sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Istuntaa Mintin opissa

Sunnuntaipäivä vierähti tehokkaasti Tallinmäellä, jossa oli Mintin istuntakurssi. Aamu alkoi teoriaosuudella, jossa tuli hyvää kertausta istunta-asioihin. Teorian jälkeen saimme hengailla useamman tunnin, kunnes oli meidän tuntimme vuoro. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin Kaisan kanssa.

Tunnilla emme tehneet mitään kovin kummallista, vaan keskityimme korjaamaan istuntaa pala kerrallaan. Saimme ensin hakea lantion asennon nostamalla jalat satulan siipien yli eteen. Asentoa sai tunnustella vielä käynnissä. Sen jälkeen palattiin normaaliin asentoon, mutta pyrittiin säilyttämään lantio oikein. Verryttelimme hieman myös ravissa. Mintin korjauslista oli hyvin samanlainen kuin Airan: lantio alle ja rintakehä päälle. Siksi korjausvinkit olivat tuttuja, ja oikeaa asentoa oli helppo hakea ohjeiden avulla. Hyvänä mielikuvana tuli ajatella silmä niin lantioon kuin rintakehään. Ideana oli saada istuttua niin, että molemmat silmät näkivät suoraan eteen. Sain kiinnittää erityisesti huomiota siihen, että käänsin lantion kunnolla alle. Muuten sen silmä jäi tuijottamaan alas, kun lantio oli kallistunut eteen.

Treenasimme istuntaa myös työskentelemällä ympyrällä käynnissä ja ravissa. Hevosta piti kääntää avaamalla omaa ulkojalkaa lonkasta sekä kiertämällä rintakehää kierrekorkkimaisesti käännöksen suuntaan. Hevosten kääntymiseen puutuimme sen verran, että tarpeen mukaan väistätimme niitä oikeaan suuntaan, jotta ne pysyivät ympyrällä toivotusti. Hevosia tietysti myös asetettiin ja taivuteltiin, jotta nekin vetristyivät. Kaikessa tässä oli mukana oman painoapu, jonka avulla hevosta haettiin tasapainoisemmaksi. Oikeassa kierroksessa sain väistättää Pavea hieman ulos, vasemmassa taas vähän sisälle. Samalla tietysti piti muistaa pitää oma istunta kuosissa. Ulkojalan kääntäminen oli itselleni paras kertaus. Nyt muistin olla pusertumatta polvella kiinni satulaan ja käänsin paremmin pohkeella polven pysyessä rentona. Toistojen myötä sain vähän parsittua istuntaani, mikä näkyi Pavessa hyvin. Molempien suuntien ympyrät alkoivat kummasti sujua helpommin eivätkä puolierot tuntuneet kovin suurilta. Pavekin joutui jumppaamaan tehtävällä, minkä se koki välillä hankalaksi. Hyvin se kuitenkin yritti ja taisipa myös vertyä, kun se tuntui pehmentyvän mukavasti.

Tunnissa erityisen hyvää oli se, että kun keskityin istuntaani, rentouduin jaloista ja käsistä ihan huomaamatta. Pave palkitsi myös hyvät hetket selvästi, mikä auttoi huomaamaan, kun omia palikoita sai enemmän kohdilleen. Opettaja hoksautti Paven olevan sangen herkkä hevonen, ja se näytti reagoivan tavallisiin apuihini hieman pakoreaktion kautta. Nolottaa tunnustaa, mutta en ole tällaista huomannut. Onneksi nyt sain kuulla tästä, niin voin alkaa sovittaa apujani sellaisiksi, jotka Paven on helpompi ottaa vastaan jännittymättä. Sain myös tunnilla jo huomata, että Pave lähti ravaamaan vähän isommin jo sillä, että istuessani paremmin vain yksinkertaisesti annoin sille tilaa liikkua. Parhaimpina hetkinä siinä ei juuri pohjetta tarvinnut, kunhan vain vähän hölläsi omaa vaikuttamista ja antoi ratsulle luvan liikkua. Opettaja vahvisti myös arveluni siitä, että Pave on sangen jäykkä. Lisäksi puutteelliset selkälihakset myös tekevät työskentelystä sillä hieman hankalampaa. Tunnilla kuitenkin teimme juuri sellaista jumppaa, jonka opettaja kertoi auttavan Pavea. 

Teoria ja tunti olivat kyllä tarpeellinen kertaus istunnasta ja sen merkityksestä. Tunti hurahti yhdessä hetkessä ohi ja oli oikein antoisa. Kummasti se elämä on helpompaa, kun ei itse ährää siellä satulassa niin paljon, vaan enemmänkin vain istuisi oikein. Nyt voi taas pitää tältä kerralta saadut vinkit mielessä ja miettiä niitä muillakin tunneilla. Seuraavaa Mintin tuntia jään kyllä odottamaan innolla. Hänen hevos- ja ratsastajaystävällisessä opetuksessaan oli kivaa.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kipin kapin kotiin

Lauantaina vuorossa oli Tallinmäen maastoreissu Kaisan kanssa. Pave ja Vake pääsivät samalla ensimmäistä kertaa yhdessä maastoon. Me Paven kanssa otimme vetovastuun. Parin plusasteen ja ihanan auringonpaisteen ansiosta tuntui kuin olisimme hypänneet tammikuusta suoraan kevättalveen.

Kävimme tutun lyhyemmän reitin tietä ja sen päässä ollutta metsälenkkiä pitkin. Ravissa Pave oli ensin vähän jännittynyt ja kiireinen, mutta hiljalleen rentoutui. Sen perusteella kokeilimme myös laukkaa. Pave tarkkaili laukatessaan ympäristöä, mutta ei pingottunut, vaan kuunteli hyvin pidätteeni ja eteni maltilla. Selvästi sen normaali maastolaukka olisi sujuvampaa, mutta halusin ottaa ensimmäisen pätkän vähän himmaillen. Laukan jälkeen menimme pätkän käyntiä, kun ohitimme tutun sinisen kontin. Pave on nähnyt sen kerran, mutta tänään sen piti ihan puhista sille. Sen jälkeen otimme vielä pätkän ravia, kunnes olimme metsälenkin luona. Sen köpöttelimme käynnissä. Pave eteni pitkin askelin ja pääosin aika rennosti ja tasaisesti.

Kotimatkalla lähdimme ensin ravaamaan. Emme tosin pitkälle päässeet, kun Pave tuntui tuumivan, että mitäs tässä madellaan. Se pomppasi pari kertaa laukalle eikä oikein arvostanut, kun kerroin meidän menevän vain ravia. Olimme juuri päässeet käynnissä ilman puhinoita sinisen kontin ohi, kun Pave taas hyppäsi laukalle. Siinä pidätettä ottaessani ohja napsahti vasemmalta puolelta poikki. Hetken aikaa mietin, että mitäs nyt, kunnes tajusin minulla olevan sentään se toinen ohja kädessä. Pave meni jotain minilaukkaa, ja yhdellä ohjalla sain sen käännettyä ja hidastamaan käyntiin. En lähtenyt solmimaan katkennutta ohjaa ja jatkamaan matkaa satulasta käsin, vaan päätin suosiolla taluttaa tallille saakka. Pave malttoi taas paremmin, kun tajusi, ettemme enää menisi käyntiä reippaampaa. Missään vaiheessa Pave ei siis singonnut menemään, mutta kovasti yritti ehdotella omia ratkaisujaan. Niinpä en onneksi alkanut jännittää sitä. Sen sijaan ohjan katkeaminen oli tutinoita aiheuttanut yllätys, moista kun ei ole vielä minulle sattunut.

Kotimatka taittui sitten maasta taluttaen. Sinällään ihan hyvä juttu, sillä vastaan tuli kaksi autoa. Ensimmäisellä talutusreissulla ollessamme Pave vähän säpsyi autoja, joten nyt pysäytin molemmat autot ohituksen ajaksi. Onneksi vastaan tuli niin ystävällisiä ihmisiä, jotka malttoivat odottaa sen aikaa. Reissun kolmas auto kääntyi ennen meidän kohtaamistamme pihalle. Siitä Pave jännittyi vähän, mutta pysähtyneet autot se oli ohittanut ihanan maltillisesti. Olipas siinä maasto. Positiivista oli se, että menomatkalla Pave käyttäytyi oikein mainiosti. Kaiketi se koti alkoi paluumatkalla houkutella niin paljon, ettei matelu enää Pavelle maittanut. Ensi kerralla tiedän tämänkin. Sen reissun tosin tahdon tehdä ehjin varustein.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Pala kerrallaan

Perjantain oli vuorossa toinen kerta Pavella Artsin koulutunnilla, jonka jaoin tunnin Kaisan kanssa. Pääsimme treenaamaan tunnilla sulkutaivutuksia sekä loivia kiemurauria laukassa.

Alkuverryttelyn pääpaino oli ensin ravissa. Ideana oli saada Pave pyöristymään rennosti, jonka jälkeen ravia haettiin paremmaksi. Teimme myös muutamia laukannostoja ravista. Laukkaa jatkettiin noston jälkeen sen verran, että siihen löytyi hyvä rytmi. Ravi toimi paikoin ihan mukavasti. Pave tarjosi paikoin rentoa ja pyöreää menoa. Pyörittelin väliin ympyröitä ja yritin houkutella Pavea asettumaan ja taipumaan. Niissä kohdissa tuli jäykistelyä, mutta hetkittäin hieman helpompia hetkiä.

Verryttelyn jälkeen siirryimme sulkutaivutusten pariin. Pyöräytimme lyhyelle sivulle ravivoltin, jonka jälkeen siirryimme käyntiin ja aloitimme sulkutaivutuksen pitkälle sivulle. Jos sulkutaivutus käynnissä alkoi onnistua, sai siinä pysyen tehdä siirtymisen raviin ja lopulta tulla sulkutaivutusta kokonaan ravissa. Me Paven kanssa emme päässeet tänään edes sulkutaivutusten pariin. En saanut sitä tajuamaan, mitä hain, joten opettaja vaihtoi tehtäväksi Paven takaosan siirtämisen uralta sisemmäs. Tekemistä meillä riitti tässäkin. Jouduin molemmissa suunnissa käyttämään apuna sitä, että johdin Paven etuosan korostetusti seinää kohti, minkä avulla sain horjautettua takaosan pois uralta. Samalla yritin muistaa antaa ulkopohkeella merkin, jotta Pave alkaisi yhdistää sen ja takaosan siirtämisen toisiinsa. Kun Pave alkoi vähän hoksata tehtävän jujua, yhdistimme siihen lyhyen ravipätkän. Näin Pave pääsi sille ehkä vaikeammasta tehtävästä hetkeksi helpomman pariin. Oikean kierroksen jälkeen vaihdoimme vasempaan. Siinä suunnassa Pave tajusi pohjepyyntöjä hitusen jo paremmin, joten kyllä se kovasti yritti ratkoa tätä mysteeritehtävää.

Laukassa tulimme sovellettuja loivia kiemuroita eli treenasimme vastalaukkaa helpolla kuviolla. Pyöräytimme taas lyhyelle sivulle voltin laukassa ennen kuin lähdimme kiemuralle. Tulimme sen hieman muunnettuna siten, että ratsastimme kuvion keskelle reilumman pätkän suoraan. Ideana oli tulla tehtävä maltillisessa laukassa ilman, että hevonen yrittäisi säilyttää tasapainon lisäämällä vauhtia. Pave piti toivotun laukan molemmissa kierroksissa. Välillä se pyrki hieman kiihdyttämään kuviolla, mutta kun sain istuttua ja odotettua, malttoi Pavekin paremmin. Asetukset eivät tosin aina kuviolla pysyneet mukana, kun melkeinpä unohdin ne. Keskityin aika paljon istumiseen ja malttamiseen, jotta Pave seuraisi esimerkkiä. Meiksi tehtävä meni kuitenkin tasaisemmin kuin aikaisempina kertoina, joten tästä on hyvä jatkaa treenejä tämänkin asian saralla.

Loppuravissa haimme vielä pyöreää ja aktiivista etenemistä. Pavea väsytti jo, jolloin se tuppasi valumaan etupainoiseksi. Houkuttelin sitä vielä tsemppaamaan, ja paikoin se tarjosi mukavia hetkiä. Yhdestä sellaisesta oli hyvä siirtyä käyntiin ja taputella ratsu hyväksi. Tällä tunnilla ehti kyllä iskeä melkoinen epätoivo, kun sulkutaivutukset eivät onnistuneetkaan. Onneksi opettaja vaihtoi tehtävän meille sopivaksi, ja tajusin itsekin, että hankalammat kohdat kannattaa ottaa pala kerrallaan. Kyllä me ne sulutkin vielä jokin kerta taidamme.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Alkeellisia avotaivutuksia

Keskiviikon Tallinmäen tunnilla oli koulua kuuden ratsukon voimin. Ratsunani oli Pave, kukapa muukaan. Tunnilla treenasimme avotaivutuksia sekä siirtymisiä askeleen sisällä.

Alkuverryttelyn ravissa menimme aika omatoimisesti. Pave oli saanut kulutettua ylimääräiset virtapiikit edellispäivän estetunnilla, joten tänään sen ei tarvinnut kiirehtiä. Ravasimme myös kahden puomin suoraa linjaa kohtuullisen tasaisesti ja tulimme sitä myös laukassa. Paven pieni väsymys näkyi siinä, ettei se innostunut liikaa edes laukkapuomeista. Puhdittomuus näkyi tosin siinä, ettei Pave juuri lähtenyt venyttämään, jos askel jäi puomilta kauemmas. Sen sijaan se joko pudotti raville tai sitten survoi vielä puolittaisen askeleen matkaan. Saimme kuitenkin esitettyä parit järkevämmät viiden askeleen välit.

Tunnin pääkuvio oli toiselle pitkälle sivulle tehty avotaivutus käynnissä. Lähdimme sille pyöräyttämällä alkuun voltin. Tarvittaessa pitkän sivun aikana sai pyöräyttää toisenkin voltin, mikäli sen tarvitsi avotaivutuksen avuksi. Avotaivutuksen vasemmalle eivät ottaneet oikein onnistuakseen. En taida enää edes osata tehdä niitä täsmällisesti. Olen jo aiemmin huomannut, etten aina saa asetettua ja taivutettua Pavea rahellisesti, mikä näkyi niin selvästi tällä tehtävällä. Joko sain Paven vähän asettumaan vasemmalle, mutta etuosa jäi paikoilleen. Jos taas sain etuosan matkaan, oli parin askeleen päästä koko hevonen mukana. Avut olivat siis hukassa. Muistuttelin itseäni myös korjaamaan istuntaani, jottei se enää sekoittanut soppaa entisestään. Muutamia sinnepäin menneitä askelia saimme, mutta rehellinen avotaivutus oli kaukana. Avotaivutukset oikealle olivat onneksi aavistuksen helpompia. Liekö se sitten meidän molempien vahvempi puoli tässä tehtävässä. Pitäisi käydä sellainen avotaivutusten alkeistunti pitkästä aikaa, jotta saisin kerrata avut kunnolla ja lakata sortumasta siihen, että pyrin tekemään liikkeen kokeilemalla mitä omituisempia apuja ja toivomalla parasta.

