata sitä, sillä kolmonen tuli sen verran nopeasti vastaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja Pave oli nelosen jälkeen takaisin myötälaukassa. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan ok. Kuutoselle ratsastin huonon tien, jolloin ponnistuspaikka jäi kauas. Pave uhrautui ja venytti itsensä esteestä puhtaasti yli. Se kuitenkin harmistui ikävästä hypystä sen verran, ettei enää viitsinyt mennä radan viimeiselle esteelle eli seiskalle, vaan liirasi siitä oikealta hyvissä ajoin ohi. Tulimme sitten esteelle pienen mutkan jälkeen uudelleen. Tällä kertaa pääsimme siitä yli ja maaliin. Kiellosta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme yhden virhepisteen ylitetystä ihanneajasta. Saldona siis viisi virhepistettä, ja tällä tuloksella sijoituksemme oli 12/14.
Pienen huilin jälkeen oli vuorossa kouluosuus. Kävin askellajit kentällä läpi ja yritin herätellä meitä molempia. Olimme aika uneliaita. Ohjelmassa ei onneksi ollut kummempia juttuja. Mitä nyt laukkaa melko vähän ja siirtymiset laukasta raviin heti keskiympyrän jälkeen. Siirtymiset alaspäin ovat meillä Paven kanssa vielä vähän omalaatuisia, mutta eiköhän ne siitä hioudu. Ennen omaa vuoroa ehdin kierrellä pienen tovin kouluaitojen sisällä. Pave otti tilanteen lunkisti, ja yritin ottaa siitä mallia.
Alkutervehdykseen tullessa Pave vähän jännittyi ja pysähdys tuli hirveilyn kautta. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä oli tieltään ihan hyvä, mutta aktiivisuus oli karkuteillä, 6,5. Yritin saada Pavea hereille, mutta se tuntui olevan vähän omissa maailmoissaan. Raviosuudesta ennen lävistäjää saimme numeroksi 6,5. Lävistäjällä keventäen tehty askeleen pidennys ei lähtenyt nimeksikään. Hyvä, jos pääsimme siinä tavalliseen raviin, 6,5. Ensimmäinen laukka nousi ponnettomasti, silti numeroksi 7. Keskiympyrä oli ihan ok, 7. Siirtyminen raviin meni taas hirveilyn kautta. Kommenttia tuli löysyydestä, numeroksi silti 7. Käyntisiirtymisen valmistelussa Pave taas jännittyi ja teki tahtirikon, 6,5. Keskikäynti oli vähän uneliasta, pysähdys meiksi kohtuullinen, mutta kiirehdin itse, 7. Pysähdyksen jälkeisessä keskikäynnissä taas vähän jännittyneisyyttä, kiltiltä tuomarilta silti 7. Raviin pääsimme vähän pisteen jälkeen, 6. Laukannostossa tulikin väärä laukka, jonka sain korjattua vähän ennen ympyrälle lähtöä, 5. Keskiympyrä oli taas tieltään ok, mutta laukka oli ponnetonta, 7. Siirtyminen raviin meni taas vähän hirveillen, 7. Lopputervehdykseen tulimme taas jännittyneesti, mutta saimme tehtyä kohtalaisen siirtymisen käyntiin I:ssä ja pysähdyttyä G:hen tervehdykseen, 6,5.
Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Tänään vaisu, hyviä pätkiä mutta hyytyi. Painuu kuolaimen alle." Kiltillä arvostelulla saimme pisteitä 139,5 ja siten prosentteja 66,429. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 6/13.
Näin seuran cupin toinen ja sen samalla päättävä osakilpailupäivä saatiin pulkkaan. Emme kovin loistaneet tänään Paven kanssa, mutta silti oli kivaa sekä hypätä että vääntää koulua samana päivänä. Hyvää ja tarpeellista harjoitustahan tämä oli meille molemmille.
Sunnuntaina oli taas kotiestekisapäivän vuoron. Samalla tuli avattua omalta osaltani kotimaneesin kisakausi. Menimme Paven kanssa viime aikojen hatarasti sujuneiden treenien sekä kauden ensimmäisten maneesikisojen takia luokat 70 ja 80 senttiä. Molemmissa oli ihanneaika-arvostelu ja mukavasti sama rata. Molempien luokkien ihanneaika oli 60 sekuntia eli tempo oli 300 metriä minuutissa. Verryttelyn onneksi pystyi menemään vielä ulkona, jolloin kisapäivä sujui reippaasti.
Verryttelyssä Pave oli aika hidas ja ponneton. En tiedä, yritinkö sitten lopulta riittävästi herätellä sitä vai ajattelinko ihanneaika-arvostelun takia köröttelyvauhdin olevan riittävä. Lähestymisissä esteille Pave sen sijaan päätti aina itse, mitä vauhtia mennään. Yleensä se lähti vähän kiihdyttämään estettä kohti. Etenkin silloin, kun lähestyminen oli pitkä. Ei hyvä. Ponnistuspaikat kuitenkin osuivat hyvin, mutta olisin halunnut itse päättää vauhdin. Tästä emme päässeet oikeastaan sopuun kummankaan luokan verryttelyssä. Joko Pave päätti vauhdin tai sitten minä jouduin pidättämään sitä ponnistukseen saakka, mikä näkyi vähän töksähtävänä hyppynä. Tänään olimme verryttelyssä vähän hukassa, mikä valitettavasti näkyi radoilla.
Noralle kiitos tästä!
70 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Kuulutuksista oli selvinnyt monen alittaneen ihanneajan useammalla sekunnilla, joten päätin mennä mahdollisimman rauhassa. Ykköselle tulimme hieman lähelle, mutta odotin hypyn, ja Pave selvitti okserin puhtaasti. Laukka ei vaihtunut ja korjaukseen meni pitkä matka. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta Pave kolautti puomia takasillaan. Se ei kuitenkaan pudonnut. Laukka piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmoselle tulimme myös vähän lähelle, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti. Suoralle linjalle tungimme viisi askelta eli yhden liikaa, ajauduimme lähelle, ja niin siitä lähti puomi mukaan. Viitosena ollut askeleen sarja meni puhtaasti, mutta kumpaakin estettä kolauttaen. Sentään olimme myötälaukassa b-osan jälkeen. Kuutoselle Pave lähti hieman kauempaa, jolloin laukka vaihtui vääräksi. Köröttelimme kuitenkin siinä kaarevan linjan seiskalle, joka ylittyi puhtaasti. Pave nappasi siinä myös myötälaukan takaisin. Radan viimeiset esteet kasi ja ysi olivat suoralla linjalla. Sen pääsimme asiallisesti neljällä askeleella ilman kolautteluja ja näin olimme maalissa. Aikamme oli 66,38 ja tuloksenamme oli lopulta neljän estevirheen lisäksi yksi virhepiste ylitetystä enimmäisajasta. Viisi virhepistettä siis yhteensä. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 8/14.
80 sentin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa, olihan rata sama kuin aikaisempi. Yritin nyt laukata vähän sujuvammin, etteivät hypyt olisi niin takkuisia emmekä menisi yliajalle. Ykköselle päädyimme taas vähän lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Laukka piti korjata taas ravin kautta. Kakkoselle Pave lähti vähän kauempaa, edelleen puhtaasti esteen ylittäen. Laukka tosin piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmosen ja nelosen suora linja meni nyt asiallisesti neljällä askeleella. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa viitosena olleelle sarjalle. Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä hyppyyn kauempaa, mutta vauhti ei riittänyt. Paven takajalka nappasi a-osalta puomin mukaan, mutta ruuna selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan puhtaasti. Nappasipa se vielä siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni nyt mukavasti ja puhtaasti. Samoin kasin ja ysin suora linja, joten pääsimme maaliin vähän alusta petraten. Aikamme oli 62,38 eli ihanneajan puitteissa. Tuloksemme oli siis neljä virhepistettä puomista. Sijoituksemme oli 11/16.
Tällainen kisapäivä tänään. Positiivista oli se, että maneesissa tuntui mahtuvan hyppäämään ihan mukavasti. Niin ja se, ettei Pave keksinyt omia liikkeitä tai kirmailuja sen kummemmin. Enkä edes jäätynyt aivan pahasti, vaikka vähän kehtasi jännittääkin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut molemmat verryttelyt paljon tarkemmin. Nyt tein ne vähän puolihuolimattomasti, mikä tietenkin näkyi radoilla. Kantapään kautta taas. Ehkä ensi kerralla muistan paremmin.
Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle, jotka huolehtivat kisoissa hienosti JKH-tiimin ruusukkeista!
Sunnuntaina vuorossa oli kotiestekisat. Meillä Paven kanssa oli tahkottavana luokat 80 ja 90 senttiä, molemmat samalla radalla sekä arvostelulla, joka oli 367.2.
