Sennuleirin 11. tunti: leirin päätös estekisoissa

Sennuleirin 11. tunti ja samalla viimeinen tunti meni tuttuun tapaan leirikisojen parissa. Ratsukseni sain toivomani Alin. Pohdiskelin korkeutta ja päädyin sitten 80 senttiin, sillä toinen valittava korkeus oli 60 senttiä. Arvosteluna oli A.2.0, mutta minun tavoitteenani oli vain asiallinen rata.

Verryttelyn pidin aika kevyenä, sillä Ali oli mennyt tunnin jo alle. Hyppyjä otimme pystylle ja okserille. Pysty nousi kisakorkeuteen eli 80 senttiin, mutta muut hypyt olivat maksimissaan 60 senttiä. Ali liikkui hyvin ja oli aika kevyt. Vähän asetus vasemmalle oli hukassa, mutta sain Alia vähän pehmenemään sieltä. Hypyt menivät ihan ok, vaikka laukka jäi hieman ehkä hitaaksi. Luotin kuitenkin Aliin, joka hyppäsikin jokaisen esteen kiltisti. Mahanpohjaa kehtasi vääntää jonkin verran, mutta yritin rauhoitella itseäni hengittelemällä syvään ja uskomalla siihen, että Ali menee 80 sentin radan vaikka silmät kiinni takaperin.

Meidän vuoromme tuli odottelun jälkeen, joten ravasin ja laukkasin pätkän alkuun. Sitten hengitin syvään, ja niin lähdimme Alin kanssa matkaan. Laukka oli rauhallista, mutta mielestäni riittävän etenevää. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Ali nappasi myötälaukan. Kaareva linja kakkoselle meni neljällä askeleella. Kolmoselle tulimme hieman lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Kolmoselta oli kaareva linja askeleen sarjalle. Se meni kuudella askeleella ihan hyvin, vaikka se tuntui radan vaikeimmalta kohdalta. Askeleen sarja meni ongelmitta. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, mutta en huomannut tätä selkään. Niinpä suuntasin viitoselle, joka ylittyi puhtaasti. Siitä oli kaareva linja kuutoselle, jolle pääsimme kuudella askeleella, viimeisin oli vähän lyhyempi. Seiska ylittyi ihan ok, ja edessä oli kaksi viimeistä estettä, kaarevalla linjalla tietysti. Seiskan jälkeen olimme ristilaukassa, mutta jostain syystä en alkanut korjata sitä. Pelkäsin vissiin, että rytmi katoaisi korjauksen aikana. Alia ristilaukka ei haitannut, vaan se hyppäsi kasin rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ennen kaikkea hyvällä ilmavaralla. Ysille eli radan viimeiselle pääsimme viidellä askeleella, ja sekin ylittyi puhtaasti. Jes, nollarata 80 sentin radalta, joka oli kohtuullisen tekninen kaikkine linjoineen. Hyvä Ali!

Maailman paras Ali.

Kisoissa starttasi 11 ratsukkoa, ja me Alin kanssa olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Olin niin iloinen! Ali oli radalla aivan huippu ja vei meidät turvallisesti kaikkien esteiden yli. Minua ei enää suorituksen aikana jännittänyt, vaan nautin menosta. Tykästyin Aliin nyt viimeistään ihan täysin. Jos se on aina tällainen kuin tällä viikolla, on se hevonen minun makuuni. Kiltti ja yritteliäs, kaikin puolin ihana. Sennuleiri loppuikin todella hyviin fiiliksiin. Kyllä taas kerran kannatti tulla. Hyvä seura ja hyvät hevoset. Niillä pärjää enemmän kuin hyvin.

Leirin kirjallinen loppupalaute kuului seuraavasti: "Istuntasi on siisti ja ryhdikäs. Ratsastustapasi on rauhallinen ja sinulla on hyvä vaatimustaso niin itsellesi kuin hevoseen. Tarkkaile, ettet levitä käsiäsi liikaa sivuille, jotta tuntuma ei tule liian kovaksi. Muista, että pitkä ohja ei ole sama kuin pehmeä ohja. Pidä ranteet suorassa. Käännä jalkaterät paremmin menosuuntaan, jotta saat pohkeen koko sisäpuolen hyvin käyttöön." Siinäpä hyvä lista asioita, joita muistaa treenata.

Videosta ja kuvasta kiitos Jennille!