Lopputunnista teimme vielä siirtymisiä ravin sisällä. Kun sain istuntaani kuntoon ja pohkeet tuntumalle, lyhensi Pave aika kivasti. Pontevuutta toki olisi saanut olla, mutta muutoin parhaimpina hetkinä Pave jäi hienosti odottamaan lyhyessä askeleessa seuraavaa pyyntöä. Noina hetkinä olikin helppo vain antaa Paven venyttää askelta. Kovin suuria askeleen pidentämisiä emme tänään tehneet, vaan keskityin hakemaan lyhennystä ja siitä rennosti normaaliin raviin palaamista. Tehtävään mahtui kivoja hetkiä, joten tunti päättyi mukaviin fiiliksiin. Notkeutta tarvitsemme kyllä molemmat, joten jumppaa on luvassa jatkossakin. Siirtymisiä askeleen sisällä oli myös kiva harjoitella. Vieterimäisyydestä kun on apua myös esteillä, joten sen treenaamisesta on mukavasti hyötyä.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Notkeuden puute

Tiistaina pääsin Paven kanssa ensimmäistä kertaa Pian estetunnille. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Tänään pääsimme menemään enemmän estetehtäviä, ja puomipainotteiset tekniikkatehtävät jäivät nyt toiseen kertaan.

Alkuverryttelyssä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa kiemuroita selvästi suurennellen. Ideana oli notkistella hevosia tehtävällä asetellen ja taivutellen. Tämä osoittautuikin minulle ja Pavelle haasteelliseksi, kun en oikein saanut sitä tajuamaan tehtävän ideaa enkä osannut asettaa ja taivuttaa kunnolla. Niinpä menomme oli pientä puolittaista köpöttelyä ilman kunnon jumppaa. Noottiahan tästä tuli ja ohjeeksi asettaa ja taivuttaa reilusti, vaan tänään se osaaminen oli jäänyt matkasta. En sitten tiedä, onko Pave myös vähän jäykempi kaveri. Yritin kyllä houkutella sitä ja alleviivata tehtävän ideaa, vaan kunnon onnistumista ja sitä myöten pehmentymistä ei tullut.

Seuraavaksi tulimme muutaman kerran useampaa puomia suoralla linjalla ravissa ja laukassa. Pave innostui tehtävästä ja tahtoi vähän kiihdytellä puomeja päin. Niinpä menimme niitä melkoisesti kolistellen. Yritin kyllä napata Paven kuulolle ajoissa ennen puomeja, mutta jotenkin heittäydyn linjan alkaessa matkustajaksi. Silloin Pave pääsi rauhassa kipittämään puomit. Laukassa oli sama meno. Yritin keriä laukkaa kasaan ja pitää Paven tasaisena läpi tehtävän, vaan aina se pääsi vähän kiirehtimään. Kertaalleen saimme vasemmassa laukassa järkevän suorituksen, jossa Pave odotti ja malttoi laukata rauhassa. Harmillisesti en silloin tajunnut, millä vinkillä Pave tuli kuulolle. Hyvähän se joka tapauksessa on, että Pave pyrkii eteenpäin. Tahtoisin vain oppia saamaan sen kuulolle siten, ettei minun tarvitse viime metreille saakka pidellä siitä kiinni ja toivoa parasta.

Sitten hyppäsimme pari kertaa yksittäiset esteet oikeassa ja vasemmassa kierroksessa. Hypyt menivät ihan ok, eikä Pave nyt kiihdytellyt kummemmin. Ponnistuspaikat näin hyvin, mutta oma mukautuminen hyppyyn kaipasi tänään viilausta. Pohkeet olivat hypyissä usein irti ja heilahtelivat turhaan taakse. Myötäyksessä sain sentään vähän petrattua eivätkä käteni jääneet niin paikoilleen. Taisin tänään hypätä jostain syystä vähän pidemmillä jalustimilla. Se tosin ei yksistään selitä heiluvia pohkeitani. Minä kun tuppaan unohtamaan pitää ne tuntumalla myös hyppyjen aikana.

Hyppäsimme vielä radan ehkä noin 70-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella. Kaarteessa kolmoselle kävin vähän linjalta ulkona, mutta sain tuotua Paven kuitenkin esteelle. Tässä Pave innostui hieman, mutta selvitti välin neloselle kuudella askeleella. Laukka ei ollut vaihtunut kolmosella, mutta nelosella Pave nappasi myötälaukan. Sen jälkeen Pave lähti vähän kiirehtimään, joten sain pyöräyttää ympyrän. Sen aikana sain Paven takaisin kuulolle, ja pääsimme tulemaan viitosen ja kuutosen kaarevan linjan. Askelmäärä tälle ehti jo unohtua, mutta väli meni ihan kohtuullisesti. Sen jälkeen tajusin ottaa Paven ajoissa kiinni, ja pääsimme sarjalle järkevässä laukassa. Askeleen sarja sujuikin ihan hyvin, joten rata päättyi hyvään ja aika rentoon suoritukseen.

Lopuksi hyppäsimme vielä kertaalleen kaarevan linjan oikeassa laukassa esteeltä 6 esteelle 5. Väli meni nyt asiallisesti viidellä askeleella mukavan tasaisesti. Pavella oli tänäänkin energiaa, mutta radalla se ei enää sinällään haitannut. Tasaisuutta ja pidätteiden läpimenoa nopeammin tosin kaipaan vielä lisää. Pave kuitenkin hyppäsi kaikki esteet tänäänkin varman oloisesti, joten sitä ei tarvinnut erikseen miettiä. Omaa mukautumista ja vaikuttamista tosin sitäkin enemmän. Tekniikkatreenejä odotan myös, sillä niiden kauttahan sitä oppii. Tekemistä on siis luvassa, mutta eiköhän tässä taas myös aina opita jotain.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Intoilua puomeilla

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli luvassa koulua Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Alkuverryttelyssä teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Saman tehtävän veimme myös kahden puomin suoralle linjalle eli siirtyminen ravista käyntiin tehtiin puomien väliin. Kuten aiemminkin, siirtymiset ylöspäin olivat kohtuullisia. Siirtymiset alaspäin olivat taas kerran venyviä ja jännittyneitä, vaikka yritän kovasti ratkaista, millä avuilla Pave tekisi ne paremmin. Puomivälissä siirtymisten venyminen aiheutti sen, että toinen puomi ehti muutamina kertoina tulla vastaan, kun vielä yritin jarruttaa Pavea käyntiin. Raviin kuitenkin pääsimme helposti.

Tulimme samaa kahden puomin linjaa myös laukassa. Väli taisi olla noin 17 metriä. Ideana oli tulla se kuudella ja viidellä askeleella, vaan meillä Paven kanssa kuusi jäi tällä kertaa haaveeksi. Laukan lyhentämisen opettelu on kyllä työn alla. Pave myös innostui puomeista sen verran, että villiintyi laukkailemaan kertaalleen aivan omiaan. Sillä oli ilmeisesti taas vähän energiaa käytettävänä. Intoiluhetken jälkeen jatkoin laukan työstämistä, ja tulimme tehtävää siten, että pyöräytimme ensimmäisen puomin yli ympyrän. Näin Pave ei päässyt kauhomaan itsekseen, vaan joutui kuuntelemaan minua. Kun Pave taas malttoi, pääsimme jatkamaan linjan kerralla. Ympyrät auttoivat saamaan Paven kuulolle, jolloin viisi askelta meni taas paremmin väliin. Saimme tulla tehtävän vielä neljällä askeleella, mihin ei vaadittu muuta kuin se, että annoin Paven laukata.

Lopuksi teimme vielä siirtymisiä käyntiin lyhentämällä ravia kunnolla. Kun se alkoi onnistua, tehtiin ravista siirtyminen pysähdykseen. Paikoin Pave lyhensi ravia mukavasti, jolloin pääsimme käyntiin vähän helpommin. Jännittyneisyys tosin pysyi vieläkin mukana. Ravista pysähtyminen meni aina parin käyntiaskeleen kautta, joten en saanut omaa pakkaani vielä kasattua niin hyvin. Paransimme kuitenkin alkutuntiin verrattuna huomattavasti siinä, etteivät siirtymiset alaspäin venyneet enää ihan niin mahdottomasti. Onneksi pian on luvassa istuntasyyniä, joten sieltä löytynee jotain vinkkiä siirtymistenkin avuksi. Niin ja ehkä myös siihen, etten olisi ihan niin helposti vietävissä, kun ratsu päättää pistää vauhtia töppösiin. Arvaan jo valmiiksi, että keskivartalolle on hommia luvassa.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Leppoisa testimaasto

Sunnuntaille sattui mitä leppoisin keli Tallinmäen maastoreissua varten. Ratsunani oli tietysti Pave, jonka kanssa lähdimme ensimmäistä kertaa ratsukkona maastoon. Pari talutusreissua olemme jo ehtineet tehdä, joten Pave oli päässyt vähän tutustumaan lähimaastoihin. Ratsukoita mukaan lähti yhteensä neljä.

Alkumatkan tallin pihasta pellon poikki ja lyhyen matkan tietä pitkin taitoimme Kaisan ja Akun perässä. Tieltä poikkesimme kävelytyslenkiltä tutulle peltoreitille, jolloin me Paven kanssa otimme vetovastuun. Köpöttelimme reitin kaikessa rauhassa, ja Pave eteni mukavan rennosti. Peltolenkin jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä tien päässä kaikista lyhyimmän metsälenkin. Tiellä ravasimme ensin pätkän me Paven kanssa toisena ollen. Sitten vaihdoimme paikkaa ja testasimme, miten Pave meni ravissa ensimmäisenä. Nyt olimme reitillä, jossa Pave ei ollut käynyt. Sillä osuudella se oli tarkkaavaisempi, mutta ravasi reippaasti ja isompia hötkyilemättä. Metsälenkin kävelimme Pave edelleen keulassa, ja se meni mukavan tasaisesti uudessakin ympäristössä.

Kotia kohti ravatessa me Paven kanssa annoimme muiden huolehtia vetovastuusta. Pave ravasi reippaasti sitä vauhtia, mitä edellä mennyt, joten sitä ei tarvinnut nohitella. Alkuravin jälkeen Pave taas rentoutui mukavasti. Tallustelimme loppumatkan käynnissä kaikessa rauhassa ja palasimme tallille hyvillä mielin. Matkaa mittailin suurpiirteisesti tulleen reilut 7,5 kilometriä. Aikaa reissuun meni noin tunti, kun etenimme vain käynnissä ja ravissa. Nyt on ensimmäinen ratsain käyty ja oikein mukavasti sujunut maasto Paven kanssa takana.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Visaisia puomeja

Lauantaina vuorossa oli Tallinmäen puomitunti. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Menin Pavella, joka teki ensimmäistä kertaa kahden tunnin päivän. Se meni tunnit putkeen ja aloitti ennen minua toisella kuskilla koulutunnilla.

Työskentelimme ensin tovin tekemällä siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välillä. Pave oli tehnyt näitä jo aiemmalla tunnilla, joten tehtävä oli sille tuttu. Mitään uutta ei tässä meillä tullutkaan. Siirtymiset alaspäin olivat edelleen hankalampia, siirtymiset ylöspäin toimivat ihan ok. Laukassa Pave oli alusta asti maltillisempi eikä juuri kiirehtinyt turhia.

Seuraavaksi siirryimme laukkatehtävään, jonka aloitimme pyöräyttämällä ensimmäisen pääty-ympyrän, jolla oli kaksi puomia. Niiden väliin tuli tiestä ja laukasta riippuen kolme tai neljä askelta. Tulimme sitä muutaman kerran ja jatkoimme siitä toiselle pääty-ympyrällä, jolla oli puolestaan kaksi kavalettia. Niidenkin väli meni suunnilleen samoilla askelilla kuin puomien. Tehtävän vaikein osuus oli ehdottomasti puomiväli. En tiedä, olivatko puomit jotenkin vaikeammassa kulmassa toisiinsa nähden vai mikä niistä teki niin kinkkisiä, mutta rämmimme Paven kanssa niillä tolkuttomasti. Kolme askelta oli sinällään oikea valinta, mutta emme vain oikein saaneet tietä kuntoon. Milloin menimme sisäraunasta, milloin ulkoreunasta, milloin viurahdimme toisesta puomista kokonaan ohi. Hoh! Ulkoavuilla kääntäminen taisi unohtua enkä muutenkaan valaistunut tien suhteen, joten kovin hehkeää menomme ei puomeilla ollut. Pari etäisesti järkeää suoritusta sentään saimme. Kaikeksi onneksi toisen pääty-ympyrän kavaletit sujuivat paremmin. Niiden välin pääsi kolmella askeleella, kun sain tien kuntoon.

Puomit ja kavaletit oli aseteltu niin näppärästi, että niistä tuli lävistäjille kaksi suoraa linjaa, jotka saattoi tulla putkeen kahdeksikolla. Välit olivat noin 17 metriä. Aiemman tehtävän aikana Pave oli alkanut tuntua jo vähän väsyneeltä eikä se enää tähänkään tehtävään kovin vikkelästi lähtenyt. Tulimme linjoille aika mummolaukassa, mutta niin vain Pave jotenkin aina venähti pidempään laukkaan. Viisi askelta ei silloin väliin mahtunut, vaan Pave venytti sen neljällä tai sitten rämpi puomin jotenkin hankalasti. Näiden jälkeen muistin taas istua satulassa ja olla enemmän hereillä, jotta ehdin tarvittaessa tehdä pidätteitä. Saimme tultua välit vähän asiallisemmin, mutta vähän vaisusti ne menivät. Saatoimme pari kertaa napata puomilla tai kavaletilla toivotun laukan, mutta aika paljon niitä sai korjailla ravin kautta. No, emmepähän viilettäneet ihan päättömästi menemään. Jotain muutosta siis kuitenkin.

Loppukäynnit kävimme köpöttelemässä peltolenkin kautta. Pave sai olla vetohevosena ja meni ihan asiallisesti. Tunnin tehtävistä puomien vaikeus jäi kaivelemaan. Miten ne olivatkin niin hankalia? Jotenkin ratti ja tien hahmottaminen olivat vain niin pahasti hukassa, että meno oli sen mukaista. Vaan tiedänpähän, mihin kiinnittää seuraavalla kerralla enemmän huomiota.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Siirtymisiä askellajin sisällä

Perjantaina menimme taas Paven kanssa Artsin tunnille, jonka jaoin Kaisan kanssa. Tunnilla pääsimme treenaamaan siirtymisiä askellajien välillä sekä askellajin sisällä.

Ensimmäiseksi aloitimme siirtymisillä käynnin ja pysähdysten, käynnin ja ravin sekä käynnin tai ravin ja laukan välillä. Hevosille opetettiin edelliskerran tapaan sitä, että siirtymiset tuli tehdä pyöreänä molempiin suuntiin. Jos siirtyminen oli mennyt kehnosti, palattiin nopeasti takaisin aiempaan askellajiin ja valmisteltiin lähtö uudelleen.