Verryttelykaavani alkaa olla Paven kanssa sama. Sileällä käyn perusasiat (ratti, kaasu ja jarru) läpi ja hyppyjä otan mahdollisimman vähän. 80 sentin verryttelyssä taisinkin tulla pystyn kahdesti ja okserin kerran. Ne sujuivat asiallisesti, ja Pave hyppäsi luottavaisin mielin. 90 sentin verryttelyssä otin hyppyjä viisi: yksi ristikolle, kaksi pystylle ja kaksi okserille. Pave lakkasi nyt hieman kuuntelemasta estettä kohti tultaessa, mutta hyppäsi silti reippaasti ja positiivisen askeleen kautta. Olin suunnitellut pitäväni hyppymäärän noin kolmessa, mutta jouduin ottamaan pari lisähyppyä, jotta sain pidettyä Paven niissä kuulolla.
80 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan hyvin, samoin kakkonen. Ratsastin tien kolmoselle huolimattomasti, jolloin lähestyminen ei ollut paras. Laukka sammui hieman, jolloin kolmosen ja nelosen suora linja viidellä askeleella jäi meille pitkäksi. Pave kuitenkin venytti itsensä hyppyyn viidennen askeleen jälkeen eikä survonut miniaskelta. Viitosen ja kuutosen linja meni kohtuullisesti, samoin seitsemäntenä ollut kahden askeleen sarja. Edessä oli enää ensimmäisen vaiheen viimeinen este eli kasi. Se ylittyi hyvin, ja sain pidettyä suunnitelmieni mukaan Paven vasemmassa laukassa.
Pysyimme laukassa ja saimme sopivasti lähtömerkin toiseen vaiheeseen. Sen ensimmäiselle esteelle eli ysille ajauduimme liian lähelle, jolloin siitä lähti puomi mukaan. Pave oli napannut väärän laukan, jota en lähtenyt korjaamaan (äly hoi). Niinpä puksutimme kaarteen kympille vastalaukassa. Kuten arvata saattoi, tuli kympille töksähtävä, mutta puhdas hyppy. Laukka oli kuitenkin aivan sammunut enkä saanut Pavea hereille, jolloin matelimme yhdelletoista, tulimme liian lähelle ja otimme siltäkin puomin mukaan. Jopa vaihtui laji lennosta keilaukseksi! Tämän jälkeen onneksi heräsimme vähän ja vaikka emme liidelleet, ylittyi kahdentenatoista ollut kahden askeleen sarja asiallisesti ja puhtaasti samoin kuin toisen vaiheen viimeinen este eli kolmetoista.
Tuloksena 80 sentin radalta siis toiselta vaiheelta kahdeksan virhepistettä. Tulipa möngittyä ja keilattua, hoh. Jotenkin oma otteeni oli hukassa enkä ratsastanut kovin energisesti, mikä välittyi Paveen. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 14/28. Pavelle kiitokset siitä, että se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen, vaikka se varmasti vähän lisäponnisteluita vaati.
90 sentin radalle lähdin vähän sisuuntuneemmin mielin. Nyt lajinamme olisi esteratsastus, ei keilaus! Lähdimme taas liikkeelle vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, samoin kakkonen, vaikka ponnistuspaikka jäi aavistuksen kauas. Kolmoselle Pave lähti rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ylsi neloselle helposti viidellä askeleella. Viitosen ja kuutosen linja meni yhtä hyvällä etenemisellä. Seiskana olleen sarjan a-osalle Pave lähti taas reippaasti, mutta mahdutti kaksi askelta helposti väliin. Edessä oli taas ensimmäisen vaiheen viimeinen este pitkällä lähestymisellä. Pave pääsi hieman venymään siinä, jolloin se joutui jarruttamaan askelta ennen hyppyä, mutta pääsi nousemaan hyppyyn vielä hyvin ja ylittämään esteen puhtaasti.
Kaarsin taas vasemmalle, mutta jouduin korjaamaan laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen aikana saimmekin lähtömerkin ja aloitimme toisen vaiheen. Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi hyvin. Pave pysyi myötälaukassa. Olin päättänyt kiertää pidemmät tiet, sillä tavoitteenani oli hyvä ja puhdas suoritus. Pave laukkasi hyvin, mutta ohjaamisessa oli pientä viivettä. Pave tuntui katselevan muita esteitä ja pohtivan, mikä niistä olisi kiva hypätä. Hyppäsimme kuitenkin seuraavaksi kympin, joka ylittyi hyvin. Yksitoista meni myös asiallisesti. Olimme sen jälkeen väärässä laukassa, mutta luotin Paven selvittävän itsensä oikeaan laukkaan, kun se eteni riittävästi. Niinpä se esittikin puhtaan vaihdon kaarteessa, mutta kompuroi sen jälkeen hieman. Laukan rytmi katosi, ja tulimme kahdentenatoista olleen kahden askeleen sarjan a-osalle lähelle. En tuupannut, mutta rohkaisin äänellä, jolloin Pave sai ylitettyä a-osan rauhassa. B-osan ponnistuspaikka jäi pienemmän hypyn takia kauemmaksi, mutta jälleen äänellä rohkaisemalla Pave selvitti senkin. Pave kolautti huonojen paikkojen takia molempia puomeja, mutta onneksi vain kevyesti. Edessä oli vielä pitkä lähestyminen viimeiselle esteelle. Päästin Paven laukkaamaan vähän sujuvammin eteen, ennen himmailisi ja hyydyttäisi vauhtia. Pave laukkasi hyvin ja bongasi esteenkin ajoissa, jolloin se ehti itse hieman säätää askelta ennen hyppyä ja ylittää viimeisenkin esteen puhtaasti.
Jes, tavoite saavutettu! 90 sentin radalla saimme petrattua selvästi, ja se oli aika sujva. Hyvä Pave! Omassa ratsastuksessani olin tyytyväinen siihen, etten hätäillyt, vaan omasta mielestäni olin Paven tukena ja rohkaisin pohkeella tai äänellä tarvittavissa kohdissa. Pave pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa, jolloin se sai väläytellä osaamistaan. On se vain näppärä!
Kisapäivä oli virhepisteistä huolimatta mukava ja opettavainen. Oli kiva nähdä, että saan petrattua toiselle radalle, kun vain niin päätän. Oli myös mukava huomata, että enimmät jännitykset katosivat toiseen rataan mennessä. Keskittyminenkin paranee silloin kummasti. Pave ansaitsi tänään taas taputukset. Hyvin se veti, vaikka kuski olikin vähän ensimmäisellä radalla ulalla. Ensi kerralla taas paremmalla otteella jo ensimmäiselle radalle!
Videoista kiitos Kaisalle ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!
Lauantaina pakkasimme kimpsut, kampsut ja hevoset kuorma-autoon ja suuntasimme neljän hengen kisatiimillä ABC Ratsastajien harjoitusestekisoihin. JKH-tiimi oli täydellisesti edustettuna: minä olin mukana Paven kanssa, Kaisa Vaken ja Nora Hempan. Meillä Paven kanssa oli luvassa ihanneaika-arvostelulla luokat 80 ja 95 senttiä. Niissä molemmissa oli ihanasti sama ja asiallinen rata, vain ihanneaika oli eri. 80 sentin radan pituus oli 415 metriä, tempovaatimus 250 metriä minuutissa ja ihanneaika 100 sekuntia (huh). 95 sentin radan pituus oli sama, mutta tempovaatimus 300 metriä minuutissa ja ihanneaika 84 sekuntia.
Menin molempien luokkien hyppyverryttelyn kevyesti. Ennen 80 sentin verryttelyä kävimme Noran kanssa käppäilemässä hevosillamme mäkireitillä. Maneesissa sileän verryttelyssä työstin vielä hetken käyntiä ja ravia, kunnes siirryin esteverryttelyn puolelle. Siellä otin säästeliäästi neljä hyppyä: ristikko, pysty kahdesti ja okseri kerran. Hypyt menivät kivasti, ja Pave oli sopivan rauhallinen. 95 sentin verryttelyssä Pave tuntui hieman väsyneeltä, joten kevensin sileän verryttelyä. Esteverryttelyssä otin hyppyjä viitisen kappaletta. Pave hyppäsi hyvin, vaikka ei ollutkaan niin energinen. Okserihypyille Pave lähti reippaasti ja hyvin, minä taas suoristauduin niissä liian aikaisin. Oma mukautuminen oli vähän hukassa, mutta onneksi Pave ei piitannut mokistani. 95 sentin esteet kehtasivat näyttää isoilta, ja minua jännittikin melkoisesti. Tiesin Paven kuitenkin suoriutuvan varmasti, kunhan en saisi paniikkikohtausta ja alkaisi tuupata sitä.
