Notkeuden puute

Tiistaina pääsin Paven kanssa ensimmäistä kertaa Pian estetunnille. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Tänään pääsimme menemään enemmän estetehtäviä, ja puomipainotteiset tekniikkatehtävät jäivät nyt toiseen kertaan.

Alkuverryttelyssä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa kiemuroita selvästi suurennellen. Ideana oli notkistella hevosia tehtävällä asetellen ja taivutellen. Tämä osoittautuikin minulle ja Pavelle haasteelliseksi, kun en oikein saanut sitä tajuamaan tehtävän ideaa enkä osannut asettaa ja taivuttaa kunnolla. Niinpä menomme oli pientä puolittaista köpöttelyä ilman kunnon jumppaa. Noottiahan tästä tuli ja ohjeeksi asettaa ja taivuttaa reilusti, vaan tänään se osaaminen oli jäänyt matkasta. En sitten tiedä, onko Pave myös vähän jäykempi kaveri. Yritin kyllä houkutella sitä ja alleviivata tehtävän ideaa, vaan kunnon onnistumista ja sitä myöten pehmentymistä ei tullut.

Seuraavaksi tulimme muutaman kerran useampaa puomia suoralla linjalla ravissa ja laukassa. Pave innostui tehtävästä ja tahtoi vähän kiihdytellä puomeja päin. Niinpä menimme niitä melkoisesti kolistellen. Yritin kyllä napata Paven kuulolle ajoissa ennen puomeja, mutta jotenkin heittäydyn linjan alkaessa matkustajaksi. Silloin Pave pääsi rauhassa kipittämään puomit. Laukassa oli sama meno. Yritin keriä laukkaa kasaan ja pitää Paven tasaisena läpi tehtävän, vaan aina se pääsi vähän kiirehtimään. Kertaalleen saimme vasemmassa laukassa järkevän suorituksen, jossa Pave odotti ja malttoi laukata rauhassa. Harmillisesti en silloin tajunnut, millä vinkillä Pave tuli kuulolle. Hyvähän se joka tapauksessa on, että Pave pyrkii eteenpäin. Tahtoisin vain oppia saamaan sen kuulolle siten, ettei minun tarvitse viime metreille saakka pidellä siitä kiinni ja toivoa parasta.

Sitten hyppäsimme pari kertaa yksittäiset esteet oikeassa ja vasemmassa kierroksessa. Hypyt menivät ihan ok, eikä Pave nyt kiihdytellyt kummemmin. Ponnistuspaikat näin hyvin, mutta oma mukautuminen hyppyyn kaipasi tänään viilausta. Pohkeet olivat hypyissä usein irti ja heilahtelivat turhaan taakse. Myötäyksessä sain sentään vähän petrattua eivätkä käteni jääneet niin paikoilleen. Taisin tänään hypätä jostain syystä vähän pidemmillä jalustimilla. Se tosin ei yksistään selitä heiluvia pohkeitani. Minä kun tuppaan unohtamaan pitää ne tuntumalla myös hyppyjen aikana.

Hyppäsimme vielä radan ehkä noin 70-senttisenä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkösen ja kakkosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella. Kaarteessa kolmoselle kävin vähän linjalta ulkona, mutta sain tuotua Paven kuitenkin esteelle. Tässä Pave innostui hieman, mutta selvitti välin neloselle kuudella askeleella. Laukka ei ollut vaihtunut kolmosella, mutta nelosella Pave nappasi myötälaukan. Sen jälkeen Pave lähti vähän kiirehtimään, joten sain pyöräyttää ympyrän. Sen aikana sain Paven takaisin kuulolle, ja pääsimme tulemaan viitosen ja kuutosen kaarevan linjan. Askelmäärä tälle ehti jo unohtua, mutta väli meni ihan kohtuullisesti. Sen jälkeen tajusin ottaa Paven ajoissa kiinni, ja pääsimme sarjalle järkevässä laukassa. Askeleen sarja sujuikin ihan hyvin, joten rata päättyi hyvään ja aika rentoon suoritukseen.

Lopuksi hyppäsimme vielä kertaalleen kaarevan linjan oikeassa laukassa esteeltä 6 esteelle 5. Väli meni nyt asiallisesti viidellä askeleella mukavan tasaisesti. Pavella oli tänäänkin energiaa, mutta radalla se ei enää sinällään haitannut. Tasaisuutta ja pidätteiden läpimenoa nopeammin tosin kaipaan vielä lisää. Pave kuitenkin hyppäsi kaikki esteet tänäänkin varman oloisesti, joten sitä ei tarvinnut erikseen miettiä. Omaa mukautumista ja vaikuttamista tosin sitäkin enemmän. Tekniikkatreenejä odotan myös, sillä niiden kauttahan sitä oppii. Tekemistä on siis luvassa, mutta eiköhän tässä taas myös aina opita jotain.