Siirtymiset alaspäin askellajista riippumatta olivat meille edelleen hankalia. Yritin taas miettiä istuntaani. Jarruttaessa pyrin istumaan tiiviisti ilman, että jännitin jalkojani irroten siten satulasta. Huomasin nopeasti, että yritelmäni meni siihen, että tarrauduin Paveen jaloillani ja jännitin itseni patsaaksi. Seuraavaksi ajattelin siirtymisissä kannattelevani jalkoja paremmin, jotta en päässyt jännittämään niitä, vaan voisin siten istua satulassa niin sanotusti syvemmällä. Tämä keino onnistuessaan helpotti hieman istunnan tiivistämistä, mutta usein huomasin edelleen jännittyväni jäntevöitymisen sijasta. Pavessa en näissä kokeiluissani huomannut eroa. Se jännittyi siirtymisissä alaspäin, ja ne valuivat monesti turhan pitkiksi. Istuntapulmien takia joudun edelleen turvautumaan liikaa ohjaan, mikä ei auttanut. Tehtävällä saimme pari vähän järkevämpää siirtymistä alaspäin. Kovin kehuttavia ne eivät olleet, mutta saimme onneksi lopulta vähän muutosta aikaan.

Siirtymiset pysähdyksistä käyntiin eivät myöskään olleet kovin onnistuneita. Paven keskittyminen karkasi pysähdyksissä muualle, joten liikkeelle lähdimme hirveillen. Positiivista oli se, että parissa askeleessa Pave oli paremmin kuulolla ja rennompi. Siirtymiset käynnistä raviin menivät aluksi samalla tavalla, mutta Pave hoksasi tässä idean nopeasti, ja saimme aika rentoja ja pyöreitä siirtymisiä. Laukannostoja sai puolestaan tehdä käynnistä tai ravista. Paven kanssa tein nostot käynnistä, sillä siinä sain sen parhaiten rennoksi. Tuttuun tapaan osa nostoista meni parin raviaskeleen kautta. Tämä pulma vaivasi erityisesti oikean laukan nostoissa. Kun maltoin valmistella nostot paremmin ja ennen kaikkea yrittää niitä vasta sitten, kun Pave oli rennompi ja kuulolla, sujuivat ne paremmin. Muutamat nostot lähtivät mukavasti Paven ponnistaessa niihin takaosallaan. Pari kertaa se tosin nosti näissä väärän laukan, vaan ei se noston hienoutta vähentänyt. Siirtymiset laukasta ravin kautta käyntiin olivatkin sitten yhtä vaikeita kuin aiemmatkin siirtymiset alaspäin. Kylläpä niissä on vielä tekemistä.

Näiden jälkeen tulimme pituushalkaisijaa avotaivutusmaisesti siten, että hevosen etuosa siirrettiin sisemmäs, mutta ilman kummempaa asetusta. Tulimme tätä muutamia kertoja käynnissä ja ravissa. Kun se alkoi sujua, yhdistimme siihen siirtymiset ensin käynnin ja ravin välillä, sitten ravin sisällä. Haimme siis ravia lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Tämän tehtävän anti hyödynnettiin lopuksi uralla ja pääty-ympyröillä. Pitkien sivujen alussa haimme hevoset avotaivutuksen kaltaista liikettä hyödyntämällä lyhyempään askeleeseen. Sen jälkeen suoristimme ja lähdimme hakemaan keskiravia. Välillä jäimme myös pääty-ympyröille tavoittelemaan keskiravia.

Pituushalkaisijalla minulle helpompaa oli kääntää Paven etuosaa vasemmalle. Etuosan kääntäminen oikealle taisi tuottaa sen takia vaikeuksia, että se on vähän jäykempi suunta Pavelle. Lisäksi pohkeeni olivat tässä suunnassa vähän hukassa. Oikea jalka olisi halunnut tehdä vaikka ja mitä, kun taas vasen ei tiennyt. Saimme kuitenkin käynnissä hiljalleen ymmärrettyä molemmat tehtävän, jolloin Pave tarjosi rennompia hetkiä ja oli kevyesti ohjailtavissa. Tehtävään lisätyt siirtymiset käynnin ja ravin välillä olivat aluksi hankalia. Pave jännittyi ja pääsi pullahtamaan pois toivotusta asennosta, kun aloin ährätä siirtymisiä. Lopulta aloimme päästä raviin ihan asiallisesti, mutta ne kinkkiset siirtymiset alaspäin jatkoivat tökkimistään, kuten arvata saattoi.

Seuraavaksi teimme pituushalkaisijalla siirtymisiä ravin sisällä eli vuorottelimme lyhyemmän ja tavallisen ravin välillä. Pave hoksasi tämän mukavasti ja lyhensi ravia hyvin. Paluu siitä tavalliseen raviin onnistui vain päästämällä. Lopulta siirryimme uralle tekemään näitä. Pitkän sivun alussa haimme taas avotaivutusmaista menoa lyhyemmässä ravissa. Kun se onnistui, suoristimme ja ratsastimme eteen keskiravia tavoitellen. Pave teki lyhennykset alussa hyvin, mutta ne hankaloituivat sitä mukaa, mitä enemmän keskiraviyritelmiä tehtiin. Pavea ei enää niin helposti huvittanut himmailla, kun kerran oli saanut mennä reippaammin. Saimme siis työskennellä paljon sekä lyhyemmän ravin että keskiravin kanssa. Pave tarjosi helpolla tavallista, kohtuullisen hyvää ravia, mutta siitä askeleen pidentäminen keskiraviin vaati nohittelua. Pave yritti helposti alkaa tikata nopeampia askelia sen sijaan, että olisi venyttänyt askelta. Työstimme keskiravia myös pääty-ympyröillä opettajan valvonnassa. Niillä saimme Paven kanssa parhaimmat hetken, kun opettaja oli neuvomassa vieressä. Pavestakin alkoi irrota mukavasti isompaa askelta. Töitä toki sai tehdä, etenkin isommassa liikkeessä istumisen kanssa, mutta Pave alkoi tajuta tehtävää ja toimia kivasti.

Loppuravissa ideana oli vielä mennä sitä isompaa ravia. Kuten aiemmassa tehtävässä, myös tässä itsestä tuntui monesti, että menimme hyvää ravia, mutta opettaja nohitti liikkumaan enemmän. Sitä varmaan helposti jää menemään mukavuusvauhdilla, kun siinä ei ratsastajan tai ratsun tarvitse tehdä kummempia. Oli kuitenkin hyvä saada tuntumaa siihen, millaista sen paremman ravin tulisi olla. Pave jaksoi tsempata hyvin tunnin loppuun saakka, vaikka treenit olivatkin sangen tehokkaat. Itsestäkin tuntui siltä, että nyt oli tehty töitä. Tunnin paras fiilis tuli siitä, kun Pavea parhaimpina hetkinä sai säädeltyä helposti lyhyestä askeleesta pidempään ja takaisin. Oli kiva huomata, kuinka helposti se teki asiat ymmärtäessään, mitä siltä pyysin. Kerrassaan hyvä treeni, kuten Artsin tunneilla yleensäkin.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Väistöaskeleiden etsimistä

Keskiviikkona ujuttauduin kolmanneksi ratsastajaksi Tallinmäen koulutunnille. Ratsunani oli Pave, ja tunnin aikana treenasimme pohkeenväistöjä sekä vastalaukkoja.

Pohkeenväistöt teimme lävistäjälle siten, että lähdimme sille väistössä, suoristimme välissä ja väistimme loppumatkan. En edelleenkään tuntenut väistöaskelia satulaan, joten en oikein tiennyt, väistikö Pave vai ei. Arvelin jotenkin, että ei, vaikka opettaja totesi oikeita askeleita tulleen. Niissä tosin oli vähän hakemista, ja Pave ei tuntunut aina tajuavan, mitä pyysin. Väistöjen välissä tehty suoristus antoi aina mukavan tauon, jossa miettiä, miten toisen väistöpätkän voisi tehdä paremmin. Lopulta otin raipalla tehdyt merkit avuksi, jotta pohkeeni meni paremmin väistättävänä apuna läpi. Tämä auttoi Pavea ymmärtämään, mitä tehtävällä haimme. Kovin sujuviksi väistöt eivät tulleet, joten niitä saa treenata vielä paljon.

Teimme väistöjen jälkeen lyhyesti käynnissä etuosakäännöksiä, jotta etenkin me Paven kanssa saimme harjoitella niitä. Etuosakäännökset oikealle menivät kohtuullisesti, mutta vasemmalle Pave ei hoksannut, mitä hain. Lopulta opettaja kävi vieressä apuna, ja siitä Pave sai vähän vihiä, mitä nyt oli tarkoitus tehdä. Tämän avulla oikea pohje meni lopulta paremmin läpi, ja sitä myöten Pavea sai vähän taivuteltua oikealle helpommin kuin yleensä.

Laukkatehtävänä olivat loivat kiemurat ja lopulta pariin otteeseen tultu kolmikaarinen kiemuraura. Teimme siis ensin vastalaukkoja sangen loivasti ja sitten ihan kunnolla. Loivat kiemurat pääsimme laukassa yhtä ravirikkoa lukuun ottamatta. Viilattavaa niissä oli se, että Pave tahtoi hieman kiihdyttää. Liekö yrittänyt siten pysyä tasapainossa vai mikä siinä oli. Tasaisuutta olisi saanut siis olla enemmän. Lisäksi olisin saanut ratsastaa kuvion tarkemmin enkä päästää Pavea hieman oikomaan joissain kohdissa. Kolmikaarisella kiemurauralla tuli myös yksi ravirikko, mutta muilla kerroilla saimme mentyä sen molemmissa laukoissa. Ensin Pave yritti tälläkin kuviolla kiihdyttää, mutta vasemmassa laukassa tahti pysyi rauhallisempana. Kenties se on Paven vahvempi laukka.

Tällainen tunti tällä kertaa. Osaapa pohkeenväistö välillä olla hankalaa. Aloin jo miettiä, onko Pavelle opetettu väistöt eri tavalla eikä se siksi ymmärtänyt minua sujuvasti. Vai mitä ihmettä siellä selässä värkkään? Siinäpä taas selvitettävää. Vastalaukkatehtävältä jäi onneksi hyvä mieli, vaikka toki siinäkin on harjoiteltavaa. Vaan milloinpa sitä tässä lajissa valmis olisi.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Laukanvaihtojen hahmottelua

Toinenkin tiistai hurahti ilman estevalmennusta, vaan kisojen jälkeen se oli varmasti hevosille hyvä ratkaisu. Tahkosimme kuitenkin oman opettajan tunnilla puomeja ja minikavaletteja. Ulkona paukkui -27 asteen pakkanen, mutta maneesin -18 asteessa tarkeni hyvin. Onhan se taas kerran myönnettävä, kuinka ihanaa on olla maneesitallilla! Tunnin ratsunani oli tietysti Pave. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Ravissa tulimme tovin kolmikaarista kiemurauraa, jonka kahdessa suorituskohdassa oli puomi. Pave ravasi mukavan tasaisesti, joten hommaksi jäi saada ratsastettua kaaret sujuvasti. Asetukset vasemmalle löytyivät kohtuullisesti, mutta oikealle ne olivat edelleen hukassa. Pave myös oikaisi kaarteissa hieman, mikäli en pitänyt sitä pohkeillani oikeilla raiteilla. Suoristuskohdat menivät kuitenkin suoraan, ja tehtävällä säilyi hyvä ravi. Notkeutta vain pitää saada enemmän koko ratsukkoon.

Tulimme kolmikaarista kiemurauraa vielä laukassa. Aloitimme pyöräyttämällä pari pääty-ympyrää ensimmäisen puomin yli. Sen jälkeen puomilla vaihdettiin suuntaa ja pyrittiin saamaan laukanvaihto. Sitten pyöräytimme keskiympyrän molempien puomien yli ja toisella puomilla vaihdoimme taas suuntaa samoin kuin laukkaa. Paven kanssa saimme ensimmäisissä vaihtoyrityksissä vain ristilaukkoja. Yritin houkutella sitä ympyrän aikana pois ristilaukasta, mutta Pave piti sen tiukasti. Korjasin sen lopulta ravin kautta. Sitten tajusin, että Pave korjaa ristilaukan myötälaukaksi, kun sen saa ylittämään puomin vähän kauempaa. Olipa kiva tajuta, miten asian sai korjattua. Lopulta tulimme tehtävän ihan kolmikaarisena kiemuraurana eli vaihdot piti saada suoriltaan ilman ympyröiden apua. Pave oli hoksannut tehtävän idean ja vaihteli laukat puomeilla oikein. Fiksu kaveri!

Sitten tulimme muutaman kerran molemmilla lävistäjillä olleet puomien ja minikavalettien suorat linjat. Väli oli kuulemma noin 18 metriä, ja jokainen sai kokeilla, millä askelmäärällä se oli helpoin tulla. Paven kanssa välit sujuivat viidellä askeleella. Siis silloin, kun ruuna ei innostunut puomeista ja lähtenyt imemään niitä kohti. Silloin väli kävi yllättäen ahtaaksi. Hassu ruuna, vaan enpä osannut oikeasti pahastua siitä, että se innostui tehtävästä. Toki haluan, että se kuuntelee minua, mutta tiedän omat ongelmani jarruttamisessa. Treeniä siis minulle. Saimme kuitenkin jarruteltua välit siten, että viisi askelta meni niihin kohtuullisesti.

Sitten tulimme vielä laukanvaihtoja ja suoria linjoja yhtenä tehtävänä. Puomit ja minikavaletit olivat niin näppärästi, että ne saattoi tulla suorien linjojen lisäksi loivalla kiemuralla. Aloitimme tehtävän tulemalla molemmilla pitkillä sivuilla loivat kiemurat minikavalettien ja puomien yli. Pave oli tehtävästä innoissaan, mutta kuunteli loivilla kiemuroilla, jolloin saimme napattua vaihdot niissä oikein. Sitten tulimme lävistäjien suorat linjat, jotka Pave hilpaisi välit neljällä askeleella. Jarrut vähän katosivat. Saimme sakkokierroksena tulla linjat uudelleen. Ajatuksena oli istua satulaan tiiviisti ja ajatella väleissä pysähtymistä, jotta Pave pysyisi kuulolla. Kun sain tuotua Paven rauhallisessa laukassa tehtävälle, se malttoi kohtuudella, ja saimme väleihin vaaditut viisi askelta. Pave siis kyllä osaa lyhentääkin laukkaa, kunhan se kerrotaan sille selvästi. Ei siis keikkumalla irti satulasta ja ohjissa roikkumalla.

Olipa kiva tunti! Laukanvaihtojen harjoittelu puomeilla, esteillä tai ihan sileällä kuuluu myös lempitehtäviini. Paven kanssa erityisesti olisi hyvä oppia tekemään vaihdot sujuvasti puomeilla. Siitä sitten ehkä alkaisi onnistua vaihdot sileälläkin. Pave ainakin tuntuu ajattelevan tehtävillä itsekin ja huomaavan, mitä niissä oikein haetaan.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Suoruutta ja nostoja

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli koulua viiden ratsukon voimin. Menin tunnin Pavella. Tällä kertaa treenasimme aiemmalta tunnilta tuttua tehtävää, jossa tulimme keskihalkaisijaa pitkin suoruutta miettien. Keskihalkaisijan alkuun ja loppuun pyöräytimme voltin. Toisena tehtävänä treenasimme vastalaukkoja. Ympyrällä nostettiin laukka ja pitkille sivuille puolestaan ratsastettiin loivat kiemurat.