80 sentin radalle pääsimme jo vuorossa olleen ratsukon ajaksi. Näytin Pavelle sieni- ja mörkökoristeet sekä kävin tutustumassa sen kanssa yleisöpäätyyn. Pave otti kaiken ihanan lunkisti. Aiempien ratsukoiden tuloksia oli kuulutettu sen verran, että tiesin sadan sekunnin ihanneaikaan pääsemisen vaativan hyvin rauhallista laukkaa kaikista isoimmat tiet ratsastaen. Lähdimmekin Paven kanssa liikkeelle rauhallisesti oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Aikaa oli kuitenkin hyvin, joten sain jarruteltua Paven raviin ja nostettua vasemman laukan. Kakkonen ja kolmonenkin ylittyivät hyvin. Nelosen ja viitosen suora linja meni tasaisesti kuudella askeleella, ja Pave nappasi viitosella toivotusti oikean laukan. Kuutonen ylittyi myös helposti. Kahden askeleen sarjalle jarrutin Pavea äänellä, jotta väli ei käynyt ahtaasti. Sarja sujui hyvin, ja Pave nappasi B-osalla toivotun vasemman laukan. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kasi. Oikaisin hieman sille tultaessa, jolloin siihen tuli radan ainoa töksähtävämpi hyppy. Näin olimme kuitenkin maalissa puhtaalla suorituksella.
Aikoja oli lakattu kuuluttamasta, joten sain jäädä jännäämään omaa tulosta. Kaisa ihanan avuliaasti katsoi meidän videon ja arvioi, että aikamme oli jotain 94 sekunnin tuntumassa. Ei siis aivan sataan sekuntiin päästy, mutta emmepähän menneet yli. Menimme kyllä Paven kanssa sangen rauhallista laukkaa enkä olisikaan enää lähtenyt sitä hidastamaan. Kiersin myös ne tiet, jotka järkeviksi koin. Tein siis omasta mielestäni sen, mihin pystyin. Siksipä tulikin todella mukana yllätyksenä, kun meidät Paven kanssa kutsuttiin palkintojenjakoon. Alitetusta ihanneajasta saimme kaksi virhepistettä, mutta sijoitumme luokassa silti kolmanneksi. Hieno Pave!
95 sentin radalla kävin taas näyttämässä Pavelle pari estettä vuorossa olleen ratsukon aikana. Kasilla ollut portti nakkasi esteelle varjot, joten näytin sen samoin kuin mörköesteen, jossa möröt olivat esteen reunoilta hiippailleet sen alle. Tällä radalla en lähtenyt miettimään ihanneaikaa, vaan halusin vain hyvän suorituksen. Puhaltelin vielä pahimpia jännityksiä pois, kunnes tulikin vuoromme. Matkaan lähdimme taas oikeassa laukassa. Ykkönen oli ihanan pieni, mutta hätiköin vähän lähestymisessä, jolloin hyppy oli jarruttava, mutta puhdas. Laukka ei vaihtunut, mutta en tohtinut alkaa korjata sitä rytmin katoamisen pelossa. Pave korjasikin itsensä ristilaukan kautta myötälaukkaan. Laukka pääsi kuitenkin sammumaan, jolloin ponnistuspaikka kakkosesteelle ei osunut kohdilleen. Pave lähti rohkeasti vähän kauempaa hyppyyn, mutta etukaviot nappasivat okserin takapuomin alas. Kolmoselle tulimme puolestaan vähän lähelle, mutta puhtaasti sen ylittäen. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, mutta en taaskaan tohtinut korjata sitä. Nelonen tuli kuitenkin niin nopeasti vastaan. Jotenkin Pave taas selvitti itsensä myötälaukkaan ennen estettä. Tien ratsastin kuitenkin oikoen. Tulimme taas lähelle, mutta maltoin itse, jolloin Pave sai hoitaa osuutensa hyvin. Neloselta viitoselle pääsimme kuudella askeleella ihan hyvin. Kuutosen hyppy oli taas vähän lähelle ajautunut, mutta Pave oli tilanteesta kartalla ja hyppäsi puhtaasti. Sen jälkeen korjasin laukan oikeaksi ravin kautta. Kahden askeleen sarja meni hyvin, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Pave oli myös napannut hienosti sarjan b-osalla vasemman laukan. Kasille tuli taas vähän oikaistua tietä ja annettua Paven valua pitkäksi. Niinpä sillekin tuli vielä jarruttava, mutta puhdas hyppy. Näin pääsimme maaliin yhden puomin pudotuksella.
Puomin pudottamisesta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme kaksi virhepistettä alitetusta enimmäisajasta. Tulokseksi siis kuusi virhepistettä. Vaikka radalla oli vähän epätasaisuutta, olin tyytyväinen siihen, että sain hermoriekaleeni sen verran kasaan, että huonommissa lähestymisissä maltoin odottaa ja antaa Pavelle tilaa tehdä oma osuutensa. En lähtenyt tuuppaamaan tai panikoimaan, mikä oli minulle onnistuminen. Kun maltoin, sai Pave rauhassa hypätä eikä sen keskittyminen mennyt kuskin häseltämisen tulkkaamiseen. Niinpä puomin pudotus ja ajan alittaminen eivät jääneet harmittavaan, vaan olin iloinen siitä, että ensimmäinen yhteinen 95 sentin ratamme meni kuitenkin kohtuullisesti. Treeniähän tässä toki tarvitaan (samoin kuin omien hermojen hallitsemista), mutta Pavelle korkeus oli ihan helppo juttu. Sijoitustamme tässä luokassa en tiedä, sillä tuloksia ei ole toistaiseksi julkaistu.
Olipa jännä ja haastavakin kisapäivä. Pave oli kyllä taas niin kiva kisakaveri! Vaikka sitä kisaamista tuppaakin jännittämään, niin onhan se fiilis mukavasti menneiden ratojen jälkeen aina ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä kisaamista yllättäen opi muuten kuin kisaamalla. Seuraavia kisoja siis odottamaan!
Lauantaina olikin pienen tauon jälkeen taas kisapäivä. Luvassa oli oman seuran eli LidRidin 1-tason estekisat. Olin ilmoittanut meidät Paven kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa oli ihanneaika-arvostelu. Ehdin tasan kerran treenata ihanneajan ratsastamista kotona, joten kovin suurin odotuksin en kisoihin lähtenyt. Mutta olipa kivaa päästä pitkästä aikaa vieraskisoihin!
Otin molempien luokkien verryttelyt aika kevyesti. Ehdin kävelyttää Paven ennen siirtymistä maneesissa olleeseen verryttelyyn. Kävin sileällä askellajit läpi ja otin hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, kertaalleen Pave otti pystyn puomin mukaansa. Näiden hyppyjen jälkeen annoin Paven huilia hetken, kunnes otin vielä hypyn tai kaksi ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroa. Radalle päästyäni kävin näyttämässä Pavelle erikoisimmat esteet vuorossa olleen ratsukon suorituksen aikana. Pave käyttäytyi niin verryttelyssä kuin radalla oikein hyvin, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Eipä sillä, perhosia riitti mahassa enemmän kuin tarpeeksi muutenkin. 80 ja 90 sentin radat olivat samat 66 sekunnin ihanneaikaa myöten.
80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Yritin hakea harjoituksista tutun vauhdin. Ykköselle tuli jarruttava hyppy, Pave kuitenkin vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Kakkoseste ylittyi myös ihan hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Päätin yrittää vaihtoa ravin kautta. Vaan Pave ei moiseen suostunut. Rytmi katosi, ja tulimme lopulta kolmosena olleelle sarjalle väärässä laukassa. Sarjan a-osalle tuli pieni hyppy, ja sain kannustaa Pavea äänellä venyttämään kahden askeleen välin oikein. Laukkakin korjaantui sarjalla takaisin oikeaan. Nelonen ja viitonen menivät myös ihan hyvin, ja viitosella Pave nappasi taas toivotun laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli vähän hassu hyppy, mutta puhdas moinen. Näin pääsimme maaliin ensimmäiseltä radalta, jossa käytin kaiken tilan hyödyksi enkä kyllä kiirehtinyt. Tuloksena olikin nolla estevirhettä, mutta yksi aikavirhe ylitetystä ihanneajasta. Me köröttelimme radalla 66 sekunnin sijasta 71,60 sekuntia. Hups. Onneksi videolta katsottuna etenemisemme ei kuitenkaan ihan mönkimistä ollut, ja olin estevirheettömään suoritukseemme tyytyväinen. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme oli 16/41.
