Sennuleirin 4. tunti: takaisin Helmerin kyytiin

Sennuleirin neljännellä tunnilla oli taas koulua. Ratsukseni nappasin valikoimasta Helmerin, pitihän se päästä pian testaamaan uudelleen. Tunnilla treenasimme avotaivutuksia, kohtuullisen harmittomasti kuitenkin.

Alkuverryttelyssä hurauttelimme nelikaarista kiemurauraa ja kävimme kaikki askellajit läpi. Käynti ja ravi sujuivat ihan hyvin, vaikka Helmeri ei tuntunut niin pirteältä kuin edelliskerralla. Nelikaarisella kiemurauralla asetukset löytyivät aika kivan tasaisesti molempiin suuntiin. Helmeriä sai paikoin nohitella, mutta muistin olla jäämättä tuuppaamaan. Helmeri reagoikin pyyntöihin edetä kohtuullisesti, vaikka unohti asian aina muutaman askeleen jälkeen. Muoto oli kuitenkin paikoin pyöreähkö, ja Helmeri ennen kaikkea rento. Laukassa opettaja vinkkasi vähän herättelemään Helmeriä hurauttelemalla parit pitkät sivut eteen. Helmeri lähtikin reippaaseen laukkaan hyvin.

Avotaivutuksia teimme jo alkuverryttelyn yhteydessä niin käynnissä kuin ravissa, mutta myös keskihalkaisijalla käynnissä. Avotaivutukset oikealle onnistuivat paremmin, koska miellän ne itse helpommiksi. Vasemmalle jouduin työstämään niitä enemmän, sillä siinä suunnassa lähinnä oikea käteni teki jotain (eli roikkui ohjassa). Vasen käsi yritti asettaa, mutta molemmat pohkeet olivat ihan hukassa. Etenkin oikea pohje, jonka olisi pitänyt kääntää etuosaa pois keskihalkaisijalta. Molemmissa suunnissa myös eteneminen hyytyi avotaivutuksen aikana. Helmeri kesti kuitenkin säätämiseni oikein mukavasti, joten sain yrittää uudelleen ja uudelleen löytää oikeita apuja. Asiaa helpotti se, että ajattelin avotaivutuksen loivana. Näin en jäänyt vääntämään Helmeriä mutkalle, jolloin välillä pääsimme myös etenemään. Emme kovin reippaasti, mutta kuitenkin.

Hieno Helmeri, kuskista viis. © Venla

Lopputunnista kokoonnuimme vielä oikeassa kierroksessa pääty-ympyrälle. Siinä haimme keventäen ravia lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Olipa lyhennystä vaikea tehdä keventäen! Mieleni teki niin istua alas, sillä se olisi ollut paljon helpompaa. Jotenkin keventäminen sotki lyhennysyritykset, kun en saanut kroppaa samalla tavalla käyttöön kuin harjoitusravissa istuen. Helmeri kuitenkin lyhensi askelta kohtuullisesti. Ihan täydellisesti lyhennys ei kuitenkaan mennyt läpi, koska pidennykseen Helmeriä piti ratsastaa eteen. Keventämisestä oli onneksi iloa pidennyksen aikana. Helmeristä irtosi lopulta aika kivaa pidempää ravia, joten kyllä tehtävällä tuli jotain tehtyä oikein.

Loppuravissa pyysin Helmeriä vielä ravaamaan aktiivisesti pyöreyttä hakien. Helmeri liikkuikin aika mukavasti eikä ollut kiireinen. Avotaivutuksia oli kiva tehdä, sillä opettaja ei vaatinut mahdottomia. Avotaivutukset sai tehdä rauhassa, kiirehtimistä piti välttää. Tällainen rauhallisuusmetodi sopi minulle, niin en alkanut tehdä avotaivutuksesta valtavaa numeroa ja aiheuttanut siten lisäpulmia. Tunnista jäi vähän hailakat fiilikset, sillä vertasin sitä niin edelliskertaan, josta puolestaan jäi tosi hyvä mieli. Nyt ei päästy ihan samaan, vaikka saimmekin Helmerin kanssa hyviä hetkiä. Sitä vain alkaa helposti tavoitella sitä aina vain parempaa suoritusta, jolloin ei ehkä muista olla tyytyväinen kelpoonkin suoritukseen. On meillä Helmerin kanssa kuitenkin koulupuoli tänä vuonna sujunut paremmin kuin viime vuonna, joten siihen olen oikeastikin tyytyväinen.

Kuvista kiitos Venlalle!