Keskihalkaisijakuviota tulimme pari kertaa käynnissä, kunnes tahkosimme sitä vielä ravissa. Kuten edelliskerralla, tuli Pave keskihalkaisijaa mukavasti suoraan. Sitä ei juuri tarvinnut korjailla, kunhan vain säilytti molemmat pohkeet tuntumalla ja siten hyvän etenemisen. Voltit vasemmalle sujuivat ihan asiallisesti, mutta volteilla oikealle sain taas yrittää jumpata ja vetreyttää Pavea. En saa Pavea vielä kunnolla asettumaan ja taipumaan oikealle, joten voltit tuppaavat vähän pienentymään tai menemään hieman jäykistellen. Sain nyt aavistuksen pehmiteltyä Pavea oikeassakin kierroksessa, mutta siinä suunnassa on kyllä vielä työtä. Omasta istunnastani nyt puhumattakaan.

Laukkatehtävällä pyrin keskittymään kahteen asiaan: laukannoston valmisteluun sekä tasaisuuteen. Pave tuppasi taas vähän innostumaan, kun kaverit laukkasivat menemään. Toppuuttelin sitä aina odottamaan, kunnes minä pyysin laukkaa. Nostot sujuivat taas vaihdellen. Välillä laukka nousi käynnistä ihan kohtuullisesti, välillä taas Pave pääsi kipittämään ravin kautta laukkaan. Saisin edelleen olla tarkempi valmisteluissa sekä osata napata Paven keskittyminen takaisin sen ollessa omissa ajatuksissaan. Loivat kiemurat laukassa eivät tuottaneet ongelmaa, kuten olin arvellut. Pieni vastalaukkakaarre meni helposti. Pave taisi kerran pudottaa raville. Sekin siksi, kun yritin toppuutella sitä tasaisempaan laukkaan, mutta unohdin pohkeet. Hups. Vaan positiivista oli se, että Pavelle pieni vastalaukkapätkä ei ollut mikään juttu. Jotkin asiat ovat yllättävän helppoja ratsulla, joka ei ole laukanvaihtoautomaatti.

Tunnin tehtävillä oli taas mukava tarkkailla, mikä meiltä onnistui ja missä tarvitsemme vielä treeniä. Pave tuntuu kohtuullisen helpolta pitää suorana, kun taas asettaminen ja taivuttaminen selvästi vaativat työstöä. Laukka rullaa pääosin ihan hyvin, joskus vähän turhan reippaastikin. Sen sijaan laukannostoissa on vielä hiottavaa. Kiva, että meiltä löytyy asioita, jotka sujuvat jo kohtuullisesti sekä asioita, joita harjoitella. Vielä kivempaa on huomata, kun niissä asioissa tapahtuu edistystä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Mainio kisakauden startti

Sunnuntaina koitti tämän vuoden ensimmäiset 1-tason estekisat. Paikkana oli tietysti Tallinmäki. Noin -25 asteen pakkasesta huolimatta maneesissa oli vain -16. Pienen osallistujamäärän takia ratsut sai verrytellä maneesissa, joten ulkolämpötilasta ei paljoa tarvinnut välittää. Kisoihin ilmoittaudun Pavella 70 ja 80 sentin luokkiin, joissa molemmissa arvosteluna oli 367.1. Kaikeksi onneksi molemmissa luokissa oli sama rata. 

70 sentin verryttelyssä Pave oli mukavasti menossa, mutta ei tällä kertaa ihan niin intoillut laukkaavista kavereista. Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa pystylle (ratapiirroksen este numero 6) ja oikeassa kierroksessa okserille (este 9). Hypyt olivat sujuvia heti, kun annoin Paven edetä enkä turhia alkanut säätää ponnistuspaikkaa. Pave valitsi mieluummin positiivisen askeleen kautta hyppäämisen, minkä onneksi tajusin aika nopeasti. Verkassa pääsin myös vähän perille taas Paven hyppytyylistä muutenkin, jolloin hypyt menivät hyvin. Hyppyjen jälkeen ravasin ja kävelin pienen tovin, kunnes siirryin maneesin reunalle odottamaan vuoroamme.

Tästä kiitos Noralle!
70 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Pave eteni mukavasti, ja yritin olla jarruttelematta sitä turhia. Ykkösokserin ylitimme sujuvasti ja kakkoselle pääsimme viidellä askeleella. Kolmoselle otin ehkä turhaan pidätteen, sillä se aiheutti miniaskeleen ennen hyppyä. Pave selvitti esteen kuitenkin hyvin ja nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Nelosena ollut askeleen sarja meni sujuvasti eikä siinä tarvinnut huolehtia ollenkaan, etteikö Pave yltäisi väliä. Viitoselle tulimme edelleen hyvin edeten, mutta tässä kohdassa olisin saanut ratsastaa puolipidätteen ajoissa. Tulimme esteelle turhan pitkänä, ja taisin viime tipassa yrittää saada Pavea vähän kiinni. Olin yrityksessäni todella myöhässä, ja Pave vähän hämmentyi. Lopulta se roikaisi hyppyyn kauempaa aika laakana ja kaula pitkänä. Minä tietysti jäin hypystä ja roikuin nolosti mukana, mutta niin vain Pave pelasti tämän kohdan päästen esteen puhtaasti yli. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, jota ei enää kuutosen tullessa kaarevalla tiellä vastaan ehtinyt korjata. Viitosen kehno hyppy sotki laukan rytmiä, ja niinpä survoimme väliin viimeisenä taas miniaskeleen. Olimme kuitenkin molemmat menossa ja niin pääsimme perusradan puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa uusintaan.

Kuutosen jälkeen muistutin itseäni antamaan Paven laukata. Uusinnan ensimmäiselle esteelle eli seiskalle tulimmekin hyvin sujuen. Pave nappasi siinä oikean laukan, ja kaarsimme kasille, joka ylittyi ihan ok. Laskeuduimme vasemmassa laukassa, ja taas olisi ollut puolipidäte tai pieni pyyntö eteen tarpeen. Nyt pistimme väliin kuusi askelta, joista viimeisin oli miniaskel. Pave kuitenkin hyppäsi ysinkin puhtaasti. Laukka ei tosin siinä korjaantunut, vaan suuntasimme kympille risti- ja vastalaukan tahdittamana. Kymppi ylittyi kuitenkin hyvin, ja laukka pysyi siinä toivotusti vasempana. Yhdentenätoista olleelle sarjalle kaarsin vähän ympyrän tietä ajatellen, mikä aiheutti taas miniaskeleen. Pave kuitenkin venyi sarjan välin ihan helposti askeleella molemmat esteet puhtaasti hypäten. Sarjan jälkeen olimme kuitenkin väärässä laukassa, vaan ei se onneksi menoa haitannut. Uusinnan viimeiselle esteellä pääsimme sujuvasti kuudella askeleella, ja Pave nappasi hypyssä myötälaukan. Hieno Pave!

Rata sujui mukavasti, vaikka teinkin nuo parit mokat. Olin kuitenkin niin tyytyväinen Paveen, joka tyynesti paikkasi ne herneilemättä kummemmin. Rata eteni sujuvasti eikä Pavea tarvinnut komentaa liikkumaan, se kun meni ihan vapaaehtoisesti ja reippaasti. Kuuden ratsukon luokassa nappasimme Paven kanssa voiton, ja pääsin jo nyt hehkuttamaan hienoa hevosta. Luokan toisen ruusukkeen nappasivat varsin sopivasti Kaisa ja Vake.

80 sentin verryttelyn otimme kevyesti, kun alla oli jo rata. Hyppäsin pystyn kahdesti ja okserin kerran. Hypyt olivat sujuvia, ja annoin Paven edetä enkä jarrutellut turhia. Verryttelyhypyt riittivät ja loppuaikana ravasin hieman ja kävelin loput, kunnes luokka pääsi alkamaan ja siirryimme odottamaan vuoroamme.

80 sentin radalle lähdin Paven kanssa aika luottavaisin mielin. Yritin kuitenkin muistutella itseäni edelleen antamaan Paven laukata eikä yrittää päsmäröidä itse turhia. Ykköselle tulimme taas sujuvasti, vaikka Pave kopsauttikin siinä puomia. Suora linja kakkoselle meni jo aavistuksen ahtaaksi viidellä askeleella. Kolmosen kaarteessa yritin vähän tasapainottaa menoa, ja kolmoselle tulikin rauhallisempi hyppy. Pave oli sen jälkeen ristilaukassa, mutta korjasi itsensä kokonaan oikeaan laukkaan. Nelosena olleelle sarjalle tultaessa minuun iski jokin vauhtisokeus ja yritin pyytää Pavea turhan kaukaa hyppyyn. Se onneksi oli tilanteen tasalla ja otti maltillisesti vielä yhden, vähän lyhyemmän askeleen ja selvitti sarjan puhtaasti. Viitoselle saimme nyt paremman hypyn ja kuutoselle eli perusvaiheen viimeiselle esteellä pääsimme sujuvasti kuudella askeleella.

Seiskalle eli uusinnan ensimmäiselle esteelle tulimme jo aika pitkässä laukassa. Ehdin ajatella tasapainotusta liian myöhään ja päätin nyt antaa hevosen selvittää tilanteen enkä alkaa jarrutella liian myöhään. Pave hyppäsikin seiskan kaukaa, ja minä keikuin kyydissä. Pave oli kovasti menossa, joten matka jatkui. Tie kasille oli taas vähän puolittainen, mikä aiheutti jarruttavan askeleen ennen hyppyä. Se taas poiki linjalle yhden ylimääräisen eli kuudennen miniaskeleen. Pave hyppäsi niin kasin kuin ysin silti puhtaasti. Kympille Pave taas lähti hyvin positiivisen askeleen kautta, kun taas minä torkuin selässä ja jäin vähän hypystä. Yhdentenätoista ollut sarja meni nyt hitusen paremmin, mutta tie olisi saanut edelleen olla parempi. Sarjan jälkeen olimme taas väärässä laukassa, mutta Pave ei siitä häiriintynyt, vaan meni innoissaan eteenpäin. Uusinnan viimeiselle esteelle eli kahdelletoista tulimme tällä kertaa jo viidellä askeleella, ja Pave hyppäsi senkin epäröimättä tuoden meidät 80 sentinkin radalta puhtaasti maaliin. Niin hieno Pave!

Olin Paveen niin tyytyväinen ja taputtelin sekä kehuin sitä ylitsevuotavasti. Oma ratsastukseni hajosi uusinnassa kunnolla, mutta siitä huolimatta Pave oli innokkaasti menossa eikä ehtinyt turhautua hutiloivaan kuskiin. Tässä luokassa keikuimme hetken toisella sijalla, kunnes luokan kovin vastus kiilasi edellemme ja nappasi luokasta tuplavoiton. Tiukaksi meni, nimittäin voitto irtosi ajalla 31,38 ja toinen sija ajalla 31,64, kun meidän aikamme Paven kanssa oli 31,7. Hyvin niukka tappio siis, joten vedimme Paven kanssa itse asiassa oikein hyvin. Sijoituksemme seitsemän ratsukon luokassa oli siis kolmas, ensimmäinen ei-sijoittunut.



Pave ansaitsi tästä kisapäivästä isot kiitokset ja rapsutukset. On se vain vallan mainio kaveri! Minua jopa kehtasi jännittää ennen kisoja ja vielä satulassa istuessa, mutta Pave osasi ottaa lunkisti. Energiaa sillä riitti, mutta kiltisti se kuunteli, mitä minä sille kerroin. Kisojen jälkeen mieleni teki ottaa Pave kainaloon ja viedä se kotiin ennen kuin kaikki muutkin tajuavat, kuinka ihana se on. Vaan taitavatpa monet olla jo tajunneet saman asian kuin minäkin. Toivottavasti pääsen treenaamaan Paven kanssa ihan kunnolla koulua ja esteitä sekä vielä kisaamaankin. Nyt pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata omaa vaikuttamista ja mukauttamista kunnolla sekä tottua Paven tyyliin, niin se pääsee loistamaan jatkossa vieläkin paremmin.

Videoista kiitos Hanskille!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Vipellystä ja vastalaukkaa

Pave edustaa.
Lauantain ja samalla kisapäivää edeltävänä treeninä Paven kanssa toimi Tallinmäen koulutunti. Ratsukoita oli kuusi. Tunnilla pääsimme miettimään niin suoruutta kuin ratsastamaan voltteja sekä vastalaukannostoja.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme keskihalkaisijaa pitkin mahdollisimman suorassa. Tulimme tehtävää pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa. Keskihalkaisijan lopussa tuli valmistella ajoissa kääntyminen vuorotellen molempiin suuntiin. Tehtävään lisättiin myös voltit niin keskihalkaisijan keskikohtaan kuin sen jälkeen tulleeseen lyhyen sivun kulmaan. Pave kulki kohtuullisen suorassa niin käynnissä kuin ravissa, joten siinä ei tarvinnut säätää kummempia. Unohdin itse alussa valmistella kääntymisen, mutta opettajan muistutuksen jälkeen sekin sujui ihan hyvin. Oikealle kääntymisessä sain tosin muistaa erityisesti sisäpohkeen, ettei Pave oikaissut. Tehtävän voltit menivät myös ihan asiallisesti, kunhan sain käytettyä pohkeitani ja pidettyä Paven niiden avulla oikeilla raiteilla.

Tunnin toinen päätehtävä oli käynnistä tai lyhyestä ravista tehdyt vastalaukannostot pitkän sivun alussa. Mikäli vastalaukassa ei ollut ongelmaa, sai siinä pysyen ratsastaa myös toisen lyhyen sivun. Tätä ennen tehdyssä laukkaverryttelyssä Pave oli jo ehtinyt innostua siitä, kun niin monta kaveria laukkasi yhtä aikaa. Se vähän spurttaili pitkillä sivuilla, mutta tuli pääty-ympyröillä paremmin kuulolle. Pave olisi halunnut varmaan hillua kavereiden innoittamana enemmänkin, mutta tylsä kuski vaati rauhallisempaa menoa. Pavella jäi vähän kavereiden seuraaminen päälle, mikä heijastui vastalaukkatehtävään. Vasemmassa kierroksessa oikean laukan nostamiset käynnistä onnistuivat kohtuullisesti, ja saatoimme myös jatkaa lyhyen sivun vastalaukassa pysyen. Se ei ollut Pavelle ongelma muutoin kuin siten, etten saanut houkuteltua sitä siinä kierrokseen nähden myötäasetukseen. Sen sijaan Pave jäi könöttämään laukan puolelle eli tässä tapauksessa oikealle. Oikeassa kierroksessa vasemman laukan nostamiset menivätkin sitten kiirehtiessä pääosin päin mäntyä. Pave ei aivan malttanut kuunnella, vaan seurasi kavereiden menoa ja yritti hypähdellä itsekin laukkaan. Yritin pysyä rauhallisena ja valmistella nostoa ajatuksen kanssa, mutta taisin vähän lähteä Paven mukaan hössöttämään. Niinpä Pave ei nostanut pyynnöstä laukkaa, vaan pompahti raville, josta nappasi useimmiten myötälaukan. Jarruttelin sen siitä aina käyntiin ja aloin valmistella uutta nostoa. Tähänkin kierrokseen saimme lopulta nostettua pari kertaa vastalaukan ja saatoimme jatkaa siinä myös lyhyen sivun. Nämä tosin onnistuivat vasta siinä vaiheessa, kun useimmat tuntilaisista olivat jo lopettaneet tehtävän eikä Paven tarvinnut enää niin katsella, mitä kaverit tekivät.