90 sentin radalle lähdin taas oikeassa laukassa. Tiesin, että minun piti ratsastaa vähän sujuvampaa laukkaa tai vähän lyhyemmät tiet. Ykköselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta jälleen Pave nappasi silti vasemman laukan. Kakkoseste ylittyi reippaasti. Pave ei taaskaan vaihtanut laukkaa hypyssä, ja tällä kertaa päätin jättää asian aivan sen huoleksi. Se hoitikin homman kotiin ja vaihtoi kaarteessa laukan oikeaksi. Sarja meni muuten hyvin, mutta Pave nappasi siinä vasemman laukan takaisin. En alkanut yrittääkään vaihtoa, sillä nelonen lähestyi. Pave vaihtoi vasemman laukan ristilaukkaan, mutta pääsimme esteen puhtaasti ja sen jälkeen myötälaukassa jatkaen. Viitonen ylittyi hyvin, mutta kuutoselle tulimme turhan pitkänä. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti välin edelleen viidellä askeleella. Radan viimeinen este eli kasi ylittyi myös puhtaasti, ja näin olimme maalissa. Tällä kertaa ajaksemme tuli 60,07 sekuntia eli nyt puolestaan menimme alittamaan 66 sekunnin ihanneajan. Siitä napsahti taas yksi virhepiste. Harmittelin asiaa hieman, mutta toisaalta Paven sujuva eteneminen radalla ilahdutti enemmän. Oli ihana hypätä toinenkin estevirheetön rata hyvällä etenemisellä ja meiningillä. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme luokassa oli 10/25.
Hyvä kisapävä, parempi mieli. Pave vei kyllä taas pisteet kotiin käyttäytymisellään. Ei mitään töttöröintiä eikä haaveiluja saati oikeita yrityksiä karata portista. Pave hyppäsi tänään ihanan varmasti ja sujuvasti enkä itsekään tehnyt mitään isompia hölmöyksiä selässä. Ihanneaikaan ei nyt satuttu, mutta en onneksi sitä alkanut murehtia. Hyvät, sujuvat radat olivat enemmän kuin oikea palkinto meille. Kunpa estekisaratamme niin kotona kuin muualla sujuisivat jatkossakin näin mukavasti!
Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsin treenaamaan Pavella, joka oli saanut lomailla pari päivää. Aloitimme ensin ratsastamalla pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissa. Väistöt tehtiin uralta keskemmäs kahdella portaalla. Opettaja toivoi Pavelta selvempiä väistöaskeleita, joita yritinkin siitä kaivaa esille. Niitä löytyi paremmin, kun sain Paven odottamaan kiirehtimisen sijaan. Kun käynti ja ravi oli selvästi hitaampaa, sain Paven ymmärtämään pohjeavun väistättävänä, ei kiihdyttävänä merkkinä. Treeniä väistöjen kanssa on vielä melkoisesti, jotta ne sujuvat helpommin.
Verryttelyhypyt otimme yksittäiselle pienelle pystylle, jota tulimme vähän ympyrämäisellä tiellä molemmista suunnista. Hypyt sujuivat ihan hyvin. Pave oli lomailun aikana kerännyt hieman virtaa, mikä näkyi pieninä kiihdytyksinä estettä kohti. Tätä samaa Pave teki alkuaikoina, kunnes tasoittui. Loma siis oli tehnyt tehtävänsä, kun Pavessa oli energiaa ja intoa. Oikeassa kierroksessa Pave säilytti myötälaukan koko ajan, vasemmassa kierroksessa laskeutui kerran hypyn jälkeen väärässä laukassa alas.
Seuraavaksi tulimme pari kertaa oikeassa laukassa pystyn ja okserin suoran linjan, jonka välin sai tulla laukasta riippuen kuudella tai seitsemällä askeleella. Pave intoili taas ensimmäistä estettä kohti, jolloin jouduin vähän pidättämään sitä. Niinpä väli meni seitsemällä askeleella. Toisellakin kierroksella suora linja tuli ratsastettua seitsemällä askeleella. Tällä kertaa tulimme toiselle esteelle vähän lähemmäs kuin ensimmäisellä kerralla. En hoksinut tasapainottaa laukkaa selvemmin ensimmäisen pystyn jälkeen, vaikka Pave oli taas vähän ampaissut sille. Tulimme vielä ennen rataa yhden kerran kahden askeleen sarjan oikeassa laukassa. Se sujui meiltä ongelmitta, ja Pave eteni mukavasti.
Lopuksi hyppäsimme Paven kanssa noin 80 sentin radan, joka oli sama kuin edellispäivän kotiestekisoissa ollut rata. Olin kisoissa vain talkoolaisena, joten oli kiva päästä hyppäämään kisarata treeneissä. Rata koostui kokonaisesta perusvaiheesta sekä siihen lisätystä toisen vaiheen ensimmäisestä esteestä: lävistäjäokseri, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjätrippeli, kahden askeleen sarja, pystyn ja okserin suora linja sekä lävistäjäpystyn ja toisen pystyn kaareva linja. Ykkösenä olleelle okserille tulimme oikeassa laukassa. Sille tuli ihan hyvä hyppy. Kakkosesteelle tulimme vähän hitaasti eikä hyppy ollut paras mahdollinen. Kolautimme siltä jotenkin alapuomin mukaamme, mitä jäin vielä hypyn jälkeen ihmettelemään. Niinpä en pistänyt Pavea laukkaamaan kunnolla, jolloin kolmosena ollut trippeli ylittyi myös vähän hassusti. Nelosena ollut kahden askeleen sarja kuitenkin meni jo asiallisesti. Viitosen ja kuutosen suoralle linjalle tultaessa varmistin Paven hereillä pysymisen vähän turhan vahvalla pohjepyynnöllä. Sen seurauksena Pave ampaisi viitosta kohti, mutta selvitti sen puhtaasti. Suoran linjan kuutoselle menimme edelleen seitsemällä askeleella. Kuutosen jälkeen rauhoituin itse, jolloin saimme tultua seiskan ja kasin kaarevan linjan ihan asiallisesti, ja rata pääsi päättymään tasaisempaan suoritukseen.
Olipa jännä hypätä taas pitkästä aikaa Pavella, joka intoili näin selvästi esteistä. Pääsin harjoittelemaan hyvin tasaisemman menon säilyttämistä. Imu esteelle on toki hyvä juttu, mutta Paven tapauksessa tällainen pieni kiihdyttely aiheuttaa joskus myös ohimenoja esteistä. Niinpä se tasaisempi laukka läpi tehtävien ja radan on huomattavasti toivottavampaa kuin epätasainen eteneminen. Ponnistuspaikat näin tänään aika mukavasti, jolloin hypyt olivat siinä suhteessa ihan sujuvia. Naureskelin ennen radalle lähtöä, että pääsimme näin jälkijunassa näkemään, miten 80 sentin kisaratamme olisi mennyt. Oltaisiinpahan ainakin toiseen vaiheeseen päästy, joten ihan hyvin. Reilun puolentoista viikon päästä saatammekin toivottavasti olla sitten jo oikeastikin estekisaradalla hyppäämässä.
Sunnuntaina vuorossa oli Tallinmäen 1-tason estekisat. Me Paven kanssa menimme luokat 80 ja 90 senttiä, joissa molemmissa oli sekä sama rata että arvosteluna 367.1. Verryttely tehtiin tällä kertaa maneesissa, ja rata päästiin onneksi hyppäämään kentällä.
80 sentin luokan verryttely meni hyvin. Hypyt pystylle ja okserille sujuivat ongelmitta, ja Pave liikkui hyvin. Se tuntui hieman innostuvan muista hevosista ja eteni isompia nohittelematta. Sitä sai jopa vähän pidättää välillä, mikä oli vain hyvä juttu. 90 sentin verryttelyssä iski jokin ponnistuspaikkasokeus, kun esteet nousivat kisakorkeudelle. Matalammalla korkeudella otetut hypyt olivat menneet ihan hyvin. Jätin verryttelyn viimeiset hypyt turhan viime tinkaan, mikä ei ollut hyvä juttu. Meillä tuli niin okserille kuin pystylle sangen töksähtävät hypyt, mutta en ehtinyt enää paikata niitä, kun aikamme oli siirtyä kentälle vuorossa olevan ratsukon ajaksi.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta. Laukka ei lähtenyt pyörimään korjauksen jälkeen kovin hyvin, jolloin kakkosesteelle tuli töksähtävä askel ennen hyppyä. Sen jälkeen pyysin Pavea vähän eteen, jolloin kaarevan tien päässä ollut kolmonen ylittyi ihan hyvin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja oli näyttänyt olevan usealle hevosille ahdas, joten toppuuttelin Pavea vähän äänellä. Se selvitti sarjan hyvin. Oikaisin vähän liikaa viitoselle, mutta ponnistuspaikka sattui silti ihan hyvin, ja este ylittyi puhtaasti. Suoran linjan päässä olleelle kuutoselle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli vielä perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pave oli väärässä laukassa kuutosen jälkeen, ja yritin korjata tätä, mutta Pave halusi sinnikkäästi pysyä valitsemassaan laukassa. Lopulta se taisi saada järjesteltyä itsensä vasempaan laukkaan. Seiska kuitenkin ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin maltillisella tiellä. Hyppy kasille oli ihan ok, mutta pyysin Pavea kuitenkin sen jälkeen enemmän eteen. Ysi ylittyi sujuvasti, ja tohdin kääntää vähän lyhyemmin kymppinä olleelle sarjalle. Ponnistuspaikka ei kuitenkaan osunut kohdilleen, vaan Pave joutui lähtemään hyppyyn laakana vähän kauempaa. Niinpä sarjan a-osalta lähti puomi mukaan. B-osalle tuli myös kolautus, mutta sen puomi pysyi ylhäällä. Kaarsin vähän tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Olin kuitenkin rataan tyytyväinen, sillä siinä ei ollut isompia vaikeuksia enkä panikoinut pieniä pulmia. Oli myös kiva päästä toiseen vaiheeseen, kun matkamme on viime aikoina katkennut jo perusvaiheeseen. Sijoituksemme oli 13/26.
90 sentin radalle lähdimme samoin vasemmassa laukassa, olihan se sama kuin 80 sentin rata. Kuten olin arvellut, näkyi verryttelyn kehnot hypyt radalla. Ykköselle tulimme jarruttavan askeleen kautta, mutta Pave keräsi kavionsa esteestä puhtaasti yli ja nappasipa vielä oikean laukan. Kakkonen meni hieman paremmin, mutta Pave oli edelleen vähän turhan pitkä. Kolmonen meni nyt jo vähän sujuvammin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan hyvin. Viitoselle ratsastin taas oikaisten, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle estettä. Pave selvitti esteen kuitenkin puhtaasti. Kuutoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, jota en tuntemattomasta syystä alkanut korjata. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle tulimme kuitenkin ihan hyvin, vaikka Pave kolauttikin puomia. Laukka korjaantui hypyssä oikeaksi, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tuli hieman jarruttava, mutta puhdas hyppy. Ysi taas meni sujuvasti, kun tajusin pyytää Pavea kasin jälkeen eteen. Kymppinä olleelle sarjalle ratsastin nyt tarkemmin aiemmasta pudotuksesta oppineena, ja se menikin nyt puhtaasti. Siitä kaarsin hieman tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen reippaasti. Näin pääsimme 90 sentin radalta virhepisteettä maaliin, jes! Sijoituksemme oli 9/18.
Tämän päivän kisaratoihin olin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Pave kuunteli pyyntöni hyvin enkä itse panikoinut, vaikka tuli muutamia kehnompia hyppyjä. Pysyin tuntumalla ja luotin siihen, että Pave kyllä tekee osuutensa, kun en tee siitä sille liian vaikeaa. Esteet olivat kivoja hypätä enkä miettinyt korkeutta radoilla ollenkaan. Jospa se hyppääminen alkaisi taas kulkea myös kisoissa.
Sunnuntaina olikin sitten kotiestekisojen vuoro. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa ilmoittauduin 80 ja 90 sentin luokkiin. Niissä oli eri radat, mutta sama arvostelu eli 367.1. Verryttely tehtiin maneesissa, kun taas kisarata oli ihanasti kentällä.
Molempien luokkien verryttelyt otin aika kevyesti. Rehellisesti sanottuna paikoin jopa vähän laiskottelin, sillä olen tavattoman huono piiskaamaan itseäni. Verryttelyhypyt menivät pääosin mukavasti. Otin hyppyjä yhdessä verryttelyssä noin neljä. 90 sentin verryttelyssä pystyn alle tuli vesimatto, sillä se oli myös radalla luvassa. Hyppäsin sen ensin pienempänä eikä Pave piitannut vesimatosta mitään. Kun estettä korotettiin, esitimme sille yhden hyvin omituisen loikan, jossa Paven pää kävi sangen lähellä omaani. Pohdittiin tämän jälkeen hetki asiaa, kunnes kerättiin ajatukset kasaan ja otettiin vielä parempi hyppy pystylle ennen kuin siirryimme ulos odottamaan vuoroamme. Radalla sai odottaa vuorossa olevan ratsukon ajan. Tämän hyödynsin näyttämällä Pavelle 80 sentin radalla muurin ja 90 sentin radalla vesimaton.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Otin pitkän tien ja olin sangen tarkkana portin kohdalla. Pave ei piitannut portista, ilmeisesti se oli riittävästi kotonaan eikä kokenut tarvetta hilpaista minnekään. Ykköselle tuli ihan hyvä hyppy. Aavistuksen kaarevan tien päässä olleelle kakkoselle pääsimme yhdeksällä askeleella, ja este ylittyi asiallisesti. Matkalla kolmoselle vartioin kaiken varalta Paven oikeaa puolta, sillä menimme portin läheisyydestä. Pääsimme kolmoselle ongelmitta samoin kuin sen yli. Laukkakin vaihtui oikeaksi. Nelosena oli muurilaatikko, jonka lähestymisen ratsastin tarkasti tuntumalla pysyen. Pave ei muurista piitannut, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, joista viimeisin oli hieman jarruttava. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti, vaikka kolautti sitä takasillaan. Lävistäjällä ollut kuutonen meni hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli enää perusvaiheen päättävä kasi, joka oli kahden askeleen sarja. A-osalle Pave lähti vähän kauempaa, mutta kahden askeleen väli oli silti ihan ok. B-osalla Pave ei kuitenkaan nostanut etusiaan riittävästi, jolloin siitä lähti puomi matkaan. Höh.
Perusradan neljällä virhepisteellä sijoituksemme oli 11/17. Pudotus harmitti, mutta olin silti enemmän iloinen siitä, kuinka asiallisesti suoriuduimme muusta radasta. Ratsastin taas aika keskittyneesti enkä hätäillyt isompia. Pave kuunteli hyvin, ja meno oli mielestäni ihan kohtuullista. Pave ei keksinyt omia kuvioitaan enkä minä ainakaan omasta mielestäni vaikeuttanut sen menoa. Tämän radan perusteella 90 sentin rataa sai odottaa ihan luottavaisin mielin.
90 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa pitkällä tiellä. Lävistäjällä ollut ykkönen ylittyi hyvin, ja laukan korjasin sen jälkeen ravin kautta. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna laukka olisi saanut olla napakampi. Tie kolmoselle oli taas aavistuksen kaareva ja esteen alle oli pistetty jo aiemmalla radalla hypätyt valkoiset laatikot. En ollut näyttänyt niitä Pavelle tämän esteen alla, sillä se hyppäsi ne aiemman radan toisella esteellä ongelmitta. Jostain syystä Pave kuitenkin livahti kolmosesta oikealta ohi. Ei nopeasti eikä viime tingassa, mutta enpä siltikään ehtinyt estää. Laukka säilyi, ja tulimme kaikessa rauhassa esteelle uudelleen. Pave jarrutti hieman estettä kohti, mutta hyppäsi kolmosen nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tsemppasin vähän ekstraa, sillä hylätyksi tuleminen ei sopinut suunnitelmiin. Laukka jäi kuitenkin hypyn jälkeen sammuneeksi enkä tajunnut ratsastaa Pavea eteen. Sen sijaan kaarsin neloselle kehnolla tiellä, mikä söi laukkaa entisestään. Pave joutuikin lähtemään hyppyyn ponnettomasta laukasta, mutta se oli kiltti ja pelasti meidät tilanteesta. Pienempi hyppy toi suoralle linjalle yhden askeleen lisää eli viitoselle pääsimme aiemman viiden askeleen sijasta kuudella. Tajusin tämän enkä panikoinut, vaan pysyin hevosen tukena. Viitosen jälkeen kiitin Pavea taputuksella ja samalla rentouttaakseni meitä molempia. Kuutosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan kohtuullisesti. Seiskalle eli muurille tultaessa kannustin Pavea vähän äänellä. Se hyppäsi esteen ihan hyvin, mutta keikkumiseni takia laskeutui väärässä laukassa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt korjata, sillä edessä oli kaarevan linjan päässä ollut perusvaiheen viimeinen este. Sille pääsimme kahdeksalla askeleella ja varmistelin hyppyä vielä äänellä. Pave hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti, ja pääsin kehumaan sitä hyvästä suorituksesta ja pelastuksista parin mönkään menneen lähestymisen osalta.