Loppuravissa hevoset saivat taas venyttää eteen ja alas, niin kuin yleensäkin. Vaikka tuntiin mahtui vähän hösellystä, olin siihen ja Paveen tyytyväinen. Erityisen kiva oli huomata se, että kyllä ne vastalaukatkin sieltä löytyivät, kun ne vain valmisteli kaikessa rauhassa. Koska Pave ei ainakaan toistaiseksi vaihda laukkaa lennosta sileällä, eivät lyhyen sivun vastalaukatkaan tuottaneet pulmia. Vastalaukkaa voisikin siis harjoitella jatkossa Paven kanssa enemmänkin. Erityisesti sitä, että saan sen siinä rennommaksi ja kierrokseen nähden myötäasetukseen tai ainakin ensin suoristumaan. Onpahan taas yksi aihe treeneissä tahkottavaksi.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pyöreyttä ja siirtymisiä

Perjantaina vuorossa oli tavallista enemmän odotettu Artsin koulutunti. Se kun oli ensimmäinen kerta Pavella tämän opettajan silmien alla. Tunnin jaoin Kaisan kanssa. Tällä tunnilla pääsimme ratsastamaan siirtymisiä tasaisuutta ja pyöreyttä tavoitellen.

Tunnin aikana teimme siirtymisiä niin käynnin ja pysähdysten, käynnin ja ravin sekä käynnin ja laukan välillä siten, että laukasta sai palata käyntiin ravin kautta. Teimme myös parit käyntiväistöt lävistäjällä. Väistön aikana käytimme pysähdystä apuna, mikäli ratsu alkoi vastustella tehtävää. Lopputunnista tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa tehden sen suoristuskohtiin siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Olen aina tykännyt siirtymisten harjoittelusta, mikä on vain hyvä. Niissä kun minulla riittää vielä tekemistä. Siirtymisissä oli ideana pyöreyden säilyttäminen. Jos se ei säilynyt, palattiin aina aiempaan askellajiin ja haettiin pyöreys takaisin. Tällä tavalla hevosille opetettiin, että niiden tehtävänä oli säilyä pyöreänä myös siirtymisten läpi.

Käynnissä Pave pyöristyi mukavasti. Siitä oli hyvä lähteä tekemään siirtymisiä. Aloitimme pysähdyksillä. Olipas ihanan vaikeaa. Vaikka kuinka yritin käyttää istuntaa, olla jännittymättä irti satulasta, avittaa äänellä ja tehdä mahdollisimman kevyitä ohjaspidätteitä, pääsi Pave aina jännittymään ja hirveilemään. Siirtymiset ylöspäin ovat minulle vähän helpompia, joten saimme tehtyä muutamien yritysten jälkeen kohtuullisen rentoja ja pyöreähköjä siirtymisiä pysähdyksistä käyntiin ja myöhemmin käynnistä raviin. Pyöreys tosin tuppasi häviämään ravissa parin askeleen jälkeen, jolloin sain taas palata takaisin käyntiin. Siirtymiset alaspäin ovat minulle taasen hieman hankalampia, joten emme kovin loistaneet missään tunnin aikana siihen suuntaan tehdyssä siirtymisessä. Epäilen edelleen jännittyväni rentousyrityksistä huolimatta irti satulasta, mikä hämää hevosta eikä se ymmärrä minun yrittävän jarruttaa.

Pari kertaa tehdyt väistölävistäjät olivat kamalan kinkkisiä. En vielä saa Pavea väistämään kovin uskottavasti, mikä on oma pulmansa. Kun siihen vielä yhdistettiin pysähtymiset, oli melkoinen soppa kasassa. Pave vastusteli pysähtymistä eikä kovin hevillä rentoutunut sittenkään, kun oli pysähtynyt. Sain kuitenkin vähän tsempattua, jolloin pari kertaa pääsimme jatkamaan sangen vaatimatonta väistöä vähän rennommilla mielin. Tehtävässä tuli sen verran monta asiaa mietittäväksi yhdellä kerralla, jolloin omat aivoni tahtoivat mennä solmuun eikä Pave siten saanut kovin selviä ohjeita. Onneksi näitä ei jääty tahkoamaan suurennuslasin kanssa, vaan pääsimme siirtymään treeneissä eteenpäin.

Teimme vielä ennen nelikaarista kiemurauraa laukannostoja käynnistä. Laukasta puolestaan siirryttiin käyntiin ravin kautta. Hyödynsin kulmia laukannostoissa, sillä niissä sain valmisteltua siirtymistä vähän paremmin. Laukannostot vasemmalle ovat olleet tähän mennessä vähän helpompia ja niin tänäänkin. Pave pääsi muutamia kertoja kipaisemaan laukkaan parin raviaskeleen kautta, mutta sain tehtävällä myös muutamat nostot rehellisemmin käynnin kautta. Laukka itsessään oli ihan asiallista ja kohtuullisen rentoa. Laukannostot oikealle olivatkin sitten taas kinkkisiä. Pave tarjosi sinnikkäästi ravia, vaikka yritin kertoa, että laukkaa tässä haettiin. Opettaja neuvoi pitämään sisäpohkeen laukannostossa pidempään ja ajattelemaan, että sillä samalla siirsi hevosta vähän ulospäin. Pave kun tuppasi laukannostoyritelmissä valumaan sisälle. Pääosin oikean laukan nostamisen menivät aina ravin kautta. Paketti pääsi siinä leviämään, vaikka olin hakenut Paven käynnissä pyöreäksi ja paremmin kuulolle. Siirtymiset alkoivat myös vähän hermostuttaa Pavea, jolloin se pyrki tarjoamaan kipitystä jokaisessa askellajissa. Tarjosipa se myös itsenäisiä yrityksiä siirtyä laukkaan ilman, että olin sitä pyytänyt. Se siis tajusi, mitä haettiin, mutta en vain itse saanut tehtyä siirtymistä pala kerrallaan niin, että se olisi mennyt tasaisesti suoraan käynnistä. Pave kuitenkin yritti kovasti ymmärtää, ja lopulta saimme pari riittävästi sinnepäin mennyttä suoritusta. Parempaan emme nyt pystyneet, mutta siksihän tässä treenataan.

Lopuksi tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa. Ensin tulimme ensimmäisen kaarteen ravissa, toisen laukassa, kolmannen ravissa ja neljännen laukassa. Myöhemmin tulimme tehtävän toisinpäin eli laukassa aloittaen. Siirtymiset tehtiin kuvion suoristuskohdissa. Lisäksi tehtävälle sai tarvittaessa pyöräyttää voltin siihen suuntaan, johon tarvittiin työstöä. Tälläkin tehtävällä riitti puuhaa, kun piti kääntää, siirtyä ja kaiken lisäksi tehdä nämä kaikki mahdollisimman tasaisesti ja rennosti. Tehtävällä olikin sen verran tekemistä, että menimme Paven kanssa aina vähän sekaisin. Niinpä siirtymiset ylös- ja alaspäin olivat välillä sangen mielenkiintoisia, kun kunnon valmistelut olivat jääneet vähän paitsioon. Onneksi tehtävällä sai pyöräyttää voltteja niin ravissa kuin laukassa, jolloin oli aina aikaa kasata ajatukset ja jatkaa tehtävää paremmin. Oikean laukan nostaminen takkusi edelleen samoin kuin siirtymiset alaspäin. Vasemman laukan nostaminen onneksi taas sujui hieman paremmin. Tehtävällä lohdutti myös se, että vaikka siirtymiset menivät aina välillä niin ja näin, sain Paven niiden jälkeen kohtuullisessa ajassa takaisin vähän rennommaksi.

Loppuravissa en enää vaatinut Pavelta kummempia ja annoin sen venyttää ohjan perässä. Vaikka tunnilla oli kinkkisiäkin kohtia, olin Paveen tosi tyytyväinen. Se jaksoi yrittää ymmärtää ja tehdä asiat tunnollisesti. Hyvät hetket olivat kivoja ja helppoa, mikä tietysti aina motivoi hakemaan niitä lisää. Opettaja kommentoi, että jatkossa Paven kanssa saa keskittyä erityisesti ratsastamaan sitä pyöreänä ja vähän matalammalla niskalla, jotta se alkaisi käyttää itseään oikein ja saisi takajalkojakin paremmin matkaan. Tässäpä hyvä ohje muihin ratsastuskertoihin. Odotan kyllä seuraavaa valmennustuntia jo malttamattomana. Näistä kun saa aina niin paljon irti.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Hyviä hetkiä ja treenitarvetta

Keskiviikkonakin piti päästä Paven selkään, ja onneksi tilaa löytyi koulutunnilta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Treeniaiheina olivat pohkeenväistöt sekä siirtymiset.

Ensimmäisenä tehtävänä ratsastimme pienemmän pääty-ympyrän kahdeksankulmiota ajatellen. Ympärällä tuli siis kääntää, mutta myös mennä suoraan. Ympyrän jälkeen siirryimme uralle pohkeenväistön avulla. Uralle päästyämme teimme siirtymisiä käynnin ja ravin välillä niin pääty-ympyrällä kuin uralla, kunnes olimme taas tehtävän alussa. Tulimme tehtävää myös ravissa. Kahdeksankulmion ajatteleminen ympyrällä auttoi siihen, etten jäänyt koko ajan vääntämään Pavea, vaan ajattelin suoristuskohdat ikään kuin pienenä taukona. Näin apuni eivät jääneet päälle enkä ähertänyt kauheasti turhaa. Ympyrät tällä ajatuksella sujuivatkin ihan mukavasti.

Väistöjä saimme ensin hakea, mutta käynnissä saimme niihinkin jo parempaa ajatusta. En kuitenkaan tuntenut satulaan ristiaskeleita niin selvästi, että olisin voinut tietää, kuinka hyvin niitä menimme. Opettajan mukaan väistöaskeleet tulivat kuitenkin jo paremmin. Ravissa väistöt olivat vähän hankalampia, mutta eivät niin kinkkisiä kuin ensimmäisellä kerralla. Siirtymiset käynnistä raviin sujuivat pääsääntöisesti ihan ok, vaikkakin välillä hieman hitaasti. Siirtymiset ravista käyntiin olivat taas sangen venyviä ja jännittyneitä. En saanut istuttua alas ja käytettyä istuntaa jarruttamiseen, vaan jäin liikaa ohjan varaan. Niin tuttu peruspulma, olisipa kiva saada petrattua tässä.

Toisena tehtävänä lähdimme käynnissä lävistäjälle ja noin puolivälissä siirryimme väistöön, jolla tulimme uralle. Väistö valmisteli samalla käynnistä tehdyn laukannoston. Laukassa pyöräytimme pääty-ympyrän ja siitä siirryimme toista lävistäjää myöten tehtävän alkuun. Minulta tosin taisi mennä se ohi, että tehtävä olisi tultu heti molemmista suunnista. Tulin ajatelleeksi tätä vasta sen verran myöhään, että väistöt vasemmalle jäivät paitsioon. Valtaosan väistöistä tein siis oikealle.

Ensimmäisen laukan jälkeen väistöt tahtoivat vähän mennä häseltäen, ja Pavella tuntui olevan kiire jo seuraavaan laukkaan. Saimme vähän neuvotella siitä, oliko kipittäminen ok vai ei. Välillä sain Paven uskomaan, että väistöaskeleet olivat hyvä valinta, välillä Pave taas skippasi ne. Parhaimmat laukannostot tulivat tietysti silloin, kun väistöpätkä oli mennyt asiallisesti. Pave nostikin muutaman kerran vasemman laukan hyvin näppärästi takaosalla ponnistaen. Oikea laukka ei noussut niin näppärästi. Väistövalmistelut siihen suuntaan olivat heikommat, mikä varmasti vaikutti onnistumiseen. Oikea laukka nousi usein raviaskeleiden kautta, joten tätäkin saa jatkossa työstää. Laukka sinällään sujui molempiin suuntiin ihan kohtuullisesti. Tahti säilyi mukavan tasaisena eikä Pave hoppuillut tai hyytynyt kummemmin.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Väistöissä ja siirtymisissä meillä on vielä tekemistä, mutta tunnilla tulleet muutamat hyvät laukannostot ilahduttivat paljon. Pitää vain löytää ne oikeat säädöt, niin eivätköhän väistöt ja siirtymisetkin ala mennä parempaan suutaan. Pitää muistaa myös tehdä näitä asioita siellä satulassa eikä vain naputella hienoja suunnitelmia tänne blogiin.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Ensimmäiset hypyt

Tänä tiistaina ei ollut Pian estevalmennusta, mutta oma opettajamme piti onneksi meille hyppytunnin. Minulla ratsunani oli Pave eli vuorossa oli ensimmäiset yhteiset estetreenimme. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Alkuverryttelyssä ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröitä, joilla oli yksi puomi. Laukassa tulimme tehtävää kevyttä istuntaa hyödyntäen. Ravissa Pave ei ilmeisesti jaksanut aina nostella kavioitaan, vaan välillä vähän kompuroi puomilla. Muutamien kömmähdysten jälkeen se taisi tajua alkaa nostaa jalkoja enemmän irti maasta. Ravissa oli mukavan tasainen tahti, ja tehtävä sujui muutoin hyvin. Laukassa kevyt istunta löytyi mukavasti. Näin puomeille paikat ihan hyvin, mutta ympyrät olisin saanut ratsastaa tarkemmin. Pave pääsi vähän pienentämään niitä valumalla sisäpohkeen läpi. Pitkille sivuille ratsastin vähän isompaa laukkaa, jotta emme jääneet jumittamaan vain yhteen vauhtiin. Pave lähti ihan hyvin eteen, mutta olisin saanut ratsastaa sen paremmin takaisin lyhyempään laukkaan.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme kolmen esteen jumppasarjaa, jossa oli lisäksi puomit niin ennen ensimmäistä estettä, esteiden välissä kuin vielä viimeisen esteen jälkeen. Pave innostui tehtävästä ja reipastui aina sitä kohden. Jopa silloin, kun esteet olivat vielä hupaisia ristikoita. Tulimme tehtävää ensin pienillä korkeuksilla molemmista suunnista. Sain yrittää pitää Paven maltillisena, sillä se pyrki kiihdyttämään tehtävää kohti. Se näemmä tykkää jumppasarjoista. Yritin kuitenkin olla jäämättä pitelemään liikaa, ettei Paven into lähestyä estettä hyytyisi täysin. Yritinkin tulla tehtävälle ajoissa mahdollisimman rauhallisessa laukassa, jotta minun ei viime hetkellä tarvinnut tehdä kovin isoja pidätteitä. Niinä kertoina, kun en saanut Pavea ihan odottamaan, meni tehtävä vähän rämpien. Hiljalleen Pavekin alkoi vähän tajuta, ettei vauhti ollut avain tässä tehtävässä onnistumiseen ja malttoi paremmin. Lopulta tulimme tehtävää vain oikeassa kierroksessa, ja esteet nousivat pystyiksi ja okseriksi. Pave odotti vähän paremmin, jolloin pääsin parsimaan omaa istuntaani. Paven hyppy tuntui erilaisemmalta, ja aluksi olinkin vähän hassusti mukana. Sitten tajusin taas naulita katseeni ajoissa eteen ja ylös, jolloin mukautuminen helpottui. Jumppasarjan korkein este oli lopulta 95-senttinen okseri, jonka yli Pave liiteli helposti. 

Hyppäsimme tunnilla vielä lyhyen radan, jonka korkeus oli noin 80–95 senttiä. Olin Paven selässä onneksi sen verran korkealla, etten kovin pahasti jäänyt tuijottelemaan kavalettitreenien jälkeen valtavilta näyttäneitä esteitä. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäisenä edessä oli lävistäjällä ollut kahden pystyn 14 metrin suora linja. Jäin vähän liikaa varmistelemaan, ettei Pave kiihdyttäisi estettä kohti, jolloin laukka ei päässyt pyörimään kunnolla. Ponnistuspaikka ei ollut siksi kaikista paras, mutta olin itse menossa esteen yli eikä Pavekaan epäröinyt. Väli toiselle pystylle meni hyvin kolmella askeleella, ja laukka vaihtui hypyssä toivotusti vasemmaksi. Kolmantena tulimme lävistäjäokserin, jolle tuli hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut hypyssä, joten korjasin sen ravin kautta oikeaksi. Lopuksi tulimme vielä sarjaksi riisutun jumppasarjan, jossa oli nyt pysty ja okseri askeleen välillä. Pave vähän innostui siitä, mutta pysyi kohtuullisesti kuulolla ja hyppäsi vielä radan viimeisen tehtävän puhtaasti ja helposti.

Tunnin hyppelyt olivatkin sitten siinä, ja mukavasti ehdimme tehdäkin. Fiilis tunnista? Kivaa, niin kivaa! Pave tuntui todellakin pitävän hyppäämisestä ja meni kaikki tehtävät hyvin varman oloisesti. Saan treenata vielä mukautumista sen hyppyihin sekä sitä, että saan toivotun laukan ajoissa eikä hevosta tarvitse jarrutella aivan ponnistuspaikan viime metreille saakka. Pave tuntui kuitenkin oikein mainiolta, ja toivottavasti tämä on vain hyvää esimakua tulevasta. Sen verran kivaa nimittäin oli eivätkä esteet tuntuneet missään. Tällä fiiliksellä tuleviin treeneihin.

maanantai 11. tammikuuta 2016

Taas uusi laukka opeteltavaksi

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli puomeja. Tämä selvisi tosin vasta jo hevosen selässä istuessa, vaan eipä se mitään haitannut. Ratsunani oli tietysti Pave, ja ratsukoita tunnilla oli neljä. Ennen Paven satulaan kiipeämistä kävelyttelin sitä taas tovin maasta käsin. Tällä kertaa Pave keksi, että selkäännousukorokkeen luo ei kannata mennä. Sinnikkäästi se jumahti aina ajoissa ennen sitä enkä saanut Pavea houkuteltua yrittämisenkään jälkeen liikkeelle. Lopulta opettajan avustuksella Pave talsi korokkeen luo muina ruunina. Kunpa se ei vain keksisi, kuinka helppoa minua on vedättää.

Alkuravissa tulimme pääty-ympyröillä yhtä puomia sekä toisella pitkällä sivulla kahden puomin suoraa linjaa. Pave ravasi tänään alusta alkaen vähän rauhallisemmin eikä tahti kiihtynyt niin usein. Pääty-ympyrän puomit menivät ihan mukavasti, kun vain muistin pitää Paven sisäpohkeella oikealla reitillä. Suoran linja puomeilla Pave vähän innostui ja ravasi niitä kohti tarmokkaammin. Yritin säilyttää kuitenkin saman, tasaisemman ravin tehtävästä riippumatta, joten hieman toppuuttelin sitä suoralla linjalla. Pidätteet menivät ihan kohtuullisesti läpi, ja pääsimme linjankin vähän tasaisemmin. Tulimme saman tehtävän myös laukassa. Pave teki samat kuin ravissa eli ympyrät menivät mukavasti, mutta suoralle linjalle piti vähän reipastua. 17 metrin linjan saimme tultua kuitenkin niin neljällä kuin viidellä askeleella.

Tulimme myös oikeassa laukassa lävistäjällä olleelle 14 metrin suoralle linjalle, jonka jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän puomin yli ja tulimme toisen lävistäjällä olleen suoran linjan. Sille ei mainittu erillistä metrimäärää. Ensimmäinen kierros tehtävällä meni vähän turhan hitaasti, jolloin survoimme väliin kehnosti neljää askelta, ja laukat jäivät vaihtumatta. Toisella kierroksella annoin Paven viimein laukata sujuvammin, jolloin suorat linjat menivät kolmella askeleella, ja laukatkin vaihtuivat Paven aloitteesta oikein. Viilattavaa olisi ollut linjojen jätöissä, mutta saatiinpahan petrattua laukan ja vaihtojen suhteen.

Loppuravissa houkuttelin Pavea pyöristymään ja venyttämään vähän ohjan perässä. Ruunan keskittyminen meni hieman muille teille, mutta sain sitä vähän rentoutumaankin. Tahti tosin tuppasi taas salakavalasti kiihtymään, joten sain aina haeskellea Pavea takaisin tasaisempaan menoon. Tunnissa opettavaista oli taas kerran se, että hevosen pitää antaa laukata. Ei auta jäädä mummoilemaan, sillä tehtävistä tulee kummasti hankalampia niin. Paven laukka tuntui taas erilaiselta kuin viime aikoina ratsastamieni hevosten, joten saan opetella senkin kanssa sinuiksi. Pave on iso hevonen, joten sillä on iso laukka. Tämä pitäisi lyhyelläkin matematiikalla ymmärtää. No, seuraavalla kerralla saan luvan muistaa tämän ja yksinkertaisesti alkaa tottua siihen, että maisemat vaihtuvat taas vähän eri tahtiin.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Hilimasta on kaikkeen

Sunnuntain toinen ratsastus meni maastoreissulla. Ratsukseni toivoin suomenhevosta ja sainkin Hiliman. Piti ihan blogista tarkistaa, ja kyllä se piti paikkansa: en ole koskaan käynyt oikeaa maastoa Hiliman kanssa. Hassua! Vaan nyt tuli tämäkin asia korjattua. Maastoon lähdin kahden muun ratsukon kanssa. Hiliman kanssa olimme reissun aikana joko vetohevosena tai sitten toisena.

Kävimme tänään minulle uuden reitin, niin sanotun Reinin lenkin. Se meni aika pitkälti hiljaisempia teitä pitkin. Alkumatkasta pääsimme ottamaan ihanan pitkän laukan tietä myöten. Olimme Hiliman kanssa kärjessä, ja koko laukkapätkä sujui todella mukavasti. Hilima meni sitä vauhtia, mitä pyysin ja eteni niin tasaisen tarmokkaasti, että selässä sai vain nauttia. Kertaalleen Hilima hyppäsi jotenkin ristilaukalle, mutta korjasin sen ravin kautta pois.

Taitoimme matkaa niin käynnissä kuin ravissa. Loppumatkasta otimme vielä kaksi lyhyttä laukkapätkää, ja nekin menivät mukavasti. Hilimalla selvästi alkoi askel vetää tallia kohti, vaikka ei se kyllä alkumatkastakaan laiska ollut. Lopulta siirryimme kokonaan käyntiin, ja minäkin hyppäsin tovin ennen tallipihaa satulasta alas taluttamaan Hilimaa. Olipa kiva, huoleton ja reipas maasto. Tykkäsin! Hilima taipuu kaikkeen, mikä tekee siitä oikein mainion ratsun. Taidan kyllä toistekin tahtoa sen kanssa maastoon.

Perusasioita kahdestaan

Sunnuntaina kävin tuplahevostelemassa. Ensimmäinen ratsastus hurahti Paven kyydissä kevyesti ja lyhyesti. Tutustelimme toisiimme kahdestaan itsenäisen kerran merkeissä. Kummempia treeniaiheita en ottanut, vaan kävin askellajit läpi rentoutta haeskelen.

Olimme Paven kanssa maneesissa kahdestaan. Taluttelin Pavea maasta käsin hyvän tovin, jotta se sai tutustua paikkaan ilman kavereita. Taluttaessa kiinnitin Paven huomiota minuun tekemällä pysähdyksiä ja peruutuksia. Nämä auttoivat, ja Pave keskittyi uuden paikan ihmettelyn lisäksi enemmän minuunkin. Näiden harjoitusten jälkeen kipusin Paven kyytiin.

Käynnissä haeskelin Pavea pyöreäksi ja keskittymään, sillä kyllähän se tahtoi vähän pälyillä muualle ja unohtaa, että joku oli satulassa. Se alkoi kuitenkin keskittyä paremmin, ja käyntiinkin alkoi löytyä pientä rentoutta. Ravissa jatkoin saman ajatuksen kanssa. Siinä Pave jännittyi enemmän ja tahtoi aina lähteä kipittämään, jos unohduin matkustamaan. Pyörittelin ympyröitä ja kahdeksikkoja, joiden aikana saimme aina parempia hetkiä. Tahti tahtoi silti aina vähän kiihtyä, vaikka yritin hakea Pavea tasaisemmaksi.

Lopuksi laukkasin molempiin suuntiin hetken pääty-ympyrällä. Pavella oli ymmärrettävästi virtaa, joten annoin sen mennä vähän isompaa laukkaa. Se tuntui siltä, että olisi voinut mennä vielä reippaamminkin, mutta tämä vauhti sai tällä kertaa riittää, ainakin minulle. Laukassa oli edelleen hyvä istua, ja keskityin pitämään kädet rentoina ja olemaan jarruttamatta ja sammuttamatta Paven halua edetä.

Laukan jälkeen rauhoittelin Paven ravin tasaiseksi ja siirryin käyntiin. Loppukäynnit kävimme käppäilemässä maasta käsin ulkona. Pavelle maneesin kiertäminen valoisalla oli kuin aivan uusi maailma. Niin paljon sen piti katsella pää korkealla. Hassu ruuna. Vajaan puolen tunnin ratsastuksen jälkeen Pave pääsi takaisin tarhaan sopivasti päiväheinien pariin.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pave on täällä

Paven ja heppatytön perjantai-illan keskustelut.
Kuvista kiitos Kaisalle!
Pieni taustatarina ennen tämän lauantain tuntiin siirtymistä. Perjantaina valmennuksen jälkeen jäimme notkumaan tallille, sillä odottelimme tallin uutta tulokasta. Viimein loputtoman pitkän odotuksen (noin tunti oikean maailman ajassa) jälkeen pihaan kaartoi hevosauto, ja sain napata sieltä talutettavaksi Babik-ruunan. Aiemmassa paikassa ruuna tunnettiin Tossuna, mutta se lempinimi ei tuntunut oikein sopivalta. Minun suussani Babikista tuli näppärästi Pave. Tämä 2004 syntynyt ruuna on käsitykseni mukaan koulupuolella helpon B:n tasoinen ja esteillä ainakin sen metrin. Aiemmassa paikassa se on toiminut tuntiratsuna ja onpa sillä muutamat kotiestekisatkin menty. Hassua tässä on se, että kun ennen joulua luin Paven myynti-ilmoituksen, ajattelin, että jopa siinä on hyvällä myyntipuheella varustettu hevonen. Samana iltana Tallinmäen tunnilla selvisi, että Pavesta jo on tehty kaupat. Jos Paven myyntipuhe pitää ruunan kotiuduttua paikkansa, Tallinmäelle on löydetty sangen mukava tuntiratsu.

Näin lauantaina pääsinkin sitten ratsastamaan Pavella ensimmäisen kerran. Lyöttäydyin mukaan viidenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Pave oli vähän rauhaton karsinassa, kun kavereita ei näkynyt, joten maneesissa se tuntui huokaisevan helpotuksesta. Uusia kavereita kun oli useampi samassa paikassa. Taluttelin Pavea tovin, kunnes lopulta kiipesin selkään. Säkäkorkeudeltaan Pave lienee noin 165 senttiä, joten se tuntui sangen sopivalta. Tunnilla menimme pitkälti perusratsastuksen parissa.

Alkuverryttelyssä pyörittelin pääty-ympyröitä sekä tulin muiden mukana suoralla linjalla olleita kahta puomia. Pavella oli ihan asiallinen ravi, ja se jopa vähän innostui puomeista ravaten niille reippaammin. Muutoin Pavea sai hieman välillä herätellä, mutta hiljalleen se alkoi liikkua ihan mukavasti. Opettaja muistutti välillä rauhoittamaan ravia, joka oli huomaamatta mennyt hieman kiireiseksi. Sain hetkittäin houkuteltua Pavea rentoutumaan ja pyöristymään, jolloin ravistakin tuli pehmeämpää.

Seuraavaksi teimme käyntiväistöjä uraa myöten. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. En tiedä, mikä kielimuuri välillämme oli, mutta Pave ei oikein ymmärtänyt, mitä halusin sen tekevän. En kuitenkaan mennyt paniikkiin, vaan yritin pala kerrallaan kertoa Pavelle toivovani siltä väistöaskelia. Pave mietiskeli, mutkitteli ja pysähtyikin, mutta välillä tarjosi aina oikeita väistöaskeleita, ja kehuin sitä kovasti. Oikea kierros oli takkuisempi. En tiedä, hätäilinkö sitten sitä enemmän, kun alla oli jo aiemman kierroksen vaikeudet. Pave tuntui kovasti pohtivan, mitä siltä pyysin, mutta ei loppujen lopuksi saanut avuistani riittävästi selvää. Pari askelta meni ehkä sinnepäin, kun opettajan ohjeen avulla tajusin tehdä väistön hyvin vaatimattomasti.

Laukkatehtävänä oli pohjustaa tuleva laukannosto tekemällä pari siirtymistä käynnin ja ravin välillä pääty-ympyrällä. Kun siirtyminen ravista käyntiin onnistui pehmeästi, sai nostaa laukan ja hurauttaa siinä pitkän sivun. Pave alkoi tässä vaiheessa ja etenkin ensimmäisen laukan jälkeen heräillä, joten sain vähän toppuutella sitä. Siirtymiset molempiin suuntiin olivat ensimmäiseksi kerraksi ihan kelvollisia, ainakaan mitään minulle uusia pulmia ei niissä ollut. Paikoin sain Paven siirtymään ensin lyhyempään raviin, josta oli näppärä siirtyä käyntiin. Laukannostot olisin saanut valmistella paremmin, mutta muutoin Pave laukkasi mukavasti. Sillä oli vähän virtaakin, joten annoin sen laukata isommin. Laukka tuntui pyörivän hyvin, ja siinä oli ihan hyvä istua mukana.