90 sentin radalta tuli sitten samoin neljä virhepistettä, ja sijoituksemme oli 13/15. Ohimeno harmitti tietysti enemmän kuin puomin pudotus. Ohimenot ovat muodostuneet meille Paven kanssa varsinaiseksi riesaksi. Pave tuntuu huomaavan jokaisen mahdollisuuden lähteä omille teilleen, kun taas minä en. Tässä radassa petrattavaa olisi ollut myös laukassa, joka olisi saanut olla rutkasti sujuvampaa. En sitten tiedä, oliko Pave väsynyt vai olimmeko molemmat käyttäneet kunnon keskittymisemme jo aiemmalla radalla. Hyvää oli kuitenkin se, ettei pakka levinnyt täysin käsiin ohimenon jälkeen, vaan saimme jatkettua ja selvitettyä loput radasta ilman enempiä virhepisteitä.
Tällainen kisapäivä sitten tällä kertaa. Ihmettelin jo suoritusten jälkeen, kuinka yllättävän vähän virhepisteet lopulta harmittivat. Toki puhtaat suoritukset samoin kuin toiseen vaiheeseen pääseminen olisi ollut kivaa, mutta nyt osasin jotenkin suhtautua virheisiin paremmin. Ratamme eivät olleet rämpimistä eikä sellaista sinnittelyä, vaan ihan kohtuullista menoa. Se varmasti lohdutti ja hälvensi virhepisteiden harmia. Toki petrattavaa on niin kuin aina. Hyvää kokemustahan nämä kisat olivat. Kokeilemallahan sitä oppii, toivottavasti.
Videoista kiitos Kaisalle, joka piti kisoissa hienosti huolen JKH-tiimin ruusukesaldosta!
Sunnuntaina suuntasimme kolmen ratsukon voimin Ankkurilahden Ratsastajien 1-tason estekisoihin. Kesä yllätti ja paukautti lämpöasteet jonnekin +24 asteen tuntumaan auringon helottaessa siniseltä taivaalta. Kylläpä tarkeni, vähän liiankin hyvin. Me Paven kanssa starttasimme luokat 80 senttiä (arvosteluna 367.2) ja 90 senttiä (arvosteluna 367.1).
Otin molempien luokkien verryttelyt aika lyhyellä kaavalla. Sileän verryttely oli mukavasti auringolta suojaa tarjonneessa maneesissa ja esteverryttely ristikon, pystyn ja okserin kera puolestaan kentällä. Lähdin molemmissa luokissa kymmenentenä, mikä oli hyvä paikka. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi ilman sen kummempia viritelmiä. Pave oli hieman rauhallinen, mutta ei kuitenkaan tahmea. Esteverryttelyssä taisin ottaa nelisen hyppyä kumpaakin luokkaa varten. Hypyt sujuivat hyvin. En hätäillyt tai tuuppinut, mutta pysyin tuntumalla. Ponnistuspaikatkin löytyivät hyvin, ja molempien verryttelyiden jälkeen sai jäädä odottamaan omaa vuoroa hyppyjen puolesta luottavaisin mielin. Muutoin minua kehtasi jännittää tavallistakin enemmän. Sinällään ymmärrettävää, kun parit viime kisat ovat sisältäneet ylimääräisiä kekkulointeja portin innoittamana. Näissä kisoissa lankaportin lisäksi oli ihanasti yksi johde blokkaamassa hieman tietä. Tämän lisäksi vuoroa odottavan ratsukon tuli seistä kentällä juurikin portin edessä. Jes!
80 sentin radan lähtölinja oli ihanasti juuri siinä päädyssä, jossa portti ei ollut. Kävin ensin siellä päädyssä näyttämässä Pavelle havunoksaportin ja palasin takaisin porttipäätyyn. Ajattelin, että jos Paven pitäisi saada kekkuloida, olisi nyt paras aika sille. Tunsin Paven lähtevän viettämään kohti porttia. Yritin muurautua vasemmalta puolen kiinni hevoseen, mutta Pave kuitenkin ennätti kääntyä porttia kohti. Vuoroa odottanut ratsukko oli hyvin portinvartijana, ja Paven matka tyssäsi aitaan. Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan kohti lähtölinjaa ja ensimmäistä estettä. Paven mielestä toisessa päädyssä oli jotain tosi kamalaa, ja niinpä tulimme ykköselle vähän oikoen. Pave kuitenkin hyppäsi sen hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, Pave lähti hyppyyn hieman venyttäen. Kaarteessa kolmoselle tukin hyvin tarkasti Paven vasemman puolen, sillä siinä kaarsimme portin läheltä. Pave keskittyi kuitenkin hyvin, ja niin pääsimme kolmosenkin puhtaasti. Matkalla neloselle menimme taas hurjan jännän päädyn ohi Paven puskiessa hieman sisälle. Nelonen kuitenkin ylittyi hyvin, ja korjasin sen jälkeen laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut askeleen sarja meni sujuvasti. Kuutoselle tuli taas vähän oikaistu tie, kun Pave puski sisälle pelottavaa päätyä karkuun. Kuutosen hyppy oli kuitenkin ihan hyvä. Edessä oli perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pääsimme sille kaarevalla tiellä kahdeksalla askeleella, jälleen vähän kauempaa venyttäen. Näin pääsimme perusvaiheelta puhtaasti maaliin ja saimme uuden lähtömerkin toiseen vaiheeseen.
Toiselle vaiheelle lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäinen este eli kasi ylittyi hyvin. Kaarteessa ysille olin taas vasemmalla pohkeella tiukasti kiinni, sillä kaarsimme perusvaiheelta tutun tien. Pave kuunteli hyvin, joskin laukka vähän sammui. Ysi ylittyi kuitenkin puhtaasti. Tie kymppinä olleelle trippelille ei ollut paras mahdollinen, ja laukka hyytyi taas. Kannustin Pavea äänellä, ja se selvitti kympin puhtaasti. Yhdentenätoista ollut askeleen sarja meni mukavasti, ja edessä oli enää viimeinen este. Sekin ylittyi puhtaasti ilman pulmia, ja näin olimme maalissa. Puhdas rata, jes!
Suorituksen jälkeen olin niin iloinen: puhdas rata ja yllättävän napakkaa ratsastusta minulta. Menimme kuitenkin kaikessa rauhassa enkä lähtenyt ratsastamaan kaikkia lyhyitä teitä. Siksipä yllätyin melkoisesti, kun meidän kuulutettiin sijoittuneen 22 ratsukon luokassa kuudenneksi. Toinen vihreä ruusuke kisauraltani, kiitos Pave!
90 sentin radalla menin taas tietoisesti jo alussa portin läheltä, mutta nyt Pave tiesi, ettei portti ollut oikea valinta. Niinpä pääsimme aloittamaan radan asiallisesti. Ykköselle tuli hyvä hyppy, ja saimme taas tulla edellisradaltakin tutun kaarteen portin lähellä, tällä kertaa kakkosesteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja pääsimme jatkamaan kaarevalla tiellä kolmoselle. Sen alle oli ilmestynyt toinen havunoksakoriste, jota en ollut käynyt näyttämässä Pavelle. Olin keskittynyt jännittämään porttia liikaa. Pave oli myös hypännyt samanlaisella koristeella varustetun esteen jo 80 sentin radalla, joten en ajatellut sen olevan ongelma. Olisi pitänyt tajuta, että koristeltu este kohti pelottavaa päätyä olisi isompi juttu. Pave vilahtikin aika viime tipassa kolmosesta vasemmalta ohi. Ei mitään saumoja estää sitä. Sain kuitenkin jatkettua laukassa, jolloin pääsimme kolmoselle aika nopeasti uudelleen. Sille tosin tuli eksoottinen tie, kun kävimme estelinjasta ulkona. Pave kuitenkin hyppäsi kolmosen uudella yrityksellä puhtaasti.
Tämän jälkeen napakoidun vielä piirun verran enemmän, sillä hylsyä en tältä radalta tahtonut. Neloselle tulikin hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut, joten käytin Paven ravissa ja nostin uuden. Enpä vain hoksinut, että sehän nosti takaisin saman vanhan eli väärän laukan. No, humputtelimme tovin vastalaukassa, kunnes kaarteessa Pave vaihtoi ristilaukalle. Sen sentään tunsin selkään, mutta ei ollut aikaa korjata. Viitosena olleen sarjan a-osan hyppäsimme vähän kauempaa, joten kannustin Pavea välissä äänellä, jotta se menisi välin yhdellä askeleella. Pave totteli hyvin eikä väli edes käynyt sille pitkäksi. Kuski vähän ylivarmisteli. Kuutonen meni ihan mukavasti, ja kaarevan tien päässä olleelle seiskalle pääsimme taas kahdeksalla askeleella. Edessä oli vielä perusradan viimeinen este eli kasi. Sille tuli ihan kohtuullinen hyppy, ja niin pääsimme 90 sentin radalta maaliin neljällä virhepisteellä.