Loppuravissa pyörittelin vielä ympyröitä, ja Pave eteni aika mukavan tasaisesti. Loppukäynnit kävelytin maasta käsin ja taputtelin ratsun hyväksi. Ensimmäisen kerran perusteella Pave vaikutti mukavalta hevoselta. Osasin itsekin onneksi ottaa sen verran rennosti, etten ihan paineissa ratsastanut. Treenit jatkuvat tästä, ja ne näyttävät, miten me Paven kanssa alamme tulla juttuun.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Aina ajatus eteen

Perjantaina vuorossa oli Artsin koulutunti, jonne menin Hempalla. Tunnin jaoin tällä kertaa vain Kaisan kanssa. Ehdin verrytellä Hempan kaikissa askellajeissa ennen tunnin alkamista, mutta otimme vielä opettajan ohjaamana ravi- ja laukkaverryttelyn. Muutoin tunnin treenit sisälsivät pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä.

Verryttelyssä ratsastimme ihan uraa myöten sekä pääty-ympyröitä. Ideana oli yksinkertaisesti saada hevosten takajalat mukaan ilman, että vauhtia lisää. Hempan kanssa tätä asiaa saakin miettiä, sillä joko päästän sen reippaaseen menoon pitkänä puikulana tai sitten hiippailemme hitusen lyhyempänä. Opettaja muistutti olemaan päästämättä Hemppaa edestä pitkäksi silloin, kun ratsastin pohkeilla takajalkoja hommiin. Hemppa alkoi lopulta liikkua ihan mukavasti, mutta siitä varmasti olisi vieläkin löytynyt napakampaa menoa, jos olisin saanut sen kaivettua esiin.

Pohkeenväistöjä teimme ensin pari kertaa käynnissä, jonka jälkeen tahkosimme niitä ravissa. Kuviona oli tulla väistöjä lävistäjää myöten. Ensin tulimme lävistäjälle normaalisti, teimme pätkän väistöä ja sitten taas suoristimme. Myöhemmin aloitimme lävistäjän väistöllä, teimme suoristuksen ja siitä taas väistimme lävistäjän loppuun. Omat ajatukset menivät hassusti solmuun, kun tehtävän aikana piti sekä kyetä suoristamaan että väistämään. Aluksi tein molemmat asiat vähän huolimattomasti. Sitten tajusin alkaa ajatella suoristamista ikään kuin pienenä hengähdystaukona, jolloin se alkoi sujua paremmin. Opettaja muistutti, että suoristuksissa hevosia piti ratsastaa vähän eteen, jotta väistöissä mahdollisesti kadonnut eteenpäinpyrkimys palautuisi. Väistöissä vasemmalle sain napata Hempan vasemman puolen haltuun, ettei se pullahtanut sieltä karkuun. Väistöt oikealle olivat vähän takkuisempia. Tuppasin itse välillä turhautumaan siihen, kuinka Hemppa tahmaili siihen suuntaan tehdyissä väistöissä. Yritin tuupata sitä väistämään paremmin, kunnes opettaja ohjeisti mieluummin suoristamaan ja ratsastamaan eteen. Näin emme jääneet tappelemaan turhaan, vaan pääsimme molemmat ajattelemaan etenemistä. Samalla tämä ratkaisu ikään kuin ohjelmoi Hemppaa siihen, että väistön jälkeen palkkiona oli aina suoristus ja lupa mennä eteenpäin. Väistöt vasemmalle sujuivat lopulta ihan hyvin, ja paranivat ne väistöt oikeallekin. Olemme vain menneet niitä paljon paremminkin, joten ihan kelvollinen suoritus ei tuntunut niin hyvältä.

Treenasimme myös ravi-käynti-ravisiirtymisiä siten, että käyntiaskeleita oli noin kolmisen kappaletta. Teimme näitä niin uralla kuin muutaman kerran lävistäjällä. Siirtymiset alaspäin ovat minulle hankalampia, sillä turvaudun niissä usein liikaa ohjaan, jos en saa istuntaani kuosiin. Tämä näkyy tietenkin siinä, että hevonen jännittyy. Näin kävi tänäänkin. Opettaja neuvoi ratsastamaan ravia ensin lyhyemmäksi. Jos Hemppa vastusteli siinä vielä pahasti, piti ajatus siirtymisestä käyntiin peruuttaa ja ratsastaa eteen. Sitten taas lähdettiin kokeilemaan siirtymistä uudelleen. Sinällään Hemppa lyhensi ravia ihan hyvin, ja sain käytettyä niissä hetkissä istuntaa kohtuullisesti. Jotenkin se lopullinen jarruttava apu ei mennyt läpi kunnolla, joten siirtyminen käyntiin meni aina vähän hitaasti ja Hempan hieman vastustellessa. Sen sijaan siirtymiset raviin olivat sangen asiallisia ja rentoja. Yritin kovasti aktivoida istuntaani, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen. Ilmeisesti edelleen käyttäessäni esimerkiksi vatsalihaksia jarrutuksessa jännitän jalkani ja itseni sitä myöten irti satulasta. Se ainakin selittäisi sen, miksi jarrutus ei mene kunnolla läpi. Saimme onneksi pientä parannusta myös siirtymisissä ravista käyntiin, mutta melkoisesti niissä olisi vielä työtä.

Tunnin laukkatehtävänä oli tulla laukassa keskihalkaisijalle ja mennä sitä suoraan kolmesta neljään askelta. Sen jälkeen ratsastettiin vuorosuuntiin lyhyt lävistäjä uralle, jonka jälkeen uralla jatkettiin vastalaukkaa vielä kolmisen askelta. Siitä tehtiin sitten hallittu siirtyminen raviin. Tällä kertaa Hempan laukka ei lähtenyt pyörimään niin mukavasti kuin yleensä. Yritin tulla tehtävälle vähän lyhyemmässä laukassa, jotta ehtisin aina suoristaa ja valmistella lävistäjän hyvin. Kuten arvata saattaa, pontevuus pääsi katoamaan niinä hetkinä, kun hain laukkaa lyhyemmäksi. Niinpä keskihalkaisijalla emme menneet kovin rehellisesti suoraan, vaan hitusen kiemurrellen. Omat ajatuksenikin olivat jo lävistäjällä, jolloin suoraan meneminen jäi vähän paitsioon. Kaikeksi onneksi lävistäjät ja muutaman askeleen vastalaukat sujuivat todella helposti. Hemppa ei ehdotellutkaan pudottamista raville saati laukanvaihtoja, joita se ei ainakaan vielä tee itse lennosta. Tämä kohta tehtävästä olikin kiva, koska siinä ei tarvinnut tehdä mitään ylimääräistä. Kunhan säilytti ajatuksen menemisestä eteenpäin. Siirtymiset laukasta raviin olivat yhtä surkuhupaisia kuin siirtymiset ravista käyntiin. Hemppa yritti nykiä itseään niissä pitkäksi puikulaksi, ja minä taas yritin kertoa sille, että ravaaminen on ihan jees. Opettaja neuvoi tekemään siirtymiset hankalimpina kertoina ihan käyntiin saakka. Nekin venyivät, kun Hemppa olisi mieluummin pysynyt reippaamassa askellajissa kuin käynti. Olipas siirtymiset alaspäin tänään sangen kinkkisiä.

Loppuravissa pidin vielä huolen, että Hemppa ravasi paremmin takaosaa käyttäen. Hemppa tekikin tämän aika mukavasti, jolloin annoin sen venyttää ohjan perässä. Kylläpä tällä tunnilla sai taas tehdä töitä sekä hyvän kertauksen siitä, että aina pitäisi osata ajatella eteen sen sijaan, että hyytyy paikoilleen nyhertämään ylimääräistä. Noita siirtymisiä alaspäin pitäisi kyllä tahkota tehostetusti. Nyt tuli jo hyvä treeniä, ja eiköhän näitä tahkota jatkossakin.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ilman satulaa tarkenee

Loppiaispäivän mukana tuli -26 asteen pakkanen, mikä hieman muutti ratsastussuunnitelmia. Alun perin olimme ajatelleet menevämme Noran ja Kaisan kanssa maastoon, mutta lopulta päädyimme itsenäiselle tunnille maneesiin ilman satuloita. Ratsutoiveenani oli sellainen hevonen, jonka selässä istuu mielellään ilman satulaa. Sain sen perusteella Tupun, jonka selkä on kyllä tehty tällaiseen humputteluun.

Olin toppautunut niin hyvin, etten melkein tuntenut pohkeillani hevosta. Vaan eipähän palellut! Kovin vakavaa treeniä en tehnyt, vaan tunti meni enemmänkin kevyen perusratsastuksen kautta humputtelun puolelle. Ensin menin tovin käynnissä ja ravissa, jotta taas totuin menoon ilman satulaa. Tupulla oli todella helpot askellajit, joten kaikki keikahtelut olivat oman istuntani pulmia. Laukassa Tupu meni mummovauhtia, arveli varmasti minun keikahtavan ensimmäisessä mutkassa alas. Vaan ei, kyllä siinäkin askellajissa istui mukavasti mukana.

Tunnin aikana yritin tunnustella, miten Tupua saisi rentoutumaan ja pyöristymään. Apuna käytin käynnissä tehtyjä väistöjä sekä asetuksen ja taivutusten työstöä käynnissä ja ravissa ympyrällä. Väistöt olivat hieman surkuhupaisia, kun olin tosiaan topannut jalkani sangen paksusti. Kai ne Tupun kyljet siellä jossain olivat, mutta aika hankalaa oli tuntea ne vaatekerrosten alta. Lopulta sain jalkojani toimimaan vähän, jolloin väistöt lähtivät ainakin sinnepäin. Ongelmana oli kuitenkin se, ettei niissä juuri rentoutta ollut ja sähläsin melkein jokaisen askeleen aikana jotain. Onneksi muutamia askeleita meni aina vähän paremmin, kun en häirinnyt Tupua joka hetki.

Tämän lisäksi pyörin käynnissä ja ravissa hyvän tovin ympyrällä molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa Tupu tuntui asettuvan itsestään liikaa ja kaatuvan samalla sisälle. Vasemmassa kierroksessa sisälle valuminen oli edelleen mukana, mutta nyt ilman automaattista asetusta. En tohtinut ajatella, miten paljon istuntani aiheutti näitä pulmia. Yritin kuitenkin pitää Tupun pohkeilla raiteilla sekä hakea asetuksia läpi. Mitään mainittavaa onnistumista en tosin saanut aikaan, mutta hiljalleen aloimme kuitenkin pysyä haluamallani reitillä. Ei mikään läpimurto, mutta parannus siihen, että aluksi ympyrä oli aina vähän suurempi tai pienempi kuin aikaisemmalla kierroksella.



Tunnin loppupuolella piti tietysti vielä vähän leikkiä. Tupu on rautahermoinen kaveri, joten se ei korvaansa lotkauttanut, kun istuin selässä väärinpäin sen kävellessä. Pyysinpä sitä jopa ravaamaan, mutta tasapainoni keikahti niin hienosti, etten kovin montaa askelta siinä saanut oltua. Pitihän sitä Tupua tietty myös halailla, onhan se niin ihana tamma. Loppukäyntien ajaksi uskaltauduimme ulos peltolenkille. Kaunistahan siellä oli, vaikka nopeasti pakkanen alkoi nipistellä nenää ja sormia. Olipa kiva mennä taas ilman satulaa. Pitäisi tohtia tehdä tätä useamminkin, siinähän se tasapaino kehittyisi.

Videosta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Kaisalle ja Noralle!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Käytä niitä jalkoja

Tiistaina oli taas Pian valmennus, jonne menin Hempalla. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Ehdin verrytellä itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Tällä kertaa otin laukkaa nopeasti alkuun. Arvelin, että se voisi vetreyttää Hemppaa helpommin. Laukka lähti pyörimään aika kohtuullisesti. Hurauttelin sitä molempiin suuntiin, ja Hemppa eteni mukavasti. Laukan jälkeen myös ravikin toimi tavallista paremmin ja sitä pystyi vähän säätelemäänkin. Verryttelyssä tein vielä muutamat käyntiväistöt, ja pohkeet menivät siinä mukavasti läpi.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle, jonka keskellä teimme parin askeleen käyntisiirtymisen. Sen jälkeen palasimme raviin ja tulimme molemmista suunnista kolmikaarista kiemurauraa, jonka suorituskohdissa oli kaksi puomia. Siirtymiset ravista käyntiin eivät olleet meidän juttumme, ja ne pääsivät venymään. En saanut valmisteltua siirtymisiä niin, että ne olisivat olleet sujuvampia. Raviin pääsimme kuitenkin takaisin kohtuullisesti. Kaarteissa opettaja muistutti ratsastamaan kunnolla pohkeella, ettei eteneminen hyytynyt. Hiljalleen kuvion kaarteet samoin kuin puomikohdat alkoivat sujua ihan hyvin ja aika tasaisesti.

Tulimme samaa kuviota vielä laukassa siten, että tulimme sille laukassa, vaihdoimme keskihalkaisijalla laukan ravin kautta ja lähdimme siitä kolmikaarisen kiemurauran pystyille. Opettaja muistutteli ratsastamaan edelleen kunnolla pohkeilla takajalkoja töihin, mutta olemaan päästämättä Hemppaa edestä pitkäksi. Etenemiseen haettiin siis napakkuutta, joka aina välillä jäi matkasta. Kiemuraura alkoi kuitenkin sujua laukassakin aika mukavasti. Pohkeiden käytön lisäksi opettaja muistutteli ihanan sinnikkäästi minua kantamaan kädet, jotka tuppaavat aina painumaan liian alas. Tämän tehtävän suurin ilo oli laukanvaihdot, joita saimme tehtyä pystyillä aika onnistuneesti.

Seuraavaksi tulimme neljän puomin suoraa linjaa, jonka väleihin pistettiin yksi askel. Puomien välejä pidennettiin tehtävän aikana, ja sitä tultiin molemmista suunnista. Hempan kanssa askeleen venyttämisestä ei tarvinnut huolehtia. Ensin laukkaa piti lähinnä vain vähän lyhentää, sitten jo saikin tulla kohtuullisen rennosti. Eteen ei varsinaisesti tarvinnut ratsastaa missään vaiheessa. Pohkeella sai kuitenkin tehdä sen verran töitä, että laukka pysyi pyörivänä. Etenkin lyhyemmissä väleissä pontevuus tahtoi hieman kadota, joten pohkeilla pyrin pitämään Hempan napakkana. Samalla yritin muistaa olla päästämättä sitä edestä pitkästi. Tehtävä sujui eri väleillä loppujen lopuksi aika hyvin. Olisin vain saanut ratsastaa tehtävän jokaisen kierroksen tarkemmin puomien keskeltä.