90 sentin radan jälkeen olin yhtä hymyä eikä yksi ohimeno hyydyttänyt sitä. Pave tuntui radalla hyvältä, vaikka pelottava este ja pääty yhdistettynä toikin virhepisteitä. Ratsastin kuitenkin omasta mielestäni ihan napakasti, mikä varmasti toi meidät maaliin vain neljällä virhepisteellä. Ja mikä parasta: portti ei houkutellut Pavea enää tällä kertaa! 18 ratsukon luokassa päädyimme sijalle 12. Kisapäivä päättyi siihen, ja viimein saatoin alkaa hengittää vähän rennommin. Kisapäivä tosiaan jännitti tavallista enemmän, mutta onneksi se meni paremmin kuin parit aiemmat. Jos matkustelen selässä, menee Pavekin samanlaiseen mielentilaan. Kun taas keskityn ja ratsastan napakasti, toimii Pavekin hyvin.
Ratapiirroksista sekä 80-radan videosta kiitos Kaisalle, joka oli myös mukana kisaamassa. 90-radan videosta kiitos Alekseille ja hyppykuvista kiitos Dianalle!
Sunnuntaina oli vuorossa jännä päivä, kun suuntasimme Oulun Ratsastajien 2-tason estekisoihin, joissa oli myös 80 sentin 1-tason luokka. Me Paven kanssa ilmoittauduimme niin 80 senttiin (arvosteluna A.1.0) kuin ensimmäiseen yhteiseen 2-tason 90 senttiin (arvosteluna 367.1). Kisat olivat ihanasti ulkokentällä. Verryttely tehtiin maneesissa, joka oli jaettu näppärästi puoliksi sileän verryttelyn ja esteverryttelyn kesken.
Molempien luokkien verryttelyssä ehdin hyvin mennä sekä sileää että esteitä. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin notkistamaan Pavea asetuksilla ja taivutuksilla. Kunnon notkistuminen tosin jäi saamatta, mutta ratti, jarru ja kaasu olivat kuitenkin kohtuullisesti mukana. Ryhmäverryttely esteillä tuntui välillä vähän kaoottiselta, mutta lopulta löysimme aina raon, jossa pujahtaa hyppäämään ristikko, pysty tai okseri. 80 sentin verryttelyssä otin muistaakseni nelisen hyppyä. 90 sentin verryttelyssä muutaman enemmän, sillä saimme ottaa muutamat sakkohypyt pystylle, kun Pave nappasi siltä puomin mukaan. Tätä lukuun ottamatta verryttelyhypyt olivat ihan kunnossa. Pave ei epäröinyt mitään hyppyä, vaan pääsimme kaikesta kerralla yli. Hypyt otettiin molemmissa verryttelyissä vain vasemmassa kierroksessa. Muutaman kerran sain korjata hypyn jälkeen laukan ravin kautta takaisin vasemmaksi.
80 sentin radalla kävin näyttämässä Pavelle sarjan lisäksi nelosen, joka hypättiin yleisöä kohti. Tämän jälkeen nostin oikean laukan, ja lähdimme pitkällä lähestymisellä kohti ykkösestettä. Etenimme sangen rauhallisesti, mutta Pave innostui sopivasti, kun käänsin sen kohti ensimmäistä estettä. Ykkönen ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen sain korjata laukan takaisin oikeaksi ravin kautta. Kakkosesteelle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ylittyi puhtaasti. Laukka jäi vähän vaisuksi, joten pistimme suoralle linjalle peräti kahdeksan askelta. Kolmosena ollut okseri ylittyi kuitenkin puhtaasti. Neloselle ratsastin aavistuksen vinon tien, ja este ylittyikin ihan hyvin. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Nelosen jälkeen etenimme kaikessa rauhassa ja tilaa käyttäen kauempana olevaa viitosta kohti. Kuinkas ollakaan, ennen kuin pääsimme lyhyelle sivulle, Pave vilahti radan portista ulos. Pave teki ratkaisun yhdessä askeleessa enkä selässä ollessani huomannut mitään viitteitä moisen tempun olevan tuloillaan. Onneksi portilla vuoroaan odottamassa ei jäänyt jalkoihin, sillä sen verran se ja Pave ehtivät väistää toisiaan. Horjahdin kyydissä pari kertaa, mutta pysyin satulassa. Paven sain jarrutettua maneesin ulko-oven kohdille. Varmaankin osittain siksi, että Pave oli päässyt kirmaamaan muiden ratsujen luo eikä kokenut enää tarvetta rillutella. Mutta niin vain tämä tempaus aiheutti meille hylkäyksen, mikä tuntui kurjalta. Tempaus tuli niin puskista, että sen jällkeen sainkin keräillä ajatuksiani kasaan. Edessä kun odotti se 2-tason 90 sentin rata.
90 sentin radalla kuljin ensin muutaman kerran portin ohi vasemmassa kierroksessa ja kerroin tiiviillä ulkopohkeella Pavelle, mihin siinä kohdassa piti mennä. Sen lisäksi kävin näyttämässä Pavelle kolmosesteen, jonka alle oli tullut Suomen lipulla koristettu kapea portti tai jokin vastaava. Sitten hengitin kerran syvään, ja niin lähdimme Paven kanssa päivän toiselle radalle. Pieni epävarmuus oli jäänyt kytemään takaraivooni, mikä heijastui heti laukkaan. Pave laukkasi sangen ponnettomasti enkä minä tohtinut alkaa nohitella sitä. Yritin kuitenkin pitää edes jonkinlaisen laukan, etten aiheuttaisi radalle lisäpulmia huonolla etenemisellä.
Rata alkoi 80 sentin tapaan eli tulimme ykköselle oikeassa laukassa. Jälleen lähestymisessä Pave innostui laukkaamaan vähän paremmin. Olin vähän vissiin unessa, sillä annoin Paven samalla venyä pitkäksi. Niinpä ykköselle tuli aavistuksen jarruttava, mutta puhdas hyppy. Laukan sain korjata sen jälkeen ravin kautta takaisin oikeaksi. Rytmi katosi tässä, ja niinpä Pave joutui kiipeämään kakkosen yli hitaasta laukasta. Suora linja kolmoselle meni jälleen kahdeksalla askeleella ja taas jarruttavalla hypyllä. Korjasin ristilaukan esteen jälkeen ravin kautta. Tässä kohdassa tapahtui jotain, sillä Pave lakkasi pitkälti noteeraamasta eteenpäin pyytäneitä apujani ja rullaili vain kaulaansa kaarelle. Yritin olla saamatta suurta paniikkia asiasta ja ajattelin nelosesteen herättävän Paven taas tähän hetkeen. Neloselle tein tietoisesti vinomman tien, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen pääsin kääntämään kakkos- ja kasiesteen välistä välttäen menemästä portin läheisyyteen. Viitoselle saimme tultua asiallisesti, vaikka Pave tuntui ottavan sille hypyn pienellä ilmavaralla. Viitosen jälkeen venähdimme taas, mikä näkyi heti kuutosella liian lähelle ajautuneena ponnistuspaikkana. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja pyysin sitä jatkamaan etenemistä kehnommasta hypystä huolimatta. Suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme seitsemällä askeleella ja sen yli ihan asiallisesti. Sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Tähän meni sen verran aikaa, että lähestyvä sarja alkoi jo melkein hirvittää. Se kun oli perusvaiheen viimeinen este. Kahdeksantena olleen sarjan a-osalle pyysin Paven lähtemään positiivisen askeleen kautta, minkä se teki hyvin. Pave myös selvitti askeleen välin hyvin samoin kuin b-osan puhtaasti. Näin pääsimme puhtaalla suorituksella jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi oli heti kaarevalla tiellä juuri hypättyyn sarjaan nähden. Pave jatkoi rohkeaa linjaansa ja hyppäsi ysinkin hieman kauempaa. Kymppinä oli jo aiemmin hypätty keskihalkaisijalla ollut este, jolle tein taas vähän vinomman tien. Este ylittyi ongelmitta, mutta sen jälkeen sain olla tarkkana. Jouduin nyt ratsastamaan portin läheisyydestä, sillä en halunnut tulla seuraavalle esteelle liian tiukalla tiellä. Raippa oli varmuuden vuoksi oikeassa kädellä, mikäli Pave ehdottelisi muita reittejä. Tällä kertaa ruuna kuitenkin valitsi kentällä pysymisen, ja pääsimme yhdelletoista kohtuullisella tiellä ja samalla vauhdilla puhtaasti yli. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Yritin pitää hermoriekaleeni kasassa, mutta ajauduin lopulta tuuppaamaan Pavea kohti estettä. Pah! Pave joutui jarruttamaan askelta melkoisesti, sillä ajauduimme hyvin lähelle estettä. Kaikessa kiltteydessään se kuitenkin keräsi itsensä vielä hyppyyn minun hilluessa selässä ihan miten sattuu. Vaikka olin mokannut oman osuuteni täysin tällä esteellä, vei Pave meidät sen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla suorituksella ensimmäiseltä 2-tason 90 sentin radalta. Jes, hyvä Pave! Kiittelin ja kehuin Paven heti maalilinjan jälkeen hyväksi.
Rauhallinen ja paikoin harmillisen epätasainen suorituksemme vei meidät sijalle 18, kun ratsukoita oli peräti 53. Pääsimme puolivälin paremmalle puolelle, ja olin kyllä tyytyväinen. 80 sentin jälkeen tällainenkin rata tuntui voitolta, ja kyllähän tämä oli taas henkisen voiton päivä. Sain pääkopan suunnilleen kuosiin, vaikka 80 senttiä meni päin prinkkalaa. 90 sentin radalla en saanut niin suuria paniikkikohtauksia kuin olisin voinut, joten jotain kehitystä on taas tapahtunut. Henkistä kanttia pitää kyllä treenata lisää. Harmi vain, että se onnistuu pääosin vain kisoissa, sillä muualla ei tule samanlaista painetta. Mutta treeneissä voin harjoitella teknisiä asioita ja kisatilanteissa sitten toivottavasti henkinen kantti kehittyy, kun teknisesti pääsemme sujuvampiin suorituksiin. Olipa taas kisapäivä! Onneksi huumorintaju voitti lopulta, ja 80 sentin radan episodista saattoi jo vähän vitsailla. Moisia en silti toivo tulevaisuudessa, joten huumorintajun lisäksi saan pakata kisoihin mukaan vähän enemmän ennakoimisen taitoa sekä nopeaa reagointia.
Kuvista kiitos Ronjalle ja videoista kiitos Alekseille ja Kaisalle, joka ratsasti Vakella hienosti puhtaan suorituksen 80 sentin radalla!
Mitä vappupäivänä kuuluu tehdä? No olla tietysti kotitallin 1-tason estekisoissa! Päivässä oli kyllä kaikki palaset kohdillaan: koko JKH-tiimimme oli kisoissa edustettuna, aurinko paistoi ja lämpöasteet kipusivat jonnekin +16 asteen tuntumaan. Niin ja kaiken lisäksi pääsi hyppäämään! Olin ilmoittautunut Pavella 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa molemmissa oli sama rata ja arvosteluna 367.1. Tämän päivän tavoitteena olivat puhtaat ja asialliset radat.
Kentällä pääsi menemään hyvin sileän verryttelyn ja olipa siellä myös yksittäinen pysty hypättäväksi. 80 sentin verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi, ja Pave tuntui mukavalta. Otin muutamat vähän sujuvammat laukkapätkät kevyessä istunnassa ja hyppäsin pienen pystyn muistaakseni kolmesti. Kerran oikeassa kierroksessa ja kahdesti vasemmassa. Hypyt menivät oikein asiallisesti. Kenttäverryttelyn lisäksi oli noin kymmenen minuutin ryhmäverryttely maneesissa. Siellä hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pari kertaa pystyn (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa pari kertaa okserin (este numero 3). Pave toimi maneesissakin mainiosti, ja saimme esteille hyvät hypyt. Omaa vuoroa odottaessani piti vähän lauleskella ääneen, kun meinasin jännitystutinoiltani unohtaa hengittää. Tänään taas kehtasi jostain syystä jännittää tavallista enemmän.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykköselle tulimme hyvällä tiellä, jolloin este ylittyi sujuvasti. Pave myös nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi myös ihan ok, ja kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Pave sai hieman venyttää kuudennen askeleen, mutta selvitti kolmosen siitä huolimatta hyvin. Nelosena olleen sarjan a-osalle olimme jäämässä kauas tai vaihtoehtoisesti tikkaamassa siihen miniaskelta. Kannustin Pavea äänellä. Se totteli kiltisti, lähti a-osalle vähän kauempaa ja selvitti sarjan sujuvasti ja puhtaasti napaten vielä b-osalla toivotusti vasemman laukan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Seiskalle tuli hyvä tie, ja sekin ylittyi helposti. Pave nappasi siinäkin myötälaukan. Perusradan viimeinen este eli kahdeksan meni myös vaivatta, ja näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Kasin jälkeen Pave kompastui hieman kaarteessa, mutta sai tasapainon nopeasti takaisin. Rytmi säilyi myös, joten toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi puhtaasti. Pave oli sen jälkeen ilmeisesti vasta- tai ristilaukassa, mutta se korjasi sen hienosti itse. Kympille tuli hieman jarruttava hyppy, mikä aiheutti kolautuksen. Puomi onneksi pysyi paikoillaan. Sarja meni myös hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Tämän jälkeen tajusin vähän kannustaa Pavea äänellä, jolloin pääsimme esteiden 12 ja 13 kaarevan linjan sujuvasti kuudella askeleella. Näin tulimme maaliin puhtaalla ja asiallisella suorituksella, jes! Päivän tavoitteesta puolet saatiin siis näin täyteen. 22 ratsukon luokassa rauhallinen suorituksemme riitti sijaan 11.
Ennen 90 sentin verryttelyä ehdin huilata tovin. Sen aikana ehdin jo rentoutua sen verran, että sain hetken järjestellä ajatuksia takaisin kisataajuudelle. 90 sentin kentällä tehdyssä verryttelyssä kävin nopeasti kaikki askellajit läpi ja otin yhden hypyn pienelle pystylle. Pave oli mukava itsensä, joten sen enempiä ei tarvinnut säätää. Maneesiverryttelyssä otimme hypyt samoille esteille kuin aiemmin. Pysty ylittyi sujuvasti, mutta okseri tökki hieman. Mitään isompaa sille ei sattunut, mutta sopiva laukka oli vähän hukassa. Loppuun saimme kuitenkin sillekin hyvän hypyn, joten verryttelystä jäi luottavainen olo.
90 sentin radalla lähdimme tuttuun tapaan vasemmassa laukassa liikkeelle. Nyt ykköselle tuli hieman huonompi tie, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Kakkoseste meni myös vähän uneliaasti ja kaarevalla linjalla kolmoselle sain rohkaista Pavea äänellä lähtemään hyppyyn kuuden askeleen jälkeen. Pave totteli pyyntöni hienosti, vaikka ratkaisuni aiheutti kolautuksen puomiin. Tuuri oli mukana, ja puomi pysyi ylhäällä. Tajusin kehua Pavea esteen jälkeen, jotta se ei pahastuisi minuun radan alussa. Sarjalle tulimme myös vähän lähelle, mutta keskityin olemaan hiljaa, mutta tuntumalla. Pave sai ratkaista tilanteen, ja se selvittikin sarjan ongelmitta. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni hyvin. Rytmi oli taas löytynyt, jolloin seiska ja kasi menivät sujuvasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toinen vaihe lähti hyvin liikkeelle. Niin ysi kuin kymppi ylittyivät tasaisen asiallisesti. Sarjan a-osa meni hyvin, mutta taisimme tulla sen hieman liian pitkänä. Askeleen väli kävi vähän lyhyeksi, ja Pave kolautti kuuluvasti etujalat puomiin. Tuurikiintiöstämme oli vielä ripaus jäljellä, ja se piti tämän puomin paikoillaan. Esteet 12 ja 13 menivätkin sitten onneksi tasaisemmin ja puhtaasti. Olin niin täpinöissäni, että heti esteen 13 jälkeen hihkuin ja kehuin Pavea kuuluvasti. Tajusin riemun keskellä sentään jatkaa vielä maalilinjan yli, vaikka juhlinkin jo ennen sen ylittämistä. Mutta Pave niin ansaitsi kehut. Se oli niin niin kuuliainen ja yritteliäs, kerrassaan hieno hevonen! Tällä 80 sentin radan tapaan rauhallisella suorituksella sijoituksemme oli 9/19.
Saavutimme päivän tavoitteet, jes! 90 sentin jälkeen olo oli niin huojentunut ja onnellinen, ettei tosikaan. Taputtelin ja kehuin Paven niin hyvin kuin osasin, sillä se teki osuutensa täydellisesti. Ei tietoakaan pujotteluista tai pahimmista kiipeilyistä, vaan molemmat radat olivat asiallisia ja aika tasaisia. 90 sentin radalla oma jännitys vähän hyydytti menoa, mutta se ei siltikään ollut mitään ihan kamalaa. Kyllä se taas tästä! Omaa pääkoppaa vaan kasaan ja hyviä harjoituksia alle, niin hyppääminen vain sujuvoituu. Tänään oli myös älyttömän kiva huomata, että olen viimein alkanut osata muuttaa omaa ratsastustani kesken suorituksen. Pystyn jonkin verran jo analysoimaan menoa sekä tekemään siihen vähän muutoksia. Erityisesti tämä koskee omaa ratsastustani ja mahdollisten virheiden paikkaamista. Tämä on ehdottomasti hyvä suunta.