Loppuun tulimme vielä radan, jossa yhdistyivät tunnin tehtävät. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa keskihalkaisijaa myöten, jolla teimme laukanvaihdon ravin kautta. Oikeassa laukassa jatkoimme innaripystyille, jotka sujuivat hyvin. Hemppa vaihtoi laukan toivotusti, ja matka jatkui toisille innaripystyille sujuvasti. Laukka vaihtui myös niillä, jonka jälkeen sain vähän hakea laukkaan pontevuutta. Laukkapuomit sujuivat kuitenkin ihan hyvin, vaikka sainkin ratsastaa niillä enemmän pohkeilla. Niiden jälkeen tulimme uudelleen ensimmäisille innaripystyille. Ne sujuivat jälleen hyvin, ja laukkakin vaihtui toivotusti. Sitten sain taas miettiä pontevaa, mutta lyhyttä laukkaa, sillä edessä oli 17 metrin suora linja ristikolta pystylle. En saanut kuitenkaan pohkeita niin tarmokkaasti töihin, että laukka olisi lyhentynyt, mutta pysynyt aktiivisena. Niinpä tulimme huonossa rytmissä viitoselle, mutta Hemppa venytti kuutoselle viidellä askeleella. Laukkakin vaihtui välissä vääräksi, joten saimme ottaa heti pari sakkokierrosta. En saanut niidenkään aikana laukkaa ihan priimaksi, ja se pääsi myös välissä vaihtumaan. Väli alkoi kuitenkin mennä asiallisesti viidellä askeleella.

Saimme hengähtää tovin, kunnes otimme vielä erikseen revanssin suorasta linjasta. Ensin hain laukkaa paremmaksi ennen kuin tulin tehtävälle. Ensimmäisellä kerralla linja meni muuten ok, mutta laukka pääsi vaihtumaan taas. Toisella kerralla lopulta tsemppasin ja pidin pohkeet tiiviisti tuntumalla. Sain tuotua Hempan suorempana ensimmäiselle esteelle, jolloin sille tuli hyvä hyppy. Sen ansiosta laukka pysyi vasempana, ja saimme jatkettua linjan tasaisesti. Ponnistuspaikka toisellekin esteelle sattui hyvään kohtaan, jolloin pääsimme senkin oikein asiallisesti ja laskeuduimme vielä myötälaukassa. Johan se saatiin tehtyä oikein! Tämän jälkeen työstin vielä opettajan tsemppaamana laukkaa. Nyt sain viimein jalkani hommiin ja sitä myöten Hempan kuosiin. Kylläpä siitä irtosikin taas hyvää laukkaa, kun kuskikin osasi hommansa.



Olipas taas treenit, joissa riitti puuhaa. Tämän päivän hyvät kertaukset olivat pohkeiden aktiivinen käyttäminen sekä käsien kantaminen. Molemmissa asioissa on melkoisesti petrattavaa, joten tällainen tehokuuri niistä tuli tarpeeseen. Hemppa oli tänään tasaisempi läpi tunnin, vaikka toki sitä sai ratsastaa. Mukaan mahtui kuitenkin mukavan helppoja ja sujuvia pätkiä, joissa ei tarvinnut ylimääräisiä pusertaa. Vielä vain enemmän pohkeita ja parempaa ryhtiä omiin käsiin ja sitä myöten hevoseen, niin taas ollaan enemmän oikeassa suunnassa.

Videoista kiitos Noralle!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Niin näppärä tamma

Maanantaina oli luvassa vielä toinen ratsastus, nimittäin Tallinmäen koulutunti. Ratsukseni sain Elviiran, johon olen kahdella aiemmalla kerralla ehtinyt jo vähän ihastua. Kuuden ratsukon tunnilla pääsimme tekemään pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä.

Alkuverryttelyssä asettelimme ja taivuttelimme hevosia keskiympyrällä ravaten. Välillä kävimme aina kuviolta poissa. Elviiran kanssa elämä keskiympyrällä oli sangen helppoa, kun vain piti ulkopuolen tuntuman eikä unohtanut sisäpohjetta. Elviira on mukavan herkkä ja ennen kaikkea kuuliainen ratsu, jolla pääsee vähän hienosäätämäänkin apuja. Kummatkin suunnat tuntuivat kohtuullisen helpoilta, mutta ehkä hieman jäykempi suunta oli vasen kierros. Epäilen tosin oman istuntani hankaloittaneen tätä suuntaa Elviiralle sen sijaan, että se olisi sinällään sille ollut vaikeampi.

Seuraavaksi jumppasimme hevosia pienen tovin käyntiväistöjen avulla. Väistöt teimme pitkille sivuille etuosan uralla säilyttäen. Opettaja hoksautti tarkistamaan, että Elviira pysyy väistöissä suorempana ja askeltaa siten oikein. Ensin olimme vähän vinkkaralla, ja väistöaskeleet olivat hieman varovaisia ja hitaita. Kun tajusin suoristaa Elviiran etuosaa, lähtivät väistöaskeleet paljon helpommin, ja tahdinkin säilyttäminen onnistui paremmin. Väistöissä muistin jopa miettiä omaa istuntaani, ja pienetkin korjaukset näkyivät Elviiran rentoutumisena.

Tämän jälkeen siirryimme tunnin pääkuviolle, joka oli keskiympyrä kahdella siihen nähden vastakkaiseen suuntaan pyöräytetyllä voltilla. Kyseessä oli siis niin sanottu Mikki Hiiri -kuvio. Teimme keskiympyrän aikana pätkiä väistöjä, joiden jälkeen samoin kuin volteilla haettiin vähän isompaa ja rennompaa askelta. Teimme tehtävän ensin hetken ajan käynnissä, kunnes siirryimme raviin. Käynnissä Elviira oli ihanan opettavainen väistöissä. Se nimittäin teki ne todella kevyesti, kun vain istuin paremmin enkä tehnyt asiasta numeroa. Sain myös pidettyä ulko-ohjan mukavasti tuntumalla ja hellitettyä sisäohjasta, joten en jäänyt edes apinoimaan. Väistöpätkien jälkeistä isompaa askelta sai tosin käynnissä vähän hakea ennen kuin se löytyi. Ravissa istuntapalikat vähän paikoin levisivät, jolloin väistöpätkätkään eivät heti onnistuneet. Sain kuitenkin parsittua istuntaani ja haettua Elviiraa vähän hitaampaan raviin, jolloin minulla oli aikaa pyytää väistö rauhassa. Elviira tuli mukavasti näissä kohdissa tuntumalle, jolloin niiden jälkeen oli helpompi hakea vähän isompaa ravia. Kovin suuria eroja emme tehneet, mutta volteilla pääsimme ainakin menemään vähän rennommin pidemmällä askeleella. Toki selvempääkin eroa olisi voinut tehdä.

Sitten tulimme kuviota siten, että ravivoltilla valmistelimme laukannoston ja laukkasimme 1,5 kierrosta keskiympyrällä. Sen jälkeen siirryimme raviin ja pyöräytimme kuvion toisen ravivoltin. Elviira oli hieman kiireinen ravissa, mutta onneksi voltilla oli aikaa työstää ravia sopivaksi. Ravivoltin jälkeen hevoset suoristettiin ja laukka pyrittiin nostamaan siten, etteivät hevoset heti kaatuneet ympyrälle. Elviira oli tässä tehtävässä ihan huippu! Kun sain tuotua sen voltilta hyvässä, rauhallisessa ravissa ja tehtyä kunnon suoristuksen, nosti se todella mainiosti molemmat laukat. Ihanan helppoa! Tässäkin tehtävässä pääsi niin helpolla, että jos talli olisi täynnä elviiroita, alkaisin pian kuvitella osaavani ratsastaa. Vaan on se kiva mennä tällaisilla hevosilla, jotka herkkyydessään ja kuuliaisuudessaan antavat paljon onnistumisen kokemuksia. Itse laukka oli taas sangen kulmikasta, kunnes keksin lopulta pienen takanojan helpottavan istumista. Elviira laukkasi mukavan tasaisesti ja kohtuullisen rennosti. Tehtävän laukkaosuus sujuikin siis oikein mukavasti. Olin ehkä siitä niin fiiliksissä, etten sitten kauheasti alkanut hioa siirtymisiä laukasta raviin. Ne olivat hieman puolihuolimattomia, mutta sentään voltin aikana ratsastin ravin kuntoon.

Lopuksi tulimme vielä ihanana bonustehtävänä kahden kavaletin 20 metrin suoraa linjaa molemmista suunnista. Me Elviiran kanssa tulimme sitä kuudella askeleella. Arvelin tosin ennen tehtävälle lähtemistä, että Elviira saattaisi vanhana konkarina innostua pienistä hypyistä. Sillä kun ei käsittääkseni enää sen kummemmin hypellä. Arvaukseni menikin oikeaan, ja Elviira lähti innoissaan suoralle linjalle. Yritin vähän pidätellä, mutta Elviira vastusteli ja tuntui sanovan, että älä sinä amatööri tähän puutu, kyllä minä osaan. Niinpä roikaisimme ensimmäisen yrityksen sangen viipottaen viidellä askeleella. Toiselle kierrokselle sain toppuuteltua Elviira sen verran, että saimme tultua sen kuudella. Toisesta suunnasta saimme tultua tehtävän molemmilla kerroilla toivotusti kuudella, vaikka Elviira olisi varmasti halunnut mennä reippaammin. Hienosti se kuitenkin malttoi, ja pääsin samalla fiilistelemään sitä, kuinka se tuntui tosiaan tietävän, mitä oli tekemässä. Sillä on varmasti ollut hauska hypätä, sen verran vahva ja päättävinen ote sillä tuntui olevan näinkin pienillä esteillä.

Lopuksi enää vain kävelimme, ja hyppäsinkin taluttamaan Elviiraa maasta käsin. Olipa tosi kiva tunti! Elviira on niin mainio ja näppärä hevonen, että voisin ottaa sellaisia montakin ratsastettavaksi. Tunti hurahti nopeasti ohi, ja sen jälkeen saikin leijailla hyvissä fiiliksissä. On se ratsastus vain kivaa, kun hommat sujuvat ilman suurempia pulmia ja välillä voi jopa kuvitella osaavansa jotain. Elviira kyllä keräsi pisteet kotiin tästäkin tunnista.

Se jokin suomenhevosessa on

Maanantaina päädyin Noran houkuttelemana Aaltokankaan Ratsutallien neljän ratsukon estetunnille. Ratsutoiveeni meni läpi, ja pääsin toisen kerran Tihtan selkään. Pieni hupaisa huomio oli se, että tunnin pisimpänä ratsastajana olin kuitenkin pienimmän hevosen kyydissä. Tihtahan on noin 151-senttinen. Vaan näin se sisäinen ponityttöyteni näkyy ulospäin.

Alkuverryttelyssä kävimme aika itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Tihta oli reipas itsensä, ja sain jopa vähän toppuutella sitä, ettei se ihan kipittänyt. Opettaja muistutteli ratsastamaan sisäpohkeen läpi etenkin kaarteissa, jotta Tihta ei oikaissut niitä. Tällä kertaa Tihta tuntui aika samanlaiselta molempiin suuntiin. Laukassakin Tihta liikkui hyvin eteen. Annoin sen edetä, mutta lyhensin laukkaa aina välillä kontrollin vuoksi. Toisen suunnan laukassa jarrut tosin hieman alkoivat hävitä, kun Tihta taisi alkaa lämmetä hommiin. Ympyröiden avulla sain siihenkin suuntaan vähän tolkkua, mutta meno jäi silti vähän kiireiseksi.

Ennen kahta rataa tulimme puomin ja kahden pystyn suoraa linjaa molemmista suunnista. Jossain vaiheessa puomi nousi kavaletiksi. Puomin ja ensimmäisen pystyn väliin pistettiin yksi askel, pystyjen väliin me Tihtan kanssa laitoimme neljä askelta. Suora linja sujui sinällään hyvin, kun sain tultua heti alusta asti hyvässä laukassa ja keskellä pysyen. Laukka tuppasi vaihtumaan vääräksi, ja Tihta pääsi vielä viimeisen hypyn jälkeen vähän kiidyttämään. Jäin sitten lopulta hidastamaan jo tehtävälle lähdettässä liikaa, jolloin jouduin ensimmäisessä välissä ratsastamaan eteen ja toisessa välissä puolestaan ottamaan vähän kiinni. Sain onneksi vähän parsittua tätä, vaikka tasaisuutta olisi saanut olla enemmän. Tihta hyppäsi kuitenkin tasaisen varmasti.

Sittenpä tulimmekin radan. Ensin tulimme viereisestä ratapiirroksesta poiketen esteet 2a–6 eli emme vielä hypänneet ykkösokseria. Kavaletin ja kahden pystyn suora linja meni muuten hyvin, mutta toinen väli kävi hieman ahtaaksi myöhäisen pidätteen takia. Laukka piti myös korjata erikseen vasempaan. Neloselle tuli hyvä tie, ja laukka vaihtui toivotusti oikeaan. Viitoselle kiersimme pidemmän tien emmekä tulleet sille suoraan neloselta. Viitoselle tuli myös ihan asiallinen hyppy, mutta sitten unohdin ratsastaa kaarteen tilaa käyttäen. Kuusi askelta meni väliin, mutta kuudes oli jo hivenen ahdas. Pidin kuitenkin pohkeet tuntumalla, ja Tihta hyppäsi vielä kuutosenkin hyvin napaten toivotun vasemman laukan. Ensimmäinen ratamme oli siinä.

Toiselle kierrokselle saimme siis yhden esteen lisää sekä korkeutta noin 70–80 senttiä. Ykkösenä ollut okseri kehtasi hetken ajan näyttää isolta, kunnes tajusin oman mamoiluni turhaksi. Tihta hyppäsi okserin ihan hyvin, vaikka ponnistuspaikka olikin hieman ehkä lähellä. Laukankin Tihta nappasi hienosti vasemmaksi. Suora linja 2a–3 meni nyt vähän paremmin, vaikka edelleen toisessa välissä olisi saanut ottaa vähän kiinni. Kolmosen jälkeen sai taas korjata laukan erikseen vasemmaksi. Nelonen meni hyvin, ja tällä kertaa käänsin siitä suoraan viitoselle. Kaarre oli ihan ok, vaikka olisi se saanut mennä tasapainoisemmin. Viitosen ja kuutosen kaarevan linjan ratsastin nyt vähän enemmän tilaa käyttäen, jolloin kuusi askelta sopi siihen paremmin. Rata päättyikin asialliseen hyppyyn.

Tämän enempää emme ehtineet hypellä, mutta tässäkin oli oikein mukavasti treeniä. Tihta on kyllä mainio hyppykaveri. Se jokin niissä suomenhevosissa vain on. Kunhan saisin Tihtan kanssa vähän enemmän tasaisuutta, olisi meno vielä vähän sujuvampaa. Tihtan kanssa on kyllä kiva hypätä jo siksi, että tamma tuntuu tykkäävän siitä puuhasta. Onkin mukava hypätä sellaisella hevosella, joka itsekin vähän innostuu hommasta sen sijaan, että se pitäisi maanitella jokaisen esteen yli. Taas yksi mukava hyppytunti takana. En yhtään ylläty, vaikka löydän itseni kolmannenkin kerran esteiltä Tihtan kanssa.